sunnuntai 10. elokuuta 2014

#393: Oivalluksia

Tämän viikon koulutunnin sijaan Jonnan piti ratsastaa Champilla, mutta päädyin kuitenkin mutkien kautta itse satulaan. Olin varannut tunnin kentälle, sillä en halua ratsastaa maneesissa kesällä kuin pakon saattelemana. Kenttä kuitenkin pölisi sen verran ikävästi, että Jonna ehdotti tuntia nurmikentällä. No, sehän passaa!
 
Tunnin teema oli oikeastaan melko yksinkertainen, enkä halua kirjoittaa nyt tyypillistä valmennuspostausta siitä, miten tunti meni ja mitä teimme. Sen sijaan sain pitkästä aikaa oikean ahaa-elämyksen! Se tunne on jotain niin uskomatonta, kun asiat vain loksahtelevat paikoilleen ja hommasta saa jälleen jotain uutta irti - edes sen hetken verran. Tällä kertaa asia koski käsiäni ja niiden joustavuutta siirtymisissä.
 
Nämä kuvat on otettu alkukesästä, kun ratsastin nurmikentällämme itsenäisesti alkuverryttelyä. Kelpaavat varmasti kuitenkin tähän postaukseen kuvituksena :)
Mulle on ehkä noin miljoona kertaa sanottu, että käden tulee olla rento. Ei veltto, jolloin tuntuma ei pysy tasaisena, muttei toisaalta jäykkäkään, jolloin tuntumaa ei tietysti myöskään ole. Näiden kahden ääripään väliltä tulisi löytää se kauhun tasapaino, jolloin käsi seuraisi hevosen pään liikettä pehmeästi, mutta "määrätietoisesti" niin, että tuntuma hevosen suuhun säilyisi koko ajan. Champilla oli vielä jonkin aikaa sitten tapana heiluttaa päätään pois tuntumalta kohti ryntäitä (ja sitä ennen myös ylös kohti taivasta) ja muutenkin todella levoton suustaan, mitä se on toki vieläkin välillä. Nykyään suun levottomuus ja käden jäykkyys, tai pikemminkin ehkä rentouden saavuttamattomuus, näkyy sillä suun aukomisena ja kielen heittämisenä.
 
Teimme ympyrällä tehtävää, jossa toinen puolisko mun piti vain tiivistää istuntaa ja koota sillä laukkaa alamäessä takajaloille ja ylämäkiosioon tullessa lisätä laukkaa istunnalla. Meidän nurmikenttähän on vähän kalteva toiseen suuntaan, mistä nämä mäkierot johtuvat. Kaikki siis ilman, että teen kädellä mitään ylimääräistä: vain tasainen tuntuma ja tarvittaessa puolipidätteet. Kuinka vaikeaa se voikaan olla! Vaikka miten yritän olla kädellä rento ja täysin tekemättä mitään, elävät ne helposti omaa elämäänsä. Tämän tehtävän lisäksi teimme ihan tavallisia siirtymisiä käynnistä raviin ja ravista laukkaan. Champ jää helposti ravista laukkaan -siirtymisessä "protestoimaan" apuja ja pomputtamaan laukkaa enemmän paikoilleen kuin eteen, minkä olen aina olettanut johtuvan liian vähäisestä pohkeen käytöstä.
 

 
Kuinkas ollakaan, tajusin jotain. Kun sain rentoutettua käteni (kun tietäisin itsekin miten, olisin maailman onnellisin ihminen) siirtymisissä, oli hevonen täysin tasainen ja liikkui ensimmäisetkin askeleet siirtymisen jälkeen hyvin läpi kroppansa. Champ esitti niin kivaa ravia, että mun oli vaikea istua kyydissä. Laukassa sen suu oli kuulemma koko ajan kiinni ja kieli pysyi suussa. Ja tämä kaikki vain siksi, että tajusin vihdoin tämän hevosen kohdalla sen, mitä tarkoittaa tasainen, joustava ja rento käsi! Ja se korjaus ei todellakaan ollut iso, sitä tuskin huomasin itse - mutta se vaikutti kaikkeen niin paljon.
 
Nyt kun saisin tuon saman fiiliksen sisällytettyä kaikkeen ratsastukseeni, olisin taas askeleen pidemmällä tämän lajin parissa. No, vähän kerrallaan, vai miten sitä sanotaan. Tunnin jälkeen olin aivan onneni kukkuloilla, vaikka ampiainen olikin pistänyt käden osittain tunnottomaksi. Ainakin se rentoutui ;)
 
Oletteko te saaneet lähiaikoina ahaa-elämyksiä hevosten parissa?

13 kommenttia

  1. Ää vähänkö pelottava toi champin silmä tos vikassa kuvassa :DD

    VastaaPoista
  2. Hyvä hyvä. Itselläni kädet jäävät aika herkästi paikoilleen tekemättä mitään ja kannan usein hevosen päätä. Huonompi juttu mutta tässä ollaan toivottavasti pääsemässä asian yli. :D voisit sä tehdä Champin ruokapostauksen? :)

    VastaaPoista
  3. Tosi kiva postaus! Oon oman hepan kanssa saanut ainakin pari päivää sitten ahaa elämyksen :) itelläni on ongemana jalat ja katse.

    VastaaPoista
  4. mikä ton jonnan sukunimi on ? haluisin meinaa hyvän valmentajan :)

    VastaaPoista
  5. Itellä kans ongelma käsien kanssa. Eilinen ratsastus eräällä ihanalla tammalla oli kyllä opettavaista! Käden kun sain rennoksi, niin johan tuli hevonen paremmaksi. On se vaan jännä kuinka tollaset pienet asiat vaikuttaa niin suuresti hevosen ratsastettavuuteen :D Kun sais itelle sen käden rentoutumisen sinne selkäytimeen niin kelpais.

    VastaaPoista
  6. Itelläni on taas vikana noi jalat, pidän niitä aina liian edessä eikä mun pään ja jalat oo linjassa.. Ehkä se johtuu siitä että käyn pari kertaa viikossa lännenratsastamassa....

    VastaaPoista
  7. Aina kouluvalmennus-postaukset alkavat Jonnan piti ratsastaa Champ mutta.... :D

    VastaaPoista
  8. Itelläni on aina ollut ongelma kantapäiden kanssa, jota en oo millään saanut pidettyä alhaalla. Kerran valmennuksessa sain sitten ahaa-elämyksen kun sain ne kantapäät alas ja istunnan vihdoinkin sellaiseksi kun sen tulee olla. Mahtava fiilis !

    VastaaPoista
  9. Jep. Kun heppa heiluttaa päätä onse merkki liian vahvasta/kovasta kädestä:)

    VastaaPoista
  10. Mulle valmentaja on sanonut että rentouta nivelet sormista olkapäähän lähtien jos käsi on jäänyt jäykäksi, siitä sain ahaa-elämyksen ja johan on alkanut heppakin toimia paremmin:)

    VastaaPoista
  11. Kuinka usein mt ilman satulaa? :)

    VastaaPoista
  12. On se ratsastus kiinni kyllä niin pienistä asioista että!:) ja ne ahaa-elämykset ovat kyllä mahtavia.:)

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat