#430: Jännitys tiivistyy!

Apua, huomenna se alkaa - nimittäin koko loppuviikon kestävä rupeama Helsinki International UB Horse Show'n parissa. Tohina Jäähallilla on nyt varmasti huipussaan valmisteluiden suhteen, mutta itse olen vielä ollut ihan normaalissa arjessa töiden ja opiskeluiden parissa tämän alkuviikon aikana.

 

Alkuviikko onkin ollut nyt todella kiireinen! Koska olen Jäähallilla torstaista sunnuntaihin, joudun tekemään kolmen päivän aikana työviikkoni kaikki tunnit kasaan. Sen lisäksi mulla alkoi tänään tiistaina uudet luennot opintojaksolla ja Champ pitää tietysti hoitaa ihan normaalisti. Huomenna olen töissä viiteen asti, minkä jälkeen kiirehdin äkkiä kodin kautta Helsinkiin ja Scandic Parkiin, jossa majoitumme kavereideni Sarinan ja Steffin kanssa sunnuntaihin saakka. Hotelliin haluamme mennä siksi, että niiden aamupalat ovat parasta koskaan! Toisaalta hotellilta on lyhyt matka Jäähallille ja näin ollen säästämme aikaa ja saamme lisää tunteja yöunille.

 

Tämä kuva on muistaakseni vuoden 2012 HIHSistä, aamuratsastuksessa Martin Fuchs.

Nämä alla olevat kuvat sitten viime vuoden HIHSistä!

Meillä on aina hirveän hauska porukka kansliassa! Samalla porukalla mennään myös tänä vuonna, jes :) Tässä Erja ja Steffi poseeraavat kameralle..

Horse Show on niin odotettu tapahtuma meidän keskuudessamme, että olemme laskeneet päiviä jo varmaan kahden kuukauden ajan. Syitä on monia: näemme tällä kaverikokoonpanolla harvoin, sillä Steffi asuu Turussa ja Sarina tällä hetkellä Saksassa, sitä ennen Australiassa (sinne ei ihan heti lennetä..). Joku varmaan  muistaa, kuinka kävin vielä vuosi sitten melko usein Turussa moikkaamassa kavereitani, mutta nyt käynnit ovat harventuneet juurikin Sarinan muuton vuoksi. Toinen syy innostukseemme on tietysti itse tapahtuma kaikkine ihmisineen, expoineen, luokkineen ja tunnelmineen.

 

Champ on tulevalla viikolla kavereideni liikutettavana. Vielä tänään kiiruhdan luennon jälkeen ratsastamaan sen kunnolla maneesissa (tai vaihtoehtoisesti teen pitkän maastolenkin) ja valmistelen muutenkin kaiken loppuviikkoa varten. Mulle on aina yhtä vaikeaa jättää hevonen muiden huolehdittavaksi, sillä tykkään tehdä asiat juuri eikä melkein omalla tavallani ja vahtia, että kaikki on koko ajan järjestyksessä. Olenkin taiteillut apukäsilleni kolme A4-kokoista paperiarkkia ohjeita liittyen kaikkeen Champin hoitamisessa, varusteissa ja ruoissa.. Tiedän kyllä, että hevonen on todella hyvissä käsissä kavereideni huolehtiessa siitä, mutta silti.. Tämä hysteria on ihan hirveää :D

 

Irtiotto arjesta Horse Show'n ansiosta tulee ihan tarpeeseen. En ratsasta viiteen päivään ollenkaan, en ajattele koulu- tai työjuttuja ainakaan yhtä aktiivisesti kuin normaalina arkipäivänä ja tapaan ihan eri ihmisiä kuin muussa elämässäni. Tiedän jo valmiiksi, että tulen olemaan todella väsynyt ensi viikon alussa (koskaan Horse Show'n aikana ei tule nukuttua kunnolla), mutta samalla täynnä tarmoa hevosjuttujen suhteen. Hienojen kisahevosten näkeminen on aina inspiroivaa.

 

Nämä kuvat ovat vuoden 2011 Gucci  Mastersista, jolloin olin paikalla edellisen kerran.

Tässä kuvaa Salon du Cheval de Paris -messuista. Yksi koju sadoista, tuolla on oikeasti niin paljon hevostavaraa! Huh..

Yritän postailla teille ainakin torstaina ja lauantaina jotain kivaa areenalta kuvien kera. Postausehdotuksia saa esittää! Eihän sitä tiedä, vaikka innostuisin tekemään jonakin päivänä vaikka videopostausta..

 

Loppuun haluan vielä infota, että Helsingin Horse Show ei ole tänä vuonna ainoa isompi kansainvälinen ratsastuskilpailu, jota pääsen seuraamaan paikan päältä. Lähden joulukuussa kolmeksi päiväksi Ranskan Pariisiin katsomaan Gucci Mastersia, joka on uskomattoman upeissa puitteissa järjestettävä viiden tähden estekilpailu. Koska pääsponsorina on Gucci, ei glamouria puutu! Olen ollut Pariisissa kahdesti aiemmin ja kerran päässyt katsomaan myös kyseistä kilpailua, joten ennakko-odotukset ovat korkealla. Tänä vuonna emme lähde varsinaisesti katsomaan nähtävyyksiä (kaikki tärkeimmät kerkesimme kiertää edellisinä kertoina), vaan ideana on shoppailla ja viettää kahtena päivänä aikaa Gucci Mastersissa. Samalla järjestetään Salon du Cheval de Paris, valtavan kokoinen hevosmessu, jossa on satoja hevosliikkeitä kojuineen myymässä valtavia määriä hevostavaroita todella halvalla. Varsinainen hevosenomistajan taivas! Kauhulla jo odotan, mitä kaikkea on pakko saada (joo, ne vaaleanpunaiset kiiltonahkabootsithan ovat pakolliset estehevoselle, näin esimerkkinä..).

 

Nyt saa ehdottaa postausideoita Horse Show'sta! Mitä haluaisitte lukea?

Lue lisää

#429: Itsenäistä esteratatreeniä

Huh, miten kiireinen loppuviikko mulla onkaan ollut! Torstaina tosiaan olin kouluvalmennuksessa ja perjantaina treenattiin Champin kanssa sileällä heti aamukahdeksalta, jonka jälkeen kääriydyin kuuman suihkun jälkeen kolmen peiton alle ja otin (pienet) kahden tunnin päiväunet ennen töiden iltavuoroa, kun väsymys pakotti silmäluomet kiinni. Lauantaina työvuoro oli heti aamusta, joten iltapäivällä suuntasin tallille vähän erilaisissa merkeissä. Meillä oli nimittäin seuran kisaviikonloppu!

 

Miten teidän seuranne järjestää kisoja? Edustamani seura järjestää ymmärtääkseni yhdet este- ja yhdet seurakoulukisat joka kevät ja syksy, yleensä samana viikonloppuna eli peräkkäisinä päivinä. Tänä viikonloppuna järjestys oli sellainen, että lauantaina kisattiin kouluratsastuksessa tasoilla helppo C - helppo A ja sunnuntaina esteratsastuksessa ristikosta metriin. Olin itse paikalla toimihenkilönä ja tein vaihtelevasti erilaisia hommia: toimin verryttelyvalvojana, olin tuomarin sihteerinä niin esteillä kuin koulussakin, istuskelin kuvaamassa, soitin taustamusiikkia, tarjoilin ruokaa buffassa sekä hengailin muuten muiden seuralaisten ja kavereiden kanssa.

Tässä muutama kuva lauantain koulukisoista, kun kerkesin kuvailemaan tallikavereitani. Laatu on surkea, koska valaistus oli pimeä ja valo keltainen.. Eli siis aika kauhea kuvausolosuhteiltaan :D

 

Pukeuduin vähän optimistisesti ensin, jouduin sitten heti vetämään päälle kasan toppavaatetta..

Olisin halunnut osallistua Champilla lauantaina koulukisoihin luokassa helppo C:2, mutta omat oikeat työni estivät aikeet. Sunnuntaina en myöskään osallistunut esteisiin, sillä korkein luokka oli metri ja valmentajani kanssa totesimme, ettei mun sitä kannattanut hypätä. Sunnuntaina olikin niin ikävän sateinen sää, että olin ihan tyytyväinen ratkaisuun silloin!

 

Lauantaina sää oli aivan jäätävän kylmä ja vaikka olin pukeutunut lämpimästi, palelin silti iltapäivästä ihan iltaan asti. Oikeastaan koko kylmyyttä ei lopussa tuntenut, sillä olin jäässä, ettei enää edes tärisyttänyt. Kun viimeisen luokan palkintojenjako oli ohi, aloimme tomerasti rakentamaan pakkassäässä esterataa maneesiin. Kellon ollessa vähän yli kahdeksan oli rata valmiina maneesissa ja riensin itse varustamaan hevosta estetamineisiin. Olin nimittäin päättänyt hypätä itsenäisesti ratatreeniä illan päätteeksi, kun en kerta osallistunut kisoihin sunnuntaina.

 

Tämä video sisältää alkuverryttelyä (linkki).

 

Pyysin äitini ja isäpuoleni paikalle auttamaan esteiden kanssa, sillä en halua hypätä yksin ihan turvallisuussyistä. Äiti otti mukaan videokameran, joten tässä on materiaalia kaikista hypyistä ja lisäksi vähän alkuverryttelystä. Menin yhteensä reilun tunnin verran: aluksi kävelin pitkään ja verryttelin Champin muutenkin huolellisesti, sillä maneesissa oli ensimmäistä kertaa oikeasti ihan viileää. Annoin hevosen ravata ensin ihan pitkässä muodossa sellaista tahtia kuin se itse halusi, ottaen vasta myöhemmin hevosta ylemmäs ja vaatien siltä jotain. Tein ravissa samantyylistä alkuverryttelyä kuin Ninan valmennuksessa, sillä Champ toimi silloin todella kivasti.

 

Laukassa annoin hevosen jälleen edetä ensin omaa tahtiaan istuen itse kevyessä istunnassa. Champ halusi mennä täysiä maneesia ympäri, mutta olin iloinen hevosen eteenpäin pyrkimyksestä, enkä halunnut rajoittaa sitä siinä vaiheessa liikaa (kuten videolla sanonkin). Tein lopulta samaa tehtävää kuin ravissa ja sen jälkeen vähän laukannostoja, joissa Champin piti käynnistä reagoida pienestä pohkeesta todella selvästi laukkaan. Champin kanssa suurin ongelma on yleensä se, että se ei ajattele tarpeeksi eteenpäin kävellessään tai pysähdyksissä: toisin sanoen se on pohkeen takana.

 

Tältä videolta voi katsoa verryttelyhypyt (linkki).

 

Verryttelyhypyt tein vähän samalla ajatuksella kuin kisoihin valmistautuessa: ensin muutama kavaletti, sitten pystyä vähitellen nostaen 110cm korkeudelle ja tämän jälkeen okserille muutama hyppy niin, että se on lopussa reilu 110cm korkea. Kaikki hypyt on katsottavissa noilta videoilta, joten en selitä niistä sen kummemmin. Hain hyvää ja iloista fiilistä ratsastukseen ja annoin Champin olla vähän "villi". Se hyppäsi tosi positiivisella asenteella ja oli oikein kiva ratsastaa.

 

Kun olin hypännyt tarpeeksi verryttelyhyppyjä, aloitin radan ratsastuksen. Rata oli sama kuin seuraavan päivän kisojen ensimmäinen vaihe, sisälsi sujuvia teitä ja oikeastaan aika vähän mitään kamalan teknistä. Neljänneltä viidennelle sai sujua neljällä laukalla ja pidensin itselleni sarjavälin vähän isommaksi, kun Champilla on sen verran pitkä laukka ja halusin hyppäämisen olevan tällä kertaa helppoa ja sujuvaa. Kuudennelta seitsemännelle ei ollut mitään tiettyä metrimäärää, mutta se oli sujuvat seitsemän laukkaa - ei ratsastaen eteen, vaan sallien laukata perille asti. Ensimmäinen rata oli kahta ensimmäistä estettä lukuun ottamatta 80-100cm ja toinen sitten 100-120cm.

 

 Tässä videossa on ratavideot, pienempi ja isompi (linkki).

 

Molemmat radat olivat ihan sujuvia, toinen varsinkin - ensimmäisellä kerralla nuo välit ovat aina vähän hakemista, kun en tiedä yhtään, millaiselta tietä esimerkiksi kaareviin väleihin kannattaa tehdä ja miten linjoille kannattaa tulla sisään. Hyvä ero oli esimerkiksi neljänneltä viidennelle: ensimmäisellä kerralla pidin vähän liikaa kaarteesta ulos neloselle, jolloin siihen tuli okserin takia melko ylöspäin menevä hyppy ja jouduin ratsastamaan voimakkaammin eteen päästäkseni viidennelle esteelle neljällä laukalla. Toisella radalla sujuin paremmin kaarteesta läpi okserille, jolloin sain isomman hypyn sisään ja neljä laukkaa oli vaivaton viidennelle.

 

Kuten jo aiemmin sanoin, halusin Champin olevan positiivisella asenteella hypätessä ja sitä se todella oli! Koko ajan korvat pystyssä ja zoomaillen aina edessä olevalle esteelle, josko se hypättäisiin. Annoin sen laukata vähän vapaammin, enkä esimerkiksi istunut heti esteiden jälkeen satulaan. Kehuin sitä äänellä paljon. Hevosesta huomasi, miten sen itseluottamus oli "huipussaan" ja sen ilme oli ihan "kyllä mä osaan!". Niin hauska tapaus! Koska valmentajaa ei ollut mukana, en halunnut hypätä enempää, saati vaativampia tehtäviä. En todellakaan ole niin taitava, että pystyisin hyppäämään itsenäisesti mitään kovin vaativaa, sillä se ei ole turvallista enää kenellekään osapuolelle.

 

Hyppäättekö te itsenäisesti koskaan?

 

Lue lisää

#428: Unelmien hevonen

Aikaisemmin syksyllä kirjoitin toisen osan "unelmien" -sarjaan, jossa ideana on mietiskellä humoristisesti hevosmaailman ilmiöitä, hahmoja ja asioita. Tuolloin kysyin teiltä, mistä haluaisitte kuulla seuraavaksi ja moni äänesti unelmien hevosen puolesta. Nyt olisi vihdoin tämän vuoro!

 

Haluan yhä edelleen muistuttaa, että postaus on kirjoitettu humoristisesti, eikä sen ole tarkoitus loukata ketään. Kertokaa ihmeessä omia lisäyksiänne aiheeseen ja ehdottakaa tuleviin postauksiin aiheita, mikäli jotain uutta tulee mieleen.

 

Unelmien hevonen. Sanaparina tuo kuulostaa jo liian täydelliseltä - joten todettakoon erään mainoksen tavoin, että se, mikä on liian hyvää ollakseen totta, ei ole totta. Tällainen luontokappale on kuitenkin jo pelkiltä ominaisuuksiltaan sellainen, että se vetää vertoja ihan mille tahansa maalliselle omaisuudelle. Sen hyvinvoinnista huolehtii erittäin hyvin tehtäviinsä koulutettuja yksilöitä, jotka takaavat unelmien hevoselle onnellisen elämän aina syntymästä monttuun asti.

 

Unelmien hevosen kanssa yhteistyö on aina mutkatonta! Kuva vuodelta 2011, kun ratsastan Pappa-hevosella.

Unelmien hevosen kanssa uskallat hypätä vaikka taloja, koska hevonen ei koskaan kiellä! Kuva vuodelta 2011, kun ratsastin Tahko Areenalla Rafina-hevosella.

Aloitetaan unelmien hevosen rakenteesta. Koska tästä lahjasta maailmalle ei voi löytää mitään negatiivista, on "rakennekukkanen" oikea termi kuvaamaan hevosen ulkomuotoa: sillä on niin epäsopusuhtaiset selkä, jalat, kaula ja pää, ettei sitä voi hyvällä tahdollakaan nimittää komeaksi tai kauniiksi. Toisaalta "you're amazing - just the way you are", joten hevoseensa rakastunut omistaja tai hoitaja ei nää unelmien hevosessa mitään ulkoista vikaa. Mitä siitä, että sen kaula on puolet selkää pidempi tai että jalka-asennot estävät kaikenlaisen liikkumisen? Pikkuvikoja, jos yleistä mielipidettä kysytään!

 

Terveydentilasta puhuttaessa unelmien hevosella on oma henkilökohtainen mappikansio, josta sen kaikki entiset ja nykyiset sairaudet voi lukea aakkosjärjestyksessä satasivuisesta paperinipusta. Ahkera omistaja on värittänyt erityyppiset sairaudet erivärisillä yliviivaustusseilla, jotta niitä on helpompi verrata muiden hevosten omistajien kesken näiden hevosten sairauksiin. Yleensähän on niin, että unelmien hevonen on täysin käyttökelvoton mihinkään kilpailemiseen tai harrastamiseen suurimman osan kaudesta tai hajoaa uudelleen juuri, kun sen kuntoutus on edennyt päätöspisteeseensä. Yleisimpiä diagnooseja hevoselle ovat mitä erinäisimmät jalkavaivat ja mystiset sisäelinongelmat (mitä hienompi lääketieteellinen nimi, sitä parempi), mutta tylsimmässä tapauksessa aivan tavalliset perisuomalaiset hevossairaudetkin kelpaavat riesaksi.

 

Unelmien hevonen (tai tässä tapauksessa aasi) on aina hyvin yhteistyökykyinen. Tässä yritettiin kaverini kanssa ratsastaa..

Unelmien hevosen voi myös halutessaan koristella varsin mielenkiintoisilla klippauksilla.. :D

Jos unelmien hevosenomistajalla on käynyt niin hyvä tuuri, että hänen hevosensa on edes joskus terve, voidaan siirtyä pohtimaan hevosen ratsastettavuutta. Kouluratsastuksessa hevosella on kaksi vaihdetta: joko se katsoo ratsastajaansa taukoamatta yläkautta silmiin (ja näyttää siltä, että vinkkaisi silmäänsä ihan vain ärsyttääkseen) tai sitten se vetää koko painollaa päätään pitkänä ja matalana ollen niin etupainoinen, että ratsastaja valuu satulasta kaulan yli tahtomattaan maahan hevosen pään eteen. Siinä sitten tuijotetaan hevosen kysyvää katsetta ja mietitään, miten ihana ystävä harrastelukaveriksi onkaan siunautunut.

 

Estepuolella vaihtoehtoja on jälleen kaksi: joko unelmien hevonen kieltää tai keilaa kaikki esteet radan korkeudesta riippumatta, tai vaihtoehtoisesti hyppää niin isoja ja laaduttomia hyppyjä, ettei kuskilla ole mitään mahdollisuuksia  pysyä kyydissä. Kun selässä on käynyt Suomen jokainen ammattiratsastaja ja ongelma on yhä edelleen lähtöpisteessään, päättää omistaja köyttää itsensä satulaan henkensä uhalla ja suunnata kohti esterataa. Tulos on varmasti arvattavissa.

 

Mikäli unelmien hevonen on kilparatsu, se on radalla joko oikea tahmatassu tai kiikuttaa ratsastajaansa tuulen lailla ympäri kilpailuareenaa pelästyen jokaista pientä äännähdystä. Tahmatassun kanssa ratsastaja on saanut vuodattaa ämpärillisen kyyneleitä jo ennen alkutervehdystä, sillä muuten niin energinen liitokavio lamaantuu täysin lähtömerkin kuullessaan. Unelmien hevosta ei koskaan myydä, mutta koska kaverit ovat kiinnostuneita kisatuloksista, joutuu omistaja aina selittelemään pieleen menneiden kisojen antia ulkopuolisille.

 

Valokuvaustilainteissa Unelmien hevosella saattaa olla omat mielipiteensä..

... tai sitten nälkä yllättää kesken valokuvauksen!

Ratsastuskin voi olla välillä melko mielenkiintoista (kuva otettu 2012).

Mitä unelmien hevonen syö? Ruokavalio koostuu pitkälti hyvin monimutkaisesta ja tarkkaan lasketusta yhdistelmästä, sillä vaikka kyseessä olisi metsässä tukkeja raahannut suomenhevonen, ei sen vatsa silti kestä mitään muuta kuin tarkkaan analysoitua laaturuokaa. Unelmien hevonen vaatii miljoona eri lisäravinnetta, mutta jos yksikin tippa tulee liikaa, on hengenlähtö lähellä. Tällaisten laatuyksilöiden ruokinta kun on tunnetusti tähtitiedettä, eikä sitä voi ymmärtää kukaan muu kuin unelmien hevosen omistaja.

 

Unelmien hevonen on oikeastaan kaikkine puutteineen täydellisintä, mitä omistajansa voi toivoa. Siksi se saa loppuelämän kodin ja paljon herkkuja (tarkasti analysoituna!!!), eikä omistajan ja hevosen yhteiseloa voi erottaa mikään. Jos tästä kahden olennon taipaleesta tehtäisiin elokuva, olisi sen menestys taattu - ainakin omistajan läheisten keskuudessa, kun he kehuisivat sen maasta taivaisiin, jottei omistaja pakottaisi heitä katsomaan filmiä kymmenennettä kertaa putkeen.

 

Tunnetteko te hevosia, jotka ovat edes etäisesti sukua Unelmien hevoselle?

Lue lisää

#427: Champ kouluhevosena?!

Viime viikon sunnuntaina vietin todella kivan ja pitkän tallipäivän! Mulla oli kerrankin viikonloppu, jolloin ei ollut mitään tähdellistä tekemistä - sain nukkua myöhään ja tehdä juuri sitä, mitä milloinkin halusin. Ihanaa välillä näin, koska normaalisti elämäni on melko kellontarkasti ajastettua ja jokainen minuutti käytetään jollain tavalla hyödyksi.

 

Suuntasinkin tallille sumuisen sään saattelemana joskus kahden aikoihin ja rupesin heti toteuttamaan visiota, joka oli pyörinyt tovin aikaa päässäni. Idea lähti ihan ensimmäisenä siitä, kun vitsailin kavereilleni, miltähän Champ mahtaisi näyttää kouluhevosena. Pitkään jaksoimme tästä vitsailla, kunnes muutama päivä aikaisemmin päätin vihdoin päivän, jolloin muutos kouluhevoseksi tapahtuisi. Siitä alkoikin mahdoton tavaroiden kasaan haaliminen, sillä mun piti löytää jostain kanget (kiiltävällä turpahihnalla tietysti), koulusatula, pintelit ja huopa, bootsit sekä vaikka mitä muuta. Ja tietysti loppujen lopuksi yhdistelin varmaan neljän eri tallikaverini varusteita. Iso kiitos heille, että mahdollistivat tämän hauskan kuvauksen!

Näitä kuvia on sata samanlaista, mutten osannut päättää, mitkä julkaisen! Näin omaan silmään Champ näytti niiiiin komealta ;) Ja klikkailkaa kuvat isommiksi, jotta laatu paranee!

Tein Champille kymmenessä minuutissa melko hirveät, mutta isot sykeröt ja kiillotin sen pikaisesti puhtaaksi. Häntään olisi pitänyt jo edellisenä iltana laittaa iso letti, jotta siitä olisi tullut paksumpi ja lainehtiva kuvausta varten - unohdin, mutta ei voinut mitään. Tarkoituksena oli upottaa hevonen kiillotusaineeseen ja viimeistellä koko komeus vauvaöljyllä turpaan ja silmien ympärille, mutta unohdin sitten siinä hässäkässä senkin. Kaiken lisäksi hevosella on taas liian pitkä karva, mutta tällä kertaa en millään jaksa klipata sitä ennen Horse Show'ta. Olkoon karvainen, kerta niin haluaa..

Tallikaverini nauroivat kyllä melko lailla nähdessään Champin kouluhevosvarusteissa. Mun mielestä tuo oli kyllä aika uskottava yritys, vaikka itse sanonkin ;) Ensimmäiset askeleet pinteleiden kanssa oli lähinnä taaksepäin potkimista ja kun tungin hevoselle kanget suuhun, olisi se halunnut sylkäistä ne heti ulos. Kiltisti ruuna kuitenkin alistui kohtaloonsa ja poseerasi varsin tyylikkäänä tietäen selkeästi olevansa se, ketä kaikki paikallaolijat ihailivat. On Champilla kyllä aika iso ego, kun sille päälle sattuu!

Kun olimme ottaneet muutamia kuvia huonosta säästä huolimatta, purin hevoselta nopeasti kaikki kamppeet pois ja vein sen tarhaan jatkamaan seisoskelua. Neljältä kiipesin täysin uuden hevostuttavuuden kyytiin, kun pääsin kokeilemaan tallikaverini isoa ruunaa. Tuo hevonen on Champia ainakin 10cm korkeampi ja sen liikkeet olivat todella erilaiset omaan, pikkuruiseen hevoseeni verrattuna. Tarkoituksena oli mennä vähän esteitä, joten verryttelin hevosta ensin tunnustellen sen toimintamalleja.

On kyllä älyttömän opettavaista kiivetä välillä muidenkin hevosten kyytiin! Pitää olla tosi kiitollinen kaikista tilanteista, jolloin pääsee kokeilemaan erilaisia hevosia. Tämä kyseinen ruunikko ruuna oli vähän hidas ja olo oli kuin valtamerialuksen päällä, mutta vähitellen löysin jonkinlaisia nappuloita ja pätkittäin homma oli jopa sujuvahkoa. Tein ympyrällä yhden laukka-askeleen väleillä olevia kavaletteja, joissa hevosta piti koota enemmän mahtuaksemme väleihin sekä lopuksi suoralla linjalla pystyä melko isoksi asti. Hauska tuttavuus, joka on osaava. Kiitos kuuluu omistajille, että sain hevosen selkään kiivetä!

Champ innostui pienestä minishetlanninponista, joka käveli tiellä vastaan. Piti esittää vähän isompaa, kyllä ne takajalatkin nousi!

Vieraan hevosen liikutuksen jälkeen ratsastin vielä Champin, joka oli tuossa välissä saanut ulkoilla vielä hetken aikaa. Tarkoituksena oli liikuttaa hevonen ihan rennosti ja jumpata sitä edellisten päivien raskaiden valmennusten jälkeen. Ruuna nimittäin hikosi sekä perjantain koulutunnin, että lauantain estevalmennuksen jälkeen niin, että jopa sen otsa vaahtosi! Palautteleva välipäivä oli hyvä tähän väliin, sillä maanantaina kävin sitten puolentoista tunnin maastolenkin ja tänään tiistaina hyppäämme iltapäivällä taas.

Laitoin pitkästä aikaa Champille gramaanit sunnuntaina. En siksi, että hevonen on millään tapaa hankala edestä, vaan siksi, että gramaanien kanssa Champ ei edes kyseenalaista alas venyttämistä. Sillä on ratsastettu ulkomailla varmaankin pelkästään gramaaneilla, sillä niiden kanssa se ei edes yritä nostaa päätään, vaikka ne olisi aivan löysällä. Hevosella on muuten tosi tyhmä tapa, nimittäin se ottaa vauhdissa toisen gramaanin suuhunsa ja pitää siitä hampaillaan kiinni, jolloin en pysty säätelemään yhtään sen vaikutusta siltä puolelta. Ja tämän hevonen tekee aina, kun sillä on "tylsää" eli kun en tee jotain tehtävää. Pidän gramaaneja niin löysällä, että Champ saa halutessaan niistä tuolla tavalla kiinni. Onko kenenkään muun hevosella tuollaista tapaa?

 

Tein paljon taivutuksia ja laukassa vastalaukkaa. Halusin, että Champ liikkui isosti eteen olematta kuitenkaan hätäinen: sen ei tarvinnut yhtään edes ajatella kokoamista tai mitään kokoavaa liikettä, vaan nimenomaan enemmän avaavaa ja jumppaavaa työskentelyä. Mulla ei ollut tuttuun tapaan kannuksia, mutta ruuna oli silti jopa liiankin villi! Ainakin se pyrki itse hyvin eteenpäin, enkä halunnut rajoittaa sitä liialti, sillä se ei ole mitenkään liian yleistä tämän hevosen kohdalla. En työskennellyt pitkään, ehkä 25 minuuttia, minkä jälkeen kävelin pitkähköt loppukäynnit maastossa.

Karsinassaan Champ oli ratsastuksen jälkeen ihan loppu ja torkkui nojaten päällään seinään. Se kirjaimellisesti joutui tekemään töitä, jotta sen silmät pysyivät auki! Oli hauska seurata, miten sen pää säpsähteli alaspäin ja silmät olivat joko kokonaan kiinni tai ihan vähän raollaan. Taisi olla rankkaa esittää kouluhevosta aiemmin päivällä ;)

Mitä mieltä te olette, olisko Champista vakavasti otettavaksi

kouluhevoseksi näin ulkoisilta ominaisuuksiltaan? ;)

Lue lisää