#439: Viime viikon estevalmennus

Vihdoin sain aikaseksi ladata viime viikon estevalmennuksesta videot koneelle ja nettiin. Pakko heti alkuun kommentoida videon laatua, joka on tällä kertaa todella huono: videot olivat niin pimeitä, että mun piti lisätä niihin valoisuutta oikein kunnolla. Valoisuuden lisäämisen jälkeen kävi niin, että laatu heikkeni ihan puuroksi.. Samalla selvisi muuten syy siihen, miksi videokameralla kuvatut videot ovat nyt olleen älyttömän pimeitä! Isäni oli syyskuun alussa säätänyt kameran valotusta eri tavalla, enkä ollut tajunnut vaihtaa sitä takaisin. Meidän videokamera on varmaan 10 vuotta vanha, en olisi uskonut, että siihen saa vaihdettua asetuksia millään tavalla.

 

Mutta sitten itse valmennukseen. Aloitimme ravipuomeilla pitkällä sivulla niin, neljän puomin yli mentiin kerrallaan ja seuraaviin puomeihin oli reilusti tilaa. Ensimmäiset neljä olivat reilummilla väleillä ja jälkimmäisillä välit olivat vähän lyhemmät. Champilla on sen verran isompi askel (tai oikeastaan se ei ole niin hyvin takaosan päällä, että kokoaisi), että ensimmäisillekin puomeille sai tulla rauhassa sisään. Jos puomeille tulee kaahottaen, ei niistä oikeastaan ole enää mitään hyötyä, sillä jumppaava vaikutus häviää.

 

Tämä laadukas kuva on nyt tällä kertaa postauksen ainoa, juurikin siksi, kun laatu on näin surkea! Lukekaa sen sijaan tekstit ja katsokaa video, jossa on kaikki hypyt kuvattuna :)

Mulla on tuossa videolla kaikki hypyt, joten näätte ne paremmin siitä. Aloitimme verryttelemään pystyllä, joka oli pituushalkaisijan keskellä: ennen estettä piti jatkaa suoraan ja tietysti myös esteen jälkeen. Sain noottia siitä, että mun pitäisi istua heti esteen jälkeen satulaan ja ratsastaa kunnolla kaarteet. Yritin kyllä kovasti, mutta niissä tilanteissa, joissa laukka piti vaihtaa esteen jälkeen (meillä määrättiin aina suunta, jonne jatkaa), en voinut istua vaihdossa alas Champin tehdessä vaihdot pukin kautta - se tekee niitä aina, kun ei ole kunnolla jalan edessä. Muuten tehtävä sujui ihan siedettävästi.

 

Tämän jälkeen aloimme tulemaan s-kiemuraa: piti ratsastaa todella hyvin kulmaan, jotta pääsi ensimmäiselle esteelle vähän vinoon ja näin ollen sai hyvät viisi laukkaa keskihalkaisijalla olevalle pystylle, josta taas viisi laukkaa toisessa kulmassa olevalle pystylle. Aluksi jätimme viimeisen pystyn pois ja tulimme vain kahta ensimmäistä. Mulla suurin hankaluus oli se, etten yksinkertaisesti ratsastanut. Ajelehdin vähän joka suuntaan, mutten oikeastaan tehnyt mitään konkreettista. Pienillä esteillä ongelmana on se, että ratsastan helposti liian isoa laukkaa ja jätän hevosen pitkäksi, jolloin niiden jumppaava vaikutus loppuu.

 

Videolla näkyy hyvin, kun tulimme ensimmäisen kerran koko kiemuran ja Piude oli lisännyt väleihin tötteröt, joiden välistä meidän piti ratsastaa. Champ katsoi noita maassa olevia tötteröitä ja väisti niitä minkä kerkesi tehden viimeiselle pystylle kunnon loikan ja vinkaisi vielä mennessään. Vähän nauratti, vaikka olikin hankala pysyä kyydissä. Sanoinkin ihan suoraan, että kun hevonen on niin pohkeen takana ja ratsastan itse huonosti, se tekee tuollaisia villejä hyppyjä ja mun on hankala olla mukana. Toisaalta hyppytaukoa oli kertynyt kaksi viikkoa, joten Champ oli syystäkin innoissaan.

 

Linkki videoon.

 

Alkuverryttely 0:00-2:52

S-kiemuran ratsastus 2:53-4:35

Okserilinjan ratsastus 4:36-5:32

Ratojen ratsastus 5:33-7:30

 

Kun esteet nousivat, alkoi hommaan tulla joku järki. Lisäsimme s-kiemuran jälkeen vielä pitkällä sivulla olevan okseri-okseri -linjan, johon piti ensin tulla kuusi laukkaa ja esteiden noustessa viisi. Väli taisi olla 18,5 metriä, mikä on kisakorkeudella hyvät viisi laukkaa. Piude halusi aluksi kuusi laukkaa ihan vain siksi, että Champ joutuisi vähän jumppaamaan ja malttamaan esteelle. Tulin kerran vähän huolimattomasti isommassa laukassa ja tällöin askelia tuli kuuden sijaan viisi, mistä tulikin heti sanomista. Ja sama kuin pystyillä: kun okserit olivat yli metrisiä, aloin ratsastamaan kunnolla. Videolla kuuluu, kun Piudekin toteaa: "rupesitko sä ratsastamaan". Tyhmä minä, pitäisi vaan asennoitua heti alusta asti tosissaan hommaan eikä pelleillä ja nauraa hevosen ollessa vähän tuhma ;)

 

Viimeinen kierros sujui oikein hyvin. Tällöin esteet olivat noin 110cm korkeudella kaikki ja tulin niin, että ratsastin todella syvälle kulmaan ennen ensimmäistä pystyä, jolloin sain sujuttua viidellä laukalla eteen keskimmäiselle ja jatkaen tästä vähän suoremmalla linjalla viimeiselle pystylle neljällä. Tästä sitten hevonen takaisin takajaloille ja okseri-okseri-linja viidellä laukalla. Tulin lopuksi vielä pelkät okserit vähän isompina, viimeinen taisi olla reilu 120cm. Hypyt tuntuivat niin vaivattomilta, kun sain ensimmäiselle okserille hyvän lähestymisen ja pääsin laukkaamaan sujuvasti perille asti istuen itse rauhassa satulassa. Ne viimeiset askeleet tuntuivat juuri siltä, miltä esteratsastuksen varmaan pitääkin tuntua!

 

Onko teille tullut ahaa-elämyksiä esteratsastuksen parissa viime aikoina?

Lue lisää

#438: Kuukauden sponsorituotteet

Lokakuun sponsorituotteiden esittely siirtyi nyt jo marraskuun puolelle, sillä sain ne itselleni vasta Horse Show'n aikaan. Olisin tietysti voinut esitellä tavarat jo viime viikolla, mutta halusin päästä testaamaan niitä ensin kunnolla ja kertoa sitten mielipiteeni omien arvioideni perusteella. Tällä kertaa sponsorituotteet olivat oikeat blingbling-ihmisen unelmatavarat, sillä sain Veljesket Wahlsténilta upean satulahuovan ja korvahupun, jotka kimaltelevat ihanasti luonnossa.

 

Wahlsténin edustaja suositteli juuri näitä tuotteita kuukauden tuotteeksi siksi, että ne ovat vasta saapuneet valikoimiin. Sarja on Lami-Cellin Royal ja siihen kuuluu näiden lisäksi esimerkiksi pinteleitä ja suojia, mutta niitä Wahlstenin valikoimista ei vielä toistaiseksi löydy (suojia on tosin tulossa jossakin vaiheessa). On aina ilo päästä testaamaan kaikkea uutta, itse ainakin rakastan blingblingiä ja uudenkarheaa - tosin kohtuuden rajoissa! Tällaisella opiskelijabudjetilla tulee harvoin osteltua mitään uutta, siksi satulahuopa oli oikein hyvä päivitys vanhojen rinnalle.

 

 

Ensimmäisenä esittelen Lami-Cellin satulahuovan. Väriksi valitsin tummansinisen, sillä se sopii mielestäni rautiaalle erittäin hyvin ja miellyttää omaa silmääni eniten. Muita värivaihtoehtoja olisivat olleet tummanruskea ja mustana, mistä tuota tummanruskeaa mietin vielä pitkään. Malliltaan tämä huopa on ihan tavallinen yleishuopa, isona plussana normaalia huopaa reilumpi säkätila, joka antaa enemmän tilaa hevoselle edestä. Satulahuovan pitää paikallaan satulan vastinhihnoihin kiinnitettävät tarralenkit ja satulavyön ympäri tulevat lenkit.

 

Normaalia sinistä pohjaa koristaa reunojen hopeiset punokset ja vasemmasta reunasta löytyvä kimalteleva koriste. Pisteenä iin päälle koko huovan pinta on täynnä pieniä kimaltelevia pisteitä! Ei siis mitään irtoavaa glitteriä, vaan kangas itsessään kimaltelee ihanasti, vaikka onkin ihan normaalia, hengittävää materiaalia. Koska tuota kimaltelua on vaikea saada kuviin, päätin ottaa siitä vähän videota ja se on nähtävillä tässä alla:

 

 

Huovan hinta on Veljekset Wahlsténilla 49€ - näitä saa myös koulumallisina hintaan 52€. Tästä tuleekin meille uusi edustushuopa vanhojen rinnalle! Mulla on ennestään yksi saman valmistajan huopa, joka on toiminut tehtävässään paremmin kuin hyvin ja säilyttänyt muotonsa sekä värinsä useista pesukerroista huolimatta.

 

Toisena esiteltävänä tuotteena on saman valmistajan ja sarjan (Lami-Cellin Royal-sarja) korvahuppu. Näissäkin värivaihtoehtoina olivat tummansininen, tummanruskea ja musta, mutta valitsin tietysti saman sävyn huovan kanssa. Mietin ensin, tarvitsenko huppua ollenkaan, sillä en ole sitä Champilla käyttänyt, eikä se sitä varsinaisesti tarvitse. Kisatilanteissa hevonen on aina rauhallinen, mutta toisaalta huppu on hyvä olla varalle, jos ruuna sitä joskus sattuu tarvitsemaan.

 

 

Mulla on aika selvä mielipide korvahupuista: mielestäni niitä voi ehdottomasti käyttää, jos hevonen oikeasti sellaista tarvitsee, mutta huvin vuoksi tai ulkonäköseikkojen takia hupun käyttäminen on ihan turhaa. Okei, asia menee samaan kastiin kuin kaikki muukin varusteurheilu, joten olen ehkä hieman jäävi kommentoimaan asiaa sen enempää.. Champ on todella herkkä korvistaan, eikä se anna koskea niihin juuri ollenkaan - nykyään tosin enemmän kuin tullessaan Suomeen. En esimerkiksi saa leikattua siltä korvakarvoja ollenkaan pois, joten se näyttää siksi oravalta :D

 

Korvien herkkyyden vuoksi mietin, saanko korvahuppua edes laitettua Champin päähän. Onnekseni ongelmia ei ollut ja hevonen seisoi ihan nätisti se päässään. Royal-huppu on onneksi tehty tosi mukavaksi hevoselle, sillä korvaosat olivat tarpeeksi tilavat Champin kaltaisen isokorvaisen hevosen päähän ja takaosan sai hyvin suitsien alle niin, ettei se painanut niskaa ikävästi. Mitään tarrakiinnityksiä ei tarvita, kun huppu on tarpeeksi istuva ja hyvin muotoiltu. Olen käyttänyt edellisen ylläpitohevoseni kanssa korvahuppuja aina kisoissa, joten kokemusta on kyllä jos jonkinlaisista hupuista!

 

 

Koska en ole nähnyt Champia aiemmin korvahuppu päässä, näytti se mun mielestä tosi hassulta sen kanssa aluksi. Silmä kuitenkin tottui pian, joskin näistä kuvista katsottuna tuo sama hassu fiilis tuli taas mieleen. Ehkä vaikutelma johtuu siitä, että huppu peittää hyvin Champin pilkut? Jos meille tulee joskus tarvetta korvahupun käyttöön, ei tämän hupun käytön kanssa tarvitse ainakaan häpeillä - sama ulkonäkökaava jatkuu huovasta huppuun, joten se on todella kivan näköinen omaan silmääni. Lisäksi huppu on puoliksi verkkokangasta eli se hengittää hyvin. Hintaa hupulla on Veljekset Wahlsténilla 19€.

 

Käytättekö te korvahuppuja? Entä mitä mieltä olette huovan kimaltelusta?

Lue lisää

#437: Miten meillä maastoillaan?

Kyselin teiltä blogin Facebook-sivuilla, minkä postauksen haluaisitte nähdä blogissa tämän päivän puolella. Eniten vastauksia saivat sekä tämä nyt julkaisemani postaus, että Nuutin estehyppelöistä kertova postaus. Olin siis tänään hyppäämässä päivällä Puoliverinen Prinssi -blogin kirjoittajan Susannan Nuutti-hevosella, mutta koska kyseiset kuvat latautuvat äärettömän hitaasti koneelleni, jäi tuon postauksen tekeminen myöhemmälle ajankohdalle.

 

Lauantaina olin kerrankin tallilla päivällä: yleensä käyn ratsastamassa joko ihan aamuvarhain tai vaihtoehtoisesti vasta illalla, kun pimeys on jo vallannut taivaan. Kuvaus on siis normaalina arkena hyvin haastavaa, ellei jopa mahdotonta (harvat kaverini haluavat tulla mukaani tallille seitsemältä aamulla). Viime lauantaina kävikin siis todellinen onnenkantamoinen, kun olin paikalla melko valoisaan aikaan kuvaajan kera.

Ja sitten lähtee lapasesta!

Mulla oli takana melko huonosti nukuttu yö ja illalla edessä vielä Riders' Gala, joten päätin suunnata vakavamielisemmän kouluratsastuksen sijaan pellolle päästelemään höyryjä hevosesta ja tarjoamaan sille samalla vähän muutakin ajateltavaa. Champ on hevonen, joka ei viihdy maneesissa kovinkaan hyvin: se liikkuu aina paljon paremmin ulkona, esimerkiksi kentällä se ihan esiintyy ja on paljon energisempi. Kun olen menossa maneesia kohden, yrittää ruuna aina kävellä reippaasti ja mahdollisimman kaukaa sen ohi tai vaihtoehtoisesti jää jumittamaan oven eteen, eikä halua mennä sisälle. Näin varsinkin silloin, jos olen ratsastanut sisällä monta päivää putkeen.

 

Koska Champ viihtyy ulkona, yritän tarjota sille mahdollisimman paljon ratsastusta pihalla. Kentällä menen aina kuin mahdollisuus siihen säiden puolesta on ja maastossa käyn vähintään kerran viikossa. Hollannissa ollessaan Champ oli ainakin myyntihetkellä tallissa, jossa hevoset kulkivat tallista suoraan maneesiin, eivätkä päässeet ulos ilmeisesti juuri ollenkaan. Tullessaan Suomeen Champ oli aluksi vähän hämmentynyt esimerkiksi tarhaamisesta ja varsinkin maastoilusta. Nykyään hevonen rakastaa sitä ihan yli kaiken, se kävelee aina älyttömän reippaasti maastoon lähdettäessä, eikä haluaisi palata sieltä millään takaisin tallille. Maastoilu on myös todella rentouttavaa, sillä Champ ei pelkää mitään rekkoja, autoja tms. Välillä se "pelkää" jotain isoja kiviä, kaadettuja puita, lapsia tai lätäköitä ja saattaa yrittää kääntyä ympäri, muttei koskaan lähde minnekään ja menee kyllä aina kaikesta ohi.

 

Kokosin näistä kuvista tällaisen kollaasin, koska muuten tästä postauksesta olisi tullut super pitkä! Tässä siis yksi kuvasarja, kun Champ päätti lähteä täyttä vauhtia toiseen suuntaan kuin alkuperäinen tarkoitus oli :D Sain sen kyllä heti hidastamaan, mutta tuosta viimeisestä kuvasta näkee, miten tyytyväinen se oli itseensä!

 

Meillä on aika paljon samoja reittejä, joita kierrämme maastossa. Pääosin lenkit koostuvat aina käynnistä, sillä hiekkatiet ovat liian kovia kovempaan vauhtiin. Yhdellä tiellä, jossa autoliikennettä on harvakseltaan ja tie on keskellä peltoa oleva suora (näkyvyys siis täydellinen), otan aina laukkaa kotiinpäin. Champ tietää mistä kohdasta se saa ampaista vauhtiin ja se osaa odottaa sitä todella nätisti. Esimerkiksi kavereiden kanssa maastoillessa muut saavat huoletta kävellä pitkän matkan tien toiseen päähän ja me odottelemme pitkin ohjin seisten toisessa risteyksessä. Kun sanon "laukka", lähtee Champ aina täydellä vauhdilla matkaan. Se tietää, että pääsee kohta vauhtiin, mutta malttaa odottaa käskyä ihan rauhassa. Muita kovemmalle vauhdille tarkoitettuja pätkiä (ei liikennöityjä lenkkiteitä) löytyy vähän kauempaa, minne täytyy kävellä pari kilometriä asfalttitien reunoja pitkin.

 

Peltoratsastus onkin sitten harrastus, jota teemme aina säiden salliessa. On muuten todella jännä, että näin vielä marraskuussa pellot ovat kuivina jaksoina täydellisessä kunnossa! Ei ole talvesta vielä tietoakaan.. Pelloilla annan Champin rallitella vähän enemmän, minkä se kyllä hyödyntää aina melko hyvin. Saatan ravailla ihan normaalisti suoraan, kunnes hevonen päättä sekunnin sadasosassa hypähtää vastakkaiseen suuntaan, vinkaista ja lähteä pukkien saattelemana täyteen laukkaan. Tämänkin lauantaisen peltoilun aikana tämä tapahtui ehkä kuutisen kertaa. Onneksi olen tottunut noihin loikkiin jo aika hyvin ja osaan varautua niihin etukäteen. En kuitenkaan voisi kuvitella laskevani tuonne selkään ketään kaveriani pellolla, ihan turvallisuussyistä!

 

Champ näyttää siltä, ettei se ole ihan järjissään... :D

 

Kerran olimme kavereideni kanssa pellolla ravailemassa neljän ratsukon voimin. Yksi suomenhevonen pelästyi jotain ja hypähti vähän sivulle, mistä innostuneena Champ teki joukon kärjessä vingunnan saattelemana sellaisen loikan suoraan ylöspäin suoraan neljältä jalalta, etten ole koskaan aiemmin kyydissä ollut! Kaverini olivat olleet ihan varmoja, että lennän selästä sillä sekunnilla, mutta onneksi laskeuduin taktisesti käsivarret ristissä kaulalle (oon opetellut tämän, helpottaa kyydissä pysymistä!) ja hevonen piti pään ylhäällä. Champ oli kuulemma pompannut kaikilla jaloillaan ainakin puolitoista metriä ilmaan. Sen jälkeen ruuna jatkoi ravaamista ihan normaalisti hirmu tyytyväisenä itseensä.. Joskus olisi hauska päästä noiden eläimien pään sisään ja selvittää, mitä ne oikein ajattelevat.

 

Maastoiletteko te paljon hevosillanne / hoitohevosillanne? :)

Miten ne käyttäytyvät maastoillessa?

Lue lisää

#436: Kännykkävideoita

Muutama postaus sitten julkaisin kesän aikana kertyneitä kännykkäkuvia, joista tykkäsitte palautteen perusteella ilmeisen paljon. Mulla tulee kuvattua videoita puhelimella huomattavasti kuvia vähemmän, sillä tila loppuu muuten auttamattomasti kesken. Löysin kuitenkin koneelta ja puhelimesta muutamia videoita Champista, jotka on kuvattu kesällä tai ihan nyt tämän viikon aikana.

 

Kokosin siis nämä videot yhteen tällaiseksi lyhyeksi pätkäksi! Pahoittelen huonoa laatua ja sitä, miten lässytän hevoselle suurimmassa osassa klipeistä. Onko teillä muuten tapana lässyttää hevosillenne tai muille lemmikeille, kun juttelette niille? Ulkona on aivan älyttömän hieno ilma, joten en tuhlaa aikaa sisällä olemiseen yhtään tämän enempää - pian on tulossa valmennuspostausta, ratsastuskuvia ja sponsorituotteen esittelyjä, mutta sitä ennen nautitaan tästä viikonlopusta ja ihanista ilmoista :)

 

Mitä mieltä olette tällaisesta koostevideosta, teenkö näitä jatkossakin?

 

 

Linkki videoon.

Lue lisää