#317: Ypäjä Winter Show

Jälleen takaisin arjen parissa! Olin Ypäjällä perjantaista sunnuntaihin kisatunnelmissa, kun suuntasimme trailerin nokan kohti vuoden toista kisaviikonloppua. Kyselin teiltä lukijoilta viimeksi, haluatteko pitkät ja selostavat postaukset jokaisesta päivästä erikseen, vaiko kenties yhden tiiviimmän postauksen koko viikonlopusta. Koska viimeksi toteutin jokaisesta päivästä oman postauksensa, on nyt vuorossa yksi ja yhtenäisempi kokonaisuus.

 

En selitä tällä kertaa itse päivien kulkua sen kummemmin, sillä ne sujuivat hyvin samalla kaavalla kuin viimeksikin - herätykset ennen kuutta ja nukkumaan molempina päivinä ennen kymmentä. Väliin hevosen ruokintaa, kävelytystä, hoitamista, letittämistä, kilpailemista, karsinan siivousta, töitä, kavereiden ja tuttujen kanssa juttelemista ja muuta mukavaa. Jälleen kerran oikein onnistunut ja kiva viikonloppu, jonka aikana sain jälleen huomata, miten mukavia ihmisiä kisoissa meillä pyörii!

 

Tällä kertaa en ole saanut ollenkaan kuvia, joten joudutte tyytymään videoihin ja niistä napattuihin screenshotteihin!

Lauantaina koin elämäni suurimman järkytyksen, kun avasin aamuvarhaisella majoituksemme oven aikeinani lähteä ruokkimaan hevonen: lunta! Olin tietysti lukenut säätiedotuksista, että "myrsky tulee" ja että lunta olisi luvassa, mutten todellakaan osannut aavistaa niiden käyvän toteen (kuka voi sanoa luottavansa säätiedotuksiin?). Mun ensimmäinen ilme olisi pitänyt saada videolle! Kun olin päässyt yli ensijärkytyksestä, rupesi koko touhu huvittamaan ja lähdin etsimään autoani kymmenen sentin lumikerroksen alta.

 

Champ viihtyi oikein hyvin Ypäjällä kaikki kolme päivää. Se oli jo paikalle tullessaan ihan lunkisti ja ilmeisesti tunnisti paikan samaksi kuin muutamaa viikkoa aiemmin. On se vaan helppoa, kun hevonen osaa käyttäytyä kisapaikalla kuin kotonaan, eikä stressaa elämäänsä siellä sen enempää. Se ei hirnu tai kaipaa muiden hevosten perään, ei säiky tai kyttää mitään, menee ihan minne tahansa sen haluaa viedä ja käyttäytyy muutenkin hyvin rauhallisesti. Champin hoito sai muuten uuden nimen viikonlopun aikana: sienestäminen! Sana "Champ" on lyhenne herkkusienestä (kuten myös samppanjasta ja lajinsa parhaasta), joten lähtiessäni hoitamaan ruunaa, kysyttiin samalla lähdenkö sienestämään. Hah!

 

 

Lauantaina hyppäsin kilpailuluokkina 100cm ja 110cm. Molemmat olivat lyhyitä ratoja Haimi-hallissa. Luotin lauantaina liikaa aikatauluihin ja olinkin siksi myöhässä metrin verryttelystä, jolloin verryttelyaikani jäi suunniteltua tuntuvasti lyhemmäksi ja pääsin radalle hevosen kanssa, joka ei ollut taaskaan ohjan ja pohkeen välissä. Tuloksena oli tällöin pitkä ja vahva ratsu, joka ei ollut tarpeeksi takajalkojensa päällä ja oli suustaan normaalia jähmeämpi. Oma ratkaisuni on tällöin väärä, kun jään herkästi liikaa vetämään kädellä ja toivomaan parasta - aivan kuten viimeksikin. Muutama lähestymisvirhe tämän vuoksi esteille kolme (liian pienessä laukassa kaarteesta ulos) ja viimeiselle sarjalle, jolle oli pitkä lähestyminen ja omien ajatuksieni mukaan jäin kuin jäinkin taas ratsastamaan takapakkia estettä kohden. Tulos oli kuitenkin nolla ja ruusuke esinepalkintoineen mukaan kotiin.

 

Seuraavaan luokkaan verryttelinkin sitten oikein urakalla, joskaan en niinkään hyppyjä, vaan nimenomaan sileällä ratsastusta. Tein paljon siksak-väistöjä, siirtymisiä käynnistä raviin sekä ravissa ja laukassa eteen-kiinni -ratsastusta. Edellisen luokan lyhyen verryttelyn vuoksi ratsastin nyt ehkä varmistellen jopa liian pitkän verryttelyn, jolloin hevonen pääsi vähän väsähtämään ja oli tämän vuoksi toisella tavalla pohkeen takana. Luokan arvosteluna oli A.2.0 eli perusradalla ratsastettiin aikaa ja virhepisteitä vastaan.

 

 

Halusin korjata edellisen luokan virheitä ja lähdinkin ajatuksella pitkistä teistä ja paremmista lähestymisistä, mutta lopputulos ei välttämättä ollut ihan haettu. Suurin virhe oli tehdä liikaa kaarta esteelle kahdeksan, jolloin askel ei osunut ja hevonen ponnisti isolle okserille melko läheltä. Ratkaisuna olisi ollut joko laukata paremmin kaarteesta ulos tai oikaista kaarretta. Esteen jälkeen taputin hevosta kiitoksena ratsastajan virheen pelastamisesta ja organisoiduin uudelleen vielä viimeisen pystyn yli. Tulos oli puhdas rata, mutta yksi aikavirhe.

 

Sunnuntaina ainoa starttini oli 110cm-luokka arvostelulla 367.1 eli toinen vaihe ratsastettiin aikaa ja virhepisteitä vastaan. Olin jutellut valmentajani kanssa, että voisin nyt ratsastaa vähän tiukemmat tiet ("olla raapimatta varpailla seiniä", kuten Piude lauantain ratsastustani kuvaili) toisessa vaiheessa. Lähdin siis tekemään sujuvaa rataa ja korjaamaan niitä korjaamatta jääneitä virheitä!

 

 

Verryttelin tällä kertaa kaverini Steffin auttaessa esteiden kanssa, kun mulla ei ollut ketään hoitajaa/surevaa omaista mukana. Tein pitkälti samanlaisen verryttelyn kuin edellisen päivän isompaan luokkaan ja hevonen tuntui aika kivalta, eikä touhottanut enää niin paljon omaa innostustaan suuntaan ja toiseen. Hypyt sujuivat ihan hyvin ja lähdin radalle positiivisella mielellä. Se kannatti, sillä rata oli oikeasti aika hyvä! Ainoastaan yksi kuskin virhearviointi perusradan sarjalle, kun varmistelin vähän liikaa sisään sarjan a-osalle, jolloin jouduin pyytämään Champia venymään enemmän b-osalle. Ruunalla on oikeasti todella iso laukka, joten jään helposti varmistelemaan liikaa väleihin mahtumista. Pitääkin ottaa seuraavaksi tavoitteeksi se, etten varmistele niin paljon!

 

Toinen vaihe oli sujuva, mutten lähtenyt kaahaamaan päättömästi tai tekemään minkäänlaisia tappokäännöksiä. Radan ollessa puhdas sijoituin sillä hetkellä toiseksi, joka luokan edetessä tippui lopulta kuudenneksi tilaksi. Olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen, kun tuollaisessa jumboluokassa (lähtijöiden tarkkaa määrää en muista, lähtölistassa oli alun perin 75) pääsin palkintojenjakoon ilman varsinaista "hullua aikaratsastusta".

 

 

Sunnuntaina palatessamme kotiin radan purkamisen jälkeen olin kyllä aivan rättipoikkiväsynyt! Halusin kuitenkin urhoollisesti järjestellä vielä kaikki tavarat pois kisakaapista ja muista pussukoista paikoilleen, jottei homma olisi jäänyt seuraaville päiville. Lopulta olin kotona vähän kymmenen jälkeen ja meinasin jättää ruoankin syömättä ihan vain siksi, ettei silmät meinanneet pysyä auki! Oli aivan mahtavan kiva viikonloppu ja vaikka olen aina yhtä innoissani lähdössä töihin/kisaamaan Ypäjälle, on toisaalta helpottavaa ottaa pieni tauko tähän kohtaan ja katsella kilpailemista uudestaan ensi kuun puolella lähikisojen merkeissä.

 

Seuraavaksi on vuorossa Tampereen hevosmessut, joissa olen molempina päivinä aamusta iltaan ja majoitun yön Tampereella. Olen töissä esteluokkien ajan ja muuten varmaankin vietän aikaa seuraillen näytöksiä ja kuolaten kaiken ihanan tavaran perään, joihin mulla ei tule olemaan rahaa.. Huhtikuussa tuskin lähden Ypäjälle yöreissuun (töiden vuoksi), mutta toukokuussa en jätä GP-kauden aloitusta väliin mistään hinnasta!

 

Joko te olette aloittaneet kisakauden / mikä on teidän seuraava kisasuunnitelma?