#418: Syysvirtaa riittää!

Voi pahus! Kirjoitin tiistaina postauksen, jonka onnistuin vahingossa poistamaan puhelimellani ja siksi joudun sen nyt kirjoittamaan uudelleen. En muista enää yhtään, mitä kirjoitus piti sisällään, joten tehdään vähän eri kaavalla tämä kyseinen postaus.

 

Viime viikolla maastoilin perjantaina melkein kahden ja puolen tunnin lenkin, jonka alkuun kaverini Janita pääsi kuvaamaan meistä hieman peltorallikuvia. Tuolloin sää oli vielä hyvä, joten pellon reunat olivat kuivia ja niillä pääsi hyvin päästelemään höyryjä hevosesta. Tänä vuonna meidän tallilla ei valitettavasti ole sänkkäriä, mutta muutaman pellon reunassa olevalla polulla voi ratsastaa satunnaisesti ja näin ollen saada hieman vaihtelua hiekkateihin.

 

Näiden kuvien laatu kärsi vähän huonojen kuvausolosuhteiden vuoksi: jouduin muokkaamaan niitä aika paljon jälkikäteen ja siksi tulos on tämä... Mutta ainakin on kuvia! :D

 

 

Champ oli todella innoissaan peltorallittelusta! Sillä on muutenkin riittänyt virtaa näin säiden viilennyttyä ihan todella paljon, johtuen varmasti osittain myös kevyemmästä viikonlopusta ja kuluneesta alkuviikosta. Meillä on luvassa "rankka" viikonloppu Ypäjällä, kun hyppään perjantaista sunnuntaihin jokaisena päivänä lähtökohtaisesti yhdessä luokassa, joten halusin pitää hevosella vähän kevyemmän jakson ennen näitä kisoja. Vapaapäivää en saanut sopimaan tälle viikolle ollenkaan, joten korvasin sen sitten vähän kevyemmällä ja vaihtelevammalla liikutuksella.

 

Edellisen viikon perjantaina oli ensimmäinen kevyempi päivä, kun maastoilimme tuon kaksi ja puoli tuntia. Lauantaina hevosella oli vapaa oman syntymäpäiväni vuoksi ja sunnuntaina kävin juoksuttamassa sitä illalla pyöreäksi, tosin ihan lyhyen aikaa. Maanantaiaamuna Champ sai nauttia hieronnasta ja se oli kuulemma ollut ihan todella hyvä. Edellisestä hieronnasta on jo reippaasti aikaa, joten ajattelin, että hevonen olisi saattanut olla kauttaaltaan vähän jumissa. Ajatukset osoittautuivat siis vääriksi! Maanantaina ratsastin hevosen avuille antaen sen olla suurimman osan ajasta pyöreämmässä muodossa, kuitenkin niin, että tein hetken aikaa siirtymisiä vähän ylempänä.

 

 

Eilen tiistaina maastoilin jälleen, tällä kertaa aamulla yhden plusasteen lämpötilassa ja kovan, puuskaisen tuulen saattelemana. Hevonen oli vähän säpsy, mutta meillä oli ihan hauska lenkki (olin itse aivan jäässä, vaikka olin pukenut matkaan pitkikset housujen alle sekä toppaliivin takin alle!). Kerran joku ohikulkija pamautti ajattelemattomuuttaan (?) postilaatikon kannen kiinni todella äänekkäästi, mitä Champ pelästyi ja pomppasi ensimmäisenä reaktiona poispäin äänestä päätyen etujaloillaan ojan pohjalle. Muutaman sekunnin hevonen seisoi hämmentyneenä ojassa ja pomppasi sitten takaisin tielle. Sain keikuttua itse kyydissä tuosta äkkiliikkeestä huolimatta. Onneksi oja oli todella matala, sillä jos se olisi ollut niitä toista metriä syviä ojia, joita tuolla on paljon, olisi tulos voinut olla vähän toisenlainen.

 

Tänään meillä oli vuorossa estevalmennus, jonka pidimme vähän jumppaavana. Aloitimme ihan sileätyöskentelyllä, jota teimme pitkähkösti sekä ravissa että laukassa puomien avulla. Verryttelimme hyvän tovin ristikoilla, jotka tulimme ravissa maapuomin avustuksella. On muuten todella hankalaa tulla ravissa esteelle, ainakin omasta mielestäni!

 

 

Menimme jumppasarjaa, jossa ensimmäisenä oli maapuomi ja siitä innariväli ristikolle. Tästä jatkettiin yksi laukka-askel ja pysty, josta yksi laukka-askel ja okseri ja tämän jälkeen vielä kahden laukka-askeleen päässä pysty. Välit olivat tarkoituksella vähän lyhyet, jotta hevoset joutuivat jumppaamaan todella itseään. Aluksi tulimme kaikki ihan matalana ja haimme vain oman ylävartalon asentoa sekä tasaista myötäystä esteillä. Muutaman kerran jäin joko pitämään liikaa hypyssä kädellä tai vaihtoehtoisesti katsoin liikaa alas, jolloin oma ylävartaloni oli liian edessä.

 

Viimeisille kahdelle hyppykerralle nostimme esteitä isommiksi niin, että toisiksi viimeinen okseri oli reilu 130cm tasaokseri ja viimeinen pysty oli sekin reilut 130cm. Mun piti todella jarruttaa hevosta äänellä ja pysyä itse pystyssä, jotta hevonen mahtui väleihin. Vasta näillä korkeuksilla alkaa tuntea selkään sen, millainen voima Champilla on sen hypyissä: se joutuu nimittäin vasta tuolla oikeasti ponnistamaan ja käyttämään sitä selkää hypyn läpi. Olisi ollut kiva saada kuvaaja paikalle, mutta yrityksistä huolimatta se ei tällä kertaa onnistunut. Ehkä joskus toiste!

 

Onko teidän hevosillanne syysvirtaa?