#856: Kadonnut kontrolli löytyi

Juttelin viime viikolla kouluvalmentajani kanssa yleisesti hevosharrastuksesta tuntini ohella. Mietin ääneen, miten hyvässä tilanteessa olen saadessani treenata useiden erilaisten hevosten kanssa niin sileällä kuin esteidenkin parissa. Kuten mä olen moneen otteeseen todennut, on tällainen laittanut mut todella ajattelemaan itseäni ratsastajana: kyseenalaistamaan sen kaiken, miten hommaa teen. Se, mikä on todettu toimivaksi oman hevosen kanssa, ei välttämättä toimikaan jonkun toisen hevosen kohdalla. Näin olen joutunut väkisinkin muokkaamaan tapojani toimia ja siirtyä pois mukavuusalueeltani, jolloin kehitystä on väkisinkin tapahtunut.

Kouluvalmentajani näki asiasta myös toisen puolen. Sen, miten paljon lisämotivaatiota vaihtuvat hevoset ovat lopulta mulle antaneet. On totta, että sen oman hevosen kanssa motivaatio tulee pitkälti siitä, että saat päättää alusta loppuun saakka kaiken sen, miten hevosen kanssa toimit. Liikutukset, ruokinnat, pienimmätkin yksityiskohdat. En väitä, ettenkö olisi ollut motivoitunut Champin suhteen - päinvastoin, mulla oli ihan valtavasti motivaatiota tehdä töitä - mutta jokin siinä loppuvaiheessa puuttui. Se intohimo niistä oivalluksista, mitä olen viimeisten parin kuukauden aikana saanut muiden hevosten parista. Sen oman hevosen kun oppi lopulta tuntemaan niin hyvin, että samanlaisia "ahaa-elämyksiä" tuli harvemmin. 

Uusilla hevosilla ratsastaminen on avannut mun silmät monella tavoin. Acsun kanssa kouluvalmennuksissa olen päässyt tekemään yhtä jos toista, mikä on auttanut ymmärtämään sitä, mikä olisi voinut toimia myös Champin kanssa. Olen saanut ihan valtavasti puhtia myös siihen itsenäiseen ratsastamiseen, jolloin saan paljon paremmin hyödyn irti jokaisesta kerrasta, jonka satulassa vietän. Joudun haastamaan itseni ajattelemaan myös itsenäisesti ratsastaessani, sillä niitä kertoja kertyy viikottain valtavasti enemmän kuin aiemmin pelkästään yhtä hevosta ratsastaessani. Olen joutunut pohtimaan paitsi käyttämiäni istunta-apuja, myös varusteita, joita hevosilla käytän. Menenkö kannuksilla vai ilman ja miksi? Otanko tälle hevoselle raippaa mukaan? Jos otan, minkä mittaisen?

Meidän nykyinen look! Pahoittelut kuvanlaadusta, kännykkäkuvilla mennään ;)

Tässä vielä sama look vanhalla suitsituksella. Vilholla on siis nykyään esteillä kaikki mun omat varusteet aina satulasta lähtien, sillä näin esteratsastajana mulla tuota varustetta löytyy kaapista siihen suuntaan :P

Sama on pätenyt myös estevalmennuksiin. Champin kanssa olimme viimeiset pari vuotta pitkälti samalla tasolla. Tai no, toki kehityin ihan valtavasti teknisellä tasolla koko ajan eteenpäin, mutta periaatteessa teimme sitä tasoa, mikä oli mulle se sen hetkinen osaamistaso eli pystyin hyppäämään kotona ratana 120cm korkeudella, jumppasarjoilla tai linjoilla vaikka 150cm asti ja välillä mun tasoon nähden hyvinkin teknisiä tehtäviä. Muistan elävästi esimerkiksi ne Piia Pantsun valmennukset, joissa tulimme pienestä kaarteesta sarjaan, jonka a-osa oli trippeli ja b-osa pysty. Ei sellaisia tehtäviä ole niillä radoilla, joita kilpailen, mutta niin me vaan treeneissä selvittiin kunnioitettavasti näistäkin. 

En voi sanoa, ettenkö kaipaisi takaisin vaativampien tehtävien ja isompien korkeuksien pariin. Jotenkin mä olen kuitenkin saanut ihan valtavasti uutta motivaatiota ja innostusta esteratsastuksen pariin, kun olen päässyt valmentautumaan ja hyppäämään Vilhon kanssa, Muistanette ehkä sen tilanteen, josta lähdimme liikkeelle marraskuun alussa. Hevosella ei oltu hypätty pitkiin aikoihin ja sitä ennen sillä oli tehty viisivuotiaana jotain esteisiin liittyvää edellisen omistajansa toimesta. Kun istuin Vilhon selkään ensimmäistä kertaa, oli suurin ongelma kontrollin kanssa. Tai siinä, että se kääntyi haluamaani suuntaan. Tai ei säpsyillyt jotain olematonta maneesin reunoilla. Meidän ensimmäinen valmennustunti meni kavalettien ja puomien parissa, eikä noillekaan meinattu aina osua ihan halutulla tavalla. Vilho on ollut aina ihan kamalan rohkea hevonen ja menossa erittäin positiivisella asenteella, mutta sen innokkuus on ollut toki samalla oma haasteensa.

Viimeksi viime viikolla kerroin valmennuksesta, jossa me olimme saaneet ihan valtavan hyvän fiiliksen hevosen kanssa. Tekin kommentoitte, että meno on todella muuttunut tasaisemmaksi ja Vilho on alkanut löytämään sen hyppytekniikan, joka sen kropassa on kaiken kiireellisyyden ja kokemattomuuden takana. Kyseessä on kuitenkin paitsi suhteellisen nuori hevonen, myös ennen kaikkea kokematon hyppääjä. Näin ollen voidaan odottaa, ettei kehitys tule aina suoraviivaistesti ylöspäin: välillä on myös niitä huonompia valmennuksia. Viime viikonloppuna oli taas vuorossa yksi, josta mulle jäi vähän epäonnistuneempi maku suuhun. Näin jälkikäteen videoita katsellessani meno ei todellakaan ollut katastrofaalista, muttei missään nimessä yhtä hyvää kuin esimerkiksi silloin, kun sain ne todelliset wow-fiilikset.

Videolaatu, ai että! Mutta tässä siis tämän viikon valmennuksesta :)

Ja tässä edellisen viikon, jolloin kontrolli puuttui.

Mikä sitten oli pielessä? Suurin muuttuja valmennuksessa olivat kaksi ulkopuolista hevosta, jotka tulivat maneesiin valmistautumaan omaa valmennustuntiaan varten. Vilho reagoi herkästi muihin hevosiin ja se alkoi keskittymään pitkälti kaikkeen muuhun kuin muhun siellä selässä. Olimme valmennuksen kanssa myös hieman kiireellä liikenteessä, sillä meidän piti ehtiä hypätä itsemme valmiiksi ennen seuraavan tunnin alkamista. Ei siis hyvä yhdistelmä, mikä kostautui kiireellisellä fiiliksellä myös omaan tekemiseeni. Teimme aika yksinkertaisia asioita, kuten linjoja ja pieniä radanpätkiä. Esteet pysyivät matalina ja lopetimme onnistuneeseen suoritukseen.

Valmennuksen jälkeen pohdimme varustevalintoja. Tähän asti olin mennyt Vilholla sen omalla kuolaimella, joka on melko ohut kolmipala. Vilho on kuitenkin sen verran innokas ja "heikko", että se lähtee helposti esteen jälkeen vetämään alakaula pitkänä ottaen samalla kiinni kuolaimesta, jolloin sen lavat laskevat aika alas ja sitä on vaikea saada nopeasti kiinni. Tarkoitushan olisi pystyä lähestymään esteitä rennolla kädellä ja jatkamaan myös esteiden jälkeen rennosti. Mitään kovaa kuolainta ruunalle ei voi laittaa, sillä se valuu helposti reilusti kuolaimen alle ja kova kuolain vain lisäisi tätä efektiä, jolloin en todellakaan saisi lapoja ylös, enkä hevosta paremmin avuille. Päädyimmekin kokeilemaan eräänlaista gägiä kahdella ohjalla, jossa kuolaimen läpi tuleva toinen ohja meneekin poskiremmien sijaan leuan alle saaden aikaan nostavan vaikutuksen. Kuolaimen suuosa sen sijaan on ihan tavallinen kolmipala.

Tällä virityksellä menin tällä viikolla uuteen valmennukseen ja voi että, miten paljon helpompaa elämä olikaan. Ensimmäistä kertaa mulla oli heti alusta asti sellainen olo, että pystyin lähestymään esteitä jalka kiinni ilman, että Vilho veti esteitä kohden. Toki se oli edelleen menossa, mutta se ei päässyt pitkäksi esteitä kohden, vaan malttoi odottaa. Ja pidätteet menivät läpi suurimmaksi osaksi heti, eikä ruuna maannut lapojensa päällä pitkänä. Harmittaa niin kovasti, etten saanut paikalle kuvaajaa aikatauluongelmien vuoksi kuin vasta ihan muutamaan viimeiseen pätkään! Näin se vaan menee, mutta ehkä ensi kerralla sitten ;)

Linkki videoon (ääniraidallinen valmennusvideo)

Tosiaan, menimme alkuverryttelynä tuttuun tapaan puomilta kolmella laukalla ristikolle. Ristikkoa nostettiin niin isoksi, että sen puomien yläpäät olivat ihan tolppien korkeimmassa päädyssä, noin 160cm korkeudella. Estehän ei itsessään ollut keskeltä korkealla, ehkä metrissä, mutta ristikon korkeat päädyt tekivät siitä melko kapean. Tuollainen estetyyppi saa yleensä hevoset odottamaan, eivätkä ne ryysää estettä kohden niin voimakkaasti. Teimme saman okserin kanssa siten, että etupuomi oli isona ristikkona. Lopussa etupuomin ristikko oli isoimpana mahdollisena ja takapuomikin 120cm korkeudella ja voi että, mitä hyppyjä Vilho teki! Valmentajanikin sanoi, että kyllä tuo hevonen hypätä osaa, kunhan se rupeaa malttamaan.

Alkuverryttelyn jälkeen teimme muutamia linjoja, jonka jälkeen tulimme rataa. Esteet olivat noin metrissä, osa hieman alle. Jotkin radoista olivat teknisempiä, mutta eivät todellakaan mitään ratsastuksellisesti vaativia. Teknisempiä ne olivat Vilholle, sillä ratoihin kuului esimerkiksi pienestä kaarteesta ahtaaseen pysty-pysty -linjaan tuleminen, tiukasta kaarteesta okserille lähestyminen, kaarevia linjoja ja muuta vastaavaa. Kokemattoman hevosen kanssa on tärkeää pelata välillä hieman teknisempienkin juttujen kanssa, mutta sen jälkeen on aina syytä antaa hevoselle myös jokin helppo tehtävä. Senpä vuoksi tulimme lopuksi kolme estettä peräkanaa siten, että ne olivat kaikki yksittäisillä pitkillä linjoilla: pitkällä sivulla okseri, siitä diagonaalilla okseri ja pitkän sivun kautta toisella lyhyellä diagonaalilla lankkupysty. Nuo esteet olivatkin sitten jo ihan esteen kokoisia, varmaankin siinä 110cm korkeudella, mutta hyvin helppoja linjoja. Vilho suoritti kaiken todella mallikkaasti, jonka takia lopetimme valmennuksen siihen.

Pakko myöntää, että mä olen jotenkin todella innoissani tämän hevosen suhteen! Se kehitys, minkä olen huomannut hevosessa, antaa valtavasti tsemppiä omaan tekemiseen. Samalla mun oma ratsastus on myös mennyt harppauksia eteenpäin, sillä oon paitsi löytänyt tapoja toimia, myös saanut luottamusta tehdä ratkaisuja ja toimia tietyllä tavalla. On hienoa huomata, että se oma tapa tehdä on tuonut ainakin joitakin tuloksia. Silloin pystyt luottamaan siihen, että valitsemasi tie on ainakin tässä kohden hyvä. Mulla on onneksi tukenani paitsi valmentajani, myös hevosen omistaja, joka on kaikella tavalla niin ihana ihminen, että en voisi parempaa kuviota tähän kohden toivoa. Alla muuten video Instagramista tämän viikon valmennuksesta:

Vilho hyppäsi eilen valmennuksessa aika kivasti 🤗 #training #showjumping #equestrian #equestrianstockholm #esstockholm #youngster

Henkilön Aada Lätti (@aadalatti) jakama julkaisu 7. 03ta 2017 klo 23.51 PST

Johan tuli jälleen tekstiä! Kello alkaa olemaan kohta yksi yöllä, joten mun taitaa olla aika painua nukkumaan. Kyllä ärsyttää, sillä ette usko kuinka paljon haluaisin jatkaa kirjoittamista ja julkaista vaikka jokaiselle päivälle omia postauksiaan sadasta eri aiheesta. Mun elämässä on tapahtunut nyt viime aikoina niin paljon kaikkea paitsi hevosrintamalla, myös esimerkiksi uuden työn puolesta ja vaikka mistä. Pakko kuitenkin pyhittää vielä pari viikkoa opiskelulle, ehkä se siitä sitten helpottaa. Sitten alan panostamaan blogihommiinkin kahta kauheammin!

Mukavaa loppuviikkoa kaikille teille! :)

Ps. Ajattelin mennä kuvaamaan Riders Innin kisoja viikonloppuna, joten jos olet tulossa kisaamaan ja haluat kuvia, laita mulle kommenttia alle tai vaikka yksityisviestiä Instagramissa/Snapchatissa luokasta. Yritän ehtiä paikalle mahdollisimman aikaisin, mutta jossain välissä pitää ehtiä ratsastamaan hevoset ja tekemään kouluhommia. Oon paikalla kuitenkin ainakin iltapäivästä, joten kuvia sieltä luvassa halukkaille.