#859: Helsinki Horse Fair

No johan on taas viikko vierähtänyt ilman, että koneella on ehtinyt istua sen kummemmin. Tällä kertaa voin heti aluksi kertoa ilouutisen, sillä sain vihdoin palautettua kandidaatintutkielmani viime viikon torstaina ja näin ollen olen yhden askeleen lähempänä kesälomaa! Kandini otsikko on "julkaisen, siis olen" ja se käsittelee yksilön sosiaalisen pääoman merkitystä sosiaalisessa mediassa. Aika paljon sellaista, mikä sivuaa esimerkiksi meitä bloggaajia. Siltä osin kouluhommat ovat siis vähän helpottaneet, mikä on antanut paljon tilaa muulle elämälle - ja ennen kaikkea hevosille!

Toden totta, vahingosta viisastuneena pyhitin koko loppuviikon hevosille ja kilparatsastukselle. Torstaina vaapuin aamuyöstä viimeiseen työvuorooni, jonka jälkeen leimasin itseni ulos viimeistä kertaa sen työpaikan osalta ja sulloin puoli omaisuuttani pieneen autooni suunnaten kulkuni kohti Messukeskusta. Uusi työni alkaa vasta viikon kuluttua, joten nämä väliviikot oli mahdollista käyttää kaikkeen muuhun, mitä ei ehkä vanha työ olisi pystynyt aikataulujen puolesta sallimaan. Lupauduin nimittäin Messukeskuksessa järjestettävän Horse Fairin kansainvälisen tallin vahtihommiin torstaista maanantaihin, joten vietin hallissa käytännössä lähes viisi päivää tietämättä mitään sen kummempaa ulkomaailmasta. Mukavaa, mutta lopulta melko rankkaa, sillä yöunet jäivät joka yöltä todella vähäisiksi valvomisen takia, enkä edelleenkään ole saanut nukuttua juuri yhtään. Rakkaudesta lajiin ;)

Lupasin ottaa teille yhdestä päivästä videopostausta, joka on esillä Youtubessa ja nyt myös täällä blogissa. Toivottavasti pidätte näkemästänne ja saatte videolta hieman käsitystä siitä, mitä kaikkea Horse Fairissa sitten tapahtuikaan! Kerron tässä postauksessa hieman tarkemmin jokaisesta päivästä, sillä teita saattanee kiinnostaa se, mitä kulissien takana oikein lopulta tapahtuikaan. Katsojat kun pääsevät näkemään sen pintaraapaisun ohjelmineen, mutta eniten asioita tapahtuu ehdottomasti juuri yleisön silmien ulottumattomissa. Takana on ihan valtavasti porukkaa, jotka tekevät sitä hommaa aamusta iltaan ja jopa kellon ympäri varmistaakseen mahdollisimman sujuvan ja mukavan tapahtuman paitsi katsojille, myös kisaajille ja ennen kaikkea hevosille. Horse Fairissa on kyllä aina hyvä tiimi taustalla! Esimerkiksi messujen järjestäjän puolesta multa tultiin kyselemään monta kertaa päivässä fiiliksiä ja vointia, mikä oli ihana lisä, sillä selkeästi meitä haluttiin kuunnella ja asioista pitää huolta. Isot pisteet siitä!

Torstaina saavuin Messukeskukseen noin kahden aikoihin Hannan kanssa, jonka olin värvännyt mukaan hommiin. Heti ensitöiksemme purimme tavaramme nukkumistilaamme, joka oli keskelle messuhallia rakennettu kommuuni. Ennen olimme nukkuneet sosiaalitiloissa, mutta nyt paloturvallisuusasioiden vuoksi nukkumispaikka oli pystytetty keskelle hallia. Huoneessamme ei siis ollut kattoa, pelkät seinät vain - näin ollen kuulimme kaikki äänet aina hevosista ja ihmisistä alkaen, valoja unohtamatta. Ja kun hallin valot eivät sammuneet kokonaan missään vaiheessa yöllä, viimeiset ihmiset eli siivoojat lähtivät hallista joskus yhden aikaan yöllä ja ensimmäiset aloittivat työnsä seitsemältä ovien auettua, ei sitä syvää unta ehtinyt kertyä yövalvonnan saralta juuri yhtään. Heräsimme siis pari kertaa yössä tarkistamaan kansainvälisen tallin hevosten hyvinvoinnin ja palasimme sitten nukkumaan.

Torstai ei vielä ollut virallinen messupäivä, joten meidän tehtävänä oli lähinnä auttaa yleisissä hommissa talliin liittyen ja rakentaa esimerkiksi messuhallin ratsastuskentän aidat. Loppuillasta menimme yhdessä Hannan ja Veeran kanssa Helsingin keskustaan syömään Vapianoon, missä ahmimme itsemme ihan täyteen ja palasimme sitten takaisin hallille. Mä tein illalla vielä hieman kouluhommia, mistä ei oikein meinannut tulla mitään väsymyksen ja liian ruokailun takia. Perjantaina herättyämme valvoimme kukin vuorollamme tallialuetta, söimme aamupalaa ja valmistelimme messujen avautumista. Sain tehtäväkseni noutaa yhden ulkomaalaisen estetuomarin satamasta, sillä hänen laivansa saapui vasta aamupäivällä Suomeen. Kun messut aukesivat kahdeltatoista, oli kaikki hommat suurinpiirtein valmiita ja jokainen kartalla siitä, mitä tulevat päivät pitäisivät sisällään.

Kansainvälisiä luokkia hyppäävät ratsastajat majoittivat hevosensa Messukeskukseen, eivätkä hevoset saaneet poistua messuhallista ennen sunnuntaita. Suurin osa ratsastajista tuli paikalle aina aamuseitsemältä ruokkimaan hevoset, jonka jälkeen heillä oli tunti aikaa ratsastaa joko pääareenalla tai verryttelyssä, riippuen siitä, oliko aamupäivällä muuta showohjelmaa. Esimerkiksi lauantaina verryttelyssä sai ratsastaa, juoksuttaa ja kävelyttää hevosia aamulla tunnin ajan, iltapäivällä parin tunnin verran ja illalla sitten messujen sulkeutumisen jälkeen vapaasti, poislukien pohjan huoltoajan. Tämä sama kaava on aina kaikissa kv-kisoissa. Koska hevoset seisovat neljä päivää karsinoissa, niitä talutellaan ja ratsastetaan useampaan kertaan päivässä. 

Perjantaina hypättiin neljä luokkaa, joista kaksi oli kv-statuksella yhden tähden tasolla. Koska messut aukesivat perjantaina vasta kello 12, menivät ovet kiinni illalla vasta kahdeksan aikaan. Kun messut suljettiin, lähdimme porukalla Ravintola Teatteriin syömään illallista. Meille annettiin rahaa, jolla maksaa ruokamme, mutta lopulta pelkkä viinipullo maksoi enemmän kuin se summa, jonka olimme saaneet käytettäväksi. Hups! No, kerrankos sitä rahojaan tuhlaa hyvässä seurassa :D Perjantai loppui ihan samalla tavalla kuin torstaikin, eikä tulevissa päivissä ollut sen kummempaa infoa edelliseen verraten. Vietin aikaa ystävien kanssa, kuvasin kisoja, autoin tallivahtihommien ohella radanrakennuksessa, kiertelin välillä expossa ja vaihdoin kuulumisia tuttujen kanssa. Tapasinpa mä paljon myös teitä seuraajia, mikä oli kivaa! Lauantaina kävin katsomassa Hedbergin ja Kivelän stand-upia keskustassa ja viettämässä iltaa ratsastajaporukalla. Sunnuntaina osallistuin myös tuomaroimaan leikkimielistä valjakkoajokilpailua - hauska kokemus. Mukana oli mulle entuudestaan tuttu vuonohevonen, jonka selässä olen istunut kertaalleen joskus vuosia sitten. On hauskaa nähdä, miten jännissä yhteyksissä menneisyydestä tuttuja hevosia voikaan tulla vastaan.

Sunnuntaina messujen sulkemisen jälkeen halli alkoi tyhjenemään kokonaisuudessaan. Näytteilleasettajat lähtivät pois tavaroineen, hevoset suuntasivat kulkunsa kuka mihinkin, yleisö oli poistunut paikalta. Messuhalliin jäi lopulta yhdeksi yöksi vielä erään irlantilaisen ratsastajan hevoset, joten lupauduin jäämään vielä yhteen yövahtivuoroon. Voin sanoa, että oli melko mielenkiintoinen kokemus olla yötä isossa Messukeskuksessa, jossa paikalla oli mun lisäksi enää neljä hevosta ja yövartija. Aamulla autoin ratsastajan hevosenhoitajaa tyhjentämään karsinat ajelemalla avantilla ympäri Messukeskusta yöpuvussa ja lähtiessäni kotiin aamupäivällä toivottelin vartijalle hyvät jatkot. Meistä ehti tulla tässä parin päivän aikana ihan kavereita, kun muutamaan otteeseen juteltiin yövahtivuoron aikana joskus neljän pintaan :D 

Linkki videoon.

Voitte kuvitella, että eilen väsytti! Ja väsyttää edelleen, kun en ehtinyt nukkua tarpeeksi. Tällä viikolla olen menossa torstaista sunnuntaihin kahden tähden kansainvälisiin estekisoihin ratsastuskeskus Ainoon, jossa mun rooli on toimia virallisena kuvaajana ja auttaa ratamestaria sen verran, mitä kuvaamiselta ehdin. Nämä välipäivät ajattelin pyhittää kouluhommille ja lepäämiselle, mutta jostain syystä löysin itseni jo eilen Ainosta palaveeraamasta kisoihin liittyen ja tänään olen menossa auttamaan Horse Show'sta tuttua Erjaa valmisteluissa. Että se siitä kisoihin liittyvästä tauosta! Huomisen aion kuitenkin pysyä poissa kisapaikalta, sillä mulla on kolme ratsastettavaa ja kasapäin muuta hommaa, jotka on pakko saada tehtyä ennen loppuviikon kisoja. Meille on kyllä tulossa valtavan hauskat päivät kisojen merkeissä ja toivottavasti todella hieno tapahtuma!

Olitko sä Horse Fairissa tai aiotko tulla Aino Mastersiin? :)