#863: Jumppaa ja muutoksia hevosrintamalla

Kyllä pienen ihmisen elämä osaa olla kiireistä. Kulunut viikko on ollut mulle melkoinen myllerrys, kun olen totutellut ensimmäistä kertaa elämässäni niin sanottuun normaaliin työviikkoon, jossa työt ovat maanantaista perjantaihin aina kahdeksan tuntia päivässä. Töiden jälkeen olen käynyt tallilla, muokannut kisojen kuvia ja tehnyt videoita esimerkiksi valmennuksista. Siivonnut, pyykännyt, yrittänyt kokkailla ruokaa ja opiskellut sen, mitä illan tunneille on aikaa jäänyt. Tässähän alkaa tuntemaan olonsa ihan aikuiseksi! Voitte kuvitella, miten monena päivänä olenkaan halunnut tarttua blogipostauksiin ja kirjoittaa teille hevoskuulumisiani. Aika ei vain yksinkertaisesti ole riittänyt, mutta uskon paineen hellittävän ensi viikolla, kun uuteen työhön on tottunut paremmin.

Pakko sanoa, että mun on vaikea päättää, mistä asiasta loppujen lopuksi kirjoittaisin ensimmäisenä. Loogistahan olisi edetä aikajärjestyksessä ja ottaa tähän väliin estevalmennuspostaus viikkojen takaa, mutta toisaalta viime viikon valmennuksen käsittely houkuttaisi enemmän.. Siispä mennään intuition mukaan ja laitetaan kehiin uudempaa materiaalia! Kai sitä vanhoja ehtii muistella myöhemminkin ;)

Viime viikolla olin taas tuttuun tapaan Vilhon kanssa estevalmennuksessa, kuten meillä on viikottain tarkoituksena. Ruunan kanssa on nyt löydetty sopiva toimimismalli liikunnan ja muun suhteen, sillä se on omistajansakin mukaan ollut viime aikoina oikein mukava ratsastaa. Sen huomaa myös hyppäämisessä, sillä hevonen tuntuu edistyvän isoilla askelilla eteenpäin. Eroa on ehkä hankala huomata sivustaseuraajana, mutta ainakin selkään mulla on ihan erilainen tunne kuin vaikkapa kuukausi takaperin. Vilho on paljon paremmassa tasapainossa, avuilla ja keskittyneempi siihen, mitä siltä pyydetään. Sen esteäly on parantunut jo huimasti, mikä näkyy sen näppäryydessä. Toki se hakee ajoittain itseään edelleen, eikä välttämättä tiedä, mihin jalat pitäisi lopulta asetella, mutta noita totaalisia blackouteja tulee entistä vähemmän.

Edellisissä valmennuksissa olemme keskittyneet pitkälti radanratsastukseen, joten tällä kertaa aloitimme ihan erilaisella tehtävällä. Linjojen ja ratojen sijaan keskityimme jumppaamaan hevosta ja hakemaan parempaa hyppykaarta, minkä toteutimme muutaman yksinkertaisen harjoituksen avulla. Varsinainen hyppääminen aloitettiin alkuverrytelyjen jälkeen innaritehtävällä, jossa meillä oli neljä kavalettia peräkkäin noin kolmen metrin väleillä. Ensimmäinen este oli vähän isompi, kaksi seuraavaa kavaletteja ja neljäs jälleen hieman isompi. Noita kahta reunimmaista nostettiin kerta kerralta isommiksi siten, että lopulta viimeinen pysty innarien päässä oli reilussa metrissä. Tuollainen jumppa on kyllä äärimmäisen kehittävää mille tahansa hevoselle, mutta etenkin Vilholle, joka vielä hakee esimerkiksi sitä, mihin se asettaisi jalkansa. 

Jos mietitään aikaa kuukauden taakse, olisi tällainen tehtävä tuottanut ongelmia. Ja niinhän se tuottikin, muistanette varmaan tippumiseni vastaavalla tehtävällä. Nyt Vilho hoiti homman kotiin kuin vanha tekijä, eikä se epäröinyt missään vaiheessa hyppäämisen suhteen tai edes kolautellut puomeihin. Omaksi tehtäväkseni jäi pysyä innareiden päällä mahdollisimman pystyssä ja hiljaa siten, että hevoselle jäisi mahdollisimman paljon tilaa ja rauha tehdä työnsä. Jalan piti kuitenkin olla koko ajan hevosen lähellä - ei toki puristaa, mutta tukea. Viimeisen innarin ponnistusta ennen tiivistin hieman pohjetuntumaani, jotta Vilho ei epäröisi viimeisen ja isomman esteen ylityksessä. Kyseessä ei ole mikään napautus kannuksilla, saati potku hevosen kylkeen, vaan pieni ja huomaamaton apu. 

Kun innaritehtävä oli saatu valmiiksi, lisäsimme innarilinjan päähän kolmen askeleen välillä okserin. Tuo okseri oli melko massiivinen, sillä siinä oli etupuomin alla portti, jonka alta tuli noin 40 senttimetrin verran ulos vesimatto. Halusimme testata, mitä Vilho sanoo vesimatosta ja toisaalta parantaa hevosen hyppyä, mikä onnistuu pelailemalla esimerkiksi esteiden pituuden ja tyyppien kanssa. Tehtävänä oli siis tulla neljä innaria, josta jatkettiin kolmella laukka-askeleella okserille. Tässä tärkeää oli säilyttää tasainen laukka ja pysty ylävartalo innareilla, jotta väli okserille ei jäisi liian pitkäksi. Jos tulin isolla askeleella sisään innareille, olin varmasti ongelmissa ennen okseria. Yllätyksekseni tämäkään tehtävä ei tuottanut Vilholle ongelmia, vaan ruuna suoritti kaiken kuin vanha tekijä. Olin kyllä tyytyväinen poikaan!

Valmennuksen loppuun otimme vielä kahdeksikolla kahta okseria tuttuun tapaan puomilta kolmella laukalla esteelle. Tässä ideana ei ollut vain hypätä putkeen kymmeniä toistoja, vaan hakea nimenomaan sitä tasaisuutta ja parempaa hyppykaarta hevoselle. Puomit olivat auttamassa tasaiseen rytmiin ja oksereiden pituudella ja esimerkiksi tasaisuudella tai nousevuudella pelasimme sitten sen kanssa, millaiseksi hyppyä haluttiin muokata. Alussa Vilho oli hieman hätäinen, mutta se parani kerta kerralta ja hyppäsi viimeiset hypyt oikeinkin näppärästi. Hyppyihin tuli ilmaa, eikä hevosella ollut niin kiire laskeutua esteiltä alas. Sellaiseen oli hyvä lopettaa.

HUOM! Alla oleva teksti on aprillipilaa. Älä ota tosissasi :)

Mä olen viime aikoina pohtinut kovasti hevosharrastustani. Champille kuuluu hyvää Saksaan, mutta sille pyritään löytämään hyvä koti heti, kun sellainen tulee vastaan. Täällä Suomessa mulla on tällä hetkellä ihan riittävästi ratsastettavia hevosia, eikä elämässä muutenkaan ole asiat sen huonommin ilman sitä oman hevosen tuomaa "rasitetta". Uusi päivätyö, syksyllä alkava pro gradu -tutkielman kirjoittaminen ja kaikki elämän sosiaaliset suhteet ovat saaneet mut päätymään vahvasti sille kannalle, etten halua hankkia uutta hevosta tässä vaiheessa elämää. Tarkoituksenani on hakea vaihtoon ensi keväälle, mikä hankaloituisi heti suuresti, mikäli uusi hevonen olisi kuvioissa mukana. Niinpä olemme päättäneet, että uuden hevosen hankinta saa jäädä tältä osin tähän.

Linkki videoon (ääniraidallinen valmennusvideo).

Jollain tavalla hevosettomuus on helpottavaa, vaikka toki haikeaakin. Ilman hevosta mulla on aikaa (ja rahaa) elämässä vaikka mihin muuhun, kuten sosiaaliseen elämään, matkusteluun ja opintoihin panostamiseen. Ilman hevosia en halua missään nimessä jäädä, joten jatkan yhä kuten tähänkin asti muiden hevosilla ratsastaen. Tulevana kesänä on tarkoitus kilpailla ainakin kahden hevosen kanssa sen verran, mikä hyväksi koetaan. Mahdollinen tuleva vaihtovuosi merkitsee toki taukoa myös siitä aktiivisesta harrastamisesta, mutta sen olen valmis kestämään uusien kokemuksien vuoksi. En halua jättää elämässä tekemättä asioita, joista olen haaveillut aina. Elämää pitää elää siten, ettei vanhemapana kaduta!

Tässäpä taisi olla kaikki tältä erää. Mä lähden nyt tallille ratsastamaan Hämpsillä, huomenna luvassa on kaksi estevalmennusta. Meidän ihanan keväinen sää on vaihtunut jälleen lumisateeseen, mikä masentaa ainakin itseäni kovasti. Kesä saisi tulla jo! Eikun kaikki sormet ja varpaat ristiin, että tämä välikausikeli päättyisi ensi viikolla ja pääsisimme nauttimaan jälleen niistä lämpimistä ja aurinkoisista päivistä :)

Ihanaa viikonloppua just sulle ♥