#864: Mieluumin liian energinen kuin laiska

Lupasin palata jo jokin aika sitten olleeseen valmennukseen, joten eiköhän oteta härkää sarvista kiinni ja ryhdytä tuumasta toimeen! Sitä ennen haluan kuitenkin painottaa kaikille, että edellisessä postauksessa paljastunut hevoseton tulevaisuus oli aprillipila. Moni sen tajusikin vitsiksi, mutta yhä tänään sain kuulla tallillamme hämmentyneitä kommentteja siitä, olenko menettänyt järkeni lopullisesti. 

Tämä vuoksi olikin vähän erilainen aprillipäivän osalta, sillä sain juksattua todella monia. Facebookissa ilmoitin muuttavani ensi syksynä Brysseliin Euroopan Unionin tarjoaman viestinnän harjoittelupaikan perässä ja ihan muutaman tunnin aikana päivitys keräsi kymmeniä onnitteluja ja yli 200 tykkäystä. Lopulta julkaisin vastapäivityksen jo iltapäivällä, sillä mua alkoi huolestuttamaan, ottaako jengi sen jutun liian tosissaan. Jopa osa mun parhaista kavereista lähetti mulle onnitteluviestejä kysellen, aionko ottaa hevoseni mukaan. Äitiäni en saanut hämättyä, kun laitoin hänelle viestin opiskelupaikkani menetyksestä. Vastaus oli yksinkertainen: "saahan niitä opiskelupaikkoja aina uusia". Just joo, tuntee mut liian hyvin ;)

Koska menneestä valmennuksesta on kulunut jo aikaa ja välissä on ehditty käsittelemään jo toisiakin valmennuksia, julkaisen tässä postauksessa lähinnä ääniraidallisen videon tapahtumista ja kasapäin valokuvia tukemaan selityksiäni. Kuten jo monesti aiemmin todettu, on Vilho mennyt mun silmissä ihan valtavasti eteenpäin viime aikoina ja toivon todella, että sama meininki jatkuu kauden aikana. Vähän me jo eilen suunniteltiin tulevan syksyn joukkue halli SM-kilpailuja (mä en ihan oikeasti keksinyt googlaamisesta huolimatta, miten tuo sana pitäisi kirjoittaa oikein), jotka hypätään mukavalla 110/120cm-korkeudella. Mä edustan tällä kaudella valmentajani kotitallin seuraa, jossa saamme kasaan joukkueen, jos vaan hevostilanne sallii. No, tämä nyt on tällaista taivaanrannan maalailua, mutta haaveita pitää olla!

Vilhohan ei ole tainnut koskaan varsinaisesti kilpailla esteratsastuksessa, mutta se on kasvattajansa toimesta valmisteltu huolellisesti ikäistensä tasolla orinäyttöihin. Vaikka ruuna on tällä hetkellä estepuolella ikätasoaan jäljessä, ei se johdu huonosta koulutuksesta tai muusta, vaan lähinnä edellisen omistajan aikapulasta ja pienistä vastoinkäymisistä matkan varrella. Esimerkiksi kuusivuotiaana tapahtuneen ruunauksen paranteluun meni lopulta puolisen vuotta, mikä vaikutti osaltaan treeneihin. Vilho oli lapsuudenkodissaan neljäkuukautisesta varsasta aina kuusivuotiaaksi asti, jonka jälkeen se vaihtoi kotia hetkellisesti, mutta siellä ruunalle ei ollut lopulta tarpeeksi aikaa. Vaikka herra osaa olla melko reaktiivinenkin selästä käsin, on se maasta käsiteltäessä todella lungi ja miellyttämishaluinen. Se on osaltaan tehnyt sen koulutuksesta helppoa ja kielii siitä, että sitä on käsitelty nuorena oikein.

Esteitä Vilho on kyllä oppinut rakastamaan, sen näkee ihan sen olemuksestakin! Ruuna on todella menossa heti, kun sen eteen laittaa jonkin tikun. Mä itse pidän henkilökohtaisesti ihan valtavasti hevosista, joilla on oma moottori ja jotka oikeasti haluavat mennä sinne esteille. Champ oli ensimmäiset pari vuotta todella tahmea sileällä, minkä vuoksi mulle oli usein vaikea löytää sen kanssa yhteistä säveltä. Viimeisen kahden vuoden aikana homma rupesi toimimaan paljon paremmin, eikä kulunut vuosi olisi varmasti voinut paremmin sileätreenien osalta sujua. Esteillä Pämppis olikin ihan toinen hevonen, sillä se oikein imi esteille ja selkeästi rakasti sitä, mitä oli tekemässä. Monet mun kaverit kokeilivat Champia ja totesivat saman: kun sen eteen laittoi pienenkin kavaletin, löytyi hevosen sisästä varsinainen turbomoottori, joka käynnistyi kuin taikaiskusta. 

Energisiä hevosia on jotenkin rauhoittavaa ratsastaa. Ehkä väärä sana tässä yhteydessä, mutta mä ainakin itse nautin siitä, että hevonen osaa edetä itse eteen. Toki näissä on omat haasteensa: milloin mennään sivuille, milloin ylös, milloin jonnekin ihan muualle. Kun mieli ei malttaisi, ei malta usein jalatkaan. Virkeiden hevosten kanssa on ihan mahtava fiilis saada hevonen kuuntelemaan ja malttamaan tehtävien välissä ja todeta, että ratsastettavuus on parantunut huimasti. Mikään sen sijaan ei ole niin kamalaa kuin puskea jotain hevosta esteitä kohden toivoen, että se jossain kohden alkaisi itse etenemään esteille. Moni voi varmasti samaistua tunteeseen. Ne paikatkin löytyvät kuin itsestään sellaisten hevosten kanssa, jotka etenevät itse rytmissä.

Linkki videoon (ääniraidallinen valmennusvideo).

Tällä kertaa mä en kirjoita tämän enempää, sillä silmät tuppaavat menemään kiinni silkasta väsymyksestä. Ette ehkä usko, mutta kyllä tällaisen pienen ihmisen elämä on muuttunut maanantaista perjantaihin kestävän kokopäivätyön myötä. Mä olen tottunut olemaan paljon ulkona ja liikkumaan koko päivän ajan, joten sisätiloissa kahdeksan tunnin ajan istuminen sekä säännöllinen ruokarytmi ovat saaneet mut aivan tajuttoman väsyneeksi. Töiden jälkeen suuntaan aina tallille, jossa piristyn ulkoilun ja liikunnan takia, joten illalla onkin sitten vaikeaa saada unta. Saattaa mennä hetki, että pääsen kunnolla kiinni tähän uuteen elämänrytmiin. 

Multa on kyselty ihan valtavasti siitä, olenko tulossa Tampereen hevosmessuille tänä viikonloppuna. Totean kaikille yhteisesti, että olen paikalla sekä lauantaina, että sunnuntaina ihan koko päivän ajan. Itse asiassa saavun paikalle jo perjantaina auttelemaan valmisteluiden kanssa, sillä tuttuun tapaan olen töissä estekisoissa ja ilmeisesti myös koulukisoissa. Paljon on tullut kyselyitä myös siitä, missä mua voi moikata. Jos haluatte, voin järjestää jollekin ständille tiettyyn aikaan meet&greetin, mutta noin muuten mua saa aina tulla nykäisemään hihasta ja juttelemaan, jos mikään kiireellinen juttu ei ole kesken :) Nähdään Tampereella!

Teitkö sä aprillipiloja tai jouduitko pilojen uhriksi?