#867: Ääni lähti, mutta ei haittaa!

Tampereen messut olivat tänä vuonna menestys, kun paikalle saapui kahden päivän aikana lähes 16 tuhatta kävijää. Se on valtava määrä meitä hevosharrastajia ja lämmittää tällaisen harrastelijan mieltä, sillä tämänkaltaisten tapahtumien järjestäminen ei ole näinä aikoina itsestäänselvyys. Mä olin paikalla tuttuun tapaan molempina päivinä, kuten aika monena menneenä vuonnakin on tullut tehtyä. Tampereen messut ovat olleet mulle ja monelle muulle toimihenkilö- tai kilpailijaroolissa toimivalle tuttavalleni sellainen kevään aloitus, josta on vähitellen aika siirtyä kohti ulkokautta ja avarampia maisemia.

Tänä vuonna messut saivat kivan käänteen, kun sain viettää aikaa kahden tärkeän ystäväni kanssa Millan ja Sarinan ollessa paikalla nauttimassa messutunnelmasta. Sarinan visiitti Suomessa jäi lyhyeksi, sillä hän suuntasi jo kulkunsa takaisin groomin hommiin ja tulee kiertämään kesällä niitä kaikista hienoimpia kilpailuja viiden tähden tasolla esimerkiksi Global Champions Tourin merkeissä. Vastahan hän lensi viime viikolla takaisin Suomeen parin kuukauden tourilta Espanjasta, mutta tylsäähän se olisi jäädä paikalleen. Sen verran voin paljastaa jo nyt, että lähitulevaisuudessa Sarinalta on tulossa postausta blogiini, jossa hän kertoo työpäivästään Olivan kansainväliseltä tourilta runsaiden kuvien kera. Pidätte siitä varmasti, itsekään en malta odottaa ;)

Mutta se siitä huippuhevosenhoitajan työn hehkuttamisesta, palataan takaisin Suomeen ja harmaaseen säähän. Ei vaisinkaan, Tampereella meitä helli oikein keväinen auringonpaiste ja iloiset ihmiset. Oli huippua päästä tapaamaan teitä lukijoita ja videoiden katsojia, sillä tällaiset messut mahdollistavat laajamittaisemmin kommunikaation mun ja teidän välillä. Otin viikonlopun aikana satoja yhteiskuvia, jaoin nimikirjoituksia, juttelin niitä näitä seuraajien kanssa ja sainpahan ihan lahjojakin. Uskomatonta, ei tätä sisäistä vieläkään kunnolla! Yksi suuri muutos entiseen oli se, että monet varsinkin nuoremmista ihmisistä tituleerasivat mua lempivloggaajanaan bloggaaja-sanan sijaan. Itse miellän olevani vielä kuitenkin bloggaaja, mutta niin se aika muuttuu.

Tampereella tuntui olevan liikkeellä niin harrastelijoita kuin kokeneempiakin ihmisiä aina niihin asti, jotka eivät välttämättä olleet koskaan hevosen selässä istuneet. Ohjelmaa oli tarjolla kaikille, mutta itse pysyttelin melko tiiviisti juuri pääareenan läheisyydessä seuraten sen esityksiä. Eniten aikaani sai ehdottomasti esteratsastusluokat, sillä osallistuin niiden radanrakennuksiin ja kuvasin palkintojenjaot muutamia suorituksia unohtamatta. Kouluratsastukseen tutustuin tarkemmin messuilla sihteerin roolista, sillä toimin sekä lauantaina, että sunnuntaina kouluratsastusluokkien sihteerinä. Se oli melkoinen kokemus, mikä kyllä avasi silmiä monelta osin! Olenhan mä joskus toiminut sihteerinä aiemminkin, mutta tuolloin luokat ovat olleet sitä helppoa B:tä. Nyt kuuntelin vierestä kolmen kansainvälisen tason tuomarin kommentteja ja numeroita, joita kirjoitin ylös aina siihen vaativimpaan Grand Prix -tasoon asti. Oli mielenkiintoista huomata, millaisiin asioihin eri tuomarit kiinnittivät huomiota, mikä oli pisteitä pudottava asia ja mikä toisaalta katsottiin vähän läpi sormien.

Linkki videoon.

Shoppailtuakin tuli, kun hankin itselleni vihdoin Charles Owenin aurinkolipallisen kypärän. Nyt mulla on noita saman merkin kypäriä jo kolme, mutta kai niitä edellisiä voi pitää hyvällä omallatunnolla varakypärinä. Mukaan tarttui myös erilaisia heppanameja, Kingslandin saapassukkia ja Horse Pilotin kokopaikkaiset ratsastushousut, jotka osoittautuivat ehkä parhaimmiksi housuiksi, joilla olen koskaan ratsastanut. Niiden paikkamateriaali on ulospäin aivan samanlaista kuin housujen muukin kangas, sillä kokopaikkamateriaali on kudottu kankaan sisään. Näin ollen paikka ei voi kulua, se tuntuu yhtä ohuelta kuin muukin osa housusta, mutta on silti yhtä pitävä kuin normaalikin kokopaikka. Esteratsastajalle aika perfect match, grippihousut kun tuntuvat välillä hypätessä vähän liiankin liimautuvilta.

Julkaisen tämän postauksen yhteydessä ensimmäisen videon Tampereelta, mutta luvassa on myöhemmin vielä kooste sunnuntailta. Meillä oli oikein mukavaa hyvien tyyppien seurassa ja toivon, että se välittyy videon läpi myös katsojille. Olin tosin lauantaina kuumeessa, mutta se ei menoa haitannut! Illan suunnitelmista poiketen kömmimme Sarinan kanssa hotellin lakanoiden väliin jo hyvissä ajoin jättäen muut viettämään iltaa, sillä me molemmat olimme kipeitä ja halusimme olla sunnuntaina skarppeina. Hyvä valinta, vaikka tämä flunssa ei vieläkään ole hellittänyt kunnolla. Ehkä se tästä!

Olitko sä messuilla? :)