#872: Huippuhevosia hoitamassa

Muistaako joku vielä kaksi vuotta taaksepäin, kun hyvä ystäväni Sarina kirjoitti blogiini kaksi postausta hevosenhoitajan hommista? Tuolloin Sarina oli hoitamassa Mediterranean Equestrian Tour Oliva Novassa erään Saksalaisen naisen hevosia yhden tourin ajan, jonka jälkeen hän suuntasi töihin samalle henkilölle Saksaan. Vuosien saatossa tiet ovat vieneet eri paikkoihin, mutta kuluneen lopputalven aikana Sarinan matka kävi jälleen kohti Espanjaa ja MET:ia, tällä kertaa eri ratsastajan kanssa. 

Koska kaksi edellistä postausta kansainvälisen tason hevosenhoitajan kirjoittamana olivat todella suosittuja teidän lukijoiden keskuudessa, päätin pyytää Sarinaa kirjoittamaan tältäkin vuodelta postauksen tavallisesta kisapäivästä Espanjan tourilta näin hevosenhoitajan eli groomin näkökulmasta. Sarina oli Espanjassa lähes kahden kuukauden ajan, jonka jälkeen hän tuli pikaisesti käymään kotona Suomessa ja lähti sitten työskentelemään ulkomaille hevosenhoitajaksi samalle ihmiselle, jonka kanssa hän oli Espanjassakin. Mä olen itse vähän kateellinen, sillä Sarina pääsee kiertämään groomin roolissa koko kesän ajan vaikka mitä hienoja viiden tähden kilpailuja aina Global Champions Tourin osakilpailuista lähtien. Ja samalla niin ylpeä ystävästäni! Onneksi pääsen elämään mukana kisojen tunnelmassa puhelimen välityksellä. Tekin voitte halutessanne seurata Sarinan elämää ammattilaisgroomina esimerkiksi instagramissa (@sarinarantala). Tähän postaukseen voi jättää kysymyksiä, joihin Sarina vastaa. Nyt on hyvä mahdollisuus kysyä hevosenhoitajalta, joka hoitaa isoissa kisoissa!

Tässä yksi MET Oliva Novan kentistä.

Sarinan ratsastaja menossa radalle. Huomatkaa palmut, huh!

Sarinan letitystaito on  uskomaton. Oikeasti, hän letitti aina Suomessa ollessaan Champin kisoissakin :D

Tämän verran tavaraa lähti mukaan reissulle Espanjaan 14 hevosen kanssa.

TORSTAI 30.3. 

"Herätyskelloni soi 05.45, mutta tuttuun tapaani torkutan kuuteen saakka. Miksiköhän kaikki pitää tehdä itselle vaikeaksi..? Kiireellä naama kuntoon ja vähän aamupalaa ennen talliin menoa. Olimme edellisenä iltana sopineet aloittavamme puoli kahdeksan sijaan puoli seitsemältä, sillä tiedossa on kiireinen päivä kaikkien 14 hevosen kisatessa omat luokkansa. Meillä on mukana viisi 7-vuotiasta, jotka hyppäävät ikäkausiluokkaa, sekä sen päälle yhdeksän hevosta 125cm-tasolta Grand Prix -luokkiin asti.

Aamu tallissa alkaa normaalisti hevosten ruokinnalla ja karsinoiden siivouksella. Meitä on yhteensä kaksi hevosenhoitajaa, kaksi ratsastajaa ja yksi "yleismies", joka auttaa kaikessa pienessä tekemisessä. Olemme jakaneet hommia keskenämme siten, että jokainen tekee joka aamu samoja asioita ja kaikille on selkeää, mitä tapahtuu. Minä, toinen hoitaja ja toinen ratsastajista siivoamme karsinat ja kaksi muuta vaihtavat vedet, sekä lisäävät puruja jo siivottuihin karsinoihin. Toki päivät ovat erilaisia ja joku aamu jollakulla saattaa olla aikainen luokka, jolloin tehtävät siirtyvät, mutta tällä pohjasuunnitelmalla rullaamme päivästä toiseen. Tallihommien valmistuttua kävelytämme niitä hevosia, joilla on omat luokkansa vasta myöhemmin päivällä.

Sarina letityspuuhisa.

Taululle kirjoitetaan joka aamu, mitä mikäkin hevonen on tekemässä päivän aikana.

Tallialuetta.

Tänään torstaina ensimmäinen luokka alkaa kello yhdeksän. Meillä on luokassa kaksi hevosta, lähtönumeroilla 13 ja 42. Minun ratsastajani on ensimmäisenä vuorossa, ja toinen hoitaja hoitaa toisen ratsatsajan hevosen. Ratsastajat aloittavat verryttelyn normaalisti noin 20 ratsukkoa ennen, mikä tarkoittaa noin 40 minuuttia verryttelyaikaa, kun jokaiselle ratsastajalle lasketaan aikaa suoritukseen noin kaksi minuuttia. Riippuu vähän kilpailun arvostelusta, paljonko aikaa oikeasti menee, mutta kaksi minuuttia per ratsukko on aika turvallinen arvio. Koska ensimmäinen hevonen on jo numerolla 13, täytyy verryttely aloittaa hieman ennen luokan alkua. Ratsastaja haluaa kiivetä kyytiin 08.45, jolloin aloitan hevosen varustamisen vähän kahdeksan jälkeen. Jos letittäisin hevosen, aloittaisin puolisen tuntia aiemmin, mutta tällä kertaa en letitä, sillä kyseinen yksilö on haastava letittää enkä halua pilata molempien aamua tappelulla, kun se ei ole tarpeellista.. Heh! Olen 08.40 valmiina verryttelyn reunalla odottamassa ratsastajaa radankävelystä, jonka jälkeen ratsastaja kiipeää selkään. Verryttelyssä hän verryttelee sileällä ensin parikymmentä minuuttia ja aloitamme hyppäämisen kymmenen ratsukkoa ennen suoritusta. Tälle hevoselle laitetaan myös takajalansuojat vasta ennen viimeisiä verryttelyhyppyjä. 

Radan ja loppuverryttelyn jälkeen talutan hevosen takaisin talliin ja vien sen suihkun kautta kengittäjälle, sillä toinen etukengistä irtosi suorituksen aikana. Kengittäjällä ei kuitenkaan ole juuri nyt aikaa laittaa kenkää takaisin paikoilleen, joten vien hevosen ja irtokengän takaisin talliin. 

Olivassa pääsee ratsastamaan mereen ja paikalla on välillä ihan ammattivalokuvaaja sitä varten!

Seuraavat luokat menevät hieman päällekkäin, sillä Longinesin rankingluokka 145cm-tasolla paremmille hevosille alkaa 11.15 ja luokka nuorille hevosille kello 12.00. Minun ratsastajani on rankingluokassa numero 82, sekä nuorilla hevosilla numerot 8 ja 39. Nuorten hevosten luokka on nurmella, joka tuottaa myös omalta osaltaan hieman lisää vaivaa. Toinen ratsastaja on rankingluokassa numerolla 8, ja nuorilla numerot 5 ja 35. Lisäksi meillä on tänään kaksi ekstraratsastajaa, joista toinen on rankingluokassa numero 31 ja toinen nuorissa numerolla 12. Kuulostaa sekavalta, ja sitä tämä pari tuntia olisikin ollut, ellei minun ratsastajani olisi radankävelyssä todennut nuorten finaaliluokan olevan liian suuri ja jättänyt hyppäämättä. Olin jo ehtinyt aloittaa ensimmäisen hevosen varustamisen, joten puran letit ja laitan hevosen takaisin karsinaan. Nyt minulla onkin aikaa auttaa rankingluokkaa hyppäävää ratsastajaa oman hevosensa kanssa. Onni onnettomuudessa, sillä tässä kohtaa tajusin, että jos minun ratsastajani olisi nyt verryttelemässä nuorta hevostaan, ei meillä olisi satulaa tälle hevoselle.  

Vietyäni hevosen verryttelyyn alan hiljalleen valmistella omaa rankingluokan hevostani. Koska nuoret hevoset jäivät välistä pois omalta ratsastajaltani, minulla on hyvin aikaa letittää. Juuri kun saan letit valmiiksi, edellinen hevonen saapuu takaisin talliin, joten laitan omani hetkeksi takaisin karsinaan ja hoidan toisen pois. Tämän jälkeen jatkan oman hevoseni varustamista ja lähden hieman suunniteltua aiemmin verryttelyn reunalle odottelemaan. Ratsastaja kyytiin, verryttely alle ja radalle. 

Rekkaparkki. Hoitajat nukkuvat useimmiten rekkojen livingeissä.

Tämän jälkeen on vuorossa viimeiset hevoset, 140cm-luokka nurmella. Minun ratsastajani on numerolla 62 ja toinen 61. Tässä välissä toinen ratsastaja on ahkeroinut kaksi hevosta enemmän kuin minun ratsastajani, kun molemmat ekstraratsastajien hevoset sattuivat olemaan minun ratsastajani hevosia. Luokka on jo alkanut siinä vaiheessa kun aloitan hevosen varustamisen. Matkaa nurmiareenalle on tallista kymmenisen minuuttia, joten päätän tällä kertaa olla letittämättä. Kyseisellä hevosella tukkaa riittää ja normaalin vajaan puolen tunnin sijaan tähän operaatioon menee 45 minuuttia eli tällä kertaa ei kertakaikkiaan ole aikaa, vaikka normaalisti teen aikaa letittämiselle vaikka mikä olisi. Lisäksi tänään viimeisille hevosille tulee hokit, joiden laittamiseen menee myös oma aikansa. 

Tapaan ratsastajan jälleen nurmiareenan reunalla. Hän on vaihteeksi myöhässä omasta suunnitelmastaan, joten minulla on loistava rako pieneen valokuvailuun. Verryttelyssä on meidän tiimin osalta ruuhkaa, kun sinne löytävät tiensä meidän hoitajien lisäksi myös ratsastajien isä sekä valmentaja. Normaalitilanteessa kun olen siellä yksin ratsastajani apuna. Radalta tulee odotettu nollatulos ja ajan puolestakin tulos riittää sijoitukseen. Jes, kiva loppu vähän stressaavalle päivälle. 

Viimeisten hevosten jälkeen teemme porukalla tallihommat loppuun, minä ja toinen hoitaja hoidamme hommamme hevosenhoitajina ja pidämme huolen ensin hevosista, jonka jälkeen putsaamme varusteet pois. Vien myös kenkänsä irroittaneen hevosen uudelleen kengittäjälle, jolla on tällä kertaa aikaa lyödä kenkä takaisin kiinni. Ratsastajien äiti on lupautunut kävelyttämään kaksi aamuluokassa hypännyttä hevosta. Tällä aikaa toinen ratsastajista käy karsinat läpi ja siivoaa kakat pois ja kaksi viimeistä vaihtaa vedet. Kaikki hypänneet hevoset saavat myös yöksi pintelit jalkoihinsa: kahdelle minun hevosistani laitetaan lisäksi kylmäsavea ja muille arnikaa pinteleiden alle. 

Tässä kohtaa alkaa nälkä ja väsymys painaa jo sen verran, että olen aidosti pettynyt, kun suunnitelma tallialueen ravintolassa syömisestä vaihtuu oikeaan ravintolaan viiden kilometrin päässä. Kuka on oikeasti pahoillaan ravintolassa syömisestä? No hevosenhoitaja, joka on syönyt viimeksi aamupalaa kuuden aikaan aamulla ja haluaa ruokaa nythetisamantien. Lisäksi tiesin, että ravintolareissuun uppoaa puolet enemmän aikaa kuin pikasyömiseen tallialueella, ja olin luvannut lähteä ystäväni kanssa ulos, sillä oli hänen viimeinen iltansa Olivassa ennen perjantain kotimatkaa. Oikeastaan halusin tässä kohtaa vain mennä nukkumaan. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, tunnetusti hyvä ruoka parantaa pahemmankin pettymyksen ja sain tarvittavat lisäenergiat muutamaan drinkkiin kaverini kanssa. 

Toivottavasti tämä avasi vähän hevosenhoitajan elämää, joka ei toki aina ole näin hektistä. Kysymyksiä saa taas laittaa kommentteihin, yritän vastailla parhaani mukaan! 

Sarina"