#873: Kesäkeli

Auringonpaiste on valtavan suuri voima, ainakin näin kesän kynnyksellä. Viime viikolla satoi lunta maahan niin paljon, että itseäkin hirvitti, mutta nyt ulkona on ihanan keväistä ja lämmintä. Sehän tunnetusti tarkoittaa sitä, että allekirjoittanut on ratsastanut ensimmäistä kertaa ulkona t-paidalla. Toivo ei siis todellakaan ole vielä mennyt, vaikka hetkellisesti uskoin pakkaavani vaatteet matkalaukkuun ja suuntaavani kohti etelän lämpöä. 

Tämä t-paidalla ratsastaminen tapahtui eilen illalla, joskus kahdeksan ja yhdeksän välissä auringon laskiessa vähitellen horisontissa seisovien puiden taakse. Tallilla oli kovin hiljaista, sillä paikalla oli minun lisäkseni vain muutama muu yksityishevosten omistaja sekä tallin omaa väkeä. Ratsastin tietysti ulkona, jossa sain olla ihan omissa oloissani muiden pörrätessä tallin sisällä omissa puuhissaan. Siinä oranssin ja punaisen sävyihin hiljalleen värjäytyvän illan aikana mietin, miten onnellisessa asemassa saankaan olla. Töiden jälkeen siivosin kotonani tehden samalla hieman hommia koneella, ilman mitään kiirettä minnekään. Vasta seitsemän jälkeen päätin lähteä tallille, jossa sain ratsastaa aina niin mukavalla hevosella, jutella kivojen tallikavereiden kanssa ja toisaalta nauttia hiljaisuudesta lintujen laulun lomassa kentällä kaksin hevosen kanssa. T-paidalla tai takki päällä, kuitenkin fiilistellen tulevaa kesää.

Mä olen loppujen lopuksi puhunut kovin vähän täällä blogin puolella siitä, mitä odotan tulevalta vuodelta hevosrintamalla tai elämässä yleensäkään. Ehkä suurin syy siihen on se, ettei mulla varsinaisesti ole mitään maailmaa mullistavia suunnitelmia. En nyt tarkoita, että ajelehtisin täysin päättömästi paikasta toiseen tietämättä yhtään, mitä elämältäni haluan. Tällä hetkellä mulla on vain jotenkin niin kovin levollinen olo ja luotto siihen, että tulevaisuus todella järjestyy juuri sellaiseksi, mitä siltä odotan. Niissä tilanteissa mulla ei ole tarvetta huudella jatkuvasti siitä, mitä kaikkea haluan saada aikaiseksi, vaan annan asioiden edetä omalla painollaan. Toisaalta epäselvemmän vuodenvaihteen jälkeen mulla on myös tunne siitä, että pystyn todella saavuttamaan kaiken sen, mitä itselleni tavoitteiksi asetan. Asioilla kun on tapana järjestyä, varsinkin, jos niiden eteen todella haluaa nähdä vaivaa.

Tuleva vuosi tulee kulumaan pitkälti töissä. Mulla on ensimmäistä kertaa koskaan niin sanottu kokopäivätyö, jossa työskentelen maanantaista perjantaihin kahdeksan tuntia päivässä. Töiden jälkeen yritän parhaani mukaan tehdä blogihommia ja opiskella, mutta suurin osa ajasta kuluu luonnollisesti tallilla. Viikonloppuisin tapaan ystäviäni, vietän aikaa perheen kanssa, käyn kisoissa auttamassa kavereita, tekemässä hommia tai ehkä jopa kisaamassa itse. Ja toki olen siellä tallilla, se kun ei tässä muutu yhtään minnekään. Nyt toukokuussa pyrin tenttimään muutamat tentit kasaan ja kesällä suoritan pari ylimääräistä kurssia yliopistolla, syksyllä alan kirjoittamaan pro gradu -tutkielmaa suoraan kandidaatintutkielman pohjalta. Siitä sain hyvän arvosanan, vaikka vähän äkkiseltään sen lopulta kasaan väsäsin. Gradun haluaisin saada valmiiksi ensi keväänä, vaihtoon yritän hakea syyslukukaudelle 2018.

Mutta teitä tuskin kiinnostaa se, mitä aion opiskeluiden suhteen tehdä. Uskoisin ainakin, että suurin mielenkiinnon kohde on juuri hevoset ja niiden osuus elämässäni. Olen siitä loistavassa asemassa, että ainakin toistaiseksi mulla on ratsastettavana useita kivoja hevosia. Vilhon kanssa me jatkamme edelleen viikottain hyppytreenejä ja tarkoitus olisi osallistua ruunan kanssa kilpailuihin tulevan kesän aikana sen mukaan, miten omistajan ja minun aikatauluihin ja treenisuunnitelmiin sopii. Olen löytänyt Vilhon kanssa nyt koko ajan parempaa säveltä esteillä ja varsinkin niiden väleissä, joten hommaan alkaa tulemaan vähitellen enemmän rytmiä ja tasaisuutta. Tähän hevoseen mulla on ihan valtavasti uskoa, sillä tiedän sillä olevan kaikki tarpeellinen kisahommia ajatellen, kunhan se saa rutiinia ja varmuutta myös itselleen. Vilhon kanssa me käydään viikottain estevalmennuksessa, kunhan vain valmentajan ja mun aikataulut kohtaavat.

Hämpsin kanssa jatkamme treenejä todennäköisesti tämän viikon lopussa tai ensi viikolla, riippuen hieman aikatauluista. Tarkoituksena on lähteä kisakentille vielä kevään aikana, mikäli hommat menevät suunnitellusti tai hevosta ei esimerkiksi myydä toiseen kotiin. Hevosen omistaja antaa mulle melko vapaat kädet tamman suhteen eli pääsen kilpailemaan sillä oman fiilikseni mukaan siten, miten mä itse pääsen hevosta kisapaikoille kuskaamaan. Koska Hämpsi on jo kokenut kilpailija, odotan tietysti innolla meidän mahdollisia yhteisiä reissuja. Siitä on nimittäin aikaa, kun olen viimeksi itse kisoissa kunnolla ollut! Muuten me treenaamme Hämpsin kotitallilla tai käymme muualla treeneissä.

Näiden kahden hyppytreenissä olevan hevosen lisäksi saan ratsastaa edelleen kahdella vähän kokeneemmalla esteevosella juuri sileän treenejä. Näissä tämän postauksen kuvissa esiintyvä Acsu on niistä toinen, tästä hevosesta te olettekin kuulleet ja lukeneet täältä blogista varmasti paljon. Acsulla mä ratsastan sen kaksi kertaa viikossa viikottain, joskus satunnaisesti enemmän. Ruunan kanssa käyn säännöllisesti kouluvalmennuksissa, jotka mulle pitää mulle tuttu ja pitkäaikainen kouluvalmentaja. Silloin tällöin ratsastelen myös Instagramin puolella monia hurmanneella kimolla Kalle-ruunalla, mikäli sen omistaja on estynyt tulemasta paikalle. Toisinaan saatan ratsastaa sillä jopa kolmesti viikossa, joskus väliä on useampi viikko. 

Kaiken kaikkiaan hevostillanne näiden vakioratsujen suhteen on siis oikeinkin hyvä. Ilokseni voin kertoa jo tässä vaiheessa, että loppuviikosta matkaan jälleen Saksaan tarkoituksenani etsiä itselleni uutta hevosystävää. Mikäli reissu on myötämielinen ja sopiva nelijalkainen löytyy, palaan ensi viikolla Suomeen mukanani hyviä uutisia. Reissuni on melkoinen seikkailu eri maiden välillä, sillä lennän Hampuriin Iso-Britannian Heathrowissa tapahtuvan välilaskun kautta ja takaisin Suomeen palaan Tsekin Prahassa käväisten. Ensi viikon työviikko jää siis kovin lyhyeksi, mutta sepä ei lopulta haittaa - on ihan mahtavaa päästä vihdoin katsomaan hevosasioita eteenpäin! Saksaan on kiva mennä myös ihan sen sään takia, sillä siellä on tunnetusti jo melkein kesä. Ehdoton plussa on toki myös Champin näkeminen, sillä viimeksi näin ruunaa lähes kolme kuukautta sitten. Saa nähdä, minkä näköinen rautias läsipää siellä odottaakaan! 

Sen enempää löpisemättä päästän teidät nyt jatkamaan puuhianne, itse rupean imuroimaan ja suuntaan sitten vielä iltasalille ennen nukkumaanmenoa. Tämä ilta piti olla tehokasta aikaa opiskelulle ja blogijutuille, mutta lähdin suoraan töistä viideltä keskustaan ystäväni kanssa palaten kotiin shoppailun ja ruokailun jälkeen vasta kahdeksalta. No, ehtii sitä näin illallakin, kun tehokkaaksi alkaa. Tallivapaat kannattaa hyödyntää ja tehdä mahdollisimman paljon sellaista, mitä ei muuten ehdi :)

Joko te olette päässeet ratsastamaan kesävaatteissa?