keskiviikko 31. elokuuta 2016

#782: Kulissien takana

Ratsastus ei mene aina kuin elokuvissa. Tai siis lajityypillisemmin sanottuna kuin Dujarinin maailmanennätysradalla. Oikeastaan se ei mene koskaan niin, jos puhutaan asioista ihan suorilla termeillä. Homman suola taitaakin piillä juuri siinä - täydellisyyttä on kiva tavoitella, vaikkei sinne voi koskaan ylettää. Outoja nuo hevosihmiset.

Internetin ihanalla aikakaudella täydellisyyden tavoittelemisesta on tullut eräänlainen normi. Jos otat itsestäsi kuvan, muokkaat sitä tavalla tai toisella ennen julkaisemista. Kuvaa käännetään, värejä säädellään ja päälle tungetaan filtteri jos toinenkin. Tai jos filtterien käyttö on vielä vierasta, tehdään valinta kuvasta ainakin jollain tasolla: valitaan se paras, juuri edustavin otos itsestä. Ja jos sellaista ei juuri sillä hetkellä ole mahdollista saada, kuvataan hevostarvikeliikkeen myymälää, kädestä löytyvää Starbucksin frappuccinoa tai laskevaa aurinkoa lenkkimäen päällä. Enkä edes vitsaile, koska tuolta näytti oma my storyni Snapchatissa eilen. 

Cogito, ergo sum. Ajattelen, siis olen - näin kuuluu René Descartesin filosofinen lausuma, joka on sittemmin muodostunut yhdeksi länsimaisen rationalismin kulmakivistä. Kirjoitin tuon lausahduksen hieman muunneltuna blogiini jo joulukuussa 2013, mutta lainaan itseäni uudelleen hieman erilaisessa valossa. Descartesin lausahduksen voisi kääntää nykyajalle myös muotoon "julkaisen, siis olen". Nimenomaan sosiaalisessa mediassa. Kuvia, tekstejä, videoita. Ja mikäli mahdollista, vain parhaita puolia korostaen ja tietynlaista kuvaa luoden. Ei kukaan halua julkaista itsestään tarkoituksenmukaisesti juuri niitä huonoimpia otoksia tai päästää suustaan puoliksi valmiita lauseita. Ei aikakaudella, jossa virheistä voidaan sakottaa rankasti - vaikka ne virheet olisivatkin inhimillinen osa meitä itseämme.

Ja näin meillä ratsastetaan. Champ oli eri mieltä raipasta.. Teatraalinen? :D
Täydellinen käynti, etten sanoisi!
Takaosa loistavasti alla ja liike suoraan ylämäkeen. Mallisuoritus!
Jos ratsastukseen olisi olemassa filtteri, käytettäisiin sitä varmasti ihan koko ajan. Sellainen, joka saisi suorajalkaisimmankin kipittäjän näyttämään Valegrolta kuvissa ja videoissa. Ajatus on tällaisenaan korni, mutta se on oikeasti täysin sama asia kuin selfieiden kanssa. Kyllähän me kaunistelemme itseämme niissäkin milloin minkäkin tehosteen kera. Kuvia muokataan, koska haluamme muodostaa itsestämme tietyn kuvan muille ja samalla muokata omaa identiteettiämme. Kauniit kuvat saavat aina enemmän tykkäyksiä sosiaalisessa mediassa. Ja ne tykkäykset tuntuvat olevan nykyään elinehto, monessakin asiassa. 

Mitäpä jos laitettaisiin elämä risaiseksi. Ei mietittäisi filttereitä tai sitä, miltä näytetään kuvissa ja videoissa. Tai miten se hevonen liikkuu kuvassa, onko sen viimeinenkin häntäjouhi oikeassa kulmassa taustan valkoiseen lankkuaitaan nähden. Mä voin ainakin rohkeasti todeta, että olen vain ihminen ja mulle sattuu virheitä niin ratsastuksen aikana kuin muutenkin elämässä. Välillä se hevonen ei kulje yhtään, kuten toivoisin ja toisinaan naama on kaikkea muuta kuin kuvauksellinen. Ja mä haluan painottaa, ettei niitä epäonnistumisia pidä hävetä tai yrittää piilotella. Oikeastaan, eiväthän ne edes ole epäonnistumisia! Ne ovat tavallisia hetkiä ihan jokaisen elämästä, sillä kenenkään, ei kenenkään elämä voi olla pelkkää täydellisyyttä sekunnista toiseen. Se, jos joku, on illuusiota.

Suorastaan hallittua laukkaa.
Ja se takaosa on edelleen hyvin alla :)
No, onnistutaan me olemaan epäedustavia myös ihan paikallaan seistenkin. Vinossa seisten.
Joskus vuosia sitten olin melko tarkka siitä, mitä julkaisen nettiin. En halunnut julkaista videoita, joissa hevonen kieltää esteelle tai ei kulje niska nyökyssä. En halunnut julkaista kuvia, joissa mulla ei ollut meikkiä naamallani. Nytkin Tuurin videopostausta tehdessäni pohdin parin pätkän aikana, haluanko julkaista sellaista materiaalia itsesäni, missä en omasta mielestäni ollut parhaimmillani. Naurahdin ääneen, kun tajusin jutun koomisuuden. Sehän olen minä, juuri sellaisena kuin ihmiset mut näkevät päivästä toiseen! Miksi ihmeessä mun edes pitäisi yrittää muodostaa jotain muuta kuvaa netissä. Olen päässyt yllättävän hyvin eroon pelosta julkaista epätäydellisiä hetkiä, sillä meikittömänä esiintyminen ja ne virheet ratsastuksessa välittyvät nykyään myös tänne blogin puolelle. Ehkä se kertoo aikuistumisesta tai siitä, että olen kasvattanut itsetuntoani. Ja hyväksynyt sen tosiasian, ettei kukaan voi olla täydellinen. Mun uusi hashtag taitaa olla #NoShame.

Voin luvata, että jokaiselta ratsastuskerraltani saa ainakin sata epäonnistunutta kuvaa. Sellaisia kuvia, joita katsellessa voisi kuvitella, etten ole koskaan aiemmin hevosen selässä istunut. Samalta ratsastuskerralta saa myös ainakin sata onnistunutta kuvaa, joiden perusteella näytän tietävän edes jotenkin, mitä olen tekemässä. Videoilta näkee toki enemmän kuin kuvista, mutta yhtä lailla kuvat osaavat vangita niitä hetkiä, joista voimme oppia. 

Niin kantaa itseään hevonen. Kuskikin näyttää nauttivan tilanteesta.
Tässä kyllä on kaikki kohdallaan: ratsastajan asento ja hevosen liikkeet :D
Ja vähän lisää mielipiteitä raipasta.
Superelastinen kouluratsu vai etupainoisena lyllertävä laidunponi?
Mä en halua kannustaa ketään julkaisemaan itsestään materiaalia, joiden kanssa ei ole sinut. Internetissä on ja tulee aina olemaan ihmisiä, jotka haluavat väkisinkin kritisoida muiden tekemisiä, vaikka he itsekin tajuaisivat kuvien olevan vain pätkiä sieltä täältä. Sen sijaan kirjoitin tämän postauksen ja julkaisen nämä kuvat ihan siksi, että jokainen voisi mielessään pohtia näitä aiheita. Mä haluan näyttää esimerkkiä siihen, että niitä epäonnistuneitakin kuvia voi julkaista, sillä ne kuuluvat ratsastukseen samalla tavoin kuin ne onnistuneetkin. Jos epäonnistunut kuva olisi otettu sekunnin murto-osa myöhemmin, olisi siitä voinut tulla ihan eri näköinen hevosen ja ratsastajan osalta. Itseään kohtaan ei tule olla tuomitseva, vaan terve itsekritiikki antaa sijaa myös kehittymiselle. Ja siihen tarvitaan aikaa.

Tämä postaus oli todella sekava, mutta toivottavasti se herätti ajattelemaan asioita jollain tasolla. Jakakaa ihmeessä mielipiteitä, jos niitä teillä on aiheeseen liittyen tai sen vierestä! Mä jatkan epäonnistuneiden kuvien kanssa elämistä, samalla ihaillen niitä mahdollisia onnistuneita otoksia. Jokaisella on hetkensä, niin hyvässä kuin pahassa ;)

18 kommenttia

  1. Älyttömän hyvä ja asiallinen teksti! Kiitos tästä!

    VastaaPoista
  2. Tosi hyvä ja ajankohtainen teksti! :) Varmasti herättää jokaisessa lukijassa ajatuksia suuntaan jos toiseenkin!

    VastaaPoista
  3. Harvemmin tänne mitään kommentoin, mutta nyt on aivan pakko! Todella hyvä & ajankohtainen teksti, kuten Miisu tuossa kommentissaan jo sanoikin. Täyttä totta.
    Vaikka ratsastan ratsastuskoulussa opetushevosilla, julkaisen blogissani myös niitä ei-niin-edustavia kuvia. Useinhan ne hepat mun alla kulkee vielä jokseenkin jännittyneinä kirahveina, enkä lukijoilleni halua myöskään väittää, että tunnilta on vain yksi ainoa kuva, vaikka todellisuudessa niitä olisi vielä 200 lisää - ja kaikissa heppa kulkisi kirahvina.
    Ei, mä julkaisen kuvat mun blogissa todella hienovaraisella muokkauksella (pelkästään värehjä + jonknilainen vesileima), en peittele virheitäni tai huonoa ratsastustani myöskään teksteissä. Kerron asiat, miten ne ovat.
    En ole kuitenkaan erehtynyt koskaan haukkumaan kyseisen ratsastuskoulun hevosia, koska siihen ei ole tarvetta. Kerron ennemminkin niistä omista virheistäni, julkaisen myös niitä kuvia, joissa oma asento on pyllystä kotoisin yms., ja tästä rehellisyydestä olen saanut myös kiitosta blogissani.
    Kiitos tästä postauksesta, herättää varmasti ajatuksia monessakin lukijassa, ja toivottavasti rohkaisee heitä kertomaan avoimemmin siitä, miten OIKEASTI meni! EI elämä aina ole kuin satukirjoista ;)

    Pörheää Menoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että uskallat jakaa kokemukset niin hyvässä kuin pahassa nettiin. Se vaatii rohkeutta! Toivottavasti tuota piirrettäsi osataan arvostaa jatkossakin yhtä lailla :)

      Poista
  4. Tämä oli kiva teksti! Nimenomaan, epäonnistumiset ovat osa elämää, niitä ei kukaan voi välttää. Ei tunnu tietysti mukavalta epäonnistua, varsinkaan nähdä vielä kuvia siitä, mutta ne täytyy hyväksyä. En usko, että kukaan oppinut ratsastamaan tekemättä jotain virhettä. Minusta näistä pitäisi puhua enemmän! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri! Epäonnistuneet hetket ovat osa sitä oppimisprosessia. Ne pitää vaan osata käsitellä oikein :)

      Poista
  5. Olen aivan samaa mieltä kanssasi! Itse ratsastan ratsastuskoulussa ja ajattelen että "mitä jos joku näkee kun menenkin huonosti", no entä sitten! Minun ei tarvitse todistaa muille kuin itselleni että olen hyvä ratsastaja ja vaikka muut ajattelisivatkin toisin niin ainakin olen yrittänyt parhaani. Sä oot Aada inspiroinut mua ratsastajana tosi paljon, ja nää sun asiatekstit on todella kivoja. Saan aina lisää motia yrittää enemmän ratsastuksen suhteen luettuani sun blogia.Kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kuulla, iso kiitos! Tuo on aivan totta, että kenellekään ei tarvitse todistella mitään. Reippaasti vain uusia haasteita kohti :)

      Poista
  6. Olipa erittäin asiallinen ja pohdiskeleva teksti, kiitos tästä. Kirjoituksesi sai tällaisen "anonyymin puskistahuutelijan" tarttumaan näppikseen, vaikken yleensä blogeihin vastailekaan.

    Nykypäivänä omaa elämää jaetaan ihan eri skaalassa ja eri tavalla kuin ennen, mikä mahdollistaa tietynlaisen julkisen kuvan luomisen. Kukin sosiaalisessa mediassa kuvia, ajatuksia, videoita jakava joutuu tekemään valintaa sen suhteen mitä haluaa julkaista (tietoisesti tai tiedostamattaan).

    Vaikka en itse juurikaan jaa kuvia sosiaalisessa mediassa (monenkohan vuoden takaa viimeisin on...), voin kuvitella että saattaisin tietoisesti karsia esimerkiksi ratsastuskuviani. Tämä on vähän hassua, sillä elävässä elämässä kehtaan vaikka ja mitä (mitä virheistä, niistähän oppii!) ja toivoisin antavani totuudenmukaisen kuvan myös netissä.

    Summa summarum, ajatuksia herättävä teksti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että kommentoit. Ihanaa saada ihmisiä aktivoitumaan tämänkin osalta :)

      Tuo on kyllä aivan totta, että vaikka elävässä elämässä kehtaa tehdä yhtä jos toista, ei sitä välttämättä halua jakaa nettiin. Voin sanoa ihan reilusti, että olen sellainen myös itsekin. Osittain siksi, etten halua näyttää pienemmille "väärää" esimerkkiä - siksi en jaa blogissani esimerkiksi kuvia tai videoita, joissa olen juhlatuulella. Tai sitten laitan sen kypärän päähän, jotta niitä kypärättömiä kuvia ei varmasti tule mihinkään esille.

      Ja mitä tuohon tiedostamattomaan valintaan tulee, sitä me tehdään jokainen ihan jatkuvasti, vaikkei haluttaisi asiaa myöntää. Sosiaalisen median aikakausi on ottanut ihmisistä niin suuren otteen. Tätä voisi jatkaa vaikka miten pitkälle, mielenkiintoinen aihe! :)

      Poista
  7. (Hieman) aiheen vierestä..
    Pääseekö sua tapaamaan HIHS:ssä?
    Ps. Aivan mahtava postaus jälleen kerran��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä mä olen keskiviikosta alkaen eli jos näet käytävillä, tartu hihasta kiinni :) Kiitos!

      Poista
  8. Älyttömän hyvä teksti! Todella hyvin kirjoitettu ja avasi ainakin mulle paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Hienoa, että avasi sulle jotain :)

      Poista
  9. Tää on just niin tätä. Ratsastuskuvista puolet on aina ihan kamalia, ja puolet onnistuneita. Kun siinä merkitsee sekunnit niin paljon, missä vaiheessa askelta hevonen on. Yhdestä hyvin menneestä ratsastuskerrasta saa julkaistua aivan kamalia kuvia joissa meno näyttää pahemmalta kuin alkeiskurssilta ja ratsastaja ei muistuta ihmistä, ja sitten ne toiset kuvat ovat taas oikein edustavia. Vaikka kuvien välillä olisi se sekunti aikaa... :) Olen jo pitkään suunnitellut julkaisevani "Kolikon kaksi puolta"-postauksen, täytyy saada aikaiseksi (ja uskaltaa!).

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat