Historia



MISTÄ KAIKKI SAI ALKUNSA?

24. marraskuuta 2011. Se oli päivä, jolloin kirjoitin elämäni ensimmäisen blogipostauksen Aadan hevoselämää -blogiin. Samalle osoitteelle kuin nyt, samalla agendalla kuin nyt. 

"Noniin, kyllä jokainen joka mut tuntee tiesi varmasti, että tuun joskus tämmösen blogin väsäämään. Tänään lueskelin muiden tekemiä blogeja ihan urakalla ja jäi semmonen fiilis, että ei vitsi, munkin on pakko tehä! Joten tässä sitä sit ollaan, toivottavasti jaksan olla ahkera kirjoittaja (yleensä kun alotan jotain, jää ihan varmasti kesken..)"

Näillä sanoilla aloitin urani bloggaajana. Halusin nostaa tuon kappaleen esiin, sillä se kuvastaa mielestäni erinomaisesti sitä, mistä kaikki lähti liikkeelle: halustani kokeilla uutta, mutta myös kuulua joukkoon. Olen aina nuoresta pitäen innostunut helposti uusista asioista, ja blogin aloittaminen tuntui luonnolliselta tavalta ilmaista itseään. Olinhan aiemmin jakanut kirjallista innostustani niin päiväkirjaa kirjoittamalla, virtuaalitallien tekstejä väkerrellessäni ja erilaisia novelleja raapustellessani. Monista innostuksistani huomaa kuitenkin myös sen, että ne yleensä laantuvat yhtä nopeasti kuin ovat alkunsa saaneet. Kirjoittaminen on kuitenkin aina ollut mulle tapa käsitellä elämää. Ehkä se on syy, miksi blogi on pitänyt pintansa ja kasvanut osaksi identiteettiäni näiden seitsemän vuoden aikana. 

Aloitin bloggaamisen ollessani seitsemäntoistavuotias lukiolainen. Olin tuntiratsastaja, joka oli päässyt kokemaan elämässään yllättävän paljon asioita, joita moni harrasteratsastaja ei tulisi koskaan kokemaan: työreissun ulkomailla silloin maailmanlistan 50 parhaan joukossa olleen ratsastajan Nina Fagerströmin tallilla Belgiassa, ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskisojen junioripronssimitalin kouluratsastuksesta, useita vietettyjä viikonloppuja Suomen kärkikisoissa kilpailijoihin verkostoitumassa. Olin nuori, mutta luulin tietäväni ja osaavani paljon. Mutta niinhän lähes kaikki nuoret uskovat. Ja itseensä uskominen on ollut ehkä se asia, mikä on saanut jatkamaan ja tähtäämään tavoitteisiin. Nöyryys on tullut matkan varrella mukaan vahvemmassa roolissa.

Blogin alkuaikoina kirjoitin melko vapaamuotoisesti puhekielellä. En panostanut siihen, miltä blogi näytti visuaalisesti, mutta halusin kuitenkin tuottaa itseäni miellyttävää sisältöä. Blogit elivät tuolloin kulta-aikaansa, joten erilaisia blogeja riitti jokaiselle oksalle. En osaa sanoa, mikä lopulta siivitti Aadan hevoselämää -blogin siihen kastiin, joka sisälsi Suomen suosituimmat hevosblogit. Suuri syy oli varmasti monesta blogista poikkeava sisältö kertomuksineni ulkomailta (olinhan lähdössä ulkomaille töihin uudelleen vuonna 2012) sekä ylläpitohevosen ja myöhemmin oman hevosen omistaminen, mutta yksi merkittävä syy saattoi myös olla omien sanojen takana seisominen. En koskaan pyydellyt anteeksi tuottamaani sisältöä. Tämä oli toki myös heikkous. Olin toisinaan liiankin itsevarma ja nenäkäs. Opin kantapään kautta, että myös anonyymien ja negatiivisten kommenttien arvostaminen on yksi sosiaalisen median vaikuttajan tärkeimmistä ominaisuuksista.

Siinä, missä vuosi 2011 keskittyi bloggaamisen opettelemiseen, lähti homma kunnolla käyntiin vuonna 2012. Postaukset keskittyivät tuolloin käsittelemään silloisen ylläpitohevoseni ja minun elämää hyvine ja huonoine hetkineen. En kuitenkaan kokenut perinteistä "tätä tein tänään" -postaamista omakseni, joten otin mukaan paljon analyyttista pohdintaa valmennuksiemme kulusta ja kisojen sujumisesta. Suurin intohimoni oli kuitenkin kirjoittaa mielipidetekstejä, milloin tosissaan ja milloin kieli poskella. Mielipidekirjoituksista tulikin tuolloin blogini yksi tärkeimmistä tavaramerkeistä. Lukijakunta kasvoi, ja pian huomasin kirjoittavani tuhatpäiselle yleisölle jopa viidesti viikossa.

Seuraavana vuonna nousimme niin sanotusti uudelle tasolle. Sain tuolloin ensimmäisen oman hevoseni, jonka kautta blogista tuli astetta henkilökohtaisempi. Samalla siitä muodostui itselleni päiväkirja, johon kirjasin tasaisesti omaa kehittymistäni ja kehittymistämme Champin kanssa ratsukkona. Kerroin avoimesti kaikesta, aina omista fiiliksistäni Champin sairastamisiin. En koskaan ajatellut, että näitä tietoja voitaisiin käyttää myös negatiivisesti. Onnekseni avoimuuttani ei ole ikinä käytetty lähtökohtaisesti minua vastaan. Muussa tapauksessa olisin varmasti oppinut jättämään monia asioita sosiaalisen median ulkopuolelle. 

Blogini kuului alkuvuosinaan blogiportaali Indiedays'iin. Se oli suuri kunnianosoitus, koska se viesti nuorelle bloggaajalle arvostusta tehdystä työstä. Sitemmin silloin mulle vielä tuttuna toiminut, nykyinen hyvä ystäväni Erika perusti hevosblogiportaali Hippolan, johon hän pyysi minua mukaansa tiimibloggaajaksi. Lähdin mukaan suurella innolla, sillä suunnitelmat olivat suuret. Portaali järjestikin erilaisia tapahtumia, joista yhtenä mainittakoon Kauniaisissa pidetty esteratsastusklinikka ja Helsingissä järjestetty kouluratsastusklinikka. Opin noista valtavasti, etenkin sosiaalisen median toiminnasta. Aina, kun olet julkisuudessa, tekemisiäsi arvostellaan. Se oli tärkeä opetus. En koskaan ole ollut pahoillani siitä, että olen päättänyt alkaa jakaa elämääni sosiaaliseen mediaan. Sosiaalinen media ja bloggaus on kasvattanut musta sellaisen ihmisen, joka olen nyt. Paljon nöyremmän, sosiaalisemman ja anteeksiantavamman. Ihan hyvä, että sain joskus nenilleni.

Hippolasta blogini lähti eteenpäin uuteen portaaliin nimeltään Blogitalli. Kyseessä oli silloin varmasti suosituimman suomalaisen hevosbloggaajan Tiian perustamasta blogiportaalista, joka keräsi lyhyessä ajassa valtavan suosion. Harmiksemme Blogitallin tarina jäi lyhyeksi, mutta se toi osaltaan uutta yhteisöllisyyttä blogien maailmaan. Taidettiin elää vuotta 2015. Sen jälkeen blogiani on kosiskeltu milloin mihinkin portaaliin ja yhteisöön, mutta olen päättänyt pysyä itsenäisenä. Yhteisöllisyys rakentuu mielestäni jonkin suuremman kuin yhden portaalin ympärille. Itsenäisenä bloggaajana ja sisällöntuottajana olen lisäksi vastuussa vain itselleni. Kiireisessä elämässä se on elinehto luovuudelle. 

Vuodet 2014 ja 2015 olivat blogien ehdotonta kulta-aikaa. Se näkyi myös tässä blogissa, sillä postauksien määrä oli suuri ja sisältöä tuli tuotettua paljon. Keskityin edelleen kirjoittamaan rehellisesti omasta hevoselämästäni, mutta vähitellen mukaan tuli myös paljon muuta sisältöä elämästäni, kuten opiskeluista ja töiden tekemisestä. Vuodesta 2012 asti mukana oli lisäksi liuta erilaisia sponsoreita ja yhteistyökumppaneita, jotka osaltaan määrittivät postauksien suuntaa. Rakastin bloggaamista varmasti enemmän kuin koskaan aiemmin, mutta samalla blogien rinnalle alkoi nousemaan uusia sosiaalisen median kanavia: Instagram ja Youtube muutamat mainitakseni. Kuten aina, uudet kanavat kiinnostivat varsinkin nuoria. Monet halusivat, että alkaisin tuottamaan materiaalia esimerkiksi videoiden muodossa.

Vieroksuin ajatusta aluksi kovastikin, koska en kokenut olevani parhaimmillani kameran edessä. Siksi toiminkin vielä vuoteen 2012 asti lähinnä kuvajaan roolissa. Blogi kuitenkin muutti mua ihmisenä ja pakotti mut astumaan toisinaan myös kameran eteen. Se oli aluksi jännittävää, mutta vähitellen kameran edessä oleminen kasvoi osaksi persoonaani. Aloin tuottamaan yhä enemmän videomateriaalia, ja vuonna 2016 Youtube-kanavani oli monille uusille seuraajille varsinainen mediani. Se jakoi seuraajat kahteen kuntaan: ne, jotka lukivat blogiani ja saivat materiaalit esille pääosin sitä kautta, ja ne, jotka seurasivat Youtube-kanavaani, ja seurasivat mua mahdollisesti sen takia myös esimerkiksi Instagramissa. Ikäjakaumalla voi olla tähän vaikutusta. Koin silti edelleen, että blogi on tärkeämpi ilmaisukanavani.

Järkytys oli suuri, kun erilaisisa tapahtumissa ja sosiaalisen median viesteissä aloin saamaan palautetta siitä, kuinka olin monen seuraajan "lemppari youtubettaja". Minäkö youtubettaja? Olin eräänlaisen identiteettikriisin edessä. En halunnut olla youtubettaja, vaan bloggaaja. Nuoret eivät kuitenkaan mieltäneet blogiani omakseen, mahdollisesti turhan pohdiskelevien ja pitkien tekstien takia. Vuonna 2016 olin kuitenkin määritellyt oman tilanteeni myös itselleni. En enää ollut bloggaaja, mutten myöskään youtubettaja. Minusta oli tullut sosiaalisen median vaikuttaja. Se tuntui luonnolliselta termiltä, koska se kattoi sisälleen kaikki sosiaalisen median kanavat. Sain tuottaa rauhassa sisältöä juuri sinne, minne milloinkin halusin.

Vuosi 2016 oli vielä aikaa, jolloin halusin panostaa blogiini kunnolla. Tällä tarkoitan, että julkaisin postauksia vähintään kahdesti viikossa, toisinaan jopa paljon useammin. Oman elämäntilanteeni muutosten vuoksi olin kuitenkin pakottavan tilanteen edessä: kun kuvioon astui kokopäivätyö, oma silloinen hevoseni lähti ulkomaille treeniin ja opiskelut lohkaisivat ison osan ajastani, jäi bloggaaminen harmikseni sivurooliin. Pyrin julkaisemaan vuonna 2017 tekstejä niin usein kuin ajallisesti oli mahdollista, mutta tällöin määrä romahti edellisistä vuosista selvästi alemmaksi: lähes kahdensadan postauksen kultavuosista reiluun sataan postaukseen vuodessa. Toki muutoksen taustalla oli myös muutos sisällöissä. Postaukset sisälsivät paljon enemmän ja niiden tekemiseen kului enemmän aikaa.

Kun uusi hevonen astui kuvioihin, en enää kokenut stressiä joka toinen päivä tapahtuvasta bloggaamisesta. Siispä vuosi 2018 on ollut yhtä lailla bloggaamista omien aikataulujeni ja fiiliksen mukaan. Nautin joka hetki, kun saan kirjoittaa mietteitäni tietokoneelle, mutta samalla tiedostan sen olevan pois jostakin muusta tekemisestä. En siis yritä väkisin löytää aikaa kuulumisille tai valmennuksien analysoinnille, sillä tiedostan, ettei kirjoittaminen tuntuisi silloin omalta jutultani. Bloggaan, koska nautin. Niinhän sen pitäisikin olla.

Blogini on tunnettu vuosien aikana monista eri jutuista. Yllä luettelin mielipidepostaukset, sittemmin videopostaukset. Yksi tykätyimmistä formaateista lienee kuitenkin ääniraidalliset videot, joissa olen analysoinut omaa ratsastustani milloin valmennuksissa, milloin kilpailutilanteissa. Nuo ääniraidalliset videot eivät olleet alkuperäisesti oma ideani, sillä olin nähnyt yhden bloggaajan tekevän vastaavan videon omasta valmennuksestaan vuosikausia sitten. Valitettavasti en enää tänä päivänä muista, ketä tahoa saisin ideasta kiittää. Silti blogini liitetään hyvin usein juuri ääniraidallisiin videoihin. Lyhyessä ajassa ääniraidallisista videoista tuli yksi omistakin suosikeistani. Yllätyksekseni vain harvat bloggaajat ovat ottaneet ääniraidallisia videoita osaksi omaa sosiaalisen median sisältöään.

Olisi hienoa ottaa joskus projektiksi koko blogin sisällön läpikäynti. Käyttää kunnolla aikaa tuhannen postauksen lukemiseen ja nostaa sieltä esiin juuri ne suosikit, jotka ovat syystä tai toisesta nousseet niin lukijoiden kuin kirjoittajan suosioon. Samalla se olisi kurkistus omaan kasvutarinaani teinistä varhaisaikuiseksi. Seitsemän vuoden matka, joka ei ole vielä lähellä päätepysäkkiään.

Vain tulevaisuus voi näyttää, millaiseksi Aadan hevoselämää -blogi tulee kehittymään. Sosiaalinen media on alustana jatkuvasti muutoksen alla, mikä vaikuttaa osaltaan myös bloggaamiseen ja sen luonteeseen. Samalla myös blogin kirjoittajan elämä muuttuu: en ole enää se sama lukiolainen, joka aikanaan aloitti kirjoittamaan postauksia puhekielellä ja käytti koulun jälkeen aikaansa kuulumistensa kirjoittamiseen. Sen sijaan ruudun tällä puolen istuu työelämään siirtynyt, pian maisteriksi valmistuva hevosharrastaja, joka haluaa oppia päivä päivältä enemmän elämästä ja itsestään, ja kertoa siitä kaikille blogin lukijoille ja muille sosiaalisessa mediassa seuraaville tahoille. Palo kirjoittamiseen on kuitenkin sama kuin sille 17-vuotiaalla, joka homman pisti alkuun. Se rakkaus ei tule koskaan sammumaan.

1 kommentti

  1. Jes vihoin pääsin tutkailemaan tätä blogia ihan super hyvä :D

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat