maanantai 30. kesäkuuta 2014

#371: Kuvapostaus - maalaisratsukko

Jottei bloggaaminen menisi liian tekstipainotteiseksi, julkaisen tähän väliin viime viikolla otettuja kuvia. Menin yhden ratsastuskerran päätteeksi hieman pellolle rallittelemaan, tosin edelleenkään kyse ei ollut mistään päättömästä kaahaamisesta, vaan lähinnä hauskanpitämisestä. Champ rakastaa laukata ylämäkeen omaa vauhtiaan (välillä rauhallisemmin ja välillä kovempaa), joten se on sille mukava palkinto ratsastuksen jälkeen.
 
Ruoho oli päässyt tuolla pellolla kasvamaan jo aika pitkäksi! Meillä on kyllä ihana talli, kun sieltä löytyy niin paljon kivoja maastoja ja ihan peltojakin, joissa saa myös näin keskellä kesää ratsastaa kuivilla säillä.
 
Mikä kuvista on suosikkisi?
 












 
Lue lisää

lauantai 28. kesäkuuta 2014

#370: MyDay

Jälleen vuorossa minuuttiaikataulua eräästä päivästäni kuluneelta viikolta. Olette ainakin aiemmin tykänneet kahdesta edellisestä vastaavasta, joten ajattelin kuvata hieman päivän tapahtumia tällä kertaa myös kännykän avustuksella - kun vihdoin sain hankittua sellaisen, jossa kamera toimii!
 
10:20 : Kännykkäni herätys alkaa soimaan. Valvoin edellisenä yönä myöhään lukien yhtä vuonna 2006 saamaani kirjaa, enkä malttanut millään lopettaa. Koska mulla on vapaapäivä, annoin itselleni kerrankin luvan nukkua pitkään! En edes muista, milloin olisin viimeksi nukkunut kahdeksaa pidempään - ja sekin tuntuu jo ruhtinaalisen myöhäiseltä ajalta.
 
10:30 : Syön aamupalaa ja lueskelen seuraavaa kirjaa ruokapöydässä. Kuluneiden vuosien aikana lukio ja avoimen yliopiston opinnot (sekä bloggaus ja netflix..) verottivat hieman lukuintoani, mutta viime viikkoina olen saanut sen taas takaisin. Olen ahminut vanhoja kirjojani ja nauttinut lukukokemuksista.
 
 
11:00-12:10 : Makaan alakerran sohvalla ja luen edelleen. Hah, tuleepas hyvä aloitus päivälle!
 
12:10 : Alan vaihtamaan vaatteita ja valmistaudun iltapäivän kouluvalmennukseen. Ulkona on pilvinen, mutta kuitenkin yllättävän lämmin sää. Taivaalla on tummia pilviä ja ukkosen jyrinä kuuluu kaukana. Käyn vetäisemässä kaikki johdot pois seinästä, jottei mitään vahinkoa pääse pahimmassakaan tapauksessa sattumaan.
 
12:30 : Lähden käymään paikallisessa eläintarvikaupassa etsimässä MSM:ää Champille, mutta en löydä mieleistäni. Pyydän äitiäni hakemaan sitä töistä tullessaan Horzesta. Lähden ajelemaan tallille hyvissä ajoin.
 
13:10 : Olen tallilla ja laitan Champin iltapuuron turpoamaan. Puuron turpoamista odotellessa punnitsen ruunan ilta- ja aamuheinät valmiiksi koreihin ja haen hevosen sisään odottamaan kuntoonlaittoa. Champ on saanut päiväheinät kahdeltatoista ja se katsoo mua lähinnä murhaavasti, kun raahaan sen sisään kesken ruokailun.
 
13:45 : Lähden kentälle johtavalle hiekkatielle kävelemään alkukäyntejä Kristiinan ja Kian kanssa. Kristiina tulee kanssani Jonnan koulutunnille ensimmäistä kertaa, Kia on muuten vain seurana oman poninsa kanssa.
 
 
14:10-15:15 : Jonnan kouluvalmennus. Teemme paljon suoristamista ympyrältä, avoja ja siirtymisiä. Juuri sellaista, mitä me Champin kanssa eniten tarvitsemme! Tunti kuluu nopeasti ja olen sen jälkeen melko lopussa. Vatsalihakset joutuivat jälleen koville.. Kävelemme pitkään loppukäyntejä ja vaihdamme vielä muutamat sanat Jonnan kanssa ennen kuin hän jatkaa matkaansa kohti seuraavaa tuntia.
 
15:55 : Hevonen on hoidettu, jalat kylmätty, iltapuuro valmistettu ja varusteet pesty. Heitän Champin ulos tarhaan ja lähden etsimään Kristiinaa ja Kiaa, sillä olen luvannut lähteä heille kuskiksi lähimpään McDonaldsiin. Ajelemme ruokapaikkaan hyvällä mielellä ja tilaamme järjettömän kasan ruokaa: voitte kuvitella, kuinka paljon roskaruokaa minä sekä kaksi yläasteikäistä kasvavaa nuorta saamme mahtumaan vatsoihimme! Mukaan tarttuu toki myös kolme ilmapalloa ;)
 
16:55 : Saavumme takaisin tallille hyvin syöneinä. Tuntuu, että voisin kieriä loppupäivän pallona ympäriinsä! Syön aina kananugetteja ja ranskalaisia, unohtamatta McFlurrya. Tälläkään kertaa en poikkea totutusta tavasta.
 
 
17:00 : Alamme järjestelemään uudelleen omien tavaroidemme nurkkausta. Ennen nurkkauksessa oli omien tavaroideni lisäksi kolmen muun yksityisen kamppeet, mutta he kaikki ovat muuttaneet muualle. Päätimme Kristiinan ja Kian kanssa laittaa koko nurkkauksen uuteen uskoon! Joku varmaan muistaa pitkästä tallipäivävideosta, miltä tuo vielä vähän aikaa sitten näytti, mutta nyt ilme on uusi ja tilavampi. Mun tavaroiden lisäksi (ruskea pitkä laatikko ja kaappi, valkoiset curverit, sinisestä kaapista puolet ja kisakaappi) Kia toi omat tavaransa nurkkaukseen ja Kristiina tunki valkoiseen kaappiin omia tavaroitaan.
 
18:20 : Lähden tallilta kotiin. Kotona käyn suihkussa ja juttelen pitkät puhelut kaverini kanssa. Äitini ja isäpuoleni ovat myös tulleet kotiin, joten vaihdan kuulumisia myös heidän kanssaan.
 
19:45 : Päätänkin lähteä takaisin tallille, sillä unohdin sinne tavaroitani. Tallilla saan pyynnön heittää Kristiinan ja Kian kotiin, joten lähden ajelemaan ympäriinsä vieden tyttöjä koteihinsa. Matkaan saan kulumaan aikaa vajaan tunnin verran, jonka aikana olen sopinut yhden kaverini kanssa lähteväni hänen seurakseen kauppaan.
 
 
21:20 : Ronja kurvaa pihamaallemme ja äitini luettelee asioita, joita tuon kaupasta tullessani. Ajamme lähikauppaan ja juttelemme kaikesta maan ja taivaan väliltä. Emme ole nähneet Ronjan kanssa kunnolla vähään aikaan, joten emme pidä mitään kiirettä ja ajelemme vähän pidemmän reitin kautta keretäksemme juttelemaan edes hetken verran.
 
22:05 : Tulemme takaisin kauppareissultamme ja soitan isälleni. Juttelen hänen kanssaan hetkisen ja alan sitten syömään ostamiani suklaadonitseja. Ahmin niitä varmaan puoli rasiallista ja meinaan kuolla ähkyyn. "Ei koskaan makeaa mahan täydeltä", vai miten se meni? En ikinä muista sellaista sääntöä..
 
22:40 : Menen lämpimään sänkyyn ja alan lukemaan kirjaa uudelleen. Muistan, että mun piti tarkistaa yhden avoimen yliopiston tentin arvosana. Tenttiin kuului kolme kirjaa, joista kaksi oli monisatasivuisia englanninkielisiä teoksia ja yksi suomenkielinen, kuivaakin kuivempi opus journalistiikan historiasta. En lukenut tenttiin kovin hyvin ja odotin pääseväni siitä läpi nipin napin, mutta tulos olikin 4/5! Aika hyvin. Aika kuluu kuin siivillä ja vaikka väsymys painaa silmissä, en malta lopettaa lukemista ennen kirjan loppumista.
 
00:10 : Saan kirjan vihdoin loppumaan. Onneksi olen nopea lukemaan! Asetan herätyksen aamuksi kello 8:20, sillä haluan ratsastamaan heti aamusta. En saa heti unta, mutta pian nukahdan syvään uneen, josta herään vasta seuraavana aamuna kellon soidessa vaativasti ylös.
Lue lisää

torstai 26. kesäkuuta 2014

#369: Todellinen koulutuuppari - hah!

Kuten joku onkin saattanut huomata, on postaustahti nyt hieman harventunut. Mulla on jälleen alkanut työt viime viikolla ja paluu arkeen on siis koittanut. Lisäksi tuo pieni epätietoisuus hevosen kunnosta tietysti painaa mieltä, vaikkei mitään akuuttia olekaan ilmennyt. Sain kuitenkin tänään kuvia aamuisesta kevyehköstä ratsastuksestani ihanan äitini tullessa paikalle kameran kera, joten ajattelin vihdoin tehdä hieman ajankohtaista ratsastuspostausta!
 
Kun kerroin viime viikolla päätöksestäni viedä hevonen klinikalle tutkittavaksi, moni varmaan ajatteli Champin olevan jotenkin kipeän oloinen tai muuten huono ratsastaa. Itseasiassa ruuna on ollut nyt viimeisen kuluneen viikon aikana erittäin positiivinen yllätys, sillä se on ollut sopivan innostunut, eteenpäinpyrkivä ja motivoitunut ratsastaessa ja siksi aikalailla hyvä. Eilisellä kouluvalmennustunnilla teimme ehkä parhaimmat siirtymiset laukasta raviin, mitä olemme koskaan tehneet! Tällainen perus siirtymistyöskentely ei ehkä tunnu kovin innostavalta, mutta sitä onnistumisen fiilistä on todella vaikea kuvata: tasapainoinen, rauhallinen, mutta samalla kuitenkin reaktiivinen siirtyminen on ainakin meidän kohdalla välillä sellaisen työn takana, että siitä on syytäkin olla tyytyväinen :)
 



 
Hevonen on siis ollut nyt parempi ratsastaa kuin pitkiin aikoihin - ehkä parhaimpia koskaan. Syy tähän saattaa olla lisääntynyt sileätreeni, kun esteet ovat jääneet vähemmälle. Toisaalta olen myös itse panostanut, tai ainakin yrittänyt panostaa jokaisella ratsastuskerralla oikeasti niihin asioihin kunnolla, enkä vain katsonut pieniä lipsumisia läpi sormien. Olen oikeasti todella mukavuudenhaluinen ratsastaja, joka vaatii useimmiten sen valmentajan korvan juureen karjumaan ohjeita: vaikuta, rentoudu, nyrkit pystyyn, katse eteen, ratsasta..! Muuten jään helposti vain tekemään niitä ympyröitä.
 
Olenkin alkanut tekemään perusratsastuksessani paljon vastalaukkoja, väistöjä ja teknisesti aina vaativampia asioita. Yksi suosikkitehtäväni on laukkaväistö uralta keskelle kenttää, vaihto ja takaisin uralle väistäen. Tuosta saa erilaisen variaation, kun ajattelee sen väistön sijaan sulkuna. Myös erilaiset vastalaukkakaarteet suurella taivutuksella sisäänpäin ovat mieleeni, kuten myös todella suuri kokoaminen pienenpienellä ympyrällä. Ravissa on kuitenkin hankalampaa keksiä mitään ihmeellistä ja olenkin siksi hionut paljon siirtymisiä käynnistä raviin ja ravista laukkaan.
 




 
Ennen klinikkakäyntiä emme aio hypätä ollenkaan, sillä Champin reaktio pystyyn hyppäämällä oli sen verran raju. Se on niin rehellinen hevonen, ettei se tekisi sitä ilman syytä. Olen kuitenkin mennyt puomeja ahkerasti ja maastoillut hieman normaalia enemmän. Yksi todella yksinkertainen puomitehtävä on mieleeni: yksi yksittäinen puomi keskellä kenttää! Sitä voi tulla ympyrällä kummasta päädystä tahansa, poikkirataleikkaalla suoraan tai vaihtaen suuntaa, lävistäjällä vinoon vaihtaen laukkaa tai niin, että jatkaa vastalaukkaa. Tai vaikka ympyräkahdeksikolla! Niin paljon erilaisia variaatioita, ettei varmasti lopu tekeminen yhden ratsastuskerran aikana.
 
Suunnittelin kovasti lähteväni Sea Horse Weekiin Champin kanssa, mutta mikäli sille koittaa sairasloma, jää Hanko tänäkin vuonna haaveeksi. En kuitenkaan kauaa surrut mahdollista tulevaa kohtaloani, vaan päätin, että lähden sitten viikoksi Lontooseen. Jos en saa ketään kaveriani mukaan, on lähdettävä yksin, mutta se ei haittaa - rakastan matkustamista myös yksin! En olekaan vuoden 2012 jälkeen juuri matkustellut, sitä ennen sitäkin enemmän. Olen oikeastaan todella innoissani mahdollisuudestani lähteä käymään Lontoossa, mutta saa nyt nähdä mitä klinikalla selviää.
 



 
Ensi viikko kuluukin torstaihin asti odotellen klinikka-aikaa. Torstaina käymme klinikalla heti aamusta ja iltapäivällä lähden Turkuun. Sarina, yksi parhaimmista ystävistäni, palaa silloin Australiasta Suomeen (melkein vuoden poissa!) ja lähden hänen ja muutamien muiden ystävien kanssa viettämään aikaa maanantaihin asti Ruisrockiin. Maanantaiaamuna palaan kotiin ja iltapäivällä alkaakin jo viikon työputki, joka vie varmasti kaikki ylimääräiset voimat viikonlopun jälkeen. No, kerkeää sitä levätä myöhemminkin!
 
Onko joku teistä tulossa Ruisrockiin?
Lue lisää

maanantai 23. kesäkuuta 2014

#368: Voittajat tekee, häviäjät puheen hoitaa

 
Ratsastusurheilu on meille kaikille harrastajille rakas laji, jonka parissa pääsemme kokemaan monia asioita: onnistumisen hetkiä, pettymyksiä, uskoa tulevaan ja ennen kaikkea sitä, että olemme osa jotakin. Kuuntelin jokin aika sitten Cheekin vanhan kappaleen Jippikayjei, jonka sanat sopivat osin mielestäni paremmin kuin loistavasti kuvaamaan lajiamme, varsinkin kilpaurheilun osalta, miksei myös ihan harrastelijatasoltakin katsottuna.
 
Tässä alla on kyseisen kappaleen sanat ja olen tummentanut ne kohdat, jotka mielestäni sopivat ratsastukseen. Tokikaan kaikkia niitä ei voi lukea sanasta sanaan sellaisenaan, vaan niiden merkitys on laajempi. Mitä mieltä te olette? Onko teillä jotain biisejä, jotka kuvastavat hevosten kanssa touhuamista hyvin?

Jippikayjei-hei-hei! Jippikayjei-hei-hei!
Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä.
Jippikayjei-hei-hei, sä tsiigaat voittajaa.

Tässä on jotain mitä ei luusereiden kantsi koittaa himas.
Tää on niille jotka päättää selvii voittajina.
Tää on pukuhuone tsemppauskamaa,
niille jotka löytää aina jotai petrausvaraa.
Niille jotka vetää vastustajaa kovempaa,
jotka nuorempiaan kannustaa ja opettaa.
Tää on voittajille, niille jotka antaa kaiken. Rocky Balboa - Eye of the tiger.
Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia. Kaikki likoon vaan vaik se suuttuttas kaikkia.
Viileyttä, luonnetta, maniaa, kovuutta, suoraa selkään, tääl tarvitaan totuutta!
Kyyneleitä, verta, hikee. Loppuun asti vetämistä, vannomista Herran nimeen.
Voitontahdon näät silmistä. Tää on niille jotka kulkee jalat maassa, pää pilvissä.

Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä. Jippikayjei-hei-hei, sä tsiigaat voittajaa.

En suostu unelmoimaan elämääni, vaan elän unelmaani.
Sen saavuttaminen on aina ollu mulle maali.
Ei natsannu ekal, koitin uudestaan ku Dalia. Nyt tätä koko genree kuunnellaan mun takia, hähää.
Tai ainaki jotai sinne päin. Siks et näin, kaikki otin irti itsestäin.
Ei voi kelaa et se tulee noin vaan. Voittajat tekee, häviäjät puheen hoitaa.
Ja mä en suostu tupeloimaan, yks proffa pyys kauppakorkeeseen luennoimaan.
Ryysyistä rikkauksiin, elävä esimerkki. 2012 keväällä presidentti, hähää.
Tai mitä ikinä, kaikki on mahdollista niin kauan ku riittää kipinää.
"Jos haluu saada on pakko antaa." -Nikke T.- Päälliköidenkin on nähty itsekseen itkeneen.

Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä. Jippikayjei-hei-hei, sä tsiigaat voittajaa.

Oon niin, niin, niin, niin, niin huono häviäjä, että mun on aivan, aivan, aivan pakko voittaa.
Siis, siis, siis jos tahdot koittaa niin anna tulla vaan.

Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä. Jippikayjei-hei-hei, sä tsiigaat voittajaa.
Lue lisää

lauantai 21. kesäkuuta 2014

#367: Mikkihiiri merihädässä

Olimme viime tiistaina Kauniaisten ratsastuskeskuksessa hakemassa ratatreeniä, nyt kun kisoja ei ole ollut meidän kohdallamme koko kesänä. Tarkoituksena oli hypätä rata 100cm ja 110cm korkeudella, mutta suunnitelmat menivät vähän uusiksi. Ratsastin huonosti, hevonen ei ollut oma itsensä, mistään ei oikein tullut mitään.
 
Kerron kaiken nyt lyhyesti, sillä intoa kirjoittamiseen ei oikein juuri nyt ole. Metrin radalla ratsastin ensimmäiselle esteelle vähän hitaasti sisään ja Champ kielsi sille, vaikka olisi pystynyt hyvin hyppäämään yli. Toisella kerralla ruuna pysähtyi jo monta metriä ennen estettä, hyppäsi pystyyn, kääntyi ympäri ja keuli uudestaan. Sain potkittua hevosen seuraavalla kerralla käynnissä esteen yli ja kaikki muut esteet pääsimme yli tavalla tai toisella, lukuunottamatta yhtä pystyä, jolle Champ kielsi myös jo neljä metriä ennen varsinaista estettä.
 


 

Tulimme metrin radan samalla korkeudella uudelleen ja nostimme radan sitten 110cm korkeudelle treenaten sillä lisää. Johanna Mikkola oli paikalla auttamassa, mikä oli hirveän kiltisti tehty häneltä. Normaalistihan tähän olisi kuulunut mahdollisuus hypätä rata kerran loppuun kielloista huolimatta, mutta me treenasimme eri pätkiä ja monta rataa. 110cm radalla (josta latasin videon teille) ratsastin kerran todella huonosti yhdelle okserille, jonka takia Champ ei halunnut lähteä hyppyyn, vaan sukelsimme esteen sekaan. Toisella kertaa siinä ei ollut mitään ongelmia, vaikken oikein saanut paikkaa sopivaksi.
 
Loppua kohden meno siis parantui, mutta mikään ei oikein ottanut onnistuakseen ja ennen kaikkea fiilis oli hirveän sekava. Ratsastin huonosti, en saanut apuja läpi ja ratsastus oli yhtä säätämistä ilman päätä tai häntää. Hevonen hyppäsi huonosti, se ei käyttänyt selkäänsä ja halusi hirveän nopeasti alas esteiltä / ei halunnut lähteä hyppyyn ollenkaan. Champ ei todellakaan ole hevonen, joka kieltää huvikseen, sillä se pelastaa ratsastajan virheet loppuun asti ja antaa todella paljon anteeksi. Vaikka ratsastaisin päälläni seisoen ja vetäisin ohjista kaikilla voimillani, kiipeäisi ruuna varmasti esteistä yli normaalissa tilanteessa.
 

 
Kysymys kuuluukin, miksi tämä kevät tai alkukesä on ollut enemmän ja vähemmän huono meidän osaltamme esteiden parissa. Valmentajani Piude on ihminen, joka laittaa hyvin usein syyn ratsastajalle (mikä on täysin oikein) ja näin olen itsekin ajatellut: ratsasta paremmin, puhu vähemmän. Soitin Piudelle heti ratatreenin jälkeen palatessamme illalla kymmenen aikaan kotitallille ja kerroin tarkasti tapahtumat: huonon ratsastukseni ja havaintoni hevosesta. Ensimmäistä kertaa kuulin Piuden sanovan suoraan, ettei Champ ole nyt täysin kunnossa. Se on kyllä varmasti totta, sillä Champ on viimeinen hevonen, joka keulii ilman syytä.
 
Varasin heti ajan klinikalle, jonne menemme nyt tutkimaan hevosen idealla "tässä hevonen, tutkikaa kaikki". Klinikka-aika on vasta 3.7., joten siihen asti liikutan Champia ihan normaalisti. Se ei onnu tai ole edes epämääräinen, suorittaa ihan positiivisella mielellä ja on muutenkin tyytyväisen oloinen. Ulkopuolinen ei havaitsisi siinä välttämättä mitään ihmeellistä, mutta tuntien hevosen esteillä tietää, missä vaiheessa se ei ole enää oma itsensä.
 


 
Toivon nyt, että klinikalla selviää syy meidän esteongelmaan. Meillä on omat epäilyksemme, mutta tietysti kaikki on ihan pelkkää arvailua, sillä mitään ulkoisia oireita ei hevosella ole. "Helppo vaiva" olisi esimerkiksi joku lievä niveltulehdus, joka hoituisi piikittämällä. Mielestäni on kuitenkin tärkeää viedä hevonen tutkittavaksi ennen kuin varsinaisia oireita tulee, sillä silloin hevonen on jo oikeasti kipeä.
 
Miten nyt edetään? No, ensin katsotaan tuo klinikkakäynti ja siitä toivottavasti viisaampina suunnitellaan loppukesän ohjelma. Tärkeintä on saada rakas hevosystävä kuntoon ja suorittamaan taas 110%. Champilla on niin valtavan suuri estesydän, että en halua pilata sitä hypyttämällä sitä ilman, että tiedän sen olevan täysin hyppykuntoinen.
Lue lisää

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

#366: Mikael Forstenin valmennus 2/2

Tähän väliin sattui "ikävästi" toinen postaus, vaikka olisin halunnut julkaista valmennusjutut peräkkäin. Edellinen valmennuspostaus kertoi tiistain valmennuksesta, joten nyt on vuorossa juttua keskiviikolta. Kannattaa lukea pohjalle tuo edellinen postaus, jotta tästä saa paremman käsityksen!
 
Keskiviikkona Mikko kysyi heti ensimmäisenä meiltä, mitä muutoksia olimme tehneet edelliseen päivään verraten. Olin itse laittanut Champille paksummat kolmipalat juuri niin kuin Mikko oli pyytänyt. Kuolaimet ovat siis normaalia hiukan paksummat, muuten ihan täysin tavalliset kolmipalat liikkuvilla renkailla. Champ tuntui niiden kanssa tasaisemmalta ja varsinkin esteillä paremmalta, joten ne jäävät varmasti ainakin toistaiseksi meidän vakiokuolaimiksemme. On kiva huomata, että hevonen toimii paremmin vähän pehmeämmällä kuolaimella, vaikkei tuo entinenkään ollut normaalia yhtään ohuempi.
 
"En todellakaan liiku, mitä sä oikeen kuvittelet?" Tämän postauksen kuvista kiitos kuuluu Kialle, Wilma Kivekkäälle sekä Erika Hermuselle (otin itse nuo rakenne-/pääkuvat ennen valmennusta). Jostain syystä blogger ei suostu lisäämään kuvatekstejä kuin tähän esimmäiseen kuvaan, joten en pysty liittämään kuvaajien nimiä näiden kuvien alle. Pahoittelen!

 
Aloitimme verryttelyn alkukäyntien jälkeen varsin tehokkaana. Mikko korosti sitä, että nämä valmennukset toimivat juuri tulevien päivien kisoja ajatellen, joten asiat pidetään tehokkaina, mutta lyhytkestoisina, jotta hevoset jaksavat suorittaa mielellään vielä kisaradallakin. Itsehän en valitettavasti päässyt hyppäämään kilpaa torstaina tai perjantaina kyytiongelmien vuoksi, mutta valmennukset tulivat silti oikein tarpeeseen!
 
Kuten edellisenäkin päivänä, seurasi Mikko meitä jälleen vuorotellen ravissa ja laukassa ja otti yksitellen korjattavakseen. Mulle hän sanoi näin toisena päivänä jalkateräni asennosta, joka pitäisi olla hieman enemmän paino ulkosyrjällä ja varpaan osoittaa hieman enemmän viistoon sen sijaan, että painoni on sisäsyrjällä ja varpaat ihan eteenpäin. Tämä on ongelma, jota mulla on korjattu ihan kasvupyrähdyksestä asti fysioterapiassa, sillä se näkyy kaikessa kävelemisessä, juoksemisessa ja muussa liikunnassa. Tuo jalkaterän asento on taas syy sille, miksi polveni olivat niin kipeät aikoinaan ja lopetin siksi hyppäämisen kokonaan. Mikko laittoi jalkani oikeaan asentoon ja tietysti kertomani jälkeen kysyi, sattuuko jalan uusi asento. Onneksi ei, joten hän antoi muutamia vinkkejä, miten treenata jalan asentoa ilman hevostakin.
 


 
Ravi- ja laukkatyöskentelyn jälkeen siirryimme varsin nopeasti Puomilinjalle, jossa oli neljä laukkaa välissä. Seurasin edellistä ryhmää, jossa Miisalla oli ollut isohkolaukkainen hevonen ja hän oli saanut ottaa laukkaa melko lyhyeksi mahtuakseen väliin, joten lähdin linjalle vähän samalla ajatuksella. Linja osoittautuikin melko hyväksi neljän laukan väliksi, joten sen kanssa ei tullut ongelmia.
 
Teimme lopuksi tehtävää, jossa tuli laukata puomien yli pituushalkaisijalla, kääntyä laukan mukaan uralle (itse tulin vasemmalle), laukata toiseen päähän ja pitkän sivun mukaisesti kavaletti, josta takaosamainen käännös ja toisen pitkän sivun mukaisesti okseri. Emme verrytelleet alle sen enempää hyppyjä, sillä sää oli lämmin ja hevoset olivat tehneet eilen aika paljon töitä, emmekä halunneet rasittaa niitä liikaa tulevia startteja ajatellen (vaikka itsehän en siis kisoihin edelleenkään päässyt).
 
Siirryimme siis isolle kentälle rataosuutta varten. Kävelimme toisen ryhmäläiseni kanssa melko pitkään, kun kolmas ratsukko suoritti radan omalla tasollaan ensin ja Mikko kävi asiat hänen kanssaan tarkasti läpi. Meitä varten esteet nostettiin 100-110cm korkeudelle. Rata oli sellainen, että siinä riitti tekemistä, mutta se ei ollut mitenkään vaikea tai epäreilu. Kaarevia teitä, linjoja ja paljon erilaisia- ja värisiä esteitä. Ajattelin tietysti heti, että Champ kyttäisi jotakin ja yrittäisi stopata, mikä on vihoviimeinen tapa ajatella.
 


 
Oman vuoroni koittaessa yritin keskittyä niin hyvin kuin pystyin ja tsemppasin kaiken osaamiseni kehiin. Yritin muistella jokaista valmennuksen aikana saamaani vinkkiä ja yhdistää sen kaikkeen vanhaan oppiini, jotta selviäisin kerrankin myös itseäni tyydyttävästi radasta läpi. Alla olevasta videosta näätte paremmin radan kulun, joten en selitä sitä tähän sen enempää. Radalla oli yhteensä kymmenen estettä ja 11 hyppyä, kun yksi este oli sarjaeste. Muutamia ponnistuspaikkoja tuli hieman lähelle, mutta koska pidin tuntuman loppuun asti ja ratsastin oikeasti sieltä istunnasta jokaiselle esteelle kellumisen sijaan, eteni hevonen mielellään ja toimi hyvin. Viimeiselle linjalle kerkesin jo huokaista helpotuksesta, jolloin lopetin ratsastamisen ja ajauduin vähän lähelle. En tehnyt ratkaisua neljän ja viiden askeleen välistä tarpeeksi ajoissa, joten tulimme viimeiselle esteelle vähän pohjaan.
 
Mikko sanoi, että viimeistä linjaa lukuunottamatta rata oli loistava. Hän mietti ääneen, että kun katsoo sileäratsastustani, hänen järkensä ei voi ymmärtää, miksi hyppään vain 100-110cm luokkia enkä isompaa. Esteillä olen kuitenkin vielä vähän epävarma päätöksistäni, jolloin hän sanoi ymmärtävänsä sen, miksen vielä kisaa isompia luokkia. Mikko sanoi, että mun pitää luottaa niihin päätöksiini ja ratsastaa ne loppuun asti, sillä nään oikeita asioita ja mulla on yleensä ratkaisu tilanteeseen - jos vain toteutan ne viimeiseen asti.
 


 
Tässä alla on nyt vain tuo ratavideo, sillä kaverini Kia, joka oli matkassa hevosenhoitajan roolissa, ei kuvannut mitään muuta keskiviikolta videolle. Valmennuksemme loputtua Mikko kiipesi vielä yhden valmennusryhmäläisemme hevosen selkään ja katsoimme, kuinka hän hyppäsi tällä hyppäämiämme esteitä miltä tieltä tahansa, mistä paikasta tahansa ja mistä temposta tahansa - hevonen suoritti kuuliaisena, ratsastus oli harmonista ja tahti ei muuttunut sekunnin sadasosankaan verran. Vitsi, miten helpota se näyttää, kun sen osaa!
 
Tämä valmennuspaketti antoi kyllä taas mukavasti uusia palikoita tulevaisuutta varten. Samoja asioitahan nämäkin ohjeet suurimmaksi osaksi olivat, mutta eri valmentajien suusta ulosanti on aina vähän erilaista, mikä vaikuttaa toki oppimisprosessiin. Toisena päivänä meno oli oikeasti paljon parempaa kuin tiistaina, mikä toivottavasti välittyi myös teille lukijoille. Ja oli muuten ihan superkivaa päästä hyppäämään tuollaisella pohjalla ja tuollaista estekalustoa käyttäen!

 

 
Lue lisää

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat