torstai 30. lokakuuta 2014

#435: Viimeiset tunnelmat HIHSistä

Moni on varmaan jo korviaan myöten täynnä Horse Showsta kertovia postauksia, mutta eiköhän oteta vielä yksi kerta kiellon päälle. Nyt jokaisella on ollut hyvä tovi aikaa palautua viime viikon tapahtumasta,  kukin omalla sarallaan: katsojat ovat päässeet mietiskelemään näkemäänsä ja kokemaansa, toimihenkilöt ehkä nukkuneet univelkaansa takaisin ja kilpailijat fiilistelleet omia suorituksiaan videoiden ja kuvien kera.
 
Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun Horse Show järjestettiin Helsingin Jäähallilla. Kuulun itse siihen sukupolveen, jolle tapahtuma on mieltynyt järjestettäväksi Hartwall Areenalla - ensimmäisen kerran kuullessani siirrosta Jäähalliin, olivat tunteet melko ristiriitaisia. Odotin tietysti siirtoa jännittyneenä, sillä paikka oli minulle aivan vieras, mutta toisaalta olo oli haikea: Hartwallille jäi kaikki ne tutut huoneet ja käytävät, joissa olimme saaneet työskennellä aikaisempina vuosina.  
 
Tämän kuvan otti Tiia Suomalainen, kiitos! http://www.lillivoitto.fi
 


 
Kuukausien kuluessa ja tapahtuman lähestyessä sain yhä enemmän ja enemmän tietoa siitä, miten Horse Show tulisi tänä vuonna toimimaan Jäähallin tiloissa. Yleensähän sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta tällä kertaa se lähinnä lisäsi odotuksia ja antoi uskoa siihen, että siirto oli pelkästään hyvä uudistus. Jäähallille siirtyminen toi haasteita tietysti koko kilpailuorganisaatiolle, mutta myös osallistujille - niin katsojille kuin kilpailijoillekin. Tutuiksi tulleet paikat oli opeteltava uudelleen.
 
Horse Show'n ensimmäinen päivä oli vielä opettelua ainakin itseltäni paikkojen suhteen. Toisaalta myös järjestäjän kannalta tämä oli varmasti haasteellinen päivä, sillä tuossa tilassa ei ole koskaan aikaisemmin järjestetty mitään vastaavaa tapahtumaa. Aluksi hallilla oli melko kylmä, mutta lämpötilaa nostettiin seuraaville päiville ja ainakin itse tarkenin paremmin kuin hyvin aivan normaaleissa vaatteissa. Sää sattui juuri harmillisesti tavanomaista kylmemmäksi, mikä tietysti toi omia haasteita ulkona asuvien hevosten suhteen. On kuitenkin pakko sanoa, että ainakaan omiin korviini ei kantautunut yhdenkään ulkomaalaisen, kansainvälisiä luokkia kilpailevan ratsastajan tai groomin valitus huonoista sääolosuhteista tai talleista. Taitaa se sääkin olla pitkälti pukeutumiskysymys! Toisaalta edellisen viikon Oslon maailmancupin osakilpailussa hevoset olivat seisseet vedessä, kun tallialue oli lainehtinut.
 



 
Työntekijöiden kannalta Jäähalli oli näin jälkikäteen ajateltuna oikein toimiva, sillä kaikki oli paljon lähempänä toisiaan. Katsojille uudistuksia oli paljon, suurimpana ehkä expon erillinen paviljonki ja katsomot, jotka tulivat lähemmäksi itse kilpailukenttää. Kyselin paikallaolleilta kavereiltani, oliko tunnelma heidän mielestään erilainen verrattuna edellisiin vuosiin ja vastaus oli lähes jokaiselta yhtenäinen: tunnelma oli ollut paljon korkeammalla ja yleisö oli elänyt vahvasti suoritusten mukana varsinkin isommissa luokissa.
 
Odotan innolla seuraavan vuoden Horse Show'ta, jota on varmasti taas helpompi lähteä järjestämään, mikäli se edelleen samoissa tiloissa pidetään. Jos vain saan mahdollisuuden, olen ehdottomasti mukana toimihenkilötehtävissä! Sitä ennen on kuitenkin jaksettava odottaa yksi pitkä vuosi. Horse Show on itselleni yksi vuoden tärkeimmistä tapahtumista monista syistä: tapaan siellä ystäviäni ja tuttujani, joita en muuten kerkeä näkemään heidän asuessa ulkomailla, luon suhteita uusiin ihmisiin, saan motivaatiota ja vinkkejä treenaamiseen sekä ennen kaikkea saan olla mukana omalta pieneltä osaltani luomassa Suomen suurinta hevostapahtumaa.
 



 
Enää reilu kuukausi aikaa Pariisin matkaan ja siihen, kun pääsen uudelleen näkemään maailman huiput livenä Gucci Mastersissa. Horse Show'ssa tutustuin erääseen saksalaiseen naiseen, joka lupasi hankkia mulle ja isälleni rannekkeet kyseiseen tapahtumaan. On ihanaa huomata, miten avuliaita ihmisiä maailmasta löytyy! Pitää vain itse uskaltaa avata suunsa ja tutustua erilaisiin ihmisiin mahdollisimman erilaisissa paikoissa. Kun ympärilläsi on laaja verkosto ihmisiä tämän lajin parissa, voit olla varma, että joltakin löydät vastauksen tarvitessasi apua!
 
Kiitos kaikille mukana olleille ihmisille, nähdään taas ensi vuonna!
Mitkä mietteet teiltä jäi HIHSin suhteen?
Lue lisää

tiistai 28. lokakuuta 2014

#434: Kännykän tyhjennys

Tyhjensin juuri ennen Horse Show'ta kännykästäni kaikki kuvat, joita sinne on kerinnyt kertyä kesän aikana. Olette aiemmin tykänneet tällaisista postauksista, joten eiköhän hyödynnetä koneella olevat kännykkäkuvat ja jaeta ne teidänkin nähtäviksenne!

Osa näistä voi olla esiintynyt jo aiemmin blogissa tai ainakin Instagramissa sekä Facebookissa, mutta kertaus on tunnetusti opintojen äiti ;) Muistattehan, että kuvat ovat todella kännykkäotoksia, joten laatu ei päätä huimaa. Olen kuitenkin ehkä maailman pahin kännykkäkameran käyttäjä ja tykkään napsia kuvia ihan jokaisesta tilanteesta muistoksi. Sitten ihmettelen, kun kännykästä loppuu tila - ja samanlaisia kuvia Champin naamasta on tallennettuna tuhat kappaletta..
 
Tykkäättekö te kuvata puhelimella?
 
1: Kesän pakollinen Linnanmäkireissu! 2: Champ nauttii vihreästä ruohosta. 3: Tein kesällä yksin kotona ollessani paljon tuollaisia herkkujalettuja, joissa oli sisällä marjoja ja kermavaahtoa <3 4: Champin kanssa kävelymaastossa.
1: Mut ja yksi toinen työkaverini valittiin työpaikkamme ilopillereiksi ja tsemppaajiksi! 2: Lähdössä Sea Horse Weekiin Hankoon kisoihin. 3: Mentiin Piia Pantsun valmennukseen vähän isommalla hevosautolla, Jade oli mukana. 4: Ihana maasto!
1: Tein KERRAN kisoihin kerrankin onnistuneet letit! 2: Kuumailmapallolennolla pari kuukautta sitten, huh! 3: Mun ensimmäisen opintojakson kirjallisuutta.. Kaikki englanniksi. 4: Weekend festivaaleill otettiin kavereiden kanssa paljon tällaisia ihan turhia ilmeilykuvia.. Mutta ne ovat hauskoja muistoja jälkikäteen :)
1: Pari viikkoa sitten kävin pitkästä aikaa ostoksilla ja mukaan tarttui tuo paita ja takki ensi kesää varten. 2: Champ ihmetteli pikkuponeja parisen kuukautta sitten otetussa kuvassa.
1: Champ ei ollut varma, pysyykö se pystyssä vaiko ei :D 2: Tajusin kesällä, että mullahan on tuollainen kiva pinkki takki, mitä voin käyttää silloin tällöin!
1: Champin vesimattopelko on ainakin toistaiseksi hyvällä mallilla. 2: KERRAn kisojen jälkeen syyskussa viimeisiä heiniä ulkona nauttimassa. 3: Champia ei huvittanut aamuratsastus jokunen viikko sitten. 4: Kesä ja rantakelit <3
1: "ANNA RUOKAA!!" 2: Tehtiin tuollaisia pirteitä cupcakeja kaverini kanssa jokin aika sitten :) 3: Viime viikolla eräs työkaverini ratsasti Champilla, meni tosi kivasti! 4: Ostin joskus alkukesästä lenkkihousut, mutta käytin niitä aluksi normaalissa arjessa niiden kivan tekstin takia.
1: Champ oli eri mieltä siitä, mennäänkö me kentälle vaiko ei. 2: Pari viikonloppua sitten oli vuorossa sukujuhlat!
1: "En se minä ollut, sitä paitsi se oli vahinko!" 2: Kesällä tehtiin pitkä maastolenkki järven rannalle. 3: Moni on tullut kertomaan, että kaupassa myydään paitoja Champ-tekstillä. Itseasiassa sain sellaisen paidan jo heti niiden ilmestyttyä kauppoihin, kun eräs tallikaverini sellaisen mulle hommasi :D
1: Champ oli aamu-uninen tullessani ratsastamaan aamuvarhaisella. 2: Kesällä käytiin näyttämässä Champille missä asun.
Lue lisää

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

#433: HIHS viimeinen päivä käynnissä!

Täällä jälleen! Väsyttää todella paljon, mutta samaan aikaan äärettömän kivaa. Vielä tämä sunnuntai jäljellä - kamalaa, miten nopeasti aika on mennyt! Vastahan me keskiviikkona saavuimme hotellille..
 
Perjantai meni pitkälti samalla lailla kuin torstai, mutta lauantaina olikin sitten enemmän ohjelmaa. Meillä oli ensimmäinen aamuvapaa (tultiinkin perjantaina jo aikaisemmin töihin), mutta nukkumisen sijaan heräsin aamulla kahdeksalta ja lähdin Olympiastadionille ratsastusseuramme kokoukseen. Vähän väsytti, sillä edellisenä yönä menin nukkumaan vasta kolmen aikoihin. Ja siihen vielä lisättynä menneen viikon kaikkien öiden alle 7h yöunet, ei kauheasti enää virtaa riittänyt!






 
Lupauduin aloittamaan seuramme tiedottajana, mikä on mulle kivaa harjoittelua viestintäjuttujen taholta. Lisäksi kokouksessa palkittiin seuramme parhaiden menestyneitä ihmisiä ja sain tämän vuoden menestyneimmän ratsastajan tittelin. Tämä palkinto oli puhtaasti rankingpisteiden perusteella, ja vaikka meidän kausi Champin kanssa ei ole mennyt mitenkään mahtavasti, riitti se kuitenkin kirkkaaseen johtoon. Kiva yllätys kyllä!
 
Kokouksen jälkeen kävelin lyhyen matkan Jäähallille ja seurasin kouluratsastuksen Small Tour finaaliluokan, jossa kouluvalmentajani Jonna Aaltonen ratsasti. Jonna meni kyllä niin hienosti ja Annu oli ihan liekeissä! Harmittavasti sijoitus oli vasta viides, mutta toisaalta taso oli kova. Kunniakierroksella hevosvanhus kuumui sen verran, etteivät palkinnonjakajat päässeet kättelemään Jonnaa kunnolla.
 
 
 
Kun Small Tour oli ohi, kiertelimme Voitto Kotiin -bloggaaja Tiian kanssa expoa ja lähdimme sitten pressiin tekemään pienen videon: haastattelimme Nina Fagerströmiä vähän extempore. Siitä videosta tuli varmaan ihan hirveä, mutta ainakin tuli tehtyä. Tiia ei halunnut haastatella, joten jouduin itse kameran eteen. En tykkää yhtään esiintyä kameran edessä, mutta kun pakko oli, ei vaihtoehtoja ollut.. Voi apua :D Yritimme keksiä mahdollisimman yksinkertaisia kysymyksiä, joihin on nopea vastata - näin video pysyy mielenkiintoisempana. Nina on siitä ihana, että hän osaa aina perustella tosi hyvin vastauksensa!
 
Meillä alkoi virallinen työaika yhdeltä, joten siitä asti oltiin kansliassa, kuvattiin kisoja ja vietettiin aikaa täällä hallilla. Illan viihdeohjelma oli mielestäni äärimmäisen hauska sen osalta, mitä seurasimme katsomosta: ride and driven viimeisen kierroksen aikana nauroin varmaan enemmän kuin koko syksynä yhteensä ja six barissa oli oikein kiva tunnelma. Lähempänä yhtä pääsimme lähtemään hotellin illanviettoon. Onneksi kelloja siirrettiin tunnilla taaksepäin, sillä nukkumisaikaa jäi tosiaan siirtämisenkin jälkeen vain muutama tunti.. Tänään sunnuntaina onkin sitten maailmancupin osakilpailu. Ihan mahtavaa päästä seuraamaan läheltä huippujen ratsastamista!






 
Ensi viikolla on luvassa vähän kattavammin juttua Horse Showsta sekä paluu normaaliin treeniin hevosen kanssa. Mulla on kyllä ihania ihmisiä ympärillä, sillä Champin hoidosta ei ole tarvinnut huolehtia ollenkaan! Olen voinut oikeasti kokonaan jopa unohtaa, että olen hevosenomistaja, ilman valtavia tunnontuskia. En ole ostanut täältä yhtään mitään exposta, sillä yritän säästää rahaa Pariisin matkaa varten.
 
Oletteko te tehneet löytöjä exposta?
Lue lisää

torstai 23. lokakuuta 2014

#432: Terveisia Horse Showsta!

Nyt se on menossa, nimittäin Helsinki International Horse Show. Olen parhaillaan täällä Jäähallilla Helsingissä ja yritän kovasti kuunnella verkkoluentoa koneellani - siksi mulla on samalla mahdollisuus tehdä teille postaus.
 
Saavuin eilen keskiviikkona Scandic Parkkiin (eli hotelliin, jossa majoitumme) kuuden jälkeen illalla. Heitimme nopeasti tavarani hotellihuoneeseen ja jatkoimme sitten Sarinan ja Steffin kanssa Jäähallille näyttämään Sarinalle paikkoja. Kiertelimme hallilla edestakaisin, jonka jälkeen aloimme auttamaan kansliassa. Ensimmäiset päivät ovat aina vähän hakemista, kun tavarat ja laitteet laitellaan paikoilleen ja saadaan homma pyörimään kunnolla. Joskus kymmenen jälkeen pääsimme lähtemään hallilta kohti hotellia: tarkoituksena oli käydä ravintolassa syömässä, mutta myöhäisen ajankohdan vuoksi päädyimme McDonaldsiin. Kilometrin mittainen kävely keskustaa kohden tuntui yöllä todella pitkältä, sillä pakkasta oli jonkun verran ja tuuli sitäkin kovempi. Hyrr!
 





 
Keskiviikkona paikalla olevat ratsastajat saivat tutustua areenaan ratsain, mutta suurin osa kansainvälisistä ratsastajista saapui paikalle vasta torstaina tai myöhemmin keskiviikkona. Torstaina siis päästiin vihdoin tositoimiin! Olemme olleet täällä hallilla aamukahdeksasta asti, tehden hommia kansliassa, seuraten vähän kisoja, kierrellen expoa ja vaihdellen kuulumisia ratsastajien sekä muiden hevosihmisten kanssa.
 
Meidän tehtävämme kansliassa ovat todella vaihtelevia. Pääosin vastailemme ratsastajien kysymyksiin, jaamme palkintoja sijoittuneille, huolehdimme kaikista maksuista, tarkastamme rokotuksia, ohjaamme ihmisiä oikeisiin paikkoihin, vastaamme lähtölistojen, ratapiirustuksien, tulosten ja kaikkien aikataulujen jakamisesta.. Lista on todella pitkä ja kun meidän toiminnasta vastaava Erja hoitaa kanslian lisäksi vielä akreditoinnin, on töitä todella paljon hänen vastuullaan!
 
Juuri tällä hetkellä menossa on nuorten hevosten luokka, jossa ratsukko suorittaa radan ja Herve arvioi hevosta suorituksen jälkeen sanallisesti. Kun kaikki ikäluokat ovat menneet, nousee Nina Fagerström parhaiden hevosten selkään ja koeratsastaa ne, minkä jälkeen hevoset laitetaan parhausjärjestykseen. Todella mielenkiintoista! Harmi, että joudun olemaan itse kiinni täällä luennolla, jolloin en pääse seuraamaan kilpailua metrien etäisyydeltä. Onneksemme meillä on kansliassa oma liveaikainen televisio, josta näämme suorana areenan tapahtumat jatkuvalla syötöllä. Ja täällä pääsee bongailemaan sekä juttelemaan huippuratsastajien kanssa, joten joku lohdutus opiskelujen keskelle!
 
Keskiviikkona hevoset pääsivät verryttelemään areenalle.
Verryttelyareena toimi keskiviikkona vet checkinä.
Keskiviikon ratsastusta.
Torstain Amateur Tourin aikaan otettu kuva tuomaritornista.
Tänään aamulla ulkona oli lunta!
Kansliassa ratsastajat käyvät päättämässä hyppäämänsä luokat, kysymässä infoa ja muuta. Kuvassa mukana mm. Martin Fuchs sekä Hollannin maajoukkueessa ratsastava, joukkue MM-kultamitalisti ja Nations Cup joukkuekisan voittaja Maikel Van Der Vleuten.
Tässä postauksessa on muutama kuva areenalta, sekä kännykällä että kameralla otettuina. Kuvausolosuhteet ovat täällä ehkä hieman entistä kilpailupaikkaa haastavammat, mutta toivon, että saan tulevina päivinä joitakin kivoja kuvia julkaistavaksi tänne blogiin. Tämän päivän vietämme hallilla aivan loppuun asti ja lähdemme hotellille vasta puolen yön jälkeen, huomenna saamme aamuvapaan. Tämä tarkoittanee sitä, että heräilemme vasta aamupäivällä ja syömme rauhassa aamupalaa, minkä jälkeen siirrymme vähitellen hallille joskus yhden maissa ja kiertelemme paikkoja kolmeen asti, jolloin meidän työvuoromme alkaa. Lauantaina ja sunnuntaina olemmekin sitten aamusta yöhön töissä ja voin kuvitella, miten sunnuntai-iltana saattaa väsyttää!
 
Täältä olisi niin paljon kerrottavaa, mutta kaikki informaatio on niin vaikeaa tiivistää pieneen pakettiin, etten oikein tiedä mitä kirjoittaa. Laittakaa siis kysymyksiä tai toiveita siitä, mitä haluatte tietää Horse Show'sta, täällä työskentelemisestä tai ihan mistä tahansa, mitä tähän aiheeseen liittyen tulee mieleen :)
 
Oletteko te Horse Show'ssa missä näytöksissä?
Lue lisää

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

#431: Ympäröivän tuen tärkeys

Yksi jokaisen urheilulajin tärkeimmistä tekijöistä lienee tukiverkko, jonka varaan urheilija pystyy tarvittaessa nojaamaan. Jääkiekkoilijan ympärillä on valmentajan lisäksi joukkuetoverit, omat vanhemmat ja monet muut tukihenkilöt, joiden ansiosta pelaaja kykenee suoriutumaan tasollaan ja kehittymään yhä paremmaksi lajinsa parissa. Ratsastusurheilu on erityinen laji, sillä siinä on mukana kaksi elävää olentoa, jotka molemmat vaativat tukijoukkonsa onnistuakseen omassa suorituksessaan.
 
Hevosurheilussa pelkästään ratsastajan ympärille rakentuu parhaimmillaan tiivis ja vuorovaikutteinen verkosto. Tärkeimmässä roolissa lienee perhe, joka mahdollistaa lapsen, nuoren tai aikuisen harrastuksen joko fiilispohjalta tai tavoitteellisemmin, jopa ammattimaisesti. Harrastaminen on hyvin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, mikäli vanhemmat tai puoliso eivät syystä tai toisesta tue hevostelevaa ihmistä tarvittavilla tavoilla (tilanteesta riippuen esimerkiksi ajallisesti, rahallisesti tai pelkästään henkisesti).
 
Perheen ja lähimmäisten lisäksi mukana on lukuisia muita tekijöitä: eläinlääkärit, kengittäjät, hevoshierojat, satulansovittajat, tallikaverit.. Kaikki ne, joiden kanssa olet muodostanut pitkäjänteisen yhteistyön harrastuksesi parissa. Valmentajat ja säännöllisen valmennuksen tärkeys on kuitenkin ehkä kaikkein tärkein asia heti perheen tuen jälkeen. Moni ratsastaja tuntuu vaihtavan valmentajaa heti pienien vastoinkäymisten jälkeen tai silloin, kun joku toinen valmentaja on enemmän pinnalla, niin sanotusti muodissa. Olen itsekin seurannut vierestä, kun yksi ratsukko seilaa monen eri valmentajan tunneilla, eikä hommassa ole mitään punaista lankaa.
 
Valmentajien tärkeyttä ei voi korostaa. Tässä kuva kesältä 2013, kun Nina Fagerström oli valmentamassa Suomessa.
Mulla on ihana perhe: vaikkeivat he ole hevosihmisiä, jaksavat he silti kuskata mua kisoihin ja valmennuksiin ja tukea muutenkin jatkuvasti hevosharrastustani paitsi rahallisesti, myös henkisesti ja ajallisesti.
Valmentajan tehtävä on mielestäni paitsi opettaa kokonaista ratsukkoa, myös auttaa ja tukea ratsastajaa kokonaisvaltaisesti, jotta ratsukko pääsisi tavoitteisiinsa. Kyseessä ei siis ole pelkkä ratsastamisen opettaminen, vaan tarvittaessa hevosenhoidon, ruokinnan ja muun hevosiin liittyvän toiminnan avustaminen. Valmentajan ja valmennettavan välillä tulee olla luottamussuhde, jossa valmentaja tarjoaa kaiken tietotaitonsa valmennettavan käyttöön. Tämä vaatii kaksisuuntaista ylläpitoa ja molempien osapuolien aidon kiinnostuksen asiaa kohtaan. Monesti ratsastajat tuntuvat syyttävän valmentajaa tämän kiinnostuksen lopahtamisesta, vaikka useimmiten syy löytyy ratsastajasta itsestään.
 
Epämääräisellä valmentautumisella ei päästä pitkälle. Jos käyt pari kertaa kuussa eri valmentajien tunneilla tai vaihdat omaa valmentajaasi jatkuvasti, ei valmentajan ja ratsastajan välille kerkeä syntyä minkäänlaista yhteyttä: valmentaja ei tunne sinua tai hevostasi, ei teidän historiaa tai tapoja, joilla tavoitteisiinne päästään. Toisaalta valmentajalla ei silloin ihan oikeutetusti ole välttämättä minkäänlaista mielenkiintoa paneutua valmennettavaan paremmin, sillä mikäli valmennussuhde loppuu lyhyeen, ei valmentaja itse saa siitä silloin mitään irti.
 
Omalla kohdallani sekä este- että kouluvalmentajani ovat olleet pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita. Estevalmentajani oli ratsastuksenopettajani jo silloin, kun lähemmäs kymmenen vuotta sitten siirryin toiseen ratsastuskouluun tunneille. Siitä asti olen kokenut valtavasti hänen ansiostaan: kiertänyt kisoissa toimihenkilönä, ollut töissä ulkomailla maailman parhaiden hevosten parissa, kokenut epäonnistumisia valmennuksissa ja kisoissa, saavuttanut ja oppinut enemmän kuin olisin ikinä uskaltanut kuvitella, tavannut valtavasti uusia ihmisiä ja luonut lujan verkoston hevosmaailmassa. Sanoinkin jo kolme vuotta sitten, että estevalmentajani ei ole mulle enää pelkkä valmentaja, hän on enemmänkin elämänopettaja. Voin milloin tahansa soittaa hänelle ja kysyä mitä vain, sillä tiedän, että saan aina vastauksen, joka on totuudenmukainen. Valmentajani tietää omat vahvuuteni ja heikkoukseni ja uskallan väittää, että tiedän aika hyvin, mitä valmentajani itsestäni milloinkin ajattelee ;)
 
Tässä vielä kaksi eri kuvaa isästäni, joka on aina mukana Champin kanssa äkillisissä tapauksissa, vaikkei hevosia ole koskaan aikaisemmin ennen mun harrastusuraa kunnolla käsitellyt. Tämä kuva on vuodelta 2013, kun kävimme Hyvinkään hevosklinikalla kaviopaiseen vuoksi ja alempi on samalta klinikalta kengitystilanteesta.

Sama tilanne on kouluvalmentajani kohdalla, vaikka historiamme ei ole niin pitkä. Hän kuitenkin valmensi minua jo edellisen ylläpitohevoseni kanssa ja olen ratsastanut jonkun verran hänen hevosillaan muutama vuosi sitten, joten mistään uudesta tuttavuudesta ei enää voida puhua. Luotan molempiin valmentajiini sataprosenttisesti ja uskallan kysyä heiltä mitä vain hevosiin liittyen - mielestäni se on tärkein asia valmentajan ja valmennettavan välisessä suhteessa.
 
En tietenkään väitä, etteikö ratsastaja saisi käydä muiden kuin kotivalmentajiensa tunneilla. Käyn itsekin silloin tällöin muiden valmentajien tunneilla hakemassa uusia näkökulmia ratsastukseen. Tässäkin koitan kuitenkin noudattaa jonkinlaista jatkuvuutta: esimerkiksi Ninan valmennuksissa käyn aina päästessäni ja koska hän tuntee minut ja nykyään myös Champin, osaa hän suhteuttaa valmennusta edellisiin kertoihin ja verrata kehitystä pidemmällä aikavälillä.
 
Olen huomannut, miten monet, varsinkin nuoret tai muuten kokemattomat hevosharrastajat, pitävät tukijoukkojaan itsestäänselvyytenä nykypäivänä. Omassa käytöksessä tai toiminnassa ei nähdä mitään vikaa ja ihmetellään, miten vastapuolelta ei saada toivottua apua. Toinen vaihtoehto on, ettei tukiverkosto ole riittävä. Oma taso arvioidaan helposti todellista tasoa paremmaksi, jolloin avun tarve koetaan pienemmäksi kuin todellisuudessa olisi riittävää. Ja usein juuri tuo riittävä apu mahdollistaa vain opitun tason ylläpitämisen, ei paremmaksi kehittymistä.
 
Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka miten paljon! Toivon todella, että nykypäivän trendi valmentajan jatkuvasta vaihtamisesta palautuisi takaisin pitkäjänteiseen yhteistyöhön, josta hyötyvät kokonaisvaltaisesti kaikki osapuolet.
 
Mitä mieltä te olette?
Lue lisää

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat