perjantai 27. helmikuuta 2015

#506: Viime viikon ratatreenit

Joudun julkaisemaan näitä postauksia vähän hassussa järjestyksessä, sillä alkuviikosta mulla ei ollut aikaa kirjoittaa (ei kyllä olisi sen enempää nytkään) ja välissä halusin kertoa tuosta klinikkareissustamme. Lue siis postaus Champin mahahaavadiagnoosista täältä, mikäli et sitä ole vielä kerennyt vilkaisemaan!
 
Olimme sunnuntaina Hongisojan kilpatallilla rataharjoituksissa treenaamassa rataa tulevan kauden koitoksia varten. Te lukijat varmasti muistattekin Niclaksen valmennuksesta kertovan postauksen, jossa ratkaisimme ongelmia samaisessa maneesissa. Rataharjoitukset alkoivat kymmeneltä, joten olin paikalla vähän ennen keretäkseni ensimmäisten joukossa aloittamaan hyppäämisen. Noissa harjoituksissa on nimittäin ideana, että paikalle saa saapua 10-16 välisenä aikana ja hypätä rata haluamallaan korkeudella siinä vaiheessa, kun maneesissa on tilaa.
 
Kaikki kuvat on Sallan käsialaa, iso kiitos! :) Tällä kertaa kuvia on vain pienemmän korkeuden radalta ja sileätyöskentelystä, koska kameran asetuksen olivat menneet pois kohdiltaan isomman radan aikana.








 
Olimme sopineet Madiksen kanssa, että hän tulee auttamaan mua hypyissä. En kävellyt rataa etukäteen, vaan menin suoraan hevosen selkään ja aloitin verryttelemään. Vasta myöhemmin tajusin, että monet muut kävelivät radan jalan ensin. No, onneksi mulla ei ollut vaikeuksia muistaa rataa tai hahmottaa reittejä ja sain Madikselta metrimäärät sarjalle.
 
Champ tuntui aluksi edellistä kertaa rennommalta: se selkeästi muisti paikan, mutta oli kuitenkin hieman jännittynyt. Rata oli täynnä kaikkea katsottavaa, sillä mukana esteiden seassa oli erilaisia portteja ja koristeita vesimatosta kukkaruukkuihin. Itsenäisen verryttelyn jälkeen rupesin hyppäämään verryttelyhyppyjä Madiksen ohjeistaessa vieressä. Ideana oli tulla rennolla hevosella ja toistinkin muutamia kertoja samaa tehtävää volttien avulla, jonka kerroin aiemmin täällä blogissa teille. Champ oli ihan "ookoon" tuntuinen, ei mitenkään erityisen hyvä, muttei huonokaan. Sellainen tasapaksu, vähän mitäänsanomaton ehkä. Ensimmäisen kerran tullessamme verryttelyokserille ruuna kääntyi jo kaukaa ennen ympäri, mutta muutaman voltin tehtyäni se hyppäsi sen enempää kyselemättä. 
 
 
 
Itse korkeudet pidimme koko ajan matalina. Ensimmäinen kierros oli ihan kavalettikorkuinen ja toinen oli noin metrissä. Radalla oli kaarevia teitä, suhteutettuja linjoja, yksittäisiä esteitä, trippeli ja sarja. En halunnut paineistaa hevosta yhtään, vaan annoin sen laukata jopa vähän löysänä. Champ ei kieltänyt tai temppuillut kummallakaan radalla kertaakaan, vaikka se olikin välillä vähän huonoissa paikoissa: esimerkiksi sarjalle en päässyt kovinkaan optimaaliseen paikkaan ja isommalla radalla ensimmäinen kerta keltaiselta pystyltä vesimatolle oli ratsastettu liikaa taaksepäin kuudella, toisella kerralla sujuvammin viidellä laukka-askeleella.

Madis neuvoi mua koko ajan. Videolta kuuluukin aika hyvin ohjeita (paitsi alussa, jossa sivullinen selittää päälle jotain - ei kannata välittää), alussa huonommin ja lopussa paremmin. Hevosen laukka oli kauttaaltaan aika maahan sidottua, eikä se oikein halunnut ponnistaa esteille kunnolla. Tähän syy löytyy varmaan vatsasta? Se tuntui vähän siltä, että jos olisin hengittänyt ulos ja antanut kaikkien apujen vain olla ilman vaikuttamista, olisi Champ pysähtynyt ja jäänyt seisoman "hartiat kyyryssä" keskelle kenttää.

Sain ohjeeksi hymyillä ja hengittää: se, että olen itse rento ja hyvällä fiiliksellä, saa hevosenkin suorittamaan paremmin puolestani. Jos hevonen tekee virheen ja sille suuttuu "turhaan", ei se ainakaan tsemppaa puolestasi seuraavalla kerralla. Madis käski mun hyödyntää hyvin kaikki kaarteet: kaarteissa mun piti saada tehtyä sama työ, mikä volteilla - eli kymmenen kertaa nopeammin, samalla vaikutuksella. Hypyt eivät saaneet olla liian pitkiä, sillä silloin hevonen on helposti villi heti esteen jälkeen. Käden piti olla rento, mutten saanut lähteä hyppyyn ennen hevosta.
 
En voi millään sanoa, että hevonen olisi ollut hyvä, mutta oli se valovuoden verran parempi kuin edellisellä kerralla samassa maneesissa hypätessämme. En kyllä itsekään ratsastanut kovin hyvin, joten turha sitä hevosta on alkaa syyttämään. Näin jälkiviisaana voimme tietysti analysoida sitä, miten mahahaava on vaikuttanut asiaan. Champia on varmasti sattunut hypätä, ainakin joissain määrin, mutta kun se on tajunnut, ettei sen kimppuun käydä epäonnistumisista huolimatta, on se suorittanut kiltisti tehtävät toisensa perään. Tuossa vaiheessa hevonen oli muuten kerennyt syödä oma-aloitteisesti aloittamaani Antepsin-kuuria neljän päivän ajan - liekkö silläkin ollut merkitystä?
  
Tässä muutamia kuvia, joita otin muista ratsukoista.

 
 
 
 
Kun olin vienyt hevosen kotiin Sallan avustamana, lähdin takaisin Hongisojalle kuvaamaan ja seuraamaan rataharjoituksia. Paikalla oli paljon väkeä, tuttuja ja ennestään tuntemattomia. Auttelin jonkin verran esteiden kanssa ja kuvasin Nooran, Kian ja Madiksen suorituksia. Vaikka maneesilaatu ei päätä huimaa, oli kiva olla kerrankin kameran toisella puolella ja antaa ratsastajille edes välttävän tasoisia kuvia muistoksi treeneistä.
 
Seuraavan kerran meitä nähdään Hongisojalla todennäköisesti 14.-15.3., jolloin Niclas tulee uudelleen Suomeen valmentamaan. Tämän viikon lauantaina Tuija Rosenqvist saapuu valmentamaan meidän kotitallille ja olen ilmoittautunut mukaan. Vuosi on siis alkanut varsin valmennuspainotteisesti uusien valmentajatuttavuuksien merkeissä! Tulipas muuten monta valmennus-sanaa kolmeen lauseeseen, heh :)
 
Onko joku tulossa Niclaksen tunneille maaliskuussa?
Lue lisää

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

#505: Kaiken takana on.. mahahaava?

Niinhän se sitten meni, että tänään keskiviikkona kävimme klinikalla Champin kanssa. Vannotin pitkään itselleni, etten halua tähystyttää hevosta paaston vuoksi - jos mahahaavaa ei ole jo ennestään, tulee se "varmasti" paaston seurauksena. Senpä takia poissuljimme vuoden aikana muita vaihtoehtoja: kuvasimme vatsan hiekan osalta, otimme 17 röntgenkuvaa hevosen jaloista ja selästä (vanhojen vuoden takaisten kuvien tueksi) ja kokeilimme vaikka mitä vatsan toimintaa tukevia rehuja ja valmisteita.
 
Vaikka asioita suljettiin pois, ei mikään oikeastaan tuntunut tuovan apua ongelmaan eli siihen, että Champ oli alkanut suorittamaan huonommin kisoissa ja vieraissa paikoissa. Kotonahan se on edelleen oma itsensä, mutta vieraissa paikoissa se ei halua edetä, jää kulmiin tai päätyihin pomppimaan, reagoi vatsallaan ja on muutenkin "outo". Kisoissa tämä näkyi pääosin niin, että ensimmäinen rata oli melkoista tappelua ja toinen rata sitten parempi, yleensä puhdas ja sijoitus. Loppuvuodesta Champ alkoi tehdä niin, ettei se halunnut mennä joillekin esteille, vaan jäi jo pitkälti ennen estettä pomppimaan (ks. tämä postaus, selitetty paremmin).
 

 
Viime vuoden viimeisissä kisoissa Ypäjällä Champ lopetti kokonaan täysrehujen syömisen ja heinäkin upposi heikosti. Sen jälkeen alkoivat selkeämmät oireet kotonakin: vatsaa harjatessa muuten niin kiltti Champ yritti luimia ja purra itseään mahan alta, satulan laitto oli sen mielestä ikävää ja väkirehut/mössöt jäivät pääosin aina syömättä. Ratsastaessa hevonen on ollut tähän päivään asti pääosin todella hyvä, tosin välillä se on tuntunut hieman haluttomalta liikkumaan.
 
Olin jo viime vuoden puolella lähes sataprosenttisen varma siitä, että Champilla on mahahaava. Hankin sille Antepsin-kuurin apteekista Niclaksen valmennuksen jälkeen, jonka aikana hevosesta tuli harjaamis-/satuloimistilanteissa enemmän oma itsensä. Normaali ruokahalu ei kuitenkaan parantunut, joten päätin joustaa paastottamiskammostani ja varata ajan tähystykseen. Kyselin neuvoa Heidiltä paikan ja eläinlääkärin valinnan suhteen ja sainkin erittäin positiivisen klinikkakokemuksen!
 

 
Diagnoosi oli odotettu: Champilla on mahahaava. Tarkemmin haavaumat sijaitsevat mahanportin ympärillä eli vatsan ja ohutsuolen liittymäkohdassa. Mitään valtavaa ei löytynyt, vaan yksi krooninen fibriinipinta sekä muutamia pistemäisiä vuotavia haavoja - kuitenkin sellaisia, mitkä ovat varmasti olleet kipeitä ja joihin hevonen on reagoinut voimakkaasti. Mahanportti oli myös lievästi kirjava, mikä kuulemma viittaa siihen, että syöttämäni Antepsin-kuuri on alkanut jo parantamaan aluetta. Kroonisuus tarkoittaa sitä, että mahahaavaa on ollut alueella jo pidemmän aikaa: kohta oli kunnolla kellertävä, kun normaalisti mahalaukun pinta on kevyen vaaleanpunainen.
 
Mahahaava on varmasti yksi yleisimmistä nykypäivän hevosten sairauksista, se on joidenkin lähteiden mukaan jopa 90%:lla kilpahevosista. Toiset hevoset ovat oireettomia, toisilla oireita tulee ihan pienistäkin haavaumista. Champilla haavaumat ovat varmasti sattuneet erityisesti hypätessä. Ulkoisestihan Champ ei näytä tyypilliseltä mahahaavapotilaalta, sillä sen karva on kiiltävää ja hyvälaatuista, eikä se ole laiha tai hirveän kuiva. Se on aina pirteä ja puuhakas, eikä siis käytöksensä puolesta vaikuttanut kipeältä. Nuo pienet seikat kuitenkin viittasivat sen verran selkeästi vatsaan, että päätin vihdoin tutkituttaa sen ja hankkia kunnon lääkkeet.
 

 
Miten tämä virallinen diagnoosi sitten vaikuttaa meidän elämiseen? Seuraavat kolme viikkoa Champ syö Gastrogardia yhden tuubillisen päivässä ja sen lisäksi päivittäin 30kpl Antepsinia kolmeen osaan jaettuna. Kolmen viikon päästä meillä on kontrolli klinikalla, jonka jälkeen hoitoa jatketaan ilmeisesti samalla tavoin, mikäli sen on toiminut tai muutetaan, jos parantuminen ei ole käynnistynyt. GG:tä ja Antepsinia syötetään yhdessä siksi, että niin saadaan tehokkain hoito: yhdistetään happamuutta vähentävä lääke ja limakalvoja suojaava lääke.
 
Varsinaisen lääkehoidon lisäksi Champ saa heinänsä tästä lähtien slowfeed-verkosta, vaikka meillä ruokinta-ajat ovat olleet tähänkin asti lyhyillä väleillä, eikä ruuna muutenkaan hotki ruokiaan. Kaikki tärkkelys pitäisi minimoida ruokinnasta eli kaura jätetään kokonaan pois, eikä esimerkiksi leipää kannata syöttää. Pitää alkaa miettimään, missä hevosnameissa ei olisi tärkkelystä ;) Kauran sijaan kokeilen nyt ainakin alkuun siirtyä Racingin Selectediin, muuten ruokinta pysyy aika stabiilina.
 

 
Liikunta ja treenaus jatkuvat ihan normaalisti. Kisoihin ei kannata lähteä, sillä Antepsin on ilmeisesti dopingsääntöjen vastainen valmiste. Tulemme käymään valmennuksissa ihan kuin ennenkin ja varmasti mahdollisimman monissa rataharjoituksissa tai harjoituskilpailuissa, mikäli vain kyydit osuvat kohdalleen. Jos (ja toivottavasti kun) mahahaava saadaan parantumaan odotetulla tavalla, olemme toukokuussa oikein iskussa ja valmiita starttaamaan niitä isompia luokkia, joista olen haaveillut pitkään!
 
Itse klinikkareissu sujui jouhevasti. Olimme paikalla vaille yhdeksän ja puolessa tunnissa operaatio oli ohi. Champ sai paljon kehuja hyvästä käytöksestään, sillä vaikka se oli paastonnut yli 17 tuntia, oli se utelias ja käyttäytyi kuin mikäkin herrasmies! Rauhoittavaa annettiin vain nimellinen määrä ja silti tähystysletkun laittaminen sieraimeen onnistui vaivatta. Eläinlääkäri nauroikin toimenpiteen jälkeen, ettei Champin pitäisi olla niin "kännissä" kuin miltä se vaikutti: se ei jaksanut edes kävellä kunnolla, vaikka rauhoitetta ei tosiaankaan laitettu paljon. Ilmeisesti Champ on jo niin tottunut näihin päiväkänneihin, että se ottaa ne aina tosissaan :D
 

 
Oli oikeasti todella rauhoittavaa saada tämä diagnoosi - yli tuhannen euron laskusta huolimatta - sillä uskon (ja toivon), että se on perimmäisenä syynä sille, miksi hevonen on ollut huonompi kisoissa ja ulkopuolisissa treeneissä viimeisen reilun puolen vuoden aikana. En millään malttaisi odottaa sitä, että hevosen vatsa saadaan kuntoon - kliseisesti sanottuna sitten vain taivas (ja omat taitoni..) ovat rajana ;)
 
Onko teidän/tuttujenne hevosilla ollut mahahaavaa?
Lue lisää

tiistai 24. helmikuuta 2015

#504: Linkkaa blogisi!

Mulla on monta postausta kirjoitettavana aiheiden kera teille tulevista ja menneistä tapahtumista (esimerkiksi rataharjoituksista ja klinikkareissusta, ihan muutamia mainitakseni), mutta koska aika on tänään ja mahdollisesti vielä huomenna sen verran kortilla, julkaisen tähän väliin toivepostauksen. Tätä toivottiin minulta muistaakseni eilen, joten kerrankin toteutan toiveita ajoissa ;)
 
Nyt saatte nimittäin linkata omia blogejanne tämän postauksen kommentteihin - käyn ne kaikki läpi ja valitsen noin viisi suosikkiani, jotka esittelen tulevalla viikolla blogissani! Linkattaville blogeille ei ole mitään ihmeellisiä kriteerejä, kunhan ne tavalla tai toisella liittyvät hevosiin.
 
 
Laittakaa kommenttinne yhteydessä linkki blogiinne, pieni esittely blogista muutamalla lauseella ja info siitä, saako bannerianne tai muita kuvia käyttää esittelytekstin yhteydessä tässä blogissa tulevalla viikolla. Jos haluat, voit linkittää kommentin yhteyteen jonkin mielestäsi lukemisen arvoisen postauksesi.
 
Blogeja voi jättää tämän postauksen yhteyteen kommenteilla sunnuntaihin 1.3.2015 asti, jonka jälkeen alan käymään blogeja paremmin läpi. Nyt on siis mahdollista luvan kanssa mainostaa omaan blogiaan!
 
Eikun blogeja linkkailemaan :)
Lue lisää

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

#503: Treenivinkki hevosen estejännitykseen!

Kerroin pari postausta sitten, miten Champin tiistainen raspaus aiheutti sille jonkin verran syömättömyyttä suun haavojen takia. Torstaina tilanne oli jo lähes normaali, joten ratsastin hevosella maneesissa hetken aikaa kevyesti. Ruuna tuntui todella kivalta, joten en mennyt pitkään - raspaus selkeästi oli tarpeeseen, sillä kuolaintuntuma oli heti parempi ja hevonen tasainen kädelle.
 
Perjantaina suuntasimme kaverini kanssa tallille vasta iltamyöhään, sillä olimme varanneet maneesin hyppäämistä varten yhdeksästä kymmeneen. Verryttelin ensin ravissa ja laukassa melko perusteellisesti, kunnes aloitin tulemaan ravissa kolmoissarjaa puomeina (viimeinen oli pieni ristikko) ja sen jälkeen laukassa samaa. Champ oli todella innoissaan ja olisi halunnut viedä mua ihan 6-0, johtuen varmaankin kahdesta kävelypäivästä ja edellisen päivän kevyestä ratsastuksesta.
 
Champ ei pelkää vesimattoa, jos se ei ole esteen alla.. Jos olen maassa, se kävelee sen yli ilman mitään ihmettelemistä mun perässä ja voin huoletta kantaa sen itse paikalleen hevosta taluttaessani.




Vasemmalla puolella kuvassa on vesimattoeste. Aluksi Champ jännittyi mennessämme sen ohi, joten kiitin sitä aina reilusti silloin, kun se pysyi rentona.

 
Mulla kävi loistava tuuri, kun Madis tuli hakemaan ratsastukseni aikana multa muistikorttia ja hän halusi sitten jäädä auttamaan mua hyppäämisen kanssa. Sain ihan loistavan tehtävän ja ajattelin jakaa sen teidän kanssanne, sillä uskon, että siitä on varmasti hyötyä teille, jotka olette vastaavanlaisessa tilanteessa: eli silloin, jos hevonen jännittyy ja joko yrittää kieltää tai muuten kovettaa itsensä ennen estettä.
 
Kaikki postauksen kuvat ovat lauantailta, mutta tein silloin aivan samaa tehtävää kuin perjantaina, joten sovellan näitä ristiin. Viime aikoina blogissa onkin ollut paljon tuoreita kuvia - kiitos kuuluu ihanalle Sallalle, joka on jaksanut vapaaehtoisesti seistä kameran kanssa kuvaamassa touhujamme ja kaiken lisäksi auttanut muissakin tallijutuissa. Iso kiitos! :)
 

Aluksi Champ jännittyi voltilla ennen estettä, jolloin laukka muuttui ajoittain jopa raviksi/muuksi sähellykseksi ja hevonen halusi tuijottaa estettä pää ylhäällä. Se ei kuitenkaan yrittänyt kieltää tai lähteä tilanteesta pois, se olisi vain halunnut mennä kovaa esteen yli.
Tässä Champ on jo paremmin kropastaan läpi, mutta se on edelleenkin liian ylhäällä.

Mitä useamman toiston tein hyppyjen ja volttien suhteen, sitä rennommin pääsin tekemään tehtävää.
Hevosen piti pysyä rentona ennen estettä, eikä laukan saanut antaa kasvaa pitkäksi..

.. ja niin hevonen hyppäsi rennosti ilman kyselyitä.
Tässä hevonen on jo paremmin rentona. Laukan ei siis todellakaan tarvinnut olla ratatempoista, kuten kuvasta huomaa.

 
Madis katsoi ensin yhden hypyn, jonka esitin lankulle. Champ jännittyi kolmisen askelta ennen estettä nostaen pään ylös ja ottaen isompia laukka-askelia. Se ei kuitenkaan yrittänyt kieltää ja imi esteelle ihan hyvin. Olin tätä ennen hypännyt muutamia kertoja samaa estettä ravissa ja laukassa, joten se oli hevoselle jo siltä päivältä tuttu. Tulin esteelle vähän liian isoa laukkaa suhteessa sen kokoon, joten Madis antoi seuraavia ohjeita: näillä korkeuksilla ja tällaisessa tilanteessa esteiden ylittäminen on pelkkää kouluttamista, joten laukan tempon ei tarvitse olla ratalaukkaa vastaava. Hevosen tulee pysyä pehmeänä ja avuilla ihan viimeiseen askeleeseen asti, eikä lähteä vetämään kohti estettä.
 
Lähdimme korjaamaan tilannetta Madiksen neuvomalla harjoituksella: hevosen jännittyessä ennen estettä piti kääntää voltti. Ei tietenkään niin, että hevonen on jo tulossa esteelle ja se käännetään yhtäkkiä siltä pois (niin ei saa koskaan tehdä). Jos hevonen jännittyi, eli Champin tapauksessa nosti päänsä ylös, pidensi laukkaansa, meni selättömäksi ja mahdollisesti seisoi vähän estettä vasten, piti mun kääntää voltille. Voltilla hevosen tuli asettua sisään ja olla hyvin sisäpohkeen ympäri. Sen piti rentoutua kropastaan ja laskea päätään ihan reilusti alas. Se ei saanut juosta, mutta sen piti olla pohkeen edessä. Jos hevonen voltin lopussa jännittyi uudelleen, piti voltti toistaa.
 
Liian jännittynyt hevonen - voltille.



Tässä näkee, miten Champ yleensä jännittyy: se nostaa päänsä ylös ja lähtee kohti estettä alakaula vahvana, selkä alhaalla. Noi mun kädet on muuten aika jäätävät, oli vissiin vähän pitkät ohjat :D
 
Tajusin itse idean aika nopeasti ja vitsi, minkälaisen ahaa-elämyksen koin! Champ hyppäsi rennosti ja pärski tyytyväisenä esteiden jälkeen. Vesimatolle se ei yrittänyt kieltää kertaakaan, se ei edes katsonut sitä. Aina, jos se jännittyi voltilla estettä lähtestyessäni, käänsin vain uudelleen ja jatkoin työskentelyä niin pitkään, kunnes se rentoutui - koko ajan vieden volttia lähemmäs estettä. Liikaa ja ns. turhaan voltteja ei tietenkään kannata tehdä, mutta Madis antoi kyllä mielestäni oikein kätevän työkalun tällaiseen tilanteeseen. Iso kiitos siis hänellekin!
 
Lauantaina jatkoin samaa, mutta tein työskentelyä vain yhdellä esteellä vesimaton kera. Aluksi Champia meinasi jännittää tehdessäni sileätyöskentelyä (vesimatto oli eri paikassa), mutta hypätessä se ei kieltänyt kertaakaan ja ylitti jokaisella kerralla maton rennosti, ilman häsläämistä. Ja jokaisen hypyn jälkeen hevonen jatkoi laukkaamista rentona, eikä yrittänyt kaahata esteen jälkeen pois avuilta. En olisi voinut tyytyväisempi olla.
 

Tässä kuvassa käytän liioitellen johtavaa ohjasotetta, sillä Champ laskeutui helposti vasemmassa laukassa oikean sijaan.
Lopuksi tein vähän pohkeenväistöjä.





 
Toivottavasti osasin selittää kuvien ja tekstin avulla harjoituksen sisällön. Jos te olette joskus tehneet vastaavanlaista harjoitusta tai aiotte kokeilla tätä joskus omien hevostenne kanssa, kertokaa ihmeessä, miten meni! On aina mukavaa kuulla teidän lukijoiden mietteitä ja ennen kaikkea saada keskustelua aikaan aiheen ympäriltä. Tänään sunnuntaina olen menossa treenaamaan esteitä toiselle maneesille, joten saa nähdä, miten meidän siellä käy. Palataan siihen myöhemmin tulevalla viikolla!
 
Hauskaa viikonloppua kaikille :)
Lue lisää

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat