-->

maanantai 2. toukokuuta 2016

#729: Paluu alkeistunnille

Mistä kirjoittaa silloin, kun pää lyö totaalisen tyhjää? Tai ei, itseasiassa se on valtavan täynnä ideoita. Tyhjyyden tunteen aiheuttaa tuo ulkona näkyvä keltainen valoilmiö vaaleansiniselle pohjalle liimautuneena, sillä se kutsuu luokseen kirkuen niin kovaa, ettei aivoni kykene tuottamaan mitään järkevää tekstiä. Ihan totta - nyt on toukokuun toinen päivä ja olen menossa ottamaan aurinkoa pihallemme. Siistiä!

Kevät on ihanaa aikaa. Puut saavat uutta väriä lehtien koristellessa niiden oksia, illat pitenevät ja hevosten loimitus vähenee. Seuraan parhaillani ikkunani takana lentävää vaaleanvihreää perhosta, joka liitelee lempeän tuulen mukana paikasta toiseen. Jos suljen silmäni, voin kuvitella itseni kavereideni kanssa lämpimään heinäkuiseen iltaan. Kevät on ihanaa aikaa, mutta kesä on jo niin lähellä. En malta odottaa, en tosiaan malta.

Luonnon herääminen ei ole ainoa positiivinen vivahde parhaillaan käynnissä olevassa vuodenajassa. Kuten moneen kertaan on jo todettu, mahdollistaa lumien väistyminen ulkokentille siirtymisen. Mikäs sen ihanampaa kuin ratsastaa tuulen lailla vain taivas kattonamme! Tuulen lailla tosiaan, sillä ainakin itselleni on välillä vaikeaa hahmottaa, kuinka reippaassa tahdissa etenen ulkona: tuuli käy korviini, mikä vaikeuttaa havainnointikykyä. Liekö tämä jokin yleinen vaiva vai pelkästään allekirjoittaneen oma ongelma, mutta tätä olen ihan tosissani pohtinut useamman vuoden ajan. Että mennäänkö me nyt ihan liian kovaa, vai onko se vain tuuli, joka saa aikaan sellaisen tunteen.

Viimeksi  Pantsun valmennuksissa meni näin hyvin. Nyt palattiin takaisin alkeistunnille.

Liian kovaa ei menty Piia Pantsun viime viikon estevalmennuksessa ratsastuskeskus Ainossa, sillä välillä ei menty ollenkaan. Vaikka ulkokentille siirtyminen on varmasti kaikella tavoin piristävää, tuottaa se ainakin itselleni valtavasti päänvaivaa. Minä jännityn, hevonen jännittyy, kaikki jännittyvät. On kummallista, miten yhden viikon aikana oma ratsastustaso voi laskea lehmän hännän lailla: maneesissa hyppäämme ulkopuolisissa valmennuksissa sujuvasti +120cm rataa ja ensimmäisissä ulkotreeneissä pelkkä suoraan käveleminen tuottaa valtavaa tuskaa. Ihana laji, ei voi muuta sanoa.

Lienee sanomattakin selvää, että sunnuntain epäonnistuneen kisasuorituksen jälkeen en lähtenyt kovinkaan luottavaisin mielin torstain valmennusta kohden. Olin innoissani, sillä tiesin pääseväni korjaamaan tekemiäni virheitä. Vaikka yritin vakuutella itselleni kaiken olevan enemmän kuin hyvin, elin pienoisessa paniikissa lähes edellisestä illasta asti. Selkään päästyäni yritin vain hengittää syvään ja rentoutua, sillä jännittyneenä hommasta ei tunnetusti tule yhtään mitään. Asiaa ei tosiaankaan helpottanut se, että Ainon kentän keskelle oli rakennettu tämän viikon GP-osakilpailua varten pitkä vesihauta, joka oli Champin mielestä seuraavana maailmanlopusta. Pieni hevosparka ei kyennyt ymmärtämään, miksi se joutui kohtaamaan jotain niin hirvittävää. Siitähän se riemu repesi, sillä vesihaudan näkemisen jälkeen Champ pelkäsi ihan kaikkea. Vierestä käveleviä ihmisiä, tavallisia esteitä, katsomoa.. Kaikkea.

Kun Champ jännittyy, menee se ikään kuin omaan kuoreensa. Olen monesti yrittänyt kuvailla sitä tunnetta teillekin, mutta se on yllättävän vaikeaa. Ruuna käpertyy tilaan, jossa siihen on vaikeaa vaikuttaa. Se kyllä tekee, mutta selkä on ihan kivikovana ja suorana lankkuna, jolloin jalat viipottavat meitä eteenpäin. Jos lopetan vaikuttamisen, pysähtyisi hevonen kuin seinään. Siispä yritin itse rentoutua, kehua hevosta jokaisessa välissä mahdollisimman paljon äänellä ja taputuksin sekä ihan oikeasti vain ratsastaa normaalisti. Piia sanoi jatkuvasti, että Champin pitäisi ottaa paremmin takajalat alle ja keventyä edestä, mutta tehtävä oli omalla ratsastustaidollani melko vaativa hevosen ollessa noin jännittynyt. Vaikeaa se on normaalistikin, sitä en kiellä!


Kyllä me osataan hypätä ulkonakin, ainakin viime vuonna! Nämä kolme seuraavaa kuvaa Tampereen kansallisista kisoista viime syksyltä 110cm-luokata, tuloksena 0-0vp. Kuvat c. Hanna Heinonen.
Jottei tästä postauksesta venyisi ihan liian pitkä, tiivistän valmennuksen annin melkoisen napakasti. Videossa on ääniraita, joten siitä voi katsoa aika hyvin kohta kohdalta sen, miten meille lopulta kävi. Aloitimme puomityöskentelyn itsenäisen verryttelyn jälkeen vesihaudan vieressä siten, että puomit olivat ympyrän kaarella. Jokaiseen väliin piti ottaa siirtyminen käyntiin ja jatkaa sitten taas ravissa, jossa hevosiin pystyttiin vaikuttamaan. Champ oli aluksi todella jännittynyt, mutta rentoutui tehtävän edetessä koko ajan vähän enemmän. Tai rentoutuminen on ehkä väärä sana, se pikemminkin antoi vaikuttaa itseensä paremmin. Teimme samaa tehtävää myös laukassa vaihdellen puomien väliin tulevien askelten määrää.

Hyppäämisen aloitimme ristikolla, joka nostettiin lopulta pystyksi. Piia laittoi meidät tekemään verryttelyhypyt pystylle ja okserille pitkällä lähestymisellä, joka on mulle ihan kamalan vaikeaa jo kotioloissakin - alan aina säätämään askelta liikaa. Nyt kun en saanut hevoseen kunnolla otetta, oli tehtävä kaksin verroin haastavampi. Champ ei imenyt esteille juuri ollenkaan itse, jolloin oma käteni oli auttamatta liian kova. Mun olisi vain pitänyt hellittää kättä kolme senttiä eteenpäin ja vähän alemmas, jolloin hevonen olisi päässyt rentoutumaan kaulastaan vähän ja tekeminen olisi helpottunut varmasti kaikilta osin. Jälkiviisaana tämä on helppoa todeta. Esteiden jälkeen meidän piti aina jatkaa työskentelyä, jotta saisimme hevosia rentoutumaan ja vastaamaan apuihimme.

Tämä kaikki jännittyneisyys (tai Champin suoranainen "pelkotila", kuten Piia sanoi) näkyi ensimmäisen kerran kunnolla okserilla, jonne en saanut ratsastettua ollenkaan paikkaa ja hevonen pysähtyi. Piia totesi, että tuo olisi ollut mahdoton paikka hypätä, joten kielto oli ihan oikeutettu hevoselta. Toisella kerralla tulimme edelleen pohjaan, mutta tällä kerralla mulla oli jalat kiinni ja hyppy sujui siksi paremmin. Vaikka seuraavat paikat osuivat ihan hyvin, eikä tehtävissä sinänsä ollut mitään vaikeaa, eivät hypyt tuntuneet selkään hyviltä. Jännitin itsekin koko kroppaani niin, että tunnin jälkeen reiteni lähes kramppasivat. Olin koko lantion alueelta niin jännittynyt, että lähdin hyppyyn lähes joka kerta ennen hevosta, jolloin makasin sen kaulalla varpaiden sojottaessa sivuille. Ei kovinkaan imartelevaa, eikä ainakaan kauhean mieltä ylentävää. Tunsin olevani alkeiskurssilainen vailla minkäänlaista valmiutta toimia yhteistyössä hevoseni kanssa.



Ennen varsinaista radan hyppäämistä tulimme vielä pätkissä muutamia tehtäviä. Pystyltä okserille viidellä laukalla, kaarevaa linjaa pystyltä okserille ja siitä vielä sarjalle sekä toisen pitkän sivun linjaa. Näissä ongelmia aiheutti tuo yksi okseri, jonka sekaan olimme rysähtäneet edellisen viikon kisoissa. Champ kyttäsi sitä, mikä saattoi johtua myös siitä, että olin itsekin varautunut alitajunnassani esteen ylittämisen suhteen. Toisella yrittämällä ongelmia ei enää onneksi ollut. Sinivalkoinen okseri oli aluksi myös melkoinen "mörkö", sillä se hypättiin pitkää vettä kohden. Sanomattakin lienee selvää, että siitä ei päästy ensimmäisellä yrittämällä yli.

Rataa hypätessämme Champ oli jo hieman rennompi, joskin edelleen joillekin esteille lamaantunut. Kun se alkoi haluta mennä esteille normaaliin tapaan, en osannut muuttaa omaa ratsastustani tilanteeseen sopivaksi, vaan jatkoin puskemista. Voitte arvata, miten paljon yliratsastin. Säädin, tein liikaa. Tuota ratsastusta katsoessa hengästyy ihan täällä kotonakin, joten voin luvata, että olin tuossa tilanteessa lähes kuolemaa tekemässä. Sain tehtäväksi korjata koko homman uudelleen, jolloin virheitä tuli edelleen, mutta mukana oli myös hieman parempia pätkiä. 

Lopuksi Piia sanoi, että mun pitäisi hypätä Champilla vesihauta. Olin asiasta äärettömän innoissani, mutta samalla olin varma, ettei hevoseni tulisi enää koskaan hyppäämään yhtään estettä. Yritimme ensin ihan tavallisella lähestymistavalla "kerralla yli", mutta Champ veti liinat kiinni jo hyvän matkaa ennen estettä. Piia käski mut alas selästä ja haudasta poistettiin ylimääräiset esteet. Sitten me käveltiin Champin kanssa vesihautaa edestakaisin yhdessä, pienen epäröinnin jälkeen. Nousin selkään, kävelin ja laukkasin siitä läpi. Haudan ylle lisättiin puomi, hyppäsimme yli. Eteen lisättiin valkoiset laatikot, hyppäsimme yli kahteen otteeseen - jopa huonosta lähestymisestäni huolimatta.


Linkki videoon. (ääniraidallinen)

Oho. Me ei kuoltu. Tiedättekö sen tunteen, kun maailmassa on kaikki paremmin kuin koskaan ennen? Sellainen tunne mulla oli valmennuksen lopussa. Ei haitannut, vaikka esteiden ylittäminen oli tuottanut tuskaa. Ei haitannut, että saappaani olivat täynnä vettä (ne reiät olisi kannattanut paikauttaa suutarilla, totta tosiaan). Hymyilin, vaikka reidet huusivat hoosiannaa. Champ tuntui hengittävän ensimmäistä kertaa koko valmennuksen aikana, siitä tuli rento ja yhteistyökykyinen. Me hypättiin vesihauta! En olisi uskonut, en tämän elämän aikana.

Piia antoi mulle yhden ohjeen valmennuksen jälkeen: venyttele enemmän ennen hevosen selkään nousemista. Olihan tuon 110cm+ radan ratsastaminen tuona päivänä tuskaisen vaikeaa, mutta se johtui pitkälti siitä, että olin kyydissä kuin jääpuikko, yhtä tönkkönä ja kykenemättömänä toimimaan oikein. Kun jännitin, jännittyi hevonenkin. Ne esteet, joille ajattelin olevan ongelmia (ensimmäinen okseri, jolle kielsimme kisoissa; este, jonka sekaan rysäytimme kisoissa; este vesihautaa kohden; vesihauta) myös tuottivat niitä, kun muille ei ollut mitään ongelmaa. On raadollista, miten paljon ratsastajan oma psyyke vaikuttaa hevosen tekemiseen. Kaikki heijastuu takaisin, välillä tuplasti suurempana. Mutta tällaista se on välillä, toivottavasti meidän ulkokausi saa tämän jälkeen paremman suunnan :)

Sujuiko teidän ulkokentille siirtyminen sujuvammin?

lauantai 30. huhtikuuta 2016

#728: MyDay - iloista vappua!

Iloista vappua kaikille! Näin auringon lämmittäessä ihanasti ikkunan takaa on pakko toivoa, ettei illalla luvatut saderintamat ehdi rantautua Helsingin ylle, vaan pääsisimme nauttimaan lämmöstä vielä Mantan lakituksen jälkeenkin. Mulla on edessä tänä vuonna ensimmäinen vappu yliopisto-opiskelijana, joten riennän heti töiden jälkeen maamme pääkaupunkiin keikaroimaan valkoinen lakki ja punaiset haalarit päällä. Vaikka sunnuntaina on jälleen edessä työpäivä ja eilinen yö vierähti sekin keikalla, jaksetaan tämä yksi viikonloppu painaa vähän vähemmälläkin unimäärällä.

Olette toivoneet paljon myday-tyyppistä videota ja kuten moni on saattanut lukea edellisestä postauksesta, lupasin sellaisen teille julkaistakin. Video on ollut esillä YouTubessa jo hyvän tovin, mutta sen suhteen on ilmennyt ärsyttävä ongelma: video näkyy pelkästään koneella katsottaessa. Jos joku on perehtynyt paremmin kyseisen julkaisualustan toimintaperiaatteeseen ja osaisi neuvoa tämän asian suhteen, ottaisin vinkkejä enemmän kuin mielelläni vastaan!

Otetaan kuvituskuvaksi yksi otos, joita on tulossa enemmän tulevaisuudessa. Tässä Champ näyttää vähän kirahvilta, mutta kuvassa on kaikki yhdessä saamamme ruusukkeet.
Video on siis kuvattu viime viikon perjantaina, jolloin olin paitsi katsomassa kisoja ratsastuskeskus Ainossa, myös käymässä opiskelijaporukalla Ylen studioilla sekä journalistiliitossa. Mukana on siis sekä hevosjuttuja, että normaalia arkea - toivottavasti tykkäätte :) Joku saattoikin nähdä mut kisoissa kameran kanssa, joten kyllä, otin kuvia muutamista luokista. Jos haluatte kysellä kuvien perään, laittakaa sähköpostia tulemaan (aadalatti@gmail.com). Lupaan palata kuvien pariin joskus tulevien viikkojen aikana, joten älkää ihmetelkö, jos vastausta ei tule ihan heti.

Tämä viikko on pitänyt sisällään vaikka mitä kivaa aina Champin virallisista syntymäpäivistä muiden hevosten ratsasteluun, mutta tästä kaikesta on tulossa lisää juttua seuraavalla viikolla. Nyt hiljennyn hetkeksi blogirintamalla ja nautin kavereideni seurasta, sillä se jos jokin on tärkeää! Okei, ensin menen töihin, mutta ainakin näin ajatuksen tasolla ;)

Oikein ihanaa, aurinkoita ja lämmintä vappua vielä kerran kaikille!


torstai 28. huhtikuuta 2016

#727: Tyhmästä päästä kärsii koko ratsukko

Sain viime postaukseen kyselyä siitä, enkö aio kirjoittaa viikonlopun kisoista mitään blogiini. Hätä ei ole tämän näköinen, postaus oli kyllä tulossa ihan suunnitelmien mukaan - joskaan ei heti samana päivänä, sillä mulla on tällä viikolla kolmen isomman opiskelujutun deadlinet ja niiden parissa menee yllättävän paljon aikaa. Kaikkialle ei pysty repeämään.. Tällä viikolla on onneksi viimeiset luennot ja sitten mulla alkaakin viiden kuukauden kesäloma! Hah, toiveajattelua: otin nimittäin ylimääräisiä luentosarjoja ja tenttejä vielä toukokuulle sekä kesäkuun alkuun, joten loma opiskelusta alkaa omalla kohdallani vasta puolisentoista kuukautta virallista loman alkua myöhemmin. 

Sitten itse aiheeseen, nimittäin meidän ulkokauden avauskisoihin. Sunnuntaina oli siis luvassa ulkokisadebyytti ratsastuskeskus Ainossa Järvenpäässä, missä olin ilmoittautunut hyppäämään yhden luokan 110cm-tasolla. Vietin Ainossa aikaa niin perjantaina kuin lauantainakin, joten sunnuntaina koko homma tuntui jo melkoisen kotoisalta, eikä ajatus kilpailemisesta ulkona hirvittänyt yhtään niin paljon kuin olin ehkä odottanut. Perjantain kisahoitajareissusta on muuten tulossa erikseen MyDay-tyyppinen video, kannattaa pysyä kuulolla!

Ei kai sitä voi muuta todeta, että läskiksihän se koko reissu lopulta meni. Kaikki alkoi jo lauantaista, jolloin innostuin mittaamaan sykearvoja ratsastukseni aikana ja istuin hevoseni kyydissä melkein kahden tunnin ajan. Mulla on aina ollut tapana pitää kisoja edeltävät kaksi päivää hyvin rentoa liikuntaa esimerkiksi niin, että perjantaina Champ on kävelytyskoneessa ja lauantaina ratsastan sileällä avut läpi, jonka jälkeen sunnuntaina on kisojen vuoro. Nyt tein kamalan virheen ratsastaessani ensin lähes tunnin verran sileällä ja hypätessäni sen jälkeen useampaan otteeseen rataa. Voitte kuvitella, miten väsynyt hevonen mulla oli sunnuntaina.



Saavuimme sunnuntaina Ainoon hyvissä ajoin ennen oman luokkani alkua, joten jätin hevosen autoon ja lähdin kävelemään rataa. Matkani venyi odotettua pidemmäksi ja olinkin lopulta poissa hevosen luolta puolen tunnin ajan, eikä isäni ollut tajunnut avata trailerin ovea sillä välin. Champ seisoo kopissa todella nätisti, mutta sillä oli melkoisen lämmin kahden loimensa kanssa - ulkona oli kuitenkin reilusti plussa-asteita. Jo ennestään väsähtänyt hevonen oli entistä flegmaattisempi, eikä jaksanut juuri pällistellä maailman menoa tavalliseen innostuneeseen tapaansa. Tai no, kyllähän se korvat tötteröllä tuijotteli muita hevosia, muttei ollut sellainen tyypillinen puoli metriä ryhdikkäämpi itsensä. Siitä tuli mieleen jokin surullinen ruunanrupsukka, joka oli pakotettu pois heinäkasan luolta isojen poikien leikkeihin.

Verryttelyssä en siis todellakaan tehnyt mitään kummallista, vaan otin parin ravi- ja laukkakierroksen jälkeen muutamat hypyt. Champ oli pitkä kuin nälkävuosi, enkä saanut sitä millään pohkeen eteen. Hypyt olivat laakoja ja lähtivät kaukaa, sillä ruuna ei imenyt esteille ollenkaan samalla tavoin kuin normaalisti kisoissa. Kävelin todella pitkään normaaliin verryttelyyni verraten ihan vain pitkin ohjin, enkä lopulta ottanut kuin kuutisen hyppyä verryttelyssä ennen radalle menoa. Emme nostaneet okseria yli metriä isommaksi, sillä Champ teki sinne todella hyvän ja terävän hypyn, eikä sitä kannattanut hypyttää vain hyppyjen vuoksi. Vielä ennen rataa otimme yhden 120cm-pystyn, jolle halusin tulla tarkoituksellisesti lähelle, jotta saisin hevosta enemmän hereille.

Valmistautuessani radalla omaan suoritukseeni yritin pitää Champin hereillä ravaillen ja laukkaillen isoa kenttää ympäri. Ainon kenttä on muuten ihan valtava, tilaa on oikeasti jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan! Itse rata poikkesi paljon normaalista totutusta, sillä paikalla oli viiden tähden kansainvälisen tason ratamestari Ranskasta. Normaalien "vaihdetaan suuntaa diagonaaleilla"-ratojen sijaan esteiden välissä sai oikeasti kääntää ja A.2.0 arvostelun radalla oli 12 estettä ja kaikkinensa 14 hyppyä. Tekemistä siis riitti!

Mulla ei ole mitään kuvia Ainon kisoista, mutta sain joitakin kuvia Riders Innista! c. Heikki Kauranen
Ei ehkä parhaasta kohden hyppyä, mutta näin kuvien puutteessa menköön! c. Heikki Kauranen
Itse radasta mulla ei ole kovinkaan paljon sanottavaa. Koska Champ oli todella väsynyt, en saanut sitä pohkeen eteen ja paikkoja oli todella vaikeaa ratsastaa hyviksi. Olen tottunut siihen, että saan ihan oikeasti pitää ruunaa esteitä kohden, mutta nyt en voinut ottaa kädellä juuri yhtään, jos halusin saada hevosen esteistä yli. Ensimmäinen ja toinen este menivät ongelmitta, mutta kolmannelle jäin vain vetämään kaarteesta ja käytännössä pysäytin Champin esteen eteen. Se olisi tullut niin puolikkaaseen askeleeseen, ettei se olisi päässyt esteestä enää yli. Virhe oli selkeästi omani, joten taputin hevosta ja tulin ihan rauhassa uudelleen - peli oli jo menetetty siinä vaiheessa, eikä aikaa kannattanut enää ratsastaa. 

Uudella yrittämällä kaikki onnistui hyvin ja linja neljännelle esteelle tuli myös ongelmitta. Viides este oli pysty-pysty -sarja, jonne pääsin ihan hyvin sisään, vaikken saanut hevosta suoraksi sitä ennen. Kuudes este koituikin meidän kohtaloksemme, sillä en nähnyt esteelle minkäänlaista paikkaa ja tykitin sinne täysin ilman askelta. Champ joutui lähtemään todella kaukaa hyppyyn (voi että, miten luottavainen se on.. Ihan harmittaa sen puolesta!), eikä se tietenkään venynyt 120cm leveästä esteestä yli niin kaukaa. Tuloksena oli, että rysäytimme esteen sekaan. Taputtelin hevosta esteen jälkeen ja tein pitkän lähestymisen seuraavalle esteelle, mutta Champ otti tuosta virheestäni niin pahasti - joskin oikeutetusti - nokkiinsa, ettei halunnut mennä enää lähellekään seuraavaa estettä. Niinpä meidän leikki loppui siihen.

Kun sain Champin edes tuon seitsemännen esteen viereen käynnissä, taputtelin sitä ja lähdin kohti verryttelyä. Siellä hyppäsin yhden esteen kilpailukorkeudella, jossa ei ollut mitään ongelmaa. Kyllä harmitti, mutta eihän tästä voi syyttää kuin omaa typeryyttä. Mitäs menin ratsastamaan edellisenä päivänä ihan liian pitkään ja vielä jätin hevosen koppiin paahtumaan. Kävin tuomaritornissa valittelemassa omaa typeryyttäni ja huonoa ratsastustani, jolloin sain ehdotuksen osallistua vielä 120cm-luokkaan. En kuitenkaan kyytieni puolesta olisi kerennyt, eikä se olisi toisaalta ollut väsyneen hevosen kanssa edes järkevää.

Kisojen jälkeen Champ pääsi vielä puoleksi tunniksi kävelytyskoneeseen ja syömään ensimmäisiä vihreitä. Oli muuten onnellinen hevonen <3
Mä itse ratsastin Wallulla vielä kisojen jälkeen :)
Tämä viikko ollaankin otettu oikein rauhassa. Maanantaina Champ sai olla kävelytyskoneessa, minkä lisäksi sillä oli fysioterapiahoito. Saimme palautetta siitä, että hevonen oli kauttaaltaan irtonaisempi ja parempi kuin edellisellä hoitokerralla: jotain on siis tehty oikein! Oikean puolen ristiselkä oli todennäköisesti ottanut vähän osumaa tuosta meidän kuudennen esteen rysäyttämisestä, sillä siellä oli aavistuksen verran turvotusta, mikä ei kyllä näkynyt paljailla silmillä. Ohjeeksi saimme jatkaa treenejä samaan tapaan! Tiistaina meillä oli kevyt kouluvalmennus, jossa edellisen päivän vapaapäivä näkyi ensin pöllöenergiana, mutta vaihtui nopeasti väsymykseen. Ulospäin Champ näytti ihan hyvältä ja oli yllättävänkin kevyt edestä, mutta selkään siitä puuttui se viimeinen reaktiivisuus. Keskiviikkona maastoilin käynnissä, tänään torstaina menemme Piian valmennuksiin Ainoon.

Sellaiset kisat sillä kertaa! Onneksi pääsemme nyt torstaina korjaamaan virheitä samalla pelipaikalla, jotta voin lähteä hyvillä mielin ensi viikolla Ainoon hyppäämään yhtenä tai kahtena päivänä. Tai jos näyttää, että Champ on edelleen väsynyt ensi viikolla, pitää tilannetta miettiä silloin uudestaan. Keskiviikkona se tosin tepasteli jo oikein reippaana maastossa ja pelkäsi yhtä jos toista puroa, sillä voihan sellainen nielaista ison hevosen koska vain. Viikonlopun Champ saa jälleen ottaa rennosti, sillä olen itse töissä ja vapun vietossa. Vähän siis tällanen palautteleva jakso tähän väliin :)

tiistai 26. huhtikuuta 2016

#726: Sata ja yksi vastausta

Nyt olisi vuorossa sekalaisten ja lyhyempien kysymysten vastausosio. Näitä tuli jälleen kerran runsaasti, minkä vuoksi olen yrittänyt vastata lyhyesti niihin kysymyksiin, joihin se vain mitenkään on mahdollista. Kiitos kuitenkin ihan jokaiselle kysymyksiä lähettäneelle lukijalle, näihin oli ilo kirjoittaa vastauksia. 

Jos kysymyksesi ei ole vielä saanut vastausta blogini puolella, ei hätää. Joihinkin laajempia vastauksia vaativiin mieltänne askarruttaneisiin asioihin kirjoittelen myöhemmin keväällä omia mietteitäni, joten pysykää kuulolla :)


HEVOSAIHEISET KYSYMYKSET

K: Ihailetko ketään muuta ratsastajaa? En tarkoita tällä esim. idoleita, vaan ihan arkipäivässä. Jos ihailet, niin mikä on siihen syynä.
V: Ihailen sellaisia ratsastajia, jotka jaksavat puurtaa pikkutarkasti omien ja hevostensa virheiden korjaamiseksi. Ihmisiä, joilla on selkeät tavoitteet ratsastuksen ja hevosten käsittelyn kanssa jokaiselle hetkelle, jonka he hevosten kanssa viettävät. Haluaisin oppia määrätietoisemmaksi ja ennen kaikkea suunnitelmallisemmaksi ratsastajaksi, jolla olisi selkeä idea jokaiselle suoritettavalle asialle. 

Jos saan sanoa jonkun ratsastajan, jonka ratsastustyyliä ihannoin, on vastaukseni ehdottomasti Marcus Ehning. Ei varmaankaan tarvitse edes kertoa, miksi näin!

K: Oletko miettinyt vaihtavasi esteet kouluratsastukseen? Eli niin, että kouluratsastus olisi esteiden sijaan päätavoitteesi ja kilpailisit siinä lajissa?
V: En ole miettinyt tällaista tosissani, sillä tällä hetkellä mulla ei olisi hevosta kouluratsastuksessa kilpailemista ajatellen. Kouluratsastus on kuitenkin todella lähellä sydäntäni ja voisin kuvitella itseni myös kouluratsastajana tulevaisuudessa jonkin toisen hevosen kanssa. Aika näyttää, mihin tulen päätymään! Harrastelijamaista kilpailemista korkeammalle tulen tuskin koskaan pääsemään, joten samapa tuo, minkä lajin parissa vapaa-aikaansa viettää.

K. Parhaimmat ominaisuutesi ratsastajana: muiden sanomat ja oma mielipiteesi.
V: Mulle on sanottu useina vuosina positiivista palautetta katseestani esteillä - siirrän katseeni hyvissä ajoin seuraavalle esteelle. Kehuja on tullut aikoinaan myös "yleisestä ratsastustaidosta" eli ei niinkään yksittäisistä asioista, vaan siitä, että olen osannut ratsastaa erilaisilla hevosilla. Yksi suurimmista asioista, joita kuulen yhä edelleen, on asenteeni kehuminen: olen aina yrittänyt olla liikkeellä nöyrällä mielellä tiedostaen oman kokemattomuuteni, ottanut vastaan jokaisen mahdollisuuden ratsastaa erilaisilla hevosilla ja nähnyt vaivaa asioiden onnistumisen eteen. Ehkä se piirre on sellainen, johon voin itsekin yhtyä. Toivon säilyttäväni samanlaisen asenteen vastaisuudessakin :)

Tämä postaus sisältää sekalaisen joukon kuvia vuosien varsilta!

Hienosti lähestytään estettä, joka näyttää aika isolta tästä katsottuna :D
K: Haluaisitko kokeilla Kootussa Ravissa -blogin hevosta Herttaa? (Olisi muuten ihan super jos olisi teidän välillä joku hevosenvaihto)
V: Miksikäs ei, tosin Noora tuskin päästäisi mua keikkumaan Hertan selkään! Mä olen kutsunut jo kauan sitten Nooran ratsastamaan Champilla, mutta ei olla vielä saatu tätä toteutettua.

K: Kuinka usein ratsastat ilman satulaa? Milloin olet viimeksi ratsastanut Champilla ilman satulaa?
V: Ratsastan ilman satulaa todella harvoin, koska se ei ole mielestäni samalla tavoin tehokasta kuin satulan kanssa ja menee näin ollen sellaisena hömpöttelyliikuntana. En sano, etteikö ilman satulaa ratsastaminen voisi olla yhtä tehokasta kuin satulan kanssa, mutta omalla kohdallani se ei ole näin. Voisin sanoa meneväni ilman satulaa keskimäärin pari kertaa vuodessa, jos valokuvaustilanteita ei lasketa mukaan. Viimeksi ratsastin sillä tavoin parisen viikkoa sitten, jolloin hölkkäsin pitkin ohjin ravissa ja laukassa ennen juoksuttamista. Hyppäsinpä siinä sivussa jonkun esteenkin! Sitä edeltävästä kerrasta onkin aikaa, sillä ajanjakso taisi olla joulukuu. 

K: Montako ruusuketta sinulla on tarkalleen?
V: Tätä varten mun piti tyhjentää ruusukelaatikkoni ja tehdä pieni laskelma. Tallella olevia ruusukkeita on 77 kappaletta, mutta osa ratsastuskouluaikojeni vihreävalkoisista "clear-round"-ruusukkeista on jatkanut matkaansa ruusukkeiden taivaaseen. Tallella olevista ruusukkeista ensimmäisen sijan ruusukkeita on 15 kappaletta (joista Champin kanssa neljä), toisen sijan ruusukkeita myöskin 15 kappaletta (joista Champin kanssa kolme), kolmannen sijan ruusukkeita 9 kappaletta (joista Champin kanssa kolme), neljännen sijan ruusukkeita kuusi kappaletta (joista Champin kanssa neljä), viidennen sijan ruusukkeita yksi (sekin Champin kanssa saatu) ja kuudennen tai sitä seuranneiden sijojen ruusukkeita 12 kappaletta (joista Champin kanssa yhdeksän). Clear-round eli puhtaasta radasta saatuja ykköspalkintoja on 18 kappaletta (joista Champin kanssa kolme). 

K: Milloin tipuit viimeksi, miksi ja miten? Kerro pahimmista tippumisistasi, mitä silloin tapahtui ja miksi tipuit. Kuinka monta kertaa olet tippunut Champilta? Oletko koskaan pudonnut maastossa? Hirvein tai vaarallisin hevoskokemuksesi?
V: Tipuin viimeksi hevosen selästä marraskuussa 2012, jolloin kaaduin esteen sekaan nuoren hevosen kanssa Hollannissa. Sekään ei siis ollut varsinaisesti tippuminen, sillä hevonen meni itsekin ympäri. Tuosta on tarkempi selostus videoineen tämän linkin takana. Lyhyesti kerrottuna lähestyin nelivuotiaalla hevosella estettä, hyppy lähti vähän kaukaa, hevonen sekosi jaloissaan ja kaatui kesken hypyn esteen sekaan, jonka jälkeen menimme niskojen kautta ympäri. Multa katkesi solisluu kolmeen osaan, hevoselle ei onneksi käynyt kuinkaan. 

En ole koskaan tippunut Champilta (kopkop), mutta lähellä on ollut muutamaan otteeseen. Maastossa tippumisia en muista, mutta varmasti olen tullut ponien selästä lapsena ala kerran jos toisenkin!

Muutamia kuvia Kaprista. Se oli mulla ylläpidossa puoli vuotta, tiedoksi niille, jotka eivät lukijoita vielä vuosina 2011-2012 olleet :)


K: Paras kisapaikka?
V: Kyllä mun valinta on nykyään ratsastuskeskus Aino, sillä se on lähellä meidän tallia ja kaikkinensa ihan loistava puitteiltaan!

K: Miksi Champilla on vain estesatula? Eikö estehepallakin mennä koulua enemmän? Eikö koulutunnilla tule sanomista estesatulasta? Minkä merkkinen satula Champilla on?
V: Champilla olisi koulusatula, jos mulla olisi rahaa sellaisen hankkimiseen. Estesatulalla voi onneksi ratsastaa myös sileällä, eikä siitä tule sanomista valmennuksissa. Champin satula on Prestigen Versailles.

K: Jos sulla ei olisi omaa hevosta, kävisitkö tai haluaisitko käydä ratsastuskoulussa?
V: Olen ollut ratsastuskouluoppilas melkein kolmetoista vuotta, joten miksikäs ei. Laadukas ratsastuskoulu on hyvä paikka opetella ratsastamista ja hevosten käsittelyä. 

K: Kuka sinua valmentaa? Kuinka usein käyt valmennuksissa?
V: Esteratsastuksen puolella kotivalmentajani on Piude Myrskog ja käyn säännöllisesti kerran kuussa Piia Pantsun valmennuksissa Järvenpäässä. Koulupuolella kotivalmentajani on Jonna Aaltonen. Näiden lisäksi saatan käydä satunnaisesti muiden vierailevien valmentajien tunneilla. Käyn valmennuksissa kerrasta kolmeen viikossa.

K: Millä tallilla Champ asuu? Onko mielestäsi Champin tallilla hinta-laatusuhde kunnossa (eli siis ylläpitokustannukset hoitoon nähden)?
V: Champ asuu Hongisojan kilpatallilla Uudellamaalla, jonne se muutti viime vuoden elokuussa. Tykkään tallista ihan älyttömästi, siellä toimii kaikki juuri kuten haluan. 

K: Tuleeko sulle enää koskaan esteillä rimajännitystä (tarkoittaen että esteet näyttävät yhtäkkiä kamalan isoilta ja epäilyttää onnistutko tehtävissä) ja jos, niin millaisia nämä tilanteet ovat olleet?
V: Tulee kyllä ja se on todella ärsyttävää! En varsinaisesti jännitä esteitä tai ainakaan pelkää niitä, mutta aina valmennuksissa tai kisoissa korkeuksien noustessa saattaa ennen suoritusta tuntua, että onpas nuo esteet valtavan kokoisia. Sitten, kun suoritus on tehty, ei korkeus tunnu enää samalta. Sanoisinko, että varsinkin valmennuksissa esteiden nostaminen sinne 120cm ja korkeammalle tasolle on ehkä enemmänkin sellaista odottavaa jännitystä, johon sekoittuu innostusta ja halua näyttää parhaansa.


Hollannissa vuonna 2012.

K: Mitkä olisivat mielestäsi hyviä keinoja vaalia positiivista ja kannustavaa ilmapiiriä ratsastuspiireissä? 
V: Avoimuus, suvaitsevaisuus ja muiden huomioiminen. Niillä pääsee pitkälle tavallisessakin elämässä, joten miksei samoja voisi soveltaa hevosihmisten ah niin ihanaan ilmapiiriin! Kateellisuus taitaa olla yksi suuri tekijä hevosurheilun parissa, joten yleistä ymmärtäväisyyttä ja toisten tsemppaamista haluaisin nähdä paljon enemmän. Tämä on kyllä aiheena sellainen, josta voisin kirjoittaa vaikka kokonaisen postauksen.

K: Kerroit joskus, että haaveilet vaihtoon lähdöstä siten, että ottaisit Champin mukaan. Onko suunnitelmat tämän suhteen kirkastuneet tai onko sinulla jokin tietty maa tähtäimessä?
V: Haluan yhä edelleen ottaa Champin mukaan vaihtoon ja tarkoitus olisi hakea vaihtoa vuoden 2017 keväälle eli vuoden päähän tai vaihtoehtoisesti seuraavaan syksyyn. Aion hakea Hollannin Amsterdamiin, sillä sinne saan hevosen helposti mukaan ja siellä on loistava yliopisto viestinnän opiskelua ajatellen. 

K: Millä tehtävillä saat sileällä Champin takaosan paremmin alle ja hevosen avuille? Ilmeisesti ainakin vastalaukasta tykkäät!
V: Teen paljon vastalaukkatyöskentelyä, kuten siirtymisiä ravin ja vastalaukan välillä ympyrällä sekä ihan avotaivutusta vastalaukassa. Ylipäänsä kaikki siirtymiset ovat mieleeni, samoin erilaiset taivuttavat liikkeet. Pohkeenväistön olen nyt lähiaikoina palauttanut repertuaariini, sillä se on tehokas tapa aktivoida takajalkoja astumaan ristiin mahan alle. 

K: Oletko ajatellut tulevaisuudessa mennä joitakin koulukisojakin Champin kanssa? Kisatavoitteet Champin kanssa? Aiotko osallistua kenttäkisoihin? Mitkä ovat teidän tavoitteet Champin kanssa vuoden päästä? Entäs kolmen?
V: Tarkoitus olisi mennä koulukisoja, mutta en uskalla luvata varmaksi mitään. Ehkä me jokin helppo C mennään tänäkin vuonna :D Kenttästartin haluan päästä tekemään! Estepuolella olisi tarkoitus kisata 120cm-tasolla puhtaita ja siistejä suorituksia, toivottavasti pääsemme tavoitteisiin. Vuoden päästä haluaisin olla vahvalla 120cm-tasolla ja hypätä joitakin 125cm-luokkia sijoittuen, kolmen vuoden päästä olen toivottavasti 130cm-tasoinen ratsastaja, joka on kehittynyt kaikella tavalla eteenpäin. Tärkeintä on, että hevonen pysyy terveenä!

K: Saisitko kisata Wallulla, jos haluaisit?
V: Wallulla on tällä hetkellä kaksi ahkeraa vuokraajaa, jotka kisaavat hevosella varmasti mielellään itse. Mä liikutan Wallua sen verran, mitä vuokraajat eivät kykene eli kerran tai pari viikossa.

K: Miten päädyit hevosten pariin? Ratsastaako muut perheestäsi tai onko teillä hevosihmisiä suvussa?
V: Äitini laittoi mut joskus pienenä talutusratsastukseen kerrostalon pihamaalla ja kun muutimme hetken kuluttua nykyiseen kotikuntaani, oli talomme vieressä hevosia laitumella. Silloinen paras ystäväni alkoi ratsastamaan niillä, joten päädyin mukaan kuusivuotiaana. Sillä tiellä ollaan edelleen! Mä olen ensimmäinen hevosihminen meidän suvussa niin isän kuin äidinkin puolelta. Jollain pikkuserkullani taitaa olla hevonen, mutten kyllä ole enää edes varma.



Tässä tämän kaatumisen seurauksena tullut solisluun katkeaminen kolmeen osaan. Tästä syystä oikea olkapääni on 10cm alempana ja lyhyempi kuin vasen, ja se naksuu jatkuvasti liikkeessä.
K: Aiotko Champin jälkeen jatkaa hevostelua? Miten?
V: Enköhän, ei tästä lajista niin helposti eroon pääse. Ostan varmasti uuden hevosen.

K: Miten perustelisit ihmiselle, joka ei ymmärrä hevosista, että miksi käyttää niin paljon rahaa tähän harrastukseen?
V: Käyttäsin Jaajo Linnonmaan sanontaa: "jos kaikki rahasi ei mene harrastukseesi, ei se silloin ole sinulle oikea harrastus". Onhan tämä ihan hullujen hommaa, eikai kenenkään täysjärkisen tarvitse ymmärtää asiaa sen syvällisemmin :D

K: Jos saisit toisen hevosen, millainen se olisi? Ottaisitko toista hevosta, jos siihen olisi tilaisuus?
V: Ostan seuraavaksi varmaankin jonkun maitovarsan, joka saa kasvaa Champin rinnalla uudeksi hevoseksi ja jatkaa sitten Champin jalanjälkiä, kun se siirtyy joskus hamassa tulevaisuudessa eläkkeelle. Tai sitten hankin jälleen valmiin hevosen, jolla on kaikki valmiudet viedä mua vielä enemmän eteenpäin. Riippuu varmasti ihan siitä, millaisessa taloudellisessa tilanteessa elän siinä vaiheessa. Kahta kilpailuikäistä hevosta tuskin pystyn elättämään näillä maneesitallien hinnoilla.

K: Haaveiletko omasta tallista? Miksi, miksi et?
V: En tosiaan! En ikinä haluaisi omaa tallia, sillä tyypillinen "punainen talli, laitumet ja tupa" -ajattelu on niin kaukana mun ajatusmaailmasta kuin olla voi. Ymmärrän täysin niitä, jotka tämän ihanan idyllin lapsine ja koirineen haluavat, mutta mulle on tärkeämpää tällä hetkellä hyväpalkkainen työ, laadukas harrastaminen ja jokin kiva asunto hyvien kulkuyhteyksien päässä. Oma talli on niin suuri taakka, etten ikinä halua pistää lusikkaani siihen soppaan. Vaikka siellä olisi vain ne omat hevoset. 

K: Onko sinulla jotakin lempparirotua tai minkätyylisistä hevosista tykkäät? 
V: Pakkohan tähän on vastata, että puoliveriset ovat lähinnä sydäntäni - ihan vain johtuen siitä, että ne soveltuvat parhaiten harrastamani lajin pariin. Mulla ei ole varsinaista lempirotua, sillä kaikki hevoset ovat ihania omina yksilöinään: söpöt shetlanninponit ovat oikeita sydämenvalloittajia siinä, missä siro ja lihaksikas täysverinen voi häkellyttää monet vauhdillaan.

K: Mikä on ratsastuslaji jota et ole, mutta haluaisit kokeilla?
V: Haluaisin kokeilla vikeltämistä, sillä se näyttää hauskalta. En kyllä varmasti pysyisi hevosen kyydissä kovinkaan hääppöisesti eli sitä pitäisi olla jonkun videoimassa, jotta saisitte nähdä hienoja tippumisia!

K: Koska ja miten Champ pääty sulle? Mistä sait idean hevosen hankkimiseen? Minkä ikäinen olit kun sait Champin? Oletko koskaan katunut hevosen omistamista?
V: Champ tuli Suomeen vuoden 2013 helmikuussa Hollannista, kun olin 18-vuotias. Kävimme katsomassa hevosia siellä vuoden alussa, jolloin kokeilin Champia kahteen otteeseen ja valitsimme sen lopulta tulevaksi hevosekseni. Hankimme hevosen siksi, koska halusin kehittyä ratsastajana ja sopivaa ylläpitohevosta ei löytynyt. En ole koskaan katunut hevosen omistamista, vaikka helppoa se ei aina ole.

Champin koeratsastus Hollannissa.
Huonolaatuinen ja pieni kuva, mutta tässä Champ nuorena hevosena jossain päin maailmaa :D
Ja kotona Suomessa ensimmäistä päivää <3
K: Oletko miettinyt joskus ratsastuksen lopettamista?
V: Leikkimielisenä toteamisena varmasti useita kertoja viikossa, kun heitämme talliporukalla vitsiä siitä, pitäisikö meidän vaihtaa lajimme kuviokelluntaan tai pitsinnypläykseen - jos se vaikka sujuisi paremmin. Mutta oikeasti olen miettinyt ratsastuksen lopettamista joskus varhaisteiniaikoinani ollessani ehkä 12-vuotias, sillä silloin mulla oli pidempi matka tallille ja pyörällä polkeminen ei kiinnostanut yhtään. Kun pääsin valmennusryhmään ja muutimme nykyiseen kotiini, alkoi harrastus tuntua jälleen kivalta.

K: Oletko suunnitellut meneväsi vielä tahkolle töihin/ratsastamaan?
V: En ole suunnitellut, mutta pitäisi mennä moikkaamaan kavereitani sinne suuntaan joskus tänä vuonna.

K: Mikä Champissa hurmaa sinua? Kerro vähintään kaksi huonoa ja hyvää puolta? Onko Champ elämäsi hevonen? Haluaisitko muuttaa Champissa jotakin?
V: Champissa parasta on sen persoonallisuus. Se on todella seurallinen, viisas ja samalla koko ajan pilke silmäkulmassa. Huonoja puolia on tietysti vaikeaa keksiä, mutta ratsastuksessa ainakin sen viisaus - se tekee vain sen, mitä ratsastaja osaa pyytää, eikä anna mitään ilmaiseksi. Toinen huono puoli on sen vetelä tapa kävellä taluttaessa, mutta se on lähinnä omistajasta johtuvaa koulutuksen puutetta, eikä niinkään hevosen vika :D

K: Kuinka monta vuotta olet ratsastanut?
V: Olen ratsastanut 16 vuotta. 

K: Onko sulla koskaan päiviä milloin et haluaisi tai jaksaisi lähteä tallille?
V: Ei oikeastaan, koska tiedän, että sinne on aina lähdettävä. Joskus olisi ihanaa vain makoilla sängyssä koko päivä, mutta koska sellaista ei ole muutenkaan edes ilman hevosta, niin eipä tule lopulta edes ajateltua mahdollisuutta. Joskus lähteminen saattaa olla vaikeaa, mutta kun tallille pääsee, muuttuu ajatukset heti iloisemmiksi.

K: Missä tutustuit Tiia Suomalaisen kanssa? Millainen Voitto oli mielestäsi ratsastaa? Onko Champissä ja Voitossa samoja piirteitä? Jos on niin mitä?
V: Tutustuimme Tiian kanssa blogijuttujen parissa. Ratsastin Voitolla vuonna 2013 enkä kuollaksenikaan muista, millainen se oli tarkalleen ottaen. Todella kiva ja simppeli, sen verran osaan sanoa lonkalta heitettynä! Kannattaa katsoa Tiian ja mun tekemät postaukset aiheesta. 

K: Miten lausut Champin? 
V: Tätä kysytään multa niin usein ja olen tämän niin monta kertaa yrittänyt selittää kirjoittaen, että kannattaa katsoa mikä tahansa mun tekemä video - niissä kuulee tuon lausumistavan :)

K: Miten sulla riittää aika opiskelun oheella oman hevosen omistamiseen ja ylläpitoon?
V: Järjestelemällä asiat fiksusti ja panostamalla siihen, mikä on tärkeää. Tosin nyt olen laiminlyönyt opiskelujuttuja jo monen päivän ajan, minkä vuoksi olen loppuviikosta korviani myöten pulassa. No, välillä näinkin. 


Nämä on näitä onnistuneita ratsastushetkiä :D

K: Mitä merkkejä suosit ratsastusvaatteissa tai tarvikkeissa?
V: Mulla on melko paljon Euro-Staria, Kingslandia, Spooksia, Horse Comfortia ja sitten aika paljon kaikkia yksittäisiä kappaleita eri merkeiltä. Nykyään en kiinnitä niin paljon huomiota merkkeihin, kunhan vaate on oikeasti kaunis ja hyvälaatuinen, sekä tietysti mukava päällä. 

K: Onko sinulla ikävä joskus Kapria?
V: Ei ole, sillä tamma on oikein hyvässä kodissa, jossa se pääsee näyttämään taitonsa osaavan kuskinsa kanssa. Kaikkea hyvää heille :)

K: Maksatko itse Champin kulut (talli, valmennus jne?). Jos kyllä, niin miten rahasi riittävät. Riittivätko kun et ollut töissä? Voitko osallistua mihin valmennuksiin haluat (vai täytyykö ajatella myös taloudelliselta kantilta)?
V: Maksan Champin kulut ja elämisen itse kokonaan, mutta perheeni maksaa tavalliset viikkovalmennukset. Toki yllättävien eläinlääkärikulujen sattuessa saan tarvittaessa rahallista tukea. Näin opiskelijana rahat ovat enemmän kuin tiukilla, mutta kyllä tässä vielä pinnalla pysytään. Olen ollut aina töissä omistaessani hevosen, joten en osaa sanoa tuohon mitään. Valmennuksia valitessani mun pitää tietysti miettiä rahatilannetta, sillä kaikki ylimääräiset valmennukset maksan aina itse.


MUUT KYSYMYKSET

K: Oletko enemmän aamuvirkku vai yökukkuja?
V: Yökukkuja, sillä voin valvoa helposti vaikka neljään tehden kouluhommia. Aamut eivät ole mulle parasta aikaa, sillä jos mun pitää herätä aikaisin, menen heti tallille - mihinkään järjelliseen ajatteluun en mielelläni ryhdy ennen kahdeksaa. Toisaalta en osaa nukkua kovinkaan myöhään ja vaikka valvoisin yöllä, herään silti aina viimeistään kymmeneltä, jonka jälkeen lähinnä pyörin sängyssä.

K: Jos kuvaat videopostausta, niin "laittaudutko" sitä varten?
V: En, sen kai näkee noista videoistakin, kun näytän välillä melko räjähtäneeltä.. Hups!

K: Värjäätkö hiuksiasi? Oletko aina ollut brune?
V: Värjään hiukseni kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä. En ole aina ollut ruskeahiuksinen, sillä lapsena oli ihan platinablondi. Hiukseni tummuivat vähitellen, vaikka vielä päiväkodissa olin oikea kultakutri! 

Kun nyt päästiin vanhojen kuvien makuun, niin tässä kuvia vuosilta 2011-2012!


K: Onko sulla poikaystävää? Hevosmiehen vai ei-hevosmiehen kanssa yhteen?
V: Monimutkainen kysymys, johon en voi vastata täällä vielä mitään. Ja ehdottomasti ei-hevosmiehen, hulluksihan siinä tulisi, jos olisi kaksi hevosihmistä saman katon alla :D

K: Koska valmistut yliopistosta ja mitä sen jälkeen?
V: Valmistun yliopistosta valtiotieteiden kanditaatiksi toivottavasti syksyllä ja maisteriksi suunnitelmien mukaan vuoden 2019 keväällä. Haluaisin tietysti päästä oman alani töihin jo maisterivaiheen aikana, mutta tulevaisuus näyttää, mihin tieni vie!

K: Lempilaulu? Lempilaulaja?
V: Mulla ei ole yhtä lempilaulua tai lempilaulajaa, mutta tällä hetkellä kuuntelen tosi paljon vanhoja kappaleita. Jos seuraatte mun Spotifyn tähdellä merkityt -listaa, näette sieltä lauluja, jotka ovat sillä hetkellä kovimmassa kuuntelussani. Lisäksi kuuntelen paljon muitakin listoja, kuten vanhoja kappaleita, sekalaisia hittibiisejä vuosien varsilta ja Suomen kuunnelluimpia kappaleita

K: Asutko omassa asunnossa? Missä haluaisit asua valmistuttuasi? Siis lähinnä missä kaupungissa vai kiinnostaako ulkomaat?
V: En asu vielä omillani, mutta olen saanut takarajaksi omaan asuntoon muuttamisessa ensi syksyn, eli kohta taidan asua. Valmistuttuani haluaisin asua pääkaupunkiseudun lähettyvillä, jossain näillä main missä nytkin tai vaihtoehtoisesti Helsingin rajojen sisäpuolella. Suurin haaveeni on ollut Euroopan Unionin piirissä työskenteleminen, jolloin asuinmaaksi valikoituisi Belgia. Saa nähdä, toteutuuko haaveeni koskaan..

K: Kerroit joskus että olet kiinnostunut politiikasta niin mihin poliittiseen suuntaan olet itse kallellasi? Siis puolue tai laveammin oikealle/vasemmalle.
V: Kyllä vain, politiikka ja yhteiskunnalliset asiat ovat aina kiinnostaneet mua paljon - senpä takia luen tälläkin hetkellä yhtenä sivuaineenani valtio-oppia yliopistossa. Poliittinen historia olisi myös ollut kiinnostava aihevalinta, mutta ehkä sitten maisterivaiheessa! Olen aina ollut kokoomuslainen, mutta en toki allekirjoita kaikkea puolueen ajamia asioita.

K: Oletko harrastanut jotain muuta ratsastuksen lisäksi?
V: Vaikka mitä: kuvataidekoulua, kanteleen soittamista, valokuvaamista, keppihevosia, vihko- ja virtuaalitalleja, joskus lapsena jotain tanssiakin. 

K: Missä olet töissä?
V: Kaupan alalla eli ihan toisessa paikassa, johon tutkintoni lopulta taitoja tarjoaa.

K: Haluaisitko joskus tulevaisuudessa lapsia?
V: Varmasti joskus, mutta toivottavasti tätä ei tarvitse ajatella ihan hetkeen.

K: Onko sulla sisaruksia?
V: On kyllä, yksi veli sekä isäpuoleni poika ja tytär, jotka kuuluvat perheeseeni ihan täyssisarusten tavoin. 

Nami.. Tämän näköinen mun jalka oli kerran, kun tipuin kahdesti yhden ratsastuksen aikana hevosen selästä. Kenkä lähti kaikessa tiimellyksessä jalasta pois, menin siis ilman satulaa ja lenkkarit jalassa.

Mulla on ollut aina parhaat kaverit <3 Sarinan hoivaboxi vuodelta 2011 tai vielä kauempaa :D
K: Onko sulla oma auto?
V: Kyllä on, vaikkei se ole omistuksessani. Mutta ei sillä aja kukaan muu, muilla perheenjäsenilläni on omat autonsa.

K: Kenen bloggaajan saappaisiin haluaisit päiväksi hypätä? Miksi?
V: En osaa vastata tällaiseen kysymykseen kovinkaan hyvin, sillä en ole miettinyt asiaa koskaan sen kummemmin. Periaatteessa tiedän jo haluamani asiat monen bloggaajan elämästä eli sen takia en tarvitsisi hypätä kenenkään saappaisiin. Mutta jos joku on ihan pakko sanoa, valitsisin varmasti Anna-Julia Kontion, sillä hänen elämäänsä olisi mukavaa katsella ihan vaikka sivusta päivän ajan.

K: Missä kaikkialla olet matkustanut?
V: Tässä postaus vuodelta 2014, jonka jälkeen olen käynyt uudestaan parissa jo mainitsemassani paikassa. 

K: Vaikutat hyvin positiiviselta ihmiseltä, millaisella ajattelumallilla onnistut siinä?
V: Olemalla positiivinen? En mä osaa sanoa :D Mä saatan pahoittaa mieleni melko helpostikin ja "masentua" hetkeksi todella pienistä asioista, kuten siitä, etten saa syödä haluaami ruokaa. Nuo hetket kestävät tosin sen minuutin tai pari, sillä en osaa olla pitkävihainen ja usein suutun myös itselleni siitä, jos olen pahoittanut mieleni typeristä asioista. Onneksi näitäkin tapahtuu nykyään harvemmin, olen ehkä kasvanut vähän aikuisemmaksi vuosien varrella. Mutta joo, yritän olla positiivinen ihan siksikin, että kaikki ympärillä olevat negatiiviset ihmiset ovat todella tympeää seuraa.

K: Miten rakennat postauksesi? Mikä sai sinut aloittamaan bloggauksen? Tuntuuko oudolle kirjoittaa melkein 3 000 lukijalle? Oletko ajatellut blogisi tulevaisuutta?
V: Kirjoitan postaukset aikalailla intuitiolla eli en mieti niitä välttämättä kovinkaan syvällisesti etukäteen. Blogiani lukee pitkälti yli 15000 yksittäistä ihmistä kuukausittain eli tuo bloggerin antama rekisteröityneiden lukijoiden määrä ei ole kovinkaan paikkaansa pitävä. Bloggauksen aloittamisesta ja tulevaisuudesta on enemmän juttua toukokuussa jalustin.netin puolella, sieltä kannattaa tsekata silloin, jos aihe kiinnostaa.

K: Tykkäätkö Ben&Jerry's jäätelöstä?
V: Rakastan sitä, oikeastaan mitä makua vaan! Olen maailman suurin herkuttelija, voisin elää pelkällä pullalla, karkilla ja jäätelöllä.

K: Keitä vloggaajia seuraat? Entä bloggaajia?
V: Seuraan aika monia vloggaajia. Sanotaanko vaikka näin, että Suomen 20 katsotuimman vloggaajan videoita taidan katsoa melko säännöllisesti, sen lisäksi useita ulkomaisia vloggaajia. Blogeja seuraan paljon vähemmän nykyään ja nekin kaikki ovat hevosaiheisia ja pysyneet lukulistoillani pitkään. 

Kaikki kunnia sille, joka jaksoi lukea kaiken tänne asti! 

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

#725: Ratsastusko ei urheilua?

Sain "kysy ihan mitä vain" -postaukseen monia mielenkiintoisia kysymyksiä, joista yhdestä innostuin erityisen paljon. Koska kysymys oli mielestäni pohtimisen arvoinen, päätin omistaa sille yhden kokonaisen postauksen ja hankkia sen selvittämiseksi apuvälineitä lainaksi. Jatketaan siis vastauspostauksien parissa! Anonyymin lähettämä kysymys meni näin:

"Voisitko joskus laittaa ratsastuksen ajaksi sykemittarin? Olisi kiva tietää
minkälaisilla sykkeillä valmennus menee ja verrata vaikka siihen, kun ratsastat
kotona yksin. Vähän analyysia minimi-, maksimi- ja keskisykkeestä plus kalorit.
Olisin myös kiinnostunut kuulemaan, että mietitkö erityisemmin ruokavaliotasi
kisa- ja valmennuspäivinä vai vedätkö samalla setillä kuin arkena."

Periaatteessahan tuossa kysytään vähän kahta asiaa, mutta tällä kertaa paneudun nimenomaan tuohon sykepuoleen. Voin vastata jo heti aluksi jälkimmäiseen kysymykseen, jotta saadaan se pois alta: en mieti ruokavaliotani sen kummemmin valmennus- tai kilpailupäivinä, vaan syön ihan samalla tavoin ja jopa epäterveellisemmin noiden urheilusuorituspäivien aikana. Esimerkiksi tänään sunnuntaina, jolloin olin aamupäivällä kisoissa, olen syönyt todella huonosti. Ensimmäisen kerran söin aamupalan puoli seitsemän aikaan, enkä ole vielä nyt iltaseitsemään mennessä tajunnut laittaa suuhuni mitään vettä kummempaa. Pitääkin lähteä syömään kunnon mättöillallinen heti postauksen valmistuttua!

Mutta sitten takaisin itse aiheeseen eli sykkeen mittaamiseen. En ole koskaan omistanut sykemittaria, joten hankin sen tätä tarkoitusta varten kaveriltani lainaan. Jouduin ihan oikeasti etsimään netistä tietoa siitä, miten voin laskea oman maksimisykkeeni ja millaiset arvot ovat tyypillisiä millaisessakin urheilusuorituksessa. Sanotaan siis ihan suoraan, että tämä postaus on toteutettu hyvin aloittelijan näkökulmasta.. Halusin kuitenkin ottaa haasteen vastaan, sillä yrittänyttä ei laiteta!

Tällä kertaa kuvia on häviävän vähän, mutta alhaalla on ääniraidallinen video ratsastuksen hyppyosiosta!
Alkuperäisen toiveen mukaan päätin ottaa sykemittarin mukaan niin itsenäiseen ratsastukseen kuin este- ja kouluvalmennuksiin. Tällä hetkellä testaukset on toteutettu vasta itsenäisen ratsastuksen parista, sillä unohdin mittarin kotiini tämän viikon estetunnin ajaksi, emmekä saaneet sovittua kuluneelle viikolle kouluvalmennusta. Asia korjaantuu kuitenkin tulevalla viikolla, jolloin olen tiistaina kouluvalmennuksessa ja torstaina Piia Pantsun estevalmennuksessa. Saatte siis myöhemmin viikolla vertailevan postauksen valmennuksien sykearvoista, tässä postauksessa sen sijaan keskitytään yleiseen infoon. 

Jotta kykenin arvioimaan hieman saamiani lukuja, mittasin parina päivänä leposykkeeni (ja samalla verenpaineenikin näköjään, kun meillä sellainen yhteislaite on). Aikuisen ihmisen tyypillinen leposyke on välillä 60-80 bpm, mutta 50-60 välille sijoittuvaa leposykettä pidetään vielä normaalina. Karkeasti voitanee kai sanoa, että mitä alhaisempi leposyke, sitä parempi kunto ihmisellä on - huippu-urheilijoiden leposyke voi nimittäin olla vain reilu 30 bpm. Oma leposykkeeni vaihteli päivästä ja mittausajankohdasta riippuen 51-55 välillä. En osaa sanoa, onko muilla tiedoilla sykkeen kannalta merkitystä, mutta laitan ne tähän kuitenkin vertailua varten. Olen siis 21-vuotias ja BMI:ni 19,5. Normaalipainon BMI on 18,5-25.

Jotta päästään itse asiaan, käydään vielä nopeasti läpi muutamat muut kysymyksessä esiintyneet termit. Maksimisykkeellä yleisesti tarkoitetaan suurinta mahdollista sykettä, jonka ihminen pystyy saavuttamaan urheilusuorituksen aikana ilman vakavia ongelmia. Kuten leposykkeessä, on maksimisykkeessäkin yksilöllistä vaihtelua: kunnon lisäksi siihen vaikuttaa esimerkiksi ikä. Maksimisykkeen laskemiselle on tarkkojen mittaustestien lisäksi muutamia erilaisia kaavoja, joista yksi yleisin naisilla käytettävä on Martha Gulatin kaava: 206 - 0.88 x ikä. Tuon kaavan mukaan mun maksimisyke on 187. Anonyymin lähettämässä kysymyksessä kysytyt maksimi-, minimi- ja keskisyke tarkoittavat tuon suorittamani ratsastuksen aikana esiintyneitä arvoja eli mikä oli suurin ja pienin saavuttamani sykearvo sekä kaikkien keskiarvo.

Tällaisia esteitä me paineltiin menemään lopussa. Hieno Champ!
Päätin kokeilla sykemittaria itsenäisessä ratsastuksessa niin sileällä kuin estetreenissä, tosin yhdistin ne kaksi samalle kerralle. Aloitin ratsastuksen kävelemällä alkukäynnit maastoreitillä reilun kymmenen minuutin ajan. Tuon kävelyn aikana syke vaihteli 77 ja 83 välillä ja kaloreita kului 20. Kun olin kävelyiltämme valmis, siirryin kentälle ja aloitin verryttelemään Champia käynnissä, ravissa ja laukassa pidemmällä ohjalla, mutta kuitenkin tuntumalla. Tämä osio kesti vajaat viitisentoista minuuttia, sillä kun kävelin jälleen pitkin ohjin, oli sykemittarin kellossa treenin kestona noin 25 minuuttia. 

Alkuverryttelyssä ravasin kevyessä ravissa, jolloin sykkeeni vaihteli välillä 120-135. Laukassa istuin normaalisti satulassa, jolloin syke pyöri 140 paikkeilla. Kaloreita kului tähän mennessä yhteensä 106, jossa on mukana myös alkukäyntien kuluttama kalorimäärä. Oli mielenkiintoista huomata, miten suuri ero laukan ja ravin välillä lopulta oli näin verryttelyn aikana, sillä samaa eroa ei ollut huomattavissa yhtä suuresti enää itse työskentelyssä! Kevyt ravi ei siis ole kovin tehokasta liikuntaa, kannattaa meidän esteratsastajienkin suosiolla pitää se pylly penkissä ;)

Siirrytään kunnollisen työskentelyn osioon! Halusin tehdä mahdollisimman normaalin itsenäisen koulutreenin, joskin hieman tavallista lyhyempänä, jotta aikaa ja jaksamista jäisi myös esteiden pariin. Aloitin tavalliseen tapaan ravissa tekemällä siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Kun olin tyytyväinen hevoseen ja itseeni niiden osalta, jatkoin harjoitusravissa tehtävää, jossa tein pitkien sivujen alkuun sekä loppuun voltit ja niiden välille avotaivutusta. Sain toistaa tehtävää molempiin suuntiin useamman kerran, ennen kuin homma rupesi sujumaan haluamallani tavalla. Työ palkittiin, sillä lopussa Champ oli todella kivan tuntuinen ja suoritti avojen jälkeen pyytämäni sulkutaivutuksetkin oikein mallikkaasti. 

Myös laukassa jatkoin samalla teemalla eli siirtymisten ja avotaivutusten kanssa. Tein siirtymiset ympyrällä niin, että laukkasin aina kolmen askeleen verran, jonka jälkeen siirsin hevosen raviin ja nostin aina vuorotellen vasemman ja oikean laukan. Näin jouduin oikeasti käyttämään sekä aivojani, että kehonhallintaa, sillä tehtävä on haastavampi kuin pelkässä myötälaukassa tehtävä harjoitus. Jatkoin lopulta vastalaukkaa, jossa tein muutamat avot. Sama kuvio toistui toisessa suunnassa, jonka jälkeen annoin Champin laukata hieman isommassa laukassa ja lopetin työskentelyn siihen. Varsinaisen työskentelyosion loputtua olin istunut hevosen selässä 47 minuuttia eli työskentely oli kestänyt noin 20 minuuttia. Laukassa keskisyke vaihteli 140-153 välillä. Siirtymisten aikana syke oli noin 145, eikä kohonnut kertaakaan yli 150. Harjoitusravissa sen sijaan syke kävi välillä miltei 160:ssä, joskaan ei yltänyt aivan sinne asti kertaakaan. Syke oli ravityöskentelyn aikana koko ajan yli 150. Kaloreita kului tähän mennessä 277 eli työskentelyn aikana 171. 



Jottei hupi loppuisi lyhyeen, päätin ottaa lopuksi hyppyjä. Tein todella lyhyen hyppyverryttelyn kisamaiseen tapaan juurikin siksi, että olin verrytelyt sileällä pidemmät pätkät ja seuraavana päivänä olisi vuorossa kisat Ainossa. Sain videokuvaajan ottamaan kaikki hypyt videolle, eikä materiaalia ollut kolmea minuuttia pidempää - kyseessä ei siis ollut mikään rääkkihyppytreeni. Kaikki hypyt näkyvät videolla ääniraidallisen selostuksen kera, joten en selitä niitä tähän sen enempää auki. Siirrytään siis syketietojen pariin!

Hyppäämisen lopetettuani olin ollut hevosen selässä tunnin ja 20 minuuttia eli hyppääminen oli kestänyt välikäyntien kanssa puolisen tuntia (aika paljon käyntiä, sillä hyppäämistä tuli tosiaan se kolmisen minuuttia). Kaloreita kulutin yhteensä koko ratsastuksen aikana 463 eli hyppäämisen ja sitä seuranneen loppukeventelyn aikana 186. Tähän ei laskettu mukaan loppukäyntejä, jotka kestivät melkein puoli tuntia auttaessani tallikaveriani hyppäämisen kanssa. Keskimääräisesti syke vaihteli hyppäämisen aikana 150-160 välillä ja korkeimmillaan se kävi 172:ssa. Huh! Sen analyysin tein, että mitä korkeammaksi esteet nousivat, sitä korkeampi syke oli. Lopuksi rata oli 110-125cm korkeudella ja tulin vielä viimeisen linjan okserin reilun 135cm korkuisena, joten kyse oli jo ihan oikeista esteistä omalla kohdallani.

Mielenkiintoista, pakko myöntää! Keskimääräinen syke koko ratsastuksen ajalta (käynnit mukaan lukien) oli 122 ja maksimisyke oli tosiaan tuon 172. Minimisyke oli alkukäyntien aikana, sen 75 pintaan - tätä arvoa sykemittarini ei antanut lopussa itse. Oli hauska testata näitä arvoja ja todeta, että ratsastus taitaa todellakin olla jonkinlaista urheilua. Seuraavaksi onkin vuorossa valmennusten sykearvojen mittaaminen, jonka jälkeen vertailen tuloksia näihin :)

Oletko koskaan mitannut sykettäsi ratsastuksen tai muun liikunnan aikana?

Millaisia tuloksia sait?

torstai 21. huhtikuuta 2016

#724: Hyvä vai taitava ratsastaja?

Maailma on pullollaan hyviä ratsastajia. Niitä, jotka osaavat teknisesti paljon paitsi teoriassa, myös käytännössä itse hevosen kanssa toimiessa. Hyviä ratsastajia löytyy myös Suomesta, ihan vaikka ratsastuskouluistakin siihen tasoon suhteutettuna - siitäkin huolimatta, että me suomalaiset pyritään hyvin usein väheksymään omaa ratsastustasoamme. Eihän maamme ole hevoskulttuurillisesti loistokkainta ykkösluokkaa, mutta kyllä meiltä löytyy osaamista.

Hyvän ja huonon ratsastajan erot ovat häilyviä, sillä määritelmä riippuu pitkälti vastaajan näkökulmasta. Toisten mielestä hyvän ratsastajan meriitteihin kuuluu hevosystävällisyys ja yleiset hevosenlukutaidot. Määrätietoisuutta, hyvää istuntaa ja eleettömyyttä arvostetaan. Asenteen tulee olla kunnossa: nöyryys ja halu oppia vie pitkälle. Hyvän ratsastajan kanssa hevoset pysyvät terveinä pitkään. Lista on loputon, sillä määrittelijöinä ovat ne kaikki lajimme harrastajat, jotka pyrkivät täyttämään hyvän ratsastajan kriteerit. Jokainen eri lähtökohdistaan.

Kuvia tämän kuun alusta, joita ei ole vielä julkaistu. Ja jottei kukaan valita, että ratsastin vain toiseen suuntaan, todettakoon toisesta postauksesta löytyvän suurin osa niistä toisen kierroksen kuvista :D 



Voimme ehkä todeta yhdessä, että hyvän ja huonon ratsastajan erot on mahdollista jäsennellä omiksi ryhmikseen ja vielä olla niistä lopulta yhtä mieltä. Olin viime viikon perjantaina Ville Vaurion koulutunnilla, jossa sain uutta miettimisen aihetta hyvän ratsastajan tai hyvän ratsastuksen näkökulmalle. Onko hyvä ja taitava ratsastaja sama asia? Ei, vaikka äkkiseltään voisi siltä kuulostaa. Ville esittikin mulle kysymyksen: "mikä erottaa sun mielestä hyvän ratsastajan taitavasta ratsastajasta? Taitava ratsastaja on loputtoman täsmällinen. Se, mitä mä haluan sun ratsastukseen todella paljon lisää, on sellainen esteratsastajille vieras käsite kuin täsmällisyys."

Hetkinen. Minäkö en ratsasta täsmällisesti? No, en tosiaan! Tuohon mennessä en ollut ratsastanut tunnilla ainuttakaan kulmaa, vaan lähinnä surffaillut päämäärättömästi maneesia ympäri esittäen jonkinlaisia pääty-ympyröitä ja suunnanmuutoksia sen kummemmin asiaa miettimättä. Villen sanojen seurauksena aivoni rupesivat raksuttamaan kiivaasti ja miettimään, miten normaali ratsastukseni yleensä tapahtuu. Olenhan kirjoittanut useaan otteeseen täälläkin, kuinka ratsastukseni saattaa muuttua ilman valmentajan jatkuvaa ohjausta lähinnä ratsasteluksi paikasta a paikkaan b. Siis sellaiseksi, missä ei ole mitään varsinaista järkeä. Kyllähän mä olen sisäistänyt jo ajat sitten, että mun pitäisi ratsastaa paljon enemmän ajatuksen kanssa. Miksi sen toteuttaminen on niin kamalan haastavaa?

"Se visio on hirveän tärkeä. Ei pelkästään siitä, miten
se hevonen menee, vaan minne se menee."
- Ville Vaurio




Kulmien ja muiden pikkutarkkojen asioiden tekeminen tuntuu välillä työläältä. Itsenäisesti ratsastaessa saatan helposti tyytyä siihen, että kun hevonen liikkuu hyvin, on kokonaisuus yleensä kiitettävä. Kun ratsastan pitkällä sivulla avotaivutusta, saatan lopettaa liikkeen hyvän pätkän jälkeen hieman puolihuolimattomasti ja ratsastaa seuraavalle pitkälle sivulle aloittaakseni uuden avotaivutuksen sen sijaan, että suoristaisin hevosen kunnolla, ratsastaisin kulman sataprosenttisesti keskittyen, pitäisin saman keskittymisen lyhyen sivun sekä vielä toisen kulman ajan ja aloittaisin vasta sitten avotaivutuksen uudelleen. Yksinkertainen ja niin itsestäänselvä asia, ettei sitä tule ajatelleeksi. Jokainen askel tulisi ratsastaa täsmällisesti ja tarkoituksenmukaisesti, eikä ajelehtia kohti seuraavaa tehtävää.

Hevosilla ei ole loputtomasti kilometrejä käytettävänä. Toiset hajoavat ennemmin kuin muut, mutta pitkäikäisinkin hevonen tulee jossain vaiheessa ratsastuskäyttönsä tien päähän. Ville totesikin, että visio ratsastuksesta on hirvittävän tärkeä osa tekemistämme. Ei pelkästään visio siitä, miten se hevonen liikkuu: onko sen selkä ylhäällä, takajalat aktiivisena ja pää luotiviivalla. Tärkeää on myös visio siitä, minne hevonen on menossa. Haluanko, että hevonen jatkaa avotaivutuksesta suoraan ja taipuu kulmassa hyvin, eikä valu kohti seuraavaa pitkää sivua "vähän sinnepäin" ratsastetulla reitillä?





Itse valmennuksessa keskityimme työstämään perusasioita. Ville katsoi meitä hetken aikaa kaikissa askellajeissa, jonka jälkeen hän sanoi samoja asioita, mitä olin aluksi hevosestani kertonut: kuinka sillä on hieman ongelmia tasaisen tuntuman kanssa ja miten se on herkästi niin sanotusti kahdessa osassa, etuosa ja takaosa erillisinä kappaleinaan. Äitini oli kuvaamassa tunnista videota, jossa näkyy oikeastaan kaikki materiaali koko puolen tunnin valmennusajasta. Jätin tällä kertaa videoon äänet, sillä valmentajan ääni kuuluu oikeasti melko hyvin, eikä mulla ole siihen juuri lisättävää näin kotona jälkikäteen.

Täsmällisyyden pohtimisen lisäksi keskityimme valmennuksessa omien apujeni käyttöön. Ville halusi, että olisin itse nopeampi omien apujeni kanssa, jotten jäisi kantamaan Champia ja tekemään siitä sen vuoksi etupainoista. Apujen tuli olla harvat ja pienet, mutta päästäkseen tähän lopputulokseen tuli niitä tarvittaessa käyttää selkeästi. En saanut pitää jalkaa kiinni kyljessä pohjetta lukuunottamatta, eikä jalkaa saanut käyttää muutenkaan kuin pakollisissa tilanteissa. Eteenpäinpyrkimystä treenattiin keskiaskellajien avulla ja apujen käyttöä kulmienratsastuksilla, joissa mun tuli pystyä ratsastamaan kulman läpi taivutetulla hevosella ilman, että sisäjalkani olisi ollenkaan kiinni. Aluksi kovin haastavaa, mutta lopulta varsin hyödyllinen harjoitus.

Kontaktin eli tuntuman hataruuden vuoksi Ville sanoi, että Champ voisi hyvin kulkea hieman syvemmässä muodossa. Sen pitäisi hänen mielestään liikkua hieman enemmän juuri sään edestä pyöreänä, sillä se kohta on helposti liian paikallaan - kaula nimittäin taipuu kyllä suuntaan jos toiseen. Muutenkin teimme valmennuksen aikana paljon perusjuttuja aina väistöistä siirtymisiin, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun Ville näki Champin varsinaisesti liikkeessä. Ensimmäiset kerrat ovat aina vähän sellaista tsekkausta siitä, mitä minkäkin ratsukon kohdalla tulisi tulevaisuudessa lähteä työstämään.

Villen valmennus antoi siis hieman ajattelemisen aihetta siitä, mikä lopulta erottaa taitavan ratsastajan hyvästä ratsastajasta. En osaa sanoa, olenko yksin ajatukseni kanssa, mutta tämä kyllä jälleen avasi silmiäni ja pisti miettimään omaa tekemistäni hevosen selässä. Oivallukset ovat toki hienoja asioita, sillä ilman niitä tämä laji olisi melkoisen paljon tylsempi harrastus!

Mikä sinun mielestäsi erottaa taitavan ratsastajan hyvästä ratsastajasta?