keskiviikko 1. lokakuuta 2014

#421: Katsaus alkuviikkoon

Huh, taas ovat päivät vierähtäneet nopeammin kuin olisin uskonut. Mulla on nyt todella kiireinen viikko, sillä töiden ja hevostelun ohessa kirjoitettavana on yhden opintojakson lopputyö sekä ensi viikon tentti, johon sisältyy kolme englanninkielistä teosta. Lukemistahan en ole vielä aloittanut, mutta kai sen kerkeää vielä sunnuntaina tehdä.. Hups!
 
Champ on saanut kevyemmän alkuviikon: maanantaina kävelin sen kanssa pitkään maastossa, minkä jälkeen juoksutin sitä hetken aikaa isolla ympyrällä kunnolla pyöreäksi kropastaan. Hevonen ei vaikuttanut viikonlopun jälkeen mitenkään erityisemmän väsyneeltä, vaan oli oikeastaan huomattavan pirteä ja jopa vähän riehui liinassa vinkuen ja ottaen spurtteja suuntaan ja toiseen. Samana päivänä hevonen sai myös uudet kengät, tällä kertaa jo hokkireikien kera.. Niin se talvi vain lähenee lähenemistään.
 
Eksyin selailemaan vanhoja kuvia, joten tämän postauksen kuvasato onkin vuosilta 2011-2013! Tämä kuva on Tahko Areenalta, jossa kävin paljon vuosina 2011-2012 ratsastamassa erilaisia hevosia.
Viimeinen päivä Stephexillä Belgiassa 2011.


Elämäni paras päivä, 3.2.2013, kun Champ tuli Suomeen!
Tiistaina kävin tallilla vain pikaisesti tekemässä Champin ruoat valmiiksi, sillä hevosella oli vapaapäivä. Teen yleensä aina niin, että kisoja seuraavana päivänä liikutan Champin kevyesti ajatuksella pyöreästä hevosesta ja isommasta liikkeestä (ei mitään kokoavaa, enemmänkin jumppaavaa) ja siitä seuraava päivä saa olla vapaa. Tullessani tallille iltapäivällä sain kuulla, että Champ oli ollut aamulla vähän normaalia "vaisumman" oloinen eli makoillut karsinassaan normaalia enemmän. Ruuna tykkää makoilla aamuheinien jälkeen rauhassa karsinassaan, mutta nyt se oli ollut normaalia väsyneemmän oloinen. Tallimme omistaja oli mennyt katsomaan, onko hevosella kaikki ok: Champ oli näyttänyt kasvavan oikein ryhdikkääksi ja olevan ajatuksella "ihanaa, jes, toitko herkkuja, kuka sä oot, tulitko rapsuttamaan, mitä kaikkee kivaa tehdään, ihanaa kun tulit..". Sen vatsaäänet olivat normaalit ja se söi hyvällä ruokahalulla, joten tallilaiset totesivat, että hevonen taisi olla vain väsynyt viikonlopusta. Illalla äitini kävi katsomassa Champia, kun en itse päässyt, ja hevonen oli silloinkin ollut pitkällään, mutta pirteänä ja syönyt hyvin.
 
Tiistaina meillä oli Helsingin jäähallilla Helsinki International UB Horse Show'n kick off-tilaisuus, jossa annettiin meille toimihenkilöille infoa tulevasta ja pääsimme kaikki tutustumaan tiloihin yhdessä. Mulle alue oli onneksi jo tuttu, sillä pääsin tutustumaan siihen jokunen aika sitten HIHSin edustajien kanssa. Siitä voit lukea lisää täältä! Meidän kansliaporukkamme siis lähinnä surffaili alakerran pukuhuoneiden äärellä, jossa ihmettelimme jääkiekkoilijoita harjoituksissaan sekä fiilistelimme tulevaa tapahtumaa. Tilaisuuden jälkeen hengailimme Steffin kanssa Helsingissä, kunnes menimme Oonan kanssa katsomaan Vadelmavenepakolaisen elokuviin. Oli muuten hyvä leffa!
 
Ensimmäisiä ratsastuskertoja Champin kanssa Suomessa.. Heh heh..
Lentokone! Toinen oli ihan fiiliksissä, kun päästin sen ensimmäisiä kertoja isoon tarhaan irti.

 
Olemme kyllä kavereiden kanssa niin innoissaan tulevasta tapahtumasta! Tiesittekö muuten jo, että tiistaina julkaistiin kansainvälisten ratsastajien lista - eli siis lista niistä maailman huippunimistä, jotka tulevat muutaman viikon kuluttua Suomeen! Mukana on kaiken kaikkiaan puolet maailmanlistan 30:stä parhaasta ratsastajasta, mukaan lukien esimerkiksi maailmanlistan tämän hetkinen ykkönen, Scott Brash. En todellakaan meinaa malttaa odottaa tuota keskiviikkoa, jolloin raahaamme Sarinan ja Stephanien kanssa matkalaukkumme Scandic Parkin tiloihin ja vietämme sieltä käsin huikean viikon jäähallilla hevosten parissa aina sunnuntaihin saakka.
 
Blogini yhteistyökumppani UB Horse Show järjesti muutama viikko sitten Ypäjällä semifinaalikilpailun, jossa ratkaistiin myös Amateur Tourille pääsevät ratsastajat. Kaikkinensa 86 Amateur tourilaista pääsee jäähallille näyttämään taitojaan kansainvälisten huippujen joukkoon. Monena vuonna mukana on ollut yksi tai useampi kaverini, joten tiedän sitä kautta, millaisesta tilanteesta on kysymys. On todella jännittävää olla kisaamassa areenalla, mutta ennen kaikkea se on osoitus pitkäjänteisestä työstä, joka on tehty kesän aikana noiden tulosten saavuttamiseksi. Tsemppiä siis kaikille osallistujille, me varmasti näämme kansliassa - hymyillään, kun tavataan :)
 
Vuonna 2011-2012 ylläpidossa mulla ollut pv-tamma Königs Kapris KS, joka muuten
voitti junioreiden SM-pronssia kenttäratsastuksessa muutama viikko takaperin. Super
paljon onnea Renja ja Kapri, ootte huipputiimi! :)
Hollanti 2012
Haluaisin tuon väriset hiukset takaisin! Tämä myös Hollannista kesältä 2012, oltiin jossain kisoissa.
Tänään keskiviikkona ratsastin Champilla jumppaavasti, edeten kunnolla eteen ja tehden ravissa sekä laukassa pohkeenväistöä. Ravi ei tuntunut mitenkään ihmeellisen hyvältä, mutta laukka oli suorastaan irtonaista ja hevonen venytti kunnolla eteen-alas. Tein paljon vastalaukkaa, jossa taivutin hevosta vielä kunnolla sisälle. Super hyvää jumppaa! Champ pärski tyytyväisenä ja oli laukassa oikein rento, mutta pyrki kuitenkin todella hyvin itse eteen. En olisi voinut toivoa "parempaa" ratsastusta näin rankan kisaviikonlopun jälkeen, varsinkin, kun hevosella oli ollut kaksi edellistä päivää hyvin kevyttä liikutusta.
 
Huomenna mulla on aamuvuoro töissä, josta suuntaan luennolle ja illalla vielä valmennukseen. Toivottavasti saan kuvaajan paikalle, sillä estetunneilta ei ole tullut materiaalia pitkään aikaan!

maanantai 29. syyskuuta 2014

#420: Ypäjä Horse Show

Varoitus - tämä postaus on aika pitkä! Meinasin ensin tehdä jokaisen päivän erillisenä postauksena, mutta koska kuvamateriaalia on melko vähän, tyydyin tiivistämään tekstin minimiin ja toteuttamaan tämän näin.
 
Lähdimme perjantaina yhdeksän jälkeen aamulla kohti Ypäjää ja kauden ensimmäisiä hallikisoja. Olin pakannut edellisenä päivänä tavarat melko hyvin kasaan, joten perjantaina lähinnä laitoin heinät säkkiin ja tavarat autoon. Isäni ajoi traileria ja tulin itse perässä omalla autollani, sillä en saa vielä itse vetää traileria BE-kortin puuttuessa. Olimme Ypäjällä hyvissä ajoin, joten kerkesin rauhassa järjestellä kaiken paikoilleen tallissa ja kävelyttää Champia matkan jälkeen tallialueella ennen kuin kisajärjestäjä saapui paikalle.
 
Noin kahdentoista maissa rupesimme purkamaan konteista tavaraa maneesiin. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta noiden kaikkien estemateriaalien ja koristeiden raahaaminen konteista maneesiin ja takaisin kontteihin on melko suuri urakka - varsinkin, kun meitä oli paikalla vain neljä. Kahden aikaan kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa, jossa sain kokea uuden makuelämyksen: söin nimittäin hevosenlihaa! Oli oikeasti todella hyvää, varsinkin, kun alkuruokana oli paprika-chilikeittoa ja jälkiruokana lattemoussea.
 
Mulla on kuvia tähän hätään vain lauantain 110cm luokasta sekä kännykällä räpsittyjä otoksia sieltä täältä. Videokin löytyy vain lauantain 115cm luokasta, kun muita luokkia kukaan ei kuvannut (tai yritti kyllä, mutta videokameralla ei lopulta ollut mitään materiaalia, heh.. :D). Tosi harmi, mutta välillä näin! C. Amanda Ristimäki (http://amandajaponit.blogspot.fi)
Champin kanssa kävelyllä perjantaina aamupäivällä, kun saavuttiin kisapaikalle.

Olin kaikissa luokissa paikalla hyvissä ajoin, joten jouduin odottelemaan vuoroani verryttelyyn ulkona.

Kolmen aikaan kisojen ratamestari Johku saapui paikalle, jolloin pääsimme rakentamaan radan valmiiksi. Joskus neljän jälkeen rupesin sitten vähitellen laittamaan hevosta kuntoon ja suuntaamaan kohti Ypäjä-hallia, jossa verryteltiin warm up-luokkia varten. Hevonen tuntui ihan hyvältä, en ainakaan muista, että mitään suurempia ongelmia olisi ollut.
 
Warm up-luokkien idea on, että ratsukolla on 80 sekuntia aikaa hypätä maneesin esteitä haluamassaan järjestyksessä tai sitten maneesin rakennetun radan mukaisesti. Näistä ei tule tuloksia minnekään. Itse menin tuon radan, sillä se oli ammattilaisen suunnittelema ja siksi hyvin looginen. Champ oli Opistohallissa (kisamaneesi) vähän jännittynyt, mikä  näkyi siinä, ettei hevonen ollut pohkeen edessä ja se jäi tyhjäksi/kovaksi kädelle. Kolmannelle esteelle ratsastin itse kaarteen huonosti (hevonen jäi vain juoksemaan kaarteen läpi apuja vasten), minkä vuoksi tuloksena oli stoppi, mutta tulin esteen uudelleen ilman mitään ongelmaa. Radan toisiksi viimeisenä oli vesimattoeste, jolle lähestyttiin kaarteesta. Olin ihan varma, että Champ jäisi kulmaan pomppimaan peläten vesimattoa, joten käytin raippaa kahdesti ennen estettä ja näin ollen yli ilman kieltoa, joskin kiemurrellen ja ei kovinkaan tyylikkäästi.
 
Radan jälkeen soitin valmentajalleni ja totesimme, että voisin hyvin hypätä seuraavan aamun amatöörisarjan finaalin 115cm-korkeudella, koska hevonen oli ollut ihan ok. Perjantaihin mahtui vielä illalla Haimi-hallin ja Opistohallin radan rakennusta, varusteiden putsaamista, hevosen ruokintaa ja hoitoa sekä tietysti toimihenkilöiden kanssa ajanviettoa.

Tälle kuvalle nauroin niin paljon! Miten voi olla hevonen ja varsinkin kuski niin vinossa.. La 110cm luokka, C. Amanda Ristimäki (http://amandajaponit.blogspot.fi)
Ja tässä tultiin vähän isolla hypyllä sarjan a-osalle. Hevosenkin ilmeestä näkee, että oho, meinaa jäädä väli vähän ahtaaksi, kun edessä on yhden laukan päässä pysty. C. Amanda Ristimäki (http://amandajaponit.blogspot.fi)
C. Amanda Ristimäki (http://amandajaponit.blogspot.fi)
Lauantaina kisat alkoivat kahdeksalta aamulla ja olin päivän ensimmäinen lähtijä omasta toiveestani. Heräsin kuudelta ruokkimaan hevosen ja raahauduin sitten umpiväsyneenä radankävelyn jälkeen verryttelymaneesiin. Champ tuntui samanlaiselta kuin edellisenä päivänä, teki hyviä hyppyjä verryttelyssä ja oli pirteä. Rata oli jo vähän haastavampi 115cm-radaksi, sillä kyseessä oli finaali. Lähdin ratsastamaan ehkä vähän liian luottavaisena, sillä heti ykköselle hevonen kielsi ilman mitään suurempaa syytä. Se yritti jarruttaa jo kaarteessa ja uudestaan lähestyessäni jäi pomppimaan kauas esteestä. Jonkin ajan kuluttua sain potkittua sen ykkösestä yli, minkä jälkeen laukka jäi vähän pitkäksi ja matalaksi, tämän vuoksi kakkosesteen puomi putosi. Neljännelle esteelle Champ yritti kiemurrella, mutta sain sen siitä yli ja loppurata olikin sitten ihan ok.
 
Monet paikallaolevista kavereistani tai tutuistani sanoivat, että Champ oli ihan possu. Sain käskyn mennä hyppäämään iltapäivän 110cm luokka Haimi-halliin, joten kävin jälki-ilmoittautumassa siihen. Luokkien välissä olin verryttelyvalvojana, hoidin hevosta, rakensin ratoja ja mietin, pystynkö ratsastamaan toista rataa, koska meinasin nukahtaa pystyyn ja olo oli kuumeinen.
 
Haimi-hallin 110cm luokka oli kaikille avoin A.2.0 arvostelulla, eli nopeimmin ja vähimmillä virhepisteillä ratsastanut voittaa. Lähdin ajatuksella, että yhtään kieltoa ei tule. Verryttely oli oikea katastrofi: ensimmäiset kerran lähestyessäni 60cm pystyä jäimme kulmaan pomppimaan ja tätä jatkui muutaman minuutin verran. Vaikka miten potkin ulkopohkeella, ei hevonen yksinkertaisesti suostunut menemään kavaletin yli, vaan meni korvat hörössä sinne, minne itse tahtoi. Lopulta sain kuin sainkin työvoiton ja hevonen ylitti tuon pystyn pienenä, minkä jälkeen se ei yrittänyt kieltää kertaakaan. Verryttely sujuikin muuten oikein kivasti ja hevonen oli rento, vaikka aluksi sikailikin.



Tässä ollaan sunnuntaiaamuna seitsemän jälkeen aamukävelyllä metsässä, missä riitti vaikka mitä hämmästeltävää.
Radalle lähdin sellaisella apinanraivolla, ettei toista ole! En ole varmaan koskaan ratsastanut niin päättäväisesti. Champ ei yrittänyt kieltää, mutta ratsastin kyllä itsekin niin voimakkaasti hevosen apujen väliin, ettei sillä olisi kauheasti ollut mahdollisuuksia. Jopa "pelottava" vesimatto-okseri ylitettiin ilman ongelmia. Radan jälkeen olin niin iloinen, etten tiennyt mitä sanoa. Tosin olin myös aivan loppu, lähinnä tärisin pelkästään siksi, että olin niin loppu fyysisesti. En ratsastanut aikaa, mutta sijoituimme lopulta viidensiksi ja pääsimme palkintojenjakoon. Champ oli oikein onnellinen ja ylpeä itsestään saadessaan rusetin ja päästessään laukkaamaan kunniakierrokselle musiikin tahdissa..
 
Sunnuntaina olin pirteä, sillä olin saanut nukuttua edellisen yön paremmin. Oma starttini 110cm-luokassa oli vasta iltapäivällä, joten aamulla kävin kuuden jälkeen ruokkimassa hevosen ja siivoamassa karsinan, minkä jälkeen kävelyttelimme hevosia ja menimme aamupalalle. Kisat alkoivat vasta yhdeksältä, joten kävin sitä ennen pakkaamassa omat tavarani ja toimin sitten verryttelyvalvojana sekä radanrakennuksessa.
 
Olimme sanonut, että jos Champ yrittää vielä sikailla, saa Valtteri Reilin mennä sillä 120cm-luokan kurinpalautuksena. No, uhkaus kannatti, sillä hevonen oli ihan Super! Valmentajani käski pyytää joltakin lainaan erilaiset kannukset, sillä mulla oli mukana vain pehmeät ja lyhyet kannukset, joilla hyppään kotona. Lainasin sitten Antilta hänen 2,5cm pitkiä vasarakannuksia. Ratsastaessa mun piti ihan varoa, etten kannus osu kylkeen, sillä hevonen oli niin pohkeen edessä, ettei varmaan koskaan ole ollut. Se oli oikeasti älyttömän miellyttävä ratsastaa ja teki kaikkensa päästäkseen esteistä yli, vaikka itse tein virheitä.
 
La 110cm luokka, C. Amanda Ristimäki (http://amandajaponit.blogspot.fi)
Lauantain iltakävely!
 
Linkki lauantain 115cm videoon (muita ratoja ei valitettavasti kuvattu)
 
Radalle lähdin samalla asenteella kuin lauantain toiseen luokkaan: ei kieltoja. Ensimmäinen vaihe meni puhtaasti ja päätin ratsastaa aikaa toisessa vaiheessa, sillä hevonen tuntui niin hyvältä. Champ oli ihan Super! Se pelasti tilanteet, joissa itse ratkaisin huonosti ja yritti oikeasti kaikkensa, jotta pääsi esteitä puhtaasti yli. Tuollaiselta sen pitäisi tuntua aina, nimittäin se oikeasti taisteli puolestani esteistä yli. Kymmenennelle esteelle olin itse aivan liian ahne ja käänsin huolimattomasti liian pienellä tiellä, jolloin hevosella ei ollut mahdollisuuksia päästä okserin takapuomista yli ilman kosketusta, joten tuloksena oli sitten 0-4vp. Olin niin tyytyväinen hevoseen, vaikka oma ratsastukseni ei niin kehuttavaa ollutkaan.
 
Champ sai paljon taputuksia ja kehuja, pitkät loppukäynnit ja pääsi sitten talliin lepäämään. Pääsimme lähtemään kotiin vasta seitsemältä, sillä olin loppuun asti töissä, minkä jälkeen purimme kaikki esteet pois maneeseista. Hevonen oli syystäkin väsynyt kotiin päästyään, sillä viikonloppu oli rankka paitsi fyysisesti, myös varmasti henkisestikin. Onnekseni Champin vatsa toimi koko ajan täysin moitteetta!
 
Lyhyesti tiivistettynä voisin sanoa, että viikonloppu oli oikea "vaikeuksien kautta voittoon". Nyt sain sen fiiliksen, millaiselta ratsastuksen pitää tuntua radalla. Se sunnuntai rata oli oikeasti fiilikseltään sellainen, millaisella voisin ratsastaa isompia luokkia. Muutenkin nuo 110cm radat tuntuivat jo pieniltä korkeuksilta, vaikka suurin osa esteistä olikin maksimikorkeudessaan. Saa nähdä, milloin pääsen menemään ensimmäisen 120cm-luokan esimerkiksi koulutusluokkana, jolloin radat ovat vielä helpotettuja.
 
Tästä on hyvä jatkaa kohti hallikautta! Tällä viikolla hevonen saa paljon jumppaa ja rennompaa menoa, sillä pitkä viikonloppu rasittaa aina hevosta vähän eri tavoin kuin yhden päivän kisat. Seuraavia kisoja en ole edes vielä miettinyt, mutta parin viikon päästä olisi mahdollisuus osallistua esimerkiksi Järvenpään aluekisoihin tai vaihtoehtoisesti joihinkin seurakisoihin. Mutta niitä kerkeää miettiä myöhemminkin :)

perjantai 26. syyskuuta 2014

#419: Pohdintaa GNF:stä

Elokuussa sain Veljekset Wahlsténilta kokeiluun Gut Nutrition Formula -nimistä rehuvalmistetta. Kirjoitin tuolloin postaukseen näin: "Kyseessä on valmiste vatsahaavasta tai muista suolisto-ongelmista kärsiville hevosille. GNF auttaa ylläpitämään hevosen vatsan ja suoliston optimaalista kuntoa ja toimintaa sekä parantaa ruoan hyväksikäyttöä." Lisää tuotteesta ja sen hetkisistä mietteistäni voitte lukea täältä.
 
Lupasin kirjoittaa lisää informaatiota GNF:stä sitten, kun Champ olisi syönyt sitä jonkin aikaa. Syötin tuon purkin kokonaisuudessaan loppuun reilut kaksi viikkoa sitten, joten nyt olemme olleet ilman sen vaikutusta jo hyvän aikaa. Voin kertoa, että näinkin lyhyellä kokeilujaksolla erot ovat olleet selkeitä!
 
Champin vatsaongelmat alkoivat viime keväänä mystisesti, jolloin epäilimme ensin hiekkaa vatsassa. Hevonen söi psylliumkuurin pariin otteeseen ja kerran käytimme sen klinikalla hiekkakuvissa. Mitään sen kummempaa kertymää ei onneksi löytynyt, joten eläinlääkäri suositteli syöttämään kuivaa heinää säilöheinän ohella. Varsinkin keväisin säilöheinän laatu voi nimittäin vaihdella suurestikin, vaikka meidän tallimme heinä on onneksi ollut varsin hyvälaatuista.  Kokeilin muitakin erilaisia tuotteita, kuten TehoBaktia ja ruusunmarjajauhetta.
 
Tässä postauksessa kuvituksena toimii kuvia, jotka hankin Hyvinkään kisoista.


 
Kuivan heinän syötöllä hevosen vatsa rauhoittui lähes normaaliksi - se oli täysin normaali aina siihen asti, kunnes lähdimme matkustamaan paikasta toiseen. Eli kisamatkoilla tai esimerkiksi kengitykseen lähtiessä hevonen veti vatsan yleensä vähän löysäksi, mikä normalisoitui aina viimeistään seuraavana päivänä kotiin paluusta. Tämä muutos ei ollut mitenkään valtaisa, mutta sellainen, että itse sen kuitenkin selvästi huomasin.

Elokuussa aloitin syöttämään Champille Gut Nutrition Formulaa ja kerkesin syöttää sitä muutaman viikon ennen ensimmäistä kuljetusta. Tuolloin vatsassa ei tapahtunut mitään muutosta suuntaan tai toiseen, mutten uskaltanut vielä iloita sen kummemmin - yhdestä tilanteesta kun ei vielä voi lopullisia johtopäätöksiä tehdä. Keravan kisat reilu viikko sitten olivat viimeiset kisat/kuljetustilanne, jossa hevonen oli GNF:n "vaikutuksen alaisena". Vatsan toiminta oli edelleen koko kilpailupäivän ja kuljetusten ajan moitteetonta: lanta täysin kiinteää ja hevonen ilmavaivaton.



Tämä viimeinen kuva on Keravan aluekisoista tämän kuun alusta, c. Pinja Vallenius, kiitos! :)
Nyt Hyvinkään kisoissa en ollut syöttänyt GNF:aa enää viikkoon ja huomasin eron heti. Champin vatsa ei varsinaisesti ollut löysä, mutta lanta oli hiukan vetisempää ja "ilmavaivoja" oli reilusti enemmän, kun GNF:n aikaan niitä ei ollut ollenkaan. Kun mikään muu ei ollut muuttunut, pystyin siis vetämään maalaisjärkisen yhteevedon: tuotteesta selkeästi oli meille hyötyä. Tänä aikana kun tuotetta en ole hevoselle syöttänyt, on se myös ollut vähän aiempaa kärttyisämpi. Ei siis millään tavalla vihainen, mutta kuitenkin niin, että olen kiinnittänyt asiaan huomiota.

Tilasin Champille 10kg purkin samaista tuotetta lisää, sillä haluan, että hevosen vatsa pysyy mahdollisimman tasapainoisena ja sen suorituskyky pysyy sitä kautta niin hyvänä kuin suinkin mahdollista. Hevoset voivat nimittäin stressata helposti myös niille tuttujen asioiden parissa, minkä näkee hyvin juuri esimerkiksi vatsan toiminnassa. Vatsa on yleensä se, joka heijastaa hevosessa muita vaivoja.

Sain teiltä lukijoilta tuohon esittelypostaukseen muutamia kommentteja siitä, miten tämä kyseinen tuote on auttanut teidän hevosillanne. Mielelläni kuulisin myös lisää tuotekokemuksia sekä mielipiteitä siitä, haluaisitteko tätä tuotetta mahdollisesti testata tulevaisuudessa!

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

#418: Syysvirtaa riittää!

Voi pahus! Kirjoitin tiistaina postauksen, jonka onnistuin vahingossa poistamaan puhelimellani ja siksi joudun sen nyt kirjoittamaan uudelleen. En muista enää yhtään, mitä kirjoitus piti sisällään, joten tehdään vähän eri kaavalla tämä kyseinen postaus.
 
Viime viikolla maastoilin perjantaina melkein kahden ja puolen tunnin lenkin, jonka alkuun kaverini Janita pääsi kuvaamaan meistä hieman peltorallikuvia. Tuolloin sää oli vielä hyvä, joten pellon reunat olivat kuivia ja niillä pääsi hyvin päästelemään höyryjä hevosesta. Tänä vuonna meidän tallilla ei valitettavasti ole sänkkäriä, mutta muutaman pellon reunassa olevalla polulla voi ratsastaa satunnaisesti ja näin ollen saada hieman vaihtelua hiekkateihin.
 
Näiden kuvien laatu kärsi vähän huonojen kuvausolosuhteiden vuoksi: jouduin muokkaamaan niitä aika paljon jälkikäteen ja siksi tulos on tämä... Mutta ainakin on kuvia! :D
 

 
Champ oli todella innoissaan peltorallittelusta! Sillä on muutenkin riittänyt virtaa näin säiden viilennyttyä ihan todella paljon, johtuen varmasti osittain myös kevyemmästä viikonlopusta ja kuluneesta alkuviikosta. Meillä on luvassa "rankka" viikonloppu Ypäjällä, kun hyppään perjantaista sunnuntaihin jokaisena päivänä lähtökohtaisesti yhdessä luokassa, joten halusin pitää hevosella vähän kevyemmän jakson ennen näitä kisoja. Vapaapäivää en saanut sopimaan tälle viikolle ollenkaan, joten korvasin sen sitten vähän kevyemmällä ja vaihtelevammalla liikutuksella.
 
Edellisen viikon perjantaina oli ensimmäinen kevyempi päivä, kun maastoilimme tuon kaksi ja puoli tuntia. Lauantaina hevosella oli vapaa oman syntymäpäiväni vuoksi ja sunnuntaina kävin juoksuttamassa sitä illalla pyöreäksi, tosin ihan lyhyen aikaa. Maanantaiaamuna Champ sai nauttia hieronnasta ja se oli kuulemma ollut ihan todella hyvä. Edellisestä hieronnasta on jo reippaasti aikaa, joten ajattelin, että hevonen olisi saattanut olla kauttaaltaan vähän jumissa. Ajatukset osoittautuivat siis vääriksi! Maanantaina ratsastin hevosen avuille antaen sen olla suurimman osan ajasta pyöreämmässä muodossa, kuitenkin niin, että tein hetken aikaa siirtymisiä vähän ylempänä.
 




 
Eilen tiistaina maastoilin jälleen, tällä kertaa aamulla yhden plusasteen lämpötilassa ja kovan, puuskaisen tuulen saattelemana. Hevonen oli vähän säpsy, mutta meillä oli ihan hauska lenkki (olin itse aivan jäässä, vaikka olin pukenut matkaan pitkikset housujen alle sekä toppaliivin takin alle!). Kerran joku ohikulkija pamautti ajattelemattomuuttaan (?) postilaatikon kannen kiinni todella äänekkäästi, mitä Champ pelästyi ja pomppasi ensimmäisenä reaktiona poispäin äänestä päätyen etujaloillaan ojan pohjalle. Muutaman sekunnin hevonen seisoi hämmentyneenä ojassa ja pomppasi sitten takaisin tielle. Sain keikuttua itse kyydissä tuosta äkkiliikkeestä huolimatta. Onneksi oja oli todella matala, sillä jos se olisi ollut niitä toista metriä syviä ojia, joita tuolla on paljon, olisi tulos voinut olla vähän toisenlainen.
 
Tänään meillä oli vuorossa estevalmennus, jonka pidimme vähän jumppaavana. Aloitimme ihan sileätyöskentelyllä, jota teimme pitkähkösti sekä ravissa että laukassa puomien avulla. Verryttelimme hyvän tovin ristikoilla, jotka tulimme ravissa maapuomin avustuksella. On muuten todella hankalaa tulla ravissa esteelle, ainakin omasta mielestäni!
 




 
Menimme jumppasarjaa, jossa ensimmäisenä oli maapuomi ja siitä innariväli ristikolle. Tästä jatkettiin yksi laukka-askel ja pysty, josta yksi laukka-askel ja okseri ja tämän jälkeen vielä kahden laukka-askeleen päässä pysty. Välit olivat tarkoituksella vähän lyhyet, jotta hevoset joutuivat jumppaamaan todella itseään. Aluksi tulimme kaikki ihan matalana ja haimme vain oman ylävartalon asentoa sekä tasaista myötäystä esteillä. Muutaman kerran jäin joko pitämään liikaa hypyssä kädellä tai vaihtoehtoisesti katsoin liikaa alas, jolloin oma ylävartaloni oli liian edessä.
 
Viimeisille kahdelle hyppykerralle nostimme esteitä isommiksi niin, että toisiksi viimeinen okseri oli reilu 130cm tasaokseri ja viimeinen pysty oli sekin reilut 130cm. Mun piti todella jarruttaa hevosta äänellä ja pysyä itse pystyssä, jotta hevonen mahtui väleihin. Vasta näillä korkeuksilla alkaa tuntea selkään sen, millainen voima Champilla on sen hypyissä: se joutuu nimittäin vasta tuolla oikeasti ponnistamaan ja käyttämään sitä selkää hypyn läpi. Olisi ollut kiva saada kuvaaja paikalle, mutta yrityksistä huolimatta se ei tällä kertaa onnistunut. Ehkä joskus toiste!
 
Onko teidän hevosillanne syysvirtaa?

maanantai 22. syyskuuta 2014

#417: Syksyn siivoustalkoot

Kuinka moni teistä ottaa itseään niskasta kiinni ja päättä puunata kaikki hevostarvikkeet vähintään kerran vuodessa? Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka putsaavat kaikki käytetyt varusteet jokaisen käyttökerran jälkeen suojien saippuapesua myöten. Silti joka paikkaan kertyy kuukausien mittaan likaa ja pölyä - olemmehan tallilla.
 
Olen pyrkinyt ottamaan keväisin ja syksyisin tavaksi putsata kaikki hevoskamppeet kerralla puhtaiksi ja läpikäydä samalla varusteet järjestykseen. Esimerkiksi keväisin lähetän loimet pesulaan, jotta ne ovat syksyä varten puhtaita käyttöä varten ja muutenkin fiksumpi säilyttää kesän yli laatikoissa. Suursiivousten yhteydessä putsaan varusteet rasvauksen kera, järjestän tavarat yleisesti siististi paikoilleen ja käyn muutenkin läpi asioita: onko jotain korjattavaa, mitä puuttuu, mikä on ylimääräistä.
 
Tältä näytti harjapakki ennen putsaamista: likainen päältä ja sisältä!
Mulle on tärkeää, että pakkiin mahtuu tarpeeksi tavaraa.


Tässä koko sisältö komeudessaan: harjoja, haavojen puhdistusaineita ja kuumemmittari, hevosen siistimiseen tarvittavia välineitä sekä satulasaippua. Mulla on oma pakki lääkintäkamppeille, mutta nuo "lääkeaineet" ovat esillä aina juuri siksi, että Champ onnistuu saamaan itselleen pieniä naarmuja tuon tuosta.
Tällä tavalla lika kertyy purkkien kylkiin, vaikka niitä säilyttäisi pakin suojissa.

Viime viikolla aloitin tämän suursiivouksen, sillä mulla ei ole yhtä kokonaista päivää aikaa puunata kaikkea läpi. Aloitin putsaamisen harjalaatikkohyllystä ja jatkoin sitten omalle pienelle kaapilleni, jossa säilytän omien ratsastusvarusteideni lisäksi esimerkiksi linimentit ja muut aineet, jotka eivät kestä jäätymistä talvisin. Putsaamisen kohteiksi joutuivat myös ruoka-astiat, joissa säilytän Champin lisärehuja.
 
Perusidea on selvä: putsataan kaikki lika ja muu kertynyt ylimääräinen roina pois ja järjestellään sitten tavarat paikoilleen. Olen perusluonteeltani melkoisen pikkutarkka (tietyissä asioissa) ja siksi rakastan pitää järjestystä yllä. Toisaalta mulla on tapana jättää joskus ympäristö vähän "levälleen" ja kerryttää esimerkiksi oman huoneen pöydälle tai tuolille viikon verran kaikkea roinaa, ennen kuin saan siivousvimman ja järjestän samalla koko huoneen siistiksi. Helposti myös kerrytän nurkkiin tyhjiä purkkeja ja vermeitä vain siksi, että "niille voi olla joskus käyttöä".
 
Harjapakki sisältä ennen putsausta. Likaa on!
Ja sama ulkopuolelta. Meidän tallilla on paljon lintuja, joten vaikka pakki on hyllykössä, sotkevat linnut sitä silti.
Ja nämä kaksi alinta kuvaa ovat putsaamisen jälkeen - valmista tuli!


 
Vaikka putsaan harjat kumisuan kanssa jokaisen harjauskerran yhteydessä, kertyy harjapakkiin silti jatkuvasti likaa. Siispä otin kaikki harjat ulos ja pesin pakin veden kanssa sisältä ja ulkoa, minkä jälkeen tein perusteellisen putsauksen jokaiselle harjalle ja muulle tilpehöörille. Kerran vuodessa olisi hyvä pesaista harjat pesuaineen kera, jotta ne saisi ihan juuriaan myöten puhtaiksi. Mulla tämä on vähän venähtänyt, sillä kesällä se olisi ollut helpoin toteuttaa kuivattamismahdollisuuksien vuoksi. Kun käytän harjoja vain yhdellä hevosella, ei pesemistarve ole niin välttämätön. Silloin kun ostimme Champin pesin kaikki harjat ja muut pestävät varusteet desinfiointiaineen ja mäntysuovan kanssa, jotta ne olisivat puhtaita uudelle hevoselle.
 
Tulevina päivinä olisi tarkoitus käydä nahkavarusteiden kimppuun ja rasvata jokainen käytössä oleva remmi kunnolla. Mulla on viikonloppuna kolmipäiväiset kisat Ypäjällä, joten tämä on samalla hyvä syy puunata kaikki kisakuntoon. Nyt kun saisin vielä jostain sitä paljon kaivattua aikaa, niin pystyisin hyvin tekemään kaiken kerralla loppuun!
 
Joko te olette tehneet syyssiivouksen? Vai onko se vasta suunnitelmissa?

lauantai 20. syyskuuta 2014

#416: Paljon onnea vaan!

Uskomatonta - tänään on mun 20-vuotissyntymäpäiväni. Olo ei kyllä ole yhtään sen vanhempi kuin eilenkään, mutta niin ne vuodet vierivät eteenpäin. Kohta pitää kärsiä ikäkriiseistä.. Onneksi sinne on vielä matkaa!
 
En ole enää teini, mutten oikeastaan aikuinenkaan. Jonkinasteinen "junnusennu", niin kuin jotkin viisaammat tätä ikää nimittävät. Omassa elämässäni mulla on menossa varsin kiireinen aika: käyn töissä keskimäärin 25 tuntia viikoittain, opiskelen avoimessa yliopistossa viestinnän aineopinnot pelkästään tämän syksyn aikana, harrastan ratsastusta niin tavoitteellisesti kuin osaan ja siihen päälle kirjoitan blogia, teen kotitöitä ja yritän joskus nähdä perhettäni tai kavereita. Harvemmin tulee hetkiä, jolloin voisin istahtaa täysin vailla tekemistä sohvalle ja avata television katsoakseni esimerkiksi elokuvia.
 
Oman haasteen opiskeluille tekee se, että yli kaksikymmentä kirjaa ovat englanninkielisiä - esimerkiksi muutaman viikon kuluttua olevassa tentissä mulla on tentittävänä kolme noin 300-400 sivuista englanninkielistä teosta organisaatioviestintään liittyen. Kiinnostavaa, mutta haastavaa. No, onneksi olen aina pitänyt haasteista!
 
 
Tulevalle syksylle ja talvelle on suunnitteilla vaikka mitä ja voitte uskoa, miten paljon toivonkaan asioiden toteutuvan haluamallani tavalla! Blogin osalta syksy tulee olemaan varmasti kesää hiljaisempi, mutta toivon pystyväni julkaisemaan ainakin kaksi tai kolme postausta viikkoon. Mikäli suunnitelmat pitävät, tapahtuu vuoden vaihteen jälkeen jotain tosi kivaa, varmasti myös teidän lukijoiden kannalta. Siihen asti nautiskellaan kuluvasta syksystä ja toivottavasti varsin runsaslumisesta talvesta.
 
Mulla on tänään edessä yhdeksän tunnin työvuoro, joten syntymäpäivä vietetään töissä. Onneksi lähdemme illalla työkavereiden kanssa syömään Helsinkiin ja jatkamme siitä baariin juhlimaan pyöreitä vuosia. Sunnuntaikin kuluu tosin töiden merkeissä, joten vapaata ei tänä viikonloppuna sen kummemmin ole. Ensi viikonloppuna onkin vuorossa Ypäjä ja siellä pääsen näkemään muitakin kavereita pitkästä aikaa - jes!
 
Toivottavasti teillä on mukava viikonloppu :)

perjantai 19. syyskuuta 2014

#415: Inkivääri hevosen ruokinnassa?

Sain jo hyvä tovi sitten Chia de Gracialta pussillisen inkiväärijauhetta kokeiluun Champille. Nämä kaikki luonnon ravintoaineet ovat periaatteessa vielä hyvinkin tuntematon alue itselleni, joten mielenkiinnolla tutustun "alaan" tarkemmin. Champin ruokaan kuuluu tai on kuulunut toki paljon muitakin luonnontuotteita, kuten MSM:ää, ruusunmarjajauhetta, chian siemeniä sekä esimerkiksi kaikille tuttuja porkkanoita tai omenia.
 
Inkivääri onkin oikea luonnon teholisäravinne, sillä se ehkäisee erilaisia tulehdustauteja ja tukee nivelten liikkuvuutta. Jälleenmyyjän sivuilla kerrotaan myös, että inkivääri poistaa nestettä ja vähentää turvotusta. Niveltulehduksista kärsiville hevosille inkivääri voisi siis olla hyvä vaihtoehto. Champillahan piikitettiin heinäkuun alussa selkä ja jalat pienten tulehdusten vuoksi, joten tämä voi olla yksi tukikeino terveyden ylläpitämiseen. Kasvia on käytetty vuosituhansien ajan erilaisten vaivojen hoitoon niin eläimillä kuin ihmisilläkin.
 

  
Suoraan kopioituna Chia de Gracian sivuilta yksi osa tuoteselostusta menee näin: "Inkiväärin sisältämät karvasaineet lisäävät ruuansulatusnesteiden ja syljen eritystä, ja tästä syystä inkiväärillä voidaan tukea ruuansulatusta. Siitä voi olla apua myös astman ja allergioiden hoidossa ja sitä voidaan käyttää flunssaisen olon helpottamiseen. Inkiväärillä on myös elimistöä puhdistavia ominaisuuksia. Se laajentaa pintaverisuonia ja lisää samalla verenkiertoa." Champille inkivääriä suositeltiin juuri siksi, että se pystyisi tukemaan ruuansulatusteiden toimintaa.
 
Kyseessä on varsin voimakastuoksuinen jauhe, joten en ihmettele, vaikka jotkin hevoset arkailisivat ensin sen syömisessä. Meillä inkivääri on sekoitettu iltapuuroon ja ainakin toistaiseksi ruoka on kelvannut ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Muutamat muutkin tallilaisemme ovat syöttäneet inkivääriä hevosilleen jo pidemmän aikaa ja olen aina silloin tällöin kysellyt heiltä, mikä tuon hajun takana onkaan ollut. Aina vastaus on ollut sama: inkivääri. Ja pakko myöntää, että itse ainakin olen pitänyt hajusta.
 
 
Koska inkivääri on antibioottinen kasvi, suositellaan sen syöttämistä kuureina. Syöttäminen kannattaa aina aloittaa varovasti ja lisätä määrää lopulta hevosen koosta ja tarpeista riippuen 1-3:een ruokalusikalliseen päivässä. Kantaville tai imettäville tammoille inkivääriä ei suositella. Chia de Gracialta inkivääriä saa tilattua 350g pakkauksissa hintaan 14,90€. Tuote on 100% jauhettua inkivääriä ja alkuperämaa on Nigeria.

Vaikka olen ollut hevosten parissa yli puolet elämästäni, en tunne tietäväni tarpeeksi eri osa-alueista hevosen hoitoon tai muuhun liittyen. Varsinkin kaikki hyvinvointiin liittyvät asiat (no, kaikki varmasti liittyy jollakin tapaa hyvinvointiin) kiinnostavat ja siksi haluan oppia niistä jatkuvasti lisää. Olen siinä mielessä fiksu, että osaan sanoa ääneen, etten tiedä kaikkea ja näin ollen pystyn myös kysymään apua ja mielipiteitä muilta ihmisiltä. Siksi esitänkin teille nyt kysymyksen:
 
Oletteko te syöttäneet eläimillenne tai itsellenne inkivääriä? Millaisin tuloksin?