maanantai 26. tammikuuta 2015

#490: Erilainen valmennuspostaus

Jälleen yksi valmennuspostaus, mutta ehkä te kestätte ;) Tällä kertaa yritin keksiä jotain vähän erilaista tapaa kertoa valmennuksesta, sillä monet valmennuspostaukset toistavat sitä samaa tutuksi tullutta kaavaa. Mitä pidätte tällaisesta tyylistä kirjoittaa valmennuksen kulusta? Itselleni tämä oli ainakin kivaa vaihtelua, mutta vanha malli on kyllä helpompi toteuttaa..
 
Torstaiseen tapaan vietimme Champin kanssa illan estevalmennuksessa. Jo toistamiseen saimme kokea harvinaista herkkua ja olimme valmennuksessa yksin ilman muita ratsukoita. Tämä on samalla äärettömän opettavaista (kaikki valmentajan huomio kiinnittyy juuri omaan tekemiseeni), mutta samalla todella rankkaa (juurikin samasta syystä). Kerroin edellisessä estevalmennuspostauksessa talven olevan loistavaa treeniaikaa ja sillä teemalla me jatkoimme myös tällä kerralla: tekniikkaharjoituksia vähän erilaisemmilla tehtävillä.

Tässä rata, jota hyppäsimme. Esteet on numeroitu 1-8, eikä suinkaan esim. 3a-c,
sillä se on helpompi hahmottaa noin :)
Maneesiin nousi pystyyn seuraavanlainen tehtävä: pitkällä sivulla reilusti uran sisäpuolella pysty-okseri -linja 17,20m välillä, lyhyen sivun kautta diagonaalilla kolmoissarja yhden askeleen välein (esteet oli rakennettu suoraan linjaan lyhyen sivun kanssa eli ne piti hypätä vinoon), toisella pitkällä sivulla uran sisäpuolella pysty-pysty -sarja yhdellä laukka-askeleella ja viimeisenä vielä kolmoissarjan b-osa vinoon diagonaalilla yksittäin.
 
 
MITÄ HARJOITUKSELLA HALUTTIIN SAADA AIKAAN?
  • Vinoesteillä hevosen on oikeasti oltava ohjan ja pohkeen välissä, sillä muuten esteelle ei pääse perille asti. Hevonen kun voi helposti livahtaa ohi sille suunnalle, jonne este on avoimempi.
  • Vinoon hypättävät esteet ovat aina paitsi ratsastajalle, myös hevoselle visuaalisesti haastavampia.
  • Vinoon hypätessä esteelle on tultava keskelle, aivan kuten suoraan lähestyessäkin. Se voi kuitenkin olla suoraa estettä vaikeampaa, sillä vino este vie automaattisesti hevosta enemmän toiseen reunaan.
  • Harjoituksella haluttiin testata, että hevonen on ratsastajan avuilla. Samalla normaaleihin harjoituksiin tuli lisää haastetta.
     
MIKÄ ON AIEMMIN OLLUT HAASTAVAA VASTAAVANLAISILLA TEHTÄVILLÄ?
  • Itselleni okserit ovat pystyjä vaikeampia, sillä pienessä päässäni kuvittelen osuvani takatolppaan. Champ kyllä suoristaa itsensä todella näppärästi hypyssä, vaikka hyppäisin okseria vinolla lähestymisellä!
  • En ole hypännyt Champin kanssa aiemmin kuin muutamia kertoja vinoja lähestymisiä, joten en muista aiempien ongelmien virallista listaa. Aikoinaan hyppäsimme tällaisia tehtäviä ratsastuskoulussa vähän helpommalla tasolla: pienemmillä esteillä ja hevosilla, jotka olivat enemmän "automaatteja". Silloin ongelmana oli varmasti useimmiten pitää hevonen suorana esteelle asti, jottei se mennyt ohi.
     
 
 
 
 
Aloitimme tunnin tulemalla kolmoissarjaa laukassa pelkkinä puomeina niin, että väleihin tuli kaksi laukkaa. Ensin Champ katsoi vinopuomeja vähän normaalia enemmän, mutta muuten tehtävässä ei ollut mitään ihmeellistä. Itse hyppäämisen aloitimme vinoilla lähestymisillä kolmoissarjan b-osalle ja sen jälkeen okserille, minkä jälkeen siirryimme linjalle, sarjalle ja lopulta kolmoissarjalle. Kaiken tämän jälkeen tulimme rataa yhtenä pötkönä.
 
 
MIKÄ OLI HAASTAVAA VALMENNUKSEN AIKANA?
  • Alkutunnista ratsastin todella paljon taaksepäin esteitä kohden. Vaikka esteet olivat matalia, pitäisi mun silti sallia hevosen laukata rennossa laukassa sen sijaan, että nypin hevosen laukan pois ennen esteitä.
  • Edellisen päivän kouluvalmennuksessa tappelin kädellä hevosta vasten moneen otteeseen ja se näkyi esteillä: hevonen oli ajoittain vähän vahva, mutta käytin silti suhteessa liikaa kättä, enkä osannut rentouttaa olkavarsia mukautumaan hevosen liikkeisiin.
  • Yritin korjata nyppimisen ratsastamalla hevoseen liikaa painetta, mikä kostautui siinä, että ratkaisin esteitä kohden tilanteita typerästi ratsastamalla eteen-taakse ja vielä tuuppaamalla estettä kohden.
  • Jos hevonen tuli lähelle, mun oli vaikeaa pitää oma ylävartalo tarpeeksi pystyssä, jotta hevonen olisi päässyt hyppyyn pienestä askeleesta huolimatta. Nyt makasin kaulalla useaan otteeseen, jolloin työ oli hevoselle tuplasti hankalampaa.


Ja yhä edelleen joudun käyttämään vanhoja kuvia, kun uusia ei ole. Eli halukkaat kuvaustaitoiset ihmiset, laittakaa viestiä tulemaan - meitä saa tulla kuvaamaan koska vain :)





 
MITEN ONNISTUIN KORJAAMAAN VIRHEET?
  • Kerran Piude kyllästyi siihen, että nypin hevosen ihan liian lähelle esteitä ja käski mut itse nostamaan pudonneen puomin. Sen jälkeen en enää ratsastanut niin paljon taaksepäin ja esimerkiksi 17,2m linja sujui hyvin neljällä laukalla, vaikka se tuntui aluksi todella pitkältä.
  • Sain parannettua ylävartalon asentoa myös niillä kerroilla, kun hevonen tuli vähän lähelle. Korjauksen yritin tehdä aktivoimalla vatsalihakset paremmin ponnistuksessa eli se lähti keskivartalon hallinnan kautta.
     
MIKÄ ONNISTUI VALMENNUKSESSA?
  • Itse vinot lähestymiset eivät tuntuneet vaikeilta, vaikka aluksi hirvittivätkin. Olin oikein tyytyväinen siihen, että vino lähestyminen kolmoissarjalle ei tuottanut ongelmia itse vinouden suhteen: Piude sanoikin, etten nyt voi enää todeta, etten pääsisi normaalille kolmoissarjalle.
  • Esteet olivat lopuksi 110-130cm korkeudella, eikä suuria ongelmia ollut radan aikana. Tietysti korjattavaa löytyy aina ja viimeisellä radalla olisin saanut ottaa ensimmäiselle linjalle yhden puolipidätteen lisää, tulla rauhallisemmin sisään kolmoissarjalle ja ratsastaa viimeisen sarjan sisään huolellisemmin (nyt a-osalle tuli niin iso hyppy, että b-osan hyppy jäi laa'aksi). Kokonaisuudessaan olin kuitenkin tyytyväinen, sillä tehtävä oli omaan tasooni nähden jo haastava.


Mitä piditte tällaisesta valmennuspostauksesta?
Oletteko te hypänneet vastaavanlaisia tehtäviä?

lauantai 24. tammikuuta 2015

#489: Lumisateessa

Perjantaina päätin lähteä tallille kameran kanssa, mikä osoittautui sekä hyväksi, että huonoksi ratkaisuksi. Lumisade nimittäin pääsi kirjaimellisesti yllättämään, eikä kameran kanssa heilumisesta meinannut tulla yhtään mitään. Itsepäisesti painelin kuitenkin tarhaan Champin luo lumihiutaleiden leijaillessa alas taivaalta. Kamera kastui läpimäräksi suurten, märkien hiutaleiden laskeutuessa sen rungolle, eikä kuvista meinannut edes saada selvää. Lopulta annoin periksi ja lähdin näpit jäässä takaisin talliin miettimään positiivisempia asioita.
 
Kaverini Janita lupasi tulla yhden shetlanninponin kera mun ja Champin maastoseuraksi, joten varustin kiireen vilkkaa hevosen kuntoon ja suuntasin takaisin pihamaalle. Yritimme ottaa vielä muutaman otoksen kameran muistiin ennen matkaan lähtemistä - laihoin tuloksin. Champ on palavasti rakastunut jokaiseen pieneen poniin, joita naapuritallillamme asuu ja näin ollen poseeraamisen sijaan se halusi vain tehdä tarkempaa tuttavuutta ponineitiin.
 
Muokkasin kuvia tällä kertaa vähän eri tavalla kuin ennen, mitäs pidätte? Laatu nyt ei ole kummoinen, kun lumisateen takia kuvat eivät tarkentaneet oikein mihinkään :( Klikkaamalla isommaksi voitte kuitenkin parantaa laatua!



 
Lopetimme siis kuvaamisen ja lähdimme maastoon. Rennot maastolenkit ovat kyllä parasta rentoutumista! Itse olin aamulla töissä, joten maastolenkki hyvässä seurassa vailla murheita oli oivallinen tapa nollata pää ennen viikonloppua. Juttelimme niitä näitä ja taapersimme teitä pitkin yhteensä tunnin verran. Vaikka mulla oli toppahousut jalassa, alkoi kylmä päästä loppumatkasta varpaisiin asti.. Hyrr!
 
Talliin päästyäni kaikki vaatteet olivat ihan märkiä: vaikka ulkona oli pakkasta, oli lumi kerennyt kastelemaan kaiken kunnolla. Ripustelin villaloimen kuivumaan ja pudistelin kypärästä isoimmat lumet pois ennen kaappiin asettelemista. Hevonen sai jäädä sisään, sillä tarhausaikaa olisi ollut jäljellä enää puolisen tuntia. Ulkoilemisen sijaan Champ sai nauttia kädenlämpöisestä herkkujuomasta ja heinätuposta, jotka se otti vastaan vaativasti hirnuen. Ruuna on kyllä hassu - kun se kuulee veden äänen ratsastuksen jälkeen, se tietää saavansa pian oman juomansa. Silloin se tapittaa karsinan seinän läpi kohti vesiboksia pää ylhäällä niin pitkään, että sen lähetys saapuu karsinan ovelle. Tätä kaikkea säestää kärsimätön hörinä, mikäli toimitus ei tapahdu tarpeeksi nopeasti.
 


 
Tänään lauantaina klippaan Champin ja kaksi muuta tallimme hevosta. Yritän ottaa tapahtumasta ennen ja jälkeen -kuvat, jotta saan siitä jotain materiaalia blogiin! Siihen asti, nauttikaa viikonlopusta ja maahan sataneesta lumesta :)
 
Ps. Iso kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille! Vastaan jokaiseen kommenttiin ajallaan, mutta luin ne jo pikaisesti läpi. Aiheesta tulee oma postauksensa ensi viikolla, sitä ennen luvassa on kuvia ja videoita kaikesta muusta.

perjantai 23. tammikuuta 2015

#488: Miksi luet blogiani?

Selaisin tällä viikolla vanhoja postauksiani ja sitä, miten ne ovat herättäneet teissä mielenkiinnon. Omaksi yllätyksekseni blogini kaikkien aikojen suosituin postaus on viime syksyn Keravan aluemestaruuskisoista kertova postaus. Toki olen tiennyt tämän koko ajan, mutta olen tosissani pohtinut, miksi juuri se postaus on saanut niin paljon huomiota osakseen.
 
Tästä innostuneena halusin tehdä kokonaan oman postauksen aiheesta ja kysyä teiltä lukijoilta, miksi te luette juuri tätä blogia. Blogimaailma on paisunut myös Suomessa viimeisen vuoden aikana jopa hevospuolella todella suureksi ja tarjonta lisääntyy jatkuvasti. Jokaiselle on jotain, se on ihan varma asia. Se, että blogini on yksi Suomen hevosblogien luetuimmista, on toki äärettömän hienoa, mutta samalla ihmetys tuota asiaa kohtaan ei koskaan katoa omalta kohdaltani. Arvostan suuresti jokaista lukijaani, myös satunnaisesti paikalla vierailevia, ja haluan tarjota teille nyt mahdollisuuden kertoa mielipiteitänne rehellisesti.
 
 
 
Aloitin blogin pitämisen niin kauan aikaa sitten, että se on kasvanut ikään kuin osaksi itseäni ja siksi sitä on välillä vaikea katsoa "ulkopuolisen silmin". Listasin alapuolelle muutamia kysymyksiä, joihin toivoisin saavani vastauksia tämän postauksen kommentteihin. Näiden avulla voin kehittyä paremmaksi bloggaajaksi ja tehdä tästä blogista entistä monipuolisemman, kadottamatta kuitenkaan sitä omaa otettani. Jokainen antamanne vastaus on tärkeä, mutta erityisen kiitollinen olen kaikille teille, jotka osaatte perustella vastauksenne tarkemmin!
  • Miksi luet blogiani?
  • Mikä blogissani on hyvää? Entä huonoa?
  • Mitä asioita et muuttaisi blogissani? Mikä olisi parannettavaa?
  • Mikä postauksista on suosikkisi tai jäänyt muuten mieleen?
  • Kauan olet lukenut blogiani ja kuinka monta kertaa viikossa keskimäärin vierailet täällä?
Kiitos kaikille lukijoille, ihanaa viikonloppua! :)
 

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

#487: Verta, hikeä ja kyyneliä

Olin tänään alkuillasta kouluvalmennuksessa. Edellisestä kerrasta tuntui olevan ikuisuus, vaikka ajallisesti väli taisi olla muutaman viikon verran. Olin jo etukäteen varautunut siihen, että Champ saattaisi olla vähän normaalia huonompi, joten olin maneesissa puoli tuntia ennen valmennuksen alkua kävelemässä ja verryttelemässä hevosta itse tuntia varten.
 
Kuinka osasin aavistaa, että hevonen saattaisi tänään olla tavallisista tahmeampi työskentelyyn? Champhan on ollut nyt oikeastaan viime marraskuusta asti todella kiva ratsastaa niin sileällä kuin esteilläkin, sillä siitä on tullut reaktiivisempi ja herkempi jalalle. Se on myös suorempi ja tasaisemmalla tuntumalla. Toki välillä on päiviä, jolloin kaikki ei ole pelkkää tanssimista, mutta lähtökohtaisesti ne huonommatkin päivät ovat olleet paljon parempia kuin aiemmat parhaat hetket.
 
Maanantaina ja eilen tiistaina Champ oli kuitenkin ratsastaessa vähän vastahakoinen. Se oli oikeastaan aika sählä aluksi: seurasi kaikkien muiden hevosten tekemistä ja keskittyi ihan muuhun kuin siihen, mitä siltä pyysin. Itse ratsastaessa hevonen oli periaatteessa ihan herkkä jalalle, mutta kuitenkin pätkittäin kovetti kylkensä ihan kokonaan, eikä reagoinut eteenpäin vieviin apuihin millään tavalla tai korkeintaan heittämällä takaosaa ilmaan. Pätkittäin hevonen oli kuitenkin todella kivan tuntuinen. Ruunalla oli lauantaina vapaa ja sunnuntaina kävelin maastossa, joten se on voinut myös jumiutua viime torstain isommasta jumppasarjatyöskentelystä.
 
Tänään ei oltu yhtä uskottava kouluratsukko kuin loppuvuodesta :D
Päivän treenin yksi osa: valkoinen on avotaivutusta, punainen ravia/laukkaa.
No, sitten itse tähän päivään. Kerroin jo heti tunnin aluksi valmentajalleni näistä edellisten päivien ratsastuksista, jotta hän tietäisi hieman, missä mennään. Teimme koko tunnin ihan perustehtäviä, sillä estehevoselle tärkeää on olla avuilla ja suora - se helpottaa esteiden hyppäämistä, mutta myös ylläpitää hevosen terveyttä. Estehevosten ei tarvitse osata "temppuja", vaan niiden tulee olla hyvin läpiratsastettuja ja siten kyetä suorittamaan esteradat halutulla tavalla.
 
Aloitimme tunnin käynnissä ympyrällä, jossa mun piti varoa ratsastamasta Champia ulos tahdista. Lähden helposti kiirehtimään, jolloin hevosen käynti muuttuu passitahtiseksi ja sen selkä jännittyy. Kun hevoset olivat edes jotenkin ohjan ja pohkeen välissä, siirryimme harjoitusraviin ja aloimme tekemään pitkiltä sivuilta suuria, 10-12 metrin halkaisijan voltteja. Voltit olivat siitä erilaisia, että teimme ensin puolikkaan poltin ja ratsastimme sitten 5-10 metriä suoraan, jonka jälkeen käänsimme vasta seuraavan puolikkaan takaisin uralle. Tämä on loistava harjoitus itselleni, sillä siinä Champ ei pääse kaatumaan sisäpohkeen päälle ja joudun myös itse ratsastamaan tarkasti hevosen joka askeleella, jotta se on volttien puolikkaiden välissä suorana.
 
Ravissa tehtävä sujui vielä ihan hyvin. Aluksi Champ tuntui hitaalta ja sellaiselta kuin potkisi kiviseinää. Meillä vaihtui tallilla heinäerä, mikä on varmasti osasyynä tähän "ilmapallomahaisuuteen" - tämän tunnin aikana Champ teki viisi lantakasaa, kun normaalisti määrä on korkeintaan yhdessä.. Uusi heinä on oikein hyvälaatuista ja ainakin Champ on syönyt sitä kuin pieni possu.
 
Viime maaliskuussa (?) meidän meno näytti tältä. Ei se tämän päiväinen varmasti huonompaa ollut, mutta tuntui suorastaan katastrofilta.

 
Kun voltit sujuivat suoristuksilla, jätimme suoristukset pois ja teimme ihan tavalliset voltit pitkille sivuille. Voltteja tuli yhdestä kolmeen aina yhdelle pitkälle sivulle ja väleissä mun piti ratsastaa avotaivutusta, sillä Champ jää helposti banaaniksi johonkin suuntaan. Kun olimme toistaneet tehtävää molempiin suuntiin, teimme vielä ympyrällä siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin raviin (välissä sai olla 3-5 askelta käyntiä). Mun piti tässä huolehtia, että hevonen käveli välin rauhallisesti kiirehtimättä, mutta kuitenkin niin, että se lähti heti eteen isossa ravissa pienestä avusta.
 
Ravityöskentely sujui oikeasti loppujen lopuksi mallikkaasti! Hevonen kulki ihan hyvällä kaulalla, työskenteli takaosastaan ja oli tasainen kädelle. Jouduin itse töihin ja käyttämään vatsalihaksia, jotta pystyin istumaan harjoitusravissa edes siedettävästi. Mutta laukka.. Voi elämä! Laukannoston jälkeen hevonen jäi ihan paikalleen ja kun ratsastin eteen, ei mitään reaktiota tapahtunut: hevonen vain hidasti, poikitti ja raippaa käyttäessäni pukitti. Noissa tilanteissa (mitä tulee onneksi nykyään enää todella, todella harvoin) mun pitäisi itse laskea sataan ja ratsastaa hevosta eteenpäin vähitellen, eikä hyökätä sen kimppuun. Se ei nimittäin pääse eteenpäin, jos se ei ole tasapainossa.
 
No, kun vihdoin sain hevosen eteen, jäi se ihan älyttömän vahvaksi edestä. En ole koskaan istunut sen selässä niin, että se olisi painanut ja vetänyt noin paljon ohjaa vasten. Suu oli ihan kuin kiviseinä - kuten myös kyljet. Vaikka valmentaja huusi ohjeita ja käski pitämään käden elävänä, en pystynyt muuhun kuin vetämään takaisin. No, jokainen voi arvata, ettei se johda yhtään mihinkään: vetokilpailun häviää aina ratsastaja. Yleensä Champin ollessa huono edestä, on se helppo ratsastaa jalalla paremmaksi. Nyt niin ei kuitenkaan ollut ja meno oli aika karmivan näköistä.
 
Ja nämä kuvat ovat elokuulta viime vuodelta. Tämä oli ensimmäisiä kertoja, kun aloin ratsastamaan ilman kannuksia sileällä ja siitä ollaan tultu todella, todella paljon eteenpäin!

 
Teimme samaa tehtävää kuin ravissa. Meinasin heittää hanskat tiskiin, sillä pitkään aikaan en ole ratsastanut noin huonosti! Liioittelen ehkä siinä, että hevonen oli aivan totaalisen hirveä, sillä laukassakin sain hyviä pätkiä rentouttaessani itse käden ja antaessa hevoselle aikaa. On se vaan kumma, miten ongelmien ilmetessä ne kaikki vanhat huonot tavat tulevat tuplaten takaisin ja kaikki uusi ja opittu menee taka-alalle.
 
Valmennuksen jälkeen voivottelin omaa ratsastustani kavereilleni ja eräs totesi, ettei se näyttänyt ollenkaan huonolta. Niin, ravissa hevonen kulki hyvässä tahdissa ja suoritti hyvin, laukassakin saimme hyviä pätkiä. Mutta kun hevonen on ollut nyt niin pitkään aivan super kiva ratsastaa, tuntuu tällainen pieni taantuma suorastaan maailmanlopulta. Mutta vain epäonnistumisten kautta voi kehittyä paremmaksi ratsastajaksi, eikä meno voi aina olla nousujohteista.
 
Sekä minä että hevonen olimme molemmat aivan loppu valmennuksen jälkeen! Olin herännyt itse puoli kuudelta töihin ja tehnyt ensin työpäivän, jonka jälkeen lukenut hetken koulujuttuja ja nukkunut pienet päiväunet ennen tallille lähtöä. Edellisen yön lyhyet yöunet ja ei-niin-terveellinen ruokailu ottivat veronsa ja nyt olen fyysisesti ihan poikki. Loppuviikko jatketaankin samoilla aikaisilla herätyksillä, joten taidan kiirehtiä nukkumaan tänään hieman aikaisemmin. Ehkä huominen estevalmennus sujuu sitten paremmin! :)
 
Oletteko te tehneet samantyyppisiä tehtäviä ratsastaessanne?
Onko jollakin muulla menossa nyt pieni alamäki ratsastuksessa?

maanantai 19. tammikuuta 2015

#486: Huh, johan pomppaa!

Talvi on ihanaa aikaa, mutta nämä loskasäät ovat kyllä super inhottavia! Haluaisin ottaa kivoja kuvia ulkona, mutta maisema on todella ruma ja sää harmaa. Maneesissakaan ei oikein saa otettua kuvia, joten luvassa on jälleen yksi postaus vailla laadukkaita kuvia. No, eiköhän se kevät sieltä vähitellen tule - tai edes kunnon lumikerros ja pakkaset!
 
Edellinen viikko oli normaalista viikkorytmistämme poikkeava, sillä en ollut koulutunnilla ollenkaan ja sen sijaan hyppäsin kahdesti. Tiistaina vuorossa oli paljon puomi- ja kavalettitehtäviä, emmekä nostaneet esteitä missään välissä yli 90cm korkeammaksi. Sain ohjeeksi tulla täysin ilman jalkaa esteille, mikä saattaa kuulostaa ulkopuolisen korvaan hurjalta. Tähän on kuitenkin syy - yleensä se, että pidän jalan kiinni, on samalla itselleni se, että ratsastan hevoseen painetta. Tehtävänäni oli siis opetella pitämään jalka hevosen lähellä ilman, että käytin sitä ollenkaan. En saanut pelätä sitä, että hevonen saattaisi pysähtyä esteen eteen tai kaarteissa. No, kuten arvata saattaa, eihän Champ pysähtynyt, vaan tuli entistä herkemmäksi pohkeelle.
 
 
 
 
 
Mutta ei sen enempää tiistaista, sillä tarkoituksenani oli kertoa torstain valmennuksesta. Talvi on tunnetusti treenausaikaa hevosille ja ratsastajille, sillä kesällä keskitytään kilpailemiseen. Näin kisakauden ulkopuolella tekniikkaa hiotaan, vaativuustasoa nostetaan ja hevosille (sekä mielellään myös ratsastajille) hankitaan tarvittava kunto kesän kisoja ajatellen. Aiemmat estevalmennukset ovat painottuneet tekniikan hiomiseen ja nyt vuorossa oli jumppasarja!
 
Aloitimme valmennukset tulemalla yhtä yksittäistä puomia molemmista suunnista. Koska tarkoituksena oli hypätä jumppasarjaa suoralla linjalla, tuli hevosen olla alusta asti suora puomin ylityksessä ja sen jälkeen. Champ virittyi todella paljon esteiden näkemisestä ja sinkoili välillä suuntaan tai toiseen, mutta oli kuitenkin ihan ratsastettavissa.
 
Puomin ylityksen jälkeen aloitimme hyppäämään yhtä pystyä, jonka edessä ja takana oli ponnistuspuomit. Tarkoituksena oli tulla suoralla linjalla mahdollisimman läheltä viereistä okseria, jotta hevonen olisi suora ennen estettä ja saisin jatkettua kierroksen mukaan oikeassa laukassa. Tämä osoittautui haastavaksi, sillä en saanut Champia jatkamaan oikeassa laukassa esteen jälkeen. En vain yksinkertaisesti saanut hevosta suoraksi ennen ponnistusta, jolloin sen oli helpompi laskeutua vasemmassa laukassa alas. Kun tämä onnistui lopulta, lopetimme verryttelyn ja siirryimme jumppasarjalle. Verryttelypysty oli korkeimmillaan noin 120cm, jos oikein arvioin.
 
Alkuverryttelyä.
Champ keksi aluksi omaa viihdykettä esteiden jälkeen :D
Jumppasarja eteni seuraavanlaisesti: ensin ponnistuspuomi, josta ristikolle - yksi laukka-askel - pysty - yksi laukka-askel - okseri - yksi laukka-askel - okseri - kaksi laukka-askelta - pysty. Aloitimme niin, että esteet olivat loppupäässä ehkä 90cm korkeudella ja lähdimme sitten nostamaan niitä isommiksi muuttaen samalla linjan kulkua. Piude halusi jumpata Champia tällä tehtävällä ja haki juuri tietynlaista hyppykaarta hevoselle. Jos joku väli jäi ahtaaksi, ei väliä pidennetty, vaan edellistä estettä muokattiin: esimerkiksi okserista tehtiin reippaammin nouseva, mikäli seuraava väli jäi ahtaaksi. Tällöin hevosen hyppy vie automaattisesti enemmän ylös kuin eteen ja seuraavaan väliin jää enemmän tilaa.
 
Toki esteiden noustessa ja oksereiden pidentyessä otimme vähän tilaa, jottei tehtävä olisi käynyt "mahdottomaksi" ja epäreiluksi hevoselle. Kun esteet alkoivat nousemaan 120cm tienoille, alkoi itselläni olemaan vaikeuksia pysyä kyydissä. Tärkeää oli, etten maannut hevosen kaulalla estäen sitä pääsemästä itse ylös väleissä tarpeeksi nopeasti. Kuitenkin mun piti myödätä tarpeeksi esteiden päällä, jottei Champ joutunut hyppäämään selkä alhaalla ja siten juuri niin kuin emme halunneet. Olen niin kamalan hidas, että tuo nopea myötääminen ja ylös nouseminen on mulle todella haastavaa!
 

Lopuksi esteet nousivat 140cm asti.
Lopuksi esteet olivat jo aika isoja: ensimmäinen ristikko oli tietysti pieni ja seuraava pystykin vain noin metrissä. Ensimmäinen okseri oli nouseva 120cm, toinen okseri enemmän tasana oleva 140cm ja viimeinen pysty 140cm. Oli kyllä niin kivaa päästä hyppäämään pitkästä aikaa noin "isoa" - Champkin nautti täysillä ja se jopa lopetti pelleilyn, kun se joutui jo hieman keskittymään tehtäväänsä. Ehkä se ajatteli, että vihdoin se saa hypätä muutakin kuin maahankaivettuja ;)
 
Champ kävi ihan kierroksilla hyppäämisen aikana ja se sinkoili suuntaan ja toiseen vinkuen aina, kun se sai jostain siihen syyn (esim. lumien tippuminen katolta, mitä se ei todellakaan pelkää). Loppuraveissa se olisi vain halunnut laukata ja mennä pää ylhäällä täysiä, sillä sen mielestä hyppääminen oli tuona päivänä ollut erityisen hauskaa. Herra oli kyllä oikein tyytyväisen näköinen itseensä, eihän sille voinut kuin nauraa.
 
Oletteko te hypänneet jumppasarjoja? Millaisia?

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

#485: Luminen pelto - ilo irti!

Olen haikaillut täällä blogissakin moneen otteeseen siitä, miten odotan lunta pellolle. Välillä tilanne on näyttänyt ihan hyvältä ja olen ollut melkein varma siitä, että tästä talvesta tulee runsasluminen. Sitten on tullut plussakelit ja vesisateet, jotka ovat vieneet kaiken valkoisen pois maanpinnalta. Todella ärsyttävää! Pääkallokelit eli jäiset tiet ovat olleet maastoilun kannalta se viimeinen vaihtoehto, mutta on sitä silti yritetty liukastella menemään hokkien voimin..
 
Maanantaina hypin riemusta, kun viikonloppuna sataneet lumet olivat jääneet maahan. Ja kyllä sitä lunta olikin yhden yön aikana tullut - miltei 30cm! Siitä innostuneena lähdin käymään Champin kanssa pellolla ennen maneesiin menemistä. Kuten olen aiemmin kertonut, Champ osaa ottaa kaiken ilon irti pellolla olemisesta ja tälläkin kertaa se esitti mitä mielenkiintoisempia loikkia. Edelliseen kertaan verrattuna se oli kylläkin todella kesy, sillä silloin emme päässeet yhtäkään askelta suoraan ilman vinkumista ja riehumista.
 
Tässä pieni video tuon päivän reissusta. Valitettavasti paikalla oli vain yksi kuvaaja, joten oikeita valokuvia ei tällä kertaa saatu. Lisäsin siksi mukaan muutamia kuvia edelliseltä talvelta. Toivottavasti meidän innostus kuitenkin välittyy näin videon välityksellä teille saakka :)
 
 

perjantai 16. tammikuuta 2015

#484: W-Healing Wrap

Sain marras-joulukuun vaihteessa Veljekset Wahlstenilta testaukseen W-Healing Wrapit, joista kerroin silloin tässä postauksessa. Lupasin palata asian tiimoilta uudelleen sitten, kun olen kerennyt käyttämään tuotetta pidemmän aikaa ja näin ollen saanut siitä vähän laajemman käsityksen omakohtaisesti.
 
W-Healing Wrapit ovat siis tallisuojat, joiden kankaan keraaminen pintamateriaali ja toppaus heijastavat ihon omaa lämpöä takaisin ja aikaansaavat näin hoitavan vaikutuksen alueelle. Ne lisäävät verenkiertoa, vähentävät turvotusta ja nopeuttavat vammojen paranemista. Kuten aiemmin kirjoitin, kyseessä on ihan kuin tallipintelit, mutta helppokäyttöisempänä ja tehokkaampana versiona.
 
Tallilla, jossa Champ asuu, käyttää moni yksityishevonen vastaavanlaisia tuotteita: juuri tämän tyyppisiä tallisuojia, loimia, kinnersuojia, selänlämmittimiä.. Lista on pitkä! Käyttötapoja on myös yhtä monia kuin käyttäjiä. Osa pitää niitä käytössä jatkuvasti, osa kuuriluontoisesti ja osa esimerkiksi vain kovan rasituksen jälkeisinä päivinä. Käyttäjien kirjo on jos jonkinlaista - on vanhoja ja vaivaisia hevosia, mutta joukosta löytyy myös niitä, joille tuotteita käytetään ennaltaehkäisevänä hoitokeinona.
 


 
Tämä on myös se syy, miksi halusin ottaa W-Healing Wrapit käyttöön Champille. Sillä ei ole jalkavammoja (kopkop) ja näin ollen se ei tarvitse suoranaista hoitoa niihin. Sillä on luonnostaan kuivat jalat, eikä nestekertymiä ole juuri ollenkaan edes aamuisin yön seisomisen jälkeen. Jos jonnekin nestettä kertyy, ovat ne yleensä takajalat ja "turvotus" on sellaista, mitä ei silmämääräisesti ilman kokeilemista näe.
 
Aloitin tallisuojien käytön varovasti laittamalla ne muutaman kerran viikossa hevosen jalkoihin rasituksen jälkeen siksi aikaa, kun pyörin tallilla vielä itse. Vähitellen lisäsin käyttöastetta, mutta en ole vielä tähän päivään mennessä jättänyt niitä hevoselle koko yöksi jalkoihin. Yksi syy tähän on se, että Champ tuppaa repimään kylmäyssuojiaan ja myös näitä tallisuojia, enkä haluaisi rikkoa niitä näin varhaisessa vaiheessa. Toisaalta käyttöä vartenhan ne on tehty, joten enköhän siirry käyttämään tallisuojia joskus myös ihan yön yli.
 


 
Mun on siis vaikea sanoa itse näin lyhyellä käyttökokemuksella, millaista hyötyä W-Healing Wrapeista on juuri meille. Varmasti ne ennaltaehkäisevät jalkojen vammoja ja hoitavat sellaisia pieniä ruhjeita jaloissa, jotka eivät näy jalkojen turvotteluna, lämpeämisenä tai muulla ulkoisella oireilulla. Todella monet tallikaverini vannovat tämän tyyppisten tallisuojien nimeen, sillä ne oikeasti ovat auttaneet vammojen hoidossa merkittävästi. Silloin, kun tein tallia, huomasin eron itsekin niillä hevosilla, joilla tallisuojia käytettiin: niinä päivinä, jolloin suojat olivat olleet yön jaloissa, olivat jalat aamulla huomattavasti kuivemmat kuin niinä öinä, jolloin suojia ei oltu laitettu.
 
Sen osaan ainakin sanoa, että W-Healing Wrapit ovat todella helppohoitoiset. Olen harjannut ne jokaisen käyttökerran jälkeen puhtaaksi turpeesta ja tarvittaessa niitä voisi vaikka pestä koneessa. Tallipinteleiden kanssa on oltava tarkkana, ettei niitä kääri liian kireiksi ja aiheuta näin hevoselle jännevaurioita. W-Healing Wrappeja on, jos ei mahdotonta, niin ainakin huomattavasti hankalampaa laittaa liian kireälle, joten ne ovat myös vähän kokemattomammille hevosenomistajille turvallinen vaihtoehto.
 
Loppuun haluan hehkuttaa ihanaa joululahjaa, jonka sain Veljekset Wahlstenilta joulun alla! Wahlstenin edustaja oli katsonut blogistani, että olin ostanut Pariisista timanttivyön ratsastushousuihin ja kappas, postista tupsahti täysin samalla kuosilla varustettu rannekoru. Olin aivan myyty, ihana muistaminen :) Kyseinen koru on Horse Comfortin uutuus, joka maksaa 26€. Nyt mulla on blingbling-rannekoru kisakäyttöön - ja vielä vyön kanssa täsmäävällä ulkonäöllä. Tervetuloa kisakausi 2015!
 
Mitä piditte korusta? Onko teillä omia kokemuksia W-Healing -sarjan tuotteista?

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

#483: Analyysia estevalmennuksesta

Tämä postaus kertoo lauantain estevalmennuksesta, mutta kirjoitin sen normaalista poikkeavaan tapaan enemmän analysoiden. Mukana on videot jokaisesta hetkestä, jotka vain kameralle tallentuivat. Toivottavasti pidätte!

Lauantain olin hyppäämässä pitkästä aikaa estevalmennuksessa. Champ rokotettiin juuri vuodenvaihteessa, joten siitä seuranneen viikon aikana päätin ottaa sen kanssa rauhallisemmin. Maastoilimme ja kävelimme paljon, enkä halunnut ratsastaa hevosella ollenkaan normaalia työskentelyä maneesissa.
 
Tämä kevyempi jakso kesti noin viikon, jonka jälkeen ratsastin kerran kunnolla hevosen läpi ja menin sitten kouluvalmennukseen. En edelleenkään palannut takaisin tavalliseen viikkorytmiin, vaan valmennusta seuranneena päivänä maastoilin ja sitä seuraavana juoksutin Champin kevyesti. Tuo loppuviikko oli samalla tavoin rentoa tekemistä estevalmennusta lukuun ottamatta, mutta tällä viikolla olisi tarkoitus palata vähitellen ihan normaaliin viikkorytmiin.
 
Kevyemmät jaksot tekevät hevoselle hyvää, sillä vaikkei kaltaiseni harrasteratsastajan käytössä oleva hevonen rasitu samalla tavoin kuin oikeat kilparatsut, on hevonen kuitenkin koko ajan "treenimoodissa". Pidemmän aikavälin kevyemmällä jaksolla hevonen pääsee nollaamaan tuota tilaa niin, ettei se enää ole aktiivisesti siinä muotissa, jossa se suorittaa treenit päivittäin. Jotkut ihmiset sanovat, että heidän hevosensa eivät kestä kevyempiä päiviä, mutta Champin kohdalla nämä kevyemmät jaksot näkyvät niin, että siitä tulee ratsastaessa oikeasti hidas jalalle, mutta se ei esimerkiksi ala riehumaan tarhassa sen enempää kuin normaalistikaan. Toki väkirehumäärä lasketaan silloin alemmas.

 
 
No, siirrytään sitten itse aiheeseen eli estevalmennukseen. Emme siis olleet hypänneet kahteen viikkoon, mikä ei ole pitkä aika hevosen mittakaavassa, mutta kuitenkin itsestäni se tuntui ikuisuudelta. Aloitimme tunnin tekemällä alkuverryttelyt puoliksi itsenäisesti eli niin, että saimme itse päättää tehtävät ja askellajin, mutta Piude neuvoi meitä vuorotellen omien tekemisiemme parissa.
 
Tein verryttelyssä töitä paitsi hevosen suoruuden, myös oman suoruuteni kanssa. Luulin vielä kuukausi sitten roikkuvani hirveästi oikealla ja korjasin sitä itse vasemmalle, mutta Piude on sanonut mulle siitä nyt jokaisessa valmennuksessa. Ongelma on siinä, että oikea hartiani on 2cm alempana ja lyhempi kuin vasen (johtuen solisluun katkeamisesta kolmeen osaan) ja se vetää mua automaattisesti vinoon. Ylävartaloni on siis enemmän oikealla, mutta lantio ja paino taas vasemmalla. Korjaus tähän on esimerkiksi se, että nostan omaa oikea kylkeäni suoraksi kainalon alapuolelta - en siis hartiaa nostamalla. Tällöin lantio suoristuu myös paremmin keskelle satulaa.
 
Aloitimme varsinaiset tehtävät tulemalla suoralla linjalla ravipuomeja. Mun piti tulla tehtävää harjoitusravissa, joten otin jalustimet pois jalasta. Lyhyillä estejalustimilla on nimittäin hirmu hankalaa mennä harjoitusravia! Tulimme tehtävää molemmista suunnista ja lisäsimme puomien väliin vielä voltin toisessa suunnassa. Omalla kohdallani tärkeää oli se, etten alkanut ratsastamaan liian hätäisesti. Hevosen tuli liikkua hyvässä tempossa eteenpäin, mutta kuitenkin ilman painetta. Piude sanoo mulle aina, jos teen liikaa: "mä ihan hengästyn, kun katson sun ratsastusta nyt". Se onkin yksi suurimmista virheistäni: säädän liikaa tai esimerkiksi ratsastan hevosen ulos tahdista. Maltti on valttia ;)



Näin videolta katsottuna voin todeta sen, että mulla oli hivenen liian pitkät ohjat. Yksi korjattava asia on se, etten nosta omaa kättäni liian ylös ja kanna hevosta läpi tehtävien. Esteillä käteni tuppaa nousemaan liikaa pidättäessäni kohti estettä, joten yritän korjata sitä jo sileän tehtävistä asti. Ainakaan toistaiseksi ohjien pituus ei kuitenkaan ole vaikuttanut siihen, että olisin pidättäessäni takanojassa.
 
Kun olimme tulleet ravipuomeja molemmista suunnista, vaihdoimme suunnaksi oikean ja aloimme tulemaan ponnistuspuomilla olevaa ristikkoa ravissa. Ristikon jälkeen meidän piti pysäyttää hevonen suoralla linjalla ennen puomikasaa. Ravista hyppääminen on muuten ihan hirveän hankalaa! Yritin ratsastaa ristikolle asti aivan kuin normaalistikin sileällä ratsastaessani, enkä kuvitellut lähestyväni estettä. Mulle tuo pysäyttäminen esteen jälkeen oli helppoa, joten Piude kehotti siirtämään pysäytyspaikkaa lähemmäs puomikasaa niin, etten ollut pysäyttämässä hevosta heti ristikon jälkeen. Lopulta jätimme pysähdyksen pois ja tulimme linjan edelleen ravista, mutta niin, että puomikasan tilalla toisena esteenä oli ristikko. Linjan toisen esteen jälkeen piti edelleen ratsastaa suoraan, eikä oikaista kaarretta.
 
Kun tuo tehtävä sujui, siirryimme vasemmasta suunnasta hyppäämään samalla idealla yhden askeleen sarjaa. Vasen kierros on mulle helpompi, mutta tässä kohtaa hankaluuksia tuotti pitkä suora lähestyminen. Hevosen piti olla koko linjan ajan ja sitä ennen suorana - videolla kuuluukin, miten mulle sanotaan Champin olevan ihan mutkalla. Tulimme tätä viitisen kertaa ja sitten palasimme takaisin ensimmäiselle linjalle.
 


Tälle naurahdin, sillä kuva on kuvakaappaus videolta heti okserin ylittämisen jälkeen. Aika hauska! Postauksen kuvat ovat muutenkin otettu nyt videolta, joten laatu on sen mukaista. Pahoitteluni!
Nyt jatkoimme linjan kokonaisuudessaan laukalla (sisään tosin edelleen ravissa) ja siitä lyhyen sivun kautta diagonaalilla okserille. Ensimmäisellä kerralla tulin linjalle kuten ennenkin ja jouduin ratsastamaan toiselle esteelle vähän eteen, mistä sanoin Piudelle. Hän kuitenkin totesi, etten tehnyt virhettä, vaan jatkoin sitä laukkaa, minkä ponnistuspuomi ennen ristikkoa määritteli. Tulin uudelleen ja tällä kertaa maapuomin paikkaa oli siirretty kauemmas ristikosta, jolloin se tuotti isomman laukan heti ristikon jälkeen ja pääsin toiselle esteelle perille asti ilman laukan radikaalia muuttamista.
 
Ensimmäisen kerran tullessani okserille jäin ratsastamaan läpi lyhyen sivun kädellä hevosta vastaan ja vedin oikeastaan koko kaarteen taaksepäin. Kun vielä katsoin alas, en ollut millään tavalla menossa esteelle ja Champ näki sen oikeastaan vasta silloin, kun sen olisi pitänyt hypätä, minkä vuoksi sen oli fiksumpi pysähtyä. Tämä ei ollut missään nimessä hevosen vika, joten tulin uudelleen ja kun muistin vain itse olla menossa esteen yli, ei Champ edes miettinyt muita vaihtoehtoja.
 
Kun olimme tulleet tehtävät yksittäisinä osina, muodostimme niistä pienen radan: ravissa ristikolle, josta linjalla toiselle pystylle ja siitä lyhyen sivun kautta diagonaalilla olevalle okserille, josta lyhyen sivun kautta pysty-pysty-sarjalle, joka oli toisella pitkällä sivulla. Tulimme ensin pienillä korkeuksilla, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Nostaessamme esteet 110cm korkeudelle tulin ensimmäisen kerran ensimmäisen linjan edelleen samalla askelmäärällä, mutta Piude kehotti jättämään yhden askeleen pois sujuvuuden parantamiseksi. Niinpä tulin linjan uudelleen ja jatkoin sitten radan loppuun.


 
Se, mistä mua eniten muistutettiin tuon valmennuksen aikana oli, etten saa lähteä ennen hevosta hyppyyn. Mun pitää muistaa toki antaa hevoselle hypyssä tarpeeksi tilaa edestä, mutta varoa sitä, että olen jo ponnistuksessa vähän hevosta edellä. Piude kuitenkin totesi, että tällä kerta en lähtenyt työntämään hevosta esteitä päin, mikä on hyvä asia - tuo kun on tuttu virhe itselläni. Toisaalta en myöskään jäänyt vetämään taakse (sitä ensimmäistä okseria lukuun ottamatta), joten ehkä se kauhun tasapaino löytyy joskus.
 
Oli älyttömän mukavaa päästä pitkästä aikaa hyppäämään, vaikka vähän aluksi jännittikin, miten valmennus tulee menemään. Onnekseni aloitimme puomeilla ja tekniikkatehtävillä, jolloin hevonen tuli paremmin avuille ja hyppääminen tuntui vaivattomalta. Tällä viikolla en pääse koulutunnille valmentajani loman vuoksi, mutta menen sen sijaan kahdesti hyppäämään: tiistaina vuorossa on puomeihin ja tekniikkaan painottunut tunti ja torstaina hyppäämme varmaan jotain vähän isompaa.
 
Mitä piditte tällaisesta syvällisemmästä valmennuspostauksesta?

maanantai 12. tammikuuta 2015

#482: Alennusmyynnit - check!

Vuoden vaihteessa alennusmyynnit alkoivat lähes jokaisessa kaupassa, myös hevostarvikeliikkeissä. En ole oikeastaan koskaan ollut se ihminen, joka ryntää ensimmäisenä alennusmyynteihin penkomaan tarjouksia hyvien löytöjen toivossa, mutta käyn kuitenkin silloin tällöin vilkaisemassa valikoimaa.  
 
Lähdimme tällä viikolla kaverini kanssa ihan ex tempore käväisemään Tuusulassa sijaitsevassa hevostarvikeliikkeessä ostamassa muutamia juttuja ja päätimme sitten lähteä elokuviin Flamingoon. Koska leffan alkuun oli runsaasti aikaa, päätettiin pyörähtää Vantaan Hööksissä, sillä se sijaitsee aivan Jumbon vieressä ja näin saimme kulutettua aikaa ennen leffateatteriin astumista. Hööksissä oli alkanut juuri samana päivänä alennusmyynnit, joten vaikka lähdinkin paikalle pelkästään katseluasenteella, tarttui mukaan aika kivoja löytöjä. En aluksi ajatellut jakaa näitä sen kummemmin tänne, mutta innostuin kuvaamaan muutamia muita juttuja kotona, jolloin kuvauskohteeksi päätyivät myös ostokset.
 







 
Ensimmäinen löytö oli uusi otsapanta. Mulla on varmaan 20 erilaista otsapantaa: timantillisia, kuviollisia, yksinkertaisia, suoria, muotoiltuja.. Mutta kuten varmasti tiedätte, ne kuluvat yleensä varsin ruman näköisiksi timanttien irrotessa tai niiden menettäessä kirkkauttaan. Löysin tarjouksesta puoleen hintaan aidoin Swarovski-kristallein koristellun kiiltonahkaotsapannan, jossa joka toinen timantti on musta ja joka toinen kirkas. Ihastuin tähän heti, joten olihan se sitten pakko hankkia.
 
Toinen löytö olikin sitten uusi loimi, jossa taitaa olla noin 100g täyte. Champilla oli oikeastaan ihan samanlainen, mutta eri merkkinen ruskea loimi, mutta se hajotti sen tekemällä siihen ison reiän ja repimällä täytteitä ulos. Tämä ostamani Showmasterin loimi on sininen ja istui Champille hyvin, vaikka ajattelin sen olevan mahdollisesti vähän iso (155cm). Nyt on siis keväälle hyvä loimi, tämänkin sain hankittua puoleen hintaan.
 






Näistä oli pakko ottaa kuva, sillä nämä ovat joululahjapaketteja kavereiltani. He kyllä tietävät, että tykkään glitteristä ;)
Loimen kanssa samanvärinen hankinta oli satulahuopa, joka on ihan perushuopa samalta merkiltä. Sekin oli puoleen hintaan ja kotikäyttöön oikein simppeli ja kiva ostos. Lisäksi mukaan tarttui normihintaisen riimunnaru (koska Champ osaa hajottaa niitä hyvin tehokkaasti) ja kannusremmit uusia kannuksia varten. Ostin nimittäin pitkän etsimisen jälkeen vasarakannukset kisoja varten, kun totesin ne rissoja paremmiksi. Kotona menen sileällä aina ilman kannuksia ja hypätessä käytän Sprengerin 2cm pitkiä tylppäkärkisiä peruskannuksia, mutta kisoissa olen mennyt rissoilla ja tästä eteenpäin siis vasarakannuksilla. Halusin testata noita kannuksia lauantaina estetunnilla ja sain kyllä olla tosi tarkkana, etten turhaan käyttänyt kannusta, sillä hevonen reagoi niihin todella voimakkaasti.
 
Kuvasin kotona kaikkea muutakin ja haluan vielä laittaa tähän loppuun muutaman kuvan mun korulaatikosta, sillä siitä näette, miten paljon rakastan blingiä ja timantteja. Mulla on kaikenlaisia koruja aina halvoista "timantti"koruista aidoin timantein ja swarovski-kristallein koristeltuihin koruihin. Ja sata paria korvakoruja, joista toinen on hävinnyt! Ärsyttävää..
 
Mitä te olette hankkineet alennusmyynneistä?