tiistai 23. syyskuuta 2014

#418: Syysvirtaa riittää!

Olin jo melkein unohtanut nämä viime viikon perjantaina kuvatut peltokuvat! Onneksi satuin katsomaan kansioita ja huomasin, että julkaistavia kuvia riittää. Tässä postauksessa siis kuvia peltorallittelusta, vaikka aihe ei ehkä ihan siihen liity.
 
Syksy on siis vihdoin tullut. Kulunut viikko on ollut edellisiä huomattavasti viileämpi, mikä on näkynyt monella tavalla tallielämässä. Maanantaina Champ oli ulkona normaali ohutvuorellinen sadeloimi päällä, mutta sain silti viiden jälkeen puhelinsoiton tallikaveriltani: hän oli ottanut Champin sisään, koska se oli ollut kylmissään tarhassaan. Champ menee ulos aina kahdentoista aikoihin, joten lyhyestä tarhausajasta huolimatta hevonen oli ollut liian vähällä loimituksella. Yöksi laitoinkin hevoselle päälle puuvillaloimen ja tiistaina hevonen sai tarhata fleecevuorellisen ja kaulakappaleellisen ulkoloimen kanssa.
 







 
Tiistai oli muuten älyttömän kylmä päivä! Uhmasin säätä ja päätin lähteä aamulla maastoon, vaikka mittari näytti hädin tuskin lämpöasteita ja tuuli oli parhaimmillaan 8 m/s. Itselläni oli pitkiksien lisäksi untuvaliivi ja kaksi takkia, hevosella ratsastussadeloimen lisäksi villafiltti. Tuulisesta säästä johtuen Champ oli aika virtainen ja säpsyi jonkun verran: kerran se pelästyi postilaatikon kannen pamausta ja hypähti äänestä poispäin päätyen etujaloillaan ojan pohjalle. Hetken sen ilme oli melko hämmästynyt, kunnes se tajusi pompata ojasta kokonaan takaisin tielle. Onneksi ei ollut syvä oja, muuten olisi voinut käydä hassummin!
 
Muutenkin hevosessa on riittänyt normaalia enemmän virtaa - säiden viilettyä tuntuu, kuin hevosella olisi ADHD. Koko ajan pitää puuhata kaikkea ja omia rajoja koetella. Champ tietää hyvin, ettei se saa tulla karsinan reunan yli, joten se yrittää syödä oven molemmin puolin olevia heiniä menemällä polvilleen ja kurkottamalla niitä sillä tavoin pidemmältä. Ruuna osaa avata karsinan oven turvallaan vetämällä sen auki, vaikka siinä olisi vain 3cm rako. Kerran olin jättänyt oven näin auki ja laitoin juuri hevoselle takasuojia, kun se päätti avata oven. Aikaisempina kertoina hevonen on vain jäänyt katselemaan käytävän tapahtumia seisten kuitenkin karsinan puolella, mutta tällä kertaa ruuna päättikin lähteä heti omille teilleen. Joskus aikaisemminkin Champ on tätä kokeillut ja silloin olen vetänyt hännästä, jolloin hevonen on peruuttanut takaisin. Tällä kertaa matka tyssäsi vasta juuri ennen ulko-ovea, kun tallityöntekijämme esti Champin karkumatkan.
 






 
Virtaisuus johtunee tietysti myös siitä, että Champilla oli kevyempi viikonloppu ja tämä kuluva alkuviikko. Halusin pitää hevosella vähän "vapaampaa", sillä tänään illalla vuorossa on vähän esteitä, huomenna Jonna läpiratsastaa Champin ja perjantaista sunnuntaihin hyppään Ypäjällä kisoissa. Siksi viime perjantaina maastoilimme miltei kaksi ja puolituntisen lenkin, lauantaina hevosella oli vapaa, sunnuntaina juoksutin sen kunnolla pyöreäksi, maanantaina ratsastin hevosen avuille antaen sen kuitenkin olla suurimman osan ajasta matalana ja eilen tiistaina siis maastoilin taas.
 
Tänään vuorossa on taas hevosen klippaamista, sillä vaikka klippasin Champin parisen viikkoa sitten, on se onnistunut kasvattamaan samanlaisen karvan takaisin. Viimeksi klippasin hevosen niin, että lämpimät säät alkoivat uudelleen ja loimia ei tarvittu. Toivottavasti tällä kertaa lämpötilat eivät enää nouse niin ylös, että joutuisin ottamaan loimet kokonaan pois. Klipatulle hevoselle sellaiset 10-15 asteen kelit ovat ehkä ne haastavimmat, sillä talli on kuitenkin aamuisin ja iltaisin viileä, mutta ulkona pärjäisi kauniilla säällä ilman loimea.
 
Joko teidän hevosillanne näkyy syysvirtaa?

maanantai 22. syyskuuta 2014

#417: Syksyn siivoustalkoot

Kuinka moni teistä ottaa itseään niskasta kiinni ja päättä puunata kaikki hevostarvikkeet vähintään kerran vuodessa? Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka putsaavat kaikki käytetyt varusteet jokaisen käyttökerran jälkeen suojien saippuapesua myöten. Silti joka paikkaan kertyy kuukausien mittaan likaa ja pölyä - olemmehan tallilla.
 
Olen pyrkinyt ottamaan keväisin ja syksyisin tavaksi putsata kaikki hevoskamppeet kerralla puhtaiksi ja läpikäydä samalla varusteet järjestykseen. Esimerkiksi keväisin lähetän loimet pesulaan, jotta ne ovat syksyä varten puhtaita käyttöä varten ja muutenkin fiksumpi säilyttää kesän yli laatikoissa. Suursiivousten yhteydessä putsaan varusteet rasvauksen kera, järjestän tavarat yleisesti siististi paikoilleen ja käyn muutenkin läpi asioita: onko jotain korjattavaa, mitä puuttuu, mikä on ylimääräistä.
 
Tältä näytti harjapakki ennen putsaamista: likainen päältä ja sisältä!
Mulle on tärkeää, että pakkiin mahtuu tarpeeksi tavaraa.


Tässä koko sisältö komeudessaan: harjoja, haavojen puhdistusaineita ja kuumemmittari, hevosen siistimiseen tarvittavia välineitä sekä satulasaippua. Mulla on oma pakki lääkintäkamppeille, mutta nuo "lääkeaineet" ovat esillä aina juuri siksi, että Champ onnistuu saamaan itselleen pieniä naarmuja tuon tuosta.
Tällä tavalla lika kertyy purkkien kylkiin, vaikka niitä säilyttäisi pakin suojissa.

Viime viikolla aloitin tämän suursiivouksen, sillä mulla ei ole yhtä kokonaista päivää aikaa puunata kaikkea läpi. Aloitin putsaamisen harjalaatikkohyllystä ja jatkoin sitten omalle pienelle kaapilleni, jossa säilytän omien ratsastusvarusteideni lisäksi esimerkiksi linimentit ja muut aineet, jotka eivät kestä jäätymistä talvisin. Putsaamisen kohteiksi joutuivat myös ruoka-astiat, joissa säilytän Champin lisärehuja.
 
Perusidea on selvä: putsataan kaikki lika ja muu kertynyt ylimääräinen roina pois ja järjestellään sitten tavarat paikoilleen. Olen perusluonteeltani melkoisen pikkutarkka (tietyissä asioissa) ja siksi rakastan pitää järjestystä yllä. Toisaalta mulla on tapana jättää joskus ympäristö vähän "levälleen" ja kerryttää esimerkiksi oman huoneen pöydälle tai tuolille viikon verran kaikkea roinaa, ennen kuin saan siivousvimman ja järjestän samalla koko huoneen siistiksi. Helposti myös kerrytän nurkkiin tyhjiä purkkeja ja vermeitä vain siksi, että "niille voi olla joskus käyttöä".
 
Harjapakki sisältä ennen putsausta. Likaa on!
Ja sama ulkopuolelta. Meidän tallilla on paljon lintuja, joten vaikka pakki on hyllykössä, sotkevat linnut sitä silti.
Ja nämä kaksi alinta kuvaa ovat putsaamisen jälkeen - valmista tuli!


 
Vaikka putsaan harjat kumisuan kanssa jokaisen harjauskerran yhteydessä, kertyy harjapakkiin silti jatkuvasti likaa. Siispä otin kaikki harjat ulos ja pesin pakin veden kanssa sisältä ja ulkoa, minkä jälkeen tein perusteellisen putsauksen jokaiselle harjalle ja muulle tilpehöörille. Kerran vuodessa olisi hyvä pesaista harjat pesuaineen kera, jotta ne saisi ihan juuriaan myöten puhtaiksi. Mulla tämä on vähän venähtänyt, sillä kesällä se olisi ollut helpoin toteuttaa kuivattamismahdollisuuksien vuoksi. Kun käytän harjoja vain yhdellä hevosella, ei pesemistarve ole niin välttämätön. Silloin kun ostimme Champin pesin kaikki harjat ja muut pestävät varusteet desinfiointiaineen ja mäntysuovan kanssa, jotta ne olisivat puhtaita uudelle hevoselle.
 
Tulevina päivinä olisi tarkoitus käydä nahkavarusteiden kimppuun ja rasvata jokainen käytössä oleva remmi kunnolla. Mulla on viikonloppuna kolmipäiväiset kisat Ypäjällä, joten tämä on samalla hyvä syy puunata kaikki kisakuntoon. Nyt kun saisin vielä jostain sitä paljon kaivattua aikaa, niin pystyisin hyvin tekemään kaiken kerralla loppuun!
 
Joko te olette tehneet syyssiivouksen? Vai onko se vasta suunnitelmissa?

lauantai 20. syyskuuta 2014

#416: Paljon onnea vaan!

Uskomatonta - tänään on mun 20-vuotissyntymäpäiväni. Olo ei kyllä ole yhtään sen vanhempi kuin eilenkään, mutta niin ne vuodet vierivät eteenpäin. Kohta pitää kärsiä ikäkriiseistä.. Onneksi sinne on vielä matkaa!
 
En ole enää teini, mutten oikeastaan aikuinenkaan. Jonkinasteinen "junnusennu", niin kuin jotkin viisaammat tätä ikää nimittävät. Omassa elämässäni mulla on menossa varsin kiireinen aika: käyn töissä keskimäärin 25 tuntia viikoittain, opiskelen avoimessa yliopistossa viestinnän aineopinnot pelkästään tämän syksyn aikana, harrastan ratsastusta niin tavoitteellisesti kuin osaan ja siihen päälle kirjoitan blogia, teen kotitöitä ja yritän joskus nähdä perhettäni tai kavereita. Harvemmin tulee hetkiä, jolloin voisin istahtaa täysin vailla tekemistä sohvalle ja avata television katsoakseni esimerkiksi elokuvia.
 
Oman haasteen opiskeluille tekee se, että yli kaksikymmentä kirjaa ovat englanninkielisiä - esimerkiksi muutaman viikon kuluttua olevassa tentissä mulla on tentittävänä kolme noin 300-400 sivuista englanninkielistä teosta organisaatioviestintään liittyen. Kiinnostavaa, mutta haastavaa. No, onneksi olen aina pitänyt haasteista!
 
 
Tulevalle syksylle ja talvelle on suunnitteilla vaikka mitä ja voitte uskoa, miten paljon toivonkaan asioiden toteutuvan haluamallani tavalla! Blogin osalta syksy tulee olemaan varmasti kesää hiljaisempi, mutta toivon pystyväni julkaisemaan ainakin kaksi tai kolme postausta viikkoon. Mikäli suunnitelmat pitävät, tapahtuu vuoden vaihteen jälkeen jotain tosi kivaa, varmasti myös teidän lukijoiden kannalta. Siihen asti nautiskellaan kuluvasta syksystä ja toivottavasti varsin runsaslumisesta talvesta.
 
Mulla on tänään edessä yhdeksän tunnin työvuoro, joten syntymäpäivä vietetään töissä. Onneksi lähdemme illalla työkavereiden kanssa syömään Helsinkiin ja jatkamme siitä baariin juhlimaan pyöreitä vuosia. Sunnuntaikin kuluu tosin töiden merkeissä, joten vapaata ei tänä viikonloppuna sen kummemmin ole. Ensi viikonloppuna onkin vuorossa Ypäjä ja siellä pääsen näkemään muitakin kavereita pitkästä aikaa - jes!
 
Toivottavasti teillä on mukava viikonloppu :)

perjantai 19. syyskuuta 2014

#415: Inkivääri hevosen ruokinnassa?

Sain jo hyvä tovi sitten Chia de Gracialta pussillisen inkiväärijauhetta kokeiluun Champille. Nämä kaikki luonnon ravintoaineet ovat periaatteessa vielä hyvinkin tuntematon alue itselleni, joten mielenkiinnolla tutustun "alaan" tarkemmin. Champin ruokaan kuuluu tai on kuulunut toki paljon muitakin luonnontuotteita, kuten MSM:ää, ruusunmarjajauhetta, chian siemeniä sekä esimerkiksi kaikille tuttuja porkkanoita tai omenia.
 
Inkivääri onkin oikea luonnon teholisäravinne, sillä se ehkäisee erilaisia tulehdustauteja ja tukee nivelten liikkuvuutta. Jälleenmyyjän sivuilla kerrotaan myös, että inkivääri poistaa nestettä ja vähentää turvotusta. Niveltulehduksista kärsiville hevosille inkivääri voisi siis olla hyvä vaihtoehto. Champillahan piikitettiin heinäkuun alussa selkä ja jalat pienten tulehdusten vuoksi, joten tämä voi olla yksi tukikeino terveyden ylläpitämiseen. Kasvia on käytetty vuosituhansien ajan erilaisten vaivojen hoitoon niin eläimillä kuin ihmisilläkin.
 

  
Suoraan kopioituna Chia de Gracian sivuilta yksi osa tuoteselostusta menee näin: "Inkiväärin sisältämät karvasaineet lisäävät ruuansulatusnesteiden ja syljen eritystä, ja tästä syystä inkiväärillä voidaan tukea ruuansulatusta. Siitä voi olla apua myös astman ja allergioiden hoidossa ja sitä voidaan käyttää flunssaisen olon helpottamiseen. Inkiväärillä on myös elimistöä puhdistavia ominaisuuksia. Se laajentaa pintaverisuonia ja lisää samalla verenkiertoa." Champille inkivääriä suositeltiin juuri siksi, että se pystyisi tukemaan ruuansulatusteiden toimintaa.
 
Kyseessä on varsin voimakastuoksuinen jauhe, joten en ihmettele, vaikka jotkin hevoset arkailisivat ensin sen syömisessä. Meillä inkivääri on sekoitettu iltapuuroon ja ainakin toistaiseksi ruoka on kelvannut ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Muutamat muutkin tallilaisemme ovat syöttäneet inkivääriä hevosilleen jo pidemmän aikaa ja olen aina silloin tällöin kysellyt heiltä, mikä tuon hajun takana onkaan ollut. Aina vastaus on ollut sama: inkivääri. Ja pakko myöntää, että itse ainakin olen pitänyt hajusta.
 
 
Koska inkivääri on antibioottinen kasvi, suositellaan sen syöttämistä kuureina. Syöttäminen kannattaa aina aloittaa varovasti ja lisätä määrää lopulta hevosen koosta ja tarpeista riippuen 1-3:een ruokalusikalliseen päivässä. Kantaville tai imettäville tammoille inkivääriä ei suositella. Chia de Gracialta inkivääriä saa tilattua 350g pakkauksissa hintaan 14,90€. Tuote on 100% jauhettua inkivääriä ja alkuperämaa on Nigeria.

Vaikka olen ollut hevosten parissa yli puolet elämästäni, en tunne tietäväni tarpeeksi eri osa-alueista hevosen hoitoon tai muuhun liittyen. Varsinkin kaikki hyvinvointiin liittyvät asiat (no, kaikki varmasti liittyy jollakin tapaa hyvinvointiin) kiinnostavat ja siksi haluan oppia niistä jatkuvasti lisää. Olen siinä mielessä fiksu, että osaan sanoa ääneen, etten tiedä kaikkea ja näin ollen pystyn myös kysymään apua ja mielipiteitä muilta ihmisiltä. Siksi esitänkin teille nyt kysymyksen:
 
Oletteko te syöttäneet eläimillenne tai itsellenne inkivääriä? Millaisin tuloksin?

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

#414: Kuvapostaus - ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen

Vihdoin se tapahtui! Sain Champin kiinni "itse teossa", kun palasin illalla tallille ottaakseni hevosesta muutamia kuvia. Siellä ruuna tyytyväisenä oleili tarhassaan, joskin toteuttaen itseään eli yrittäen hamuilla ruohoa aidan toiselta puolen. En vain käsitä, miten se on keksinyt tuon asennon! Ihan liian fiksu, ei voi muuta sanoa..
 
Hengailin hevosen kanssa hetkisen verran ja sinä aikana sain ikuistettua ainakin omasta mielestäni varsin hauskoja otoksia. Hevosella tuntui ainakin olevan hauskaa, eikä aamun kouluvalmennus painanut enää jalkoja.
 
Mikä kuvista on suosikkisi? Onko hevosellasi/hoitohevosellasi samanlaisia tapoja?

"Ei vitsi nyt löysin ihan sairaan hyvän ruohotupsun..!!!"
"Älä huijaa, kyl mä kuulin et sulla oli porkkanapussi... Sitä paitsi se näkyy sun selän takaa"


"Jos ei porkkanoita tuu sassiin niin rupeen syömään sit tätä toista herkkua..."
"Äitii miks sä istut maassa?! Tarviiks helppii"



 
"Hitsit nyt meinasin kyllä kaatuu! Onneks oon aika näppärä nelijalkainen, huh..."



"Miks sä tunget sen kameran mun naamaan kiinni? Vaik kyl tää kuvakulma selkeesti on se mun paras"
".. tai tää, tai oikeestaan sillä ei oo mitään väliä, koska oon komein mistä suunnasta tahansa!"


PEPSODENT!
"Varmasti sulla oli jotain, kelle sä oot kaikki herkut muka syöttäny!!?"



"Mä tässä vaan chillaan ja kattelen tonne järvelle.. siellä ne kaverit saa laiduntaa.. mä en.."
"Ei se mitään, mä saan tätä ruohoo nimittäin ihan helposti omin avuinkin!"


"KATO NYT, YHDEN KORREN SAIN, OONKO VÄHÄN PARAS!!"

Sitten hevonen pääsi hetkeksi tarhaan, jossa ei ole ollut hevosia koko kesänä ja siksi siihen on kasvanut heinäpeite.
"Ai sä kutsuit, okei mä tuun!"


"MITÄ eikö YHTÄÄN NAMIA...?? tällänen peli ei vetele!"
"Tässä sulle, mä lähen menee, morjes!!"
"No nyt kun sulla on namia niin toki mä tuun vauhdilla!" (Huomatkaa kuvan oikeassa reunassa oleva ruohonkorsi, se oli se nami, jolla sain Champin houkuteltua tarhan toisesta päästä luokseni :D)
"Olipas herkullinen ruohonkorsi, nyt voidaanki lähtee sisälle"

 
 
 

maanantai 15. syyskuuta 2014

#413: EsRan aluemestaruudet

Viime viikolla saitte lukea vähän analysoivampaa kisapostausta, joten tällä kertaa vuorossa on lyhyempi postaus Hyvinkäällä järjestetyistä Etelä-Suomen aluemestaruuskisoista. Lyhyesti kisapäivän voisi tiivistää näin: hevonen oli ensimmäisessä luokassa ihan possu, mutta itse mestaruusrata oli varmaankin kauden parhain suorituksemme. Olimme loppujen lopuksi nuorten aluemestaruusluokassa sijalla neljä - niin lähellä, mutta niin kaukana mitalista!
 
Olimme jälleen hyvissä ajoin liikenteessä, joten Hyvinkäällä meillä ei ollut mikään kiire. Katselin ensin suomenhevosten mestaruusluokan ja iloitsin mitalistien puolesta: Erika voitti pronssia, jee! Hyppäsin itse ensimmäisenä luokkana avoimen 105cm-luokan, jossa oli helppo rata. Kaksi yksittäistä estettä ja kolme suhteutettua linjaa. Mukana ei ollut onneksi vesimattoa, mutta jokaisessa esteessä oli kuitenkin jotain katsottavaa, kuten erikoisempia portteja ja värejä. Champ ei onneksi tuijota mitään, joten olin radankävelyn jälkeen luottavaisella mielellä.
 

Lopulta päästiin tämän "valtavan pelottavan" esteen yli...
Verryttelyyn päästyäni totesin, että hevonen oli ihan possu. Se ei suostunut ylittämään ehkä 50cm korkeudella olevaa pystyä, vaan "kielsi" sille kahdesti yrittäen vasemmalta ohi ja komentaessani se pomppasi pystyyn toistuvasti. Selkään nuo pystyyn hyppimiset eivät onneksi tunteen isoilta, mutta Erika sanoi hevosen käyneen kerran ihan kunnolla ylhäällä. Muutenkin Champ pelleili ja testasi, onko pakko tehdä töitä: se potki paljon kannusta vasten, enkä oikein pystynyt komentamaan sitä verryttelyssä, sillä pelkäsin sen potkaisevan jotakin toista ratsukkoa. Pääsin kuitenkin lopulta ylittämään sekä pystyn, että okserin ratakorkeudessaan.
 
105cm rata on ihan kauheaa katsottavaa. Hevonen oli niin pohkeen takana kuin olla voi ja seisoi oikeastaan koko alkuradan jokaista estettä vasten. Ensimmäiselle pystylle se jäi ihan kovaksi kyljistä ja tyhjäksi edestä, jolloin käytin raippaa ennen estettä. Champ meinasi pysähtyä, mutta kun kenkäisin kannukset kylkiin, hyppäsi ruuna esteen sekaan. No, tästä jatkettiin apinanraivolla loppurata ja ihme, ettei yhtään kieltoa tullut matkaan. Aikamoinen työvoitto, vaikka siistiä ratsastusta tuo ei ollut missään nimessä nähnytkään. En ratsastanut itse hyvin, en todellakaan, mutta ainakin pääsimme maaliin.
 


Mitähän tässä tapahtuu..? Koko verryttely oli kyllä yhtä säätämistä meidän osalta :D
Ennen nuorten mestaruutta kilpailtiin junioreiden mestaruus, jonka aikana Champ hengähti trailerissa nauttien heinistä. Istuskelimme Erikan kanssa katsomossa ja seurasimme luokkaa. Pyysin Erikaa auttamaan mua mestaruusluokan verryttelyssä, sillä hän oli auttanut meitä jo ensimmäisessä luokassa sen, mitä omalta ratsastukseltaan kerkesi. Nuorten aluemestaruus hypättiin 115cm korkeudella ja rata oli sama kuin senioreilla: ensin joko lyhyt kuusi kaartaen tai pidemmät viisi laukkaa suoremmin okserilta pystylle, josta kaarteen kautta okserilta lyhyet kuusi pystylle. Tästä taas kaarteen jälkeen pitkältä (!) trippeliltä lyhyet kuusi laukkaa pystylle, minkä jälkeen u-käännös ja takaisin päin mustakeltainen iso okseri. Okserin jälkeen olikin hyvin aikaa päästää hevonen pitkäksi, mikäli ratsastaja ei ollut tarkkana: kulman jälkeen tehtiin ikään kuin kulman leikkaus täyskaarrolla, josta pysty-okseri-pysty -kolmoissarja ja loppuun vielä pystyltä kaareva tie helpolle okserille. Tekemistä kyllä riitti! Rata oli iso 115cm rata, enkä muuten ole koskaan aiemmin nähnyt alueluokissa kolmoissarjaa, ellei talent-luokkia lasketa mukaan.
 
Lähdin toisen luokan verryttelyyn vähän epämääräisellä asenteella. Verryttelyn pohja oli kulunut kaarteista todella pehmeäksi, joten esteille oli vaikeampaa säilyttää laukka kaarteiden läpi. Champ kuitenkin hyppäsi ihan hyvin ja oli paljon parempi kuin ensimmäisen luokan verryttelyssä. En kuitenkaan hypännyt okseria metriä isompana ja ennen radalle menoa otin vain yhden isomman pystyn.
 
115cm-luokkan verryttely sujuikin sitten jo vähän paremmin.

 
 
Ja vitsit, miten hieno hevonen mulla olikaan itse suorituksen aikana! Kerrankin voin sanoa, että oikeasti jopa ratsastin hyvin (toki suhteellista, mutta mun tasolla hyvin). Toki radalla oli paljon parannettavaa, kuten yksi ristilaukkakaarre ja turhaa ylimääräistä säätämistä, mutta silti! Olin ihan ihmeissäni, kun suoritin ne kaikki vaativimmat tehtävät hyvin ja ilman mitään ongelmia: muistin ratsastaa rytmissä ja laukata kaarteet. Ennen viimeistä estettä kerkesin huokaista helpotuksesta, jolloin unohdin ratsastaa kaarteessa laukkaa ja huomasin sen kolmisen askelta ennen estettä. Tiesin, että jäämme vähän kauas, joten käytin kaksi askelta ennen estettä raippaa pohkeen taakse. Tyhmä minä! Jos olisin vain tukenut hevosta enemmän pohkeella ja pitänyt käden rauhassa, olisi Champ selvittänyt sen helposti puhtaasti, mutta nyt hyppy jäi vähän laa'aksi ja saimme okserin etupuomin mukaan.
 
Radan helpoin este olikin sitten se vaikein, ainakin meille. Sen helppous tekeekin siitä ehkä niin vaikean - ratsastajat lopettavat ratsastuksen viimeiselle ja ajattelevat, että kai tuo vielä tässä menee, kun nämä muutkin jo selvitin. Omalla kohdallani kyse oli ihan puhtaasti kokemattomuudesta ja siitä, että kerkesin lopettaa ratsastuksen ennen viimeistä hyppyä. Vain kolme ratsastajaa suoritti radan puhtaasti, joten he jakoivat mitalit keskenään. Olin nopein neljällä virhepisteellä maaliin tullut ratsukko, joten tällä kertaa sain "tyytyä" neljänteen sijaan. Pettymystä tunsin ehkä ensimmäiset kaksi sekuntia pudotuksen jälkeen, mutta muuten en voi edes sanoin kuvailla, miten onnellinen olin tuon radan jälkeen.
 


 
Olisihan se mitali ollut kiva, mutta toisaalta tuon ensimmäisen radan jälkeen oli suoranainen ihme, että toinen rata meni niinkin hyvin. En ole varmaan koskaan hymyillyt radan jälkeen yhtä isosti. Kävin kiittämässä ratamestari Teppo Hakalaa kivoista radoista ja hän sanoi ratani olleen hieno sekä hevosen tehneen korkeita hyppyjä. Totesin Tepolle, että kun vielä osaisin ratsastaa, menisi kaikki varmasti ihan hyvin. No, ehkä joskus!
 
Taas vierähti yksi kaksitoistatuntinen kisojen merkeissä, mutta nautitaan nyt, kun kisoja vielä on. Seuraavaksi lähden Ypäjälle kuun lopussa perjantaista sunnuntaihin ensimmäisiin hallikisoihin. Vielä on vähän auki, mitä luokkia hyppään minäkin päivänä, mutta korkeudet tulevat olemaan samaa kuin tähänkin asti.
 
Hyvinkään kisat olivat todella kivat, tunnelma oli kohdillaan ja pääsin juttelemaan muutamien tuttujenkin kanssa. Toivottavasti pääsen osallistumaan myös ensi vuonna aluemestaruuksiin! Mulla ei muuten valitettavasti ollut tähän postaukseen yhtään kuvaa itse suorituksista, mutta toivon saavani niitä myöhemmin. Siihen asti verryttelykuvat ja ratavideot ajanevat tehtävänsä :)