maanantai 27. heinäkuuta 2015

#582: Tuntuma paremmaksi?

Kuolaintuntuma on yksi niistä ratsastuksellisista seikoista, joissa ei voi koskaan olla "tarpeeksi hyvä". Toki taitavat ratsastajat osaavat herkemmin tulkita erilaisia hevosia ja mukautua niiden vaatimiin raameihin, mutta silti, aina erilaisen hevosen osuessa kohdalle on työ aloitettava jollakin tapaa alusta. Mulle tasaisen tuntuman ylläpitäminen tuntuu olevan erityisen hankalaa ihan vain tämän yhden oman hevosenkin kohdalla. Sain jokin aika sitten kyselyn kiinnostuksestani osallistua tuntumanmittaukseen, jonka järjestivät Jaana Pohjola ja Minna Lindström. Lyhyen pohdinnan jälkeen tartuin tuumasta toimeen. Niinpä parisen viikkoa sitten kaksikko tuli tallillemme valokuvaaja Ritva Waris-Wörlin seuranaan tekemään ohjastuntumamittauksen.  
 
Olettekin jo saattaneet lukea Nooran blogista tästä samasta aiheesta. Mun kohdalla tuntumamittaus toteutettiin hieman eri tavoin, sillä emme harjoitelleet mitään varsinaisia kouluratsastuksellisia liikkeitä. Harrastelijaesteratsukkona kerroin aluksi hieman omia heikkouksiani sekä heikkouksiamme ratsukkona: jään herkästi vetämään taakse, ranteeni kääntyvät mutkalle, Champ roikottaa kieltään ja pitää suutaan auki jännittyessään, se pakenee tuntumaa herkästi kuolaimen alle sekä nykii päällään kohti ryntäitä päästäkseen pois tuntumalta. Melkoinen lista siis! Minna ja Jaana totesivat tosin, että olisimme oikein loistava testiratsukko kaikkine virheinemme, sillä nyt olisi ainakin jotain konkreettista korjattavaa.


Minna neuvoi todella konkreettisesti, ihan kädestä pitäen. Hieno juttu :)
 
Champille kiinnitettiin ohjiin ja suitsiin mittauslaite, joka mittaa tuntumaa käsittääkseni sekunnin kymmenesosan tarkkuudella. Laitoin videon loppuosaan pätkän, josta näette konkreettisesti sen, miltä mittausnäyttö näyttää ja mitä informaatiota se antaa.
 
Aloitin ratsastuksen ensin verryttelemällä itsenäisesti, ihan normaalit ohjat kädessä pitäen. Tässä vaiheessa emme mitanneet mitään, vaan ratsastin hevosta tavallisen alkuverryttelyn tavoin. Kun olin käynyt kaikki askellajit pikaisesti läpi, siirryimme testivaiheeseen: mun piti ratsastaa suunnilleen neliön muotoisella uralla yksi kierros jokaista askellajia. Kun tämä oli tehty yhteen suuntaan kaikki kolme askellajia putkeen, vaihdettiin suuntaa ja tehtiin sama uudelleen toisin päin. Koko testin ajan tuntumaa mitattiin ja tapahtuma videoitiin. Tämä on videolla heti ensimmäisenä.
 
En oikein uskaltanut vaikuttaa hevoseen testin aikana, vaan enemmänkin kelluin kyydissä matkustajana. Ainakin virheet tulivat silloin hyvin esiin! Kun testi oli saatu valmiiksi, kerrottiin mulle hieman tuloksia. Minna oli samalla tarkkaillut korjattavia asioita ja lähdimme sen jälkeen käymään niitä yhdessä läpi yksi askellaji kerrallaan. Mielenkiintoisia pointteja tuli esille ja aionkin hieman jakaa niitä teidän kanssanne. Voitte myös kuunnella näitä samoja asioita videolta, sillä jätin äänet päälle!
 
 
 
Monissa ratsastuskouluissa opetetaan pitämään käsi hiljaa paikallaan. Fakta on kuitenkin se, että hevosen runko ja sitä myöten pää liikkuu, joten käsikään ei voi jäädä paikalleen passiiviseksi. Tällöin ohjastuntumasta tulee todellakin "on-off", sillä paikallaan oleva käsi on jännittynyt ja siksi epätasainen. Mulle on aina opetettu, että kädellä on myötäiltävä hevosen pään liikettä. Tapoja on ollut erilaisia, mutta nämä ajatukset toivat jonkunlaista uutta ahaa-elämystä tekemiseeni - ainakin jollain tasolla. Haimme mulle fiilistä, jonka avulla löytäisimme tuntuman, jossa hevonen ei koe törmäävänsä käteeni joka askeleella. Laitoimme avuksi peukaloiden väliin raipan pitämään ranteeni suorassa ja käden oikeassa tasossa.
 
Käynnissä käden tulisi liikkua ikään kuin suuren kahdeksikon muotoista kuviota vaakatasossa hevosen pään mukana. Ideana ei siis ole missään askellajissa liikuttaa kättä väkisin, vaan sallia käden luontainen liike hevosen liikuttamana. Ajatuksen kiinni saaminen vie tietysti oman aikansa, jolloin liikettä voi tehdä itse liioitellustikin. Lähdimme liikkeelle puhtaasti siitä, että tarjosin hevoselle aluksi ohjaa normaalia reilusti enemmän saadakseni sitä avaamaan leukakulmaansa ja venyttämään turpaa eteen sen sijaan, että se painuisi taaksepäin. Tällä oli suuri vaikutus käynnin laatuun: kun hevonen sai kävellä "vapaammin" ja käsi eli liikkeen mukana, ei käynti ollut passitahtista. Passitahtisuus kun yleensä johtuu juuri siitä, että ratsastaja paineistaa hevosta liikaa ja rikkoo käynnin tahdin. Minna sanoi, että Champilla on käynnissä niin valtava yliastunta, että se tarvitsee aikaa jalkojensa asetteluun - muuten käynnistä tulee kiireistä ja sitä kautta kaksitahtista.
 


Oli hauskaa!
Ravissa liikkeen tulisi olla vähän soikion muotoinen pyörivä liike eteen-taakse. Ei taakse vetäen, vaan niin, että kädet liikkuisivat omalta paikaltaan eteen kohti hevosen suuta pyörähtäen siitä takaisin omalle paikalleen, soikion tavoin. Liike tapahtuu ravin tahdissa, aivan kuten jokainen käden liike kulloisenkin askellajin tahdin mukaan. Kun ravia halusi isommaksi, tuli käden liikettä viedä edemmäs samalla käyttäen tietysti pohkeita tai muita istunta-apuja kertomaan hevoselle, että liike saisi kasvaa. Jo pelkkä käden eteen vieminen oli Champille riittävää, sillä silloin käsi salli sen edetä.
 
Ihan lopuksi otimme hieman ravia, jossa tein temponvaihteluita askellajin sisällä: ensin vähän "kootummin" ajateltuna, sitten kohti keskiravia. Tässäkin vaihtelut tuli tehdä käden kautta. Kokoamista ajatellessa liikettä ei saanut vastustaa kädellä, vaan se piti suunnata ylöspäin taaksepäin vetämisen sijaan. Nämähän ovat tosi selkeitä asioita, joiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, mutta silti niiden konkreettinen tajuaminen vie oman aikansa. Keskiravia kohden hevonen ei taas saanut tippua alas, vaikka käsi meni hieman eteen.


Alun ravailua pidemmällä ohjalla, kun haimme ajatusta käden liikkeestä.
Kääntämistä.
Laukassa ajatuksena oli tarjotin. Kyllä, tuo mielikuva todella havainnollisti asiaa ainakin omalla kohdallani. Kädet liikkuvat vaakatasossa D-kirjaimen mallista kuviota niin, että esimerkiksi vasemmassa kierroksessa kädet tulevat oikealle sivuun, siitä D-kirjaimen kaaren mallisesti vasemmalle ja suoralla linjalla takaisin oikealle. Kädet lähtevät oikealle siinä vaiheessa, kun laukka-askeleessa on menossa diagonaalijalkaparit (vasemmassa kierroksessa sisätakajalka ja ulkoetujalka). Kun sisäetujalka ojentuu eteen, kädet menevät eteen ja siitä vasemmalle. Liike on siis todella nopea, mutta kun sen kerran tajusi, tuli se todellakin ihan itsestään. Fiilis selkään oli aika magea!
 
Kun olin tajunnut käsien liikkumisen idean, teimme hieman hiomista laukassa. Estehevoselle tärkeää on kääntyminen, joten harjoittelimme pieniä voltteja ja käden liikettä kääntävänä apuna. Otetaan esimerkkinä vasen kierros, sillä se näkyy videolla. Mun piti ajatella oikean käden suuntaa kohti hevosen korvaa ja vasenta kättä kääntämään hevosen sisälapaa - ei siis vetämään taakse tai edes kääntämään sivuun, vaan konkreettisesti ajatella sisälavan siirtämistä käden avulla. Asettaminen ympyrän mukaan tapahtui nostamalla ulkokättä hieman ylemmäs ja avaamalla sisäkättä.
 


 
Minna pyysi mua tulemaan muutamat vaihdot niin, että tekisin vaihdon pelkällä käsien liikkeen suunnan vaihtamisella ja painoavuilla. Aluksi muutamat vaihdot menivät vähän hakiessa, mutta kun sain ideasta kiinni, tuli vaihdoista sujuvia ja "portaattomia". Eiväthän ne mitään kouluratakelpoisia vaihtoja olleet, mutta hevonen kuitenkin laukkasi eteen, eikä jäänyt ylös tai nostanut takaosaa liikaa, kuten usein normaalisti meidän kohdalla käy.
 
Loppuun teimme vielä hieman pienempää ympyrää ja "kootumpaa" laukkaa. Ideana oli siis kääntää hevonen niin pienesti kuin "mahdollista". Champ oli niin suloinen, kun se oikeasti yritti kaikkensa. Aluksi se ei oikein ymmärtänyt, mitä siltä halusin, mutta kun noudatin Minnan ohjeita käden liikkeen ja kääntämisen suunnasta, syttyi ruunan päässä lamppu ja se rupesi tarjoamaan jos jonkinlaista kevätjuhlaliikettä. Hevosen jalat eivät tosin meinanneet pysyä vauhdissa mukana :D
  


<3
Yhteenvetona mittauksen mukaan mulla oli oikeastaan todella pienet puolierot: oikeassa kierroksessa oikea käsi oli muutaman newtonin verran vahvempi, vasemmassa kierroksessa eroa oli yhden newtonin verran - tässäkin niin, että oikea oli vahvempi. Olen oikeakätinen, mutta silti eroa oli todella vähän. Hassua oli se, että vasen käteni on yleensä se ongelmakäsi, joka jää passiiviseksi ja lukitsee hevosen kaulan liikkumattomaksi. Näin oli tälläkin kertaa, mutta vaikka käsi on passiivinen, ei se silti vedä taakse samalla tavoin kuin oikea. Mielenkiintoisia seikkoja, joita miettimällä saa varmasti jotain uutta ratsastukseensa.
 
Jos kiinnostuit tuntumamittauksesta, kannattaa laittaa viestiä Jaana Pohjolalle (jaanapohjola@gmail.com) tai Minna Lindströmille (minna.lindstrom@tunnehevonen.fi). Meidän olisi tarkoitus ottaa uusintamittaus jonkin ajan päästä, kunhan olen ensin sisäistänyt tätä ideaa omaan ratsastukseeni ja nähnyt sen mahdollisia vaikutuksia jokapäiväisessä treenissä.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

#581: Sea Horse Week

Kesän yksi ehdoton kohokohta sijoittuu heinäkuun lopulle aivan Suomen eteläkärkeen. Silloin monet maamme hevosharrastajista kokoontuvat yhteensä viideksi päiväksi nauttimaan esteratsastuksesta, helpommista luokista aina GP-tasolle asti. Miljöönä kisa-alue on ainutlaatuinen: hevoset valloittavat kaupungin keskustan, eikä merenrantaan ole matkaa kuin kivenheiton verran. Kyseessä on tietysti jo perinteeksi muodostunut Sea Horse Week, ihanan Hangon syleilyssä.
 
Viime vuonna oli ensimmäinen kerta, kun pääsin itse osallistumaan kisaturneehen yhden päivän verran. Menestys ei päätä huimannut, mutta olin kuitenkin päässyt osalliseksi yhtä Suomen hienoimpia kesäkisoja. Tänä kesänä olisin halunnut osallistua SHW:iin uudelleen Champin kanssa kahtena päivänä ja jäädä sen jälkeen loppuviikoksi hengailemaan alueelle kavereideni kanssa, mutten kehdannut pyytää töistä vapaata kaikkien muiden "pakollisten" kisojen ja menojen lisäksi. Alun perin olin ajatellut sijoittaa lomaviikkoni viime vuoden tapaan juuri Hangon kisojen yhteyteen, mutta koska tämä ei ollut mahdollista, jouduin tyytymään turistin rooliin.
 
Tässä postauksessa on vähän tekstiä, mutta sitäkin enemmän kuvia. Ajattelin aluksi tehdä pelkän kuvapostauksen, mutta halusin kuitenkin kertoa päivästä jotain ja tuloksena syntyi tällainen kahden postaustyypin sekamelska. Toivottavasti kuitenkin jaksatte lukea tekstin ja katsella kuvia, vaikka nekin ovat pitkälti hyvin samanlaisia keskenään osaamattoman kuvaajan vuoksi.
 


Tällä kaverilla oli tosi suloinen väritys!






 
Eilen torstaina vietin tämän viikon ainoaa vapaapäivääni. Olin suunnitellut, että olisin voinut lähteä Champin kanssa päiväretkelle hyppäämään päivän kaksi viimeistä luokkaa, mutta luovuin ajatuksesta Salon ja Kemiön kisojen ollessa tärkeämmässä osassa. Niinpä herätyskello soi kuuden jälkeen ja päivän talliannoksen täytyttyä laitoin navigaattorin osoitteeksi Hangon. Perillä kisahulinan keskellä olin yhden aikoihin - juuri parahiksi katsomaan metrin luokkaa.
 
Kesän kisoissa on aina oma fiiliksensä, mutta Hangossa tunnelma on jotain aivan omaa luokkaansa. Paikalla on paljon myös ihan tavan tallaajia, jotka ovat eksyneet kisakentän laidalle seuraamaan hevosurheilua puhtaasta uteliaisuudesta. Koska kisa-alue on tiivis, on tunnelma sen mukainen. Lämmittävä aurinko helli meitä säteillään vasta illan viimeisen luokan aikaan, mutta se ei menoa haitannut: hyvä seura, hevoset ja suhteellisen lämmin ilma pitivät huolen siitä, että paikalla viihtyi loistavasti.
 








 
Ajoin tosiaan kotoa yksin Hankoon, mutta Hangossa mua odotti Salon kisojen tapaan monet kaverit ja muut tutut. Päivä kului aluksi ravintolateltassa istuskellen ja silloin tällöin muutamia otoksia suorituksista napsien, expoa kierrellen ja vaihdellen kuulumisia kisaajien sekä muiden toimihenkilöiden kanssa. Kisoissa on niin ihanaa käydä vaikka ihan vain turistina, sillä se on ainakin itselleni jo sosiaalisesti antoisaa: näen ihmisiä, joita en välttämättä kerkeäisi nähdä muutoin juuri koskaan.
 
Päivän viimeisen luokan lähestyessä loppuaan suunnittelimme illan kulkua. Mulla on tänään perjantaina työpäivä, joten olin vähän kahden vaiheilla siitä, jäisinkö Hankoon yöksi vai ajaisinko muutaman tunnin matkan kotiin nukkumaan. Lähdimme kuitenkin puoli kymmenen jälkeen porukalla syömään ravintolaan, josta jatkoin matkaani kotiin lähempänä puolta yötä. Vanhuus on selvästi iskenyt, sillä ajatus juhlimisesta ja pikkutunneille asti valvomisesta työpäivää vasten ei jostain syystä innostanut.. Ehkä parempi niin!
 
Oletteko te käyneet Sea Horse Weekissa kisaajina tai turisteina? :)

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

#580: Tunnelmia kisapaikalta

Salon kisat olivat ja menivät, mutten ole vielä ennättänyt kertomaan kisoista jääneitä fiiliksiä. Rata-analyysejä saittekin jo lukea, mutta kaikkien starttien takana on kuitenkin aina valtava määrä muuta ohjelmaa. Yhden radan kesto on nimittäin alle minuutin, joten vuorokauteen jää monta monituista tuntia hyödynnettäväksi! Kurkistetaan siis hieman tarkemmin siihen, mitä kaikkea kisaviikonloppuumme sisältyi.
 
Vaikka hyppäsin ensimmäisen luokkani vasta lauantaina, saavuin kisapaikalle perjantaina iltakuuden aikoihin. Pääsin tuolloin töistä vähän ennen kahta, jonka jälkeen pakkasin omat tavarani ja viimeistelin hevosen varusteet sekä tietysti itse hevosen lähtökuntoon. Varsinaisen pakkaamisen olin hoitanut fiksuna jo torstaina, sillä muuten mulla olisi ollut hirveä paniikki perjantaina siitä, onko kaikki varmasti mukana.
 
Saloon päästyämme etsimme jaba-alueelta Champin karsinapaikan ja purimme vähitellen kaikki varusteet karsinan eteen. Hevonen odotti trailerissa sen aikaa, että saimme isäni kanssa kärrättyä karsinaan kuivikkeet. Onneksi sää oli viileähkö, joten hevosen pystyi huoletta jättämään hetkeksi koppiin seisomaan. Champ on todella kiva kuljetettava, sillä se kävelee nätisti kyytiin ja seisoo autossa ihan hiljaa. Kantamisessa ja  muussa organisoitumisessa mua auttoivat Salla ja Riikka, jotka ajoivat joka päivä Paimiosta saakka kisahoitajiksi- kiitos siitä! Myös aiemmasta videopostauksestani tuttu Milla oli koko viikonlopun paikalla, ensin oman hevosensa kanssa kisaamassa ja viimeisen yön ja päivän mun henkisenä tukena. Meidän "kisatiimiin" kuului vielä Jenna oman hevosensa kanssa, joten ihan mahtava porukka oli kasassa :)
 


 
Kun olimme saaneet tavarat suurin piirtein kasaan, annoin hevoselle iltaheinät ja lähdin käymään verryttelyssä ja kisakentän luona moikkaamassa tuttuja. Viimeisen luokan alkaessa olin vihdoin hevosen selässä, sillä ratsastin Champin kisapaikalla sileällä, jottei sillä olisi ollut vapaapäivää ennen lauantain startteja. Illan viimeinen luokka sattui olemaan vain miehille avoin, joten verryttelyssä oli melko hauskaa ratsastella. Tomas totesikin, että "meillä on näköjään uusi osallistuja tähän luokkaan". Hah! Hevonen tuntui ihan kivalta: se oli rento, teki niin kuin pyysin ja kuunteli apujani. Ratsastin kaiken kaikkiaan ehkä puolisen tuntia, jonka jälkeen putsasin varusteet kisakuntoon. Annoin hevoselle iltapuuron ja ennen lähtöäni vielä lisää heinää, jotta ruokintaväli jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Hotellille saavuin kymmenen aikoihin ja suuntasin pikaisen suihkun kautta ravintolaan syömään illallista Millan ja hänen seuralaistensa kanssa.
 
Lauantaina heräsin kuuden jälkeen, vedin kisakamppeet päälle ja lähdin autolla kohti kisapaikkaa ruokkimaan Champin sekä Millan hevosen. Kun hevoset olivat saaneet ruokansa, kävin kisakansliassa näyttämässä Champin rokotustodistuksen, kävelytin hevosta aamukävelylenkin verran ja kävelin metrin radan. Salla ja Riikka auttoivat jälleen hevosen varustamisessa ja selässä taisin olla joskus yhdeksän aikoihin. Kun metrin luokka oli ohi, purimme hevoselta varusteet hetkeksi pois ja huuhtelimme sitä hieman vedellä ennen seuraavaa luokkaa.
 

Champ oli aivan rakastunut Jennan Naakkaseen, mutta rouva ei ollut samaa mieltä :D
.. paitsi heti, kun Champ katsoi muualle, tuijotti tamma Champia räpsyripsillään ;)
110cm-luokka alkoi puoli yhdeltätoista ja olin lähtölistalla numerolla 26. Varustaessani hevosta uudelleen huomasin, ettei Champilla ollut toista etukenkää - se oli siis irronnut edellisellä radalla. Kipitin sitten kansliaan hakemaan kengittäjän numeroa, jotta hevoselle saataisiin kenkä jalkaan. Varustin hevosen nopeasti kuntoon ja lähdin kengityspaikalle, jossa meitä jo odoteltiin. Uusi kenkä lyötiin jalkaan ja sain uuden lähtöpaikan, joka oli numero 43. Melko ripeää toimintaa siis!
 
Kun päivän molemmat startit olivat ohi, Champ sai päiväruoat ja se pääsi samalla suihkuun. Levitin sille kylmäsavet joka jalkaan ensimmäistä kertaa koskaan. Olen toki joskus aiemmin laittanut savea muille hevosille, mutten todellakaan muistanut, miten sotkuista touhu on. Loppujen lopuksi mulla oli savea kaikkialla muualla kuin hevosen jaloissa, sillä sitä tarttui Champin häntään ja sitä kautta huiskien ympäri hevosen kylkiä. No, se oli ainakin näkemisen arvoinen tapaus..
 
Perinpohjaisen varusteiden putsaamisen jälkeen lähdimme käymään syömässä, josta suuntasimme Millan ja Jennan kanssa hotellin suihkuun kaupan kautta. En jaksanut meikata aamulla, joten meikkasin vasta tässä vaiheessa päivää. Verkkaisen valmistautumisen jälkeen raahauduimme kukin enemmän tai vähemmän väsyneinä takaisin autooni ja kisapaikalle. Kello taisi olla tuolloin suunnilleen viisi.
 

Hah, kaunis kuva savien kera. Tuossa tosiaan näkee sen, miten savea meni vähän turhankin korkealle.. Ja häntään!

Jennaa taisi ottaa sunnuntain ratsastukset koville. Champ sen sijaan oli se, joka meni nukkumaan ajoissa - tai ei nukkunut ollenkaan, ainakaan ilmeestä päätellen :D
Kisapaikalla kävin ottamassa muutamia tunnelmakuvia kaveristani ja yhdestä hevosesta, jonka jälkeen palloilimme ympäriinsä ilman varsinaista ohjelmaa. Lopulta päätimme lähteä kävelyttämään hevosia ja pesemään savet jaloista pois. Se olikin oma hommansa! Tajusimme varsin pian, että päivän viimeinen luokka oli juuri alkamassa, joten veimme hevoset nopeasti takaisin jaboihin, heitimme niille heinää ja palasimme kisa-areenan ääreen seuraamaan jokeriluokkaa. Luokka oli hauskaa seurattavaa, sillä jokainen ratsastaja oli suunnitellut omanlaisen radan ja yritti hypätä mahdollisimman monia esteitä ajan sallimissa rajoissa. Osallistujia ei ollut reilua kymmentä enempää, joten pian pääsimme jatkamaan hevosten iltahoidon loppuun ja valmistautumaan sitten illanviettoon.
 
Lauantai-ilta venyi meidän osaltamme jonnekin kahden ja kolmen väliin, emmekä enää lähteneet hotelliin yöksi, vaan jäimme Jennan hevosautoon nukkumaan. Meillä oli kyllä melkoinen työ saada hevosautoon lämmitys päälle ja nukkumapaikat yöpymiskuntoisiksi (saati edes peruuttaa hevosauto muiden rekkojen väliin kentän vierelle), mutta onneksi paikalta löytyi avuliaita ihmisiä auttamaan neitejä hädässä :D Monet kyllä sanovat, että isokin hevosauto on helpompi peruutella kuin auton ja trailerin yhdistelmä, mutta toistaiseksi pysyttelen itse näissä pienemmissä versioissa.. Olimme kuin olimmekin onnistuneet ottamaan lämmityksen pois päältä yön ajaksi, joten tärisin jäätymispisteessä koko yön filtin alla samalla, kun kaverini nukkuivat untuvatäkkien kanssa tyytyväisinä. Hah!
 
Sitten muutamia puhelinkuvia. Tässä meidän jabakäytävä :)
Iltalenkillä! Milla sai talutettavaksi Papu-ponin, Jenna on omansa kanssa.
Perjantaina iltaratsastukselta otettu kuva.
Sunnuntaina herätys oli jälleen aamuruokinnalle. Revin Jennan mukaani ja jätimme Millan nukkumaan, sillä hänen hevosensa oli lähtenyt edellisenä päivänä suunnitellusti kotiin. Kun aamuruoat oli annettu, kävelimme kaikki kolme aamun 120cm radankävelyn varsin edustavina: mulla ja Jennalla oli mukana hammasharjat ja Millalla donitsipaketti, joka oli meidän aamupala. Onneksi kello oli vasta puoli kahdeksan, joten paikalla ei ollut juuri ketään silmäpareja. Vähän kyllä huvitti! Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja edessä näytti olevan todella kaunis päivä.
 
Radankävelyn jälkeen vaihdoin rekassa vaatteita ja lähdin laittamaan Champin kuntoon. Harjasin sitä erityisen pitkään, sillä savea oli vaikea saada irti edellisen päivän pesusta huolimatta. Verryttelyssä olin ennen yhdeksää ja hyppäämisen aloitin Jennan kanssa yhtä aikaa, sillä starttasimme peräkkäisinä. Oman ratani jälkeen jäin katsomaan Jennan suorituksen ja lopulta jännitettiin, miten hyvin ratsukko sijoittuisi. Kaksikko nappasi lopulta toisen sijan - jes! Kävelimme pitkät loppukäynnit ja otimme muutaman yhteiskuvan ennen palkintojenjakoa.
 

Lauantain aamukävely.
Champ oli onnistunut hieromaan itselleen savesta tuollaisen sotamaalauksen :D
Ratsastuksellisen osuuden jälkeen hommat jatkuivat samalla tavoin kuin lauantaina: pesin varusteet, ruokin ja hoidin hevosen sekä pakkasin tavaroita kasaan. Hevosen kyyti saapui kisapaikalle jo heti yhdentoista jälkeen, joten kannoimme kamppeet autoon, lastasimme hevosen ja lähdimme ajamaan kotia kohden jo puolen päivän maissa. Kotitallille pääsimme kahden jälkeen, eikä siellä ollut varsinaisesti mitään isompaa hommaa. Koska olin pessyt varusteet jo kisoissa, järjestin kaikki tavarat omille paikoilleen, kylmäsimme Millan kanssa Champin jalat, laitoin ruokia valmiiksi ja lähdin sitten viemään Millan kotiinsa Helsinkiin. Kotiin pääsin jo viideltä, mikä oli enemmän kuin ihanaa - olin nimittäin aivan rättipoikkiväsynyt vähän nukkumisen, jännittämisen ja ulkoilmaelämän vuoksi.
 
Kokonaisuudessaan Salon kisat olivat ihan mahtava kokonaisuus. Kisapaikka oli kiva, radat olivat omissa luokissani sujuvia ja tason mukaisia, seura oli mitä parhainta ja säätkin suosivat. Vasta lähtiessämme kotiin taivaalta alkoi tulla vettä kuin saavista kaatamalla, joten säästyimme itse kuivina kotiin asti.
 
Tällainen kisaviikonloppu oli mullekin kokemuksena uusi, sillä en ollut lainkaan töissä ja aikaa jäi kaikelle muulle ylimääräiselle oleskelulle. Kerkesin tosissani jututtaa tuttuja, seurata muutamia luokkia ja nauttia eri tavoin kisapaikan elämästä. Seuraavissa kisoissa olenkin taas toimihenkilönä, joten turha "laiskottelu" loppuu ennen kuin kerkesi kunnolla alkamaankaan. Kemiössä siis nähdään!
 
Millaisia kisaviikonloppuja sulla on ollut? :)