-->

tiistai 24. toukokuuta 2016

#738: Reilun puolen vuoden odotus

Iloisia uutisia! Joku onkin jo saattanut huomata blogin sivupalkista löytyvän Helsinki Porsche Horse Show'n bannerin, josta on voinut aavistaa seuraavaa: blogini tekee tänäkin vuonna yhteistyötä Suomen suurimman ratsastustapahtuman kanssa. Yhteistyömme jatkuu siis kolmatta vuotta putkeen, mistä olen itse kovin iloinen. Totuttuun tapaan tarkoituksenani on mennä paikan päälle työskentelemään kansliahommissa keskiviikosta aina sunnuntaihin asti, joten syksyllä edessä on varsin intensiivinen viikko kansainvälisen huippu-urheilun parissa.

Helsinki Porsche Horse Show järjestetään tänä vuonna lokakuun 20.-23. päivä torstaista sunnuntaihin, paikkanaan Helsingin jäähalli. Koska areena on tullut tutuksi parin edellisen vuoden perusteella, ei siitä tarvine kertoa enää erikseen yhtä kattavasti. Lyhyestä virsi kaunis - hevoset valloittavat Helsingin aivan ydinkeskustan vierestä, loistavien julkisten kulkuyhteyksien päästä. Jäähalli mahdollistaa monia etuja katsojille, työntekijöille ja itse kilpailijoille hevosineen. Ehkä suurin plussa juuri katsojan kannalta on erillinen expoalue, jolloin jäähallin käytävät saattavat tuntua aavistuksen verran avarammilta ostosten tekijöiden siirtyessä pois kulkureiteiltä. Verryttelyn katselumahdollisuutta ei kannata tietystikään unohtaa! Mikäs sen mielenkiintoisempaa kuin seurata maailman huippujen valmistautumista omaan kilpailusuoritukseensa.



Vaikka ohjelman runko on pysynyt pitkälti samanlaisena, on muutoksia tapahtunut sinne tänne. Uutuutena ovat mini-klinikat, joissa olympiavalmentajat Emile Faurie ja Hervé Godignon raottavat ovea koulu- ja esteratsastuksen kehittämisen saloihin. Lauantai-iltaan mukaan palaa tauon jälkeen huippujännittävä six bar, joka kuuluu mielestäni ehdottomana osana onnistuneeseen iltashow'hun. En malta odottaa, sillä edellisen kerran näin kunnollisen six bar -kilpailun kolmisen vuotta sitten Stadikalla. 

Muutoksista itseäni innosti ehkä eniten tieto siitä, että Amateur touriin liitetään mukaan taitoarvostelu. Siinä kansainväliset tähdet antavat suomalaisille tulevaisuuden lupauksille palautetta suorituksen jälkeen, mikä on varmasti äärettömän mielenkiintoista kuunneltavaa. Innostuin tästä uudistuksesta sen verran paljon, että lähdin ideoimaan yhteistyötämme Porsche Horse Show'n kanssa pitkälti juuri Amateur touriin liittyen. Toki tässä puolen vuoden aikana tulette näkemään yhtä jos toista blogin puolella liittyen tapahtumaan kokonaisuutena, mutta voin luvata, että mukana on myös paljon täysin uutta juttua. Pääsette esimerkiksi seuraamaan erään Amateur tourille valmistautuvan ratsukon taivalta videoiden, kuvien ja tekstin muodossa!



Lukijoille on luvassa myös konkreettista hyötyä, sillä saan arpoa lippuja tapahtumaan totuttuun tapaan. Nyt jos koskaan kannattaa siis pysyä menossa mukana, sillä kesästä on tulossa huisin kiinnostava - myös näiden Horse Show -juttujen ulkopuolelta. Eilen alkoi muuten kamppanja, jossa Helsinki International Porsche Horse Show’n lauantain 22.10. Kansainvälinen Grand Prix Päänäytös ja Kansainvälinen Iltanäytös maksavat yhteensä vain 99,00 euroa, kun normaali hinta olisi 134,50 euroa. Jos huippuratsastus kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti harkita tarjouksen hyödyntämistä.

Mutta se näistä aiheista tältä erää! Loppuun vielä tiedotusluontoinen asia. Multa on kysytty paljon viime aikoina siitä, voisiko mulle lähettää postia. Myönnyin nyt tähän ajatukseen, joten mulle voi lähettää postia ensi viikon perjantaihin 3.6. asti osoitteeseen Aada Lätti, Poste Restante, 01800 Klaukkala. Jos haluat, että vastaan postiin, kannattaa mukaan laittaa vastauskirje ja postimerkki :)

Oletko suunnitellut meneväsi Helsinki Porche Horse Show'hun?

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

#737: Ratsastusta Champin puolisiskolla!

Terveisiä television äärestä! Katsoin juuri loppuun jääkiekon maailmanmestaruuskisojen finaalin, jossa Suomi pelasi Kanadaa vastaan kultamitalista. Kolmatta kultamitalia tälle vuodelle ei valitettavasti tullut, mutta meillä oli hyvä kisakatsomo perheeni ja kaverini kanssa. En tosin itse uskaltanut juuri peliä katsoa, keskityin sen sijaan ruokapuoleen. Postauksien tekeminen on tosiaan jäänyt nyt vähän vähemmälle, osittain johtuen töistä ja näistä juuri loppuun saatetuista maailmanmestaruuskisoista, mutta suurimmaksi osaksi siksi, että olen saanut ratsastaa paljon kuluneiden päivien aikana.

Voitte arvata, miten innolla otin vastaan mahdollisuuden ratsastaa muillakin hevosilla. Champhan on nyt edelleen toisella ratsastajalla hypättävänä, joten en ole päässyt sillä itse kahteen viikkoon hyppäämään. Tämä jännitti itseäni hieman etukäteen, mutta olen kuitenkin tehnyt sen kanssa melko paljon puomityöskentelyä, joten tuntuma hyppäämiseen on tuskin kadonnut kokonaan. Tekee varmasti ihan hyvää välillä vain katsoa taitavampaa ratsastusta maasta käsin ja yrittää omaksua näitä oppeja omaan tekemiseen. Toivon todella, että muutos omassa ratsastuksessani näkyisi sitten, kun varsinaisen hyppäämisen aika koittaa. Olemme nimittäin tehneet paljon muutoksia omaan ratsastukseeni nimenomaan kouluvalmennuksissa tuota esteratsastusta ajatellen.

Champin puolisisko Lilli! Olin tosiaan ollut hevosen selässä vasta muutamia kertoja aiemmin, joten meno oli ajoittain hieman hakemista. Tässä me vasta aloiteltiin.





En ole kuitenkaan joutunut olemaan täysin ilman hyppäämistä, sillä eilen lauantaina sain hypätä Wallulla. Hevosella oli tosin seuraavana päivänä vuorossa kisat vuokraajansa kanssa, joten en tehnyt kovinkaan montaa hyppyä, enkä muutenkaan ratsastanut pitkästi saati rankasti. Parin ensimmäiset kisat sujuivat mitä parhaiten, sillä he saivat toisesta luokasta luokkavoiton. Hienoa, isot onnittelut! Oli kyllä ihanaa hypätä pitkästä aikaa ja varsinkin, kun sain kokeilla jälleen uutta hevosta esteiden parissa. Walluhan on kilpaillut nuorempana isoja luokkia käsittääkseni aina 150cm-luokissa asti, joten se tietää, mitä esteillä kuuluu tehdä. Vaikka papalla on nykyään ikää lähemmäs kahtakymmentä, ei se tosiaan näy esteillä - tai ei oikeasaan missään muuallakaan! Vauhtia riittää, mutta eikö se ole hienoa. Elämäniloa parhaimmillaan :)

Musta on tullut muuten ihan super innostunut kouluvalmennuksia kohtaan! Olemme tehneet niissä vaihtelevasti kaikkea aina puomi- ja kavalettityöskentelystä peruutuksiin, hakien lähinnä tuntumaa siihen, mitä mun pitäisi tehdä kokonaisvaltaisesti paremmin. Tänään sunnuntaina aamu alkoikin juuri kouluvalmennuksella, jonka päätteeksi jouduin toteamaan, että mulla oli allani oikeasti kivasti liikkuva hevonen! Saimme valmentajaltamme kehuja siitä, että se näytti hetkittäin jopa kouluhevoselta. Siis Champ. Kouluhevoselta! Se oli kyllä aavistuksen verran liioiteltu ilmaus, mutta silti. Teimme avotaivutuksia sulkutaivutuksen apuja hyödyntäen ja voi että, miten kevyt, omilla jaloillaan kulkeva ja taipuisa hevonen olikaan. Eihän siellä selässä voinut kuin hymyillä.







Viikonloppuun on mahtunut myös aiemmin Instagramissani (@aadalatti) esiintynyt hevostuttavuus, puoliveritamma Lilli. Tässä kohden on pakko todeta, että maailma on tosiaan pieni! Lillillä ja Champilla on nimittäin sama isä, vaikkei ehkä ulkonäön perusteella uskoisi. Vai näyttävätkö nämä kaksi mielestänne samoilta? Lilli on ilmeisesti tullut enemmän emäänsä, sillä hevosten isä on aivan Champin näköinen: rautias sukkajalkainen ja läsipäinen herrasmies, jolla on hieman pitkä runko ja aavistuksen suorat takajalat.

Lilli on mullekin melkoisen uusi tuttavuus, sillä nämä kuvat on otettu tänään sunnuntaina, jolloin istuin hevosen selässä muistaakseni kolmatta kertaa kunnolla. Ensimmäinen kerta oli nopea kokeilu omistajan ratsastuksen jälkeen ja toisella kertaa menin talviaikaan pellolla hevosen mielenvirkistykseksi. Nyt saan ratsastaa tammalla viikonlopun yli kolmena päivänä peräkkäin, mikä on ollut enemmän kuin mukavaa. Vaikka Champ ja Lilli ovat sukua keskenään, ovat ne silti loppujen lopuksi kovin erilaisia hevosia ratsastettavuudeltaan. Ei sillä, eihän se sukulaisuus merkitse loppujen lopuksi kovinkaan suurta roolia hevosen ratsastamisessa.. Näiden parin päivän aikana olen saanut miettiä paljon omaa tekemistäni, sillä siinä, missä Champ on tottunut paikkailemaan omia virheitäni (kuten vinoutta tai muita istuntaan liittyviä pulmia), rokottaa Lilli niistä tietysti heti. Se on kovin herkkä istunnalle, mikä on ollut kivaa vaihtelua. Ei sillä, etteikö Champin olisi: se kuitenkin sietää sitä, että istun vähän oikea kylki "lytyssä", kun taas toiset hevoset reagoivat siihen herkemmin.







Nyt kello alkaa olemaan sen verran paljon, että mun on pakko suunnata nukkumaan. Tällaisia pikapäivityksiä on luvassa vielä ainakin ensi viikolla, sillä mulla on vielä perjantaina palautettavana yksi viisitoistasivuinen essee, joka on täysin aloittamatta. Sen lisäksi olen jokaisena iltana joko töissä tai yliopistolla, minkä lisäksi menemme keskiviikosta torstaihin yöksi juhlimaan mökille. Jonnekin väliin pitäisi vielä mahduttaa oma hevonen, muut koulutyöt sekä muiden hevosten ratsastus. Siksi herätyskello soi huomennakin jo kuuden jälkeen. Yritän kuitenkin tehdä postauksia mahdollisimman paljon, sillä juttua riittäisi. Mutta siihen asti, viettäkää hauska viikko! :)

Oletko sinä päässyt ratsastamaan hevosilla, joilla on sama isä tai emä?
Olivatko nämä hevoset samanlaisia vai erosivatko ne suuresti toisistaan?

torstai 19. toukokuuta 2016

#736: Viisi vuotta sitten: kuvia Belgiasta

Multa pyydetään säännöllisin väliajoin, että tekisin postauksen ulkomailla hevoshommissa työskentelemisestä. En oikein tiedä, miten näihin pyyntöihin tulisi reagoida, sillä olen kertonut omista kokemuksistani vuosien aikana paitsi reaaliaikaiseksi paikan päältä, myös kuvin ja videoin myös jälkikäteen jonkinlaisissa tiivistelmäpostauksissa. Mietteitäni siitä, mitä kaikkea näissä isommissa hevosmaissa työskentelemisestä voi oppia, millaisa siellä mun näkökulmasta katsottuna oli ja lähtisinkö uudelleen. 

Usein pyyntönä on, voinko tehdä kattavan tiivistelmäpostauksen reissuistani. Musta tuntuu, että olen sanonut kaiken sanottavan, mutta silti en ole kertonut juuri mitään. Ensimmäisestä ulkomaantyöreissustani tulee parin kuukauden päästä kuluneeksi viisi vuotta, joten voitte kuvitella, ettei nuo muistot ole enää kaikista tuoreimmassa muistissa. Silti muistan elävästi monia ihania yksityiskohtia, aina saapumishetkestäni viimeisiin minuutteihin. 

Olen ehkä väärä ihminen kertomaan siitä, millaista työskentely Keski-Euroopan talleilla on nykyään. Kaverini Sarina onkin kertonut jotain omia kokemuksiaan blogissani viimeisen vuoden aikana, mutta jokaisella on toki yksilölliset mietteensä hommasta. Se, mitä koen ehkä osaavani kertoa, on näkemys siltä kannalta, kun lähti "isoon maailmaan" ratsastuskouluoppilaan paikalta. Niin, mähän tosiaan lähdin ensimmäiselle reissulleni kauan ennen kuin mulla oli ollut edes ensimmäistä ylläpitohevostani. 

Kaivelin tänään torstaina vanhoja kuvia vuodelta 2011, kun olin Belgiassa Stephex Stablesilla hommissa kesäaikaan. Olen tehnyt matkasta erikseen koostepostauksen vuonna 2011 (linkki) ja kertonut sen jälkeen useampaan otteeseen eri postauksissa yleisiä fiiliksiä (linkki, linkki). Tuntuu hassulta palata näihin aiheisiin vuosi toisensa jälkeen, sillä onhan nuo reissut tältä erää menneisyyttäni - vaikkakin vaikuttaneet valtavasti nykyiseen tilanteeseeni hevosharrastajana. Ne jättivät muhun jäljen, jota ilman en olisi tässä pisteessä nyt. Edelleenkin haaveilen joskus lähteväni ulkomaille pidemmäksi aikaa, joskin tällä hetkellä haave painottuu yliopisto-opiskeluun ja siinä ratsastuksen ja harrastekilpailemisen yhdistämiseen, ei niinkään tallihommiin. Tiedä sitten, mitä elämä tuo tullessaan.

Kokosin tähän postaukseen yli kolmekymmentä kuvaa, joita ei toivottavasti ole nähty tämän blogin puolella koskaan aiemmin. Muutamasta kuvasta en ollut satavarma, joten älkää pahoittako mieltänne, jos ihan väärässä olin ;) Jotta postaus ei jäisi ihan pelkäksi kuvien katselemiseksi, voitte halutessanne jättää jotain kysymyksiä mulle näiden Belgian ja Hollannin reissujen osalta. En lupaa, että osaisin vastata faktatietoa, mutta omia kokemuksiani voin muistella lämmöllä. Ja mikäs sen mukavampaa :)

Viva ja viimeinen päivä Belgiassa.


Nina ja Keijo estetreeneissä nurmikentällä.
Stephexillä oli muutama eri kenttä, tässä valtavan kokoinen sileätyöskentelyyn tarkoitettu kenttä.
Minä ja Urkki laukkaradalla.

Ninan käytävällä meitä oli töissä kolme tyttöä, Tiina ja Nina. Tässä Viivi ja Viva.


Meillä oli tosi hauskaa, koska paikalla olevat hevosenhoitajat olivat kaikki melko samanikäisiä :D
Minä ja Inkku viimeisenä päivänä.

Hauskaa oli, vaikka töitä tehtiin! Mä en tiedä, miten tuo ohja menee noin mun kädestä :D
Näitä kuvia kun katsoo, on sitä vanhentunut viidessä vuodessa melkoisesti :D


Mulla oli ratsastettavana välillä viikonkin putkeen kolme kimoa: Urkki, Viva ja Ritu. Katsoinpa äsken huvikseni hevosten tuloksia. Vivahan voitti Ninan kanssa esimerkiksi yhden viiden tähden GP:n ja Ritu on kisannut Global Champions Touria. Viva oli mun suosikki, sain ratsastaa sillä melkein joka päivä, koska sitä kuntoutettiin.



Joo, välillä meno oli melkoista säätämistä. Ihmekös, kun tuli sanomista :D

Tähän taululle merkattiin aina se, mitä hevonen teki päivällä ja kuka sillä ratsasti, mitä varusteita käytettiin ja kävikö hevonen esimerkiksi laitumella tai kävelytyskoneessa.










Ps. Kuten olen moneen kertaan sanonut, kypärä on hyvä pitää päässä. Näistä kuvista on aikaa viitisen vuotta ja ei, en saa sitä kypärää päähän jälkikäteen. Olkaa te viisaampia, mitä olin itse tuolloin!