#188: Kuvapostaus: viime päiviä

Vuorossa on nyt tiivis kuvapostaus, sillä en kerkeä kirjoittamaa mitään pidempää selostusta viime päivistä. Lyhyesti sanottuna: nyt olen Ypäjällä ja kotiin palaan vasta sunnuntaina. Huomenna luvassa on töitä toivottavasti aurinkoisessa säässä, Suomen pelin seuraamista sekä euroviisut!

 

Tänään saimme ylioppilaskokeiden tulokset ja oma rivini on seuraavanlainen: L, L, L, C ja C. Äidinkieli, psykologia ja yhteiskuntaoppi olivat laudatureita ja molemmat kielet sitten noita heikompia. Tyytyväinen olen ja kesäkuussa on vuorossa ansaitut juhlat!

 

Kuvissa on sekalainen järjestys: muutamia kuvia on Janitan koirista ja minusta, sitten Champista ja uudesta pallosta, loput sitten Luciannasta. Toivottavasti kuvapostaus kelpaa, seuraavaksi luvassa jälleen tekstipainotteisempi postaus!

 

 

#187: Bye bye Beautiful

Tästä päivästä tuli aikalailla erilainen kuin alunperin luulin. Lähdin tallille yhdeksän jälkeen Champin kengitystä varten (ruunalla on nyt uusi pohjallinen ja korjattu kengitys, mutta siitä lisää myöhemmin) ja kaiken piti olla valmista muutamassa tunnissa, auringon paistaa ja elämän olla ihanaa. Toisin kävi - sain saattaa muutaman muun ihmisen kanssa yhden uskomattoman ihanan puoliveriruunan viimeiselle matkalleen.

 

Saapuessamme Janitan kanssa ihmettelimme, miksi Santtu-ruuna makasi koko pituudellaan tarhassa muutaman ihmisen ympäröimänä. Noustuamme autosta syykin selvisi pian: Santun vasemman puolen jalat eivät toimineet ollenkaan, eikä ruuna siis päässyt ylös maasta. Se katseli korvat hörössä meitä ja ihmetteli selvästi, miksi sen jalat eivät toimineet halutulla tavalla. Emme halunneet mennä aluksi häiritsemään tilannetta sen kummemmin, joten kävimme hoitamassa Champin nopeasti, mutta pian menimme katsomaan tilannetta lähempää.

 

Santtu oli siis ollut jo maanantaina hieman epämääräinen, jolloin klinikalle oli soitettu ja kysytty hevosen tuontimahdollisuuksia paikan päälle. Klinikalta oltiin kuitenkin kehotettu jäämään kotiin, ja koska hevonen söi hyvin/oli pirteä/ei lämpöä tms., ei tilannetta pidetty niin vakavana. Tänään hevonen oli talutettu aamulla tarhaan normaalisti ja noin tunnin tarhaamisen jälkeen se oli kaatunut maahan.

 

Santtu ja minä Messilässä kisoissa vuonna 2008 tai 2009 lk 80cm

Vaikka tallilaiset tekivät kaikkensa saadakseen eläinlääkärin nopeasti paikalle, meni siihenkin aikaa parisen tuntia. Kaikki olivat joko liian kaukana tai eivät muuten päässeet tulemaan. Sinä aikana vietimme aikaa hevosen kanssa: silittelimme sen päätä ja vahdimme sen tilannetta. Koska tarha oli suorassa auringonpaisteessa, yritimme seistä hevosen pään edessä antaaksemme sille edes vähän varjoa. Välillä Santtu yritti itse ylös, mutta sen jalat eivät toimineet, eikä yrityksistä sitten tullut mitään.

 

Eläinlääkärin tultua hevoselta mitattiin syke, lämpö ja otettiin verikokeet + kaikkia muita mahdollisia testejä. Se laitettiin nesteytykseen, sille annettiin kortisonia ja rauhoittavaa. Santtu hörisi aina, kun joku tuli sen lähelle ja se yritti moneen kertaan nojata päällään ihmiseen, joka sitä silitti. Yritimme vetää sitä ylös liinojen avulla, työntämällä, laittamalla heinäpaaleja sen lapojen taakse.. Mikään ei auttanut. Jännityshetkiä koettiin, kun olimme kerääntyneet hevosen ympärille ja aivan yht'äkkiä sen alta luikerteli esiin kyykäärme! Pelästyimme valtavasti ja käärme tapettiinkin nopeasti. Siinä olisi voinut sattua pahasti yhdelle jos toisellekin, jos kyy olisi päässyt puraisemaan jotain ihmistä.

 

Lopulta eläinlääkärin ja hevosen omistajan yhteistuumin tehtiin päätös, ettei hevosen elämää voitu pitkittää enempää. Jotta sitä olisi pystytty hoitaa kunnolla (tukihoitojen avulla), olisi se pitänyt saada klinikalle, joka oli mahdottomuus hetkellä, jolloin hevosta ei saada ylös maasta. Santtu oli jo väsynyt, joten lopetuspiikki vaikutti nopeasti ja hevonen vaipui ikuiseen uneen. Peittelimme ruhon preissuilla ja keräsimme sen viereen kimpun valkovuokkoja. EKK haki hevosen tutkittavaksi myöhemmin iltapäivällä.

 

Laakson kisoista samana vuonna kuin ylempi kuva. Pahoittelen kuvien laatua ja vanhuutta, uudempia kuvia meistä ei ole.

Santtu oli vihoviimeinen hevonen, jonka olisi kuulunut lähteä talliltamme mihinkään. Se oli suhteellisen nuori tuntihevonen, joka oli aina pirteä ja touhukas. Se oli monen tuntiratsastajan suosikki ja loisti sekä koulussa että esteillä. Olin itse sen kanssa kisaamassa tuntiratsastajien mestaruuskisoissa estepuolella aikoinaan, muiden ratsastajien kanssa se hankki useita ruusukkeita monista muista kisoista. Muistan, kuinka vielä sunnuntaina se leikki risuilla tarhassaan omaan tyypilliseen tapaansa (pitää risua suussa, ja yrittää kävellessään potkia sitä molemmilla etusillaan) ja liiteli lauantaina kouluradalla lennokkaasti. Vaikea uskoa, että se on nyt vihreämmillä laitumilla.

 

Karu tosiasia on, että jokaisen meidän aika koittaa joskus. On siis syytä nauttia jokaisesta hetkestä ja muistaa olla kiitollisia kaikista niistä päivistä, joita saamme rakkaidemme kanssa viettää. Santtu tarjosi monille ja monille ratsastajille unohtumattomia hetkiä ratsastuksen parissa ja nyt se saa viettää huoletonta elämää hopeareunuksisten pilvien toisella puolen huolettomasti laukkaillen.

 

Eräs lukija osasi mielestäni tiivistää tämänkaltaisen hetken eräässä toisessa blogissa varsin osuvasti: "mikään ei loista kirkkaammin kuin puhtaat kyyneleet".

#186: Aina ei voi näyttää viisaalta

Muistakaahan kurkata tuo edellinen postaus, jonka tein juuri ennen tämän julkaisemista! Siellä hieman kuvasaldoa parin viikon takaisesta valmennuksesta, jota olin kuvaamassa lähitallillani.

 

Miten teidän äitienpäivänne on sujunut? Itsehän olin eilen viettämässä iltaa työporukan kanssa Helsingissä: meidän kauppamme voitti yhden kilpailun, jonka ansiosta pääsimme katsomaan Apollon live clubille stand up -showta. En muista, koska olisin nauranut niin paljon! Esiintyjistä paras oli ehdottomasti Sami Hedberg ja positiivista oli sekin, että jutut olivat pääosin uusia minulle. Olen ollut kerran aiemmin Samin keikalla ja katsonut paljon hänen videoitaan youtubesta, joten tietysti vanhojakin juttuja kuului jonkin verran. Keikkojen päätyttyä meidän oli tarkoitus lähteä yhteiskyydillä kotiin, mutta koska suurin osa porukasta päätti jäädä Helsingin yöhön, suuntasimme mekin neljän ihmisen voimin Tivoliin jatkoille. Kotiin saavuin bussiasemalta kävellen, sillä en halunnut maksaa taksia vajaan viiden kilometrin matkalle. Kerkesin keräillä matkalla valkovuokot äidille ja ottaa kivoja kuvia auringonnoususta! Nukkumassa olin puoli kuuden aikaan ja herätys olikin muutaman tunnin kuluttua.

 

Nämä kuvat on lauantailta, kun kuvasin uutta loimea. Kuvia en tosin saanut kauheasti, sillä kiirehdin sihteeriksi koulukisoihin - oli muuten aika hauskaa, itselleni ensimmäinen kerta!

Vähän vajaa ratsuni <3

Tältä näyttää siis Champeron uusi puuvillaloimi. Tästä kuvasta näätte muuten sen etujalkojen lyhyemmän liikkeen.

SEKOPÄÄ!

Champ on siis nyt sairaslomalla. Viime tiistainen kengitys ei mennyt suunnitelmien mukaan, vaan jokin etukavioiden kengityksessä meni pahemmin pieleen, takakengissäkin oli jotain sanottavaa (en erittele täällä asiaa sen kummemmin, ennen kuin tiedän syyt tarkemmin). Keskiviikkona huomasin Champin ottavan molemmilla etujaloillaan hieman lyhyempää askelta ja varovan oikeaa etusta käännöksissä sen ollessa ulkojalkana, joten olin kengittäjään yhteydessä ja hän lupasi tulla perjantaina katsomaan tilannetta.

 

Perjantaina kengittäjä laittoi oikeaan etuseen kavion ja kengän väliin jonkin pohjallisen, joka esti paineen muodostumista, jos ymmärsin oikein. Ontumisen piti kuulemma loppua päivässä, sillä enää jalka ei olisi kipeä - jäljellä olisi vain "muisto" kipeästä kaviosta, jota hevonen vielä ontuisi. Lauantaina Champ oli yhä edelleen epäpuhdas, joten soittelin muutamille ihmisille asiasta. Yhä tänäänkin Champ ontui, joten pohjallinen ei selvästi auttanut eikä vika ollut siinä, missä luultiin.

 

Tilanne on turhauttava, sillä en oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tiistaina toinen kengittäjä on tulossa laittamaan muita hevosia Equstomiin, joten hän lupasi samalla vilkaista Champin kaviot. Ruuna kävelee lyhyempää askelta molemmilla etusillaan suoralla, eli ikään kuin varoo laittamasta etujalkojaan liian eteen. Jalat eivät kuitenkaan ole turvonneet tai lämpimät mistään kohdista, ei edes kaviosta itsestään, joten kaviopaisetta en epäilisi. Tiistaina saadaan varmempaa tietoa asiasta, toivottavasti!

 

"Äippä ota tää mekko pois mulla on kuuma.." Champ on ilman loimea aina päivisin, mutta koska se on yöt ulkokarsinassa,
pidän sillä nyt tätä ohutta puuvillaloimea aina öisin.

Vaikka ruuna nyt saikkuileekin, ei kipeät kaviot sen menoa haittaa. Päästin sen tänään hetkeksi tarhaan, jossa se suorastaan leikki kanssani: se katsoi minuun päin korvat hörössä, viskoi etujalkojaan ja pomppi joka suuntaan kuin aropupu. Energiaa siis riittää, vaikka väkirehut onkin nollassa! Olen syöttänyt sille aina vähän aikaa tuoretta ruohoa päivittäin, jotta ruuna tottuisi siihen vähitellen. Tänään päästin sen hetkeksi laitumelle, sillä ajattelin sen syövän ruohoa kauhealla intohimolla - jokainen edes vihreää muistuttava ruohotupsu vetää sitä nimittäin pihamaalla puoleensa. Nyt Champ innostuikin päästelemään hirveää kyytiä ja irroittelemaan oikein kunnolla.. Hups, hetken rauhoittelun jälkeen saatiin kuumakalle aisoihin ja kävelytettiin sitä hetken aikaa, sillä spurttailu oli saanut hien pintaan.

 

Selvääkin selvempää on, että ensi viikonlopun Ypäjän kisat jäävät välistä. Kerkesin jo ilmoittautua kilpailuun sähköpostitse (Champin vuosimaksu ei ollut vielä päivittynyt kipaan), mutta se täytyy nyt perua. En uskalla suunnitella mitään kilpailuja, sillä en tiedä, kuinka pitkään tuossa kavio-ongelmassa nyt meneekään. Harmittaa tälläinen "turha" treenitauko - itse olen ollut kolme viikkoa pois hevosen selästä (ellei lasketa su-ti väliä) ja hinku ratsastamaan on hirmuinen.

 

Nyt menen nukkumaan ja murehtimaan epäonnista elämääni. Okei selvä, huomatkaa sarkasmi tuossa edellisessä lauseessa - aina ei vaan voi mennä täydellisesti. Ja jos jotain positiivista: näiden saikkuilujen aikana olen saanut viettää Champin kanssa laatuaikaa maastakäsin, joten luottamus on syventynyt huimasti!

 

Onko teidän tulevaan heppaviikkoon luvassa jotain kivaa?

#185: Kuvapostaus - valmennuskuvausta

Olin muutama viikko sitten kuvaamassa Luhtajoen ratsutilalla järjestettyä valmennuskurssia, jonka piti vieraileva ulkomaalainen valmentaja. Kuvailin ensimmäistä kertaa ulkoratsastusta tällä kameralla, joten hakemista oli vielä vaikka kuinka!

 

Kuvia tuli otettua todella monia, mutta laitan teille nähtäviksi muutamia otoksia. En kuvaillut kuin yhden ryhmän / päivä, joten siksi ratsukoita ei esiinny kovinkaan monia.

 

Klikkailkaa kuvia isommiksi, niin näätte ne parempilaatuisina :)

 

Hupsista! Kaikille voi sattua kaikenlaista, kuviin saa ikuistettua välillä hauskoja ilmeitä :)

 

#184: Ulkoasuremppaa

Pikainen päivitys vain - ulkoasu remontissa ja muokkaus jatkuu joskus huomisen tai lauantain puolella. Älkää siis pelästykö tätä uutta kauhistusta, tausta on ihan hirveä ja banneristakin tuli jotenkin sumean tumma.. En vain millään jaksa tapella tämän kanssa enää, joten huomenna on päivä uusi :)

 

Olen muuten ollut viimepäivät shortseilla ja topilla ulkona, hyvin on pärjännyt! Ensimmäiset kunnon kesäsateet on tullut koettua ja vihreät hiirenkorvat näkyvät jo puissa. Ihanaa, kesään ei ole enää pitkä aika!

 

Vastailen viikonloppuna rästissä oleviin kommentteihin ja yritän myös läpikäydä tuota sähköpostia.. Nyt on vaan jälleen vähän fiilikset maassa, kun Champ on epäpuhdas kengityksen jäljiltä. Toivottavasti on vaan naula, joka puristaa ikävästi ja selvittäisiin kengän uudelleen laittamisella.. Siitä lisää myöhemmin!

 

Sanoin Champille "paikka seis seis SEIIS" ja se jäi kököttämään näin :D askel jäi kesken..