keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

#520: Niclas Aromaan valmennus osa 2

Nyt on tullut postauksia oikein urakalla putkeen, joten käykäähän vilkaisemassa aiemmat postaukset, mikäli ne ovat jääneet välistä! Maanantaina kerroin hieman meidän reilun viikon takaisesta kaksipäiväisestä Niclas Aromaan valmennuksesta lauantain osalta, joten nyt on vuorossa sunnuntain pohdiskelua vähän erilaisemman valmennuspostauksen merkeissä.
 
Kirjoitan yleensä valmennuspostaukset heti valmennusten jälkeen, sillä saan niistä itse eniten irti tuolloin. Kirjoittaessa tulee käsiteltyä hyvin koko valmennuksen sisältö: prosessoin omaa tekemistäni miettiessäni onnistumisia ja epäonnistumisia, katsoessani kuvia ja videoita ja kuunnellessani valmentajan kommentteja uudelleen. Jos en bloggaisi, en varmasti näkisi niin paljon vaivaa valmennusten jälkeiseen analysointiin. Bloggaamisesta on siis jonkinasteinen hyöty tässä kohden, jos ei sorru ylianalysointiin.






 
Bloggaajana toivon myös, että te lukijat hyötyisitte mahdollisimman paljon postauksista. En ole taitava ratsastaja (kaukana siitä!), mutta musta on todella ihanaa, jos joku saa vinkkejä omaan tekemiseensä niistä harjoituksista, joita olemme valmennuksissa tehneet. Videot ja kuvat tukevat tätä: näette, miten asioita ei kannata tehdä ja miten ne pitäisi tehdä, jos onnistumisia tulee. Valmentaudun paljon, yleensä 1-4 kertaa viikossa, joten siksi blogini on kovin valmennuspostauspainotteinen. Ymmärrän hyvin, ettei kaikkia kiinnosta valmennuksista lukeminen ja siksi yritän tehdä väliin kaikkea muutakin mieleistä luettavaa. Mutta ennen kaikkea blogini on itseni näköinen - se kertoo mun hevoselämästä :)
 
Videolla kuuluukin oikein hyvin Niclaksen kommentteja, joten tällä kertaa kokoan alle vain muutamia pääkohtia, jotka jäivät itselläni päällimmäisenä mieleen.
 





 
MILLAISIA HARJOITUKSIA TEIMME
  • Aloitimme tunnin verryttelyhypyillä pystylle ja okserille. Pitkät lähestymiset ja esteet diagonaaleilla, helppoa ja mukavaa alkuun.
  • Ennen varsinaista radanratsastusta kävimme ajan kanssa läpi eri osia radasta.
  • Rata oli aika pitkä, siihen sisältyi viisitoista hyppyä. Teitä oli hyvin monenlaisia: kaarevia linjoja, suhteutettuja teitä, sarjalta yksittäiselle pystylle ja toisin päin. Tekemistä siis riitti!
  • Lopuksi tulimme rataa isompana, noin 120cm korkeudella, mutta lyhempänä versiona.
 
MITÄ NICLAS HALUSI MINUN TEKEVÄN
  • Alkuverryttelystä asti jatkoimme samaa teemaa kuin lauantaina: rentoutta, rauhallisuutta ja pehmeyttä. Vaikuttamisen pitäisi lähteä istunnasta ja käden olla hiljaa.
  • En saanut jäädä ollenkaan hevosen suuhun kiinni ennen tai jälkeen esteiden. Yleensä Niclas suosii pidempää ohjaa, jotta hevonen pääsee vähän pidemmälle kaulalle ja rentoutuu, mutta Champin tilanteessa päädyttiin pitämään ohja lyhyenä: tällöin sain pidettyä oman käteni tasaisempana, enkä lähtenyt tekemään kädelläni niin isoja ohjasotteita.
  • Meidän yhdeksi ongelmaksi koitui sunnuntaina jälleen vesimatto, kun Champ pelkäsi siihen heijastuvaa auringonvaloa. Annoimme sille pari kertaa mahdollisuuden tulla uudelleen nätisti, mutta koska hevonen selkeästi vain pelleili, muistutin sitä kerran raipalla.
  • Kaarteissa mun piti huolehtia siitä, että sujuin tarpeeksi reippaasti eteen. Mulle on vaan niin tyypillistä jäädä vetämään taaksepäin ja odottamaan sitä yhtä askelta lisää.








 
MITEN ONNISTUIN TOTEUTUKSESSA
  • Vaihdoin sunnuntaille kuolaimeksi tavallisen sileäratsastuskuolaimeni eli paksun kolmipalan. Totesimme, että D-rengasnivelmuovikuolain (vitsit mikä sana :D) saa aikaan pelkän jatkuvan vetämisreaktion: hevonen puree kuolaimeen kiinni, enkä uskalla hellittää esteiden jälkeen missään vaiheessa.
  • Kuolaimen vaihdon ansiosta pystyin antamaan Champille kunnolla tilaa hypyn jälkeen jopa työntämällä käden konkreettisesti kunnolla pois tuntumalta ilman, että se edes yritti lähteä kovempaa. Niclas sanoi, että hevonen oikein huokaisi yhdessä vaiheessa ja rupesi todella kuuntelemaan paremmin.
  • Vesimatto-ongelma ratkesi pienen "tappelun" jälkeen, kun käytin kerran raippaa lähestyessäni mattoa. Sen jälkeen Champ hyppäsi muutaman kerran vähän varovaisemmin, mutta sitten hypyt olivat jo suhteellisen rohkeita. Lopputunnista Champ ei välittänyt, vaikka tulin vedelle vähän lähelle tai kauas - se meni sen aivan kuten muutkin esteet.
  • Kerran tuo taaksepäin vetäminen kostautui isommalla radalla ja toin hevosen okserin jälkeiseltä tiukemmalta kaarteelta ihan puolikkaaseen askeleeseen pystylle, jonka Champ selvitti hienosti tasajalkahypyllä. Tämän jälkeen tajusin onneksi ratsastaa kaarteista ulos kunnollisessa laukassa, eikä samaa ongelmaa enää ollut.
 
MIKÄ JÄI POSITIIVISIMPANA ASIANA MIELEEN
  • Ehdottomasti se, että viimeisillä radoilla mulla oli alla ihan eri hevonen kuin vielä kuukausi sitten! Se hyppäsi pyöreitä hyppyjä ja suoritti todella mielellään, vaikka saatoin itse tehdä tyhmiä ratkaisuja.
  • Valmennuksen jälkeen olin todella tyytyväinen, vaikka kaikki ei mennyt alusta asti täydellisesti. Virheistä kuitenkin opitaan ja niitä saakin tulla :)
 
 
Onko tämän tyyppiset valmennuspostaukset mukavampia lukea?

tiistai 24. maaliskuuta 2015

#519: Kontrollitähystys klinikalla

Täällä postailee nyt entistäkin iloisempi bloggaaja! Kevät on menossa hyvää vauhtia eteen päin, viikonloppuna lähden omalta osaltani vuoden ensimmäisiin Ypäjän kansallisiin kisoihin hommiin ja tallissa seisoo aivan mahtava hevonen. Champ on ollut nyt ihan super kiva hypätä ja ratsastaa muutenkin, voisin hehkuttaa sitä ihan loputtomiin. Mulla on kuitenkin hirveästi valmennuspostauksia rästissä, koska en viitsi julkaista niitä putkeen. Kerrotaan tähän väliin meidän klinikkakäynnistä! :)

Viime viikon tiistaina kävimme klinikalla kontrollitähystyksessä. Kuvio oli sama kuin kolme viikkoa aiemmin: hevonen paastosi ensin kuusitoista tuntia, kuskasimme sen Hyvinkäälle ja se tähystettiin. Lähdin paikalle odottavaisin mielin, sillä Champ oli tuntunut ratsastaessa paremmalta kuin ennen lääkehoitoa ja elättelin toiveita siitä, että mahahaava olisi parantumassa.
 
Hyvinkäällä meitä odotti sama eläinlääkäri kuin edelliselläkin kerralla. Kerroin lyhyesti kuulumiset eli sen, miltä hevonen oli tuntunut viikkojen aikana ja mitä se tällä hetkellä syö. Etenimme aivan kuten edelliselläkin kerralla rauhoituksen, tähystyksen ja ohjeiden kanssa. Itse tähystysprojekti kesti edelliskertaa kauemmin, sillä sen hetkinen laite oli lainassa Kuopiosta ja ensimmäistä kertaa käytössä Hyvinkäällä. Kapistus ei toiminut heti kuten piti, mutta Champ onneksi malttoi kohtuullisen hyvin koko touhun ajan.
 
Meillä oli Champin kanssa klinikalla pussailuhetki!
... Tosin Champ ei ihan ymmärtänyt tätä ideaa :D


Miten hevonen voi näyttää tältä? :D




Tässä kuvaa tähystyksestä. Kuvassa on ilmeisesti hevosen ruokatorvi?
Tulos oli mieluinen: mahahaava on lähtenyt paranemaan oikein hyvin! Ne alueet, jotka olivat aikaisemmin kirkkaanpunaisia ja haavaumilla, olivat nyt haaleanoransseja ja haavaumat olivat parantuneet lähestulkoon kokonaan. Muutama pieni kohta oli edelleen "rikki", joten jatkamme lääkekuuria kolmen viikon ajan ja menemme sitten uudelleen tähystykseen. On parempi pelata aina varman päälle näissä asioissa ja hoitaa sairaus kunnolla pois alta, ettei se uusiudu heti lääkityksen loputtua.
 
Eläinlääkäri kehui taas reipasta potilasta ja antoi kotiin seuraavat ohjeet: liikuntaa ja treeni normaalisti, lääkitys kuten ennen (paitsi Gastrogardia yhden ruiskun sijaan vain puolikas päivässä), ruokinta kuten olen nytkin tehnyt ja kilpailut toistaiseksi pois mielestä. Huhtikuussa suuntaamme uudelleen klinikalle ja toivon, että tuo kolmas tähystys riittää varmistamaan sen, että haavaumat ovat parantuneet kokonaan ja pääsemme toukokuussa miettimään kilpailukauden aloittamista. Huh, en malttaisi odottaa! Toivotaan nyt kaikki sormet ja varpaat ristissä, että tulos olisi kaikille mieluinen :)
 
Miten nopeasti teidän mahahaavahevoset paranivat?

maanantai 23. maaliskuuta 2015

#518: Niclas Aromaan valmennus osa 1

Toissa viikon lauantaina ja sunnuntaina pääsin hyppäämään jälleen Niclas Aromaan valmennukseen Hongisojalle. Muistatte varmaan, kun kerroin viimeksi valmennuksesta pitkät pätkät. Silloin olin valmennuksessa vain yhtenä päivänä - tällä kertaa pääsin mukaan sekä lauantaina että sunnuntaina. Viikonloppu oli kaikkinensa hyvin tehokas, oppia tuli taas paljon lisää. Kerron valmennuksien annista kahdessa eri postauksessa, jottei yhdestä tule hirvittävän pitkää.
 
Lauantaina aloitimme työskentelyn sileätreenillä. Niclas halusi, että annan Champin edetä paljon enemmän eteen. En saanut ajatella kädellä yhtään taakse ja muodon piti antaa olla sellainen kuin hevonen sillä hetkellä vaihtoehdoksi tarjosi. Mun piti ajatella kääntäminen ja vaikuttaminen lähtökohtaisesti pohkeesta ja istunnasta, ei kädestä tapahtuvaksi. Aluksi Champ lähinnä vain pinkoi kovaa selkä alhaalla, mutta vähitellen se uskalsi ravata vähän pidemmällä askeleella ja rentouttaa kaulaansa ja selkäänsä pidemmäksi. Sain käskyksi tehdä paljon voltteja ja ympyröitä, joilla tuo sama tempo pitäisi säilyttää niin, että hevonen pysyisi kuitenkin yhtä rentona.
 
Kaikkien kuvien c. Salla, kiitos!






 
Tämä vei aikansa, sillä Champ ei olisi halunnut rentoutua millään. Hyppykuolaimellani hevonen puree helposti kiinni kuolaimeen ja jännittää leukansa, jolloin rentoutuminen on entistä haastavempaa. Se kostautuu hypyissä: en uskalla rentouttaa kättä ikinä estettä lähestyessä, jolloin hevonen vetää entistä enemmän estettä kohden ja joutuu huonoon paikkaan alkaen monien tällaisten toistojen jälkeen varomaan hyppäämistä, koska siitä tulee sille epämiellyttävää. Esteen jälkeen sama juttu: en uskalla antaa hevoselle tilaa, vaan pidätän heti esteen jälkeen, jolloin hevonen jo valmiiksi ryntää isompaan laukkaan ja vastustelee apuja. Oravanpyörä on valmis.
 
Ravissa tein vielä työskentelyä, jossa istuin harjoitusravissa ja ravasin eteen isosti, minkä jälkeen hidastin ravin ihan pieneksi ja sitten taas pyysin isompaa ravia. Tarkoituksena oli, etten saanut tehdä siirtymisiä käden kanssa, vaan ensisijaisena apulähteenä oli istunta. Aluksi Champ ei halunnut hidastaa ollenkaan, vaan jännittyi niskastaan ja vastaavasti eteen ratsastaessa se tippui laukalle. Tarkoitan tässä juuri tippumista, sillä kyse ei ollut nostosta - se siirtyi laukkaan, koska sen oli helpompi tasapainottaa itseään siinä kuin ravata tasapainottomasti isommin eteen. Toistojen jälkeen tämäkin onnistui siedettävästi.
 





 
Laukassa tehtävä oli sama kuin ravissa eli saada hevonen mahdollisimman rennoksi, pidemmälle kaulalle ja laukkaamaan eteen. Heti alusta asti tämä oli meille helpompaa, mikä johtui varmasti paitsi siitä, että hevonen oli paremmin avuilla ravityöskentelyn jälkeen, mutta myös siitä, että laukassa Champ rentoutuu usein muutenkin nopeammin.
 
Verryttelyhyppynä tulimme ravista pientä pystyä diagonaalilla, jonka edessä oli ponnistuspuomi. Ensin ravista muutaman kerran, sitten laukasta. Videolla kuuluu hyvin ohjeistusta, joten en selitä tähän sen kummemmin. Sain kuitenkin olla tarkkana siitä, että uskalsin ratsastaa kaarteesta asti tarkoituksenmukaista laukkaa ja pitää käden rentona, jotta pääsin perille asti ja sain ponnistuspaikan hyväksi. Niclas oli älyttömän tarkka siitä, että paikan tuli olla juuri eikä melkein priima - muuten pääsi korjauskierrokselle.
 





 
Jatkoimme hyppäämistä viiden esteen jumppasarjalla, jossa pystyjen välissä oli maapuomit niin, että periaatteessa välit olivat in-and-out-väleillä. Champ oli kamalan menossa! Se kiirehti väleissä melko paljon eteen ja sitten kun sain sitä rauhoittumaan, yritti se valua oikealle ensimmäisissä hypyissä. Oikeassa kierroksessa tullessamme kaikki sujui hyvin, mutta vasemmassa kierroksessa haasteita oli enemmän. Mun piti kunnolla tukea hevosta oikealla pohkeella kaarteesta ulos, jotta se hyppäsi ensimmäisetkin hypyt suoraan. Samalla piti kuitenkin varmistaa, ettei hevonen kaatunut sisälle kaarteessa vasenta pohjetta vasten.
 
Champ olisi halunnut hypätä enemmän eteen kuin ylös, mutta toistojen kautta se rupesi ponnistamaan enemmän myös ylöspäin. Vaikka hevonen olisi halunnut kiihdyttää välissä vauhtiaan, neuvoi Niclas ratsastamaan sisään ihan normaalissa laukassa - ei suinkaan pienessä, kuten olisin itse tilanteen ratkaissut. Mun piti myös huolehtia siitä, että pysyn itse kädellä vakaana linjan aikana, enkä rupeaisi nostamaan hevosta esteistä yli. Esteet olivat kahta reunimmaista lukuun ottamatta lopuksi reilun metrin korkuisia, joten ihan juosten niitä ei olisi pääsytkään välien ollessa hieman lyhyitä. Hyvää jumppaa hevoselle!
 




Champ the kamerabongaaja! "Heii kuulin kameran äänen, nyt ne ottaa musta kuvia!"
"Äitiiii ei me voida vielä minnekää lähtee, kun toi kamera kuvaa mua!!"


"Kato nyt kun oon niin komee, et kaikki haluu vaan kuvata..."
 
 
Koska jouduimme tekemään useita toistoja tehtävässä, joka toi hevosia enemmän juuri kootummaksi, hyppäsimme lopussa pientä radanpätkää. Tuossa oli ajatuksena se, että hevonen ajattelisi enemmän taas eteen sen sijaan, että se menisi taaksepäin. Rata oli hyvin yksinkertainen: diagonaalilla pysty, toisella diagonaalilla okseri ja siitä pitkällä sivulla vesimatolta okserille kuusi laukka-askelta. Champ hyppäsi joka kerta vesimaton ongelmitta, kerran se vähän katsoi ensimmäistä okseria, kun siihen paistoi aurinko ikävästi. Kertaakaan se ei kuitenkaan pysähtynyt tai tuntunut siltä, että se olisi edes ajatellut tekevänsä niin. Videollakin kuuluu, kuinka se vinkui esteillä ja oli menossa.
 
Kuten alussa sanoin, oli mulla vaikeuksia päästää hevosta laukkaamaan rennommin ja ylipäänsä hellittää ja tehdä kädellä vähemmän. En ymmärrä, miten se voikaan olla niin haastavaa! No, sunnuntain valmennuksessa mulla oli käytössä eri kuolain ja silloin meno oli lopuksi todellakin eri näköistä: hyppäsimme 120cm korkeudella olevaa rataa, jossa viimeinen okseri taisi olla jotain 125cm korkeudella. Tosin ei tuokaan valmennus sujunut tasaisesti hyvin, mukaan mahtui pieni vesimattoepisodi.. Mutta siitä lisää myöhemmin!
 
Oletteko te hypänneet jumppatehtäviä viime aikoina?