tiistai 21. lokakuuta 2014

#430: Jännitys tiivistyy!

Apua, huomenna se alkaa - nimittäin koko loppuviikon kestävä rupeama Helsinki International UB Horse Show'n parissa. Tohina Jäähallilla on nyt varmasti huipussaan valmisteluiden suhteen, mutta itse olen vielä ollut ihan normaalissa arjessa töiden ja opiskeluiden parissa tämän alkuviikon aikana.
 
Alkuviikko onkin ollut nyt todella kiireinen! Koska olen Jäähallilla torstaista sunnuntaihin, joudun tekemään kolmen päivän aikana työviikkoni kaikki tunnit kasaan. Sen lisäksi mulla alkoi tänään tiistaina uudet luennot opintojaksolla ja Champ pitää tietysti hoitaa ihan normaalisti. Huomenna olen töissä viiteen asti, minkä jälkeen kiirehdin äkkiä kodin kautta Helsinkiin ja Scandic Parkiin, jossa majoitumme kavereideni Sarinan ja Steffin kanssa sunnuntaihin saakka. Hotelliin haluamme mennä siksi, että niiden aamupalat ovat parasta koskaan! Toisaalta hotellilta on lyhyt matka Jäähallille ja näin ollen säästämme aikaa ja saamme lisää tunteja yöunille.
 
Tämä kuva on muistaakseni vuoden 2012 HIHSistä, aamuratsastuksessa Martin Fuchs.
Nämä alla olevat kuvat sitten viime vuoden HIHSistä!
Meillä on aina hirveän hauska porukka kansliassa! Samalla porukalla mennään myös tänä vuonna, jes :) Tässä Erja ja Steffi poseeraavat kameralle..
Horse Show on niin odotettu tapahtuma meidän keskuudessamme, että olemme laskeneet päiviä jo varmaan kahden kuukauden ajan. Syitä on monia: näemme tällä kaverikokoonpanolla harvoin, sillä Steffi asuu Turussa ja Sarina tällä hetkellä Saksassa, sitä ennen Australiassa (sinne ei ihan heti lennetä..). Joku varmaan  muistaa, kuinka kävin vielä vuosi sitten melko usein Turussa moikkaamassa kavereitani, mutta nyt käynnit ovat harventuneet juurikin Sarinan muuton vuoksi. Toinen syy innostukseemme on tietysti itse tapahtuma kaikkine ihmisineen, expoineen, luokkineen ja tunnelmineen.
 
Champ on tulevalla viikolla kavereideni liikutettavana. Vielä tänään kiiruhdan luennon jälkeen ratsastamaan sen kunnolla maneesissa (tai vaihtoehtoisesti teen pitkän maastolenkin) ja valmistelen muutenkin kaiken loppuviikkoa varten. Mulle on aina yhtä vaikeaa jättää hevonen muiden huolehdittavaksi, sillä tykkään tehdä asiat juuri eikä melkein omalla tavallani ja vahtia, että kaikki on koko ajan järjestyksessä. Olenkin taiteillut apukäsilleni kolme A4-kokoista paperiarkkia ohjeita liittyen kaikkeen Champin hoitamisessa, varusteissa ja ruoissa.. Tiedän kyllä, että hevonen on todella hyvissä käsissä kavereideni huolehtiessa siitä, mutta silti.. Tämä hysteria on ihan hirveää :D
 
Irtiotto arjesta Horse Show'n ansiosta tulee ihan tarpeeseen. En ratsasta viiteen päivään ollenkaan, en ajattele koulu- tai työjuttuja ainakaan yhtä aktiivisesti kuin normaalina arkipäivänä ja tapaan ihan eri ihmisiä kuin muussa elämässäni. Tiedän jo valmiiksi, että tulen olemaan todella väsynyt ensi viikon alussa (koskaan Horse Show'n aikana ei tule nukuttua kunnolla), mutta samalla täynnä tarmoa hevosjuttujen suhteen. Hienojen kisahevosten näkeminen on aina inspiroivaa.
 
Nämä kuvat ovat vuoden 2011 Gucci  Mastersista, jolloin olin paikalla edellisen kerran.


Tässä kuvaa Salon du Cheval de Paris -messuista. Yksi koju sadoista, tuolla on oikeasti niin paljon hevostavaraa! Huh..
Yritän postailla teille ainakin torstaina ja lauantaina jotain kivaa areenalta kuvien kera. Postausehdotuksia saa esittää! Eihän sitä tiedä, vaikka innostuisin tekemään jonakin päivänä vaikka videopostausta..
 
Loppuun haluan vielä infota, että Helsingin Horse Show ei ole tänä vuonna ainoa isompi kansainvälinen ratsastuskilpailu, jota pääsen seuraamaan paikan päältä. Lähden joulukuussa kolmeksi päiväksi Ranskan Pariisiin katsomaan Gucci Mastersia, joka on uskomattoman upeissa puitteissa järjestettävä viiden tähden estekilpailu. Koska pääsponsorina on Gucci, ei glamouria puutu! Olen ollut Pariisissa kahdesti aiemmin ja kerran päässyt katsomaan myös kyseistä kilpailua, joten ennakko-odotukset ovat korkealla. Tänä vuonna emme lähde varsinaisesti katsomaan nähtävyyksiä (kaikki tärkeimmät kerkesimme kiertää edellisinä kertoina), vaan ideana on shoppailla ja viettää kahtena päivänä aikaa Gucci Mastersissa. Samalla järjestetään Salon du Cheval de Paris, valtavan kokoinen hevosmessu, jossa on satoja hevosliikkeitä kojuineen myymässä valtavia määriä hevostavaroita todella halvalla. Varsinainen hevosenomistajan taivas! Kauhulla jo odotan, mitä kaikkea on pakko saada (joo, ne vaaleanpunaiset kiiltonahkabootsithan ovat pakolliset estehevoselle, näin esimerkkinä..).
 
Nyt saa ehdottaa postausideoita Horse Show'sta! Mitä haluaisitte lukea?

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

#429: Itsenäistä esteratatreeniä

Huh, miten kiireinen loppuviikko mulla onkaan ollut! Torstaina tosiaan olin kouluvalmennuksessa ja perjantaina treenattiin Champin kanssa sileällä heti aamukahdeksalta, jonka jälkeen kääriydyin kuuman suihkun jälkeen kolmen peiton alle ja otin (pienet) kahden tunnin päiväunet ennen töiden iltavuoroa, kun väsymys pakotti silmäluomet kiinni. Lauantaina työvuoro oli heti aamusta, joten iltapäivällä suuntasin tallille vähän erilaisissa merkeissä. Meillä oli nimittäin seuran kisaviikonloppu!
 
Miten teidän seuranne järjestää kisoja? Edustamani seura järjestää ymmärtääkseni yhdet este- ja yhdet seurakoulukisat joka kevät ja syksy, yleensä samana viikonloppuna eli peräkkäisinä päivinä. Tänä viikonloppuna järjestys oli sellainen, että lauantaina kisattiin kouluratsastuksessa tasoilla helppo C - helppo A ja sunnuntaina esteratsastuksessa ristikosta metriin. Olin itse paikalla toimihenkilönä ja tein vaihtelevasti erilaisia hommia: toimin verryttelyvalvojana, olin tuomarin sihteerinä niin esteillä kuin koulussakin, istuskelin kuvaamassa, soitin taustamusiikkia, tarjoilin ruokaa buffassa sekä hengailin muuten muiden seuralaisten ja kavereiden kanssa.

Tässä muutama kuva lauantain koulukisoista, kun kerkesin kuvailemaan tallikavereitani. Laatu on surkea, koska valaistus oli pimeä ja valo keltainen.. Eli siis aika kauhea kuvausolosuhteiltaan :D
 
Pukeuduin vähän optimistisesti ensin, jouduin sitten heti vetämään päälle kasan toppavaatetta..
Olisin halunnut osallistua Champilla lauantaina koulukisoihin luokassa helppo C:2, mutta omat oikeat työni estivät aikeet. Sunnuntaina en myöskään osallistunut esteisiin, sillä korkein luokka oli metri ja valmentajani kanssa totesimme, ettei mun sitä kannattanut hypätä. Sunnuntaina olikin niin ikävän sateinen sää, että olin ihan tyytyväinen ratkaisuun silloin!
 
Lauantaina sää oli aivan jäätävän kylmä ja vaikka olin pukeutunut lämpimästi, palelin silti iltapäivästä ihan iltaan asti. Oikeastaan koko kylmyyttä ei lopussa tuntenut, sillä olin jäässä, ettei enää edes tärisyttänyt. Kun viimeisen luokan palkintojenjako oli ohi, aloimme tomerasti rakentamaan pakkassäässä esterataa maneesiin. Kellon ollessa vähän yli kahdeksan oli rata valmiina maneesissa ja riensin itse varustamaan hevosta estetamineisiin. Olin nimittäin päättänyt hypätä itsenäisesti ratatreeniä illan päätteeksi, kun en kerta osallistunut kisoihin sunnuntaina.
 
Tämä video sisältää alkuverryttelyä (linkki).
 
Pyysin äitini ja isäpuoleni paikalle auttamaan esteiden kanssa, sillä en halua hypätä yksin ihan turvallisuussyistä. Äiti otti mukaan videokameran, joten tässä on materiaalia kaikista hypyistä ja lisäksi vähän alkuverryttelystä. Menin yhteensä reilun tunnin verran: aluksi kävelin pitkään ja verryttelin Champin muutenkin huolellisesti, sillä maneesissa oli ensimmäistä kertaa oikeasti ihan viileää. Annoin hevosen ravata ensin ihan pitkässä muodossa sellaista tahtia kuin se itse halusi, ottaen vasta myöhemmin hevosta ylemmäs ja vaatien siltä jotain. Tein ravissa samantyylistä alkuverryttelyä kuin Ninan valmennuksessa, sillä Champ toimi silloin todella kivasti.
 
Laukassa annoin hevosen jälleen edetä ensin omaa tahtiaan istuen itse kevyessä istunnassa. Champ halusi mennä täysiä maneesia ympäri, mutta olin iloinen hevosen eteenpäin pyrkimyksestä, enkä halunnut rajoittaa sitä siinä vaiheessa liikaa (kuten videolla sanonkin). Tein lopulta samaa tehtävää kuin ravissa ja sen jälkeen vähän laukannostoja, joissa Champin piti käynnistä reagoida pienestä pohkeesta todella selvästi laukkaan. Champin kanssa suurin ongelma on yleensä se, että se ei ajattele tarpeeksi eteenpäin kävellessään tai pysähdyksissä: toisin sanoen se on pohkeen takana.
 
Tältä videolta voi katsoa verryttelyhypyt (linkki).
 
Verryttelyhypyt tein vähän samalla ajatuksella kuin kisoihin valmistautuessa: ensin muutama kavaletti, sitten pystyä vähitellen nostaen 110cm korkeudelle ja tämän jälkeen okserille muutama hyppy niin, että se on lopussa reilu 110cm korkea. Kaikki hypyt on katsottavissa noilta videoilta, joten en selitä niistä sen kummemmin. Hain hyvää ja iloista fiilistä ratsastukseen ja annoin Champin olla vähän "villi". Se hyppäsi tosi positiivisella asenteella ja oli oikein kiva ratsastaa.
 
Kun olin hypännyt tarpeeksi verryttelyhyppyjä, aloitin radan ratsastuksen. Rata oli sama kuin seuraavan päivän kisojen ensimmäinen vaihe, sisälsi sujuvia teitä ja oikeastaan aika vähän mitään kamalan teknistä. Neljänneltä viidennelle sai sujua neljällä laukalla ja pidensin itselleni sarjavälin vähän isommaksi, kun Champilla on sen verran pitkä laukka ja halusin hyppäämisen olevan tällä kertaa helppoa ja sujuvaa. Kuudennelta seitsemännelle ei ollut mitään tiettyä metrimäärää, mutta se oli sujuvat seitsemän laukkaa - ei ratsastaen eteen, vaan sallien laukata perille asti. Ensimmäinen rata oli kahta ensimmäistä estettä lukuun ottamatta 80-100cm ja toinen sitten 100-120cm.
 
 Tässä videossa on ratavideot, pienempi ja isompi (linkki).
 
Molemmat radat olivat ihan sujuvia, toinen varsinkin - ensimmäisellä kerralla nuo välit ovat aina vähän hakemista, kun en tiedä yhtään, millaiselta tietä esimerkiksi kaareviin väleihin kannattaa tehdä ja miten linjoille kannattaa tulla sisään. Hyvä ero oli esimerkiksi neljänneltä viidennelle: ensimmäisellä kerralla pidin vähän liikaa kaarteesta ulos neloselle, jolloin siihen tuli okserin takia melko ylöspäin menevä hyppy ja jouduin ratsastamaan voimakkaammin eteen päästäkseni viidennelle esteelle neljällä laukalla. Toisella radalla sujuin paremmin kaarteesta läpi okserille, jolloin sain isomman hypyn sisään ja neljä laukkaa oli vaivaton viidennelle.
 
Kuten jo aiemmin sanoin, halusin Champin olevan positiivisella asenteella hypätessä ja sitä se todella oli! Koko ajan korvat pystyssä ja zoomaillen aina edessä olevalle esteelle, josko se hypättäisiin. Annoin sen laukata vähän vapaammin, enkä esimerkiksi istunut heti esteiden jälkeen satulaan. Kehuin sitä äänellä paljon. Hevosesta huomasi, miten sen itseluottamus oli "huipussaan" ja sen ilme oli ihan "kyllä mä osaan!". Niin hauska tapaus! Koska valmentajaa ei ollut mukana, en halunnut hypätä enempää, saati vaativampia tehtäviä. En todellakaan ole niin taitava, että pystyisin hyppäämään itsenäisesti mitään kovin vaativaa, sillä se ei ole turvallista enää kenellekään osapuolelle.
 
Hyppäättekö te itsenäisesti koskaan?
 

torstai 16. lokakuuta 2014

#428: Unelmien hevonen

Aikaisemmin syksyllä kirjoitin toisen osan "unelmien" -sarjaan, jossa ideana on mietiskellä humoristisesti hevosmaailman ilmiöitä, hahmoja ja asioita. Tuolloin kysyin teiltä, mistä haluaisitte kuulla seuraavaksi ja moni äänesti unelmien hevosen puolesta. Nyt olisi vihdoin tämän vuoro!
 
Haluan yhä edelleen muistuttaa, että postaus on kirjoitettu humoristisesti, eikä sen ole tarkoitus loukata ketään. Kertokaa ihmeessä omia lisäyksiänne aiheeseen ja ehdottakaa tuleviin postauksiin aiheita, mikäli jotain uutta tulee mieleen.
 
Unelmien hevonen. Sanaparina tuo kuulostaa jo liian täydelliseltä - joten todettakoon erään mainoksen tavoin, että se, mikä on liian hyvää ollakseen totta, ei ole totta. Tällainen luontokappale on kuitenkin jo pelkiltä ominaisuuksiltaan sellainen, että se vetää vertoja ihan mille tahansa maalliselle omaisuudelle. Sen hyvinvoinnista huolehtii erittäin hyvin tehtäviinsä koulutettuja yksilöitä, jotka takaavat unelmien hevoselle onnellisen elämän aina syntymästä monttuun asti.
 
Unelmien hevosen kanssa yhteistyö on aina mutkatonta! Kuva vuodelta 2011, kun ratsastan Pappa-hevosella.
Unelmien hevosen kanssa uskallat hypätä vaikka taloja, koska hevonen ei koskaan kiellä! Kuva vuodelta 2011, kun ratsastin Tahko Areenalla Rafina-hevosella.
Aloitetaan unelmien hevosen rakenteesta. Koska tästä lahjasta maailmalle ei voi löytää mitään negatiivista, on "rakennekukkanen" oikea termi kuvaamaan hevosen ulkomuotoa: sillä on niin epäsopusuhtaiset selkä, jalat, kaula ja pää, ettei sitä voi hyvällä tahdollakaan nimittää komeaksi tai kauniiksi. Toisaalta "you're amazing - just the way you are", joten hevoseensa rakastunut omistaja tai hoitaja ei nää unelmien hevosessa mitään ulkoista vikaa. Mitä siitä, että sen kaula on puolet selkää pidempi tai että jalka-asennot estävät kaikenlaisen liikkumisen? Pikkuvikoja, jos yleistä mielipidettä kysytään!
 
Terveydentilasta puhuttaessa unelmien hevosella on oma henkilökohtainen mappikansio, josta sen kaikki entiset ja nykyiset sairaudet voi lukea aakkosjärjestyksessä satasivuisesta paperinipusta. Ahkera omistaja on värittänyt erityyppiset sairaudet erivärisillä yliviivaustusseilla, jotta niitä on helpompi verrata muiden hevosten omistajien kesken näiden hevosten sairauksiin. Yleensähän on niin, että unelmien hevonen on täysin käyttökelvoton mihinkään kilpailemiseen tai harrastamiseen suurimman osan kaudesta tai hajoaa uudelleen juuri, kun sen kuntoutus on edennyt päätöspisteeseensä. Yleisimpiä diagnooseja hevoselle ovat mitä erinäisimmät jalkavaivat ja mystiset sisäelinongelmat (mitä hienompi lääketieteellinen nimi, sitä parempi), mutta tylsimmässä tapauksessa aivan tavalliset perisuomalaiset hevossairaudetkin kelpaavat riesaksi.
 
Unelmien hevonen (tai tässä tapauksessa aasi) on aina hyvin yhteistyökykyinen. Tässä yritettiin kaverini kanssa ratsastaa..
Unelmien hevosen voi myös halutessaan koristella varsin mielenkiintoisilla klippauksilla.. :D
Jos unelmien hevosenomistajalla on käynyt niin hyvä tuuri, että hänen hevosensa on edes joskus terve, voidaan siirtyä pohtimaan hevosen ratsastettavuutta. Kouluratsastuksessa hevosella on kaksi vaihdetta: joko se katsoo ratsastajaansa taukoamatta yläkautta silmiin (ja näyttää siltä, että vinkkaisi silmäänsä ihan vain ärsyttääkseen) tai sitten se vetää koko painollaa päätään pitkänä ja matalana ollen niin etupainoinen, että ratsastaja valuu satulasta kaulan yli tahtomattaan maahan hevosen pään eteen. Siinä sitten tuijotetaan hevosen kysyvää katsetta ja mietitään, miten ihana ystävä harrastelukaveriksi onkaan siunautunut.
 
Estepuolella vaihtoehtoja on jälleen kaksi: joko unelmien hevonen kieltää tai keilaa kaikki esteet radan korkeudesta riippumatta, tai vaihtoehtoisesti hyppää niin isoja ja laaduttomia hyppyjä, ettei kuskilla ole mitään mahdollisuuksia  pysyä kyydissä. Kun selässä on käynyt Suomen jokainen ammattiratsastaja ja ongelma on yhä edelleen lähtöpisteessään, päättää omistaja köyttää itsensä satulaan henkensä uhalla ja suunnata kohti esterataa. Tulos on varmasti arvattavissa.
 
Mikäli unelmien hevonen on kilparatsu, se on radalla joko oikea tahmatassu tai kiikuttaa ratsastajaansa tuulen lailla ympäri kilpailuareenaa pelästyen jokaista pientä äännähdystä. Tahmatassun kanssa ratsastaja on saanut vuodattaa ämpärillisen kyyneleitä jo ennen alkutervehdystä, sillä muuten niin energinen liitokavio lamaantuu täysin lähtömerkin kuullessaan. Unelmien hevosta ei koskaan myydä, mutta koska kaverit ovat kiinnostuneita kisatuloksista, joutuu omistaja aina selittelemään pieleen menneiden kisojen antia ulkopuolisille.
 
Valokuvaustilainteissa Unelmien hevosella saattaa olla omat mielipiteensä..
... tai sitten nälkä yllättää kesken valokuvauksen!

Ratsastuskin voi olla välillä melko mielenkiintoista (kuva otettu 2012).
Mitä unelmien hevonen syö? Ruokavalio koostuu pitkälti hyvin monimutkaisesta ja tarkkaan lasketusta yhdistelmästä, sillä vaikka kyseessä olisi metsässä tukkeja raahannut suomenhevonen, ei sen vatsa silti kestä mitään muuta kuin tarkkaan analysoitua laaturuokaa. Unelmien hevonen vaatii miljoona eri lisäravinnetta, mutta jos yksikin tippa tulee liikaa, on hengenlähtö lähellä. Tällaisten laatuyksilöiden ruokinta kun on tunnetusti tähtitiedettä, eikä sitä voi ymmärtää kukaan muu kuin unelmien hevosen omistaja.
 
Unelmien hevonen on oikeastaan kaikkine puutteineen täydellisintä, mitä omistajansa voi toivoa. Siksi se saa loppuelämän kodin ja paljon herkkuja (tarkasti analysoituna!!!), eikä omistajan ja hevosen yhteiseloa voi erottaa mikään. Jos tästä kahden olennon taipaleesta tehtäisiin elokuva, olisi sen menestys taattu - ainakin omistajan läheisten keskuudessa, kun he kehuisivat sen maasta taivaisiin, jottei omistaja pakottaisi heitä katsomaan filmiä kymmenennettä kertaa putkeen.
 
Tunnetteko te hevosia, jotka ovat edes etäisesti sukua Unelmien hevoselle?

tiistai 14. lokakuuta 2014

#427: Champ kouluhevosena?!

Viime viikon sunnuntaina vietin todella kivan ja pitkän tallipäivän! Mulla oli kerrankin viikonloppu, jolloin ei ollut mitään tähdellistä tekemistä - sain nukkua myöhään ja tehdä juuri sitä, mitä milloinkin halusin. Ihanaa välillä näin, koska normaalisti elämäni on melko kellontarkasti ajastettua ja jokainen minuutti käytetään jollain tavalla hyödyksi.
 
Suuntasinkin tallille sumuisen sään saattelemana joskus kahden aikoihin ja rupesin heti toteuttamaan visiota, joka oli pyörinyt tovin aikaa päässäni. Idea lähti ihan ensimmäisenä siitä, kun vitsailin kavereilleni, miltähän Champ mahtaisi näyttää kouluhevosena. Pitkään jaksoimme tästä vitsailla, kunnes muutama päivä aikaisemmin päätin vihdoin päivän, jolloin muutos kouluhevoseksi tapahtuisi. Siitä alkoikin mahdoton tavaroiden kasaan haaliminen, sillä mun piti löytää jostain kanget (kiiltävällä turpahihnalla tietysti), koulusatula, pintelit ja huopa, bootsit sekä vaikka mitä muuta. Ja tietysti loppujen lopuksi yhdistelin varmaan neljän eri tallikaverini varusteita. Iso kiitos heille, että mahdollistivat tämän hauskan kuvauksen!

Näitä kuvia on sata samanlaista, mutten osannut päättää, mitkä julkaisen! Näin omaan silmään Champ näytti niiiiin komealta ;) Ja klikkailkaa kuvat isommiksi, jotta laatu paranee!



Tein Champille kymmenessä minuutissa melko hirveät, mutta isot sykeröt ja kiillotin sen pikaisesti puhtaaksi. Häntään olisi pitänyt jo edellisenä iltana laittaa iso letti, jotta siitä olisi tullut paksumpi ja lainehtiva kuvausta varten - unohdin, mutta ei voinut mitään. Tarkoituksena oli upottaa hevonen kiillotusaineeseen ja viimeistellä koko komeus vauvaöljyllä turpaan ja silmien ympärille, mutta unohdin sitten siinä hässäkässä senkin. Kaiken lisäksi hevosella on taas liian pitkä karva, mutta tällä kertaa en millään jaksa klipata sitä ennen Horse Show'ta. Olkoon karvainen, kerta niin haluaa..

Tallikaverini nauroivat kyllä melko lailla nähdessään Champin kouluhevosvarusteissa. Mun mielestä tuo oli kyllä aika uskottava yritys, vaikka itse sanonkin ;) Ensimmäiset askeleet pinteleiden kanssa oli lähinnä taaksepäin potkimista ja kun tungin hevoselle kanget suuhun, olisi se halunnut sylkäistä ne heti ulos. Kiltisti ruuna kuitenkin alistui kohtaloonsa ja poseerasi varsin tyylikkäänä tietäen selkeästi olevansa se, ketä kaikki paikallaolijat ihailivat. On Champilla kyllä aika iso ego, kun sille päälle sattuu!




Kun olimme ottaneet muutamia kuvia huonosta säästä huolimatta, purin hevoselta nopeasti kaikki kamppeet pois ja vein sen tarhaan jatkamaan seisoskelua. Neljältä kiipesin täysin uuden hevostuttavuuden kyytiin, kun pääsin kokeilemaan tallikaverini isoa ruunaa. Tuo hevonen on Champia ainakin 10cm korkeampi ja sen liikkeet olivat todella erilaiset omaan, pikkuruiseen hevoseeni verrattuna. Tarkoituksena oli mennä vähän esteitä, joten verryttelin hevosta ensin tunnustellen sen toimintamalleja.

On kyllä älyttömän opettavaista kiivetä välillä muidenkin hevosten kyytiin! Pitää olla tosi kiitollinen kaikista tilanteista, jolloin pääsee kokeilemaan erilaisia hevosia. Tämä kyseinen ruunikko ruuna oli vähän hidas ja olo oli kuin valtamerialuksen päällä, mutta vähitellen löysin jonkinlaisia nappuloita ja pätkittäin homma oli jopa sujuvahkoa. Tein ympyrällä yhden laukka-askeleen väleillä olevia kavaletteja, joissa hevosta piti koota enemmän mahtuaksemme väleihin sekä lopuksi suoralla linjalla pystyä melko isoksi asti. Hauska tuttavuus, joka on osaava. Kiitos kuuluu omistajille, että sain hevosen selkään kiivetä!

Champ innostui pienestä minishetlanninponista, joka käveli tiellä vastaan. Piti esittää vähän isompaa, kyllä ne takajalatkin nousi!


Vieraan hevosen liikutuksen jälkeen ratsastin vielä Champin, joka oli tuossa välissä saanut ulkoilla vielä hetken aikaa. Tarkoituksena oli liikuttaa hevonen ihan rennosti ja jumpata sitä edellisten päivien raskaiden valmennusten jälkeen. Ruuna nimittäin hikosi sekä perjantain koulutunnin, että lauantain estevalmennuksen jälkeen niin, että jopa sen otsa vaahtosi! Palautteleva välipäivä oli hyvä tähän väliin, sillä maanantaina kävin sitten puolentoista tunnin maastolenkin ja tänään tiistaina hyppäämme iltapäivällä taas.

Laitoin pitkästä aikaa Champille gramaanit sunnuntaina. En siksi, että hevonen on millään tapaa hankala edestä, vaan siksi, että gramaanien kanssa Champ ei edes kyseenalaista alas venyttämistä. Sillä on ratsastettu ulkomailla varmaankin pelkästään gramaaneilla, sillä niiden kanssa se ei edes yritä nostaa päätään, vaikka ne olisi aivan löysällä. Hevosella on muuten tosi tyhmä tapa, nimittäin se ottaa vauhdissa toisen gramaanin suuhunsa ja pitää siitä hampaillaan kiinni, jolloin en pysty säätelemään yhtään sen vaikutusta siltä puolelta. Ja tämän hevonen tekee aina, kun sillä on "tylsää" eli kun en tee jotain tehtävää. Pidän gramaaneja niin löysällä, että Champ saa halutessaan niistä tuolla tavalla kiinni. Onko kenenkään muun hevosella tuollaista tapaa?


 


Tein paljon taivutuksia ja laukassa vastalaukkaa. Halusin, että Champ liikkui isosti eteen olematta kuitenkaan hätäinen: sen ei tarvinnut yhtään edes ajatella kokoamista tai mitään kokoavaa liikettä, vaan nimenomaan enemmän avaavaa ja jumppaavaa työskentelyä. Mulla ei ollut tuttuun tapaan kannuksia, mutta ruuna oli silti jopa liiankin villi! Ainakin se pyrki itse hyvin eteenpäin, enkä halunnut rajoittaa sitä liialti, sillä se ei ole mitenkään liian yleistä tämän hevosen kohdalla. En työskennellyt pitkään, ehkä 25 minuuttia, minkä jälkeen kävelin pitkähköt loppukäynnit maastossa.

Karsinassaan Champ oli ratsastuksen jälkeen ihan loppu ja torkkui nojaten päällään seinään. Se kirjaimellisesti joutui tekemään töitä, jotta sen silmät pysyivät auki! Oli hauska seurata, miten sen pää säpsähteli alaspäin ja silmät olivat joko kokonaan kiinni tai ihan vähän raollaan. Taisi olla rankkaa esittää kouluhevosta aiemmin päivällä ;)

Mitä mieltä te olette, olisko Champista vakavasti otettavaksi
kouluhevoseksi näin ulkoisilta ominaisuuksiltaan? ;)

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

#426: Nina Fagerströmin valmennus

Eilen lauantaina pääsin pitkästä aikaa Nina Fagerströmin valmennukseen, kun suuntasin ihanan tallilaisemme kuljetusavun saattelemana Kiloon. Valmennus oli aika odottamaton itsellenikin, sillä kysäisin vasta keskiviikkoiltana Ninalta, olisiko hän valmentamassa jossain Etelä-Suomessa lähiaikoina ja Nina kertoi sitten paikat, mihin hän on tulossa minäkin päivänä. Kun olimme saaneet varmistuksen lauantain valmennuksesta, kyseli Nina miten meillä on mennyt ja sen perusteella suunniteltiin sitä, mitä valmennuksessa tulisi treenata.
 
Yritän kertoa tässä valmennuspostauksessa kaiken aika tyhjentävästi, sillä itselleni tuli taas paljon informaatiota (sekä uutta, että vanhaa) ja uskon, että tekin kuulette niitä mielellänne! Olin vähän muita ryhmäläisiä myöhemmin paikalla, sillä aikataulut olivat edellä edellisen ryhmän lopetettua aiottua aikaisemmin. Muut olivat jo verryttelemässä vasta itse kavutessani selkään, mutta Nina kehotti mua verryttelemään ihan rauhalliseen tahtiin sillä välin, kun hän neuvoi jo muita ratsukoita. Vaihdettiin vähän kuulumisia ennen ratsastusta ja kerroin vielä tarkemmin siitä, miten Champin kanssa menee ja mitä pitäisi työstää.
 
Kun olin saanut verryteltyä hevosta kaikissa askellajeissa, rupesimme tekemään voltilla harjoitusravissa tehtävää, jonka tarkoituksena oli saada hevonen sisäpohkeen ympärille. Ideana oli taivuttaa hevosen kaulaa sisälle ilman, että vetää sisäohjasta taaksepäin. Ohjasote ei saanut ajatella yhtään taakse, vaan nimenomaan ylös. Eli jos hevonen ei taipunut tai kuunnellut kättä, ei ohjasta saanut vetää taakse, vaan käsi piti nostaa reilusti ylemmäs kuin ulkokäsi. Champille tämä on nykyään helppoa, sillä se on hevonen, joka taipuu rangastaan vaikka millaisiin asentoihin, vaikka voikin olla hyvin jäykkä lihaksistoltaan. Nina painottikin, ettei Champ saisi valua yhtään luotilinjan alapuolelle, koska se menee helposti todella lyhyelle kaulalle ja jää sitten tyhjäksi edestä.
 
Ainoa kuva tässä postauksessa ja tämäkin otettu videolta kaapattuna. Mutta videoita senkin edestä!
Kun hevonen salli sisäkäden, piti kädellä myödätä reilusti (vaikka taputtaa hevosta). Tällä tavalla tarkistettiin, että hevonen on sisäpohkeen ympärillä: jos hevonen jää asettuneeksi/taipuneeksi sisälle, vaikka sisäohjan rentouttaa, on hevonen silloin omilla jaloillaan ja kuuntelee sisäpohjetta. Teimme tätä molemmissa suunnissa ensin ravissa ja sitten laukassa. Ideana oli koko ajan se, ettei hevonen saanut olla hätäinen, vaan mieluummin vähän jopa liiankin rento. Ja suuri tärkeys oli myös se, että ratsastus on hevosen kanssa vuorovaikuttamista, juttelemista. Koko ajan ei tarvitse käskeä, vaan kun hevonen tekee oikein, pitää sitä kiittää - äänellä tai esimerkiksi sallimalla sen venyttää vähän enemmän eteen. Nina sanoikin, että vain rento hevonen on vastaanottavainen ja voi oppia. Se tuntuu unohtuvan monelta, ihan itseltänikin!
 
Kun volttitehtävä oli onnistunut, tulimme yksitellen vähän isommalle ympyrälle maneesin päätyyn. Ideana oli laukata ympyrällä ensin ilman mitään puomeja sellaista laukkaa, että siitä voisi hypätä 120cm okserin vaivatta. Nina käski ensimmäisenä mun lyhentää vähän ohjia ja ottaa kättä enemmän kohti hevosen suuta ilman, että lisään painetta. En myöskään saanut antaa Champin painua liian alas, vaan ruunan pään piti olla ihan reilusti pois luotiviivalta ja hevosen olla omilla jaloillaan. En saanut vetää sisäkädellä taakse, vaan sen tuli toimia ylöspäin nousevasti silloin, kun sisäohjaa tarvitsi käyttää. Ja heti, kun hevonen reagoi, piti mun löysätä sisäohja esimerkiksi taputtamalla hevosta sisäkädellä. Champ tajusi vähitellen, ettei se voi nojata mun käteen ja jäädä etupainoiseksi, vaan sen tuli olla omilla jaloillaan.
 
Tulin pari kertaa ympyrällä ilman puomeja, sitten puomin kanssa ja vielä toisesta suunnasta kavalettina. Tämän jälkeen tehtävänä oli tulla okseri pitkän sivun suuntaisesti ja tehdä toisessa päässä täyskaarto, josta okseri takaisin päin uudelleen. Nina painottaa aina todella paljon juuri kulmien ratsastuksen tärkeyttä eli juuri sitä, mistä sain viimekin kerralla valmennuksessa kuulla. Nina sanoikin, että mun yksi suurimmista ongelmista on varmaan se, että esteiden jälkeen en ratsasta tarpeeksi huolellisesti tulevaa tietä, vaan oikaisen tai ratsastan esimerkiksi juuri kaarteet huolimattomasti. Silloin teen itselleni asiat hankalammaksi seuraavalle esteelle lähestyttäessä. Sainkin aluksi ratojemme aikana joka kerta käskyn ratsastaa kulmaan ja olla vetämättä niissä sisäohjasta.
 
 
Tällä kertaa mukana ei ole ollenkaan kuvia, vaan videoitiin kaikki osat hypyistä ja suurin osa sileätyöskentelystä. Tässä ensimmäisessä osassa on verryttelyä sileällä (linkki).
 
Seuraavaksi aloimme hyppäämään ratoja. Esteet olivat aluksi pienempinä, noin 90cm korkeudella. Tarkoituksena oli tulla keltasininen okseri molemmista suunnista kuten äsken, jatkaa siitä valkoiselle okserille diagonaalilla, tulla sitten pitkällä sivulla okseri-pysty -sarja yhdellä laukalla ja jatkaa siitä neljä laukkaa pystylle, josta vielä lyhyen sivun jälkeen diagonaalilla vihreä laatikkopysty ja sitten pysäytys esteiden viereen. Nina halusi, että ajattelemme sarjan jälkeen pystyä kohden positiivista laukkaa ja sallimme hevosten edetä, jotta väliin saisi neljä askelta. Metrimäärä taisi olla 19,9m eli siinä sai jo edetä tuon kokoisilla esteillä eteen. Mun mielestä on ihanaa, miten Nina aina sanoo, että laukan tulee olla positiivista eli etenemisen tulee olla helppoa ja kivaa, ei siis niin, että eteenkin ratsastettaisiin aggressiivisesti ja kannukset maksassa.
 
Muiden ryhmäläisten piti tehdä joihinkin väleihin ympyröitä, mutta mulle Nina sanoi, ettei tarvitse tehdä ellei siltä tunnu. Viimeksi Ninan valmennuksessa ollessani mun ei annettu mennä mitään ilman ympyröiden tekemistä, joten jotain kehitystä oli siis jo tässä vaiheessa havaittavissa, heh! Ensimmäinen rata oli ihan ok, joskin ratsastin kaarteet huonosti ("KULMAAN, KULMAAN!!") ja suoralla linjalla (sarjalta pystylle) hevonen pääsi valumaan vähän vasemmalle.
 
Toisella kerralla tulin vähän vaativamman radan: sama alku eli okseri molemmista suunnista, siitä kulman kautta pysty vähän vinoon (eli piti ratsastaa todella syvälle kulmaan, jotta sieltä pääsi tulemaan diagonaalisuunnassa pystylle) ja viisi vähän pienempää laukkaa, josta valkoinen okseri. Tästä jatkettiin suoralle linjalle sarja ja pysty, josta s-kiemura eli vihreä pysty, valkoinen okseri ja lainepysty. Noissa oli metrimäärät 19,5m ja 18,5m ja Nina halusi, että teen ensimmäiseen väliin viisi ja toiseen neljä. Se tarkoitti sitä, että vihreälle pystylle mun piti tulla todella paljon vinoon ja ratsastaa paljon kaarretta, jotta pääsisin ratsastamaan viimeiset laukka-askeleen kunnolla eteen ennen okseria, jotta pääsin jatkamaan isossa laukassa heti okserin jälkeen kaarevat neljä laukkaa lankkuesteelle.
 
 
Toisessa osassa on verryttelyhypyt (linkki).
 
Ratsastuksen tuli olla radan aikana rentoa ja mun piti varoa, etten lähtenyt työstämään liikaa - silloin rentous häviää helposti. Olinkin sanonut Ninalle, että mun suuri heikkous on juuri se, että teen ihan liikaa joko kädellä tai jalalla estettä kohden. Rata meni muuten hyvin, mutta viimeinen kiemuralinja oli ensimmäisellä yrittämällä epäonnistunut. Otin ensimmäisen kaarteen liian pieneksi, jolloin sain jo okserille pienen hypyn eikä mulla ollut mahdollisuutta päästä neljällä perille lankkupystylle. Tuo oli jo oikeasti aika haastava tehtävä itselleni, sillä siinä pitää osata reagoida nopeasti, mikä on ehkä suurin puute omassa ratsastuksessani: reaktionopeus. Uudella yrittämällä tämäkin sujui ilman ongelmia, jes!
 
Muut ratsukot hyppäsivät tässä välissä treeninsä loppuun ja odottelin itse vuoroani. Esteet nostettiin noin 110cm korkeudelle ja ravailin/laukkailin hetken aikaa pitkän välikäynnin vuoksi ennen radan ratsastamista. Nina sanoi, että mun piti huolehtia siitä, että hevonen pysyi suorana ennen hyppyä, hypyn aikana ja sen jälkeen. Champilla on tapana heittäytyä esteen päällä vasemmalle, mikä johtuu pitkälti varmasti siitä, että mulla menee itselläni paino oikealle lantion kiertyessä vinoon. Tarkoitus oli, että hevonen pysyy suorana ja hyppää suoraan, ei haittaa vaikka puomeja tulisi mukaan. Tulin saman radan kuin edellisellä kerralla ja ratsastin sen oikeastaan aivan samalla tavalla kuin aiemmankin: tein samat virheet eli hevonen valui vähän vasemmalle suoralla linjalla ja s-kiemura tuli juuri kuten ensimmäisellä kerralla tulin. Hupsista. Uudelleen tullessa osasin korjata virheet ja tehtävä sujui hyvin.
 
Lopuksi tulin s-kiemuran toisesta suunnasta ja lisäsin perään suoran linjan toisin päin pystyltä pysty-okseri -sarjalle. Näin päin tullessa Nina halusi lankkupystyltä okserille viisi laukkaa ja okserilta vihreälle pystylle neljä laukkaa ja nämä piti siis säätää kaarten avulla sopiviksi. Sain päättää, haluanko tulla pystyltä sarjalle viidellä vai neljällä laukalla. Jos olisin ollut laiskalla tuulella, olisin ehdottomasti valinnut viidellä askeleella, sillä silloin meillä ei olisi ollut mitään ongelmia. Mulle haastavaa on juuri se, että pääsen etenemään pienestä kaarteesta eteen ja jatkamaan perille asti isossa laukassa.
 
 
Kolmannessa osassa on pienet radat (linkki).
 
Ensimmäisellä kerralla tullessa s-kiemuran toinen kaari meinasi jäädä jopa lyhyeksi, kun en osannut arvioida tarvittavan kaaren määrää. Ja tuo suora linja oli oikeastaan aika farssi: tulin pienen hypyn sisään ja ratkaisin siitä kunnon poniratsastajapotkulla eteen, mutta hevosella ei tietystikään ollut mitään mahdollisuutta päästä perille neljällä ja tulos oli se, että Champ suoritti oikeita kevätjuhlaliikkeitä selviytyäkseen puhtaasti yli sekä pystystä että 125cm korkeasta okserista. Uudelleen tultaessa s-kiemura sujui tosi hyvin, mutta tein saman virheen suoralla linjalla. Ja tullessani vielä uudelleen pelkkää suoraa, ei onnistunut vieläkään. Viidellä askeleella olisin saanut homman kasaan jo heti ensimmäisellä kerralla. No, sitä varten valmennuksissa käydään, että niitä virheitä löydetään! Nina sanoikin, että oli hyvä, että valitsin neljä laukkaa tähän, koska muuten ei olisi ollut mitään korjattavaa.
 
Hevonen oli ihan super kiltti, kun se hyppäsi puhtaasti sarjasta, vaikka tulin sille miten huonosti tahansa. Ninan sanoin nyt testattiin, että kyllä, Champ on tosi kiltti hevonen :D Nina otti sarjan a-osan pienemmäksi, sillä tarkoitus ei ollut testata hevosta, vaan opettaa mua ratsastamaan. Nollattiin tilanne ja Nina kertoi yksityiskohtaisesti, miten mun pitäisi ratsastaa sisään pystylle kaarteesta. Ongelma oli se, etten päässyt sille ensimmäiselle pystylle tarpeeksi isoa laukkaa sisään ja saanut ensimmäistä hyppyä isoksi, lähtemään vähän kauempaa pystystä. Yritin itse ratkaista tilannetta ratsastamalla kaarteessa hirmuista kyytiä eteen, mikä toi joka kerta mut vain lähemmäksi pystyä. Nina kertoi, että mun pitäisi tehdä laukka isoksi jo edellisellä pitkällä sivulla ja vain istua hiljaa lyhyen sivun ja kaarteen ajan hengittäen ja ollen ihan rentona, viimeisellä kahdella askeleella ratsastaa eteen. Ja naps, seuraavalla kerralla homma meni ilman mitään ongelmaa. Mietittiin vielä, tulenko saman uudelleen isompana, mutta päätettiin jättää homma onnistuneeseen suoritukseen, jotta ei pilattaisi sitä ja jouduttaisi takaisin lähtötilanteeseen.
 
 
Neljännessä osassa on isommat radat (linkki). 
 
Kaiken kaikkiaan olen älyttömän tyytyväinen valmennukseen. Se, mitä saatiin ohjeiksi tällä kertaa, oli se, että Champin kaltaisen hevosen kanssa mun tulee ottaa ohjat lyhyiksi ja pitää käsi edessä, mutta olla kuitenkin rento kädellä ja jalalla. En saa kantaa hevosta, vaan sen pitää olla omilla jaloillaan. En saa kuitenkaan jäädä vaikuttamaan liikaa, koska silloin rentous häviää ja jään tappelemaan hevosen kanssa turhaan. Sain hirveästi kehuja, miten olen kehittynyt sitten viime näkemän ja sain kuulemma olla tyytyväinen tuntiin. Oli kyllä todella kiva kuulla, antaa lisää tarmoa treenata talven yli! Ja Champ sai myös kehuja muilta paikalla olevilta, on kuulemma todella kivan näköinen hevonen.
 
Paljon siis treenattavaa, mutta paljon positiivistakin. Haluaisin mennä reilun viikon päästä uudelleen Ninan valmennukseen, mutta voi olla, ettei tällaisen "köyhän opiskelijan" rahatilanne sitä salli. Katsellaan, katsellaan.. Nyt oli ainakin postauksella pituutta, toivottavasti jaksoitte lukea alusta loppuun!
 
Oletteko te olleet Ninan valmennuksissa katsojina tai ratsastajina? 
Mitä olette tykänneet? 

perjantai 10. lokakuuta 2014

#425: Terveellinen herkkusmoothie


Tällaisia "ruokapostauksia" on kaikki lifestyle- ja ruokablogit pullollaan, mutta halusin jakaa teille siitä huolimatta yhden kivan vinkin herkulliseen smoothieen. Varmasti moni teistäkin tekee pirtelöitä tai smoothieita kotonaan esimerkiksi välipalaksi, mutta harvempi välttämättä tajuaa sekoittaa mukaan ainesosia, joita voidaan käyttää hevostenkin ruokinnassa!

Vierastan itse kaikkea uutta ja erikoisempaa ruokaa, enkä esimerkiksi tykkää kiinalaisesta, keitoista tai ylipäänsä mistään lämmitetyistä vihanneksista. Oikeastaan olen aika nirso, vaikka toki syön ruokaa kuin ruokaa silloin, kun olen vierailulla tai muuten sellaisessa paikassa, jossa ei voi valita annoksiaan. Niinpä olen todella hämmästynyt siitä, että voin suositella teille tällaista versiota smoothiesta.

Champ syö päivittäin iltapuurossaan turvotettua pellavarouhetta ja aikaisemmin söi myös chiaa ennen sen loppumista. Molemmat toimivat meillä hyvin ja nyt uskalsin itsekin lisätä noita luonnontuotteita omaan ruokaani! Toki ihan ihmisille tarkoitettua pellavansiemenrouhetta, mutta ulkonäöltään hyvin samanlaista kuin hevosen pellavainen.

OHJE SMOOTHIEEN
(n. 3 annosta)
Ainesosat
2 banaania
1-2dl pakastemansikoita
½dl pakastevadelmia
200g maitorahkaa
1tl pellavansiemenrouhetta
1tl chia-siemeniä
1tl auringonkukansiemeniä
cashewpähkinöitä
maitoa

Valmistus
Lisää kaikki ainesosat tehosekoittimeen ja sekoita. Helppoa ja nopeaa! Kannattaa tosin laittaa siemenet ja muut rouheet vasta ihan päällimmäiseksi, sillä jos ne laittaa ihan pohjalle, voivat ne sekoittua huonosti. Kun olet kaatanut smoothien laseihin, voit koristella ne halutessasi lisäämällä pinnalle vähän siemeniä tai kevyitä marjoja.

Erilaisia ohjeita
Voit muuttaa mieltymyksiesi mukaan marjojen ja hedelmien suhdetta tai laatuja, lisää mukaan välillä vaikka vihanneksia. Mukana voi olla päärynää, avokadoa, ananasta, mustikkaa, persikkaa tai ihan mitä tahansa! Maidon määrää muuttamalla saat smoothiesta joko paksumpaa tai juoksevampaa, yleensä se jätetään melko paksuksi. Ja jos vierastat siemeniä, ei kannata pelätä niiden makua - ne sekoittuvat muun smoothien sekaan niin pieniksi paloiksi, ettet syödessäsi edes huomaa.

Ja smoothien saa muutettua helposti pirtelöksi vaihtamalla maitorahkan tilalle jäätelön ja muuttamalla pähkinät jne. esimerkiksi daim-karkeiksi. Superhyvää, mutta ei valitettavasti sovi mulle nyt, kun olen jouluaattoon asti herkkulakossa :D

Vaihe 1: Pilko banaanit blenderiin ja lisää mukaan pakastemansikat ja -vadelmat. Jäiset vadelmat on muuten maailman vaikein saada rasiasta ehjinä pois..
Vaihe 2: Lisää mukaan maitorahka ja siemenet/rouheet.
Vaihe 3: Lisää maito joukkoon vasta viimeisenä, koska silloin osaat arvioida parhaiten, miten paljon sitä tarvitsee (suhteessa muihin ainesosiin).
Vaihe 4: Sekoita! Ja tulos pitäisi olla suunnilleen tällainen.
Vaihe 5: Kaada smoothie laseihin ja nauti kylmänä! Voit halutessasi koristella juomat lisäämällä niiden päälle esim. siemeniä tai marjoja.
Ps. Saatatte kaipailla jo ratsastuspostauksia, mutta niitä luvassa lisää viikonloppuna! Lauantaina menen Nina Fagerströmin valmennukseen ja sunnuntaina olisi tarkoitus ottaa vähän erikoisempia kuvia, kun tuunataan Champista kouluhevonen - se saa yllensä valkoiset pintelit, bootsit, koulusatulan, kouluratsun letit ja tietysti kiiltonahkaiset suitset.. En malta odottaa! :D Muistakaa myös osallistua kilpailuun, jossa voi voittaa 2kpl Horse Show -lippuja perjantaille (arvo yli 140€).

torstai 9. lokakuuta 2014

#424: Voita lippupaketti Horse Showhun!

 
Olettekin jo päässeet kesän ja syksyn mittaan enemmän ja enemmän kiinni Helsingissä järjestettävästä International UB Horse Show'sta paitsi tämän blogin, myös muun sosiaalisen median kautta. 30. juhlavuottaan viettävään tapahtumaan on aikaa enää tasan kaksi viikkoa, joten nyt on aika laittaa pystyyn kilpailu!
 
Tiian Voitto Kotiin -blogissa oli jo aikaisemmin tällä viikolla vastaava arvonta, mutta jos arpaonni ei siellä suosinut, kannattaa ottaa osaa tämän blogin kilpailuun. Osallistua saa siis molempiin! Palkintona on kahden lipun lippupaketti perjantai-illan Avajaisnäytökseen, johon kuuluvat muun muassa Amateur Tourin Top 10 -finaali, kaksi kansainvälistä esteratsastusluokkaa 140cm ja 150cm -tasoilla sekä Jukka Pojan esitys. Ja lipun hinnalla pääsevät kaikki täysi-ikäiset 23-01 järjestettävään After Ride Partyyn! Avajaisnäytös on perjantaina 24.10. kello 19.00 - n. 23.00. Palkinnon arvo on yli 140 euroa.
 
 
OHJEET OSALLISTUMISELLE:
 
1: Kilpailuun voivat osallistua blogini lukijat. Lukijaksi lasketaan henkilö, joka seuraa blogia jossakin sen virallisessa sosiaalisen median kanavassa (rekisteröitynyt blogin lukija, seuraaja Facebookissa, Instagramissa tai YouTubessa).
2: Kirjoitat tämän postauksen kommentteihin oman nimesi/nimimerkkisi ja toiminnassa oleva sähköpostiosoitteesi.
3: Kirjoitat samaan kommenttiin, mikä on juuri se, mitä odotat eniten tämän vuoden Horse Show'lta ja perustelut asialle.
 
Kilpailuun voi osallistua sunnuntaihin 12.10. kello 21:00 asti. Valitsen tietyn määrän parhaiten perusteltuja vastauksia ja arvon niistä puolueettomalla arvontakoneella voittajan, jolle ilmoitan voitosta sähköpostitse viimeistään maanantaina iltapäivällä. Jos vastausta ei syystä tai toisesta kuulu tiistaihin kello 12:00 mennessä, arvon uuden voittajan. Tämä siksi, että liput saadaan lähetettyä voittajalle hyvissä ajoin ennen tapahtumaa :)

tiistai 7. lokakuuta 2014

#423: Ihana syksy!

Käsi ylös, jos rakastat syksyä! Kaikkia niitä tuhansia punaisen ja keltaisen sävyjä, jotka ovat ympärillämme tähän aikaan vuodesta. Pikkupakkasia aamulla, jolloin nurmikko ja lehdet saattavat kimallella auringon noustessa taivaalle. Iltapäivän lämpöä, kun aurinko antaa vielä viimeiset voimansa ennen talven kylmyyttä. (Unohdetaan tästä kaikki kuravelli, kaatosade ja lehdettömät puut, jolloin tekisi mieli muuttaa ihan minne tahansa muualle.)
 
Minä rakastan ja siitä syystä tämän postauksen kuvat ovatkin syysaiheisia. Löytäisin tähän aikaan vuodesta tuhat ja yksi sopivaa paikkaa valokuvauksella tallimme lähistöltä ja sunnuntaina hyödynsimme niistä yhtä - iso kiitos siitä, että saimme kuvata kyseisessä paikassa! Kuvaukseen en erityisemmin valmistautunut, sillä olimme olleet Champin kanssa juuri hetkeä aikaisemmin kouluvalmennuksessa, joten varustus oli sen mukainen. Onneksi naapurissa majaili oma luottokuvausavustajani, joka tarjoutui roikkumaan hevosen ohjissa sen aikaa, kun napsin muutamia kuvia Champista.
 
Näitä kuvia on PALJON! Ja niin monta samanlaista, mutten osannut valita.. Klikkaa kuvat isommaksi, niin laatu paranee :)



 
Kouluvalmennus itsessään ei mennyt mitenkään mainittavan hyvin. Champilla oli estevalmennuksen jälkeisenä perjantaina mielenvirkistykseksi kunnon maastoilupäivä ja lauantaina sen oli tarkoitus kävellä äitini kanssa pitkähkö lenkki. Olin itse molempina päivinä töissä miltei aamupäivästä iltaan, joten perjantainakin olin hevosen selässä jo ennen aamu seitsemää. Lauantaina äiti oli kiireiltään unohtanut Champin hoitamisen, joten kävin vain pikaisesti töiden jälkeen tekemässä hevosen ruoat suunnaten siitä juhlavermeet päällä sukujuhliin. Hevonen sai siis tyytyä pakkovapaaseen.
 
En oikein tiedä, mitä kertoisin tunnista, sillä se oli ihan tavallista perusratsastusta: teimme väistöjä ravissa uralta keskihalkaisijalle sekä koko diagonaalilla niin, että välissä siirryin käyntiin ja sitten takaisin raviin. Champ oli aluksi ihan hirveä ratsastaa, sillä se ei reagoinut pohkeeseen kunnolla. Näennäisesti se meni kyllä eteen, kun sitä potkaisi, mutta sillä ei ollut mitään omaa pyrkimystä eteenpäin, minkä vuoksi se ei ollut rehellisesti ohjan ja pohkeen välissä, saati työntänyt takaa eteen.
 




 
Väistöt menivät vähän miten sattuu, kun välillä tuli ihan hyviä pätkiä ja toisinaan hevonen katsoi yläkautta silmiin. Kun homma ei oikein sujunut, jäin itse ihan liikaa hevosen "kimppuun" ja olimme koko ajan vähän kuin taistelemassa siitä, kumpi päättää. Itse kannoin liikaa kädellä ja jalalla, jolloin hevonen veti vastaan ja oli hidas pohkeelle. Jonna määräsi meidät ympyrälle ja käski antaa hevoselle ihan löysän ohjan, toki niin, että ohjat olivat suunnilleen normaalilla pituudella - en vain saanut koskea suuhun ollenkaan. Tuo on se tunne, kun hevonen oikeasti katsoo yläkautta silmiin! Champ oli ihan ihmeissään, kun kukaan ei vetänyt edestä. Teimme näin muutamia siirtymisiä ravista laukkaan ja toisin päin, ilman minkäänlaista tuntumaa siis.
 
Vähitellen sain ottaa ohjia tuntumalle, kuitenkin niin, etten saanut yhtään vetää taaksepäin tai ajatella kättä paikoilleen. Oli muuten hankalaa! Vaikka kuinka yrittäisin olla joustava käden kanssa, haluaa varsinkin sisäkäsi herkästi lukittua paikoilleen. Jonna totesikin, että musta ihan näkee, kuinka haluaisin ottaa sisäkädellä, vaikkei pitäisi. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen auttamattoman hidas omien apujeni kanssa, enkä esimerkiksi osaa elää käden sormien kanssa tarpeeksi nopeasti. Ärsyttävää! Monesti mulle on sanottu, että pitäisi aloittaa joku laji, jossa treenattaisiin reaktiokykyä nopeammaksi.
 

 
 
 
Tälle kuvalle naurettiin hirveästi! Makasin maassa selälläni ja otin kuvan, kun Janita yritti saada hevosta liikkeelle. Se halusi vain syödä maasta ruohoa ja lehtiä. Ihan pönttö :D
Laukassa teimme siirtymisten lisäksi väistöä uralta kohti keskihalkaisijaa ja siitä avotaivutusta suoralla linjalla kohti uraa. Noissa liikkeissä ei ollut mitään haastavaa, mutta kun hevonen ei ollut pohkeen edessä, niin eihän se homma silloin suju. Valmentaja sanoikin, että jos vain ratsastaisin päättömästi eteen, olisi hevonen näennäisesti pohkeen edessä, mutta silloin kaikki jumppaava työ jäisi pois. Kompromisseja pitää tehdä, jotta tavoitteeseen päästään. Champ oli ehkä hivenen väsynyt viikon takaisesta Ypäjän reissusta, vaikka sen olisikin jo pitänyt palautua hyvin. Toisaalta torstaisen estevalmennuksen jälkeiset maastopäivä ja seisomisvapaa ovat myös voineet jäykistää hevosta sen verran, että se näkyi tänään koulutunnilla.
 
Loppujen lopuksi hevonen saatiin läpiratsastettua ja se tuntui ihan hyvältä, vaikkei varsinaisesti ollut raketin lailla menossa eteen. Sain paljon vinkkejä siihen, miten ratsastaa Champia tällaisina päivinä. Jonnan sanojen mukaan tuo hevonen on niin erikoinen ratsastaa, että se, mikä toimii tänään, ei todellakaan saata toimia huomenna. Pitää siis olla iso työkalupakki, josta etsiä sopiva tapa toimia kullekin päivälle. Mun pitäisi vain opetella löytämään ne oikeat avaimet..
 
Onko teillä hevosia, joiden kanssa pitää opetella erilaisia toimintatapoja eri päiville?
Vai toimivatko ne "aina" samalla tavoin?