lauantai 20. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 20. luukku - Kaveri äänessä

 
Pyysin yhtä pitkäaikaisinta ystävääni kirjoittamaan jotain pientä minusta ja Champista ratsukkona tai yksilöinä joulukalenteria varten. Toivottavasti tykkäätte tällaisesta vaihtelusta! Kaverini muuten lupasi vastailla tämän postauksen kommentteihin tarvittaessa, joten jos haluatte kysyä jotain häneltä, niin nyt olisi mahdollisuus.
 
Saatatte tietää Janitan tämän blogin kautta, sillä hän on esiintynyt useammissa postauksissa ja videoissa vuosien varrella. Olemme Janitan kanssa samanikäisiä ja tutustuimme alkujaan tallilla, jossa päädyimme samalla estetunnille (koska heidän oli pakko saada joku mukaan ja olin ainoa, jota he kehtasivat pyytää). Tämän jälkeen päädyimme samalle yläasteelle, jossa tutustuimme paremmin. Kerran yhdellä ilmaisutaidon retkellä sovimme lähtevämme mummolaani kesällä viikoksi ja viimeistään siitä eteenpäin olemme olleet todella hyviä ystäviä.
 
"Moi kaikki! Aada pyysi mua kirjoittamaan mieleen tulevia asioita heistä, koska olen tuntenut Champin siitä hetkestä asti, kun se astui ensimmäistä kertaa Suomen maankamaralle. Olen ollut Aadan mukana tallilla ihan normaaleina päivinä sekä esimerkiksi kisamatkoilla ja meidän kuvatessa jotain materiaalia blogiin. Lisäksi olen autellut Aadaa aina silloin, kun hän on ollut muualla, eikä ole päässyt itse hoitamaan Champia.
 
Nämä kaikki kuvat on otettu Janitan kännykällä!

Ensin vähän asiaa Champista. Kuten te kaikki varmasti tiedätte, kyseessä on todella persoonallinen hevonen. Se on oikea hönö, joka on sosiaalisesti melkein kolmevuotiaan lapsen tasolla. En tiedä ketään, joka ei pitäisi hevosesta - se on ihan kaikkien lellikki (paitsi valmentajien!). Joskus Champ muistuttaa jotain ihan muuta eläintä tai olentoa kuin hevosta: aasi, ihminen, koira, jänis.. Lista on todella pitkä.
 
Käymme usein maastossa ratsastamassa kahdestaan. Champ on aivan rakastunut omaan ratsuuni, tosin se osoittaa rakkauttaan vähän kyseenalaisin keinoin: kävellessään vierekkäin Champ saattaa ihan yhtäkkiä kääntää päänsä ja yrittää rapsuttaa toista hevosta kaulasta, mutta toinen hevonen ei ihan ymmärrä tätä hieman tunkeilevaa lähestymisyritystä.. No, onneksi ne viihtyvät hyvin yhdessä ja maastoilevat mieluummin yhdessä kuin yksin.
 
Ratsastaessa Champ näyttää paljon helpommalla kuin mitä se todellisuudessa on! Olen itsekin joskus ratsastanut sillä, tosin siitä on melkein kaksi vuotta aikaa, enkä ole kokenut tarvetta kiivetä selkään uudelleen - oma lajini on nimittäin askellajiratsastus, eikä Champ ainakaan toistaiseksi osaa töltätä ;)
 

 
Yhdessä näistä kahdesta on pakko sanoa se, että hevonen on kuin omistajansa! En taida olla ainoa, joka on tätä mieltä asiasta. Champin tavarat on aina putsattu viimeisen päälle ja ratsukko on muutenkin edustustilanteissa tyylikäs ja siisti, kuitenkin niin, että kaikki varusteet on ajateltu hevosen mukavuudesta katsottuna. Kotona Aada laittaa Champin aina niin huolitelluksi kuin osaa, mutta ei sitten itse välttämättä jaksa edustaa.
 
Aada laittaa aina Champin etusijalle, sillä hän järjestää omat menonsa yleensä niin, ettei tallipäivän rutiineista tingitä. Voikin ehkä sanoa, että Aada on melko neuroottinen hevosensa hoidossa, sillä hänen varusteiden putsaus ja tiettyjen kaavojen noudattaminen on melkoisen pikkutarkkaa hommaa. Champ saa muutenkin tosi paljon huomiota osakseen (jopa liikaa) - ja se osaa sitä myös vaatia!
 
Loppuun haluan sanoa - vaikka tämä siirappiselta kuulostaakin - ettei Aada olisi voinut saada itselleen parempaa hevosta kuin Champ, eikä Champ parempaa omistajaa kuin Aada. Vaikka opiskelenkin nykyään eri paikkakunnalla ja Aadakin muuttaa varmaan muutaman vuoden kuluessa eri paikkakunnalle, toivon todella, että ystävyytemme kestää pitkään."

perjantai 19. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 19. luukku - Tallirutiinit


Joulukalenterin 19. luukku aukeaa Blogitallin haastepostauksen merkeissä. Tällä kertaa mukaan voi osallistua myös ne ihmiset, joilla ei ole omaa blogia - tarkemmin asiasta kannattaa lukea Blogitallin nettisivuilta. Kuten totutuksi tavaksi on tullut, joka viikko joku haasteeseen vastannut palkitaan ja tällä kertaa palkittavia on kaksi. Tämän viikon haasteen aiheena on tallirutiinit, joten avaan teille nyt hieman tarkemmin oman normaalin tallipäiväni sisältöä.
 
Menen tallille lähes poikkeuksetta aina aamulla ennen kahdeksaa tai vasta kuuden jälkeen illalla, jotta Champ saa tarhata oman tarhausvuoronsa kokonaan. Omat työni menevät myös hyvin niin, että pääsen tallille aina joko ennen töitä tai töiden jälkeen - tosin välillä työvuoro saattaa olla esimerkiksi 10:40-19:40, jolloin käyn tallilla aamukuudelta tai iltayhdeksältä.

 
Ensitöikseni tallille tullessa käyn moikkaamassa Champia sen karsinassa ja jätän mahdolliset varusteeni karsinan oven eteen. Pyrin aina aluksi laittamaan iltapuuroon tarvittavan pellavan turpoamaan, sillä silloin se saa rauhassa turvota ratsastuksen ajan. Tullessani iltaisin tallille saattaa  aikaa kulua aluksi jonkin verran muiden tallikavereiden kanssa jutustellessa, sillä aamuisin paikalla on harvemmin ihmisiä tallityöntekijöitä lukuunottamatta. Yritän kuitenkin toimia mahdollisimman ripeästi niin, ettei tallilla menisi koko päivää.. Kotona kun hommia riittää!
 
Pellavan turvottamisen jälkeen haen harjapakin ja rupean harjailemaan Champia. Harjaan sen karsinassa vapaana, sillä se osaa seistä nätisti paikallaan (paitsi jos ovi on auki, jolloin se haluaa koko ajan avata sitä itse ja seurustella naapurikarsinan hevosen kanssa). Kumisualla harjatessani ruuna yleensä kertoo itse, mistä kohdasta se haluaa rapsutuksia ja vääntää itsensä mitä oudompiin asentoihin. Jos rapsutan sitä oikealta puolelta, se yleensä kääntyy vaikka väkisin niin, että rapsutan vasenta puolta. Kun lopetan ja siirryn vähän kauemmas hevosesta, se siirtyy perässä ihan kiinni minuun.

Täytekuvia menneiltä vuosilta, tässä taidetaan olla lähdössä jonnekin..
 
Harjauksen jälkeen käyn vaihtamassa itselleni ratsastuskengät ja kypärän, minkä jälkeen palaan takaisin hevosen luo satulointia ja suojien laittoa varten. Ennen suitsien laittamista Champ saa aina namin, mitä se osaa kyllä odottaa. Sen ilme on aina niin huvittava, kun se tuijottaa suitsien kanssa lähestyvää ihmistä.. Kun hevonen on varustettu, lähden kohti maneesia.
 
Maneesissa kävelen alkukäynnit selästä ja sen jälkeen ratsastan normaalisti 30 minuutista puoleentoista tuntiin, riippuen päivästä ja siitä, miltä hevonen tuntuu. Lopettaessani laskeudun selästä loppukäyntejä varten. Champ saa namin alas tullessani, mitä se myös osaa odottaa. Lahjon sitä ehkä vähän liikaa :D Loppukäyntien jälkeen palaan takaisin talliin.
 
Mikäli tallissa on rauhallista, seisotan hevosta karsinan edessä käytävällä ottaakseni siltä suojat ja satulan pois ennen karsinaan menoa. Mikäli Champ ei ole hikinen, heitän sille karsinassa loimen päälle, mutta hiotessaan se saa kuivatella filtin kanssa näin talviaikaan ennen loimen pukemista. Rankan treenin jälkeen laitan kylmäyssuojat jalkoihin, ne saavat olla jalassa 15-20 minuuttia.


 
Varusteiden putsaus onkin sitten oikeaa tähtitiedettä. Harjaan ensin jalustimet, omat kenkäni ja suojat niin, ettei niissä ole hiekkaa. Sen jälkeen kaivan sienen ja saippuan esille puunatakseni saippuan kanssa liat jalustimista ja satulasta, kengistäni, suojista, satulavyöstä ja suitsista. En pese joka päivä jalustimia ja satulaa todella harvoin, mutta pyyhin ne pyyhkeellä päivittäin. Sen sijaan suojat saavat joka päivä ulkopinnan puhdistuksen ja pari kertaa kuussa pesen ne ihan pesukoneessa. Satulavyön, suitset ja saappaat pesen joka käyttökerran jälkeen. Varusteita putsatessani kuuntelen yleensä musiikkia ja seurustelen muiden tallilaisten kanssa.
 
Lopulta järjestän tavarat paikoilleen (olen tosi hyvä levittäytymään ympäriinsä) ja valmistan Champin iltapuuron valmiiksi iltaruokkijaa varten. Viimeisenä ennen tallilta poistumista käyn vielä antamassa Champille jonkin leipäpalasen tai muun ruokakuppiin ja sanon sille moikat. Sitten vain kohti kotia, matka on onneksi vain muutaman minuutin! Normaaleina päivinä mulla kuluu aikaa tallilla 2,5-3 tuntia, mutta esimerkiksi valmennuspäivinä saattaa mennä pidempäänkin. Kesäisin tallilla voi viettää helposti vaikka koko päivän :)
 
Millaisia teidän tallirutiininne ovat?

torstai 18. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 18. luukku - Nyt nolottaa!


Löysin jokin aika sitten vanhoja videoita videokamerastani. Osa oli kuvattu joskus puolitoista vuotta sitten, osa taas viime kesänä. Katselimme niitä kaverini kanssa kotona ollessamme ja meinasimme kuolla nauruun, sillä mukana oli toinen toistaan kahjompia videopätkiä. Mikäs sen parempi idea kuin nolata itsensä ja tehdä muutaman minuutin mittainen kooste parista videosta.
 
Suurin osa näistä kuuluu videopostauksiin, joita olemme aloittaneet vuosien aikana. Monesti aloitan kuvaamaan jotain videopostausta, mutta homma jää puolitiehen joko ajanpuutteen tai kuvaajan takia. Kehotan katsomaan videon huumorimielellä, sillä siinä on mukana oikeasti melko päätöntä touhua.. Mutta hei, elämää ei pidä aina ottaa niin vakavasti!
 
Mitä piditte tällaisesta videosta, johon on koottu "epäonnistuneita" pätkiä?
 
 

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 17. luukku - Aikataulupostaus

 
Muutama teistä on toivonut MyDay-tyyppisiä videopostauksia joulukalenteriin, mutta voin jo etukäteen todeta, etten kerkeä valitettavasti tulevista päivistä sellaista tekemään. Pariisista luvassa on kuitenkin kolmen päivän koostevideo, joka on ainakin omasta mielestäni hyvin samantyyppinen toivomienne päivän koostevideoiden kanssa. Pieneksi lohdutukseksi tämä luukku pitää kuitenkin sisällään eilisen päivän ohjelmani aikataulupostauksena!
 
07:00 - Herätys soi. En millään jaksaisi nousta, sillä olen nukkunut edellisenä yönä vain viitisen tuntia kirjoitettuani esseetyön jälkeen postauksen seuraavan päivän kalenteriluukkuun. Kampean kuitenkin itseni lämpimien peittojen alta ylös ja yritän keksiä jotain positiivista ajateltavaa.
 
07:15 - Lähden ajamaan tallille, sillä mulla on valmennus aamulla. En syönyt mitään aamupalaa, koska en ollut nälkäinen näin aikaisin. Huono tapa, mutta yleensä syön kunnon aamupalan tullessani tallilta.
 

 
08:00 - Olen maneesissa Champin kanssa, sillä haluan verrytellä kunnolla ennen valmennustuntia. Kävelen aluksi pitkään alkukäyntejä ja lisään samalla Facebookiin kuvan, jonka kuvatekstistä löytyy auringon kuva. Toivoa kauniista säästä siis on!
 
08:30 - Jonna saapuu paikalle ja aloitamme tunnin. Tämä on ensimmäinen kouluvalmennus sen jälkeen, kun Champ oli Jonnan luona Pariisin matkani ajan. Teemme aluksi neliömäistä uraa ja lisäämme sitten mukaan voltit kulmiin sekä siirtymiset käyntiin suorille sivuille. Ravissa saan hyvän tunteen, mutta laukassa hevonen on aluksi ihan pohkeen takana, mitä korjaan väärin ratsastamalla eteen ilman, että hevonen on tasapainossa. Lopuksi laukkakin sujuu paremmin ja saan taas pieniä ahaa-elämyksiä siitä, miten noissa tilanteissa pitääkään ratsastaa.
 
09:20 - Vien Champin talliin loppukäyntien jälkeen ja laitan sille kylmäyssuojat sekä selänlämmittimen. Hevonen on ihan läpimärkä, sen päästä jopa valuu vettä, vaikka ulkona on pakkasta! Jouduimme kyllä molemmat töihin.. Putsaan varusteet, teen Champin iltapuuron valmiiksi ja puhdistan juoma- ja ruokakupit hevoseltani. Aikaa kuluu, mutta en ollut päässyt kahteen päivään tallille koulu- ja työkiireiden vuoksi, minkä takia haluan tehdä kaiken perusteellisesti. Champin ohjelmaan nuo kaksi tallivapaatani eivät vaikuttaneet, sillä toisena päivänä sillä oli viikon vapaapäivä ja toisena kaverini kävi ystävällisesti liikuttamassa sen.
 
Champ halusi nameja..
Päivän kuva!
10:45 - Pääsen takaisin kotiin ja menen ensitöikseni suihkuun. Päätän laittautua vähän normaalia enemmän, sillä olen menossa illaksi Helsinkiin ostoksille ja syömään äitini sekä serkkuni kanssa. Mulla on suunnitelmissa tehdä postauksia tässä välissä, mutta aika kuluu kuin siivillä ja huomaan pian, etten ole saanut mitään aikaiseksi huoneen siivoamista ja laittautumista lukuunottamatta.
 
12:30 - Vien veljeni koululle ja lähden kaverini kanssa syömään McDonaldsiin. Kunnon nimipäivälounas siis - ja vielä päivän ensimmäinen ateria.. Meidän kodin lähellä ei ole mitään kivoja ruokapaikkoja, joten lähimpään Mäkkäriinkin ajaa vajaan puolen tunnin verran.
 
14:20 - Heitän kaverini kotiinsa ja ajan takaisin omaan kotiini. En oikeastaan kerkeä edes heittää ulkovaatteita pois, kun lähden takaisin matkaan ja haen toisen kaverini kyytiini. Poikkeamme työpaikkamme kautta ja suuntamme kulkumme kohti Helsingin keskustaa, jossa shoppailen jouluostoksia perheelleni ja kavereilleni. Niin vaikeaa, koska ikinä en tiedä, mitä kenellekin hankkisin!
 
 
Ihanat joulukoristeet Forumissa!
17:30 - Kaverini lähti viiden maissa takaisin omien puuhiensa pariin ja tapaan äitini sekä serkkuni Forumissa. Menemme syömään Piknik-ravintolaan ja tilaan salaatin, unohtamatta maailman parasta minttusuklaakaakaota kermavaahdolla. Ruokailun jälkeen olo on ihan täysi ja istumme rauhassa vaihdellen kuulumisia.
 
18:15 - Lähdemme kohti Tuomaan joulutoria, jossa on vaikka mitä ihania pieniä kojuja täynnä ostettavia tavaroita tai ruokaa. Kiertelemme ympäriinsä ja juomme glögit. Ihanan jouluinen tunnelma, vaikka Helsingissä ei ole yhtään lunta! Jouluvalot ovat kyllä ihana piristys muuten niin mustaan katukuvaan.
 
19:00 - Käymme vielä Suomalaisessa kirjakaupassa, Stockmannilla sekä Marimekon liikkeessä kiertelemässä ennen kotiin paluuta. Äiti tulee kyydilläni kotiin ja käymme vielä tulomatkalla ruokakaupassa pikaostoksilla vain 15 minuuttia ennen kaupan sulkemisaikaa. Mukaan tarttuu kaikkea muuta kuin ruokaa ja kun äiti käy kiireellä hakemassa jotain syötävää, on tuloksena kaksi valmishampurilaista ja nakkipaketti. Haha :D
 

Joulutoria.. Pahoittelen tätä kännykälaadun tasoa :D
21:15 - Vihdoin kotona! Jalkoihin sattuu kaikki se käveleminen ja väsymys painaa silmiä enemmän kuin laki sallii. Makaan sängyllä ja mietin, mitä teen tähän postaukseen. Kyselen ehdotuksia kavereiltani ja saan yhdeltä keskusteluryhmämme jäseneltä vastaukseksi oikein kauniin runon itsestäni, mutta taidan jättää sen julkaisemisen kuitenkin myöhempään aikaan - kiitos kuitenkin Rene!
 
23:00 - Viimeistelen postauksen kuntoon ja mietin, josko lähtisin iltapuuhien kautta nukkumaan. Seuraavana päivänä herätys onkin taas vaille seitsemän, sillä autokoulun kolmas vaihe odottaa kävijäänsä ja hevonen klippaamista.. Nukkumaan pääsen joskus kahdentoista aikoihin.
 
Millainen teidän vapaapäivänne yleensä on?

tiistai 16. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 16. luukku - Bannerit vuosien varsilta

 
Vuosien varrella blogini on muuttunut paitsi kirjoitustyyliltään, myös ulkoasullisesti. Värimaailmaa on nähty valkoisena, vaaleanpunaisena, erilaisina sinisiä ja virheinä, ruskeina sekä näiden sekoituksina. Nyt onkin vuorossa ihan erilainen joulukalenteriluukku, sillä kokosin yhteen kaikki Aadan hevoselämää -blogissa nähdyt bannerit!
 
Koska bannereita on useita ja osa niistä on oikeasti jo monta vuotta vanhoja, päätin kertoa jokaisen bannerin kohdalla niiden kuvien sisällöt ja sen, kuka on tämän kädenjäljen takana. Oli oikeasti hauska kaivella vanhoja bannereita, sillä niihin liittyy aina muistoja ajoista, jolloin banneri on ollut esillä blogissani. Muistatteko te joitakin näistä alla esiintyvistä bannereista tai joitakin postauksia/tapahtumia, joita niiden aikaan on tapahtunut?
 
Mikä on sinun suosikkisi näistä kaikista? Oletko säästänyt oman blogisi vanhat bannerit?

1. kuva: Stephex Stables, Belgia, Uruquay-ruuna; 2. kuva: EsRan ratsastuskouluoppilaiden mestaruudet, Hyvinkää, Rocket Power-tamma; 3. kuva: Jokelantalli, Juankoski, Pappa-ruuna; 4. kuva: Solsikke, Kiljava, Piticelle-tamma; 5. kuva: Tahko Areena, Tahko, Rafina-tamma; 6. kuva: Tahko Areena, Tahko, en muista hevosen nimeä. Tämän olen tehnyt itse.
1. kuva: Jokelantalli, Juankoski, Pappa-ruuna; 2. kuva: Solbacka, Nurmijärvi, Königs Kapris KS (ex-ylläpitohevonen); 3. kuva: Meidän ensimmäiset yhteiset kisat, Königs Kapris KS (ex-ylläpitohevonen); 4. kuva: Tahko Areena, Tahko, Rafina-tamma; 5. kuva: Stephex Stables, Belgia, Viva-tamma; 6. kuva: Stephex Stables, Belgia, Uruquay-ruuna; 7. kuva: Tahko Areena, Tahko, en muista hevosen nimeä; 8. kuva: EsRan ratsastuskouluoppilaiden mestaruudet, Hyvinkää, Rocket Power-tamma; 9. kuva: kuva: Tahko Areena, Tahko, Ilpo-ruuna. Tämän olen tehnyt itse.
1. kuva: Porvoon aluekisat, Königs Kapris KS (ex-ylläpitohevonen); 2. kuva: Tahko Areena, Tahko, Rafina-tamma; 3. kuva: Stephex Stables, Belgia, Uruquay-ruuna. Tämän on tehnyt Riikka.
1. kuva: Jokelantalli, Juankoski, Königs Kapris KS (ex-ylläpitohevonen); 2. kuva: Tahko Areena, Tahko, Rafina-tamma; 3. kuva: Guttecoven, Hollanti, Luzy-tamma; 4. kuva: Guttecoven, Hollanti, Princess-tamma. Tämän on tehnyt Riikka.


1. kuva: Tahko Areena, Tahko, Königs Kapris KS (ex-ylläpitohevonen); 2. kuva: jotkut kisat, Hollanti, en muista hevosen nimeä; 3. kuva: Guttecoven, Hollanti, Luzy-tamma. Tämän on tehnyt Riikka.
1. kuva: Guttecoven, Hollanti, Princess-tamma; 2. kuva: Stephex Stables, Belgia, Uruquay-ruuna; 3. kuva: Guttecoven, Hollanti, Cita-tamma; 4. kuva: Tahko Areena, Tahko, Königs Kapris KS (ex-ylläpitohevonen). Tämän olen tehnyt itse.
1. kuva: Equstom, Nurmijärvi, Champ-ruuna; 2. kuva: Equstom, Nurmijärvi, Champ-ruuna; 3. kuva: Equstom, Nurmijärvi, Champ-ruuna; 4. kuva: Guttecoven, Hollanti, Cita-tamma. Tämän olen tehnyt itse.


1. kuva: Guttecoven, Hollanti, Cita-tamma; 2. kuva: Juuri valmistunut ylioppilas, Champ-ruuna; 3. kuva: Riihimäen seurakisat, Champ-ruuna. Tämän olen tehnyt itse.
1. kuva: Equstom, Nurmijärvi, Champ-ruuna; 2. ja 3. kuva: Laakson aluekansalliset, Helsinki, Champ-ruuna; 4. kuva: Equstom, Nurmijärvi, Champ-ruuna. Tämän olen tehnyt itse.
1. kuva: Laakson aluekansalliset, Helsinki, Champ-ruuna; 2. ja 3. kuva: Equstom, Nurmijärvi, Champ-ruuna. Tämän on tehnyt Susanna.
1. ja 4. kuva: Laakson aluekansalliset, Helsinki, Champ-ruuna; 2. kuva: Guttecoven, Hollanti, Luzy-tamma; 3. kuva: Equstom, Nurmijärvi, Champ-ruuna. Tämän olen tehnyt itse.
1. kuva: Equstom, Nurmijärvi, Champ-ruuna; 2. kuva: Provincia, Nurmijärvi, Champ-ruuna. Tämän olen tehnyt itse.
1. kuva: Provincia, Nurmijärvi, Champ-ruuna; 2. kuva: Sea Horse Week, Hanko, Champ-ruuna; 3. kuva: Provincia, Nurmijärvi, Champ-ruuna; 4. kuva: Lohjan seurakisat, Champ-ruuna; 5. kuva: Provincia, Nurmijärvi, Champ-ruuna. Tämän olen tehnyt itse.
1. kuva: Provincia, Nurmijärvi, Champ-ruuna; 2. kuva: Ypäjän aluekansalliset, Champ-ruuna. Tämän olen tehnyt itse.
Kaikki kuvat: kuva: Provincia, Nurmijärvi, Champ-ruuna. Tämän olen tehnyt itse.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 15. luukku - Kausi 2014

 
Vuosi lähenee loppuaan ja on hyvä kerrata hieman kuluneen vuoden kilpailutapahtumia. Edellisen kerran tällaista tehdessäni pystyin vain hehkuttamaan Champin kanssa käymää taipalettani, sillä jokaisesta kisasta kotiintuomisina oli ollut ruusuke tai pari. Tämä kausi ei sujunut aivan niin hyvin, itse asiassa vastoinkäymisiä ratsastuksellisesti oli paljon, eikä niistä ole vieläkään päästy kunnolla yli.
 
Alkukausi sujui paremmin kuin uskalsin ikinä toivoa. Kauden ensimmäiset kisat hypättiin Ypäjällä helmi-maaliskuun vaihteessa ja kolmesta luokasta sain kolme ruusuketta: yhden metrin luokasta ja kaksi 110cm-tasolla. Maaliskuun Ypäjän kolmipäiväisissä kansallisissa sama trendi toistui, tosin tein lauantain 110cm-luokassa niin pitkät tiet, että otimme yhden yliaikavirheen: sunnuntaina kuitenkin sijoituin kuudenneksi oikeassa jumboluokassa, mitä en olisi koskaan voinut kuvitella.
 
Huhtikuussa Champ alkoi laittamaan vähän kapuloita rattaisiin. Enää ei riittänyt, että keikuin kyydissä miten halusin ja se näkyi siinä, ettei hevonen enää sietänyt yhtä paljon virheitä. Ypäjän kisoista sain toiselta radalta yhden puomin alas ja toisella 115cm-radalla otimme elämämme ensimmäisen kiellon. Olin todella pettynyt, mutta syy oli puhtaasti omassa ratsastuksessani. Olikin ollut aika ihmeellistä, miten pitkään Champ oli suostunut katsomaan räpellystä ilman, että se oli alkanut rokottaa virheistäni radalla. Toukokuun alussa Laakson aluekansallisissa otimme metrin luokasta sijoituksen ja 110cm meidät hylättiin. Hevonen tuntui radalla todella oudolta, se ei oikein hypännyt kunnolla.
 


 


 
Lähdimmekin tutkimaan vatsaa ja sieltä löytyi vähäinen määrä hiekkaa. Champ olikin sitten hiekanpoistokuurilla ja ajateltiin sen olevan sillä ohi. Samaan aikaan alkoi meidän vesimatto-ongelma: Champ kyttäsi oikeasti todella voimakkaasti vesimattoja ja sinisiä esteitä. Kesäkuussa kävimme hyppäämässä Kauniaisissa harjoituskisoissa, joissa emme muistaakseni päässeet edes maaliin ainoassa luokassamme, kun Champ jäi yhteen kulmaan pomppimaan, eikä suostunut menemään esteen lähelle, jonka takana oli vesi"hauta". Tässä vaiheessa hälytyskellot soivat - ei tuollainen käytös ollut tälle hevoselle normaalia.
 
Perinpohjaisten klinikkatutkimusten jälkeen (17 kuvaa jaloista ja selästä, taivutukset, ratsain esittäminen ja hyppääminen) saimme diagnoosiksi kintereiden ja etujalkojen kavionivelten tulehduksen. Kuvat olivat ihan priimat, mutta tulehdus oli aika selkeä. Nuo kohdat piikitettiin ja parin kävelypäivän jälkeen hevonen palasi treeniin. Seuraava etappi oli Sea Horse Week Hangossa.
 
Hangossa hevonen oli verryttelyssä aika possu, mutta radalla oikeastaan näin jälkikäteen ajateltuna ihan hyvä. Tuloksissa ei ollut kehuttavaa. Molemmista radoista pääsimme maaliin, mutta virhepisteitä oli kunnolla. Metrin radalla otin kiellon yhdelle siniselle lankulle, jota Champ kyttäsi jo kaukaa kaarteesta ja 110cm radalla jäin ratsastamaan yhden linjan ihan liikaa taakse, jolloin hevosella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vetää liinat kiinni. Oli kuitenkin itselleni lähinnä henkinen voitto päästä maaliin asti molemmilla kerroilla.
 


 

 
Lohjalla kävimme elokuussa hyppäämässä seurakisat, jotka menivät taas miten menivät.. Metrissä hevonen kyttäsi vesimattoa kieltämiseen asti ja ratsastin muutenkin huonosti, joten virhepisteitä tuli taas, vaikka maaliin päästiin. 110cm-luokassa emme päässeet vesimaton lähelle enää ollenkaan, joten sieltä tuli hylky. Saimme kuitenkin treenata rataa jälkikäteen 120cm-tasolla ihanien tuomareiden antaessa luvan ja silloin rata sujui paremmin kuin hyvin, jättäessäni vesimaton välistä.
 
Syyskuun alussa hypättiin Keravalla aluejoukkuemestaruudet, joissa tein metrissä typerän lähestymisvirheen ja hevoselle oli helpompi kieltää. Tästä huomaa sen, miten Champ ennen pelasti kaikki tilanteet, mutta nykyään sen kanssa pitää olla tarkempi. Maaliin kuitenkin päästiin muuten virheittä ja 110cm-luokassa otin jälleen sijoituksen. Hevonen oli niin innoissaan palkintojenjaossa!
 
Hyvinkäällä hypättiin vuoden päätavoite eli aluemestaruudet. Verryttelyluokassa 105cm tasolla Champ oli ihan katastrofi, se rata oli oikea työvoitto päästä maaliin. Jotain tapahtui ja nuorten aluemestaruusluokassa 115cm-tasolla teimme siihen asti ehdottomasti parhaimman ratamme ikinä, vaikka viimeisen esteen okserin puomi putosikin. Olin niin onnellinen! Jos olisin ratsastanut yhden puolipidätteen vähemmän ennen viimeistä okseria, olisimme voineet saada mitalin..
 


 


 
Syyskuun loppupään Ypäjän kisat sujuivat sitten taas vaihtelevasti. Lauantain 115cm-luokassa Champ jäi pomppimaan ensimmäisen esteen eteen kulmaan ja tästä tuli miljoona virhepistettä, vaikka muuten rata meni nollilla loppuun. Samana päivänä kävin hyppäämässä vielä 110cm-luokan ja ratsastin ihan älyttömän määrätietoisesti sijoittuen luokassa viidenneksi. Huh! Seuraavana päivänä hevonen oli äärettömän hyvä radalla, toisen vaiheen tulos oli yksi puomi yhden typerän liian pienen tien vuoksi, rupesin vähän ahnehtimaan.. Ja kauden viimeiset Ypäjän kisat sujuvatkin niin, että lauantaina hevonen oli ihan possu ollen ihan kaikkien apujen ulkopuolella, vaikka maaliin päästiinkin. Laitoin kokeneen kilparatsastajan selkään hyppäämään saman radan uudelleen: hevonen teki samat possuilut, mutta ratsastaja sai sen onneksi paremmin maaliin kuin itse sain. Sunnuntaina Champ olikin taas ihan eri ratsu ja tein siihen asti parhaimman ratani 110cm-luokassa sijoittuen, vaikken edes yrittänyt ratsastaa aikaa kauheasti. Mun piti startata tuolloin 120cm-tasolla, mutta siirsin ilmoittautumisen suosiolla 10cm alempaan luokkaan.
 
Mitäs tästä nyt sanomaan.. Vaihtelevasti on mennyt: muistaakseni kymmenen ruusuketta, mutta paljon myös huonoja ratoja. Vasta nyt olen oppinut, että radalla pitää oikeasti ratsastaa. Ensimmäiset radat ovat itselleni yleensä niitä, missä jään vain matkustamaan ja hevonen kyllä aistii tämän itsestäni. Juteltuani eläinlääkärin kanssa (joka hoiti Champia kesällä ja näki sen kisaradalla nyt Ypäjällä) tulimme myös siihen tulokseen, että hevonen selkeästi stressaa vatsallaan kisatilannetta ja sillä on vähän epämukava olo, jonka vuoksi se protestoi radalla. Tulevaan kauteen lähdemmekin viisaampana ja yritämme saada hevoselle mahdollisimman myönteisiä kisakokemuksia huolehtimalla vatsan hyvinvoinnista entistä paremmin. Tarkemmin en kerro tavoitteita tulevalle vuodelle, sillä siitä on tulossa oma postauksensa.
 
Miten teidän kisakausi sujui? Näyttikö se edes vähän paremmalta kuin meidän?