sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

#334: Ei niin onnistuneet kisat

Kirjoitan nyt pikaisesti pienen postauksen Ypäjän Spring Show'n kisoista, sillä haluan pikaisesti nukkumaan! Viikon aikana pyrin julkaisemaan myös pienen videopostauksen kisoista, joten siksikään turha selittäminen tässä ei kannata. Lyhyesti sanottuna päivää siivitti hirmuinen väsymys ja siitä johtuvat ratsastusvirheet. Välillä näinkin, aina ei voi mennä kaikki putkeen :)
 
Herätykseni oli tänään neljän jälkeen ja meinasin kuolla väsymykseen jo ennen herätystä: olen ollut yksin kotona keskiviikosta lähtien ja nukun silloin todella katkonaisesti, jolloin yöunia on kertynyt näinä öinä muutamasta tunnista seitsemään. Tänään tämä väsymys sitten todella painoi päälle ja vaikka yritin nukkua autossa, en saanut unen päästä kiinni jo ihan siksi, että väsymys oli niin suuri.
 



 
Olin tallilla kuuden aikoihin ja letitin Champin nopeasti valmiiksi, sillä sen harja on kulunut ikävästi alkupäästä pois loimien takia. Kaikki tavarat olinkin pakannut edellisenä iltana valmiiksi, joten tehtävänä oli enää pakata hevonen ja tavarat kyytiin. Matkaan pääsimme vähän puoli kahdeksan jälkeen, hieman aikataulusta myöhässä. Perille saavuimme kuitenkin jo heti yhdeksän jälkeen, joten saimme hengailla kisapaikalla kaikessa rauhassa!
 
Kävin opettelemassa rataa ratapiirustuksen avulla ja varustimme sitten hevosen kuntoon. Radankävelyn jälkeen kävin radan läpi kohta kohdalta valmentajani kanssa, kun hän pääsi paikalle ollessaan töissä kyseisissä kisoissa. Verryttelin myös hänen ohjeistaessa hyppyjen kanssa. Oli kiva saada valmentaja mukaan kisoihin auttamaan ensimmäistä kertaa, silloin on helpompi itse keskittyä tekemiseensä.
 



 
 
Ensimmäinen luokka eli 105cm meni vähän koomassa, en oikeastaan ratsastanut kunnolla rytmiä missään vaiheessa. Jäin ratsastamaan takapakkia ihan lähtölinjasta lähtien ja nypin turhaan hevosta liian pieneen laukkaan. Tämän vuoksi Champ ei imenyt esteille ihan niin paljon ja tuntui pätkittäin siltä, että se jopa hieman seisoi niitä vasten, mitä se ei koskaan aiemmin ole tehnyt. En oikein osannut ratkaista tilannetta mitenkään aivojen lyödessä tyhjää unenpuutteen vuoksi, joten virheitä tuli. Kakkoselle en ratsastanut kaarretta kunnolla ja Champ näki esteen vasta hieman sitä ennen. Pieni hyppy sille aiheutti sen, että jouduin ratsastamaan hieman eteen kolmoselle ja ratkaisu tälle tuli liian myöhään, jolloin hyppy jäi matalaksi ja puomi tuli mukaan. Kuutoselta seiskalle nypin (taas..) yhden askeleen liikaa, mutta silloin hevonen onneksi oli skarppina. Todella turha puomi, sillä monessa muussa kohdassa oma huono ratsastukseni olisi voinut tuoda puomin mukaan, mutta tuo oli ärsyttävän helppo este!
 
Valmentajan kommentti radan jälkeen oli, että ratsasta paremmin. No toki yritän, se ei vain oikein onnistunut! Kävelyn jälkeen heitimme Champin autoon nauttimaan päiväheiniä ja menimme Jennan ja Steffin kanssa seuraamaan luokan loppua syöden itsekin hieman eväitä. Reilun tunnin päästä laitoimme hevosen uudelleen kuntoon ja lähdin kävelemään seuraavaa luokkaa korkeudella 115cm.
 



 
 
Lämpötila oli noussut todella paljon luokan alkuun mennessä ja voitte kuvitella, miten kuuma maneesissa oli kisatakin kanssa - ulkonakin oli kuuma pelkässä t-paidassa! Yritin tsempata todella kovasti verryttelyssä ja viimeiset hypyt olivatkin kivan teräviä ja olin itsekin vähän skarpimpi. Radalla tein sitten samoja typeriä virheitä kuin aikaisemmassakin luokassa. Valmentajani kehotti ratsastamaan aikaa, kun arvostelu oli ratsastusta aikaa vastaan. Ykköselle pääsin hyvin sisään, mutta kakkoselle suunnitelmani oli tulla vähän pienemmällä tiellä: en nähnyt paikkaa ollenkaan ja nypin hevosen pysähdyksiin.. Tyhmä minä! Niin monta kertaa olen kuullut, että jos et nää paikkaa, odota yksi askel ja katso uudestaan. Kun sen vielä osaisi toteuttaa..
 
Toisella kertaa paikka oli edelleen lähellä, mutta pidin jalat kiinni ja yli mentiin. Kun esteet ovat 115cm korkeita ja täyspitkiä oksereita, ei Champ enää pelastele tuodessani sen huonoon paikkaan. Kolmoselle pääsin pienestä spurttaamisesta huolimatta ihan hyvin perille ja käänsin suunnitelmien mukaan tiukemman tien neloselle. Sitä Champ tuijotti vähän, mutta pienen mutkittelun saattelemana meni ihan hyvin yli. Viides este oli 90 asteen kulmasta hypättävä iso trippeli. Jo radankävelyssä tiesin paikan olevan mulle hankala, sillä kaarteissa jään yleensä liikaa pitelemään. No, niin kävi nytkin, mutta onneksi hevonen auttoi esteestä yli! Loppurata olikin sitten sujuvampi.
 




 
Kävin vielä loppuverryttelemässä hiekkakentällä Opistohallin vieressä. Kun hevonen oli kävellyt tarpeeksi, hoidimme hevosen kuljetuskuntoon ja lähdimme ajelemaan kotia kohti Hesburgerin kautta. Tallilla pesin kaikki kamppeet puhtaiksi ja pääsin kotiin joskus puoli kahdeksan aikaan. Pitkä päivä siis takana, mutta ei valittamista: vaikka kuski ei osannutkaan ratsastaa, oli seura hyvää ja sää mitä parhain. Hevonenkin yritti niin parhaansa, ettei pettynyt voinut olla :)
 
Seuraavan kerran kisaamme Laaksolla toukokuun alussa. Ensi viikolla vuorossa onkin koulupainotteisempi viikko, kun estehyppäämiset jää välistä. Huomenna menen rataharjoituksiin luokkaan helppo C:2!

perjantai 18. huhtikuuta 2014

#333: Viimeiset treenit ennen kisoja

Pitkästä aikaa postailen teille estevalmennuksien merkeissä! Tämä ei tosin tule olemaan mitenkään kovin pitkä ja syvällinen kokonaisuus, sillä valmennuksemme oli normaalia huomattavasti lyhempi maneesin pohjan vuoksi: pohja oli jyrätty auki muutama päivä sitten ja vaikka se on hyvä sileällä ratsastukseen, on hyppääminen siinä vielä raskasta hevosille ja toisaalta myös jaloille. Muutaman päivän päästä se on jälleen loistava myös pomppimista ajatellen.
 
Keskityimme siis tällä kertaa estekorkeuksien sijasta tarkkaan ratsastukseen pienillä esteillä. Olisin hyvin voinut hypätä jotakin jumppalinjaa, sillä olin edellisenä iltana ollut tupaantuliaisissa ja ilta vierähti pitkäksi, eikä unta ollut kertynyt muutamaa tuntia pidempään. Tarkkuuta vaativat tehtävät olivatkin siis juuri niitä, joita vähiten kaipasin, hah! Vielä kun ottaa huomioon, että ratsastan yleensäkin pienemmillä esteillä huolimattomammin ja vasta korkeuksien kasvaessa alan ottamaan homman "totisemmin". Huono tapa, mistä yritän päästä kovasti eroon..
 
Kuvien puuttuessa saatte tyytyä tällaiseen muutaman viikon takaiseen kännykkäkuvaan, en muistaakseni ole sitä tänne aikaisemmin laittanut. Tänään muuten alkoi bikini- ja auringonottokausi, jee! Eikä edes tullut kylmä :D
Pohja oli sen verran upottava, että se söi tehokkaasti hevosen peruslaukkaa esteitä kohden ja toi siksi esiin muutamia puolia, joita ei normaalisti niin selkeästi huomaa. Champ oli vähän hidas, eivätkä sen ponnistukset olleet niin teräviä tällaisella pohjalla ja lisäksi hyppy kesti normaalia pidempään. Lisäksi vinous vasemmalle korostui normaalia enemmän, mikä näkyi pitkillä suorilla lähestymisillä siinä, että hevonen halusi valahtaa vasemmalle aina, kun avut sen sallivat. Tosin asiaa ei ainakaan auttanut oma vinouteni!
 
Hyppäsimme aluksi muutamia kertoja kahden esteen suoraa linjaa ja sen jälkeen pienet radanosat. Kun kaikki esteet oli käyty näin läpi, yhdistimme niistä seitsemän esteen radan. Ensimmäinen kierros oli kavalettikorkeuksilla ja seuraavalle nostimme esteitä vähän ylöspäin pitäen ne kuitenkin edelleen pieninä. Kaikki sujui ihan hyvin, mitään isoja virheitä ei tullut, muttei toisaalta mitään wow-fiiliksiäkään. Ihan perushyppelyä siis! Kun olimme valmiita esteiden parista, ravailin vielä hetken aikaa eteen-alas ja kävelin pitkät loppukäynnit ulkona kovemmalla pohjalla.
 
 
Sunnuntaina onkin sitten vuorossa Ypäjän kisat korkeuksilla 105cm ja 115cm. En tällä kertaa päässyt omilta töiltäni Ypäjälle koko viikonlopuksi hommiin, mutta toukokuussa sitten taas! Maanantaina meillä onkin vuorossa uusi aluevaltaus, kun Champ pääsee tutustumaan ensimmäistä kertaa kouluaitoihin rataharjoitusten merkeissä. Menen luokan helppo C:2, joka on tarpeeksi haastava meille - kokeilimme viimeksi koulutunnilla esimerkiksi peruuttamista ensimmäistä kertaa tyylillä "joo se peruuttaa, hyvä homma" :D Tavoitteena on, ettemme hyppää aitojen yli ja että suoritus on hyväksytty. Sitten palataankin takaisin arkeen kouluratsastajapilvien päältä!

tiistai 15. huhtikuuta 2014

#332: Hullu sä et ole, mut juuri nyt on vaikeaa

Kuulin Jannan kappaleen "Sä et ole hullu" radiosta tänään ajaessani tallille miettiessäni kaikkia epäonnistuneita ratsastus- tai tilannekuvia Champista. Aloin nauramaan ääneen, koska mielestäni tuo kohta "hullu sä et ole, mutta juuri nyt on vaikeaa" kuvaa niin täydellisesti monia tilannekuvia ratsastuksistamme varsinkin viime vuoden alkupuolelta. Päätin penkoa hieman kuvavarastoja ja jakaa näitä kuvia myös teille! Tämä on puhtaasti huumoripostaus, joten hellittäkää liian tiukkoja pipoja vähän ;)
 
Mitkä muut kappaleet sopivat mielestänne tuntemiinne hevosiin?
 














 

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

#331: Kengityksessä klinikalla

Lupasin tehdä joskus viime vuoden puolella postauksen kengityskäynneistämme Hyvinkään hevossairaalassa Jaskan luona. Joku lukija kerkesikin tässä vastikään kyselemään tuon postauksen perään, joten päätin vihdoin toteuttaa sellaisen teille. Kengitys nimittäin sattui sopivaan saumaan, kun olimme perjantaina käväisemässä Hyvinkäällä.
 
Champ on kengitetty Jaskan toimesta muistaakseni viime vuoden loka-/marraskuun vaihteesta lähtien. Aiemmin meillä oli oikein hyvä kengittäjä, mutta hän lopetti kengityksen, jolloin jouduimme etsimään uuden kengittäjän. Jaska oli siitä luonteva valinta, että hän oli ollut tiiviissä yhteistyössä edellisen kengittäjämme kanssa (esimerkiksi antanut jotain vinkkejä meidän ongelmiin) ja näin ollen myös tiesi etäisesti Champin tapauksen.
 
Tässä pieni ohjeistus kaikille kengittäjille! Tehty huumorilla höystettynä, pakko oli napata kuva, kun oli mielestäni aika hauska :)
"Oon ihan varma et sulla on jotain hyvää taskussa, enhän oo väärässä..!?" Champ kerjäsi isältäni nameja ennen kengittäjän tuloa paikalle..
Tällä kertaa jätin oman Canon 7D-kamerani kotiin ja kuvasin isäni Canon 70D-kameralla, jossa on vähän omaa kamerayhdistelmääni parempi objektiivi. Tykkään tuostakin kamerasta ihan älyttömän paljon, etenkin kosketusnäytöstä!
"Miks sä tuijotat siinä vaan, anna nameja mulle!" Huomatkaa Champin toinen silmä, joka katsoo kieroon :D
Käydessämme ensimmäisen kerran Hyvinkäällä kengityksessä, oli Champilla vielä kipsit takajaloissa. Saimme ne tuolloin kuitenkin pois, sillä kavio oli kasvanut sen verran paljon, että kengän sai kavioon normaalisti kiinni. Mitään muitakaan erikoisjuttuja ei tarvinnut kenkiin tai kavioihin tehdä, joten olin todella iloinen - ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen selvisimme normaalilla kengityksellä! Sitä ennen meillä oli ollut vaikka mitä paikka-aineita, kipsejä, ruuveja ja muuta viritystä tukemassa kavioita.
 
Tämän puolen vuoden aikana, kun olemme Hyvinkäällä kengityksessä käyneet, on Champin kaviot pikkuhiljaa alkaneet muistuttaa koko ajan enemmän normaalin hevosen kavioita. Kavioaines on perushyvää ja vaikka kavion kasvu on hidasta, saa kengät lyötyä kavioihin hyvin kiinni. Olemme pitäneet kengitysvälin kahdeksassa viikossa ja siltikään kaviot eivät ole kasvaneet niin paljon kuin toivoisi. Seuraava kengityskerta on kesäkuun alkupuolella ja se sattui siten, että mun piti valita seitsemän tai yhdeksän viikon väliltä. Seitsemän viikkoa on aika lyhyt aika tässä kavionkasvuvauhdissa, mutta toisaalta yhdeksän viikkoa tuntuu hirveän pitkältä.. Viime vuonna kaviot alkoivat lohkeilemaan käsiin juuri keväällä, mutta nyt sellaista ei ole nähtävissä (kopkop..!). Päädyinkin lopulta yhdeksään viikkoon, joten nyt kaikki sormet ja varpaat ristissä, että kaviot kestävät sinne asti paremmin kuin hyvin!
 
"Tämmöset narut on ihan sairaan ärsyttäviä kun en saa kunnolla kii niistä!! Kuka näitä oikeen keksii??!"
"Pläääääh millon se kengittäjä oikeen tulee kun tässä vaan pitää seistä..............."
"Haa sieltähän se tulee, heti ku aloin käskemään!"
Champ on tosi kiltti kengittää ja se nauttii, kun kengityspaikalla on infrapunalamput ja siksi todella lämmin.
Klippasin Champin torstaina, toivottavasti ei tarvitse klipata enää ennen kunnon kesää. Päästä jätin tuttuun tapaan puolet ottamatta, kun korviin Champ ei anna klipperillä koskea ilman rauhoitusta.
Aika kiiltävä hevonen tuli! Tässäkään sitä ei ole edes harjattu - on se helppoa, kun on klipattu hevonen!
Champ kengitetään ihan peruskenkään. Sille tehdään tällä hetkellä käänteiden kohdalle kengän pintaan sellainen lovi, minkä pitäisi ilmeisesti poistaa hieman painetta siltä alueelta ja ehkäistä näin ollen kavion lohkeamista. Tosin voi olla, että olen käsittänyt tämän ihan väärin.. Tällä kertaa laitoimme jo kesäkengät, mutta kesäkuun kengityksessä saattaa hokinreiät tulla tarpeeseen mahdollisia nurmikisoja ajatellen.
 
Nyt lähden valmistautumaan töihin lähtöön, joten tekstiä en kerkeä tuottamaan tähän hätään enempää. Annoin itselleni luvan nukkua näin sunnuntaina puoli yhdeksään ja lähteä tallille vasta töiden jälkeen, sillä heräsin eilen lauantaina tallille jo ennen kuutta. Aikainen lintu madon nappaa, eikö se niin mene? Mukavaa sunnuntaita kaikille teille! :)

torstai 10. huhtikuuta 2014

#330: Dream Big

Näin se vaan on, että joka ikinen kevät tämä sama fiilis valtaa mielen ja alan ajattelemaan väkisinkin aikoja, kun olin hevosenhoitajana Belgiassa ja Hollannissa. Tällä kertaa laukaiseva tekijä oli eräs ihminen, joka pyysi vinkkejäni ulkomaille hevosenhoitajaksi lähtemisen suhteen ja äskettäin myös varmistui, että hän paikan tosiaan sai! Olen niin iloinen, että saan auttaa jotenkin - jos ei muuten, niin kokemusten jakamisten suhteen - toisia toteuttamaan unelmansa, kuten itse tein aikoinaan.
 
Mieleen palaavat ne muistot, kun olin kuusitoistavuotiaana jännityksestä pakahtumaisillani nousemassa yksin lentokoneeseen kohti Brysseliä. Se, kun kävelin valtavan lentokentän läpi matkatavaroideni luokse ja luulin eksyväni matkan varrella tuhat kertaa. Se, kun näin Inkun ja Ionutin pitävän "Stephex"-lappua kädessään vastaanottopaikalla ja tajusin, että kaikki on tosiaan totta.. Ne kaikki raadetut työtunnit, kun teki mieli itkeä väsymyksestä, ne kaikki upeat maisemat ja olosuhteet, ne tunteet, kun sait ratsastaa maailman hienoimmilla kisahevosilla. Ja toki myös ne kaikki ihmiset, joiden kanssa pääsin tekemään töitä ja viettämään ikimuistoisia hetkiä.
 
Stephex 2011 ja Erppi-ori
Stephex 2011

 
Nuo kaksi kesää antoivat mulle aivan valtavasti niin ihmisenä kuin hevosharrastajana. Pääsin sisälle todelliseen kilpaurheiluun ja opin valtavasti uutta - toki myös hevosista, mutta ennen kaikkea asenteesta kilpaurheilua kohtaan: kurinalaisuutta, periksiantamattomuutta, perfektionismia ja sitä, että hommaa tehdään täydellä sydämellä tai se ei toimi.
 
Mietin säännöllisin väliajoin lähtöä hevoshommiin Keski-Eurooppaan takaisin. Palattuani Hollannista Suomeen olen saanutkin kahdesti pyynnön palata takaisin, mutta molempina kertoina olen kieltäytynyt hevosen ja opiskelujen vuoksi. Niin monet kerrat olen myös miettinyt, josko lähtisin tekemään hevosenhoitajan töitä ulkomaille ja ottaisin Champin mukaan treenattavaksi ja kilpailtavaksi. Ja joka ikinen kerta olen lopulta päätynyt vastaukseen, joka on hyvin yksiselitteinen:
 
En halua olla ammatiltani hevosenhoitaja ja toisaalta omat taitoni tai resurssini eivät tule koskaan riittämään kilpaurheilussa pärjäämiseen sillä tasolla, jossa haluaisin sitä tehdä, mikäli se olisi ammattini. Vaikka nuo kaksi kesää olivat ehdottomasti yhdet elämäni parhaimmista kokemuksista, opettivat ne myös sen, että haluan opiskella itselleni kunnollisen ammatin, jonka avulla pystyn harrastamaan ratsastusta laadukkaasti tulevaisuudessa ja kilpailla sillä tasolla, jolle taitoni tulevat riittämään.
 
Guttecoven 2012. Haluaisin niin olla samassa fyysisessä kunnossa kuin tällöin! Kun teki reilu 10 karsinaa kahdesti päivässä, ratsasti monta hevosta ja kaikki muu tallityö + hevoshomma siihen päälle päivittäin, pystyi kyllä syömään ihan mitä vaan :D
Guttecoven 2012
Guttecoven 2012
Guttecoven 2012
Jos jostain putkahtaisi esiin ohittamaton tarjous hevoshommissa ulkomailla, en tietystikään kiellä, ettenkö joskus saattaisi lähteä uudelleen määrittelemättömäksi ajaksi muistelemaan vanhoja. Tällä hetkellä mulla on kuitenkin kaikki täällä Suomessa niin hyvin, ettei kaipuuta takaisin kilpaurheilun mekkaan ole, näitä yksittäisiä pilkahduksia lukuun ottamatta. Aika kultaa muistot, se taitaa olla totuus kaikessa.
 
Muistakaa jokainen pitää unelmistanne kiinni, tuntuivatpa ne miten kaukaisilta tahansa! En minäkään olisi vielä vuoden 2011 talvella voinut koskaan edes kuvitella istuvani joskus Talentin kyydissä tai saavani edes sen vertaa vastuuta ihmisiltä, joita arvostetaan ympäri maailmaa. Unelmoikaa, sillä se on edellytys sille, että haaveet voivat toteutua :)