maanantai 9. tammikuuta 2017

#836: Kiitos kaikesta Champ

Mä en tiedä mistä aloittaisin, joten mennään suoraan asiaan: Champ on tällä hetkellä hevosrekassa matkalla kohti Saksaa. Matka alkoi tänään maanantaina ja päättyy tulevien päivien aikana Niclas Aromaan tallille, jossa Champ tulee asumaan talvella ollessaan treenattavana, suunnitelmien mukaan kisattavana ja näillä näkymin myöhemmin myytävänä. Siinä se, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tuntuu hassulta kirjoittaa tästä vihdoin julkisesti, sillä olen pitänyt asian poissa sosiaalisesta mediasta mahdollisimman tehokkaasti kuluneen kuukauden aikana. Samalla asioiden kirjoittaminen tuo eteen sen faktan, että tämä kaikki on oikeasti totta. 

Vaikka päätös on muodostunut omassa mielessäni selkeäksi kokonaisuudeksi, on sitä ihan valtavan vaikeaa lähteä kirjoittamaan teille siten, että osaisin selittää asian mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Vaikka mulla ei ole minkäänlaista velvollisuutta kertoa päätöksen taustoja tai ylipäänsä itse päätöstä Champin lähtemisestä, haluan ehdottomasti tehdä sen ihan jo siksi, että kunnioitan teitä lukijoita sen verran suuresti. Toivon, että saatte tästä sekavasta tekstistä selvää ja kunnioitatte päätöstäni, vaikkette sitä välttämättä heti kykenisi ymmärtämään. En epäile hetkeäkään, etteikö teille nousisi aiheeseen liittyen kysymyksiä ja pyrin vastaamaan niihin mahdollisimman pian sen mukaan, miten itse pystyn. 

Champ on mulle perheenjäsen. Se on mun paras ystävä, joka on ollut osana mun elämää kuukauden vajaan neljän vuoden ajan. Olemme päässeet kokemaan yhdessä aivan uskomattoman paljon, enkä voisi koskaan olla kiitollisempi ajasta, jonka olen saanut viettää sen kanssa yhdessä. Kaikki ne ylä- ja alamäet, ilot ja surut, onnistumiset ja vastoinkäymiset - en vaihtaisi pois mitään, sillä ne ovat opettaneet mulle paitsi hevosenomistajuudesta, myös elämästä ja kasvattaneet mua ihmisenä ihan valtavasti. Julkaisin elokuussa meistä yhteiskuvia seuraavan tekstin kera:

"Näistä kuvista välittyy se kaikki rakkaus, mikä mulla on tuohon hevoseen. Se, miksi käyn päivittäin tallilla säästä huolimatta ja miksi mä olen aina olotilasta huolimatta pirteämpi sieltä pois lähtiessäni. Miksi mä nauran, kun tuo nelijalkainen tekee jotain hassua. Miten mä rakastun siihen päivä päivältä uudelleen ja uudelleen. Jokaisella hevosihmisellä on elämässään se merkittävin hevonen ja mä uskon, että Champ on nyt ja tulee ikuisesti olemaan mulle juuri sellainen. Kliseisiä sanoja, mutta kaikkinensa niin totisinta totta."








Mikään ei ole muuttunut siitä, mitä tunnen tuota hevosta kohtaan. Joskus on vain ajateltava järjellä, niin kylmältä kuin se kuulostaakin. Kaikki tähän päätökseen johtaneet tapahtumat juontavat juurensa viikonloppuun joulukuussa, jolloin olimme Champin kanssa kisoissa ratsastuskeskus Ainossa. En kirjoittanut kisoista postausta, sillä tein sinä kisapäivänä päätöksen siitä, että Champ lähtee jollekin muulle ratsastajalle treenattavaksi ja siitä eteenpäin mahdollisesti myyntiin. Kisoissa kaikki meni sen kaavan mukaan, joka meillä oli kesällä 2015, ja johon päädyimme onnistuneen hallikauden jälkeen viime vuoden alkukesällä: verryttely onnistui normaalisti, mutta radalla mikään ei sujunut. Molemmista luokista tuli tuloksena hylätty, jonka jälkeen jäimme harjoittelemaan rataa apuvoimien kera. Kyllähän se hevonen hyppäsi, välillä niin isosti, etten meinannut pysyä kyydissä. 

En voi syyttää hevosta omista virheistäni. Olin luovuttanut kisojen onnistumisen suhteen jo matkalla kisapaikalle, sillä itkin ahdistustani ajaessani yksin kohti kisapaikkaa. Jo verryttelyssä ennen ensimmäistä starttia totesin ääneen paikalla olleille ihmisille, että jos emme pääse maaliin, pyydän lupaa treenaamiseen jälkikäteen. "Hieno asenne sulla Aada", totesi eräskin paikalla ollut kansainvälisesti menestynyt nuori suomalaisratsastaja. Niin, faktahan taisi olla se, että olin luovuttanut jo ennen ensimmäistä hyppyä.

Jo ensimmäisen startin jälkeen olo oli tyhjä. Paikalla ollut kaverini kysyi, haluaisinko käydä purkamassa pahaa oloani yksin hetken aikaa, mutta sanoin pärjääväni hevosen selässä seuraavaan luokkaan asti. Kaverini olisi halunnut nähdä multa jonkun reaktion: itkua, raivoa, jotain muuta kuin surullista hymyilyä "kaikki on ihan okei" -lausahduksen kera. Sitä päättäväisyyttä, jota olisin tarvinnut selvitäkseni radalta maaliin. Enhän mä varsinaisesti lamaantunut, yritin kyllä, mutta henkisesti olin varmasti jo luovuttanut - niin vaikeaa kuin se onkin myöntää. Toisen suorituksen jälkeen palasin verryttelymaneesiin ja pidättelin itkua kävellessäni loppukäyntejä muiden ihmisten lähtiessä hiljalleen kotiin. 

En ollut surullinen siksi, että kisat olivat menneet penkin alle. Meillä oli takana vuosi, joka sisälsi uskomattoman hyvän alkukauden, pari epäonnistunutta kisaa alkukesästä ja hyviä ratoja syksyllä. Olin surullinen siksi, että tiedostin sen tilanteen, jonka edessä olin. Ammattivalmentajat, kilpailijat ja muut ympärilläni sanoivat, että mun oli tehtävä päätös siitä, haluaisinko kilpailla tavoitteellisesti harrastukseni puitteissa vai harrastaa laadukkaasti kotona. Jälkimmäinen vaihtoehto tarkoittaisi saman elämän jatkumista, ensimmäinen käsittäisi Champin myymisen ja vaihdon toiseen hevoseen. Loppukäyntien jälkeen purimme kaverini kanssa Champin kuljetuskuntoon ja ennen lähtöäni halasin kaveriani lujasti. Hän kehotti mua antamaan itkun tulla, sillä se helpottaisi oloa. Kun istuin autoon, itkin ensimmäisen kymmenen minuutin ajan. Sitten soitin äidilleni, muutamalle kaverilleni ja lopulta isälleni kertoen päätökseni siitä, että halusin lähettää Champin Saksaan.






Kuulostaapa siltä, että olisin mikäkin itkupilli! Pakko sanoa, että jos mulla ei olisi tuolloin ollut takana kertomani rankka viikko (jonka takia olin jo muutenkin ihan loppu), olisin kuitannut kisat villaisella ja katsonut kohti tulevaa. Tuossa tilanteessa osasin kuitenkin tehdä päätöksen, jota en ollut itsekään odottanut. Perheeni, kaverini, valmentajani, tuttuni, suomen estekilpailijat ja oikeastaan kaikki, joille asiasta tulevina päivinä ja viikkoina puhuin, ymmärsivät päätökseni täysin ja tukivat mua siinä uskomattoman hyvin. Osa saattoi olla yllättynyt, mutta kukaan ei esittänyt vastaväitteitä. Se oli hämmentävää, sillä en osannut odottaa saavani niin suurta tukea vaikean päätöksen edessä. Sain jopa niin paljon tsemppausta asian suhteen, että ymmärsin vähitellen päätöksen olevan ainoa järkevä ratkaisu tässä tilanteessa.

Kun ostin Champin, me menimme sen kanssa kisoista toiseen keräten ruusukkeita kotiin. Mahahaavasta johtuen Champ alkoi kuitenkin kokemaan hyppäämisen epämiellyttäväksi, enkä kokemattomuuttani osannut reagoida tilanteeseen tarpeeksi nopeasti. Ensimmäisen vuoden ajan Champ meni edellisen, ammattiratsastajansa asetuksilla, mutta kun amatööri oli ratsastanut hevosta vuoden, alkoi homma mennä pian miten meni. Champ ei ole tyhmä, vaan äärimmäisen viisas hevonen. Se on lahjakas hyppääjä, jolla on valtava hyppy, mutta samalla se on herkkä ja vaatii ratsastajaltaan paljon. Sillä on aina ennen kilpailleet miehet ja monien ammattilaisten mielestä se onkin miesten hevonen. Mä paineistan sitä liikaa, enkä osaa antaa sille tilaa ennen esteitä, jolloin se kokee hyppäämisen epämiellyttävänä. Olette varmasti huomanneet, miten iso ero Champissa on esimerkiksi silloin, kun Niclas hyppää sillä. Siksi halusin sen hänen luokseen Saksaan. 

Moni varmasti miettii, miksi luovun hevosesta, joka on mulle kuin perheenjäsen. Vaikka olen yrittänyt uskotella itselleni viimeisen parin vuoden aikana muuta, mä rakastan kilpailemista. Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen olen kuitenkin ajautunut tilanteeseen, jossa kilpailemisesta on tullut mulle ahdistava kokemus. Viime talven onnistunut kisakausi antoi mulle valtavasti toivoa paremmasta, enkä jännittänyt kilpailemista enää ollenkaan. Yksikin epäonnistuminen oli kuitenkin kuin iso ämpärillinen kylmää vettä päälleni, jonka jälkeen itseluottamukseni rapisi tuhkana ilmaan. En koe olevani ihminen, joka jaksaisi harrastaa pelkästään kotona ilman mitään konkreettisia tavoitteita, sillä olen hyvin tavoiteorientoitunut ja kunnianhimoinen ihminen kaikilla muillakin elämän osa-alueilla.

Kahden vuoden ajan yritin kaikkea. Vaihdoin tallia, joka oli yksi harrastukseni parhaista päätöksistä. Treenasin paljon, vaihdoin valmentajaa. Tutkin hevosen päästä varpaisiin, hakkasin päätä seinään ja kävin treenaamassa ulkopuolisissa paikoissa. Onnistuin, epäonnistuin ja nousin kerta kerran jälkeen uudelleen jaloilleni. Kilpailin, nauroin, itkin ja olin onnellinen. Nostin ja laskin luokkakorkeuksia. Pidin lomaa, treenasin entistä enemmän ja uskoin tulevaisuuteen. Jos meillä oli hyvä päivä, tulimme ruusukkeiden kanssa kotiin. Huonoina päivinä emme päässeet lähtölinjasta yli. Tein kaikkeni, kuten moni on mulle sanonut. Se ei vain yksinkertaisesti riittänyt, sillä tämän hevosen kanssa mulla on kisatilanteessa niin paha "klikki", etten pääse siitä henkisellä tasolla yli. On myönnettävä se tosiasia, että ainakin tällä hetkellä Champ on mulle liian vaikea hevonen kisaradoilla. Ehkä siinä on liikaa laatua, ehkä mä en vain osaa ratsastaa sitä oikein. Niin tai näin, tuon hevosen kanssa mä en pysty kilpailemaan siten, että takaraivossa ei olisi aktiivisena ajatus "entä jos se tekee taas jotain".






Jos haluan kilpailla, on sen aika nyt. Viiden vuoden päästä mä en enää voi ajatella itsekkäästi ja omistaa kaikkea aikaani hevosurheilulle, vaan olen toivottavasti kiinni työelämässä ja ajattelemassa esimerkiksi perhe-elämää (kamala ajatus, mutta kai sitäkin on pohdittava). Nyt opiskeluiden aikaan mulla on aikaa ja mahdollisuuksia harrastaa laadukkaasti ja kilpailla siinä sivussa lähes miten haluan, joten mun ei pitäisi odottaa yhtään pidempään. Samalla on muistettava se, että Champ olisi viiden vuoden päästä jo iäkäs hevonen, jota ei olisi missään nimessä järkevää myydä - saati että haluaisin siitä luopua enää siinä vaiheessa. Toki ajatus luopumisesta ei tässäkään tilanteessa ole helppo, mutta jotenkin olen osannut perustella asian itselleni rationaalisesti. Jos mulla olisi varaa ylläpitää kahta hevosta, en miettisi hetkeäkään Champin tilannetta. Opiskelijana mun on kuitenkin tehtävä päätöksiä myös taloudelliselta näkökulmalta. Tervetuloa tosielämään Aada.

Tiedän, että moni teistä hykertelee nyt tyytyväisenä. Jos haluat kommentoida blogiini, hevostalli.nettiin tai vaikka kaverillesi viestillä jotain kriittistä päätökseeni liittyen, en voi missään nimessä estää sitä. "Mähän sanoin", "pilasit hevosesi", "et osaa ratsastaa", "oot tunteeton, et oikeasti välitä Champista". Näen jo sieluni silmin kaikki ne negatiiviset kommentit, mutta enhän mä voi teihin tai mielipiteisiinne vaikuttaa. Kaikki, jotka mut tuntevat, tietävät kuitenkin sen, että tuo hevonen on ollut mun elämän tärkein asia viimeisen neljän vuoden ajan. Mä olen tehnyt kaiken sen lähtökohdista, enkä todellakaan ole luopumassa siitä kevyin mielin. Mun valmentaja ja monet ystävät ovat kehoittaneet mua pitämään sometaukoa tulevien viikkojen aikana, mutta se ei tunnu itsestäni hyvältä ajatukselta. Jos haluat kritisoida mun tekemisiä, kunnioitan päätöstäsi. Samalla toivon, että yrität asettua mun asemaan ja nähdä sen, miten rankka päätös tämä on mulle.

Mä en ole täydellinen ihminen ja olen tehnyt valtavasti virheitä hevosenomistajana. Olen kuitenkin ottanut hatun nöyränä käteen, oppinut virheistäni ja toivon, etten toista niitä tulevaisuudessa. Haluan uskoa, että teen oikean päätöksen, niin vaikealta kuin se kyynelten läpi tällä hetkellä tuntuu. Viisas äitini totesi mulle seuraavaa: "Voi Aada. Muistathan, että luopumisen kautta tulee aina jotain uutta ja kehitystä tapahtuu." Kaikki ympärilläni ovat sanoneet samaa eri sanoin, jopa ihmiset, jotka eivät varsinaisesti tunne mua henkilökohtaisesti. He toivottavat mulle tsemppiä ja toivovat mulle kaikkea hyvää tulevaisuuteen hevosrintamalla. Se lämmittää sydäntä ja saa mut samalla äärettömän kiitolliseksi siitä, mitä kaikkea olen saanut kokea.

Kaikista eniten mua pelottaa ajatus siitä, etten enää näe joka päivä hevosta, joka on tuonut elämääni niin paljon hyvää. En saa enää kokea sitä, kuinka se nojaa päällään mun vatsaan ja antaa mun silittää sen poskea. En enää naura kyyneleet silmistä valuen laukatessamme pellolla, enkä kuule sen vinkumista silloin, kun se innostuu jostain. En näe sen kerjäävän herkkuja ohikulkevilta ihmisiltä, enkä voi katsoa sen viisaisiin, ilmeikkäisiin silmiin, jotka ovat rauhoittaneet mua niin monet kerrat. Mä en edes kykene luettelemaan kaikkea sitä hyvää, mitä tuossa hevosessa on. Sitä luottamusta, mikä meille on muodostunut vuosien varrella. Tätä kirjoittaessani mun on vaikea hengittää, sillä itken niin holtittomasti. Se tekee niin kipeää. Ehkä se kuvastaa sitä kaikkea rakkautta, mitä tunnen tuota eläintä kohtaan. Vaikka se onkin vain eläin, se oli ja on mun elämän tärkein asia.

Yksi postaus ei riitä kertomaan kaikkea sitä, mitä mun mielessä on tällä hetkellä. Mun pää on täynnä ajatuksia ja tunteita, päälimmäisenä tällä hetkellä haikeus ja kaipuu. Toivon, että kaikki menee hienosti Saksassa: Champ pääsee hyvään hoitoon, ammattilaisen treenattavaksi ja löytää hyvän kodin itselleen. Toki kaikki voi mennä toisinkin, mutta tällä hetkellä en halua ajatella negatiivisesti. Mä jatkan ratsastusta muilla hevosilla Suomessa, vakinaisesti ratsastettavia mulla on kolme viikossa, ratsastuskertoja kertyy viikkoon reilusti enemmän kuin oman hevosen kanssa. Blogi ei häviä mihinkään, pääsette jatkossakin kuulemaan mun hevoskuulumisia muiden hevosten kanssa ja toki Champin kuulumisia Saksasta. Jos hyvin käy, lennän katsomaan sitä myöhemmin talvella. Jossain vaiheessa katseet kääntyvät tulevaan ja mulla seisoo kotitallillamme uusi nelijalkainen ystävä. Mutta ei mennä vielä sinne asti, sitä ennen edessä on pitkä tarina täynnä hienoja, haikeita ja värikkäitä hetkiä.

Kiitos kaikista näistä vuosista, rakas Champ. 
Sulla on aina erityinen paikka mun sydämessä <3

Ps. Tämän postauksen myötä toivon, että ymmärrätte sen, miksi jätin joulukalenterin kesken ja miksi postaustahti oli joulukuussa naurettavan pieni. Halusin nauttia hetkistä, joita meillä oli Champin kanssa jäljellä, eikä blogin kirjoittaminen tulevaisuutta katsoen tuntunut kovin luontevalta. Nyt voimme palata takaisin normaaliin postaustahtiin, uusien seikkailujen kera.

265 kommenttia:

  1. Eli loppujen lopuksi vaikka kutsut hevosta ystäväksesi niin se on pohjimmiltaan vain urheiluväline, joka VAIHDETAAN (mahdollisesti) parempaan/helpompaan/osaavampaan/anteeksiantavampaan koska sinä haluat kilpailla ja menestyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sehän on ihan oikein kun harrastuksen nimi on kilpaurheilu, ei eläinhömppä. Oikea päätös Aada, peukkuja :)

      Poista
    2. Miksei hevosta voi kutsua ystäväksi vaikka päätyisi tämmöiseen ratkaisuun? Aivan varmasti tässä on ajateltu yhtä paljon champia kuin aadaakin! Surullista että heti ensimmäinen kommentti on joltain viisastelevalta kukkahattutädiltä..

      Tsemppiä jatkoon, niin ikävä uutinen :(

      Poista
    3. Toi oli kyllä yo. anolta jo aika kärjistettyä. Kyllä Aada selitti minusta postauksessa hyvin selkeästi ja ymmärrettävästi, miksi päätyi tekemään näin. Ei ole väärin, että haluaa kilpailla nyt kun siihen on vielä aikaa ja mahdollisuus. Eikä sille voi yksinkertaisesti mitään, ettei se onnistu Champin kanssa. Täytyy myös ajatella, että myös Champ pääsee nyt erilaiseen ympäristöön, jossa sille tosiaan toivottavasti löytyy ratsastaja, jonka kanssa natsaa myös siellä kisoissa.

      Hurjasti tsemppiä sinulle Aada! En voi edes kuvitella kuinka vaikea päätös tämä sinulle oli. Olet rohkea ihminen ja toivon todella, että asiat kääntyvät vielä parhain päin :)

      Poista
    4. Onko tässä mitään pahaa? Minun edellinen hevoseni sairastui niin, etten olisi sillä enää ikinä voinut treenata, saati sitten kisata, tai kehittyä. Fakta on se, että minäkin olen kilparatsastaja, ja niin paljon kun se satuttikin, ei ollut mitään järkeä maksaa suunnattomia hoitomaksuja hevosesta, joka ei ikinä veisi minua eteenpäin, niin rakas kun se olikin. Ratsastajia on erilaisia, ja jos haluaa kehittyä ja kilpailla, päästä eteenpäin, se vaatii välillä raskaita tekoja.
      Jos Aadan toiminta sinua suuresti loukkaa, ajattele se niin, että joskus suurinta rakkautta päästää irti: Champ on estekilpahevonen, joka rakastaa hyppäystä ja kilpailua, eikä Aada tätä mahdollisuutta pysty Champille antamaan. Tämä asia on sellainen, jota ei voi ymmärtää, jos sitä ei ole käynyt läpi, tai sisällä ei pala intohimo kilpailuun ja hyppäykseen, niin valitettavaa kuin se onkin.

      Toivotan sinulle Aada paljon voimia, tiedän mitä käyt läpi, eikä päätös varmasti sinunkaan kohdalla ollut helppo, vaikkakin sen heti tiesi oikeaksi, kun ratkaisu muodostui päässä. <3

      Poista
    5. Aada tekee omat päätöksensä, jotka sopivat hänen elämäntilanteeseen sillä hetkellä. Hän päättää itse omista asioistaan ja sinun on aivan turhaa tulla heti ensimmäisenä viisastelemaan tänne. Suututtaa tuommoinen käytös... Koitahan asettua Aadan rooliin ja mieti sitten uudestaan, millaiseen ratkaisuun itse päätyisit tuossa tilanteessa. Todennäköisesti samaan. Aada on tavoitteellinen ratsastaja ja hän ei varmasti halua jatkaa harrastusta menestymättä, tai että kaikki menee muuten vaan perseelleen. Itsekin olisin tuossa tilanteessa päätynyt samaan ratkaisuun, koska en haluaisi jatkaa kallista harrastusta saavuttamalla sillä mitään.

      Oon Aada sun "puolella", ja tuen sua tässä ratkaisussa. Onnea jatkoon! ❤

      Poista
    6. Johan oli huonoa argumetointia ensimmäisellä anolla, eikä kyllä mietitty asiaa muista näkökulmista. Voi katsoa omaa nokkaansa pidemmälle. Samalla tavalla hevonen on urheiluväline esim. Ratsastuskouluissa tai kukkahattutädin kuljetin.

      Poista
    7. Toi on turhaa! Tottakai hevonen on urheiluväline mutta se on todella monelle myös ystävä/paras ystävä! Ja mä oon varma ja tiedän et Champ oli Aadalle paljon paljon muuta kun urheiluväline! Mutta vaikka Aada Champia rakasti joskus on vaan tehtävä kauheita ja ikäviä valintoja vaikka niitä ei koskaan haluaisi tehdä tai voisi koskaa kuvitella tekevänsä! Mutta kyllähän kaikki sen Aadan ja Champin välisen rakkauden näki!❤️

      Poista
    8. Väärin.
      Aadahan selitti hyvin selvästi että pisti Champin henkilölle joka sopii sille paremmin kuin hän itse, ja joka varmasti osaa etsiä sille sopivan ratsastajan sitten jos se laitetaan myyntiin.
      Kyllä se on nimenomaan hevosta rakastava teko, että myönnetään ettei sovitakaan niin hyvin yhteen.
      On hevosta kohtaan epäreilua jos se on ratsastajalla joka ei välttämättä osaa sitä rohkaista oikein yms ja pidetään vain kiinni väkisin koska ajatellaan vain tunteilla.

      (Ja tämä ei ole sitten oma kommenttini Aadan ratsastusta kohtaan että mitä hän osaa tai mitä ei, vaan luin vain mitä hän itse on kirjoittanut yhteistyöstä)

      Poista
    9. Uskomattoman tökerö tuo ensimmäinen kommentti. Tsemppiä Aada, noin suurten päätösten tekeminen ei varmasti ole helppoa ja vaatii ihmiseltä niin paljon epäitsekkyyttä ja nöyryyttä. Siun kaltasia ihmisiä tarvittais aika paljon lisää tähän maailmaan. Halaus❤️
      -Emmi

      Poista
    10. Itselleni jäi ainakin se käsitys että Aada on ajatellut enemmän Champin parasta. Aada selvästi rakastaa sitä hyvin paljon, ja on päättänyt saattaa Champin osaavammille ratsastajille. Miksi kritisoida, kun päätös on molempien kannalta hyvä?
      Myönnän että koko postauksen ajan toivoin että lopussa lukisi tämän olevan joku pila, oon seurannut teitä niin kauan ja ootte niin hurjan ihana pari. Hurjan paljon tsemppiä sinne Aada, alko ihan itkettää toi video♥

      Poista
    11. Mä kommentoin nykyään älyttömän harvoin kenenkään blogeihin, mutta nyt on ihan pakko avata suu ensimmäisen kommentin vuoksi. Aada on kulkenut Champin kanssa melkein neljä vuotta, ja matkaan on tainnut liittyä aika paljon myös vastoinkäymisiä, eikä niiden tullen ole kuitenkaan heitetty hanskoja tiskiin ja saman tien vaihdettu hevosta. Välittämistä on myös se, että tietää, kun on aika luopua. Nyt oli sen aika. Kenelläkään ei ole oikeutta arvostella toisten päätöksiä, vaikka se helppoa anonyyminä netin kautta olisikin.

      Tsemppiä Aada, hieno teksti!

      Poista
    12. En kyllä ihan noin sanoisi... Champ pääse ratsuksi, jollekkin muulle ihmiselle, joka pärjää Champille. Paremman ratsastajan kanssa, hevosenkin on mukavampi mennä. Arvostan suuresti Aadan päätöstä, koska se osasi ajatella myös Champia :) Tsemppiä Aada!

      Poista
  2. Jotenkin olen osannut odottaa tätä tai ainakin aavistaa että muutoksia tulee..
    Joskus on oltava hieman itsekäs ja ajatella omaa parasta eikä antaa pahan olon ottaa valtaa kun ei onnistu. Uskon, että teit oikean ratkaisun ja tämä kantaa sinua pidemmälle ratsastajan urallasi <3 Haluan lähettää sinulle ison halauksen ja tsemppejä jatkoon! sekä tietysti Champille toivon turvallista matkaa ja mukavaa elämää toisessa maassa!
    Everything happens for a reason <3

    VastaaPoista
  3. Teit Aada ihan oikein. Turha hakata päätä seinään. Uusia tuulia odotellessa ja tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  4. Been there done that. Ja aina tuntuu yhtä pahalta. Kuitenkin kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu. Tän harrastuksen pitää tuoda iloa - jos jatkuvasti epäonnistuu ja hakkaa päätä seinään on aika tehdä muutos. Hyvä valinta, varmasti vielä tuntuu pahalta ja samalla helpottavalta, sitten tuntuu pahalta koska tuntuu helpottavalta ja hyvältä. Nyt pää pystyyn ja kohti uusia tuulia, koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tsemppiä myllerryksen keskelle!

    VastaaPoista
  5. Viisaita sanoja äidiltäsi. Kaikkea hyvää jatkoon, niin se elämä vain vie yllättäviinkin suuntiin. Kun ihminen joutuu itse kokemaan isoja muutoksia elämässään osaa myös ymmärtää muita. Vaikka mitä kommenttia saisit, älä välitä, itse sisimmässäsi tiedät mikä ratkaisu on parhaaksi.
    -S

    VastaaPoista
  6. Voi Aada <3
    Mulle tuli tätä lukiessa mieleen vain yksi asia- sä olet ihana, hurjan rohkea ihminen! Pidä se mielessä! <3
    Toivotan sulle järjettömän paljon onnea ja voimia tuleviin päiviin, sekä tietysti myös Champille onnea uuteen kotiin ja lukemattomia terveitä päiviä! :)
    Ihan itku tuli tätä lukiessa, ei sen pitäisi olla kellekään epäselvää, että Champ oli sulle se Elämäsi Hevonen, sun paras ystävä, ja äärettömän tärkeä. Ei meistä monikaan varmaan voi ymmärtää, miltä susta nyt tuntuu, ja monella on varmaan sanat vähissä- niin minullakin, mutta haluan vaan toivottaa yhtenä varmasti monista sadoista ihmisistä sulle tsemppiä tulevaan! Keep your head up, teit hurjan rohkean päätöksen :)

    VastaaPoista
  7. Tsemppiä ja jaksamisia Aada!! ��

    VastaaPoista
  8. Isot tsempit sulle Aada!<3 Teit hyvän päätöksen, vaikka se ei varmasti helppo ollutkaan. Tuli itelle oikein kyynel silmään katsoessa tuota videota. :(

    VastaaPoista
  9. Toivotaan että champ löytää uuden kodin saksasta ja sä aada löydät uuden tuttavuuden hevosrintamalta joka täyttää champin jättämän aukon:) älä valita negatiivista kommenteista vaan jätä ne omaan arvoon.:) itsekin olen luopunut rakkaista nelijalkaisista joten hyvin pystyn itse samaistumaan mitä tunnet tällä hetkellä. :)

    VastaaPoista
  10. Tsemppiä Aada ❤ älä anna negatiivisten kommenttien pahottaa sun mieltä, jokanen elää oman elämänsä ja tekee omat päätöksensä ��

    VastaaPoista
  11. Voimia ihan äärettömästi!�� Champ on hieno ja olitte todella hieno pari! Vaikka pahalta nyt tuntuukin kaikki tulee kääntymään parhain päin. Champ tulee varmasti voimaan hyvin ja sulle aukeaa lukuisia uusia ovia. Toi video sai omat kyynelkanavat aukeamaan lopullista.. Ikävä on sulla suuri, mutta se helpottaa kyllä kun sille antaa vain aikaa��

    VastaaPoista
  12. Hei Aada!
    Luin tätä hieman jo tippa linsissä. Olette olleet aivan mahtava parivaljakko,vaikka olen seurannut vaan teitä youtube:n ja blogin kautta, oon huomannu että sie Aada oot ihan huippu ihminen!ja Champpi ollu sulle tärkeä. Sie teet päätökset itsesi parasta-ja tottakai hevosen parasta ajatellen. No mutta eiku nenä kohti uusia tuulia! Täällä mie oottelen milloin pääsen lukemaan siun uusia seikkailuja! Champille tsemppiä tulevaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oho krijoitushärö.siis tarkoitin että Champpi on ja tulee olemaan siulle tärkeä :)

      Poista
  13. Olen lukenut blogiasi siitä asti kun Champ tuli sinulle, ja en edes muista kuinka monta kertaa olen sun videoita katsoessani ajatellut että tuollaisen "siteen" mäkin haluan oman hevoseni kanssa. Olette aivan mahtava pari ja ainakin mulle valtava inspiraation lähde. Vaikea kuvitella sua ilman Champia tai sitä ilman sua... Oikeasti, mua ihan itkettää vaikka ikinä en teitä ole edes nähnyt. Iso halaus sulle!

    VastaaPoista
  14. Minusta tämä oli rohkea ja hyvä päätös, vaikka rakkaan menettäminen onkin rankkaa. Ajattelit järkevästi kaiken läpi ja Champ toivottavasti löytää hyvän kodin. Toivotaan että Champilla menee kaikki hyvin ja löydät uuden ja sulle sopivan heppa kaverin❤🦄!

    VastaaPoista
  15. Todella hassua lukea tämä postaus, mutta elämä on. Ihailen miten pystyit suoraan kertomaan miten asiat on ja mitä ajattelet. Tuolla joku kerkesikin jo sanomaan "pidät hevosta vain urheiluvälineenä", sitähän kaikki hevoset ovat, kun oikein tarkkaan ajatellaan. Puskaratsastajatkin käyttävät hevosta 'urheiluvälineenä' eiväthän he ilman hevosta voisi ratsastaa. Kaikilla vain ei ole mahdollisuutta pitää parasta ystävääkään, minullakin voisi vielä olla hiljalleen sokeutuva ja kipeytyvä ystäväni, mutta miksi pitäisin hevosta, jos sen kanssa ei voisi tehdä sitä mistä se pitää ja eihän opiskelijana olisi varaa pitää edes hevosta, jonka kanssa ei pystyisi tekemään mitään. Samoin sinun kohdalla, antaaa champin jatkaa niiden kanssa jotka voivat tarjota sille mitä se tarvitseekin ja saat itse jatkaa haluamallasi tiellä. Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
  16. Ensinnäkin voimia, varsin tuttu tunne parin vuoden takaa kun piti päättää mitä tekee ponille kun kapasiteetti loppui, mutta itsellä halu kehittyä vielä enemmän. Ystävä, jonka kanssa oli puurtanut kuusi vuotta, kisannut ensimmäiset 2- ja 3-tason kisat ja joka oli kehittänyt minua ihmisenä ja ratsastajana todella paljon. Päätös teki kipeää, mutta lopulta jouduin laittamaan ponin myyntiin, sillä siitä ei ollut siihen mihin halusin, niin karulta kuin se kuulostaa. Paras ystävä ja sielunkumppanin kun myy niin kipeää tekee, mutta toisaalta voi iloita, että oma rakas pääsee vielä loistamaan jonkun kanssa ja opettaa tälle yhtä paljon kuin itselle se opetti. Uuden hevosen kanssa olen päässyt siihen pisteeseen kehittymään mihin pyrin ja ylemmäs on vielä mahdollista tämän kanssa päästä. Vanhaa ponia seuraan edelleen kisatuloksista ja se on toistanut tässä kahden vuoden aikana mitä teki itseni kanssa. Nostanut hieman aran ratsastajan 1-tasolla 3-tasolle ja rämäpääksi. Erittäin onnellinen ja surullinen samaan aikaan.

    VastaaPoista
  17. Tsemppiä paljon!♡

    VastaaPoista
  18. Mun mielestä teit loppujen lopuksi ihan oikean ratkaisun, joskus on vaan ajateltava järjellä ja jättää tunteet sikseen. Champilla kuitenkin näyttää olevan potentiaalia kisahevoseksi ja jos susta itestäs tuntu siltä että et pärjää sen kanssa kisoissa niin teit oikean ratkaisun.Täytyy kuitenkin myöntää että rehellisesti sanottuna joku osa musta miettii että kuka tekee noin mutta asiahan ei mulle kuulu. Älä vaivaa päätäs tällä asialla, tsemppiä sulle💟 Toivottavasti Champ saa hyvän kodin ja on ilonen❤

    VastaaPoista
  19. Varmasti vaikea päätös tuo luopuminen. Mä jouduin itse samantyyliseen tilanteeseen useampi vuosi sitten. Luovuin rakkaimmasta hevosesta sen takia ettei se enää soveltunut kilpailemiseen jalkavian vuoksi. Sen jälkeen ei enää kilpailut kumminaa maistuneet ja edelleen olen sitä mieltä että olisi pitänyt mieeluummin pitää rakas ystävä. Sen jälkeen ei hevosharrastukseni ollut samanlaista. Tsemppiä sulle paljon jatkoon ja toivottavasti löydät uuden ystävän jonka kanssa treenaaminen taas sujuu :)

    VastaaPoista
  20. Ihana tuo video❤. Mä kunnioittaa sun päätöstä. Päätöksen teko on aina vaikeaa enkä yhtään ihmettele jos kyyneleet saavat vallan��

    VastaaPoista
  21. Postausta lukiessa tuli tippa linssiin. Uskon että teit oikean ja parhaimman päätöksen tuossa tilanteessa! Rohkea päätös, ajattelit varmasti Champin ja sun parasta, hyvä niin. Tsemppiä ja voimia Aada! <3<3

    VastaaPoista
  22. Tsemppiä kovasti! Päätös oli varmasti vaikea, mutta loppujenlopuksi kaikkien kannalta paras. Mulla ihan alkoi itkettää toi video. Kyllä sen siitä ja kaikista näistä Champia koskevista kirjoituksista näkee, mitä sä sitä hevosta kohtaan tunnet. Jos Champ ois ollu sulle vaan urheiluväline, ei sen lähtö ois herättänyt noin vahvoja tunteita. Vai itkeekö moni silmiään päästään hyvien lenkkareiden kuluessa puhki tai vaikka lätkämailan katketessa? Vahvasti epäilen.

    Äläkä välitä näistä pahanpuhujista, kateelliset huutelee! Ne pitää jättää ihan omaan arvoonsa, sillä ei kukaan tiedä sun fiiliksiä ja tarkoitusperiä paremmin ku sä itse. Helppo se on ruudun takaa ohjeistaa ja huudella, asettuisivatpa hetkeksi sun asemaan ja kohtaisi ne samat asiat samalla tavalla kun sä ne kohtaat. Pahaltahan se tottakai tuntuu, mutta sulla kuulostaa olevan niin hyvä tukijoukko kotipuolessa, että turvaa nyt niihin ja keskity näihin muihin ratsastettaviin :)

    Harvoin mä sun kirjoituksiin kommentoin vaikka melkoisen pitkäaikainen lukija olenkin, mutta nyt tuli tarve ja pakottava halu tulla tsemppaamaan ja toivottamaan sulle kaikkea hyvää elämään. ♥

    VastaaPoista
  23. Voi Aada, olet tehnyt kovin vaikean päätöksen, mutta se on pitkällä tähtäimellä varmasti ihan oikein! Olet rohkea, kun uskallat myöntää (ja vieläpä julkisesti!), ettei homma toimi Champin kanssa niin hyvin kuin voisi, ainakaan kilpaurheilua katsoen. Olet kuitenkin ihan oikeassa siinä, että juuri nyt on sopiva tilaisuus kehittyä eteenpäin ratsastajana, ihan eri tavalla kuin opintojen jälkeen. Ja jos haluaa kehittyä, se vaatii toisinaan valitettavasti niistäkin asioista luopumista, joista ei tahtoisi. Mutta toivottavasti Champ pärjää hyvin Saksassa, ja sinä täällä Suomessa - etköhän tämänkin kautta löydä ihan uusia ulottuvuuksia harrastukseesi :)

    Olen itsekin luopunut itselleni hyvin rakkaasta hevosestani raskain mielin, tosin hiukan eri syistä - omat opiskeluni (lääkis) vievät niin paljon aikaa että tiesin jo aloittaessani ettei hevosenpito samanaikaisesti ole järkevää. On sitä tässä kuluneiden parin vuoden aikana tullut pari kertaa kaduttua ja mietittyä, mitä oikein menin tekemään luopuessani moisesta kultakimpaleesta, mutta järkevästi ajatellen tiedän toimineeni oikein. Tiedän kuitenkin, että rakkaani voi hyvin ja siitä huolehditaan, ja voin käydä tervehtimässä sitä aina välillä. Ei kaikki tärkeät päätökset aina ole niitä helpoimpia.

    Iso halaus sulle, ihan mahtavaa että kerrot tästä(kin) näin avoimesti!

    VastaaPoista
  24. En Oo koskaan kommentoinut Sun postauksia vaikka Oon pari vuotta jo seurannut tiiviisti Sun ja Champin tekemisiä. Ja tää uutinen suoraan sanottuna sai mut itkemään Sun puolesta koska tiedän kuinka vaikeeta tää sulle varmasti on ja susta näkyy niin selvästi rakkaus Champia kohtaan. Tää tieto sai mut kovasti arvostamaan sitä mitä mulla itsellä on. Meidän perheessä perheessä on 9 hevosta joista 5 hoidan yksin töiden ohella omalla tallilla. Se on välillä tosi raskasta ja kaikki vapaa-aika pyörii niiden ympärillä ja menee niiden aikatauluilla. Silti niistä luopuminen ei Oo koskaan ollut ees vaihtoehto. Sitä yritän tässä sanoa että ymmärrän kuinka vaikee päätös toi on sulle mut varmasti myös oikea Sun oman kehittymisen ja etenemisen kannalta. Toivon kuitenkin sulle paljon jaksamista ja Champille onnea uuteen elämään Saksassa❤!

    VastaaPoista
  25. Hienoa, että pystyit tekemään päätöksen joka tuntuu SINUSTA oikealta. Näin blogin kautta tietysti olen huomannut vaikeudet ja kuulostaa fiksulle valinnalle. Valinta on tietysti hyvin raskas ja vaikea, etenkin kun on kyse perheenjäsenestä. Mielestäni on ''oikein'' vaihtaa hevosta kun siltä tuntuu, vaikka se on perheenjäsen. Jos pystyy itse toteamaan, ettei enään pysty/osaa/ei ole kivaa niin silloin peli pitää osata vetää myös poikki. Rohkea päätös, ei kaikista ole siihen. Toivotaan champille parasta jatkoa ja toivoittavasti pääset vielä näkemään häntä! Toivottavasti uusi perheenjäsen löytyy ja sen kanssa sujuisi kaikki hyvin!
    Kovin vaikeaa kirjoittaa omia ajatuksia ja tuen sanoja (musta ei bloggaajaa varmaan tulisi :D), mutta mielestäni päätöksesi oli aivan oikea koska SINUSTA tuntui sille. Tekstisi oli aivan upea ja toivottavasti kaikki lukevat sen ajatuksella, samastuin ja ymmärsin täysin. Tsemppiä jatkoon ja kiva kun jaksoit kuitenkin kirjoittaa tästä <3

    VastaaPoista
  26. Paljon tsemppiä Aada!
    Luopuminen oli oikea päätös, vaikka se todella vaikeaa onkin. Champ pääsee ammattilaisten kanssa treenaamaan ja sä pääset sitten jossain vaiheessa uuden hevosen kanssa treenaamaan. Olet todella rohkea!

    VastaaPoista
  27. Nyt et keskity muuhun kuin itseesi ja rentoutumiseen. Karmea tilanne, mutta jotenkin siitä on nähtävä jotain hyvää. Nyt sulla on enemmän aikaa muuhun, käytät sen kaiken hyödyksi. Teit aivan oikean päätöksen ja Champ pääsee tutun ja luotettavan ihmisen luo hyvään treeniin.

    Jokainen, joka väittää sinun pitävän hevosta vain välineenä, on vain idiootti ilman mitään elämänkokemusta. Joskus on vain huonoja vaihtoehtoja, joista on yritettävä valkata se vähemmän huonom. Jos haluaa kisata ja menestyä, siihen tarvitsee oikean kisakumppanin. Yritit kaikkesi, oikein ihmettelin ja ihailin aina sitä, miten sitkeästi jaksoit yrittää etkä luovuttanut, vaikka mitä ongelmia tuli eteen.

    Tsemppiä sulle jatkoon ihan hirveästi! Osaatko arvioida kauan Champ on Nickellä treenissä?

    VastaaPoista
  28. Tsemppiä Aada! Todella hieno video!

    VastaaPoista
  29. Stempiä Aada!❤ Itse menetin kesän lopussa hevosen jolla aloitin ratsastuksen noin 10vuotta sitten ja siitä saakka ollut tekemisissä ehdottamasti minulle rakkain hevonen jota kukaan ei tule voittamaan, joten ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu, vaikka se ei ole ihan sama asia.

    VastaaPoista
  30. Vielä tätäkin kautta niin paljon tsemppiä muru ❤ Oon ylpee, vaikee päätös!

    VastaaPoista
  31. Hykertely ei ollut ensimmäinen tunne kyllä kun tätä luki, tuli ihan pala kurkkuun ja viimeistään videota katsottaessa pääsi itku. Itsekin olen vaikeita päätöksiä tehnyt hevosrintamalla, aluksi kaikki tuntuu pahalle mutta loppujen lopuksi tulee helpottunut tunne. Tsemppiä Aada ja ymmärrän täysin mitä tämän tekstin takana on! Kaikki kääntyy vielä paremmaksi ja muistot säilyy. <3

    VastaaPoista
  32. Aivan oikea päätös, varmasti sekä Champin että itsesi kannalta. Tulee kyllä ikävä Champin touhuja, mutta odotan innolla että saat uuden kisakaverin talliin, varmasti hauska alkaa seurata arkeasi toisen hevosen kanssa! :)

    VastaaPoista
  33. Niin upee teksti❤️
    Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
  34. Mä olen lukenut sun blogia jo aika kauan ja sun teksteistäsi välittyy se rakkaus mikä sulla on Champpia kohtaan. Mä ymmärrän päätöksesi ja äitisi on oikeassa. Kaikkea hyvää sinulle Aada! Ja hurjasti tsemppiä<3

    VastaaPoista
  35. Itken vaan täälä ja mietin kuinka hyvä pari olitte❤️ Te kuulutte yhteen nyt ja aina vaikka näin kävikin, ymmärrän sun päätöksen ja oot ihan sika rohkee ite en koskaan pystyisi tohon☺️
    Olin ihan shokissa kun sain kuulla mut nyt kun luin tän niin ymmärrän sua täysin.
    Susta näki ja näkee videoilla et kuin paljon sä rakastat champpia teillä oli niin iso side��
    Kaikkee hyvää ja toivottavasti et lopeta videoiden tekoo ja blogiin kirjottamista��

    VastaaPoista
  36. Vaikka mulle tämä harrastus on aina ollut ensisijaisesti ystävyyttä ja yhteistyötä hevosen kanssa, enkä ole innostunut kisaamisesta tai ratsasta kovin tavoitteellisesti, ymmärrän sua silti. Ei varmasti helppo päätös. Kyllä kaikesta on välittynyt se, kuinka tärkeä Champ sulle on. Toivottavasti se saa uuden hyvän kodin ja sä pääset vastaavasti kokemaan kaikenlaista hienoa muiden hevosten kanssa myös jatkossa. <3

    VastaaPoista
  37. Tsemppiä Aada❤ Varmasti oli vaikea päätös mutta siitä sen varmaan tietää että se on myös oikein.

    VastaaPoista
  38. Ymmärrän sun päätöksen! Kaikki loppuu aikanaan se vaan täytyy oppia uskomaan vaikka kuinka vaikeaa se olisikin:(❤ Niin paljon tsemppiä Aada! Teidän menoa oli ihana seurata. Kaikkea hyvää sulle jatkoon❤

    VastaaPoista
  39. Tässä näkee harrastelijan ja kilpailijan eron. Harrastelija jatkaa saman hevosen kanssa, jonka kanssa synkkaa, treenit sujuvat kotona ja vaikka kilpailemisessa ei voi edistyä, harrastus tuntuu mielekkäältä. Kilpailija taas pystyy tekemään sen vaikean päätöksen ja luopua rakkaasta ystävästä, kun lopulta joutuu tekemään sen päätöksen, että yksinkertaisesti se kilpaileminen ei edisty, vaikka homma muuten sujuisi. Vaikka luopuminen ystävästä on varmasti vaikeaa, jää sinulle nyt mahdollisuus hankkia sellainen hevonen, millä pääset etenemään myös kilparatsastajana sekä toivottavasti Champ myös pääsee sinne minne kuuluu, eli radoille sille kilpailutilanteessa sopivamman ratsastajan kanssa. Tsemppiä uuden hevosystävän etsimiseen ja toivottavasti löytyy sellainen, jonka kanssa pääset kilpailemaan ja jonka kanssa muutenkin synkkaisi niin, että se voisi edes hieman paikata Champin jättämää tyhjää aukkoa, vaikka se ei sitä varmasti kokonaan voisi korjata!

    VastaaPoista
  40. Tiedän tuon tunteen. Olin samassa tilanteessa vuosi sitten. Hyvänä päivänä pääsin 120cm maaliin, mutta huonona ei edes metrissä ensimmäistä estettä. Hevosellani ei ollut vain kilpahevosen luonnetta ja kapasiteetti rajallinen. Yksinlertaisesti ei enään vuosien jälkeen sovittu toisillemme. Päätös myymisestä oli vaikea, mutta oikea hevosta kohtaan. Vuodenkin jälkeen ikävä on kova, mutta onneksi muistot on ikuisia. Tsemppiä Aada tulevaan!

    VastaaPoista
  41. Katoin snäpistä rekkavideon ja lamaannuin aivan täysin: MITÄ?! oli päällimäinen ajatus. Onneksi blogistasi löytyi taas niin sinun tyylinen,analyyttinen, syvälle pureutuva ja ajatuksia herättävä postaus. En pysty edes kuvittelemaan sitä tunteiden vuoristorataa mitä oot joutunu käymään läpi viime aikoina.. Haluun kuitenkin sanoa, että sun päätös on aikuisen päätös. Tää laji ottaa niin paljon, että sen on myös annettava paljon. Missään muussa lajissa ei välineet (eli se hevonen) nosta näin suuria tunteita ja siksi ihmiset kyseenalaistaa kun "kalustoa" lähdetään vaihtamaan. Jos haluaa kehittyä ja kilpailla, pitää sen hevosen olla omiin tarpeisiin mahdollisimman sopiva. Varmasti tulee ihan hirveä ikävä ja inhottava kommentointi ei varmasti auta asiaa, mutta koita jaksaa pysyy positiivisena, koska se on vaa nii totta et kaikki järjestyy ja aina avautuu uusia ovia ku edelliset sulkeutuu. Kaikkea hyvää jatkoon, oot fiksu ja rohkee nuori nainen! Ja kiitos kun kirjotat niin rehellisesti tätä blogia <3

    -Heidi

    VastaaPoista
  42. Minä olen ollut melkein samallaisessa tilanteessa tosin hevonen ei ollut omani. Se on hirveää, itkin, raivosin ja vieläkerran itkin. Rupesin itkemään katsoessani tuota videota. Siitä näkee kuinka pajlon Champista oikeasti välität. Se tuo myös omat muistot hyvin paljon mieleen❤️ Voimia Aada!

    VastaaPoista
  43. Tuntuu niin pahalta sun puolesta. Tää oli tunteita herättävä postaus. Ekana mullakin nousi pintaan epäusko ja melkein jopa raivo että miks sä sen menit myymään (tai yrittään myydä), kuinka tunteetonta! Mutta jälleen kerran, osasit kertoa asian niin hyvin että asian todellinen laita valkeni mullekkin. Oot rohkee. Tsemppiä<3

    Aiotko ostaa uuden hevosen kun champ on myyty vai aiotko ostaa jo ennen sitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et sitten kuitenkaan ilmeisesti lukenut postausta kysymyksestäsi päätellen?

      Poista
  44. olitte aivan upea pari ! en kuitenkaan ymmärrä miten kaikki vain töksähti, miten tämä alamäki oikein alkoi kaikillahan tulee vaikeita hetkiä. Kunnioitan päätöstäsi täysin ja toivon hartaasti että matkanne Champin kanssa vielä kohtaisi. En voi kuvitellakaan miten kipeää parhaasta ystävästä luopuminen tekee, iiso voimahalaus sinne ja tielle molemmille onnea uusiin koitoksiin!! Uskon vai että tuo hevonen antoi & olisi voinut antaa niin paljon enemmän kun otti. Isot voimahalaukset vielä ❤

    VastaaPoista
  45. Voihan olla, että joskus kavioliiton toinen osapuoli eli hevonen haluaisi vaihtaa työparia, mutta sille ei ole annettu vaihtoehtoja ;)

    Järkevä päätös, kaikkea olet Aada matkan varrella kokeillut, ja jos yhteistyö takkuilee, niin sitten molempien kavioliiton osapuolien pitää löytää sopivampi työpari itselleen.

    VastaaPoista
  46. Noin puoltoista vuotta sitten jouduin luopumaan raakkaasta ystävästänikun siullä ei ollut mulle enään annettavaa ja mulle oli tulossa uus nelijalkainen ystävä joka vei mut viime kaudella ristrikoista 90cm oltiin satakunta cupissa ja vielä viiden kärjessä kunnes tapahtui kamalia kisa kausi loppui kesken kun mun paras ystävä sai suoli tukoksen ja se jouduttiin lopettamaan. Nyt mulla on taas uus ystävä jonka kanssa olen saanut harjoitella viis kuukautta ja kyllä sitä vanhaa hevosta on ikävä kun mikään ei onnistu uuden kanssa, mutta eikö se niin sanota että vaikeuksien kautta voitoon.

    Ymmärrän todella hyvin nuo tunteen koska olen joutunut kokemaan samoja asioita.

    https://katariinajaeemeli.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  47. Videosta kuvastui kyllä hyvin sun ja pämppiksen luottamus, itkuhan sitä katsoessa tuli <3 tsemppiä valtavasti tulevaan!

    VastaaPoista
  48. Pakko sanoa, että vaikka en sua tunnekkaan niin silti saatan tietää mitä sie koet vaikka ite en oo tällästä joutunu kokemaan. Paljon tsemppiä sulle ja hyviä aikoja Champille❤️

    VastaaPoista
  49. Voi apua miten paha olo tulee sun puolestakin kaikista ikävistä sanoista sun päätöstä kohtaan. Varmasti yks sun koko elämän vaikeimmista päätöksistä, mutta joskus luopuminenkin on rakastamista. Olet kuitenkin tosi rohkea, musta eikä monesta muustakaan varmaan olisi samaan. Lisäksi vielä, että kerrot rehellisesti aiheesta ja asetat itsesi samalla muiden arvoseltavaksi, mikä ei myöskään ole aina ihan helppoa. Itku tuli mullekkin tätä lukiessa, sillä todellakin sun teksteistä on aina välittynyt, miten paljon hevosesta tykkäät ja miten paljon arvostat sitä.
    Ihan hirmuisesti tsemppiä nyt ja jatkoon ❤️!

    VastaaPoista
  50. Mielettömän surullinen uutinen, kyyneleet valu poskilta ensimmäisistä lauseista lähtien, ja itku sen kun lisääntyi kun katsoin videon. Varmasti vaikea päätös, oli sitten oikea tai ei. Toivon todella, että Champ saa Saksasta vähintään yhtä hyvin kodin kuin mitä sillä sun luona oli. Teidän luottamus ja sun rakkaus Champia kohtaa (kuten Champinkin varmasti sua kohtaan) näky niin selvästi. Olen kieltämättä yllättynyt tai melkeinpä järkyttynyt päätöksestäsi, olen aina pitänyt sinua sellaisena, joka ei myy hevostaan, vaan pitää tämän itsellään loppuun saakka.
    Toivottavasti pystyt aina olemaan yhteydessä henkilöön, kuka sitten ikinäkään tulee Champin omistamaan. Olisi mieluista, jos tosiaan kerrot ruunan kuulumisia täällä bloginkin puolella.
    En voi edes kuvitella kuinka raskaita hetkiä olet tämän päätöksen myötä kokenut, jaksamisia hurjasti sulle❤

    VastaaPoista
  51. Tsemppiä jatkoon! Olet tosi rohkea kun kerrot tämmäisista asioista julkisesti! Toivottavasti Champ löytää hyvänkodin ja sinä mukavan hevosen!!

    VastaaPoista
  52. Aloin itkemään lukiessani postausta ja katsoessa videota. Vaikka en olekkaan blogiasi varsinaisesti seurannut, muutaman kerran lukenut niin en pysty edes miettimään millaista on luopua. Tsemppiä Aada.

    VastaaPoista
  53. Olen itse ollut ihan samassa tilanteessa, jouduin luopumaan ensimmäisestä hevosestani sen ollessa liian vaikea. Tsemppiä sulle ihan älyttömästi! Jossain vaiheessa helpottaa <3

    VastaaPoista
  54. Voi Aada.. En osaa itsekkään pukea mietteitä sanoiksi... itsekkin hevosen omistaneena tiedän että ei ole helppoa päästää irti, meillä tosin hevosemme matka päättyi vanhuuteen... kuitenkin tiedän mitä käyt läpi, luopuminen... se ei ole ikinä kivaa... mutta olen samaa mieltä kanssasi, jotkut eivät ymmärrä asiaa. Tietyissä tilanteissa täytyy olla hieman itsekäs, täytyy osata katsoa hieman kauemmaksi tulevaisuuteen ja miettiä mikä on parasta itselle saati eläimelle. Itse olen sitä mieltä, että hevosistakin on osattava luopua. Tuntui se sitten miten pahalta tahansa on osattava päästää irti kun yhteinen tulevaisuus ei enää näytä toivotulta. Toki ihmiset ajattelevat että tällainen ajattelutapa on kauhean itsekästä, mutta en voi muuttaa muiden mielipiteitä asiasta.. Toivon ja uskon, että löydät vielä mukavan nelijalkaisen ystävän rinnallesi :) ja ne tärkeimmät, muistot (myös kuvat ja videot) säilyvät mukanasi <3

    VastaaPoista
  55. Ymmärrän, miten paljon Champin lähtö nyt satuttaa ja itkettää, mutta mun on nyt pakko kehua sua siitä, että teit vaikean päätöksen, joka loppupeleissä on varmasti hyväksi, sekä hevoselle, että sinulle. Kerroit postauksessa, että Champ on tällä hetkellä sinulle liian vaikea hevonen kisakäyttöön, sellaisen asian myöntäminen, että omat taidot eivät riitä joissain tilanteissa, osoittaa, että osaat ajatella kypsästi, epäitsekkäästi ja hevosesi parasta :) siitä haluan sinua nyt kehua! Tsemppiä sinulle ja koeta jaksaa <3

    - Sonja

    VastaaPoista
  56. Ymmärrän sun päätöstä tosi hyvin. Sä ajattelit Champinkin kannalta. Se pääsee osaavampiin käsiin ja vaikka menettäminen tuntuu hirveeltä, on jäljellä ihania muistoja ihanilta ajoilta. Mun mielestä teit Champinkin kannalta oikean päätöksen... vaikka se oli sulle kun perheenjäsen. Joskus on osattava päästää irti vaikka rakastaa♡

    VastaaPoista
  57. Mielettömän hieno ja koskettava kirjotus Aada!

    Oon aina ihaillut sun päättäväisyyttä ja ahkeruutta siinä miten aidosti ja tosissaan halusit korjata asiat ja jaksoit kerta toisensa jälkeen yrittää uudestaan vaikka helppoa ei ole ollut. Moni ois varmasti heittänyt hanskat tiskiin jo paljon aikasemmin.

    Ja tää sun ratkasu ei todellakaan kerro mistään luovuttamisesta tai siitä ettet muka arvostaisi Champia muuna kuin urheiluvälineenä, päinvastoin se kertoo rehellisyydestä ja viisaudesta. Pitkässä juoksussa tämä on kuitenkin varmasti sekä sulle että hevoselle reilumpaa. Sun teksteistä ja kuvista on kyllä aina välittynyt se rakkaus mtä tunnet Champia kohtaan ja sitä ei voi muuta kuin arvostaa. Tässä kohtaa sä oot kuitenkin antanut kaikkesi eikä enempää voisi edes vaatia.

    Kaikkea hyvää jatkoon Aada, sun ahkeruus ja tavoitteellisuus ihan varmasti palkitaan jossain vaiheessa. Pää pystyyn ja lippu korkeelle!!

    VastaaPoista
  58. Tosi paljon tsemppiä vaikseisiin elämän tilanteisiin<3 Oli se sitten eläin ihminen tai mikä tahansa on menettäminen äärimmäisen raskasta, voimia sulle tosi paljon<3

    VastaaPoista
  59. Voi ei... melkeen itku tuli tätä lukiessa :( paljon tsemppiä Aada, sä oot rohkea! Joskus on vaan ajateltava myös itseään, ja tässä sä kyllä ajattelit niin Champinkin parasta <3

    VastaaPoista
  60. Kirjoitit postauksen itkien ja itkien sitä täällä myös luetaan. Todella koskettava teksti ja ymmärrän täysin, miksi tähän vaikeaan päätökseen päädyit. Kommentteja en uskalla ensimmäisen kommentin lukemisen jälkeen edes lukea, kun tulin siitä jo hyvin vihaiseksi puolestasi. Voimia suruun, tiedän miten vaikealta luopuminen tuntuu vaikka se olisikin oikea päätös.

    VastaaPoista
  61. Miksi et mieti champin myymistä suomeen? Sillon paljon helpompi seurata hevosen kulkua ja sitä että on hyvissä oloissa (vai lisääkö tieto tuskaa kun eipä sille asialle paljoa voi ellei takaisin tarjoudu ostaan). Ja pystyisi näkemään ystäväänsä vielä. Vai onko se niin ettet kestä nähdä toisen ihmisen onnistuvan hevosen kanssa jonka kanssa itse jouduit luovuttamaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä Euroopassa on enemmän riittävän kokeneita ja tasokkaita miesratsastajia?

      Poista
    2. Mutta suomessakin on.

      Poista
    3. Ehkäpä 1 tai 2..

      Poista
  62. Tsemppiä jatkoon, sieltä tulee sulle vielä jotain todella hyvää. Ihana postaus ja ihanasti kirjoitettu. Sai mut myös itkemään. Onnea ja menestystä teille molemmille💙

    VastaaPoista
  63. Rohkea, raska ja varmasti oikea päätös, kaikkea hyvää sekä sulle että Champille!<3 Sun blogia on ollut kiva lukea, ihanaa jos jaksat jatkaa kirjoittamista vaikka hevosystävät vaihtuvatkin matkan varrella.

    VastaaPoista
  64. Olet Aada ollut mulle kuin esikuva. Oon ihaillut sun motivaatiota ja jaksamista.
    Asun itse Saksassa ja voin sanoa että Saksa on hyvä maa, vaikka luulen, että itsekin sen tiedät. Kun mulle tulee Suomi-ikävä, niin kaikki sanovat, että sehän on vaan parin lentotunnin takana. Toivon, että pääset katsomaan Champpia parin tunnin taakse ja että myöhemmin löydät hyvän hevosen kilpailemiseen ♥ Tää tieto tosiaan tuli yllättäen ja sai jopa itkemään sun puolesta.

    Kaikkea hyvää Aada! ♥

    VastaaPoista
  65. Oon ihan varma, että teit oikean päätöksen :) Toivottavasti Champin kanssa tapaatte vielä!

    VastaaPoista
  66. Tsemppiä tulevaan!
    Ja tiedän että on vaikea luopua rakkaasta ❤️

    VastaaPoista
  67. Moi Aada! En lue sun blogia säännöllisesti. Ne postaukset joita olen lukenut, olen ollut osasta asioista erimieltä.
    Tämän kirjoituksen allekirjoitan kuitenkin täysin! Ymmärrän miltä susta tuntuu, olen ollut samankaltaisessa tilanteessa. Mä en pystynyt tekemään tuota päätöstä, jonka sä teit, siksi ehkä arvostan ihan älyttömästi tätä.

    Teit niinkuin hevosen ja itsesi parhaaksi tosiaan on. Hyvän hevosen omistajan pitää ajatella molempien parasta. Älä välitä negatiivisista kommenteista, vain sä tiedät mikä oli parasta!!
    Terkuin B

    VastaaPoista
  68. Ehdottomasti oikea päätös, hevonen oli selvästi siulle liian vaikea. Nyt rohkeasti harrastamaan vailla stressiä menestymisestä. Esim ratsastuskouluista Aino ja Peik saisit varmasti varmuutta tekemiseen, sillä mukavaa ja turvallista tämän harrastamisen tulee olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No Johan oli taas kommentti, huhhuh :D toivottavasti lähettäjä sai tästä hyvän mielen!

      Tsemppiä Aada, oot rohkea ja taitava ratsastaja :)

      Poista
  69. Rohkea päätös, paljon tsemppiä Aada!

    VastaaPoista
  70. Itselläkin kyyneleet valui poskelle tekstiä lukiessa ❤ rohkea ja varmasti oikea päätös, olet ajatellut niin Champpia kuin itseäsikin, sitä mikä olisi kummallekin parhaaksi.
    Paljon voimia sinne!!

    VastaaPoista
  71. Olen aina vain lukenut blogeja, en harrasta minkäänlaista kommentointia tai arvontoihin osallistumista enkä myöskän ole minkään asteen rekiteröitynyt lukjia. Kuitenkin sun blogia kohta kaksi vuotta seuranneena ja tämän postauksen lukeneena voin sanoa että kyllä ne kyyneleet tuli silmiin. Vaikka en tunne sua tai Champpia minkään muun kuin somen kautta, eli toisen sanoen vain murto-osan, tunnen todella suurta empatiaa sua kohtaan. Itse olen joutunut menettämään hevosia kuoppaan, mutta tuo tilanne sattuu varmasti yhtä paljon. Toi teksti pisti oikeasti ajattelemaan taas sitä, kuinka onnekas itse olen, että oma hevonen seisoo vielä siellä tarhassa korvat pystyssä. Mutta näin se vaan menee, nyt ne on, joskus sitten ei olekkaan, jotenkin ne kuitenkin lähtevät. Tämä päivä on varmasti pysäyttänyt sut, mutta niin on mutkin ajattelemaan. Kaikkea hyvää sulle ja Champille! Joskus vain täytyy päästää irti.

    VastaaPoista
  72. Voi ei! Uskon kyllä täysin, että teit hyvän päätöksen. Tsemppiä tulevaan. ❤ Champ on kyllä upea hevonen ja mulle (joka teitä ei ole edes koskaan tavannut vaan seurannut vain koko teidän matkan ajan) tuli jo nyt hirvittävän ikävä sitä!

    VastaaPoista
  73. :'(
    Todella rohkea päätös. Ei voi muuta sanoa. Moni olisi varmasti jatkanut saman hevosen kanssa pelkästään ulkoisten paineiden takia...

    Nyt on varmasti todella vaikeaa, mutta uskon, että sinulla tulee vielä menemään asiat prhain päin. Hevosia on niin paljon tarjolla, että ei epäilyksiäkään ettetkö löytäisi sopivaa kisakaveria itsellesi.

    Champin takia hieman pelottaa... pidit siitä niin hyvää huolta!
    Pelottaa joutuuko se taas seisomaan tallissa päivät pitkät. Ainoana liikkumismuotona kävelykone tai ratsastus... ymmärtääkö tuleva omistaja pitää huolta sen vatsasta ja kavioista niin kuin sinä... Saako se enää viettää ollenkaan _Hevosen_ elämää vai tuleeko siitä jollekkin todella vain se väline, koska se on niin hyvä hyppäämään...

    Voi Champ :'( raastaa sydäntä miettiä sitä yksin uudessa oudossa paikassa ilman sen tärkeintä ja luotettavinta ihmistä. Ja se ei ymmärrä ollenkaan miksi kävi näin.
    Sille kävi kerran mahtava tuuri kun pääsi sinun hevoseksi. Toivon todella että se pääsisi uudelleenkin hyvään kotiin...

    Uskon että Niken luona kaikki menee hyvin, mutta kun se sieltä myydään ei enää mitään varmuutta ole...

    Anteeksi vuodatus... todella "shokki" tämä uutinen oli. Jotain suurta oli odotettavissa selvästi, mutta tätä en ikinä olisi uskonut.

    Vaikken itse olisi koskaan vastaavaa päätöstä tehnyt pystyn kuitenkin ymmärtämään sinua. Ihmisillä vaan on erilaiset ajatukset ja tavoitteet.


    Vähän samassa tilanteessa kuitenkin itsekkin olin...
    Jouduin itse vuosi sitten lopettamaan 9v. hevoseni koska se ei loukkaantumisen vuoksi olisi enää ikinä kuntoutunut ratsuksi.
    Nyt minulla on tallissa uusi hevonen. Ja tämä hevonen saattaakin yllättäen olla minulle se "elämäni hevonen".
    Eli usein asia on niin, että meille ihmisille asiat usein järjestyy parhain päin, vaikka hevosille ei välttämättä...

    Paljon voimia ja tsemppiä tähän raskaaseen aikaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Hups, menin poistamaan viestini vahingossa :D

      Hevonen ei osaa ajatella, kuin ihminen. Ei se osaa muistella mennyttä tai haikailla tulevaa. Hevonen on täysin onnellinen, kun sitä liikutetaan, se saa vettä ja ruokaa. Ne on niiiiin paljon vähempään tyytyväisiä kuin me ihmiset :) Ei pidä inhimillistää eläimiä - se on julmaa ja eläintä kohtaan väärin, ne ei sitä ansaitse. Annetaan hevosen olla hevonen. (Y)
      Kavioiden hyväksi Saksassa onneksi käytetään kuumakengitystä. Omallani oli aina tosi huonot ja haperot kaviot, kuumakengityksellä Saksassa jo ensimmäisen kengityksen jälkeen muutos parempaan oli huomattava. :)

      Poista
  74. Kyyneleet kyllä valuivat poskille tätä tekstiä lukiessa. Teistä vain huokuu niin suuri rakkaus ja kunnioitus toisianne kohtaan.❤ Mutta ymmärrän silti täysin päätöksesi, se on varmasti oikea. Olet rohkea. Paljon tsemppiä sinulle!❤

    VastaaPoista
  75. Oikea päätös. Hevonen ei yhden ihmisen perään itke, mutta sinulta voi loppua innostus koko lajiin jos harrastuskaveri ei ole oikea. Hyvä hevonen voi olla liian hyvä ja sen myöntäminen osoittaa nöyryyttä ja viisautta. Tsemppiä ja lohdun sanana : Hyviä, ihania hevosia tulee aina uusia.

    VastaaPoista
  76. Champin myynti on ihan fiksua, äläkä nyt hanki yhtään uutta "perheenjäsentä" ennen kuin olet ladannut akkusi. Tuollainen ettei pysty olemaan yhtään yksin, siihen liittyvät paniikkihäiriöt tms. ja itkuherkkyys ei ole normaalia.
    Hoida nyt itsesi kuntoon ja mene kesällä vaikka jollekin kivalle ratsastusleirille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ??????? nyt meni kyllä ohi että mitä tämä kommentoija mahtoi ajaa takaa :D Huhhui!

      Poista
    2. Olipa aika ahdasmielinen näkemys normaalista. Itse voin psykologina sanoa, että raskaassa elämäntilanteessa on ihan normaalia olla surullinen ja ahdistunutkin. Kaikki tunteet kuuluvat normaaliin ihmiselämään. Itse pidän siitä, että Aada kertoo blogissa kaikista tuntemuksistaan, eikä tee mitään pinnallisia hehkutuspostauksia.

      Poista
  77. Tsemppiä ja kaikkea hyvää Champille!

    VastaaPoista
  78. Valtavan raskas, mutta varmasti oikea päätös. Tämä ei tullut ihan täytenä yllätyksenä kun on teidän aaltoilevaa kisamenestystä blogin välityksellä seurannut, mutta kyllä tämä päivitys pysäytti silti. Tsemppiä jatkoon <3

    VastaaPoista
  79. Olet todella rohkea. Kirjoitus oli tosi koskettava, ja siitä kyllä välittyi sun tunteet Champia kohtaan. Kaikkea hyvää tulevaan ja mä ainakin odotan innolla, mitä seuraavaksi tapahtuu!

    VastaaPoista
  80. Oli ihan mielettömän hienoa seurata teidän koko yhteistä matkaa ylä- ja alamäkineen! Hirveesti onnea tulevaan ja paljon voimia! :)

    VastaaPoista
  81. Mä tiedän miltä tuntuu menettää rakas hevosystävä. Mun vuokrasuokki oli mulle todella rakas ja se luotti muhun enemmän kun keneenkään muuhun. Niin paljon hyviä juttuja jäi tekemättä kun jouduin lopettamaan vuokraamisen kuin seinään. En koskaan unohda niitä ystävällisiä silmiä. Se oli mun elämäni hevonen, vaikka olikin jo melkein 20 vuotias. Se yritti aina miellyttää ja tehdä oikein. Sen päämerkki oli vähän samanlainen kuin Champilla, samoin väritys.

    Mutta paljon tsemppiä sulle Aada! Kuvista ja tekstistä välittyy just se rakkaus Champpia kohtaan!

    VastaaPoista
  82. Kaunis video<3 osaat kirjoittaa vaikeistakin asioista todella taitavasti ja koskettaa lukijankin! Voimia ja tsemppiä jatkoon molemmille!

    VastaaPoista
  83. Paljon paljon tsemppiä Aada, teit ihan oikean päätöksen, joka ei varmasti ollut helppo. Tämä on kuitenkin sen verran kallis ja aikaa vievä laji, että kaiken sen työn, tuskan ja hien jälkeen haluaisi nähdä tuloksiakin, etenkin kun Champille oli tarjota noin hyvä paikka minne se pääsi. Varmasti todella vaikea päätös, johon monelta ei löytyisi rohkeutta. Kirjoitit, että et ole ammattilainen ja olet tehnyt paljon virheitä hevosen omistajana, mutta minusta olet oikea hevosihminen osatessasi pyytää apua ja ajatellessasi hevosen ja itsesi parasta vaikeissakin päätöksissä!

    VastaaPoista
  84. Ihan ensiksi täytyy sanoa, et vollotin kuin pikku lapsi tätä lukiessani.. Piti hetki ihan miettiä että voiko tänään olla aprilli päivä ja sen myötä kyseessä olisi aprillipila!

    Ymmärrän päätöksesi täysin ja mielestäni teit oikean ratkaisun. Harrastuksen kuuluu olla kivaa ja palkitsevaa, eikä se sitä ole jos ahkera treenaaminen ja valmistautuminen päättyy aina epäonnistumiseen :/ Ja koska harrastat tavoitteellisesti, on turha jatkaa pään hakkaamista seinään enää pidempään, koska kuten itsekkin totesit, kaikki mahdollinen on jo yritetty..

    Nicklas saa Champin varmasti treenattua parhaaseen mahdolliseen kuntoon ja löytää varmasti sille hyvän kodin!😊

    Kiva että jatkat myös blogin kirjoittamista, minusta on niin mukavaa että jatkat hevosharrastuksen parissa! Tiedossa on varmasti uusia jännittäviä käänteitä elämässäsi hevospuolella, enkä malta odottaa että kerrot niistä lukijoille sitten tulevaisuudessa :)

    Päätös ei varmasti ollut helppo ja toivotan paljon jaksamisia sinulle Aada surutyöhön. Älä ole itsellesi liian ankara ja mieti muiden mielipiteitä. Keskity itseesi, paranemiseen ja sitten kun se hyvältä tuntuu, jatka taas täysillä elämää ja elämistä harrastuksesi parissa!

    Voimia ja halauksia!❤

    VastaaPoista
  85. Voi että, ihan melkeen itku tuli itelläkin. Ei varmasti oo helppoa luopua, mut oo ylpee, et pystyit tekemään noinki suuren päätöksen, vaikka se vaikea olikin. Älä välitä ääliöiden kommenteista, tosi kurjaa, et ihmiset ei osaa ajatella ja tulee aukomaan päätään, kun sulla on muutenkin paska fiilis. Paljon tsemppiä! ❤

    VastaaPoista
  86. Tulihan tossa tippa linssiin videota katsoessa<3 Koita pärjätä ja paljon voimia tulevaan:)<3

    VastaaPoista
  87. Voi miten ihana teksti ja video! Ne kstottuani tuli ihan kamala olo. Siitä huolimatta tsemppiä jatkoon, muista äitisi sanat :) teit oikean päätöksen, toivottavasti pääset näkemään Champia

    VastaaPoista
  88. Itku tuli täälläkin, teidän suhde välittyi uskomattoman aidosti ruudunkin taakse. Tsemppiä tulevaan, olet todella järkevä ja rohkea, mutta myös äärimmäisen sydämellinen. ❤

    VastaaPoista
  89. Tsemppiä kovasti! Ei ole väliä sanooko joku muu onko oikea päätös vai ei. Sinä tiedät itse parhaiten. Ymmärrän täysin päätöstäsi. <3 koita pärjäillä. =)

    VastaaPoista
  90. Juuri aivan täysin saman päätöksen tehneenä ymmärrän sun tuskan niin täysin. Mullakin oli aivan ihana ruuna jonka kanssa kemiat kohtasi mutta mulle aivan liian vaikea ratsastettava... kolemn vuoden jälkeen sen viimein myönsin ja nyt heppa matkalla kasvattajalle Latviaan missä se varmasti saa uuden alun... sydän vuotaa verta mutta hevosen ja itseni takia päätös oli oikea. Itkin koko matkan laivarantaan... Sulle Aada valtavasti voimia ja halauksia.❤ -Hanna-

    VastaaPoista
  91. Paljon voimia sinulle! Päätös on varmasti raskas, olen joutunut itse myös luopumaan rakkaasta hevosesta aikoinaan. Se oli myös vaikea päätös, mutta varmasti oikea jälkikäteen ajateltuna. Sekä minun, että hevosenkin kannalta.
    Olet lahjakas, ahkera ja sinusta välittyy aito rakkaus hevosia koskaan. Toivottavasti löydät vielä uuden ihanan hevosen elämääsi ja kisaradoille! Paljon tsemppiä vielä jatkoon!

    VastaaPoista
  92. Mitä on rohkeus -kysymykseen vastaisin tällä hetkellä että tämä on. Uskomattoman iso ja vaikea päätös, jossa on täytynyt antaa järjen äänen hiipiä tunteiden ohi.

    Kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen aukeaa. Tsemppiä, onnea sekä menestystä tulevaan Aada!

    VastaaPoista
  93. Mä kirjaimellisesti itkin tuota videota katsellessa ja teidän matkaa on ollut todella ihana katsoa ja onnea tulevaan<3

    VastaaPoista
  94. Tippa tuli linssiin täälläkin, kun luin tekstiä ja videota, t. toinen märyiikka :D.

    Voin samaistua fiiliksiisi, sillä minäkin jouduin myymään rakkaan hevosystäväni eteenpäin, kun kahta hevosta ei ole varaa ylläpitää, vaikka kuinka haluaisi. Puolivuotta jaksoin sinnitellä harrastelua ja maastoilua hevosellani, mutta kun halu kisata ja treenata aktiivisesti olivat suuret, piti vaikea päätös tehdä. Onneksi hevoseni löysi mahtavan eläkekodin ja näin käy varmasti Champillekin :).

    T. Kaisa

    VastaaPoista
  95. Hei Aada. En kovinkaan usein kommentoi, mutta halusin nyt kommentoida, koska teit todella vaikean päätöksen ja varmasti tilanteessanne oikean. Olen seurannut teidän matkaanne kolme vuotta, jolloin oma unelmani ensimmäisestä hevosta ja samalla ensimmäisestä kilpahevosesta täyttyi. Oman hevoseni reaktiivisuus on pari kertaa saanut minut todella miettimään sen myymistä ja olen itkenyt paljon. Itkin tuota videota katsoessani, koska mietin, että noin olisi voinut meillekin käydä. Ihana video ja kun kiität siinä Champia ennen kuin tulet viimeisen kerran selästä alas, näyttää siltä, kun kiittäisit sitä kaikesta, mitä se on sinulle antanut. Meidän tilanteessa kuitenkin ongelmat on pystytty ratkaisemaan ja hevonen toimii täydellisesti sen perustehtävässään eli opettaa minua hyppäämään ja antaa minun tehdä virheitä. Toivottavasti löydät sellaisen hevosen ja pääset tavoitteisiisi. Ja tosiaan aika on nyt, koska sinulla on muitakin suunnitelmia elämälle.

    Mielestäni ei-kilpailevat ihmiset eivät välttämättä ymmärrä, mitä kilpaileminen meille kilpailijoille tuo. Kilpahevosen ylläpitäminen on niin kallista, että kyllä sen täytyy olla 100% tyydyttävää. Toivottavasti Champ pääsee kotiin, jossa se saa hypätä isoja luokkia ja nauttii siitä. Uskon, että se on silloin onnellinen, vaikkei olisi sinun luonasi. <3 Paljon voimia!

    VastaaPoista
  96. Ihailen suuresti sinua ihmisenä ja ratsastajana vaikkei olla pitkään tunnettu! Osoittaa suurta ammattimaisuutta ja rohkeutta tehdä tuo päätös vaikka harrastuksena tämä onkin! Fakta on, että hevonen ei itke yhden ihmisen perään, vaikka ehkä me ihmiset vähän niin tahdottaisiinkin. Varmasti oikea päätös kaikkien kannalta, ja kaikille negailijoille anonyymeille voit nostaa huoletta keskisormen pystyyn ja antaa olla. :)

    Toivon totisesti että löydät itsellesi täydellisen kilpakumppanin ja uuden hevosystävän jonka kanssa pääset sille levelille jolle kuulut! <3 olet taitava ratsastaja, aina ei vain kaikkien hevosten kanssa suju, eikä siinä ole kyse välttämättä aina taidonpuutteesta, vaan myös niistä kuuluisista kemioista! :) enkä siis tarkoita etteikö champin kanssa sitä olisi ollut, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. :)

    VastaaPoista
  97. Olen lukenut blogiasi vasta muutaman hassun viikon, mutta siinä ajassa susta on tullut mulle "idoli" ❤ Tässä tilanteessa en voi muuta sanoo, kun hurjasti voimia ��❤ Mulla on lähes sama tilanne tällä hetkellä, erona vaan se että mun hepan kapasiteetti ei riitä korkeammalle �� Ymmärrän ratkaisusi hyvin, sillä loppujen lopuksi ajattelit Champin parasta; hevosta, joka rakastaa hyppäämistä niin paljon kun Champ rakastaa, ei ole järkeä pitää perus harrastehevosena, se ei ole reilua hevosta itseään kohtaan, niin paljon kun se itseä satuttaakin �� Toivon vilpittömästi koko sydämestäni, että pääsette Champin kanssa näkemään toisianne vielä ❤ Vielä kerran, hurjasti tsemppiä ja voimia sinulle ❤

    VastaaPoista
  98. Tuli ihan puskista tämä tieto, mutta teet varmasti oikean valinnan. Tsemppejä sinne💗

    VastaaPoista
  99. Itku tuli, kaunis teksti ja kaunis video. Olen seurannut blogiasi jo pitkään, mutta en koskaan kommentoinut.

    Mun mielestä teistä on aina huokunut rakkaus ja kunnioitus toisianne kohtaan. Champ oli selvästi sun paras ystävä, se välittyi postausten ja videoiden välityksellä.
    Elämässä täytyy tehdä vaikeita päätöksiä, teit varmasti oikean ratkaisun. Onnea uusiin tuuliin, muistot säilyy ❤️

    VastaaPoista
  100. Oho! Tätä uutista en olisi osannut odottaa sitten millään. Tsemppiä hirmuisesti, varmasti raskas päätös!
    Itse en oikein osaa päätöstäsi ymmärtää sillä hevoseni on ennen kaikkea minulle ystävä ja perheen jäsen kuolemaan saakka, mutta kunnioitan päätöstäsi. Onhan se karu tosiasia, että kilpapiireissä hevonen on rakas työkumppani, mutta siinä samalla kuin polkupyörä. Varmasti Champ oli sinulle todella tärkeä, mutta jos kisaaminen tuo enemmän iloa kuin Champ niin parempi niin ettei väkisin väännä naama mutrulla harrastemeiningillä kotimaneesissa, kun tekisi mieli kokoaika kisaamaan ja menestymään muiden kaviokkaiden kanssa. Varmasti hevonenkin aistisi omistajan kiinnostuksen määrän. Itse en hevosten kierrätysmeininiä hyväksy, mutta en tuomitse sillä joka päivä "tarpeettomia" hevosia lähtee kiertoon kuin kierrätyspulloja konsanaan. Eniten postauksen alussa hätkähdytti se, että Saksaan!? Miksi? Suomessa varmasti löytyisi paikka, jossa mahdollisuus tarhaukseen ja vähän luonnollisempaan elämään. Itsekin saisit seurata hevosen elämää, vai onko "poissa silmistä, poissa mielestä" helpompi? Ulkomailla kun hevoset seisovat karsinoissa ja ratsastustyyli saattaa olla karumpi. Myös Suomessa saisi selvällä kielellä kerrottua mahahaavasta. Itse et hevostasi pelkkänä polkupyöränä pitänyt, mutta mites siellä Saksan päässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seriously?

      Nyt on meininki taas kuin Pollux heppakirjojen yksisarvis tarinoissa... Realismia kehiin. Saksa on ammattitaitoinen maa, ja hevosen hyvinvoinnissa on muitakin mittareita kuin pää pyöröpaalissa pihatossa.

      Poista
    2. Kuka tässä on pihaton pyöröpaaleista puhunut? Ihan vaan sitä hain takaa, että jos kisahevosta meinataan tehdä niin tuskin kauhean luonnolliset olot on ja ajattelin että Aada olisi sitä ajatellut. Eiköhän se ole selvää, että 24h karsinassa olo ilman ulkoilua saattaa olla hieman... noh karua. Varsinkin hevoselle, joka on tottunut elämään hevosen elämää. Ja Polluxin heppakirjoja en ole ikinä valitettavasti lukenut. Pitäisiköhän, jos siellä on pyöröpaaleista, pihatoista, Saksasta ja yksisarvisista juttua...? ;)

      Poista
    3. Hän kyllä selitti jo että miksi Saksaan: koska siellä on Niclaksen talli, joka on Pämppiksellä ratsastanut. Eikä se ole heti "hevosten kierrättämistä" kun hevosen laittaa myyntiin. Aada on kuitenkin vuosia Pämppistä pitänyt ja selvästi kaikkensa sen kanssa yrittänyt. Ja hän on sitä menossa katsomaankin, että siinä ne kuulumisetkin. Pämppis on Aadan tutun tallille menossa. Lue postaus tarkemmin. :D

      Poista
    4. Edellinen anonyymi voi itse lukea tarkemmin. Champ myydään sieltä eteenpäin. Toki ihmisillä on eri käsitykset onnellisesta hevosesta. Yksi ajattelee että se on sitä että huippuratsastaja treenaa hevosta (varmasti toteutuu Saksassa) ja toiselle onnellisen hevosen perustarve on edes jonkinlainen ulkoilumahdollisuus (ei todennäköisesti toteudu). Itse mieluummin myisin jollekin osaavalle junnulle tai ammattilaiselle Suomessa kuin kuin lähettäisin sen mahahaavassa Euroopan läpi rekkamatkalla kyseenalaisiin oloihin.

      Poista
  101. Tsemppiä Aada! Varmasti erittäin raskas päätös, mutta toivottavasti menetys tuo mukanaan paljon uusia hyviä asioita! <3

    VastaaPoista
  102. Ihan heti ensimmäiseksi on pakko kommentoida, että ymmärrän tuskasi. Susta välittyy kuva, että todellakin välität hevosestasi ja luopuminen ei ole koskaan helppoa, varsinkaan kaiken kokemanne jälkeen.

    Toisena asiana, toivon, että olet oppinut jotain tästä kokemuksesta. Kirjoitin sinulle jo ongelmiesi alkaessa, että onkohan sinulla hieman liian vaikea hevonen, vastaukseksi sain ylimielisen "enköhän minä ja valmentajani tiedä paremmin." No aha, kiitos tästä. Oikeasti, puskaratsastaja näki, että hevonen on liian vaikea sinulle, voisit ehkä vastaisuudessa kuunnella hieman herkemmällä korvalla myös anonyymien kommentteja... Ei nyt ehkä näitä joissa sinua vain haukutaan, mutta niitä joissa neuvotaan. Eikä tämä ole todellakaan ainoa kommentti, jonka sinulle olen laittanut, ja olet sen tyrmännyt täysin (ylimielisesti toim. huom.) ja olet kuitenkin tovin päästä todennut itse täysin saman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kommentti suorastaan järkytti ylimielisyydellään. "Kyllä minä vaan täältä ruudun takaa näin jo kauan aikaa sitten sen, minkä sinä tajusit vasta nyt! Minäminäminä..." Kun ongelmat alkavat, niin silloin EI ensimmäinen ajatus ole, että hevonen on liian vaikea, vaan että nyt on jossain sellainen ongelma, joka pitää ratkaista. Onko sinun neuvosi todella se, että heitetään hanskat tiskiin heti, kun kaikki ei menekään kuin unelma? Sitä se kilpaurheilu on vähän joka lajissa, välillä tulee takapakkia ja sitten niistä yritetään selviytyä ja ponnistaa eteenpäin. Valmentajat selvästi näkivät Aadassa ja Champissa potentiaalia eivätkä siksi luovuttaneet saati ajatelleet, että ongelmat johtuisivat vain liian vaikeasta hevosesta. Eivät he muuten olisi halunneet jatkaa näin pitkään.

      Sitä paitsi ei sinulla, ei Aadalla eikä valmentajallakaan ollut käytössä mitään kristallipalloa, josta olisi nähnyt nykyhetkeen. Sinä näit jotain, mutta et voinut oikeasti tietää mitenkään totuutta Champin haastavuudesta, sillä syy olisi loppupeleissä voinut olla ihan mikä vain.

      Ei mikään ihme, että kommenttisi on tyrmätty täysin, tuokin oli sellaista kuraa että huhhuh.

      Poista
    2. Ihmiset kasvavat matkan varrella. En usko, että Champ on Aadalle liian haastava hevonen, mutta tässä tilanteessa heidän kemiat eivät kohdanneet. Ja mitä anonyymikommenttien vastaanottamiseen tulee, mun mielestä kenenkään ei tarvitse ottaa neuvovia (edes niitä asiallisia) kommentteja vakavasti, sillä jos ihmisellä on systeemi, sitä pitää noudattaa viimeiseen asti. Hienoa että sulla on nyt hyvä fiilis siitä, kun koet olleesi oikeassa. Taputan selkään, ihan oikeasti!

      Mä en ole nähnyt Aadalta viimeiseen kahteen vuoteen ainoatakaan ylimielistä vastausta. Päinvastoin, Aada osaa perustella ja kuunnella myös kommentin antajaa. Hän on myös joulukalenterissaan todennut sen, että on muuttunut vuosien aikana paljon lukijoita kuuntelevammaksi henkilökdi, muuttanut mielipiteitään jne. Mikä on uskomattoman kypsää ja rohkeaa toimintaa nuorelta, somessa vaikuttavalta ihmiseltä. Painotan vielä ettei kenenkään tarvitse ottaa neuvoja vastaan muilta kuin niiltä, jotka siihen tehtävään on valinnut (valmentajat yms). Mieti itsesi vastaavaan asemaan: saat päivittäin ristiriitaisia kommentteja somessa henkilöitä, joita et tunne. Uskot vahvasti omaan visioosi, olet vielä nuori ja sulla on loistava tukiverkosto ympärillä. Otatko kaikki ohjeet vastaan anonyymeiltä? Sitä minäkin. Vähän realismia peliin.

      Tsemppiä Aadalle ja pahoittelut avautumissesta, alkoi ottaa päähän tuollainen ihmisten tyhmyys.

      Poista
    3. Hah, yllättäen täällä on tällaisia vastauksia.

      Kyllä, harmittaa että tässä lopulta kävi näin, olisi ollut kiva nähdä olevani väärässä ja että Aada ja Champ olisivat loistaneet kisakentillä ja vaikka Suomen edustajina olympialaisissa, mistäs sitä ois tiennyt.

      Eikö teistä ole ylimielistä saada vastaukseksi "Kyllä minä ja valmentaja tiedämme paremmin" ja parin viikon päästä lukea, että ollaan päädytty tasan samaan johtopäätökseen, kuin itse laitoin kommenttina jo aiemmin? Niinpä, ei varmaankaan. Heti ensimmäinen kommenttini ei ollut, että myy hevonen, se on liian vaikea, pilaat sen, enkä ole tällaista Aadalle koskaan kommentoinut muutenkaan. Kommentoin esim. että pitäisikö ne estevalmennuksetkin ottaa tosissaan eikä vain naureskella kyydissä hevosen hillumiselle, ja tadaa, pari viikkoa myöhemmin Aada kirjoitti kuinka valkuissa on mennyt paremmin kun itse ottaa ratsastuksen tosissaan eikä anna hevosen vain pelleillä, vaikka hauskaa saakin ja pitääkin olla. Onko tämä ylimielinen tai kristallipalloneuvo? Jos näin on, niin menkää tekin kotiin kasvamaan, töissä ollaan töissä ja hauskanpito on sitten erikseen, tai ainakin näin itse ratsastan hevostani ja hyvin tuntuu voivan, jopa ell ja valkkujen mielestä.

      Poista
    4. Huvittavaa miten paasaat ylimielisyydestä, kun se paistaa niin kirkkaasti läpi omista kommenteistasi :D Blogi on kuitenkin vain Aadan itsensä rajaama ikkuna hänen harrastukseensa ja siksipä on aika paksua asettaa itsensä blogin seuraajana samalle viivalle Aadan ja hänen valmentajien kanssa. Aada kyllä tietää mitä hän tekee eikä tarvitse kehittyäkseen no shit sherlock -tason "ratsasta tosissaan niin menee paremmin" neuvoja anonyymeiltä kommentoijilta.

      Poista
  103. Tää ei jostain syystä tullut mulle niin suurena yllätyksenä, kuin oletin, koska aikaisemmista postauksista jäi mieleen tämä epäonnistuminen kisoissa. Siltikin tämä tuli yllätyksenä, kun olet nin hyvin pitänyt piilossa. Kannattaa muistaa, etä Champilla oli mahtava olla sun kanssa ja huomasi, että teilä on hyvä suhde keskenään. Itse antaisin oman hevoseni sinulle, jos haluaisit. Niin hyvin, kunjoittavasti ja rakastavasti hevosta hoidat.Valitettavasti ei omani ole mikään kapasiteettihirmu :D Mutta siis pointti oli se, että Champilla on ollut mahtava koti SINUN kanssa :)

    VastaaPoista
  104. Paljon voimia Aada! Varmasti raskas, mutta oikea päätös ❤

    VastaaPoista
  105. Mulla tuli kyynelet silmiin tätä lukiessa, äärettömän hyvin kirjoitettu postaus. Ymmärrän sun päätöksen, varmastikin Champin kanssa oikea päätös. Samalla tätä postausta lukiessa tuli miettineeksi sitä, miten tärkeäksi eläin voi muodostua, mutta jossain vaiheessa oman ja hevosen/eläimen edun nimissä on pakko osata luopua. Sulle hirveästi tsemppiä, oot rohkea! :)

    VastaaPoista
  106. Mullekkin tuli tosi haikeat fiilikset. Iso ja raskas päätös. Jaksanemisia ja toivotaan että Champ löytää hyvän uuden kodin sitten taas.

    VastaaPoista
  107. Loppujen lopuksi teit kyllä oikean päätöksen. Välillä itsellenikin tuli kovin turhautunut ja apea olo kun epäonnistuitte kisoissa. Toivoin, että palaset loksahtaisivat jotenkin kohdalleen ja voisitte jälleen menestyä Champin kanssa ruusukkeita keräillen. Se olisi ollut mahtavaa, niin huikean laadukas hevonen tuo vaikuttaa olevan! Mutta teit kyllä kaikkesi yrittäessäsi saada nämä palaset paikoilleen. Selvästi huomaa miten paljon Champista välität, mutta niin selvästi näkee myös sinun kilpailuhenkisyyden ja tavoitteellisuuden. Nää kun yhdistää ja lisäksi vielä se opiskelijana eläminen, niin tää oli ehdottomasti just se oikea ratkaisu molemmille.
    Nyt Champkin saa ainakin toivottavasti vielä loistaa esteradoilla ja nauttia täysin rinnoin hyppäämisestä! Paljon järkevämpää, kuin että se olisi jäänyt harrastekäytölle kotioloihin ja kaikki se potentiaalisuus mitä ruunassa vielä on, olisi heitetty hukkaan.
    Vaikka ensin tuntuikin tosi hämmentyneeltä ja epäuskoiselta, niin arvostan Aada sun päätöstä ja rohkeutta kertoa asiat selkeästi meille lukijoillekin. Paljon tsemppejä! ♥
    Innolla odottelen myös mitä kaikkea uutta ja jännää blogissa tulee tulevaisuudessa olemaan!

    VastaaPoista
  108. Täytyy myöntää, että mulla hyppäsi sydän kurkkuun, kun näin rekkasnäpin mystorystäsi. Klikkasin blogiisi ja luinkin postauksen kyyneleet silmissä. Teksti ja varsinkin video olivat kauniita ja kuvista välittyi aito rakkaus ja ystävyys. Päätös oli varmasti raskas, mutta oikea, jos se sinusta tuntui parhaalta.
    Tsemppiä ja voimia sinulle Aada!❤

    VastaaPoista
  109. Älyttömän kauniisti kirjoitettu teksti <3 Kaikkea hyvää sulle, kuin myös Champillekin jatkoon, vaatii luonnetta tehdä noin isoja ja raskaita päätöksiä ja omalta osaltasi päädyit varmasti oikeaan sellaiseen <3

    VastaaPoista
  110. Minäkin oli jo kyyneleet silmissä tuota videota katsoessa, tää on varmasti paras mahdollinen, ja vaikein päätös teidän molempien kannalta! Hurjasti voimia sulle, oot kyllä todella rohkea!❤

    VastaaPoista
  111. Varmasti oikea päätös. Älä välitä kommenteista, joissa sinua yritetään syyllistää, syystä tai toisesta. Mielestäni on aivan oikein, että mietit itseäsi tässä tilanteessa. Meillä on vain yksi elämä, ja jokaisella on lupa tehdä siitä omannäköisensä. Sinun ei tarvitse luopua unelmistasi tai kärvistellä sellaisen hevosen kanssa kilpailutilanteissa, että koko hommasta tulee ikävää. Champ pärjää Saksassa aivan varmasti. Ehkäpä sille löytyy joku ammattiratsastaja, jonka kanssa kisatkin alkavat sujua, ja tämähän on tietenkin hevosenkin etu. Olet toki ollut kaikin tavoin esimerkillinen hevosenomistaja, sitä en kiellä missään tapauksessa.

    Ratsastus nyt on jo lähtökohtaisesti niin itsekäs laji, että tällaisissa tilanteissa on aivan turha alkaa jeesustelemaan jostain hevosen hyvinvoinnista. Jo se, että se satula menee sinne selkään, on itsekästä ja ensi sijassa ihmisen iloksi, joten miksi tätä harrastusta ei sitten voisi räätälöidä itselleen mahdollisimman sopivaksi. Ei ole mikään pakko ratsastaa sellaisella hevosella, joka ei tyydytä omia toiveita harrastuksen sisällöstä. Hevosista kyllä tässä maassa huolehditaan yleensä hyvin (ja Saksassa varmasti myös), kyllä ne pärjäävät toisellakin omistajalla. Varmasti katuisit jälkikäteen, jos olisit heittänyt unelman kisaamisesta tässä vaiheessa mäkeen.

    Tsemppiä paljon tulevaan! Itsekin juuri hevosta vaihtaneena sanon, että ratsastus on paljon kivempi harrastus, kun siitä ratsastuksesta oikeasti jää hyvä maku suuhun ja tulee onnistumisen kokemuksia. Harrastus ei ole työ, sen tehtävä on tuottaa meille iloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näimpä. Aamen. EI missään tapauksessa ole järkeä pitää hevosta joka ei itselleen sovi ja maksaa siitä 700-1000e kuussa. Ihme kommentteja nämä "hevonen on minulle ystävä en ikinä luopuisi siitä". Harrastuksen pitää olla mukavaa ja ensisijaisesti itselleen palkitsevaa. Eihän kukaan jalkapalloakaan pelaa liian pienillä kengillä ja rikkinäisellä pallolla.

      Poista
  112. Tsemppiä ihan hirveesti tulevaan!<3
    Teit varmasti hyvän ratkaisun vaikka se ei siltä välttämättä tunnu tällä hetkellä
    <3<3

    VastaaPoista
  113. Onko kilpaileminen ja ruusukkeet sinulle todella niin tärkeitä, että heivaat rakkaan hevosen sen takia? Etkö voi nauttia ystävän seurasta ilman kilpailuja? Kun ongelmia ei ole kotiympyröissä ymmärtääkseni ollut vaan ainoastaan kisakentillä. Toivottavasti olet ratkaisuusi tyytyväinen, oikeasti. Itse en olisi moiseen pystynyt. On totta, että jostakin on luovuttava, mutta se ei olisi itselläni se elämäni hevonen, rajas ystävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko olla samaa mieltä tämän kommentoijan kanssa. Itse en ikinä kykenisi luopumaan rakkaasta ystävästäni kisamenestyksen takia. Haluaisin kisata kouluratsastuksessa, mutta hevosellani ei ole siihen tarvittavaa liikettä, silti kyseinen hevonen on minulle niin rakas, että en ikinä pysty siitä eroamaan ennenkuin on aivan täysin pakko.

      Poista
    2. Kyllä - joillekin kilpaileminen on harrastuksen suola. Ei välttämättä ne palkinnot/ruusukkeet vaan ennenkaikkea se että pääsee kisoihin ja mittaamaan samalla kehittymistään sekä hankkimaan kokemustaan sitä kautta.

      Tätähän ei kaikki voi ymmärtää - lajissa kuin lajissa.
      Itse olen myös hevoseni myynyt kun ei enään resurssit kilpailemiseen riittäneet. Tiedän, että on ihmisiä jotka haluavat hevostensa kanssa vain puskailla ja painella pitkin peltoja ja kotikenttiä kaukana muiden katseilta ja sellaiset minun puolestani harrastakoon juuri kuten haluavat mutta antakoon sellaiset ymmärrystä myös niille, jotka pitävät hevosta myös muissa käyttötarkoituksissa.
      Se ei tarkoita, etteikö hevonen voisi olla rakas ja siitä välittää mutta on osattava tiedostaa myös se mitä haluaa ja mihin sen hetkiset rahkeet riittää ja tehdä rohkeita päätöksiä.

      Poista
  114. Ennenkaikkea Aada ROHKEA päätös!

    Tein saman ratkaisun viime kesänä, kun myin tuon minun kimon shetlanninponiruuna Ponin, koska sen kanssa ei päässyt näyttelyihin, joita haluan kiertää. Vähän eri mittakaava, kuin sulla mutta periaatteessa ihan sama juttu. Mikään pakko ei ollut myydä, mutta jossain kohtaa täytyy päättää, mitä harrastukseltaan haluaa.

    Nostan hattua sulle, kun teit vaikean päätöksen. Mulla on edelleen ihan mieletön ikävä Ponia päivittäin, vaikka se pääsi mielettömän hyvään ja ihanaan kotiin. Jostain hevosista ei ole kuitenkaan ikinä tarkoitus päästä yli. Uskomattoman tärkeitä näistä eläimistä tulee, Ponin myyminen oli mulle vaikein päätös tahanastisen elämäni aikana.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  115. Nousi kyllä tunteet pintaan ja itsellänikin on lemmikki ja aina kun ajattelen millaista olisi elää ilman sitä tai lähettää se pois, niin nousee kyyneleet silmiin. Ei tietenkään ole sama asia! En osaa mitenkään kuvitella niitä tunteita joita käyt läpi mutta uskon, että päätös ei ollut helppo. Uskon, että päätös oli kumminkin oikea ja tuen päätöstäsi, koska kukaan muu ei tiedä paremmin kuin sinä mikä on parhaaksi juuri sinulle tai Champille. Voimia molemmille! <3

    VastaaPoista
  116. Vaikea ja rohkea päätös, loppujen lopuksi kuitenkin varmasti molempien kannalta oikea. Paljon tsemppiä ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen! :)

    VastaaPoista
  117. Ymmärrän sua täysin ja vaikka olitte Champin kanssa hieno pari, teit varmasti oikean päätöksen. Tsemppiä tulevaan!

    VastaaPoista
  118. voih itkuhan tässä tuli tätä lukiessa❤ äärettömän paljon voimia ja tsemppiä tulevaan Aada!<3

    VastaaPoista
  119. 💗teit varmasti oikeen päätöksen😢💔💗vaikka se tuntuukin nyt pahalta💔❤mut katse vaan ylös päin ja tsemppiä Aada💜💗🐴🐴

    VastaaPoista
  120. Ihanan tunteikkaasti kirjoitit. En voi täysin samaistua, mutta luopumisen tunteen olen kokenut monesti. Joskus se on vain se paras vaihtoehto.
    Sinä ja Champ olitte aivan mahtavia ja olitte niin hieno ratsukko. Vau❤
    Uskon että tää oli sulle sekä Champille paras vaihtoehto, niin pahalta kun se tuntuukin. Toivon teille hyvää jatkoa ja voimia sulle💗

    VastaaPoista
  121. Tsemppiä Aada! Todella rohkea päätös, jota ymmärrän täysin vaikka "pelkkä" ratsastuskoululainen olenkin. Osasin ehkä jopa hieman odottaa tätä, sillä vaikken sua tunnekaan niin tiesin sun olevan todella kilpailuhenkinen ja lukiessani postaus toisensa perään epäonnistuneista kisoista, alkoi muakin harmittamaan. Tuli mieleen tätä lukiessa oma tilanteeni aika tasan kolme vuotta sitten, jolloin luovuin hoitohevosestani ja ahkeran tallitytön, joka teki ihan mitä tahansa käskettiin, roolista vain tunneilla käyvään tallin vaihdon yhteydessä. Tää kolme vuotta on ollu mun parhaat vuodet hevosten suhteen, vaikka tavallaan kaipaankin sitä tallityttöminääni. Yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Ja usein se aukeava ovi on parempi.

    Olitte Champin kanssa upea pari ja teidän välinen rakkaus paistoi tänne ruudun toiselle puolelle. Hieno hevonen, joka varmasti oli sulle kaikki kaikessa - sanokoon anot mitä tahansa. Alkaa itseänikin tässä itkettämään. Toivottavasti löydät itsellesi sopivamman hevosen! ♥

    VastaaPoista
  122. Tsemppiä Aada! Varmasti tosi raskas päätös. Champin lähtö tuli mulle kyllä täysin odottamattomana yllätyksenä, ensin ajattelin että lähdette yhdessä Saksaan, Champ vain meni vähän edeltä :D
    Oon aina ihaillut sua ja on ollut tosi rohkeeta kirjottaa näistä asioista blogiin, niinkuin se joulukuussakin julkaistu vähän henkilökohtaisempi postaus.
    Toivon todella paljon, että löydät uuden heppakaverin jonka kanssa kisailukin sujuisi ja toivottavasti Champkin löytää uuden hyvän kodin!
    Vielä kerran tsemppiä <3

    VastaaPoista
  123. <3. Silmät valuen luin tekstin..

    VastaaPoista
  124. Vau. Hieno päätös vaikka raskas. Tämä on minusta sitä aitoa ymmärrystä ratsastuksesta ja hevosista - ei sitä tarvitse hokea kuinka tärkeä Champ on sinulle, sen näkee jokaisesta kuvasta, videosta, tekstistä - kaikkialta. Ken ei sitä ymmärrä ei myöskään ymmärrä hevosista, eläimistä ja siitä, kuinka luopuminen ja vaikeat ratkaisut kuuluvat elämään.
    Ei ole sanoja tuskaasi mitä kärsit nyt - mutta sinulla on lähipiirisi joka kannustaa. Raskaimmat päätökset ovat yleensä kuitenkin niitä oikeita. Toivoisin, että useammalla hevostytöllä ja -pojalla olisi samaa rohkeutta mitä sinulla. Uskalsit katsoa tosiasioita silmiin ja uskalsit tehdä päätöksen. Se jos mikä on hevosmiestaitoa.

    Tsemppiä tulevaan!

    VastaaPoista
  125. Itse olen ollut hyvin vastaavanlaisessa tilanteessa ja niin kuin itsekin sain silloin kuulla ja kokea niin kaikkea aikansa ja kaikella on tarkoituksensa. Champ on varmasti opettanut sinulle mielettömän määrä asioita, mutta se ei välttämättä ole enää se oikea hevonen viemään sinua eteenpäin. Paljon paljon tsemppiä ja halauksia, nyt on varmasi todella p*ska olo, ja niin kuuluukin olla, mutta aika parantaa haavat :)

    VastaaPoista
  126. Hurjaa, sä ja Champ olitte ihan mahtava pari ja tuntuu oudolta ajatella sua ilman Pämppistä.. Hieno ja rohkea päätös, ihailtavaa että pystyit sen tekemään. Toivottavasti sun heppaelämä saa tästä ihan uuden vaihteen ja sama innostus säilyy vaikka rakas hevonen lähtikin - niinhän sitä usein sanotaan, että kun elämä sulkee ikkunan, se avaa oven.

    Voin vain yrittää kuvitella, miten raskas päätös tää sulle oli, itellä tuli tippa linssiin jo tekstiä lukiessa... Hurjasti jaksamista ja tsemppiä sulle! ♥

    VastaaPoista
  127. Jos oikeesti rakastaa osaa myös irrottaa.
    Oikein teit. Annoit itselles ja Champille uuden mahdollisuuden alottaa täysin tyhjästä.

    VastaaPoista
  128. Ymmärrän oikein hyvin Aada sun päätöksen ja on ihailtavaa, että pystyit päätöksen tekemään. Joskus ei vaan asiat mene niin kuin haluaisi ja on tehtävä raskaita päätöksiä. Sun postauksista ja videoista näkyi ulospäin kuinka paljon sä Champpia rakastit ja kuinka Champ rakasti sua, olitte mahtava pari.

    Tiedän myös kuinka raskas päätös oli sulle, kun juuri muutama kuukausi sitten tein päätöksen päästää oman rakkaan ponin viimeiselle matkalleen. Tää postaus sai oikeesti kyyneleet silmiin ja ton videon jälkeen repesin itkuun. Hurjasti jaksamisia ja tsemppejä sulle Aada! ♥

    VastaaPoista
  129. En ymmärrä miksi tällaisesta asiasta tehdä haloo, tai kritisoida Aada siun päätöstä, sillä on kyse aivan normaalista päätöksestä, joka tulee aika ajoin kilpaurheilijan eteen. Eikä siinä ole mitään pahaa tai väärää, jos haluaa kehittää itseään ja päästä eteenpäin. Sie olet ajatellut tässä itsesi, kuin hevosesikin parasta; noin laadukasta hevosta, jolla on käyttöikää vielä, ei kannata jättää harrastelu hevoseksi, se olisi epäreilua jo sitäkin kohtaan.
    Minäkin olen joutunut tekemään aivan saman päätöksen puoli vuotta sitten ja vaikka toki harmittaa kun oli ehtinyt luoda eläimeen vahvan siteen, mutta silti en muuttaisi päätöstäni. Olen saanut itse paremman mahdollisuuden kehittää itseäni, ja aina kuulumisia kysyessä, kuulen kuinka heppani kehittyy uuden ratsastajansa kanssa.
    Se myös kasvattaa ja kehittää sinua ihmisenä. Kun joutuu luopumaan, sitä ennemmin tai myöhemmin saakin jotain. Kaikella on tarkoitus, muista se. :)

    VastaaPoista
  130. Hienoa, että pystyt tekemään vaikean päätöksen joka varmasti on ihan oikea. Olet taitava ratsastaja ja ajattelija eikä epäonnistuminen Champin kanssa kisoissa tarkoita, että olet osaamaton. Osaat ajatella itsesi ja hevosesi parasta erikseen, joka on kunnioitettavaa kun kyseessä näinkin rakas eläin. Uskon että sulla on mahdollisuudet kehittyä ja menestyä tulevaisuudessa. Lainaan valmentajani sanoja "kaikki oppivat ratsastamaan, mutta ne joilla on ajatusta kehittyvät eteenpäin ja menestyvät. Koska ratsastushan on suurimmaksi osaksi tunnetta siitä, mitä pitäisi tehdä." Toivon, että näät itsestäsi tämän, sillä näin blogin kautta se meille lukijoille ainakin välittyy. Olet todella ihailtava ratsastaja ja toivotan tsemppiä tulevaan!

    VastaaPoista
  131. "Suurin ja aidoin rakkaus mitataan silloin, kun on aika päästää irti."

    Mulla on vahva tunne siitä, että sulla on edessä vielä jotain huikeeta! Elämässä on vain annettava jotta voi saada. Champ saa varmasti hyväm kodin ja sinä ystävän ja ratsun jonka kanssa kiidät kohti unelmia:) muista, että sä et epäonnistunut champin kanssa, se vaan oli osa sun tarinaa kohti tavoitteita, ei sen loppu eikä hairahdus, vaan opetus. Tsemppiä jatkoon ja uusille seikkailuille ❤

    VastaaPoista
  132. Itse olin samassa tilanteessa pari vuotta sitten, kun jätin Loton saksaan.
    Aina löytyy ihmisiä, jotka eivät ymmärrä kilpaharrastusta. Sain itsekkin osakseni tökeröitä kommentteja silloin. :)
    Jos haluaa kilpailla ja tehdä sitä tosissaan, on oltava itselle se täydellinen hevonen. Hevosen omistajuudessa kaikkein vaikeinta on osata luopua. Hevosen reiluna omistajana ja hevosta kunnioittaen, on taito osata luopua oikealla hetkellä - missä muodossa ja tilanteessa se sitten tuleekaan ajankohtaiseksi. Ymmärrän sua täysin, tsemppiä!
    Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. <3

    VastaaPoista
  133. Aada oot tosi vahva ku teet päätöksiä jotka tuntuvat hyvältä, champ varmasti nauttii "kodistaan" saksassa mut niin kyllä nautti täällä sun luonakin, mut siis onks se nyt silleeet champ ei oo enää sun ja se todennäköisesti menee myyntii? Tsemppiä Aada<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksette te ihmiset ymmärrä lukemaanne? :D

      Poista
  134. Voimia Aada❤Champ saa varmasti hyvän kodin.Toivottavasti näet Champin vielä joskus�� Olitte Champin kanssa tosi hyvä pari��❤❤

    VastaaPoista
  135. Olet rohkea ja viisas nuori nainen Aada. Kovasti tsemppiä asian käsittelyyn, teit rohkean ja varmasti itsellesi / teille juuri oikean päätöksen.

    VastaaPoista
  136. Tsemppiä nyt ja tulevaan! Ehdottomasti hyvä päätös ja tekisi mieli melkein todeta, että "vihdoinkin".

    Tiedän, että ymmärrät itsekin mutta hevosharrastus on kallista puuhaa ja jos tavotteita ja viettiä on kilparadoille - ei kannata aikaa, rahaa ja energiaa kuluttaa liikaa epäsopivan hevosen kanssa. Sen ajan, rahan ja energian voi käyttää myös mukavalla tavalla treenaten, kisaten ja kehittäen itseään.

    Itse olen myös tehnyt sen virheen ja se söi lopulta motivaation (ja rahat) siihen pisteeseen, että uutta hevosta en enää ostanut ja yli 20 vuoden aktiivinen hevosharrastus on ajautunut aika minimiin - en ole vuoteen edes kiivennyt satulaan. Ostin silloin nuoren hevosen joka ei koskaan tuntunut omanlaiselta. Hevonen oli kasvava 4v jolla oli mieletön suku ja näppärä hyppy. Useimmiten lupsakka ja huoleton, lapsellisuuksissaan hyvinkin raju.
    Kaksi vuotta sitä pidin ja uuden työpaikan minipalkalla sain sen juuri ylläpidettyä. Onneksi se ei koskaan sairastellut. Valmennuksiin eikä kisoihinkaan ollut lopulta varaa joten homma meni pääsääntöisesti kotiratsasteluksi hevosella, jonka kanssa piti kiertää kansallisia - kuten edellisen hevoseni kanssa. Kotiratsasteluksi joka ei ollut aina edes kivaa kun hevonen oli niin erilainen kuin olisin halunnut.

    Champ-ajat on varmasti opettaneet ja kasvattaneet paljon eikä hevonen muistoista unohdu koskaan. Ei pidä kuitenkaan yhtään syyllistää itseään siitä, että hevosta ei hautaan asti pidä itsellään vain koska se on "kaveri" tai "lemmikki". Tätä ei osa ihmisistä ymmärrä mutta suosittelen heillekin ajattelemaan asioita vähän toisistakin näkökulmista..

    VastaaPoista
  137. Aada musta tuntuu että et ole oikeasti onnellinen ilman champpia... mutta kunnioitan päätöstäsi❤️

    VastaaPoista
  138. Sun oma päätös, ja niin kuului tehdä minkä itse parhaaksi näkee! Toivottavasti Champ löytää sitten kun sen aika, uuden yhtä hyvän omistajan :) Hyvää jatkoa Champille Saksaan, ja sulle Aada hyvää jatkoa ihan muutenkin.
    Tuli kyllä tippa linssiin tätä tekstiä lukiessa, kirjotit hyvin.

    VastaaPoista
  139. Mun mielestä teit täysin oikean ja rohkean päätöksen ! Tsemppiä tulevaan sekä sulle Aada että Champille ! :-)

    VastaaPoista
  140. Rohkea ja varmasti oikea päätös! Hevosen omistaminen on henkisesti, fyysisesti ja rahallisesti toisinaan niin raskas harrastus, että välillä täytyy tehdä myös raskaita päätöksiä, jotta siitä saa mahdollisimman paljon irti. Tsemppiä jatkoon!

    Kärkkäistä arvostelijoista tulee lähinnä mieleen se, että todellisuuden kuva hevosen omistamisesta on hankittu lähinnä elokuvista ja Hevoshullun sarjakuvista...

    VastaaPoista
  141. Tiedän tämän tunteen hyvin. Siitä omasta rakkaasta on vaikea luopua, mutta sisisimmässään sen tietää että se on oikea päätös ❤ ei se ikinä helppoa ole. Voikun olisikin niin paljon rahaa, että voisi kaikki hevosrakkaat pitää itsellä, mutta se ei ole kuitenkaan realistista jos tässä kilpaharrastuksessa haluaa päästä eteenpäin.

    VastaaPoista
  142. Hieno teksti ja video, tuli tippa linssiin lukiessa. Päätös oli varmasti raskas, mutta varmasti hyödyksi sekä sulle että Champille. Toivottavasti Champilla menee kaikki hyvin Saksassa ja sä löydät jonkun uuden kisakaverin. Tsemppiä sulle Aada! ❤

    VastaaPoista
  143. Oli varmaan todella vaikea päätös😔Liikuttava teksti😢PALJON TSEMPPIÄ AADA💟

    VastaaPoista
  144. Myönnän, ensinmmäinen ajatus tekstin alussa oli, että eihän nyt ole aprillipäivä. Ymmärrän kyllä ratkaisusi, joskus pitää luopua ja tietää koska luopua. Tsemppiä sinulle jatkoon, ja jos mahdollista, olisi kiva jatkossakin kuulla Champin kuulumisia maailmalta. :)

    VastaaPoista
  145. Koskettava kirjoitus ja ihania kuvia.

    Itse en ole ollenkaan kilpailuhenkinen, enkä osaisi kuvitella luopuvani hevosesta kilpailumenestyksen takia. En todellakaan tarkoita tätä arvosteluna, vaan yleisenä pohdintana: me ihmiset ollaan niin erilaisia, ja hyvä niin. :) Olet mielestäni tehnyt todella rohkean päätöksen ja on hienoa, että tiedät, mitä haluat ja uskallat tavoitella sitä.

    Mielenkiinnolla jään seuraamaan jatkoa uusien hevosystävien parissa! Kaikkea hyvää ja voimia tähän tilanteeseen :) Onneksi saat kuulla Champin kuulumisia jatkossakin.

    VastaaPoista
  146. Samaistun! Hyvä, että itkultani pystyn kirjoittamaan tätä kommenttia. Noin 6 vuotta sitten sain Belgiasta osaavan estehevosen ja meille kävi tismalleen samalla tavalla, kuin teille. Ensin onnistuttiin ja napattiin ruusukkeita kaikista kisoista missä käytiin. Sitten romahdettiin ja mikään ei sujunut. En osannut ratsastaa hevosta ja se oli liian tasokas ja laadukas minulle. Noin vuosi sitten luovuin elämäni hevosesta, parhaasta ystävästäni ja ikävä on suunnaton. Kun katsoin videon purskahdin samantien itkuun ja itken vieläkin. Video toi mieleeni omalla rakkaallani viimeisen ratsastuksen ja hyvästelyt. Tiedän, se vie aikaa kun pääse yli, mutta "aika parantaa haavat" sanonta pitää kyllä paikkansa. Kaikkea hyvää sinulle Aada! <3

    VastaaPoista
  147. Suurinta rakkautta on päästää irti, kun semmoinen tilanne tulee! Todella rohkea päätös, mitä tuskin kukaan pystyy ymmärtämään että miten saatoit antaa pämppiksen pois? Kaikkea hyvää sinulle! <3

    VastaaPoista
  148. En yleensä kommentoi blogeihin mutta nyt teen poikkeuksen. Mielestäni teit oikean päätöksen. Koska hevonen on elävä ja tunteva olento, on melkein arpapeliä kenen kanssa synkkaa hyvin yhteen ja kenen kanssa ei. On aivan eri mennä vaikka ostamaan maastopyörä tarkkojen speksien kanssa. Joskus hevosen kanssa alkaa ajan myötä yhteinen tuuli puhaltamaan, joskus kemiat eivät vain kohtaa vaikka kuinka yrittäisi. Teillä kävi niin kisakentillä. Olen itse ollut samantapaisessa tilanteessa kuin sinä. Minulla oli "vääränlainen" hevonen. Luonteemme eivät sopineet yksiin. Tulin loppuaikoina useammin kyynelissä tallilta kotiin kuin en. Päädyin myymään hevoseni ja ostin uuden. Kävi todella hyvä tuuri ja nyt minulla on se ystävä, joka passaa juuri minulle, olemme samalla aaltopituudella :). Jospa sinulla käy yhtä hienosti ja onnistut jatkossa löytämään sen sopivan kisakaverin!

    VastaaPoista
  149. Ihana video❤Ja voimia Aada❤Uutinen oli tosi surullinen, vaikka itselleni ei näin ole tapahtunut, niin voin tuntea miltä susta tuntuu. Mullakin on ikävä Champpia vaikka ei ollutkaan minun hevoseni��Champ on niin ihana hevonen ja saa varmasti hyvän kodin ja silläkin on varmasti ikävä sua❤Toivottavasti näette vielä joskus❤

    VastaaPoista
  150. Heippa Aada.

    Ei tätä vain voi itkemättä lukee, tiiän tasan miltä susta tuntuu tällä hetkellä.

    Itekin hevosihmisenä joutunu luopumaan hevosesta, joka tosin jouduttiin lopettamaan 8-vuotiaana, tarhassa sattuneen tapaturman vuoksi. Paljon tsemppiä!

    VastaaPoista
  151. Ymmärrän päätöksen ihan täysin ja se rohkeutta vaatii kyllä todella! :) itse olen ollut vähän samanlaisessa tilanteessa, joten pystyn samaistumaan! Tsemppiä, oot ihana <3

    VastaaPoista
  152. Se tunne, että olet luopunut jostain sulle äärimmäisen rakkaasta varsin itsekkäistä syistä, sitä en halua edes kuvitella..

    VastaaPoista
  153. Voi Aada... Kyyneleet valuen silmistä mä kirjotan tätä kommenttia jota mun ei edes alunperin pitänyt kirjoittaa. Sulle paljon voimia❤️ Mulla on ollut juuri vastaavan lainen tilanne ja sen hyväksyminen ja siihen tottuminen on vienyt voimia. En lähde ottamaan kantaa oliko päätösesi oikein vai väärin, pääasia että se tuntui sinusta oikealta ja Champilla on kaikki hyvin❤️ Rakkaasta irtipäästäminen on tuskaa sen tietävät kaikki jotka sen ovat kokeneet💗💖

    VastaaPoista
  154. Itse olin edellisen vuonna samassa tilanteessa. 6 vuoden yhteiselon jälkeen ponini kävi minulle pieneksi enkä voinut sillä enään säännöllisesti ratsastaa. Jos mulle olisi tullut vanhan ponini lisäksi isompi nelijalkainen jolla olisin voinut treenata säännöllisesti olisi vanha ponini jäänyt seisomaan "tekemättömänä" meille. Joten päädyimme molemmille parhaaseen ratkaisuun ja vanha ponini lähti uuteen kotiin ja meille muutti uusi kauraturpa. Nyt entisellä ponillani on sopiva uusi omistaja joka huolehtii siitä yhtä antaumuksella kun minä ennen. Vaikka niin paljon se sattuukin se oli kuitenkin kaikille parhaaksi💖 Stemppiä sulle Aada, sä teit niinkuin sulle ja Champille on parhaaksi 💕

    VastaaPoista
  155. Tuli itku tätä lukiessa �� tuntuu jotenkin haikealta, mutta teit hienosti ! Moni hevosen omistaja ei olisi pystynyt tekemään tuota ❤ Stemppiä Aada sulle, sä ajattelit Champpiä ja se on sulle ikuisesti kiitollinen! Se on yks onnellisimmista hevosista, kun sillä on ollut noin hieno omistaja ❤ Voimia Aada ��❤

    VastaaPoista
  156. Oikeen päätöksen teit. Ja mä ainakin kunnioitan sitä. Tsemppiä Aada💕

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä