tiistai 24. syyskuuta 2013

#232: Unelmana oma hevonen

Olen saanut viimeisen puolen vuoden aikana melkoisen monta kysymystä siitä, miten valitsin juuri Champin itselleni ja millainen prosessi hevosen hankkiminen oli. Ajattelin nyt hieman valoittaa asiaa postauksen merkeissä, toivottavasti tästä on jokaiselle hevosta hankkivalle tai harkitsevalle edes jotakin apua.
 
Kaikki tästä heränneet ajatukset saa jakaa kommenttien muodossa!
 
Moni lukija saattaa luulla, että hevosen hankinta oli meidän perheessä ns. yhtäkkinen päähänpisto, sillä en siitä blogini puolella varsinaisesti puhunut. Ajatus omasta hevosesta (vakavasti) lähti kuitenkin vuoden 2011 kesällä, kun olin Nina Fagerströmin käytävällä töissä Stephex Stablesilla. Puhuimme Ninan kanssa oman hevosen hankinnasta ja palattuani Suomeen aloinkin katselemaan myytäviä hevosia. Kyseisen vuoden Horse Showssa Nina yritti kääntää päätäni, etten hankkisi vielä omaa hevosta - oma hevonen sitoo niin paljon, ettei mahdollisuutta ulkomaille lähtemiseen tulisi välttämättä uudelleen. Asia jäi mieleeni, joten hevosen etsiminen jäi aktiiviselta tasolta lähinnä selailuksi.
 
Horse Shown jälkeisellä viikolla (edelleen vuonna 2011) olin Tahko Areenalla viettämässä viikon  ratsastusrupeamaa kaverini Janitan kanssa. Sain yhtenä päivänä puhelun Ninalta: hän oli soittanut ystävälleen Eeva-Liisa Penttilälle (Tössä), joka kasvattaa kisahevosia Suomessa. Saisin häneltä hevosen ylläpitoon vaikka heti. En ollut uskoa kuulemaani ja tämän jälkeen soittelinkin vanhemmilleni, ratsastuksenopettajalleni ja no, kaikille, joilta tarvitsin suostumuksen asiaan.
 
Nämä kuvat eivät liity postaukseen, mutta koska en kerkeä alkaa etsimään muita ja otin nämä pari päivää sitten, julkaisen ne nyt samaan satsiin! Eli pari syksyistä kuvaa sairaslomalla olevasta Champista :)

Piude eli opettajani oli yhteyksissä Tössään, sillä he tunsivat entuudestaan ja he sopivat hevosesta, joka mulle tulisi ylläpitoon. Mennessäni käymään Tahko Areenalla loppusyksyllä sain puhelun, että hevonen tulisi Solbackaan seuraavan viikon tiistaina. Siitä eteenpäin olin Kapri-tamman ylläpitäjänä reilun puolen vuoden ajan, jonka aikana pääsin kokemaan hieman sitä arkea, joka hevosenomistajalla tulisi olemaan.
 
Kaprin lähdettyä kesäkuun lopulla 2012 lähdin melkolailla heti Hollantiin Ninan luokse Guttecoveniin. Vietin siellä viiden viikon työrupeaman, jonka aikana juttelimme eri vaihtoehdoista hevostilanteeni suhteen. Ninalla ja Alexilla oli muutamia eri hevosia, joita he miettivät antavansa mulle Suomeen (tai siis yhtä näistä). Etsin jo Hollannissa ollessani myös eri nettisivustoilta mahdollisia ylläpitohevosia ja muutamia kivoja löytyikin, tosin ne kerkesivät löytää kodin jo ennen paluutani Suomeen. Suomeen palattuani laitoin ilmoituksen ht.netin markkinoille ylläpitohevosen etsinnästä ja sainkin parisenkymmentä eri vaihtoehtoa tosi kivoista suomenhevosista ihan kivanoloisiin puoliverisiin. Kävin kokeilemassa kahta eri vaihtoehtoa, mutta kumpikaan ei sitten ollut mieleinen. Lopulta aloimme etsimään hevosta omaksi. Elettiin vuoden 2012 loppupuoliskoa.
 
Aloin "ylläpitämään" Cyra-nimistä tammaa syksyllä hieman ennen HIHSiä ja jatkoinkin tätä aina solisluuni katkeamiseen asti. Koko syksyn ajan kävin myös tunneilla kahdella eri tallilla ja vuokrasin Konsta-nimistä ruunaa. Päätimme lähteä marraskuussa (?) isäpuoleni kanssa Hollantiin katsomaan hevosia, mutta reissu ei ollut ihan niin onnekas kuin suunnitelmissa oli. Kerkesin ratsastaa ensimmäisenä päivänä kolme hevosta ja seuraavana muutaman, kunnes rysäytin nelivuotiaalla tammalla esteen yli nenillemme. Tuolta reissulta päällimmäisenä jäivät mieleen tietysti pettymys onnettomuuden vuoksi, mutta toisaalta myös tunne siitä, että hevonen löytyy varmasti joskus. Vietin tämän jälkeen neljä viikkoa liikuntakiellossa.
 
Vuoden vaihduttua olin taas takaisin hevosen selässä ja valmiina uusiin haasteisiin. Kävin kokeilemassa muutamaa myyntihevosta Suomessa ja yksi 125cm-luokkia kisannut ratsu olikin jo ostotarkastuksessa asti, mutta ei päässyt siitä läpi. Silloin olin jo epätoivoinen - eikö mikään suju tässä hevosenostojutussamme? Tuo kyseinen hevonen ei ollut kaunis, mutta sillä oli kiva hyppy. Se oli iso, enkä oikein saanut siihen otetta koeratsastuksessa. Silti se tuntui hevoselta, jonka olisin voinut omistaa.
 
Päätimme lähteä valmentajani Piuden kanssa Hollantiin uudelleen tammikuun loppupuolella. Olimme matkalla muutaman päivän ja kerkesimme näkemään monenlaisia hevosia. Ratsastin ensimmäisenä päivänä kaikki ja toisena neljä suosikkiani, joista valinta ei ollut itselläni vaikea: rakastuin ehdottomasti läsipäiseen rautiaaseen!
 
 
Moni on kysynyt, pitääkö hevosen tuntua heti omalta, kun sen tapaa ensimmäisen kerran. Olin toisen hevosen kyydissä Champin astellessa ratsuttajan kanssa maneesiin ja jäin ihastelemaan ruunan ulkonäköä. Siinä oli kaikki, mitä hevoselta halusin: valkeat sukat, rautias väritys ja läsi, uskomattoman kiva pää ja lihaksikas runko. Pisteenä i:n päälle oli ruunalla vielä jänniä pallokuvioita otsassaan!
 
Katselimme ensin, kun ratsuttaja esitti ruunan meille kaikissa askellajeissa. Ihastelin jo siinä vaiheessa ruunan hyppyä ja sitä, miten se vinkaisi hauskasti tullessaan kerran okserin. Hevosella oli todellakin hyppyvoimaa ja -tekniikkaa sekä estehevosella tarvittava, vahva ja iso laukka! Kun kiipesin itse kyytiin, vei hevonen mua suoraan sanottuna aika 6-0, enkä saanu siihen oikein minkäänlaista otetta. Piude kysyikin, uskallanko hypätä sillä, kun laukka oli niin iso aiempiin ratsuihini verrattuna. Onneksi hyppäsin.
 
Seuraavana päivänä ratsastin Champin uudelleen kolmen muun hevosen tavoin, mutta tämä oli ehdoton suosikkini. Kuntoonlaittaessa se seisoi vapaana hevosauton edessä tekemättä mitään ja oli kiinnostunut ympäristöstään. Ratsastaessani tein typeriä virheitä, mutta hevonen ei ottanut nokkiinsa vaan hyppäsi rehellisesti kerta toisensa jälkeen. Mietin, miksi hevonen roikotti kieltään, mutten nähnyt sitä ongelmana estehevosen kohdalla. Lopetettuani ratsastuksen lähes nauroin ääneen - vaikka koko hommasta ei oikeastaan tullut mitään, tuntui tämä ruuna täydelliseltä kaverilta!
 
Enää piti saada vanhemmatkin tajuamaan hevosen sopivuus. Champ oli kallein katsomamme hevonen, sillä se oli kilpaillut kansainvälisiä luokkia ja se oli selkästi laadukkain kaikista näistä. Matkalla lentokentälle koin kuumottavia hekiä, kun yritin saada vanhempani suostumaan puhelimen välityksellä ja lopulta anelin Piudea soittamaan hevosen myyjälle, että hän lähettäisi ruunan ostotarkastukseen. En olisi malttanut odottaa hetkeäkään!
 
Muutaman päivän päästä sain varmistuksen, että Champ oli läpäissyt ostotarkastuksen puhteilla papereilla. Olin kuolla onnesta ja aloinkin heti varailemaan hevoselle matkaa Suomeen. Kun maksoimme hevosen ostohinnan myyjän tilille, varmistui kaikki viimeisetkin asiat. Neljä päivää tämän jälkeen Champ seisoi Equstomin pihassa vierellään maailman onnellisin tyttö. Muistan elävästi sen jännityksen ja odotuksen, joka ilmassa oli silloin, kun näin hevosrekan kaartavan tallimme pihaan tuona helmikuisena talvipäivänä. Champ oli saapunut kotiin.
 

 
Tämä yhteinen reilu puoli vuotta on ollut paitsi elämäni antoisinta aikaa, myös ehdottomasti rankinta. Hevosenomistajan arki ei minun kohdallani ole lähtenyt käyntiin vaivattomasti, sillä Champilla on ollut jos jonkinmoista vaivaa kevään jälkeen. Olen kuitenkin kiitollinen ihan jokaisesta yhteisestä kokemuksestamme, sillä niiden avulla meistä on vähitellen kasvanut pari. Olen talutellut hevosta sen ollessa ratsastuskunnoton, kylmäillyt jos jotakin kohtaa erilaisten ruhjeiden ja haavereiden vuoksi, käyttänyt järjettömästi rahaa kengitys- ja klinikkamaksuihin sekä pähkäillyt varusteongelmien kanssa. Mistään en kuitenkaan ole katkera, kuten joku jo jossain vaiheessa oletti. Toivottavasti meillä on ensi vuonna ehjä kisakausi ja pääsisimme nytkin eroon hammasongelmasta!
 
Hevosen hankkiminen abivuonna ei ollut viisain päätös, sillä vaikka kirjoitukset eivät tuottaneet ongelmaa hevosen ollessa mukana kuvioissa, ei tulevat vuodet tule olemaan mulle helppoja. Jos haluan pitää hevosen, tulee mun käydä töissä, mutta se tulee olemaan hankalaa sitten, kun olen joskus yliopistossa. Tällä hetkellä opiskelen avoimessa yliopistossa, teen töitä ja ratsastan - aikaa ei jää yhtään ylimääräistä. En todellakaan tiedä, miten tulen selviämään sitten, kun opiskelen virallisesti, saati asun omillani - silloin maksettava on hevosen lisäksi vielä vuokrat, ruuat ja kaikki kiinteät kulut. Toivon hartaasti, että perheeni pystyisi ja haluaisi sponsoroida harrastustani vielä tulevaisuudessakin, kuten he ovat tähänkin asti tehneet ja mahdollistaneet mulle tämän upean harrastuksen elämässäni. Iso kiitos kuuluu siis heille!
 
Hevosenomistajan arki ottaa, mutta myös antaa - sen tietää jokainen hevosenomistaja. Mikään ei korvaa sitä tunnetta, minkä saa rakkaimman hevosystävänsä kanssa viettää. Nautitaan siis täysillä jokaisesta yhteisestä hetkestämme nelijalkaistemme kanssa :)

37 kommenttia

  1. Ihana postaus ja olet kyllä kauan joutunut odottamaan sitä oikeaa mutta on ihanaa että löysit itsellesi sopivan ystävän <3 nauttikaa joka hetkestä

    VastaaPoista
  2. Jos ei ole liian henkilökohtainen kysymys, maksoiko champ alle vai yli 50t ?

    Itselläni on elämäni hevonen alla, mutta ei omaa nimeäni papereissa. Jonain päivänä toivon, että myös minulla olisi omaan (tähän) hevoseen mahdollisuus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kerro hevosen hintaa täällä millään tasolla, ymmärtänet varmaan :)

      Toivottavasti sulla on siihen mahdollisuus, uskon kyllä, että kovalla työllä kaikki on saavutettavissa!

      Poista
    2. Jokaisen oma juttu, mutta miksi ihmeessä hevosen hinta tuntuu olevan joku valtionsalaisuus? Pelkäävätkö epävarmat ihmiset sitä että jos hevonen ei olekaan maksanut puolta miljoonaa saa haukkuja? Sehän on hieno asia jos on saanut edullisesti toimivan pelin...jokainen voi tutkia hevosten hintatasoja hollannissa tmv eri tasoilla, 8-10v ruuna joka hypännyt 130luokkia, ilm ei millään huippumenestyksellä ja ilm ei ole ajateltu sen olevan isojen luokkien hyppääjä, maksanee alle 15, ehkä jopa lähempänä kymppiä jos jratsastettavuus, terveys rmv ei ole ihan huippua, on vähän pienempikokoinen tai suku ei ole täysin tunnettu.

      Poista
    3. Se ei ole epävarmuutta, se on kotikasvatus, jonka ansiosta mulla ei ole tarvetta huudella ns. ei-julkisia asioita tuntemattomille. En tiedä onko se epävarmuutta, että täytyy olla tietoinen jokaisen raha-asioista ja yksityiselämstä? Tiedä sitä, jokainen tyylillään :)

      Mulle on pienestä pitäen opetettu, etten jaa meidän perheen raha-asioita henkilöille, joille se ei kuulu. En tiedä itsekään esim. vanhempieni palkkatasoa, talomme hintaa tms. koska ne eivät ole mun asioitani, eikä niitä mulle kerrottaisi. En ole kertonut monille IRL kyselleillekään henkilöille champin hintaa, koska se ei ole heidän asiansa. Ja vanhempani ovat erikseen pyytäneet olla kertomatta - maailma kun on täynnä katkeria ja kateellisia ihmisiä.

      Ja mitä päättelyihisi tulee, ne saattaisivat hyvin kuvastaa kuvailemaasi tilannetta, mutta Champin kohdalla menivät aikalailla metsään ;) Halvalla me se saatiin tasoonsa, sukuunsa ja kisatuloksiinsa nähden, mutta ei se nyt puoli-ilmainen kuitenkaan ollut :D

      Poista
  3. Hyvin kirjotettu teksti! Pidän peukkuja teille että Champ pysyy kunnossa - siinä kun on laatua pitkälle! :)

    VastaaPoista
  4. Voiko hevosen ostaa 15 vuotiaana ?:) onko silloin jo tarpeeksi valmis ottamaan isosta eläimestä vastuuta ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no et taida todellakaan olla valmis kun tämmöisiä täällä kyselet

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. jos kysyn vaa että onko 15 v valmis pitämään omaa hevosta niin periaatteessa sun lausees ei liity siihe mitenkää :)

      Poista
    4. Ikä ei katso ihmisen valmiuksia hevosen omistamiselle, sillä ihan hyvin vaikka yksivuotiaalla voi olla oma poni, mikäli vanhemmat ovat hyvin hevosmiestaitoisia. Itselläni oli aikoinaan tilanne, jossa vanhempani eivät tienneet hevosista mitään, mutta mulla oli heidän vahva tukensa + hyvä valmentaja, joka oli käytössä 24/7 ja sen vuoksi olisin voinut ottaa oman hevosen vaikka silloin 15-vuotiaana. Toisaalta ilman vanhempien tukea tai ilman hyvää valmentajaa en näe siinä mitään järkeä, sillä silloin hevosenomistajuudesta kärsii joko hevonen, perhe tai omistaja itse. :)

      Poista
  5. Ei saa hei tehdä tälläisiä postauksia, mulla on ihan hirvee hevoskuume tällä hetkellä ja tää nyt ei ainakaan helpottanu sitä..! :D Mutta ihan tosi hyvin kirjoitettu postaus, tykkäsin lukea tälläistä postausta ihan peruspostausten välissä.

    VastaaPoista
  6. oli ihan hirmu kiva postaus ! Tee lisää tän tyyppisiä :)

    VastaaPoista
  7. Itsekin kiersin Keski-Euroopan ja Britteinsaaret hevosta etsiessä, mutta ostinkin lv'n, joka ei osannut edes laukkapohkeita, upsista.

    Toivottavasti Champ lähtee tervehtymään, sillä sen yleiskunto on selkeästi mainio, vaikka sairastelu on varmasti ottanut veronsa yleisvaikutelmastakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oho, sullahan meni ihan erilailla kuin suunniteltu! :D eiköhän me kohta jälleen olla 100% terveitä, toivotaan niin :)

      Poista
  8. Ihan älyttömän hyvin kirjoitettu! Tälläsiä vois olla vaikka useemminkin :)
    http://edistysaskeleita.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  9. Voi, mä tiedän niin tunteen kun tuntuu ettei mikään onnistu. Mulla on ollut vain ylläpitohevosia ja niiden kans on saanu repiä hiuksia ja valvoa yöt. Nyt vain vuokrahevonen joka kyllä on ollut fiksuin päätös ikinä :) ei tartte kaikkea murehtia! Champ on upea hevonen ! Muista, että kyllä sinne risukasaankin paistaa aurinko ;)
    http://pohjanmaantuulia.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vuokrahevonen on kyllä tosi hyvä vaihtoehto, jos ei halua repiä niitä hiuksiaan :D hevoseton kun on huoleton, kuten sanonta kuuluu. ja kyllä yritän muistaa tuon, kiitos! :)

      Poista
  10. mikä Konstan oikea nimi on jos saa kysyä? :D kuinka korkeata Champ on kisannut kansainvälisellä tasolla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. muistaakseni roccicone tms :D Lukee jossain viime vuoden syksyn postauksissa, ehkä elokuussa. Ja champ on kisannut ikäkausiluokkia eli nuorten hevosten kv 130-135cm :)

      Poista
  11. Jee kiva postaus ja ajankohtainen mulle! Mä kyselinkin sulta aikaisemmin Champin ostosta niin oli kiva saada enemmän tietoa! :) mä oon samanikäinen kun sä ja muakin vähän huolestuttaa tulevat vuodet hevosen omistajana, varsinkin siinä vaiheessa kun muuttaa pois.. Onneksi asun ok matkan päässä yliopistolta joten jos nyt pääsen sinne opiskelemaan niin voin asua kotona ja minulla on paremmat mahdollisuudet hevosen pitoon! Ja onneksi tosiaan vanhemmat auttavat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että sait tästä vähän infoa lisää! Kannattaa harkita oikeesti tosi tarkaan tuota ostamista, sillä itse ainakin oon yllättynyt siitä, miten paljon rahaa + aikaa tää oikeesti vie, vaikka mulla oli puolen vuoden ajan hevonen täysylläpidossa ennenkin tätä.. Mitään en silti muuttaisi, mutta JOS olisin tiennyt kaiken etukäteen, olisin varmaankin harkinnut pidempään :)

      Vanhemmat ovat kyllä kultaakin arvokkaampia <3

      Poista
  12. Kiva postaus! Oishan se kiva jos itsekkin hevosen saisi, mutta se varmaan tulee olemaan ikuinen unelma...

    VastaaPoista
  13. Aivan ihana postaus! On ihana lukea miten jonkun unelmasta on tullut totta ja haaveilla että omatkin unelmat vielä voivat toteutua :) Champilla on kyllä todella ilmeikäs pää ja en ole vielä nähnyt semmoista. Tsemppä jatkoon ja eiköhän tämä teidänkin arki ala helpottua ajan myötä! :D anunhevoselamaa.blogspot.com

    VastaaPoista
  14. Ihana postaus! Kyllä taas huomaa että sä olet hienon hevosesi ansainnut, ymmärrät mitä se ottaa mutta osaat arvostaa sitä kaikkea mitä se antaa :)) Mullakin tää tilanne että abivuosi menossa ja oma hevonen etsinnässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kiitos :) Onnea hevosen etsintään, ja kuten ylemmäs kommentoin - kannattaa harkita tarkasti hevosen ostamista tässä vaiheessa elämää, se on oikeesti aika rankkaa, kun kaikki "normaaliksi" koettu elämä muuttuu ja samalla pitää huolehtia hevosesta. Vaikka onhan tää ehdottomasti sen arvoista :)

      Poista
  15. itse tuoreena hevosen omistajana tiedän tuon maailman ihanimman tunteen, kun hevonen on virallisesti oma.<3 Meillä myöskin yksi ei päässyt ostotarkastuksesta läpi ja se heppa mihin päädyimme kyllä kuskasi minua 6-0 :D Aivan ihania kuvia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, se tunne on ehkä paras maailmassa!! :) ihanaa, että löysitte sulle hevosen :)

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat