tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 23. luukku - Lunta tupaan!

 
"Hei kaikki kamut! Tykkäsitte viimeksi niin paljon mun kavionjäljestä täällä Aadan blogissa, että päätin näin joulukalenterin kunniaksi tulla tarinoimaan teille omia mietteitäni. En mä muuten olisi tästä kalenterista mitään tiennyt, mutta Aada selitti mulle siitä tallilla yhtenä päivänä. Kuulemma samanlainen idea kuin mun omassa kalenterissa: joka päivä avataan luukku ja sisältä paljastuu herkkuja! Toivottavasti tämä on yhtä herkullinen kuin oma kalenterini, mulla on siellä sellaisia lakritsinameja..
 
Oli mulla oikeasti ihan asiaakin. Lunta on nimittäin satanut maahan! Mä en olekaan tainnut kertoa siitä, milloin näin lunta ensimmäisen kerran kunnolla. Siitä on aikaa melkein kaksi vuotta ja päivä oli se, jolloin astelin ensimmäistä kertaa hevosrekasta ulos Equstomin pihaan Suomessa. Maa oli ihan valkoinen, mutta mä en siitä välittänyt. Halusin vain äkkiä sisälle ja lämmintä päälle, koska rekassa mulla oli päällä vain yksi loimi..
 
Varsinainen hämmästys sattui kohdalle, kun mut tungettiin ensimmäistä kertaa tarhaan. Voitte kuvitella, miten mä ihmettelin sitä puolen metrin hankea siellä aitauksessa. Kaikki ihmiset nauroivat mulle, kun kävelin ympäriinsä ja pidin turpaani lumihangen sisässä päristen ihmeissäni. En tiennyt yhtään, mitä ainetta se oli, joten yritin maistella ja kaivella sitä. Ei se oikein miltään maistunut, joten aika nopeasti luovutin sen suhteen. Myöhemmin mun naapurikarsinan hevoskaveri kertoi, että ihmiset kutsuu ainetta lumeksi ja se sataa maahan aina talvisin. Silloin tietää, että pääsee pellolle revittelemään.
 


"Mä en aina tiiä miten siellä lumessa kannattais mennä silleen fiksuiten, niin menee välillä jalat sekasin!"
Tämä on nyt periaatteessa kolmas talveni Suomessa ja pakko sanoa, että mä tykkään lumesta. Suomessa on niin kamalan pimeää ja sateista aina syksyisin, etten oikein viihdy ulkona ja riehun mielelläni sen takia. Nyt kun lunta on satanut kunnolla maahan, mä en oikeastaan edes haluaisi tulla tarhasta pois. Tallityöntekijät aina huutelevat mua portilta, mutta mä vain vilkaisen niitä ja käännän pääni takaisin peltoja kohden. Yleensä mä mietin, kuinka laukkailisin villinä ja vapaana niitä peltoja ylös ja alas, uudelleen ja uudelleen. Kyllä mä välillä laukkailenkin, mutten niin villinä kuin haluaisin - Aada ei uskalla olla kyydissä muuten. Tai se kyllä väittää, ettei sitä pelota, mutta kyllä mä tiedän totuuden. Oon nimittäin tosi villi, jos haluan olla!
 
Maastoilu on ihan parasta, mutta nyt lumen tulon jälkeen se on vielä kivempaa! Mä kävelen aina kauheaa vauhtia maneesin ohi, josko Aada vaikka unohtaisi kääntää mut maneesin ovelle ja mentäisiin sitten maastoon suunnitelmista poiketen. Lumen tulon jälkeen mä en enää kyttäile maastossa mitään, koska kaikki on ihan saman väristä. En mä oikeasti mitään pelkää muutenkaan, mutta yritän vaan pitää Aadan huomion mussa, ettei se ihan huku omiin haaveisiinsa ja unohda tarkkailla ympäristöä.
 



"En mä kyllä tajuu, kun mua aina haukutaan ihan tärähtäneen näköseksi.. Nääkin kuvat on mun mielestä niin hienoja, en mä nyt niin tärähtäneeltä näytä, enhän..?!?"
Mulla on maailman ihanin maastokaveri, sellainen musta islanninhevostamma! Aika usein joudun kuitenkin maastoon yksin, jolloin pysähdyn aina hevoskaverini laitumen kohdalle ja yritän kävellä sellaista pientä puusiltaa pitkin portille asti. Aluksi mä pelkäsin sitä siltaa, koska se piti tosi outoa ääntä. Sain kuitenkin paljon nameja aina sillan toisella puolella, joten nykyään haluan mennä sinne aina itse. Aada ei tykkää tästä mun ideasta, koska sen mielestä en saa mennä omine lupineni naapurin tontille.
 
Toivottavasti me saadaan valkea joulu ja päästäisiin nauttimaan lopputalven ajan isoista hangista, koska sitten pääsen usein pellolle laukkailemaan! Mitä te muut hevoskaverit tykkäätte lumesta? Kertokaa ihmeessä omia kokemuksianne, voidaan sitten yhdessä pähkäillä kaikkea aiheen ympäriltä!"
 

18 kommenttia:

  1. Moi champ! Oon 7vuotias hannoverruuna! Mamma aina sanoo, etten koska kasva aikuiseksi hepaksi, vaikka mähän täytän ens vuonna jo 8! Tykkään lumesta ihan sikana; aina maastolenkeillä koetan puskea auratulta osuudelta sinne puskaan, mutta mamma ei anna... En ymmärrä?? Mitä pahaa siinä on, et kävelisin siellä metrin korkusessa kinoksessa. Ootko Champ muuten koskaan kokeillu tunkea koko päätäs hankeen ? Kannattaa, viilentää kivesti! Mä aina sukellan hangen syvyyksiin, jos siihen vaan on mahdollisuus, enkä todellakaan ymmärrä miks mun oma ihminen aina nauraa mulle.. Viisashan mä vaan oon, kun osaan omasta ruumiinlämmöstäni pitää huolta.

    Mukavaa joulua sinulle Champ!

    <3: Ruu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Ruu,

      Mä en ole koskaan kokeillut tunkea koko päätä hankeen, mutta pitääkin testailla nyt kun sanoit! Oottelen ensin että ne hanget tulee tänne etelään..

      Kiitti samoin sulle :)

      Terkuin, Champ

      Poista
  2. Moi Champ! Kiva kun tulit kirjoittelemaan :) Mä oon 7v esteheppa Coda, ja mun ensimmäinen kokemus lumesta oli viime talvena kun astuin Suomen maalle belgiasta. Alkuun ei lunta edes ollut ollenkaan, vaikka olikin jo joulukuu. Kyllä sitä sitten pikkasen satoi, mutta saisi kyllä tulla tänä vuonna kunnon hanget että pääsisin laukkaradalle revittelemään. Ida ei kyllä oikeen tykkää kun aina maastossa innostun, kuulema vähän liikaakin joskus, mutta sielä on vaan niin kivaa!

    Lisää kuulumisia minusta pääset seuraamaan: wwe.iddejacoda.blogspot.fi :)

    Hyvät ja porkkanan täyteiset joulut kaikille heppakavereille!

    ♥: Coda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Coda,

      Ollaan sitten ihan samiksia, kun mäkin rakastan yli kaiken mennä täysiä lumisella pellolla! Mä tiedän että mun omistaja seuraileekin sun menoas blogissa, mutta kokeilen itekin käydä kattelemassa siellä suunnalla, jos pääsen koneelle useemmin ;)

      Terkuin, Champ

      Poista
  3. Ihana Champ noissa kuvissa♥ Tosi kiva postaus:)

    VastaaPoista
  4. "Hei Champ! Vaikka en olekkaan hevonen voin tänne kirjoittaa? Olen siis puolivuotinen vasikka jostain päin suomea, en ole ihan varma.... Kiva kun kirjoitteli mä tykkäsin ainakin lukea sitä.. Voi kun olisin hevonen, mutta vasikkanakin on kiva olla, ainakin missä Minja käypi .. Vai asuukohan se tossa talossa.. No ei sen muuta.. Saan melkein joka päivä käydä ulkona ja ladossa revittelemässä pukki laukkaa..!

    Hyviä, iloisia, lumisia, porkkanoisija ja hevoisemmia joulua sulle ja Aadalle!

    T. Lyijy"
    Toissa ei oo Lyijyn oikeaa nimeä! Hyvää joulua Champ ja Aada!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Lyijy,

      Hei ihan sairaan kiva, että säkin kirjoittelit mulle! Vasikat on mun mielestä tosi söpöjä, lehmät on sitten vähän pelottavia välillä, mutta onneks sä et vielä ole niin iso! Jos tutustuisin suhun, niin en varmaan enää pelkäisi lehmiäkään niin paljon :)

      Ihanaa joulua sinnekin!

      Terkuin, Champ

      Poista
    2. Ja hyvää joulua Aada ja Champ, Ite mä varmaankin lähtisin juoksee pois, tai sitte en... Kyllä mä vähän pelkään Minjan koiraakin Pilkkua mutta se pelkää mua enemmän! T.Lyijy

      Poista
  5. Hienoja kuvia! Millä asetuksilla kuvaat? Voisitko antaa vinkkejä miten saisin hyviä kuvia mustista koirista jotka esim leikkii tai juoksee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole kuvannut koiria juuri ollenkaan, joten oon vähän väärä ihminen antamaan siihen vinkkejä :) Kuvaan aina M-asetuksella. Kiitos!

      Poista
  6. Voi eii ihania kuvia!! (jälleen kerran) Hyvää Joulua teille kummallekin!! Ps. Teillä taitaa asua lentävä hevonen ;)

    VastaaPoista
  7. nää on tosi hyvii lisää vaa tämmösii champ on hyvä kirjottaa

    VastaaPoista
  8. Hyvää Joulua! Satuin näkemään Cubuksessa vähän aikaa sitten paidan, jossa luki "Champ"
    Suosittelen sinun ostamaan sen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulle on hankittu sellainen jo kun ne tuli kauppoihin :)

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä