tiistai 5. toukokuuta 2015

#541: Täydellinen istunta vai toimiva hevonen?

Blogitallin viikon blogihaasteena on tällä kertaa oman istunnan analyysi: aihe, josta varmasti jokainen keksii jotain sanottavaa! Jos ei omasta satulassa keikkumisesta, niin ainakin muiden istunnasta - tai siltä ainakin tuntuu, näin sosiaalisen median kultakaudella ;)
 
Istunta on tienä sellainen, ettei sen korjaaminen koskaan lopu. Voit saavuttaa mielestäsi täydellisen istunnan, mutta sen ylläpitäminen vaatii työtä aivan samalla tavoin kuin virheiden korjaaminen. Jos et kiinnitä omaan olemiseesi huomiota, huomaat pian, kuinka kädet ja jalat sojottavat sellaisiin suuntiin, joiden ei pitäisi fysiikan lakien mukaan olla edes mahdollisia. Varsinkin yksin ratsastaessa oman istunnan korjaaminen saattaa herkästi painua taka-alalle, jolloin vanhat, jo korjatut virheet tai ihan uudet virheet löytävät tiensä satulan päälle. Miten siinä niin pääsi käymään?
 
Istunnan korjaaminen vaatii aikaa, motivaatiota ja hyvän valmentajan. Tuhansia tunteja toistoja ja sitä surullisen kuuluisaa kurinalaisuutta. Kun jaksat muistaa jokaisen kierroksen aikana korjata nyrkit pystyyn ja katseen ylös, olet askeleen lähempänä sitä tilannetta, jossa nyrkit pysyvät pystyssä automaattisesti. Mutta jos olet kuten minä, etkä välttämättä jaksa panostaa täydelliseen istuntaan jokaisella ratsastuskerralla, on tulos sen mukaista.
 
Tässä esimerkki siitä, miten katson alas, vaikkei leuka varsinaisesti ole alhaalla. Vuosi 2014.
Esimerkki liioitellusta ylävartalosta.. Vuosi 2013.
Ennen varsinaista istunta-analyysiä haluan ottaa pienen katsauksen oman istuntani historiaan. Joskus varhaisteininä mulla oli todella nopea kasvupyrähdys, minkä takia jalat olivat suhteettoman pitkät verrattuna selkääni. Kuten monilla muilla, tuossa ikävaiheessa myös mun istuntani kärsi pahasti. Siihen asti olin istunut selässä "ihan kivasti" eli kuten suurin osa ratsastuskouluoppilaista. Kasvupyrähdyksen jälkeen en enää hallinnut omaa kehoani samalla tavoin ja paketin kasaaminen vaati oman aikansa.
 
Siinä ehdoton apu oli ratsastuskoulutuntien aloittaminen Equstomissa vuonna 2008. Equstomissa istuntaan pureuduttiin aivan uudella tavalla. Centered ridning-oppien, Method putkiston ja vaikka minkä muun vastaavan kautta opin tuntemaan istunnan merkityksen ratsastuksessa. Opin joka tunti aivan valtavan paljon ja ratsastin parhaimmillani kolme- tai neljä kertaa viikossa istuntaopettajan valvovan silmän alla käyden samalla jumpissa, joissa istuntaa korjattiin maasta käsin. Voitte kuvitella, miten valtavasti istuntani muuttui ja miten paljon sain työkaluja ratsastukseeni. Oman hevosen myötä vuonna 2013 tunnit kuitenkin jäivät ja sen jälkeen tilanne on hieman huonontunut.
 
Tässä muuten kaikki ihan hyvin, mutta nyrkit vaakatasossa, oikea ranne vinossa ja kyynärpää irti kyljestä. Vuosi 2015.
Taas alas katsomista, oikea ranne vinossa ja kevennyksen vuoksi hieman etukumaraa. Vuosi 2014.
En missään nimessä voi sanoa, että istuntani olisi surkea - harvalla on - mutta eihän se oppikirjan mukainen ole. Periaatteessa mulla on edelleen mielessä se kaikki teoria, jota "täydellisen istunnan" saaminen vaatisi, mutta käytännössä sen tuominen ratsastukseen on jäänyt. Mielestäni pohdittavan arvoinen asia on se, kumpi on tärkeämpää: täysin moitteeton istunta vai se, että hevonen liikkuu hyvin? Okei, tietysti nämä korreloivat keskenään, mutta monesti näkee tilanteita, joissa ratsastaja istuu nätisti, muttei uskalla/osaa sen vuoksi vaikuttaa hevoseen tarpeeksi. Kuten valmentajani on hieman kärjistetysti sanonut: "mulle on ihan sama, seisotko sä päälläsi siellä satulassa, jos hevonen toimii".
 
Bloggaajat saavat usein kommenttia omasta istunnastaan, sillä pysäytetystä kuvasta on helppo muodostaa omia mielipiteitä. Se, mistä liikkeen vaiheesta ja mistä kuvakulmasta kuva on otettu, vaikuttaa todella paljon ratsastajan asentoon. Voisin lätkäistä tähän vaikka heti yli sata kuvaa tämän vuoden puolelta, joissa istunnassani olisi jotain vikaa. Se, palvelisiko tilanne ketään, onkin eri asia. Tiedostan virheeni ja korjaan niitä jatkuvasti, joten niiden jatkuva puiminen on mielestäni jopa turhaa. Olen itselleni todella kriittinen (ainakin aina jälkikäteen), enkä tietenkään pidä kuvista, joissa istun huonosti. Mutta hei, me ollaan kaikki ihmisiä ja meillä on omat virheemme, joita kehitämme!
Ongelma nimeltä vasen jalka, joka heijastuukin ihan muualta kuin jalasta itsestään. Vuosi 2015.
c. http://hipsiainen.kuvat.fi/
Ja tässä sama edestä päin kuvattuna: koko tyyppi ihan vinossa! Vuosi 2015.
c. http://hipsiainen.kuvat.fi/
Näkyvin ongelma mulla on tällä hetkellä ehdottomasti esteistunnan kanssa, nimenomaan esteiden päällä ponnistusvaiheessa. Kaikki juontaa juurensa vuoteen 2012, jolloin kaaduin hevosen kanssa Hollannissa esteen sekaan ja solisluuni katkesi kolmeen osaan. Sitä ei koskaan leikattu, jonka vuoksi se jäi 2cm lyhemmäksi ja matalammalle kuin vasen olkapää. Ollessani Equstomissa sain tämän korjaukseen loistavia vinkkejä, mutta vuosien saatossa omaehtoinen korjaaminen on jäänyt vähemmälle. Tästä syystä oikea kylkeni on enemmän "supussa" kuin vasen ja painun kokonaisuudessaan oikealle. Oikea istuinluu työntyy jopa hieman eteen ja jalka tasapainottaa hieman taakse, jolloin vasen lonkka aukeaa ja koko sen jalan profiili kääntyy ulos. Tästä pääsemme tilanteeseen, jossa varpaat sojottavat sivulle. Korjauksena ei siis riitä varpaiden kääntäminen sisään, vaan korjauksen pitää lähteä siitä, että nostan oikean hartiani ylös: en nostamalla hartiaa, vaan sen alapuolelta kyljen yläosasta kainalon alta. Tällöin oikea olkapää ja käsivarsi ei jännity. Vasemman jalan korjaus lähtee siis aivan jostain muualta kuin jalasta itsestään .Ristiriitaista, eikö?
 
Toinen esteisiin liittyvä istuntavirhe on ylävartalon liiallinen myötäys. Ajaudun helposti niin sanotusti makaamaan hevosen kaulalle esteiden päällä varsinkin, jos lähden hyppyyn yhtään ennen hevosta. Virhe on helppo korjata: ponnistusvaiheessa pitää aktivoida omat vatsalihakset ja pitää katse hyvin ylhäällä esteen takana. Kun ylävartalo on pystymmässä, on hevosenkin helpompi hypätä esteet puhtaasti. Saan usein kuulla, että "tuolla ylävartalolla hyppäisit GP-luokkaa, mutta nyt nää esteet on 80cm..". Myödätä toki pitää, mutta sitä varten on olemassa kädet!
 
Positiivista: katse jo hyvissä ajoin seuraavalle esteelle. Pitää kuitenkin varoa, ettei ylävartalo lähde liikaa katseen suuntaan! Vuosi 2015.
Liikaa myötäämistä, niin kädellä kuin ylävartalolla. Vuosi 2015.
Hienona aasinsiltana pääsemmekin tarkastelemaan käsiä. Aiemmin mulla oli valtava ongelma vasemman ranteen kanssa, kun se meinasi aina olla vinksallaan ja nyrkit vaakatasossa. Nykyään ongelma ei ole enää niin akuutti ja nyrkitkin pysyvät suhteellisen hyvin pystyssä, varsinkin ohjien ollessa sopivan mittaiset. Olen "aina" saanut kehuja käsieni liikkuvuudesta hevosen liikkeiden mukaan, mutta iso miinus on käsivarsieni jäykkyys. Vaikka olkapäät olisivat rennot, jännitän herkästi käsivarsiani tai olkavarsia, jolloin pehmeän tuntuman ylläpitäminen on haastavampaa.
 
Sileätyöskentelyssä huomattavin virhe lienee yläselän pyöreys eli se tilanne, kun hartiat painuvat eteen ja alas. Yliryhti on varmasti yhtä paha virhe, sillä silloin lantio on lukittuneena eikä pysty mukautumaan hevosen liikkeisiin ollenkaan. "Hartiat taakse" onkin vähän vanhanaikainen korjaustapa, sillä silloin saadaan aikaan ihminen, jonka lapaluut törröttävät selästä ja hartiat ovat jännittyneet. Oikeampi korjaustapa olisi pyöräyttää hartiat paikalleen nostamalla niitä ensin vähän, työntämällä niitä hieman taakse ja laskemalla ne sitten alas. Ja kappas, lapaluut eivät törrötä! Tätä on vaikea selittää näin kirjoittamalla, mutta eron huomaa oikeasti todella selkeästi silloin, kun sen tajuaa.
 
Vaikka hevonen ajattelee eteen-alas, ei ratsastajan tarvitsisi ;) Vai mitä?

Vielä viimeinen pohdiskeltava asia tähän postaukseen on katse. Mulla katse on sekä plussa että miinus. Esteillä katseeni on aina ollut vahvuus, sillä osaan hyvin kääntää pääni aina seuraavalle esteelle ja hahmottaa reitin hyvin. Sileätyöskentelyssä katse on taasen heikkous, sillä hyvin usein jään tuijottamaan hevosen niskaa sen sijaan, että katsoisin eteenpäin. Pakkohan se joskus on ne hevosen harjajouhet laskea, eikö ;) Pakko tunnustaa, että olen oppinut myös "hyvän" tavan pitää leuan ylhäällä ja katsella siitä huolimatta alas..
 
Mulla on istuntavirheitä on siis vaikka miten paljon, eikä ne todellakaan tähän loppuneet! Mutta kuten jo ylempänä todettu, ei itsesäälissä pyöriminen auta asiaa, vaan tärkeintä on tarttua tuumasta toimeen ja miettiä näitä asioita hevosen selässä istuessaan. Kukaan muu ei voi korjata istuntaasi kuin sinä itse :) Ja mikä tärkeintä, jokaisesta onnistumisesta ja positiivisesta asiasta pitää osata iloita!
 
Onko sinulla samanlaisia virheitä istunnassasi vai onko virheesi jotain ihan muuta?
Mikä istunnassasi on hyvää ja mihin olet erityisen tyytyväinen?
Kumpi on mielestäsi tärkeämpää: moitteeton istunta vai se, että hevonen liikkuu hyvin?

44 kommenttia:

  1. Mä katson koko ajan hevosen niskaa ratsastaessa. Eihän se siitä mihinkään suuntaan liiku tai rentoudu vaikka sitä kuinka tuijottaisi. En vaan pääse ärsyttävästä tavasta eroon! Minun mielestäni hevonen liikkuu hyvin, kun ratsastajakin istuu hyvin, mutta silti se, että hevonen liikkuu hyvin menee mielestäni hyvän istunnan edelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kanssasi ihan samaa mieltä tuosta istunnasta :)

      Poista
  2. Ratsastaessa keskityn usein paljonkin istuntaan, mutta silloin hevoseen vaikuttaminen unohtuu :D valmentajalta kuuluu usein kommenttia: "tosi kauniin näköistä ratsastusta, mutta et vaikuta hevoseen lähes ollenkaan". Tällä hetkellä suurin ongelma on vaan hartiat, aina ne valuu vähän sinne eteen...

    Mielestäni kuitenkin tärkeämpää olisi ensin saada hevonen liikkumaan hyvin(joka ei tosin surkealla istunnalla onnistu :D) , ja sen jälkeen alkaa keskittyä omaan olemiseensa selässä :)

    VastaaPoista
  3. Olen samaa mieltä edellisten kanssa. Mielestäni on tärkeää, että hevonen liikkuu hyvin, mutta sitähän ei surkealla istunnalla tapahdu. Oma istuntani on melko samanlainen kuin sinun, enkä saa sitä juurikaan korjattua (positiivistä kuitenkin ettei se myöskään huonone :D), kun ratsastan paljon nuoria hevosia ja niiden kanssa pitää olla tarkkana, että on rennosti ja vaikuttaa mahdollisimman vähän hevoseen sillä omalla hytkymisellään. Ei sitä turhaan sanota, että ratsastaja kehittyy ikuisesti. Ja hauska huomata, että myös niiltä huippuratsastajilta löytyy korjattavaa joskus enemmän ja joskus vähemmän. Todella kivasti kirjoitettu istunta analyysi, yleensä en tämmöisiä jaksa lukea, mutta tämä oli super mielenkiintoinen! :)
    Aurinkoista kevättä!
    -A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon kommentistasi! Mukava kuulla, että jaksoit lukea tekstin mielenkiinnolla :) Nuorten kanssa on kyllä oma olemisensa, vaatii varmasti vielä paljon enemmän kehonhallintaa kuin "vanhoilla" hevosilla.

      Oikein mukavaa kevättä sullekin! :)

      Poista
  4. Katson alas, etenkin kun ratsastan yksin, josta seurauksena hartiat valahtavat eteen ja yläselkä on melkein pyöräempi kuin hevosen kaula :D ryhtini paranee heti, kun katson eteenpäin, eli tavallaan syy on muualla nissä vika (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on ihan totta, että yleensä korjaus lähtee muualta kuin sieltä, missä vika näkyy selkeiten :)

      Poista
  5. Hyvä postaus! :) Harmi kun nykyään hyvin harva tiedostaa tuon ylävartalon sukeltamisen tai tietää, että se häiritsee hevosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on kyllä huono tapa ja pitäisi päästä siitä eroon.. :D

      Poista
  6. Niin monta kertaa itsekin miettineenä, kumpi on tärkeämpää, hyvin toimiva ja rento hevonen vai priima istunta. Jos yrittää itse hakea sitä täydellistä istuntaa niin voi helposti jännittää reisistä tms. jolloin myöskin hevonen jännittyy. Näin minulla herkkä reaktiivisella tammalla käy herkästi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta joka sana! Liika miettiminen jättää sen vaikuttamisenkin pois :)

      Poista
  7. Voin kyllä täysin samaistua tuohon pointtiin, ettei yksin ratsastaessa tule läheskään niin usein kiinnitettyä istuntaan huomiota, kuin taas siihen miten hevonen liikkuu. Ja jälkeen päin saa kuvista ihmetellä miten kummassa ei ratsastaessa älynnyt jotain virhettään.

    Todella kiva postaus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, se on ihan hirveää katsoa aina kuvia ja miettiä jälkikäteen, miten kivoja niistä olisi tullutkaan, JOS olisi osannut istua nätisti :D

      Kiitos!

      Poista
  8. Voi että, virheluettelo on pitkä ja osin samanlaisia haasteita kuin sullakin. En väheksy istunnan merkitystä ja vaikutusta, mutta priorisoin omassa ratsastuksessa silti hevosen liikkumista. Kukahan maailman huippukouluratsastaja juuri totesi jossain jutussa, että ei treeneissä tai edes kisojen verkassa istu oppikirjojen mukaan oikein, vaan saattaa liikkua ja muuttaa asentoa selässä hyvinkin paljon saadakseen hevosesta haluamansa irti... mielenkiintoinen aihe =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei toi on kyllä ihan totta! Tuo juttu olisi mielenkiintoista lukaista :)

      Poista
  9. Mulla on ogelmana alas katsominen ja se että mun jalka menee aina vähän liian eteen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kanssa menee jalka välillä eteen :)

      Poista
  10. Mä nojaan aina ratsastaessani aina ihan kamalasti eteen ja ratsastuksenopettaja joutuu jatkuvasti huomautteleen mulle ja sit oon sillee et hups miten mä taas nojaan eteen :D ja sitte aina unohan ohjata hevosta ku keskityn istunnan parantelemiseen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän siinä yleensä käy, että kun keskittyy yhteen, unohtaa toisen jutun. Ärsyttävää! :D

      Poista
  11. Mä katson kanssa tosi helposti hevosen niskaan ratsastaessa mutta se korjaantui huomattavasti kun harjoittelin sitä keppihevosella :D Mut tosi hyvä postaus!

    VastaaPoista
  12. Siis mulla on ihan sama ongelma jalkojen kanssa hypätessä, en tosin ole yhtä vinossa. En ole koskaa ajatellut että se voisi johtua ylävartalosta, joten kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että oli apua :) Tsemppiä korjaamiseen!

      Poista
  13. Siis mulla on ihan sama ongelma jalkojen kanssa hypätessä, en tosin ole yhtä vinossa. En ole koskaa ajatellut että se voisi johtua ylävartalosta, joten kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  14. Mun mielestä se on harmillista kun hevosen askelta lyhennetään/pidennetään kädellä vetämällä vaikka pitäisi vain istua syvemmälle satulaan ja vatsalihaksilla pitää liikettä vastaa. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä että istunnalla ratsastetaan,eisen tarvitse olla priima mutta perusasit pitää olla kunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai perusasiat tulee olla kunnossa, eihän siellä kyydissä muuten voi keikkua juuri helppo B tasoa korkeammalle. Ja olet ihan oikeassa siinä, että istunnalla ratsastetaan hevosta suurimmaksi osaksi. Konkreettinen istunta (ts. se, missä asennossa siellä selässä istut) ja istunnalla vaikuttaminen on tässä kohtaa kaksi eri asiaa eli puhut nyt eri asiasta, mistä itse kirjoitin :)

      Poista
  15. No mä aina keventäessä tarkastan kevennänkö oikeelle jalalle ja sit jään tuijottaa ulkolapaa, vaikka kyllä tunnen kevennänkö oikeelle jalalle, mut se on vaa jääny. Sit ku saan ratsastettuu hevosen peräänantoon alan hirveesti ravis nojaa eteenpäin ja kattelee hevosen niskaan. Sit kans volteilla mun sisäkylki putoo alas, mut nyt oon saanu korjattuu sitä iha hyvi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että olet saanut korjattua kylkeä! Siitä se lähtee :)

      Poista
  16. Tämä postaus selvensi minulle sen, että pidän klassisesta ratsastuksesta enemmän. Siinä mennään hevosen kanssa liikkeitten mukana; kun halutaan venyytellä [heppaa] niin silloin itekkin mennään etukumoon ja myödätään käsillä- kun halutaan hevoselta kokoelmaa niin istutaan siinä näkymättömän vertikalin kohdalla, vatsa(peppu,jalka)lihaksilla antaen ns. avut, jne jne. Minun mielestä paljon selvempää hevoselle. Olen sitä mieltä että istunnalla ja jaloilla sitä ratsastetaan kunnollisesti, niinkuin ylempänä mainitaankin. Ja että hevosen pää saisi olla ylempänä että kun alempana(riippuen toki koko hevosesta, mikä on sille mukavempaa). On muutes todettukin, että istunta tekee suuria vaikutuksia koko ratsastukseen. Istunta ja avut ja katse, ne ovat hyvin hyvin tärkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan tähän saman kuin ylemmäs: olet ihan oikeassa siinä, että istunnalla ratsastetaan hevosta suurimmaksi osaksi. Konkreettinen istunta (ts. se, missä asennossa siellä selässä istut) ja istunnalla vaikuttaminen on tässä kohtaa kaksi eri asiaa eli puhut nyt eri asiasta, mistä itse kirjoitin :) Mä tarkastelin postauksessani istuntaa siitä näkökulmasta, mitä oppikirjat siitä sanovat, en siis istunnalla vaikuttamista. Mielestäni istunnalla vaikuttaminen on ratsastuksessa oikeastaan 99% tekemisestä.

      Mielenkiintoinen aihe tuo klassisen ratsastuksen ja ns. englantilaisen ratsastuksen erot, varmasti tätä pohtisi pitkään. Esimerkiksi se, että mennään itse etukumaraan - auttaako hevosta oikeasti menemään paremmin alas vai tekeekö hevosesta vain etupainoisen, lapojen päällä makaavan? Vähän niin kuin tuossa mun esimerkkikuvassa, jossa itse olen etukumarassa ja hevonen on siksi etupainoinen. Kiinnostavaa pohdintaa, eikä varmasti oikeaa tai väärää vastausta ole :)

      Poista
  17. Itse laitan tähän nyt vain pari virhettä. Katson hevosen niskaa tai päätä, kantapäät nousee yläs ja varpaat saattaa sojottaa sivuille sekä volteilla ja ympyröillä istun huonosti eli nojaan jännästi voltin sisälle päin.
    Ja on tärkeempi että hevonen liikkuu hyvin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä virheiden korjaamiseen! :)

      Poista
  18. Mulla on kanssa hurjasti tekemistä oman istunnan kanssa, mutta etenkin tosi tutulta kuulosti toi: "tuolla ylävartalolla hyppäisit GP-luokkaa, mutta nyt nää esteet on 80cm.." :D

    VastaaPoista
  19. Mun kevennys on jotain niin hirveetä. Näytän joltain keikkuvalta lahnalta :D Johtuu siitä että jalat liian edessä. Ja katon myös vuokriksella aina niskaan, aina. Katson koko ajan että asettuuko se sisään ja onko pää muodossa, varsinkin kun teen voltteja harjoitusravissa... :) Ennen nojasin liikaa taakse mut nyt sekin on korjaantunut. Kiva kirjotus ja toi sun vasen jalka on vähän hassu, kun oikee näyttäää niin hyvältä :) (ei siis pahalla :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keikkuvalta lahnalta, päivän naurut :D !!!! Kiitos paljon ja tsemppiä korjaamisiin :)

      Poista
  20. Sun istunta on kyllä tosi hyvä verrattuna siihen minkä verran pääset käymään tunneilla ! Itselleni on oman hevosen kanssa muodostunut talven aikana tuollainen samanlainen pyöreä yläselkä ja voijuku sitä ryhtiä on vaikea alkaa korjailla nyt kun on ratsastanut kasassa koko talvikauden :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, tuttu tunne tuo korjausjuttu :D Tsemppiä treenaamiseen!

      Poista
  21. Valmentajani sanoo että perusistuntani on suht hyvä mutta pehmeys puuttuu..

    VastaaPoista
  22. Hei! Tuli vaan mieleen että mikä on korkein Champin kanssa hyppäämäsi este? :)

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä