keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

#574: Epävarmuus iski

HUOM! Lisään videon postaukseen, kunhan se on latautunut YouTubeen.
 
Meillä on nyt menossa jonkin sortin taantuma esteratsastuksen osalta. Kotona Champ on hypännyt ihan hyvin, mutta vieraissa paikoissa se on alkanut jännittämään ja eräänlainen oravanpyörä on saanut alkunsa: jännitän jo etukäteen sitä, miten hevonen suhtautuu uuteen paikkaan ja muutan ratsastustani, johon hevonen tietysti reagoi heti.
 
Kyseessä on ikään kuin itseluottamuspula, niin hevosella kuin kuskillakin. Varsinkin Champ on tullut epävarmemmaksi muissa paikoissa, koska se ei pysty varmasti luottamaan siihen, mitä siltä haluan oman säätämiseni vuoksi. Asiaan on ehdottomasti vaikuttanut talvella akuuttina ollut mahahaava, joka on jättänyt hevoselle jonkinlaisen kipumuistin. Champ rakastaa hyppäämistä ja haluaa tehdä sitä, mutta koska maha on ollut kipeä, on hyppääminen ollut ajoittain varmasti epämukavaa. Kesäkuun alussa mahahaava diagnosoitiin vihdoin parantuneeksi ja nyt olemme enää normaaleilla varotoimilla liikenteessä (kisojen yhteydessä lääkitys).
 


Tässä näkyy hyvin, miten Champ oli aluksi ihan "lukossa": sen niska on ihan kivikova, selkä alhaalla.
Aluksi puomitkin ylitettiin näin..
.. mutta vähitellen hevonen rentoutui edes hieman.

Champin jännittyneisyyden näkee todella selkeästi kotipaikan ulkopuolella. Se on maasta käsiteltäessä todella rauhallinen ja rento, mutta kun siltä alkaa vaatia jotain ratsailla ollessa, on hevonen heti aivan selätön. Selkään tilanne tuntuu siltä, että ruuna pyrkii varomaan vatsalihastensa käyttöä estääkseen mahaan sattumisen kipumuistista johtuen, mistä johtuen se ei ota selkää ylös. Riders Innissa ollessamme vajaa kaksi viikkoa sitten alku oli juuri tällainen: hevonen liikkui aluksi kaikissa askellajeissa selkä aivan kivikovana. Tuntui kuin olisin istunut tasaisen puupöydän päällä, jossa oli kiinni neljä liikkuvaa jalkaa. Voitte kuvitella, ettei tuo tunne ollut kovin mieluinen. En osaa sanoa, miksi Champ on juuri Riders Innin ulkokentällä todella jännittynyt - maneesissa tuota ongelmaa ei ole. Tosin maneesissa ei ole koskaan ollut vesimattoja, toisin kuin ulkona. Viime kerralla tavallisen vesimaton lisäksi kentälle oli pystytetty vesimattohauta eli vesihaudan mittainen ja näköinen matto. Champ oli aivan järkyttynyt, eikä suostunut aluksi menemään edes normaalin vesimaton lähelle. Pysäytin sen kerran maton eteen, enkä antanut sen liikkua taaksepäin, jolloin ruuna meni hetkeksi samanlaiseen asentoon, jossa kissat venyttelevät (etujalat suorana edessä, maha melkein maassa, takajalat normaalisti). Istuin selässä melko hämmentyneenä.
 
Hyppäämistä ajatellen lähtökohdat olivat siis melko surkeat. Piude totesikin aluksi, että meillä on ihan koko ilta aikaa: mennään puomin yli niin pitkään, että hevonen (ja minä) uskaltaa hengittää. Esteet pysyivät muutenkin koko tunnin ajan todella matalina, suurin osa esteistä oli 90cm ja muutama metrin ja 110cm.
 
Tässä kaksi loistavaa havaintokuvaa siitä, kun hevonen hyppää ilman selkää vs. selän läpi! Tässä siis ilman.
Ja tässä jo vähän pyöreämpänä, joskaan ei vieläkään kunnolla. Toki kuvat ovat vähän eri hypyn kohdista, mutta silti ero on suuri.

 
Aloitimme siis tulemalla laukassa puomin yli ympyrällä. Champ oli kuin täi tervassa! Se ei halunnut edetä mihinkään, vaan laukkaa piti ylläpitää koko ajan jalalla ja istunnalla. Jos olisin hellittänyt yhtään, olisi ruuna pysähtynyt siihen paikkaan. Pelkästään jo alun puomityöskentelyn jälkeen hevonen hikosi kuin uitettu koira vaahdoten nahkaremmien alta kunnolla. Fyysisesti emme todellakaan olleet tehneet juuri mitään, joten tästä huomasi hyvin, miten paljon Champ stressasi tuota tilannetta. Valittelin Piudelle sitä, miten vaikeaa mun on ratsastaa hevosta vieraissa paikoissa, koska kotona se on aivan erilainen: etenee, imee esteelle ja on aina pelastamassa ratsastajan virheitä. Lopulta Piude käski mun istua harjoitusraviin ja ottaa rintaremmistä kiinni molemmilla käsillä nostaen samalla jalat irti hevosesta. Hän halusi näyttää, ettei hevosen liikettä tarvitse jatkuvasti ylläpitää - Champ kyllä etenee, vaikken puskisi sitä joka askeleella itse. Tämäkin on itselleni näissä tilanteissa tyypillistä: kun hevonen on hidas ja jännittynyt, patistan sitä lisää ja vien siltä viimeisenkin tilan liikkua "vapaasti", jolloin se käy entistä haluttomammaksi. Äh!
 
Videolta näkee hyvin kaikki hypyt, joten en selitä niistä sen kummemmin. Nostimme puomin pieneksi kavaletiksi ja tulimme sitä molemmista suunnista, jonka jälkeen jatkoimme samalla idealla vihreällä pystyllä. Oli muuten hankalaa! Kun hevonen oli jännittynyt, ei se imenyt esteille, eikä hypännyt selän läpi. Hypyt olivat aivan hirveitä selkään ja siltä ne myös näyttävät videolla.. Ihan tekee pahaa katsoa. Kun hevonen oli astetta rennompi pystyllä, vaihdoimme tehtävän punaiselle okserille toistaen samaa ja lopulta lisäsimme aina muutaman uuden esteen perään. Koko ajan tarkoituksena oli saada hevonen rennommaksi ja paremmin yhteistyöhön.
 


Seis - kolme askelta - seis - kolme askelta - jne -taktiikalla vesimaton luokse, eikä yhtään kieltoa! Jee :)

 
Vaikka Champ ei ollut millään tavalla hyvä (koko kesänä se ei ole ollut Riders Innin ulkokentällä hyvä, vaan oikeastaan todella huono), en voi kehua omaa ratsastustani yhtään sen enempää. Tällaisissa tilanteissa multa loppuu työkalut ja yritän ratsastaa hevosta samalla tavalla kuin kotona, mikä ei tietenkään toimi alkuunsakaan. Esimerkiksi kotona voin hyvin tehdä hevoselle ennen estettä pidätteen äänellä sanomalla "hoo", jolloin ruuna malttaa puolikkaan askeleen ja paikka osuu täydellisesti. Tuolla viimeisellä radanpätkällä näkyy hyvin tilanne, jossa sanon hevoselle paria askelta ennen sarjan a-osaa "hoo" ja Champ pysähtyy esteelle. Se ei kieltänyt, vaan pysähtyi, koska pyysin sitä odottamaan. Kuulette hyvin Piuden kommentit videolta: "Ei tämmöisiä hou-ääniä. Se toimii nyt vaan juuri niin kuin sä teet. Älä käy sen kimppuun, anna ihan pitkä ohja. Se tulee epävarmaksi". Kävelin pari metriä pitkin ohjin ja tulin uudelleen, ilman ongelmaa.
 
Muutimme loppuosassa hieman mun ratsastusta niin, että jokaisen esteen jälkeen mun piti ratsastaa eteen kunnolla ja sitten vain odottaa seuraavaa estettä. Viimeisillä kierroksilla Champ alkoi olemaan enemmän oma itsensä ja sain ihan pitää sitä esteitä kohden, joskin hypyt olivat edelleen normaalia selättömämpiä ja kulmikkaita. Jostain se Champin taistelutahto kuitenkin kaivautui ainakin hetkellisesti esiin, sillä kerran tulimme todella pohjaan punaisen okserin, mutta hevonen kirjaimellisesti kiipesi siitä yli kiltisti.
 




Maailman parhain <3
Champ on vähän sellainen draamaqueen. Kun se päättää pelätä tai jännittää jotain, tekee se siitä aika ison numeron, kunnes se pääsee asiasta yli ja sitten homma onkin "ihan sairaan siistiä". Näin kävi myös ison vesimattohaudan kanssa - aluksihan ruuna ei mennyt pariakymmentä metriä lähemmäs, mutta lopulta se seisoi vesimattohaudan päällä ja leikki sen päällä olevalla vedellä. Ruuna on kuitenkin luonteeltaan sen verran utelias, että pelästyessäänkin se yleensä poikkeuksetta kääntyy outoa asiaa kohden ja lähtee sitten varovasti itse asiaa kohden, pöristen toki samalla kuin mikäkin torvi. Parempi näin kuin niin, että ratsu pakenisi paikalta täysin sokeana millekään.
 
Paljon olisi kerrottavaa muustakin hevosarjesta, mutta nukkumatti kutsuu sänkyyn ja kahden viikon univelat vetävät väkisinkin silmiä umpeen. Tulevat viikot ovat mulle tosi kiireisiä, sillä töissä vietetään välillä yli 45 tuntia viikossa, siihen päälle hevosen ratsastukset, blogijutut ja olenpa vielä luvannut majoittua valmentajani talossa hoitaen hänen hevosien, koirien, kissan ja muiden eläinten ruokinnat ja tarhaukset sen mukaan, miten omilta töiltäni ehdin. Ei siis kauheasti ylimääräistä aikaa! Onneksi elokuussa on loma - jonka olen onnistunut buukkaamaan täyteen, mm. lähtemällä pienelle Euroopan kiertueelle käväisemään parilla tallilla Saksassa, Sveitsissä ja muuten vaan Italiassa. Heh :) Sitä odotellessa!

35 kommenttia:

  1. Voi, tiedän tunteen. Dee toimii nyt vatsahaavajuttujen jälkeen ihan samalla tavalla ja se ei myöskään koskaan ole ollut hyvä Riders Inn:in ulkokentällä. Hassua, tätä tekstiä lukiessa tuli tunne, että luen Deestä. Mutta kyllä tämä tästä, uskon niin. Välillä on valoa tunnelin päässä :) tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa, onpa jännä! Toivottavasti molemmat hepat palaavat normaaliin muottiin pian :)

      Poista
  2. Mä olen myös lähdössä Saksaan elokuussa :) minne päin meet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tiedä missä se paikka on, jonne lopulta päädyn, mutta lennän Dusseldorfiin :)

      Poista
  3. Onkohan toi vesimattojuttu pahempi oikeasti sulle? Tunnut itse pitävän sitä mielettömän pahana juttuja, joka varmasti lannistaa myös hevosta.. Tyyliin champ sattunut kerran kieltää vesimatolle, oot pelästynyt ja nyt sit kokoajan psyykkaat hevosta pelkäämään sitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla itselläni oli juuri vastaava ongelma: Pelkäsin itse että poni kieltää vedelle ja tottakai se aina kielsi. Sitten kävin kokeilemassa hevosta ja valmentaja sanoi että ohjat pitkänä pitää tulla vedelle niin nähdään onko se mussa vai hevosessa vika. No mussahan se oli. Mä siis aiheutin ponille sen vesipelon. Sen jälkeen kun olen tietänyt että hevonen menee sen veden niin ikinä ei ole kieltänyt.

      Poista
    2. Ensimmäiselle anonyymille: "Pelätä" on tässä kohtaa väärä ilmaisu, mutta kyllä, mahdollisen kiellon ajatteleminen toki edesauttaa hevosenkin reaktiota ja olen tiedostanut asian varmasti yli viiden vuoden ajan. :)

      Toiselle anonyymille: Kiva, että selvisitte ongelmasta :)

      Poista
  4. Kuinka pitkä loma sulla on? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinaista lomaa yhteensä neljä viikkoa, mutta esim. ennen ensimmäistä lomaviikkoa olevalla viikolla mun vika työpäivä on torstai, eli siitä tulee jo puoli viikkoa melkein lisää :) Plus mulla alkaa koulut kesken loman eli periaatteessa varsinaista lomailua on kaksi viikkoa, töihin palaan siten syyskuussa.

      Poista
  5. Tuola on niin hyvät puitteet ratsastaa ja kuvata! Nämäkin kuvat ovat todella hyvin onnistuneita! :)

    VastaaPoista
  6. Meilläkin on esteillä itseluottamuspula, yksien epäonnistuneiden estekisojen jälkeen (oli myrskykeli, esteet kaatuili itsekseen..) ollaan otettu vaan hylkyjä kisoista. Viimeisimmissä estekisoissa poni oli super verkassa, radalla molemmat mentiin lukkoon ja tipuin sitten kolmen esteen jälkeen. Valmentaja pisti mut vielä hyppäämään verkassa, vaikka päätettiin ettei mennä 90 ollenkaan, niin kaikki onnistuu.. Onneksi mulla on pienikokoinen valmentaja, joten sovittiin että se hyppää ponilla seuraavat kisat, jos se auttaisi asiaan. :) Koulukisoissa ei oo mitään ongelmaa.
    Toi dramaqueen kuulostaa niiin tutulta:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi, toivottavasti pääsette pian tuon vaiheen yli! Tsemppiä :)

      Poista
  7. Ite kävin hetki sitten ekaa kertaa riders inn:ssä hyppäämässä. Pohjat siellä on kyllä aivan mahtavat! Ja esteet hienot! Heppaa tosin jännitti ne jonkin verran ku oli niin erilaisia ku oman tallin esteet, mutta hyvää harjoitusta sai :D

    Mulla olis postaus idea sulle! "Kisaohjeita for dummies" Siis kun itse olet aika rutinoitunut kisaaja niin kaikki siihen liittyvä on sulle varmasti aika selvää, mutta itse haluaisin käydä jonkinlaisissa pikku kisoissa seurakisoissa tms. mutta ongelma on, että en tiiä yhtään miten homma lähtee käyntiin. Mistä löytää ylipäätään kisoja mihin osallistua, mistä tietää mihin kisoihin saa osallistua, miten ilmoittautumiset tehdään, kuinka aikasin kisapaikalta pitää ilmestyä, pärjääkö kisoissa ilman groomia tai muuta apua, mitä kisapaikalta saavuttaessa tapahtuu, mistä tietää mitä eri arvostelut tarkottaa jne jne.

    Kiinnostaisi aloittaa jonkinlainen kisaaminen, mutta omalla tallilla kukaan muu ei ole millään tasolla kiinnostunut mistään kisaamisesta enkä oikein tunne kisaavia ratsastajiakaan. Olen toki netistä lukenut kaikenlaista ja sääntöihin yrittänyt hieman perehtyä, mutta nekin on niin jotenkin hankalasti ja ympäripyöreästi kirjotettu, että olisi kiva jos joku kertoisi asiat "selkokielellä" :)

    Mukavaa kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anon kaa samaa mieltä! Vois meille ei vielä kisaajille ja pari kisaa käyneille olla hyötyä. Miksi ei muillekin!

      Poista
    2. Kiitos vinkistä! Tää voisi olla hyvä idea, jos vaan tekisin sen omasta näkökulmastani: varsinaisesti mitään yleismaallisia ohjeita en voi tehdä, kun en koe olevani itsekään niin taitava muita neuvoakseni :)

      Poista
  8. Hah, Champ näyttää ihan ponilta tossa vikassa kuvassa! :D

    VastaaPoista
  9. Auttaisiko jos hyppäisitte muutamissa kisoissa normaalia pienemmän luokan joka olisi kummallekkin helpompaa ja se siten auttaisi sun kisajännitykseen kun tiedät, että korkeus on teille kummallekkin helppo? :) Toivottavasti ymmärsit mitä haen takaa :D tsemppiä kisoihin ja ootte vaikeuksista huolimatta tosi hieno pari! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa sanoa tuohon mitään, kun ei periaatteessa ole estekorkeudessa se ongelma - jos ei päästä lähellekään esteitä :D Mutta ymmärrän kyllä pointtisi, enkä väitä, etteikö se voisi toimia :)

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. ihana toi sun paita,mistäs sen oot löytäny? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitini osti sen mulle joskus Viron Bershkasta (tms, miten kirjoitetaan?) ja se on mulle niin pieni, että siitä tuli tallipaita :D

      Poista
  13. oon kuullu jo parilta ihmiseltä, että hyppääminen on ollu haastavaa tuolla riders innissä. Ite veikkaisin, että toi valkonen hiekka on niin kirkas (varsinkin jos aurinko paistaa), ja hevosten on hankala erottaa esteet jos on vaaleempia puomeja. Ja sitte ne vähän jännittää sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla hyvin mahdollista! Maneesissa tätä ongelmaa meillä ei nimittäin ole :/

      Poista
  14. Mulle tuli mieleen miltei vikasta kappaleesta, jossa kerrot champin olevan "draama queen", se, että oletkohan itse tehnyt asiasta juuri sellaisen, kun mitä kuvailet champin olevan asiaa kohtaan ?:-) Haen sitä, että jospa se draamaqueen istuukin siellä satulan päällä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan totta sekin, mutta hevonen on ollut ihan alusta asti sellainen, se on osa sen luonnetta. Tosi helppo ja simppeli käsitellä, mutta aika eläväinen tapaus :)

      Poista
  15. Tsemppiä teille hurjasti! Näytätte hyvältä parilta kaikesta huolimatta ;) Minullakin on hevoseni kanssa tällainen taantuma päällä, ollut siitä asti kun sillä aloin ratsastaa, ja tuntuu toivottomalta kun valmentaja ja muut vaan neuvoo että ole nopeampi mutta rauhallisempi eikä mitään konkreettista :/ Mutta pitää uskoa ja jaksaa vaan rämpiä eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi on kyllä ärsyttävää, kun sanotaan mitä pitää tehdä, muttei mitään konkreettista! Vaikea osata korjata sitten :D Tsemppiä teille!

      Poista
  16. Semmosta välillä sattuu Aada! Epävarmuus iskee, menettää toivon ja muuta. Mut sit vaa auttaa pitää vähä "breikkii" ja työstää hevost paremmin rauhassa ja ajan kanssa ja saada itsevarmuus takaisin.

    VastaaPoista
  17. Harmillista että epävarmuus on tullut teille kuvioihin.. :/ Uskon kuitenkin että hyvät valmentajat edesauttavat tilannettanne ja saavat yhteistyönne toimimaan taas ulkopuolisillakin kentillä, lisäksi sulla on kuitenkin fiksu hevonen jolta kyllä kapasiteettia löytyy varmasti mihin vaan ja oot itsekkin ihanan yritteliäs ja selvästi halukas oppimaan uutta! Ihailtavaa on myös huomata että kaikessa tekemisissäsi näkyy se että asetat aina hevosen ensimmäiselle sijalle, eli hevosen hyvinvointi tärkeää! Monesti sitä näkee ratsastajia kisoissa jotka rankaisevat hevosta omista virheistään.. Pakko vielä sanoa, että tosi kiva ku laitat esimerkki kuvia siitä esim. miten hevonen hyppää selän kanssa ja miten ei! Nyt esimerkiksi ymmärrän eron paremmin! Muutenkin tosi paljon oon oppinut sun postauksista kuten varmasti monet muutkin. Keep going Aada! Usko itseesi, kyllä asioilla on aina tapana järjestyy!

    Ihanaa kesää ja lomaa sulle, nauttikaa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva kommentti, kiitos siitä :)

      Toivotaan todella, että nämä ongelmat lähtisivät tästä vähitellen pois. Tuntuu vaan välillä tosi masentavalta, kun alku oli niin lupaavaa, mutta sitten kaikki meni enemmän ja vähemmän mönkään. No, onneksi tää on vain kiva harrastus - ei sen vakavampaa :)!

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä