maanantai 24. elokuuta 2015

#593: Miten meni noin omasta mielestä?

Muutaman viikon kisatauon jälkeen vuorossa oli jälleen estekisat, tällä kertaa 3-tasolla hypättävänä. Matkustimme jo toista kertaa tänä kesänä Tuomarinkylään, jossa muutama kuukausi sitten emme päässeet kummassakaan luokassamme lähtölinjan ylitse. Eilinen olikin eräänlainen "kaivetaan verta nenästä" -testaus, sillä tässä välissä meillä on mennyt oikein mallikkaasti ja hevonen on toiminut paremmin kuin kuski on osannut ratsastaa: niin kisoissa kuin kotonakin. 

Sunnuntain kisapäivä valkeni varsin lämpimänä, sillä mittarin lukemat kohosivat päivän mittaan jopa 30 asteeseen. Pelkkä radankävely tuntui ylitsepääsemättömältä urheilusuoritukselta, saati itse ratsastus tai muu oheistoiminta. Varasimme onneksi mukaan paljon vettä ja hevoselle sankon, josta se sai halutessaan juoda. En letittänyt Champia kisoihin tälläkään kertaa, mutta muuten se kiillotettiin viimeisen päälle puhtaaksi ja lahjottiin porkkanoilla hyvää suoritusta toivoen. Toiveeksi jäi ;)

Ensimmäinen luokkani alkoi vasta puoli yhdeltä ja olin siinä lähtönumerolla 34. Kisatunnelmaan kuuluen paikalla oli iso joukko tuttujani sekä kavereitani, joten pääsin vaihtamaan kuulumisia ja juttelemaan niitä näitä yhden jos toisenkin kanssa. Meitä taisi olla 110cm-luokan radankävelyssä lähes koko matkan ajan mun lisäksi Erika, Milla, Heidi ja Senni. Mietimme yhdessä sopivia teitä ja radan kompastuskiviä. Verryttelyyn lähdin vasta ratsukon 20 jälkeen, mikä mahdollisti muutamien suoritusten seuraamisen. Mulle ei jäänyt kovinkaan varma olo suoritusten katsomisesta, sillä ensimmäiset kolme ratsukkoa (jotka siis katsoin) ottivat kaikki stopin ykköselle. 




Vähän taiteellisempi kuva :D
Verryttelyssä yritin saada Champin pohkeen ja ohjan väliin, mikä oli melko haasteellinen tehtävä. Kuuman sään (lue: oman osaamattomuuteni ja huonon läpiratsastuksen) vuoksi Champ oli aika pahasti pohkeen takana, mutta se reagoi kuitenkin ihan hyvin apuihin. Hidashan se oli, hitaampi kuin pitkiin aikoihin. Jo ennen hyppäämisen aloittamista ruuna raukka oli ihan vaahdossa, vaikken tehnyt juuri temponvaihteluita kummempaa työskentelyä. Yritin kävellä aina, kun mahdollista, sillä lämmin ilma verotti jaksamista.

Ensimmäiset verryttelyhypyt Champ oli vähän esteitä vasten, mutta sen jälkeen hevonen innostui hyppäämisestä. Ihanaa oli muutenkin huomata se, ettei Champ stressannut päällepäin ollenkaan, vaan oli tosi lungisti kuitenkin ympäristöstään kiinnostuneena. Sen mielestä kisapaikalla hengailusta on tullut jälleen tosi siistiä, mikä on tietysti näin omistajan kannalta erityisen mukava huomio. Mahahaavan akuutissa vaiheessa hevonen oli helposti tosi sulkeutuneen oloinen vieraissa paikoissa, mikä on nyt hävinnyt kokonaan.

En hypännyt verryttelyssä kovinkaan paljon, sillä halusin säästää hevosta seuraavaan luokkaan. Osasin ajoittaa kaiken kerrankin niin, että olin juuri oikeaan aikaan portilla! Valmistautumisvuorossa ollessani ravailin ja laukkailin kentällä esteiden ympäri ja väleistä, jotta Champ tottuisi areenaan. Se kyttäsi vähän kentän laidalla olevia rojuja, muttei onneksi ollenkaan esteitä. 





Meidän vuoron koittaessa nostin laukan ja lähestyin ensimmäistä estettä vähän pienemmällä tiellä. En ymmärrä, miten voi olla huono tuuri, sillä edellisissä kisoissamme samaisessa paikassa 110cm ja 120cm luokissa ykkösesteet olivat oikeastaan täysin samoissa paikoissa kuin nyt. Tämä oli enemmänkin mulle sellainen henkinen kynnys, sillä viimeksi emme päässeet edes lähtölinjan yli. Yritin siis tällä kertaa lähestyä ykköstä pienemmällä tiellä, jotta Champ ei pääsisi kulmaan pomppimaan ja jumittuisi sinne. Yritys ei kuitenkaan tuottanut tulosta, sillä reilu viitisen metriä ennen estettä ruuna veti liinat kiinni ja kääntyi ympäri. Olin päättänyt jo etukäteen, että jos tämä tapahtuisi, peruuttaisin hevosen esteen vierelle. Niinpä peruutin, peruutin ja peruutin. Champ hyppi pienesti kahdella jalalla, mutten antanut sille muuta vaihtoehtoa kuin peruuttaa esteen vierelle asti. Hevonen oli tästä selkeästi kummissaan, sillä tilanne oli sille uusi ja se koki sen epämiellyttävänä. 

Kun olin peruuttanut haluamani määrän, taputin hevosta ja nostin laukan uudelleen tehden pitkän lähestymisen. Mulla oli alla ihan eri hevonen: se imi esteille itse. Koko rata meni uudella yrittämisellä ilman virheitä, eikä siinä ollut oikeastaan mitään kummallista. Ykköselle ja neljännelle varmistin raipan kanssa, muutamalle tulin hieman lähelle. Näissäkin tilanteissa pidin kuitenkin tuntuman suuhun ja mahdollistin sen, että Champ pääsi hyppäämään vaivattomasti. Viimeisen esteen jälkeen olin oikein tyytyväinen: vaikka saimme yliaikaa enemmän kuin laki sallii, hyppäsi hevonen tuon alkuepisodin jälkeen tosi kivasti ja tsemppasin itsekin ihan hyvin.

Äiti salakuvasi meitä puhelimellaan.. Tässä siis ollaan Heidin kanssa kävelemässä 120cm rataa :)
Millan kanssa edustavina!
Champ oli vähän väsynyt jo.. :P

120cm-luokan radankävelyn suoritimme vähän pienemmällä porukalla melkoisessa kiireessä, sillä lähdin luokan alkupäässä. Esteet näyttivät aika isoilta, mutta rata oli tosi kiva. Ainoastaan sarjavälit olivat hieman ahtaat, mikä koituikin lopulta meidän kohtaloksemme. En ottanut verryttelyssä kuin kolme hyppyä, sillä pohja alkoi hieman pettää alta ja muuttua isoksi hiekkalaatikoksi järjestäjän lanaus- ja kasteluyrityksistä huolimatta. Champista sen huomasi siinä, että se rupesi ylihyppäämään ihan valtavasti. Se ei ilmeisesti tuntenut saavansa tarpeeksi tukea pohjasta ponnistuksessa, jolloin se alkoi varomaan esteitä ja tuli liikaa ylös. Mun oli oikeasti vaikea pysyä niissä hypyissä kyydissä. Mietin jo ennen luokan alkua, perunko starttini kokonaan verryttelyn pohjan takia, mutta päätin kuitenkin mennä yrittämään onneani. Näin kokematon kuski kun ei osaa ratsastaa tarpeeksi tasapainoisesti esteiden edessä ja takana, jotta se kompensoisi tarpeeksi pohjan mahdollisia puutteita.

Itse suoritus ei hirveästi silmiä hivellyt. Ensimmäiselle esteelle tultaessa Champ meinasi jäädä kulmaan, mutta melkoisen voimakkaan kannustukseni johdosta sillä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin mennä eteenpäin. Tein sen virheen, että jäin konkreettisesti kiinni hevoseen ja näin ollen menimme kauniisti ykkösen läpi. Ei sitä oikeastaan voi edes hypyksi sanoa, sillä jyräsimme esteen maantasalle. Tuosta en voi syyttää kuin itseäni, sillä puristin hevosta joka suunnasta niin paljon, ettei sillä ollut tilaa hypätä. Kakkoselle sain rytmistä kiinni ja hypyt olivat pyöreitä sekä ilmavia. Ilmavia tosiaan, sillä Champ tuli niin varovaiseksi, että se hyppäsi enemmän ylös kuin eteen. 

Koska olin rysäyttänyt hevosen jo ykkösestä läpi, olin ongelmissa sarjalla. Se oli okseri-pysty -sarja yhdellä laukka-askeleella, lyhyellä välillä. Tulin a-osalle asiat vähän liiankin hyvin ja heitin ohjat pois puolitoista askelta ennen estettä. Jätin hevosen kokonaan yksin. Miksi, oi miksi mun piti tehdä tuollainen amatöörivirhe? Champ totesi tietenkin, että hei, hyppää keskenäsi. Se pysähtyi estettä päin ja pudotti samalla puomit alas. Rahoittelin hevosta ja taputin sitä, sillä virhe oli todellakin täysin omani. Tuon kokoisilla esteillä hevosta ei voi enää jättää yksin, vaan jokainen askel pitää ratsastaa loppuun asti. 



Uudella yrittämällä Champ oli jo sitä mieltä, että eiköhän tämä ollut tässä - olin mokaillut tarpeeksi. Käytin raippaa kahdesti ennen hyppyä, jolloin ruuna loikkasi valtavan hypyn a-osan okserille ja laskeutui niin lähelle b-osaa, että meinasimme mennä siitäkin läpi. Onneksi hevonen oli fiksu ja pelasti tilanteen näppärästi kääntymällä esteeltä pois, sillä muuten olisin todennäköisesti päässyt maistelemaan pohjahiekkoja tarkemmin. Näin ollen meidän suoritus loppui siihen. Tulin vielä yhden jo hypätyn okserin uudelleen, jolloin Champ hyppäsi ihan hirväen ison loikan. Monet olisivat varmasti riemuissaan siitä, että hevonen hyppää isosti, mutta tässä tilanteessa lähinnä harmitti, että Champ rupesi niin varovaiseksi johtuen omista mokistani.

Tällainen työtapaturma tällä kertaa! Oma moka, enpähän voi ketään muuta syyttää. Jos olisin ollut fiksu, olisin jättänyt leikin kesken ennen toista luokkaa ja hypännyt isompaa rataa vähän paremmalla verryttelyllä muualla. Mutta kuten sanottu, nälkä kasvaa syödessä.. Positiivista oli kuitenkin se, että hevonen tuntui pääosin todella kivalta ja teki oikeastaan juuri kuten kuski käski. Ne kuskin ohjeet eivät kuitenkaan aina ole ne kaikista parhaimmat ;) Tuomarinkylä taitaa olla meille melkoinen kohtalon paikka, jossa kisat menevät aina penkin alle. 

Kaiken kaikkiaan päivä oli kuitenkin oikein antoisa, sillä aurinkoa ja hyvää seuraa riitti. Radat olivat erityisen kivoja ja kävinkin kiittämässä erikseen ratamestarina toiminutta Anttia. Juttelin hänen kanssaan jo luokkien välissä, jolloin hän kehui Champin hyppyä. Totesin siihen, että kyllähän se hyppäisi, jos olisi kyydissä joku, joka osaisi ratsastaa. Onneksi meillä on aikaa harjoitella, kun ei me tätä lajia niin vakavasti harrasteta. 

Onko sulla jotain tiettyä kisapaikkaa, jossa menee kaikki "aina pieleen"?

38 kommenttia:

  1. Voi harmi! :( mitä jos ensi kerralla menisit dumissa jonkun vähän pienemmän luokan, voisikohan se yhtään auttaa? Pääsisi ehkä helpommin eroon henkisistä möröistä. :) täytyy antaa sulle bloggaajana kiitosta, että kirjoitat epäonnistumisista ja omista virheistäsi näin avoimesti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosin videomateriaalia nästä virheistä ja epäonnistumisista ei tietenkään voi julkaista... Sehän nyt olisi ihan maailmanloppu, jos blogin lukijat näkisivät tämän täydellisyyden illuusion taakse

      Poista
    2. Kiitos Rosse! Varmasti auttaisi, mutta seuraava kerran hypätään Dumissa varmasti vasta ensi kesänä :)

      Anonyymi: Täydellisyyden illuusion? Enpä menisi ihan noinkaan sanomaan, kun tuolta tekstistä voi ihan jokainen lukea tapahtumat selkeällä suomen kielellä :) Mä tykkään julkaista kaikki videot yhtenä pötkönä, mikä on nyt mahdotonta, sillä mulla ei ole koneella videonmuonmuokkausohjelmaa (päivitin koneeseen Windows 10 -> osa ohjelmista ei toimi uudella käyttöjärjestelmällä). Jos haluat kustantaa mulle uuden muokkausohjelman, otan sen ilomielin vastaan ja julkaisen sulle vaikka kaikki videot, joita on tullut kuvattua kuluneen kuukauden aikana. Et taida tietää, miten pitkään yhden (esim juuri tämän tässä postauksessa olleen) videon lataaminen nettiin kestää: tässä tapauksessa yhden yön. En pysty varaamaan tietokonetta monen päivän latausurakkaan, jos lataisin kaikki materiaalit erillisinä videoina nettiin. Eikä mun rahatilanne valitettavasti salli tällä hetkellä uuden video-ohjelman hankkimista, joten minkäänlaista laajempaa videomateriaalia tuskin tulee vähään aikaan tänne blogiin.

      Mutta kuten sanottu, kukin näkee asiat omalla tavallaan. Jos välttämättä haluat ajatella asiasta noin perusnegatiivisesti, on se ainoastaan itseltäsi pois. Mulla ei ole mitään syytä olla julkaisematta epäonnistumisia, sillä niitähän on tämäkin blogi pullollaan. En mä ole hyvä ratsastaja, en sinne päinkään. Enkä varmasti koskaan tule olemaan.

      Välillä sitä miettii, miksi jakaa epäonnistuneita kuvia tai videoita nettiin. Tekstin yhteydessä ne ovat aina ok, mutta usein käy niin, että ne irrotetaan kontekstistaan ja esitetään muualla. Tällöin ne eivät palvele ketään. Esimerkiksi jos joku bloggaaja julkaisee kuvia hevosestaan, jossa se kieltää/käyttäytyy muuten epätoivottavasti ja sitten edessä olisi myöhemmin hevosen myynti. Blogissa näitä kuvia ja videoita avaisi teksti, mutta ne tekstit eivät välttämättä päädy ostajien silmiin asti. Onneksi mulla ei ole tarvetta ainakaan vielä pohtia tätä sen syvällisemmin, kun hevosen myyminen ei ole asialistalla :)

      Oikein aurinkoista alkanutta viikkoa sulle, toivottavasti jatkat päivääsi hivenen paremmalla mielellä tästä eteenpäin!

      Poista
    3. Pakko puuttua tähän keskusteluun, kun moni on näköjään tätä videoasiaa ihmetellyt. Etköhän voisi tällä kertaa tehdä poikkeusta omista tavoistasi ja julkaista kahta erillistä ratavideota? Jos kerran mitään muuta syytä toisen radan näyttämättä jättämiseen ei ole kuin se ettet saa laitettua niitä samalle videolle :) Niinhän suurin osa bloggaajista tekee normaalistikin että on kaksi erillistä ratavideota, ja hyvin saavat ne molemmat ladattua nettiin vaikka sitten kahtena peräkkäisenä yönä :) Postauksessa kerrottuja asioita olisi paljon helpompi hahmottaa jos näkisi myös nämä epäonnistuneet pätkät ja myös ne muutamat korjaukset mitä teit!

      Poista
    4. Niin mä ennen tein, mutta päädyin tähän nykyiseen malliin juurikin siksi, että säästän siinä omaa aikaani ja videoista tulee katsojaystävällisempiä.

      Jos en saa videonteko-ohjelmaa parin viikon aikana, pitää varmaan harkita asiaa uudelleen. Siihen asti mennään tällä vanhalla tyylillä, jonka oon itselleni paremmaksi todennut :)

      Poista
    5. Anonyymi24. elokuuta 2015 klo 11.34

      Minäpä taidan sponssata Aadalle Pinnacle Studio 18 Ultimate - videoeditointiohjelmiston - ihan vaan sen takia, ettei minun tarvitse enää lukea sinunkaltaisten kirjoittamia kateellisia panettelevia viestejä.

      Poista
  2. Meillä taas onnistuu juuri dumissa :D

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Hei tosta verkan pohjata on ollu aikasemminkin juttuu ja monet on valittanu siitä, joten ei ollu sun moka jos hyoyt ei oikeen onnistunu!!! Mut hyvin sä hyppäät kaikista Dumissa tulevien ongelmien jälkeenkin! :) Harmi kun en päässy kattomaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, pohjaa olisi tosiaan helppo syyttää, muttei se ota sitä tosiasiaa pois etten ratsastanut itse tarpeeksi hyvin. Kokeneempi ratsastaja osaisi kompensoida pohjien puutteet, mutta mä en siihen vielä pystynyt. Kiitos kuitenkin :)

      Poista
  6. No höh :( teille ei kyllä toi dumi näytä sopivan! Voiks laittaa 120cm videon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan sen videon, kunhan saan videonmuokkausohjelman ja pystyn tekemään videoita putkeen :) en osaa sanoa kuinka pitkään tähän menee - viikko vai kuukausi - sillä mulla ei ole tällä hetkellä taloudellisesti mahdollista ostella uusia ohjelmia koneeseen. Sen takia videopostauksia tms ei nähdä täällä hetkeen :/

      Poista
  7. Voi harmi, että teillä meni huonosti. Itselle kävi viikko sitten samanlailla, että heppa tuntui kivalta mutta oli vaan itse pakko mokata, kun ei vaan pää kestänyt :D tsemppiä jatkoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä harmittavaa, kun näin käy :D mutta kokemusta rikkaampana! Kiitos samoin sulle :)

      Poista
  8. Meillä menee joka vuosi Paimiossa järjestettävissä koulukilpailuissa todella huonosti. En tiedä miksi, mutta hevonen jännittää Korpimäen tallia kisapaikkana jotenkin ihan hirveästi! Tänävuonna se ei enää pukitellut ja yrittänyt viedä mua ulos radalta (mitä se on tehnyt vain tuolla viimeiset 2 vuotta), mutta jännittyi todella paljon ja sen takia tehtiin turhan rikkonainen rata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, toi on niin ärsyttävää! Champ ei onneksi jännitä Dumissa, se vaan jää helposti liikaa ylös. RidersInnissa se jännittää, siitä tulee ihan lamaantunut siellä.. :s

      Poista
  9. Miten noilla kavereilla meni kisat?? Oliks toi se sama milla kun siinä sun videopostauksessa?? :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sama henkilö :) Millalla meni oikein hyvin ja hän sijoittui 120cm luokassa! Muiden kisapäivästä voit varmasti lukea ajallaan heidän blogeistaan eli Kun omaa ei ole, Kisamatkalla sekä Heidin nelivedot :)

      Poista
  10. Harmi kun tossa kympin videossa ei näy sitä kieltoa ja peruutusta, olisi ollut kiinnostava ihan videoltakin nähdä miten ratkaisit ongelman! Ihailen, kun olet ratsastajana niin järjestelmällinen ja rauhallinen ja osaat suhtautua epäonnistumisiin niin rakentavasti. Onko kisajännityksesi muuten helpottanut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä voin tehdä niistä yhden pitkän videon sitten, kun saan videonmuookausohjelman käyttööni :) en uskalla luvata aikaa, koska siihen voi mennä pahimmassa tapauksessa pitkään! Tai sitten vaikka jo tällä viikolla - ken tietää.

      Kiitos :) kisajännitys on helpottanut todella paljon, sillä Salon kisoista asti olen ottanut aina ennen kisoja ja tarvittaessa kisojen aikana luontaistuotekaupasta saatavaa "rauhoittavaa", siis sellaista stressin ja jännityksen lievittäjää (beetasalpaaja tms?). Nyt kun tiedän, että jännitystä ei missään vaiheessa kunnolla tunne, ei jännitys ala vaikken olisi "rauhoittavia" ottanut ennen kisoihin lähtöä. Mulle on siis ollut tosi iso hyöty niistä :)

      Poista
  11. Mahtava kuulla! Olin itseasiassa se sama, joka kommenteissa sillon ehdotti rauhottavien tai "rauhottavien" kokeilemista. Nimim. kärsin todella pahasta esiintymisjännityksestä. Yliopiston seminaareissakin tullut kamalia black outeja, kun unohdan jännitykseltäni mitä piti puhua. t. sama anonyymi kuin ylempänä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos sulle vielä ehdotuksestasi :) toivottavasti me päästään jännityksestä yli kokonaan!

      Poista
  12. rakastan noita kuvia :D ! miten kukaan hevonen voi hypätä yhtä hassun näköisesti :D Harmi ettei onnistunut kisat niin hyvin, mutta kokemus on tärkeintä :)

    VastaaPoista
  13. Hei mulla on teistä kuvia noista kisoista! :) Voisin laittaa niitä sun sähköpostiin sitten kun ehdin. Mikä sun sähköpostis muuten on? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita ihmeessä! Mun sposti on aadalatti@gmail.com :)

      Poista
  14. Kuumalla säällä me kasteltiin vesipullolla hevonen aina ennen suoritusta. Eihän valkonen hevonen märkänä nyt hyvältä näytä mutta hevoselle mukavempi. Tuli energiaa kummasti :D

    VastaaPoista
  15. Kiva pstaus ja tää on mahtava blogi! Ja kiitti kun vastaat komenteihin!! Suuri KIITOS:)

    VastaaPoista
  16. Sulla on kivan perusteellisia nää postaukset :) Onko muuten tulossa HIHS-lippuarvontaa blogiisi :)? Hirveesti jo oottelen kyseistä tapahtumaa.
    T. Nelliina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) vielä ei ole tietoa lippuarvonnoista eli en osaa tarkemmin sanoa!

      Poista
  17. Moikka! Olisin tekemässä hevosvideoata. Itse kun en saa ratsastaa niin minulla ei ole mitään materiaalia ja minulla olisi kamala hinku tehdä jokin hevos video! Ajattelin kysyä sinulta luvan, saako sinun materiaalia käyttää videossa ? Iso kiitos jos saa !

    VastaaPoista
  18. Hahhah, aina ei voi mennä täydellisesti, vaikka kovin siihen aina pyritään. ;D En mitenkään iloitse kenenkään epäonnistumisista, mutta jotenkin helpottaa oloa, että myös kokenut kv-kisaheppa Champ jännittää Riders Innissä ja Dumi jostain syystä tuntuu hankalalta paikalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mulla on ihan sama! Siis ei todellakaan ole kiva, että muilla menee joskus "huonosti", mutta on kyllä tosi helpottavaa ettei ole tässä suossa yksin :) kyllä me vielä noustaan!

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä