sunnuntai 20. marraskuuta 2016

#817: Ratsastin ilman varusteita?

Lauantaiaamuni alkoi varttia vaille kuusi, kun herätyskello pärähti soimaan. Olin sopinut lähteväni tallille heti aamusta ennen päivän työvuoroa, jotta ehtisin näkemään Ruotsista asti meidän seudullemme saapunutta Rositaa. Rosita on aiemminkin vieraillut mun ja Champin luona, tuolloin ajankohta oli kesäisempi ja maisemat vihreämpiä. Mutta eihän me voitu jättää tilaisuutta välistä - harmaus ja muu marraskuun masennus sai väistyä tieltä, kun me tytöt astelimme reippaina tallille heti aamun sarastaessa. 

Olimme sopineet, että pelkkien kuulumisten vaihtamisen ohella ratsastaisin ensin hetken verran Champilla, jonka jälkeen Rosita saisi kiivetä toistamiseen ruunan kyytiin. Edellisellä kerralla kokeilimme tätä jo kertaalleen, jolloin kaksikon yhteistyö sujui mukavasti varsinkin ensimmäistä kertaa ajatellen. Kuskilla ei tuolloin ollut kannuksia, mikä tekee Champilla ratsastamisesta melkoisen paljon haastavampaa. Pakko sanoa, että nostin tuolloin hattua Rositalle, joka halusi väkisin mennä ilman ja sai hevosen toimimaan hyvin silläkin tavalla. Ihailtavaa ahkeruutta, moni olisi valinnut helpomman tien ;)

Kaikki kuvat c. Rosita (poislukien ne, joissa Rosita itse selässä, heh)

Tällaista on meidän meno aina ratsastuksen aluksi :D


Mun oma ratsastus koostui ihan perusjutuista. Champ vaikutti olevan melko energinen, mutta vähän huonosti avuilla. Sillä oli ollut edellisenä päivänä sellainen aika perusliikutuspäivä, jota ennen se oli saanut kaksi vapaapäivää putkeen. Ei siis mikään ideaalitilanne, sillä tuollainen hevonen tarvitsee lähes päivittäistä liikuntaa ihan vain siksi, että se pysyy motivoituneena ratsastusta ajatellen. Täällä etelässä on kuitenkin nyt ollut niin kamalan huonot säät, että en ole voinut lähteä esimerkiksi maastoilemaan, mikä on pakottanut mut kuluttamaan maneesin uria päivästä toiseen. Se jos joku on epämotivoivaa hevosta ajatellen.. Mutta eihän näille säille voi mitään, vielä ikävämpää olisi lähteä sateeseen ja kastua läpimäräksi. Voi olla, että me ollaan sokerista, mutta Champ vihaa yli kaiken sateessa ja tuulessa olemista. Se yrittää kääntää takapuolensa tuulen suuntaan, eikä suostu liikkumaan eteenpäin. Yritä siinä sitten ratsastaa rentouttavaa maastolenkkiä!

Näin pari päivää sitten kuvia, joissa kaverini ratsasti hevosellaan riimun kanssa. Mä olen joskus kokeilut Champin kanssa samaa, tosin ihan vain yhden pääty-ympyrän ajan ja käynnissä. Nyt, kun paikalla oli joku toinenkin ihminen (enkä siis ollut hengenvaarassa palloillessani yksin maneesissa) päätimme kokeilla samaa uudelleen. Ratsastukseni jälkeen riisuimmekin suitset pois ja vaihdoimme päävehkeiksi riimun, johon kiinnitimme narun ohjausvälineeksi. Olin todella yllättynyt, kun Champ toimi ihan samalla tavoin riimun kanssa. Pystyin tekemään sen kanssa kaiken saman, mitä suitsienkin kanssa: säätelemään laukkaa, hyppäämään, tekemään pienetkin käännökset ja muuta perusjuttua. Tokikaan se ei liikkunut samalla tavoin pyöreänä, mutta enpä mä sitä yrittänyt vaatiakaan. Olin todella yllättynyt, mutta samalla toki äärettömän iloinen tästä huomiosta.

Champ ei ollut jatkuvasti samaa mieltä tästä kuvaamisesta :D




Ihminen on yllytyshullu. Koska riimulla ratsastus sujui ongelmitta, päätimme ottaa kaikki päävehkeet kokonaan pois ja kokeilla samaa ilman mitään ohjaustehostetta. Huh! Laukkaa en sentään uskaltanut lähteä yrittämään, mutta ravissa ja käynnissä homma oli täysin hallinnassa. Pysytin jopa kääntämään hevosta pelkällä paino- ja pohjeavulla. Aika magea tunne, etten sanoisi. Jarrutusmatka oli ehkä aavituksen pidempi, siihen piti varata ravista puoli maneesia. Onneksi Champ kuuntelee hyvin ääniapuja. 

Syy, miksi uskalsin lähteä kokeilemaan tällaista "pelleilyä", oli mun omassa tavassa ratsastaa. Mulla on tapana aloittaa jokainen ratsastus sillä, että ravaan ja laukkaan maneesia ympäri pitkin ohjin ja annan hevoselle siten täyden vapauden, vaikka samalla ohjaan sitä istunnalla ja ääniavuilla. Koska Champ toimii tuossa erinomaisesti, uskalsin kokeilla tätä myös käytännössä ja ilman hätäjarruja eli suitsia. Ihan ratsastuksen lopuksi otimme hevoselta kaikki varusteet pois, jotta saimme muutaman yhteiskuvan maasta käsin. Päätinpä pompata hetkeksi hevosen kyytiin myös ilman mitään varusteita, silloin tosin seisoimme pääosin paikoillamme. Ihan niin hurjaksi en taida vielä ryhtyä, että karauttaisin auringonlaskuun vailla mitään apuvälineitä. 


Ilman päävehkeitä!

Ja sitten Rosita meni kyytiin :)


Vähän erilainen lauantaiaamu, mutta kaikella tapaa virkistävä kokemus! Päiväni jatkui työpaikalla, jossa kerkesin nauttimaan maittavan aamupalan ja toteamaan, että pääsinkin monta tuntia luultua aiemmin kotiin. Näin ollen ehdin illalla salille ja siitä eteenpäin opiskelun ja muun illanvieton pariin, mukavasti sohvalla televisiota katsellen ja niitä näitä rupatellen aina aamun pikkutunneille asti. Rentouttava viikonloppu, joka päättyy nyt sunnuntaina kahden hevosen hyppäämiseen. Suunta onkin siis pian tallia kohden, jossa hyppään ensin uuden hevostuttavuuteni kanssa ja siihen perään Champilla. Emme saaneet valmentajani kanssa aikatauluja sopimaan, mutta onneksi ihana ystäväni Milla tulee paikalle jelppimään ja pitämään seuraa. Onni on auttavaiset ystävät, kivat hevoset ja hyvä seura. Onnistunut viikonloppu, kaiken kaikkiaan!

Oletko sä ratsastanut koskaan ilman suitsia?

31 kommenttia:

  1. Champin ilme näyttää heti tyytyväisemmältä, kun sillä ei ole kuolaimia (mitä näkee tosta yhestä kuvasta) :o Silmätkään ei muljua samalla tapaa päässä kuin kuolaimilla ratsastaessa.
    Ootko koskaan ajatellu meneväsi ilman kuolaimia? Kauheesti näyttää Champ suutaan availevan kuolaimilla, niin mietin vaan et ei varmaan kauheen tyytyväinen oo/tykkää niistä..

    Tää oli siis mun mielipide, ei oo tarkotus pahoittaa mieltä tai sanoa ilkeästi mut nii :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Champilla taitaa olla sellaiset silmät, joissa valkuaista on paljon..tämä blogi on täynnä kuvia Champista ilman kuolaimia/ratsastajaa, joissa silmänvalkuaiset näkyvät, siis jopa ihan eteen katsoessa ;)

      Lisäksi Champin suussa on melko paljonkin ongelmaa ja kielellä pelaaminen on ruunalle tyypillistä, vaikka hampaat ja varusteet olisivatkin ok nykyään. Toki joku kuolaimeton tai hackamore voisi olla (ja Aadahan nyt hevosensa tuntee ja suun ongelmat tietää) kiva humputtelupäivän vaihtoehto :)

      Mutta Aada: mahtavaa kuinka paljon enemmän Champissa on nykyään ryhtiä! Siis tälläisinakin päivinä kun ratsastettavuus ei ole ihan sata..

      Ja kyllä minä, koulusennu, säännöllisen epäsäännöllisesti kipuan omieni selkään riimun/kaulanarun kanssa keveämpinä päivinä. Tulee ainakin tarkistettua kuinka paljon jää normaalisti nypläämään kädellä ;) varsin hyödyllistä toimintaa ratsastajalle!

      Poista
    2. Juuri näin, kuten alempi anonyymi asian sanoi. Varmasti on paljon kyse myös mun omasta kädestä, silloin ei auta muu kuin opetella ratsastamaan, eikä ottaa niitä kuolaimia pois :)

      Kiitos molemmille!

      Poista
  2. Vau, todella upeita kuvia! :o :o :D Olette hieno ratsukko Champin kanssa :) Mä olen muutaman kerran mennyt mun poniruunalla ilman varusteita. Pari ekaa kertaa olivat aika hirveitä, mutta ne luovuttanut ja nyt menee jo ihan kivasti "vaihteluna" ilman varusteita. Haaveena olis joskus uskaltaa hypätä jotain pieniä esteitäkin ilman satulaa ja suitsia... Mutta saa nähdä jääkö se vain aikeeksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos <3 eiköhän joskus se aika tule teillä eteen!

      Poista
  3. Ihana te!
    Mäkin menin pelkällä riimulla ja kahdella riimunnarulla mun vuokrahepalla ehkä viikko sitten. Musta tuntu et meni paljon paremmin sillai, kääntyi paljon pienemmällä ohjan siirrolla, ja muutenkin meni paljon rennommin. Se on kyllä lännenratsastushevonen, joten on hyväkin että toimii pelkkien pohkeiden ja istunnan avulla (paitsi kääntymiset menee vähän vaikeammin pelkin pohkein), ja ratsastan muutenkin aina suhtkoht pitkin ohjin sillä. Mutta silti toimi jotenkin paremmin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että toimii paremmin ilman suitsia! Lännenhevoset ovat kyllä hauskoja tapauksia, mitä nyt joskus olen päässyt kokeilemaan :)

      Poista
  4. Kuolaimettomilla olen mennyt paljonkin omalla hevosella, yleensä puolet menen kuolaimilla ja puolet ilman. Hyvä on hevosen suun levätä, mutta kisoissa kuolaimet ovat pakolliset ja valkoissa mennään kunnolla, joten silloin tarvitaan niitä.
    Oletko ikinä miettinyt omaa kannusten käyttöäsi? Jos Champ on oikeasti paljon huonompi ratsastaa ilman kannuksia kuin kannuksilla. Eikö pitäisi vähän katsoa peiliin päin jos tuntuu että ei saa samaa kontrollia ja herkyyttä ilman rautapiikkejä? Mutta ihan miten vaan, itse olen ainakin ajatellut että jos hevonen ei toimi herkillä pohjeavuilla niin jokin mättää. Tosin kyllähän mekin mennään kannuksilla kisat ja jotkut valkat, mikäpä minä olen kritisoimaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos oot yhtään lukenu Aadan blogia ni tiiät et hän on menny pitkään myös ilman kannuksia Champilla :)

      Poista
    2. Tarkoittaako se, että kannukset on ratsastajan jalassa, että niitä käytetään joka askeleella? ;)

      Poista
    3. "Kuskilla ei tuolloin ollut kannuksia, mikä tekee Champilla ratsastamisesta melkoisen paljon haastavampaa. Pakko sanoa, että nostin tuolloin hattua Rositalle, joka halusi väkisin mennä ilman ja sai hevosen toimimaan hyvin silläkin tavalla." Kyllä itselläni alkaisi vähän hälytyskellot soida jos tällaista tekstiä tulisi omalta mäppäimistöltä.

      Poista
    4. Älkäähän nyt tehkö kärpäsestä härkästä. Tottakai hevonen on herkempi, jos kannukset on jalassa. Silloin mun ei oikeasti edes tarvitse käyttää sitä jalkaa, pelkkä istunta-apu riittää tai yläpohkeen siirto. Mutta jos niitä kannuksia ei ole jalassa, niin sitä pohjetta tulee käytettyä enemmän. Mä menen useita kertoja viikossa ilman kannuksia, viimeksi tänään. Ja kyllä, ihan se hevonen liikkui eteen, sivulle ja taipui myös sillä tavoin, oli oikeastaan tosi kiva ratsastaa. Mutta kyllä, olisi se varmasti sata kertaa herkempi jalalle, jos mulla olisi ne rautapiikit siellä kantapäissä.

      Eli rauha vaan :)

      Poista
  5. Kesällä pääsin harjoittelemaan pelkällä kaulanarulla ratsastusta Palmun ratsutallilla, pakko myöntää että oli kyllä ihanaa! Menin hevosella kenellä ei oltu sitä ennen tehty, mutta päästiin silti laukkaamaan ongelmitta hidastukset ja käännökset halliten. <3

    Blogissani on videota siitä, kun selaa vähän alaspäin :)
    kauraturpienkanssa.blogspot.fi

    VastaaPoista
  6. Nykyisellä vuokrahevosella oon ratsastanut mm. riimulla (jossa ohjat) ja kokeillut kaulanarullakin menoa. Se oli aika hassua. Ei toi ihan tajua sitä juttua haha. Joskus menin pelkällä kaulanarulla parilla muulla hevosella. Se oli hauskaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaulanarulla olisi joskus hauska kokeilla mennä :)

      Poista
  7. Todella hienoja nää kuvat! Itse menen aina silloin tällöin toisella liikutushevosellani kuolaimettomilla/riimulla ja ohjilla. Kokonaan ilman päävarusteita en ole kuitenkaan vielä uskaltanut mennä, siihen tarvittaisiin vielä sen verran enemmän luottamusta :D Ratsu kuitenkin tuntuu tykkäävän jo ihan siitäkin vaihtelusta, että jätetään kuolaimet talliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, Rosita on taitava kuvaamaan! Joo, ihan ilman mitään en mäkään lähtisi laukkailemaan :P

      Poista
  8. On se hurja. ;) Kiitos kivasta aamusta, odotan sua sit tänne meille alkuvuodesta :D

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sähläsin kommentin näköjään jonnekkin? Mutta siis niin:

      Sä istut tuolla kyllä sen verran asiallisesti että ei mee kauaa niin ihan totinen dressageratsukko.. ;)

      Ei mut Aada oikeesti! Esteratsastaja ja sä istut ihan törkeen hyvin, etkä könötä menemään! :D

      Poista
    2. Ohoh, kiitos Noora! Otan sulta vaikutteita ;)

      Poista
  10. Vanhalla hepalla menin usein pelkällä kaulanarulla ja hypättiin esteitä myös kotona niin. Entisellä ponillani menin kerran maneesissa ilman mitään varusteita ja siinä ei kyllä ollut hyvä idea nostaa laukkaa sillä poni ei kuunnellut ääniapuja ja jouduin lopulta hyppäämään alas selästä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, onneksi ei sattunut mitään :D

      Poista
  11. Kivoja kuvia. Erään ponin kanssa päästiin siihen pisteeseen, että pystyttiin ratsastamaan mm. esteitä 80cm ratana, ottamaan laukkavetoja pellolla, tekemään laukasta rollbackeja (laukasta pysähdys, käännös 180 astetta ja siitä suoraan laukka), laukanvaihdot, tempon vaihtelut jne. kokonaan varusteetta. Tuo poni oli muutenkin mieletön. Sen kanssa totutin mm. varsat/nuoret maastoon, että totuttettavat kulkivat käsihevosena. Haaveissa, että joskus olisin tuon oman nuorikon kanssa samassa pisteessä. Ilman suitsia ja varusteita mennyt muillakin, mutta pisimmälle päässyt tuon ponin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan kuuloinen poni, voi että <3 Tuollainen luottamus on ihailtavaa!

      Poista
  12. Ei liity postaukseen mutta paljonko sulla about menee kuukaudessa hevoseen? Onko sulla aina säästössä rahaa jos tulee yllättäviä ell kuluja yms? Maksatko hevosen ylläpitämisen kokonaan itse? Tässä pohdin ja laskeskelen paljonko mahdolliseen omaan hevoseen menee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki rahat :D Vanhempani auttavat ell-laskujen kanssa, ei mulla olisi tällä hetkellä opiskelijana maksaa niitä itse. Ylläpidon maksan kyllä itse, mutta valmennukset menee vielä osittain äitini rahoista :)

      Poista
  13. Kokeilin kerran kuolaimettomia tammalla. Se jäi siihen kertaan. Eka vartti oli tosi kivaa ja hevonen toimi ajatuksella, sitten sillä napsahti ja vedettiin valehtelematta 10min sellaista mullirodeota, että muut talllilaiset ihmetteli miten pysyin ja uskalsin istua kyydissä. Pakkohan se oli, kun yksikin tippuminen mun kohdalla voi päättää ratsastuksen ja oikeastaan mitä itse ajattelin, oli se, että "nyt jos tipun, mulla menee kaks viikkoa tän elukan kanssa taisteluun, kun tammalla nousee pissi päähän." Hän on hieman -öööö erikoinen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voi ei :D Onneksi pysyit kyydissä!

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä