keskiviikko 11. tammikuuta 2017

#837: Turvallisesti perillä

Mä olen sanaton. Varmaankaan ensimmäistä kertaa koskaan en keksi tapaa, jolla voisin ilmaista tarpeeksi kattavasti sitä tunnetta, joka mun sisällä vallitsee. Se on kiitollisuus, joten tiivistän kaiken yhteen sanaan: kiitos. 

Voin myöntää ihan suoraan, että maanantaina mua jännitti kaksi asiaa. Ensimmäinen oli toki Champin lähtö, sillä halusin kaiken menevän hyvin. Toisena mieltäni painoi asian julkaiseminen kaikkien tietoisuuteen ja lähinnä juuri se, miten ihmiset ottaisivat uutisen vastaan. En todellakaan pidä itseäni minkään sortin somejulkkiksena tai muuna vastaavana, mutta kokemuksesta tiedän, miten pienetkin asiat voivat nostattaa isoja tunteita erilaisilla keskustelualustoilla. Monet läheisistäni hokivat mulle heti päätöksen tehtyäni, ettei mun pitäisi välittää siitä palautteesta, jota saan netissä asian julkaisemisen jälkeen. Se on tietysti totta, sillä lopulta päätös oli mun itseni tehtävissä, eikä kenenkään muun. En voi silti väittää, ettenkö pelännyt, millaisen vastaanoton Champin lähtö saisi ihmisten keskuudessa.

Jouduin yllättymään täysin. Sain reilun päivän aikana pelkästään blogiin yli 200 kommenttia, jotka olivat ihan muutamaa lukuunottamatta pelkästään tsemppaavia, kannustavia ja tunteella kirjoitettu (mitä nyt joku diagnosoi mulle paniikkihäiriön, heh). Snapchatissa sain yli 300 viestiä, Instagramissa kommentteja tuli toistasataa ja sama meno jatkui sähköpostin sekä Facebookin puolella. Kommenteista ja viesteistä näki, kuinka te pystyitte samaistumaan tilanteeseen, ja jos ette pystyneet, yrititte kuitenkin parhaanne mukaan. Kommenttien lähettäjät olivat nähneet vaivaa niiden kirjoittamiseen ja ne herkistivät mut kyyneliin kerta toisensa jälkeen. Sain pitkiä viestejä, joissa jopa kiitettiin mun olemassaolosta inspiraation lähteenä. Champia hehkutettiin. Tuli kuvia, joissa te itkitte. Kuvia ja hetkiä mun ja Champin matkan varrelta. Sydämiä, joiden sisälle oli kirjoitettu Champin nimi. Olen niin kiitollinen ja suorastaan yllättynyt, en ole koskaan kokenut mitään vastaavaa. Champ onnistui valloittamaan monen ihmisen sydämen persoonallisuudellaan. Vastaan ihan jokaiselle teille, mutta kuten arvata saattaa, vie se oman aikansa. Näin yhteisesti haluan vain ilmaista sen, miten suuri merkitys teidän antamalla tuella on mulle. 

Maanantai oli arvatenkin melkko rankka päivä henkisesti. Kun hevosrekka kaarsi tallimme pihamaalle, hakkasi sydämeni ihan tuhatta ja sataa. Olin viettänyt koko aamun Champin seurassa, meillä oli ihanat yhteiset hetket aina sen lähtöön asti. Kun olimme kantaneet vähäiset tavarat autoon, otin ruunan ulos karsinasta ja puin sille bootsit matkaa varten. Suojia en laittanut, sillä olin irrottanut hokit kuljetusta ajatellen, enkä halunnut seisottaa hevosta kuljetussuojissa koko pitkää matkaa. Tallimme omistaja sattui juuri tulemaan paikalle ja halusi kuvata meidän matkan rekalle, joten sekin tuli tallennettua filmille. Champ käveli reippaasti rekkaan, ihan kuin se olisi matkustanut sellaisella koko sen ajan, jonka se Suomessa vietti. Autossa se alkoi heti tekemään tuttavuutta matkaseuralaisensa kanssa, eikä malttanut edes syödä mukanani olevaa porkkanaa loppuun. Se oli niin tohkeissaan, aina kisoihin lähtiessä oli sama tilanne. Champ tykkäsi matkustaa, se usein ravasi trailerin luo korvat tötteröllä.






Kun rekka ajoi pois tallimme pihalta, hymyilin. Käteni tärisivät ja sydän hakkasi, mutta hymyilin. Juttelin hetkisen tallinomistajan kanssa, jonka jälkeen menin taukotupaan istumaan ja rauhoittumaan. Kun kello kääntyi kolme ja blogipostaus tuli julkiseksi, aloin saamaan kommentteja ihmisiltä. Ne kommentit olivat se asia, joka sai mut lopulta itkemään. En itkenyt siksi, että olisin katunut päätöstäni, vaan siksi, että teidän koskettavat sanat saivat mut herkistymään. Samalla toki ikävöin jo valmiiksi niitä kaikkia upeita hetkiä, joita sain Champin kanssa viettää. Joskus neljän aikoihin kaverini tuli tallille auttaakseen mua pakkaamaan kaikki hevostavarani, mutta emme päässeet tuntiin lähtemään, sillä itkimme vielä yhdessä räkä poskella. Kyllä meitä huvitti, nauroimme ja itkimme yhtä aikaa. Vapauttava kokemus. 

Halusin pakata kaikki varusteet pahvilaatikkoihin ja muovisäkkeihin, koska saisin samalla aloittaa niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Kolme jätesäkillistä tavaraa meni pesuun, vaikkei kaikki ollut edes niin likaisia, että niitä olisi välttämättä tarvinnut pestä. Heitin pois joitakin tarvikkeita, tein siis kunnon inventaarion kaikille varusteilleni. En irtisanonut tallipaikkaani, koska haluan vastaisuudessakin hevosen ehdottomasti tuolle tallille, joten sain jättää kaappiini oman satulani ja ratsastusvarusteeni. Tallilla ihmiset kyselivät vointiani, mutta itkut oli siltä osin itketty. Meillä oli todella mukava ilta tallilla, ihanien ihmisten seurassa. Haikeaa, muttei missään nimessä surullista. 

Kun vein tavaroita säilytykseen porukoideni luokse, näytin äidilleni saamiani viestejä ja itkimme yhdessä lisää. Äitini on vähän kuin minä - meidät herkistää kyyneliin ihan vaikka surullinen elokuva, itkipä äiti joskus mun kisoissakin onnistuneen suorituksen jälkeen. Mulle kaikista ihanin asia oli kuulla se, kuinka äiti sanoi, miten kovasti hän ikävöi Champia nähdessään mun tekemän videon. Se kaipuu, joka hänen äänestään sillä hetkellä kuului, oli niin aitoa ja välittävää. Champ ei ollut meille kenellekään pelkkä urheiluväline, se oli osa meidän isoa perhettä. Siitä todisteena lienee sekin, kuinka mun serkutkin jakoivat sosiaalisessa mediassa kuvia Champista esimerkiksi seuraavan tekstin kera: "meidän ison perheen suurin omppujen rakastaja ja suuri persoon lähti tänään matkalle, itkuhan siinä tuli. Tällaisiakin päätöksia on rakkaus, Aadalle sydän. #turvallistamatkaa". En tiedä onko tuo ihan tavallista muuallakin, että sukulaiset sekä isän, että äidin puolelta osallistuvat näin hevosen lähdön tuomiin tunteisiin. Ehkä se kertoo siitä, kuinka mä olen neljän vuoden ajan tehnyt kaikki asiat juuri tuon hevosen kautta - kaikki mun suvussakin tiesivät, miten tärkeä hevonen Champ mulle on.

Otetaan pieniä takaisinheittoja kesälle 2013 <3 Tuo voittoloimi on mulla edelleen tallessa, joskin se oli kertaalleen Champin päällä ja siihen tuli heti kolme reikää.. :D



Tiistain heräsin sateeseen ja mietin heti ensimmäisenä, onko Champilla tarpeeksi loimia päällään ulkona. Kahden sekunnin päästä muistin, ettei mun tarvinnut enää huolehtia sellaisesta. En ollut surullinen, vaan nyt pystyin jo muistelemaan sitä kaikkea hymyillen. Sain viestin laivalta, että Champin matka oli mennyt siihen mennessä oikein mallikkaasti: ruuna joi ja söi hyvin. Olin laittanut sille mukaan melassia juomista varten, sekä pellavaa ja greenlinea elektrolyytin kera, jotta hevonen saisi jotain mahaansa heinän lisäksi. Väkirehuthan siltä lopetettiin jo edellisen viikon torstaina, sillä matkaa varten niitä ei tarvittu.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Champ saapui määränpäähänsä Saksassa. Sain jo heti yöllä viestin siitä, että matka oli mennyt hyvin, mutta aamulla Nikke laittoi vielä erikseen viestiä. Champ on pirteä oma itsensä ja vaikuttaa kaikin puolin terveeltä kaverilta. On se vaan niin huippu tyyppi! Tulevien päivien aikana ruuna alkaa vähitellen tekemään töitä, toki se palautuu ensin kunnolla matkastaan. Etukäteen mua huolestutti vähän sen juominen, sillä mulle tullessaan se ei ollut juonut matkalla kunnolla. Nyt tätä ongelmaa ei ollut, mikä oli huojentavaa. 

Champin elämä Saksassa tulee olemaan melko samanlaista kuin täällä, toki paremmassa ratsastuksessa ja varmasti jämptimmässä hoidossa, onhan kyseessä kuitenkin ammattilaistalli ammattilashevosenhoitajineen. Se pääsee kävelytyskoneeseen ja tarhaan eli päivät menevät sen puolesta ihan kuten Suomessakin. Pakkasin sille mukaan pari säkkiä sen omaa rehua, jota se söi Suomessa, jotta totutus mahdolliseen uuteen rehuun olisi mahdollisimman saumaton. Lisäksi lähetin mukana mahaa tukevaa rehua, sillä kaikki muutokset voivat stressata hevosta, vaikkei mahan kanssa olekaan nyt ollut ongelmia, eikä Champ ole kyseistä ravintolisää joutunut syömään pitkään aikaan. Suomessa annoin sille varmuuden vuoksi kuukauden mittaisen kuurin ennen lähtöä, sillä en halua ottaa pienintäkään riskiä siitä, että mahahaava uusisi näiden vuosien jälkeen. 





Seuraavien viikkojen ajan mun tehtävä on vain odotella. Täältä Suomesta käsin en näe hevosta päivittäin, enkä tietenkään halua olla koko ajan kyselemässä sen kuulumisia, vaikka mieli kuinka tekisi. Mulla on täysi luotto ihmisiin, joiden käsissä Champ nyt on, joten voin olla rauhallisin mielin. Onneksi mulla on täällä Suomessa nyt monta hevosta, joita saan ratsastaa viikottain. En osaa vielä sanoa, miten paljon mistäkin hevosesta tulen kirjoittamaan, mutta tällä hetkellä ratsastan erästä 130cm-tasolla kilpailevaa puoliveriruunaa kahdesti viikossa, yhtä vielä melko raakaa, mutta kehittyvää puoliveriruunaa kahdesti viikossa (tällä valmentaudun myös esteillä) ja yhdellä 120cm-tasolla menestyneellä puoliveriruunalla menen näillä näkymin kerran viikossa, joskus ilmeisesti enemmänkin. Lisäksi saan ratsastaa esimerkiksi kaverini viisivuotiaalla puoliveriruunalla aina, kun hän ei ehdi - tässä kuussa ratsastan sillä viikon putkeen. Ja onhan noita muitakin, esimerkiksi jo aiemmin blogista tuttu Wallu ja serkkuni ponitamma Ipsu, jolla käyn hyppäämässä silloin tällöin. Hevosia siis riittää, tällekin viikolle ratsastuskertoja kertyy kolmelle päivälle kahdeksan, valmennukset mukaanlukien.

Pelkäsin jo hetken jääväni hevosettomaksi noin muutenkin kuin sanann varsinaisessa merkityksessä, mutta se huoli oli turha: kun kerroin Champin lähdöstä tallillamme ja kavereilleni, alkoi mulle satelemaan välittömästi tarjouksia hevosten ratsastuksesta. Tekee varmasti todella hyvää päästä ratsastamaan useammilla eri hevosilla. Eilisen perusteella voin vain todeta, miten kivaa on ratsastaa osaavilla ja hienoilla hevosilla, vaikkeivät ne omia olekaan. Eri hevosilla tulee keskityttyä niin erilaisiin asioihin, oli se sitten oma istunta tai apujen käyttö. Samalla tulee otettua hieman etäisyyttä siihen vastuuseen, jota hevosenomistajuus tuo mukanaan: mitä loimia pukisi päälle, mitä hevonen syö ja kaikki muu vastaava. Toisaalta haluan huolehtia hevosen varusteista niin hyvin kuin omistaja itsekin tekee, enkä jätä niitä sikin sokin minne sattuu. Oman hevoseni varusteista olen äärimmäisen tarkka, joten haluan pitää saman tason myös silloin, kun teen hommaa muiden varusteiden kanssa. Okei, ehkä en putsaa niitä suojia saippualla joka kerran jälkeen enää tässä vaiheessa, mutta saatanpa joskus sortua siihenkin. Onhan se niin terapeuttista :D

Tulipahan jälleen tekstiä kerrakseen! Mulla on julkaisematta pari videopostausta Champista, kuten myös kuvia ja hauskojakin pätkiä meidän viimeiseltä päivältä Suomessa. Nyt rupean kuitenkin tekemään hommia opiskelujuttujen parissa, sillä deadlinet paukkuivat maanantaina parin tehtävän osalta, enkä saanut hommia hoidettua sitä ennen. Uusi vuosi, mutta tarkoitus palata vanhaan ahkeraan elämään. Nythän sen luulisi olevan helppoa, kun tallillekaan ei välttämättä jokaisena päivänä tarvitse mennä. Jos vaan osaan pitää noiden ratsastettavien hevosten määrän kohtuullisena!

34 kommenttia:

  1. Moi Aada. Mä jo jossain kohtaa huolestuin, kun aistin sun postauksista melkoista alakuloa jossain vaiheessa. Sä aina niin aurinkoinen tyyppi kuulostiko jopa masentuneelta. No nyt selvisi, millaisten asioiden kanssa sä olet paininut ja toivon että sulla nyt helpottaa. Muista kuitenkin, ettei sun tarvitse jaksaa olla aina reipas jatkossakaan, jos tuntuu kurjalta. On lupa olla vielä surullinen, jos siltä tuntuu. Kovasti tsemppiä!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, olihan tässä yhtä jos toista loppuvuodesta. Mutta nyt kaikki tuntuu olevan paljon paremmin, tästä tää mimmi nousee takaisin kohti ahkeraa elämää ;)! Kiito <3

      Poista
  2. Joudutko siis maksaa champista jotain, kun se on siellä saksassa? Siis siihen asti kun se myydään? Maksatko tallivuokraa nyt tyhjästä karsinasta, kun et halua sitä irtisanoa?

    Miksi et itse myynyt hevosta? Miksi et halunnut pitää sitä täällä suomessa? :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eri anonyymi mutta laitan samaan jotta sinun olisi helpompi vastata! Vastaathan? Olot Niken luonahan tuntuvat olevan ihan kohdillaan jos saa tarhailla edes puoli päivää, mutta aijotaanko olot ottaa huomioon myös silloin kun uutta kotia etsitään? Eli siis niin, että kun myynti-ilmoitus laitetaan, myydäänkö heti jollekin jolla on rahat vai valikoidaanko koti niin että on hyvä olot tarhauksineen?

      Poista
    2. Maksan Champista Saksassa ihan samalla tavalla, eihän sen ratsutus ja eläminen siellä ole ilmaista :) Tallivuokraa maksan Suomessa myös, mutta vuokrasin karsinani eteenpäin, jotta en joudu maksamaan ns. turhaan.

      En myy hevosta itse, koska halusin sen hyvälle ratsastajalle ensin, jotta se saisi parempaa ratsastusta. Karu faktahan on myös se, että hevosen arvo nousee, jos se tekee tulosta. Mä en voi ostaa uutta hevosta ennen Champin myyntiä, joten siihen asti olen hevoseton. Nikke asuu Saksassa ja halusin hevosen hänelle, siksi Champ lähti sinne, eikä jäänyt Suomeen.

      Toiselle anonyymille: mä en voi koskaan mennä takuuseen toisen ihmisen puolesta, että he takaisivat hevosille esimerkiksi tarhauksen. Myynti on aina riski siinä mielessä, ettei toisen ihmisen puolesta voi koskaan tehdä päätöksiä. Vaikka myisin Champin paikkaan, jossa olisi tarhat ja laitumet, ei se koskaan tarkoita sitä, että se asuisi siellä loppuelämänsä.

      Poista
  3. Oi mutta sullahan on käynyt hyvä tsäkä noitten hevosten kanssa, että ratsastettavia riittää! Itelle kun ei ton oman lisäksi tunnu heruvan yhtäkään ratsastuskertaa millään muulla hevosella :D

    Ahdistun itse aina, jos luen tai kuulen jollain muulla menevän huonosti, tulevan pahoja paikkoja, joutuvan luopuuman jostakin, lopettamaan jonkin asian tekeminen... Siksi mulla oli jotenkin huono omatunto sun aiemmasta postauksesta, mutta nyt kun sain lukea "hymyilin", tippui taakka harteilta. Toivon sulle lisää hymyä, onnea ja menestystä uusilla hevosilla, sekä Champille sellaisia ihmisiä ympärille, jollainen säkin sille olit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kuulla, kiitos paljon <3 Äläkä suotta tunne huonoa omaatuntoa mun puolesta, nämä asiat mun elämässä olivat sellaisia, jotka oli pakko kokea ja tästä mennään taas eteenpäin :)

      Poista
  4. Hyvä että Champ pääsi turvallisesti perille:)

    VastaaPoista
  5. Vau.. Saat olla todella ylpeä itestäs ja vaikka luopuminen ei ookkaan helppoa varmaan missään tilanteessa, niin ei se koskaan oo silti ylitsepääsemätöntä. Aina säilyy muistot ja ne hyvät (ja myös huonot :D) fiilikset. Arvostan sua suuresti, en ite ehkä olis pystyny tekemään samanlaista päätöstä varsinkin kun hevonen lähtis niinkin kauas kuin Saksaan, mutta sä oot osannut hyvin järkätä ja ajatella asiat silleen mikä on sulle sekä hevoselle hyväksi! Löydät varmana sulle hyvän ja sopivan hevosen jonka kanssa pärjäät radoilla :) Hienoa että Champ on turvallisesti perillä!

    Ite oon miettinyt mun hevosen myymistä, koska yhteistyö ei millään suju, aika ei riitä opiskeluiden ja muiden kiireiden vuoksi mutta silti pelkkä ajatus siitä, ettei se hevonen oliskaan enään mulla, tuntuu ihan kamalalta. Vaikka se muuttaiskin naapuriin niin silti ajatus siitä ettei se enään oo mun vaan jonkun toisen. En oikeen tunnu pärjäävän sen kanssa, oon vaihtanu valmentajia ja laittanu itteni likoon mutta me mennään silti takapakkia. Nää on isoja ja vaikeita päätöksiä eikä ne tunnu koskaan kivalta, mut ikävät asiat kuuluu elämään. Aika tylsää tasapaksua velliä tää elämä olis jos koskaan ei joutuis luopumaan mistään tai ei kävis ikäviä asioita, vaikka kuinka kivalta se jatkuva onnellisuus ja 'täydellisyys' kuulostaiskin :D

    Tsemppiä ja onnea tulevan hevosen etsintään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos <3 Ja paljon tsemppiä sulle päätösten kanssa! Voin samaistua sun tunteisiin niin 110 prosenttisesti, sillä ne eivät todellakaan olleet mullekaan helppoja. Mietin niin pitkään, mutta kun päätös lopulta tuli, oli se ns. päivänselvä. Eikä se edelleenkään ole helppoa, mutta kun hyväksyy faktat, on helpompaa katsoa tulevaisuuteen :)

      Poista
  6. Tässä ja edellisessä postauksessa on todella ihania kuvia! <3 <3 Tottahan se on, että somessa saa tosi helposti kuraa niskaansa varsinkin tällaisista tunteita herättävistä aiheista, kuten siitä, että luopuu hevosesta... Hyvä että sun seuraajat ovat pääosin niin fiksua porukkaa että olet saanut lähinnä positiivisia kommentteja tästäkin asiasta. Kuulostaa siltä että teit ihan oikean ratkaisun. Onneksi sulla on nyt muita hevosia ratsastettavana, vaikkei enää omaa. Sun tekemät videot on muuten aina tosi laadukkaita ja kivoja katsoa, mukaan lukien tämän postauksen video ja edellisen postauksen "Viimeinen ratsastus Champilla" -video. Noista tuo viimeksi mainittu oli tosi koskettava... <3 Tsemppiä sulle ihan kaikkeen!! Blogisi on paras!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juu, ihmiset ottivat tämän asian vastaan ihan älyttömän hyvin. Olin tosi yllättynyt! Ja muiden hevosilla ratsastaminen on kyllä mukavaa vaihtelua, vaikka se oma onkin aina oma :)

      Poista
  7. Ja taas ruudun tällä puolella itketään! Ihanaa kuulla, että Champ on päässyt turvallisesti perille. Sillä on varmasti hyvät oltavat Niken luona :) Ja hienoa, että pääset edelleen ratsastamaan säännöllisesti tutussa paikassa. Toivon kovasti tsemppiä sekä sulle että Champille tulevaisuuteen!

    VastaaPoista
  8. Täytyy sanoa että hieman häiritsee monessa edellisen postauksen kommentissa ollut "joskus suurinta rakkautta on päästä irti"... En tietenkään tiedä asioista sen enempää mitä blogin kautta on tullut luettua, mutta uskon että Champilla on ollut todella hyvät oltavat Aadan hevosena.
    Rakkauden vuoksi irti päästäminen tarkoittaa mielestäni sitä, että sillä jollakulla olisi paljon paremmat oltavat jossain muualla kuin siellä missä sitä juuri sillä hetkellä eniten rakastetaan ja silti se päästetään menemään. Tässä tilanteessa ei voi sanoa että Champilla tulisi olemaan paremmat oltavat tulevaisuudessa, kukaan ei sitä voi varmasti tietää.
    Hevonen itse taas aivan varmasti olisi valinnut mieluummin jäämisen Suomeen tutun ihmisen kanssa. Vaikka kuinka hevonen tykkäisi kilpailla en voi uskoa, että yksikään valitsisi mieluummin kilpailemisen, kuin tutut arkirutiinit ja omalla turvallisella kotitallilla asumisen. Hevoset vaan ei tykkää muutoksista. Kyllä ne niihin ajallaan sopeutuu, mutta ei ne niitä halua.

    Tässä tilanteessa oli mielestäni kyse pelkistä "kylmistä" faktoista. Aadalla ei ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin valita joko jatkaa pelkkänä harrastelijana oman rakkaan hevosensa kanssa tai sitten laittaa itsensä etusijalle kilparatsastajana ja myydä hänelle epäsopiva hevonen.
    Tietenkin on hienoa, että vastuu hevosesta kannetaan niin pitkälle kuin mahdollista ja se koitetaan saada parhaaseen mahdolliseen uuteen kotiin. Niin sen pitäisi aina mennäkkin.
    Mutta mistään rakkauden vuoksi irti päästämisestä tällä ei minun mielestäni ole mitään tekemistä...!

    Aada, teit ihan rohkean ratkaisun! Aika ja raha ei vaan voi riittää kaikkeen. Teit hienon työn Champin kanssa ja selvästi näit todella paljon vaivaa sen eteen, että asiat olisivat alkaneet sujua. Minuakin ihan surettaa, että jouduit luopumaan Champista... Se näytti olevan niin mahtava persoona <3
    Olet varmasti painiskellut asian kanssa jo pitkään ja toivottavasti nyt alkaa helpottaa, kun raskain hetki on koettu ja lopulliset päätökset tehty.

    Kaikkea hyvää jatkoon! Oot rohkea tyyppi!
    Jään edelleen mielenkiinnolla odottelemaan mitä tulevaisuus sinulle tuo tullessaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Kiitos! Uskon, että moni tarkoitti tuolla sanomallasi lauseella juurikin tuota mitä itsekin tarkoitit, mutta he eivät lukeneet sitä samalla tavalla sanoiksi tai vaihtoehtoisesti halusivat lohduttaa mua. En tiedä, mutta luulen niin :)

      Mäkin olen toiveikas tulevaisuutta ajatellen! Vuosi 2017 tulee olemaan yllätyksiä täynnä, mikä on samalla paitsi pelottavaa, myös todella innostavaa!

      Poista
  9. Et arvaakaan, kuinka paljon itkin, kun katsoin edellisen postauksen videon! Itselläni on amerikanravuri, entinen juoksja. Se ei vie mua hirveästi eteenpäin ratsastuksessa, mikä ei ollenkaan haittaa. Mutta olen kehittynyt kuitenkin hänen kanssaan. Se hevonen on vain niin ihana! Se piristää mua ja luotan siihen PALJON. Maastossakin olen mennyt ilman satulaa ja suitsia, mutta kaulanaru on ollut. Sen selässä on ihana ja turvallinen istua. Se ei kanna mua selkä notkolla ja pää taivaissa, päinvastoin! Sillä on miellyttävä käynti ja laukka, ravi ei ole kovin tasaista. Se on ollut mulla 6 vuotta. Raviuran loputtua kukaan ei halunnut sitä, joten se oli menossa teuraaksi, mutta minä ostin sen. 100 eurolla. Halusin antaa sille uuden mahdollisuuden, aivan kuen sinäkin Champille. Teit oikein Champin suhteen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos <3 Tsemppiä paljon sinnekin suuntaan :)

      Poista
  10. Hei Aada
    Mä olen tosi pahoillani tästä, vaikka en sinua tunnekaan. Voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu, ja tiedän, että se ei varmasti ollut mikään helppo päätös.
    Olen vielä enemmän pahoillani siitä että kyselen seuraavaa, mutta minua kiinnostaisi tietää jos Champ jo on myynnissä?
    Terv. Todella kiinnostunut ostaja.
    Haleja sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhhuh. Kun röyhkeydellä ei ole rajaa...

      Poista
    2. Ensimmäiselle anonyymille: kiitos! Jos olet kiinnostunut juttelemaan Champin myynnistä lisää, otathan muhun yhteyttä sähköpostilla :)

      Poista
  11. Mitäköhän ano tarkoittaa? Pämppishan meni saksaan myyntiin niin kai nyt joku sen perään kyselee :)

    VastaaPoista
  12. Hyvä että Champ pääsi turvallisesti perille< 3 Mulle kyllä tulee ikävä Champpia ja varmasti muillekin lukijoille♥ Jos vielä teet ääniraidallisia valmennusvideoita niin voistko kokeilla sellaisen tekemistä että joku ei hevosihminen selittää sun valmennuksen? Oon nähnyt vain englannin ja saksankielisiä joten ois kiva jos näkis suomeksikin niitä:D Ja jos joku tietää suomalaisia tollasia videoita niin ois kiva jos joku vois linkata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pämppistä tulee iso ikävä <3 ja Joo, tällainen on ollut kauan suunnitteilla :D

      Poista
  13. Pääsi itku kun tätä luki❤
    Tsemppiä ihan hirveesti sulle❤

    VastaaPoista
  14. Ymmärrän sua täysin...
    Itkuhan se itelläki tuli ku oon videoista nähny kuinka hyvin on menny vaikka välillä huonommin ja välillä paremmin mutta kaikkea hyvää Aada! Tsemppiä tulevaan.

    VastaaPoista
  15. Luin vasta nyt nämä kaksi viimeistä postaustasi ja itkuhan siinä tuli... Olitte upea pari, mutta ymmärrän päätöksesi. Onneksi matka Saksaan meni hyvin. Tsemppiä tosi paljon sulle ja Champillekin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos <3 vaikea, mutta varmasti oikea päätös.

      Poista
  16. Mahtava blogi sinulla. Olen kylläkin mallorcalta joten joudun käyttämään translatea :)

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä