perjantai 24. maaliskuuta 2017

#861: Esteratsastajan aivojumppa

Mä olen ollut enemmän ja vähemmän hevoseton nyt reilun kolmen kuukauden ajan. Aika on mennyt todella nopeasti niin hyvässä kuin pahassa: oman hevosen tuomaa vastuuta on kaivannut, mutta toisaalta se vapaus, mikä hevosettomuudessa on, on tehnyt tähän kohden oikeasti hyvää. Ja mikä parasta, näiden kuukausien aikana olen ottanut ison harppauksen eteenpäin ratsastajana saadessani ratsastaa useilla erilaisilla hevosilla paljon aiempaa enemmän. Olen joutunut kyseenalaistamaan omia toimintatapojani hevosten selässä, mikä on kasvattanut ja kehittänyt mun ratsastustaitoja ihan uusille leveleille. 

En tiedä, onko ero sinne ruudun toiselle puolelle kovin hyvin havaittavissa. Ehkä suurin muutos entiseen onkin se itsevarmuus, joka mulle on alkanut rakentumaan. Luotan paremmin omiin päätöksiini erilaisten hevosten kanssa, mikä heijastuu automaattisesti varmuutena omassa tekemisessä. Tästä sain palautetta pari viikkoa sitten kaverini äidiltä, joka on kouluttautunut ratsastusksenopettajaksi. Sellaisen asian kuuleminen on tietysti ihan mahtavaa, sillä kaikki positiivinen palaute on aina tervetullutta. Toki myös se kriittinen palaute on otettava avosylin vastaan, sillä sitä kautta me kehitymme. Esimerkiksi nyt pohtiessani uuden hevosen hankintaa on mun kohdattava se tosiasia, etten voi hankkia liian nuorta ja kokematonta hevosta itselleni, sillä omat taitoni eivät kohtaa sellaisen hevosen tarpeita. Juttelin tästä monenkin ihmisen kanssa vastikään ja olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että vaikka olen sileällä suhteellisen taitava ratsastaja, ei mulla tällä hetkellä ole tarvittavaa rata- ja kisarutiinia, jota vaadittaisiin esimerkiksi nelivuotiaiden hevosten kanssa. Ja toisaalta nelivuotiaalla en pääse tekemään ja hankkimaan sitä rutiinia, jota tarvitsen. Se huono puoli Champin lähdössä olikin - viikottaiset isompien ratojen hyppäämiset ovat tässä kohden jääneet.

Ja vaikka tunnen olevani paljon paremmin sinut erilaisten hevosten kanssa, olen silti edelleen hyvinkiin riippuvainen valmentajieni avusta. Mä olen aina ollut ratsastaja, joka ratsastaa paremmin valvovan silmän alla. Keskityn ja ennen kaikkea uskallan ratsastaa, kun tiedän, että tehtävät ovat tasolleni sopivia ja esimerkiksi esteillä välit on rakennettu varmasti oikein. Tässäkin suhteessa uusien hevosten ratsastaminen kehittänyt mua valtavasti. Esimerkiksi viime viikolla hyppäsin eräällä viisivuotiaalla, joka on laukkansa puolesta melko raaka ja siten hieman hankala lyhentää tarpeeksi esteillä. Hyppykerran lopussa tein hevosen kanssa hieman tätä lyhentämisharjoitusta laittamalla okseria ennen kolmen askeleen päähän maapuomin. Väli oli ihan normaali, mutta aluksi hevonen ei meinannut mahtua väliin ideaalilla tavalla. Toinen paikalla olleista henkilöistä kysyi, haluaisinko pidentää väliä. Ennen olisin varmasti antanut myöntävän vastauksen, mutta nyt kieltäydyin ja perustelin kantani siten, etten halua opettaa hevosta laukkaamaan pitkänä ja hyppäämään laakoja hyppyjä. Päätös kannatti, sillä hevonen alkoi lyhentämään runkoaan myös ihan itse ja hyppäsikin lopulta pyöreämmin. 





Omiin päätöksiin luottamisesta huolimatta ratsastan edelleen paljon paremmin valmentajien ollessa läsnä. Senpä takia käyn edelleen joka viikko sekä koulu- että estevalmennuksessa ja välillä useammassa estevalmennuksessa eri hevosten kanssa. Kouluvalmennuksissa olen käynyt tallinomistajamme hevosen Acsun kanssa, mikä on vienyt mua taas ihan eri tavalla eteenpäin sileänratsastuksessa. On ollut ilo päästä ratsastamaan osaavalla hevosella, joka ei kuitenkaan ole missään nimessä helppo. Omalla tavallaan Acsu on toki helppo ratsastaa: se liikkuu niska nyökyssä omalla moottorillaan vaikka maailman tappiin asti ja tekee kaikki temput, mitä siltä ikinä keksii pyytää. Ihan oikeasti, tuo hevonen oppi piaffin yhden ratsastuskerran aikana ja tekee väistöt vaikka peruuttaen. Sillä on kuitenkin omat haasteensa, mistä kerron enemmän alempana. 

Toki esimerkiksi Champiin verraten Acsu on hyvinkin miellyttävä ratsastaa. Vaikka Champ oli viimeiset puolisen vuotta ihan superkiva mun käteen, oli se silti melko pieni hevonen ratsastaa. Acsu on kokonsakin puolesta jo ihan iso hevonen, mutta sen lisäksi se on ratsastettavuudeltaan myös paljon isompi. En oikein tiedä, miten sitä voisi kuvailla sanoilla, mutta lyhyesti sanottuna ruuna on paljon isompi hevonen ratsastaa. Se ei missään nimessä tarkoita, että sillä joutuisi käyttämään isompia apuja. Tai että se olisi jotenkin raskaampi. Jos joku tietää tunteeni ja osaa selittää sen auki, kerro ihmeessä kommenteissa! 

Meidän kouluvalmennukset ovat kulkeneet pitkälti hyvin saman kaavan mukaan tämän hevosen kohdalla. Se, mitä olemme halunneet saada aikaiseksi valmennuskerrasta toiseen, on hevosen koko kropan käyttö ja se, ettei se tarvitsisi niin paljon tukea ratsastajalta. Mä olen sen verran pitkä ratsastaja, että osaan helposti peittää hevosen virheitä tukemalla sitä jalkojeni avulla. Pidemmän päälle tämä ei tietenkään ole toivottavaa, sillä esimerkiksi esteradalla kaikki ongelmat tulevat varmasti esiin siinä kohden, kun hevosen pitäisi oikeasti olla omilla jaloillaan ja suorittaa tehtäviä nopeasti halutulla tavalla. Muistatte varmaan, kun kerroin jo kauan sitten videon merkeissä, mitä olimme tehneet Acsun kanssa meidän ensimmäisessä yhteisessä kouluvalmennuksessa. Tuolloin suurin ongelma oli saada hevonen laukkaamaan kunnolla takajaloillaan rungon alle niin, etteivät takajalat olisi suorina ja ikään kuin pomppisi laukan tahtiin. Ongelmia tuottivat siirtymiset alaspäin, sillä askellajin vaihdon sijaan Acsu lähinnä lyhensi lyhentämistään laukkaa aina piruettilaukkaan asti. 





Näistä ongelmista ollaan tultu paljon eteenpäin. Viime viikolla aloitimme valmennustuntimme alkuverryttelyn jälkeen tuttuun tapaan avotaivutuksilla pitkällä sivulla. Tarkoituksena oli tehdä pitkällä sivulla aluksi avotaivutusta, josta siirryin noin yhden kolmasosan jälkeen sulkutaivutukseen, josta sitten taas kaksi kolmasosan jälkeen takaisin avotaivutukseen ennen pitkän sivun loppumista. Tuollainen jumppa on ihan älyttömän hyvä paitsi estehevoselle, myös esteratsastajan aivotyölle. Ison hevosen kanssa pitkä sivu menee melko nopeasti ohi, joten apujen pitää olla nopeita ja täsmällisiä. Jokainen askel on ratsastettava ajatuksella. Mä olen hiffannut viimeisen kuukauden aikana ihan eri tavalla avo- ja sulkutaivutuksen ratsastusta, kun olen joutunut niitä jynssäämään viikosta toiseen Acsun kanssa.

Suurin haaste Acsun kohdalla avo- tai sulkutaivutuksessa on se, että hevonen ei lyhennä itseään liikaa ja että se ottaisi sisätakajalan tarpeeksi hyvin runkonsa alle. Taivutuksien avulla parannetaan paitsi hevosen kropan ja niskan liikkuvuutta, myös saadaan hevonen paremmin oman takaosansa päälle ja siten kokonaisemmaksi. Alkutunnista Acsu saattaa helposti kulkea vähän kahdessa osassa, ikään kuin etuosa ja takaosa erillisinä pareina, mutta avo- ja sulkutaivutuksien jälkeen paketti on yleensä jo paljon paremmin kasassa. Liian pitkät pätkät yhtä liikettä jättää helposti hieman passiiviset avut päälle, minkä vuoksi tuollainen avon ja sulun vaihteleminen pitkällä sivulla on ainakin mun tyyppiselle hieman hitaalle ratsastajalle ihan loistava tehtävä. 

Mun valmentaja on osannut selittää ihan valtavan hyvin sen, miten nuo liikkeet kannattaa ratsastaa oikein. Joskus ratsastuskoulussa avoa mentiin siten, että hevosen takaosa työnnettiin sivulle sisäpohkeella. Eihän se silloin ollut avoa, mutta kun muuta ei osattu, meni se siinä missä muutkin. Oikeastihan avotaivutuksessa hevosen takaosa pysyy uralla ja etuosa siirtyy hieman uran sisäpuolelle siten, että hevonen liikkuu kolmella uralla niskan ollessa asettunut sisäänpäin. Kaikista eniten hyötyä esimerkiksi Acsun tyyppiselle hevoselle on avotaivutuksesta, jossa asetus ei ole iso, eikä poikitus suuri. Useimmiten jo pelkkä ajatus avotaivutuksesta saa hevosen paremmin apujen väliin ja esimerkiksi suoremmaksi. Mä ratsastan avotaivutuksen siten, että esimerkiksi oikeassa kierroksessa mun vasen pohje on hieman taaempana ja vahtii, ettei hevosen takaosa karkaa ulos. Oikea pohje on edempänä ja huolehtii hevosen rungon taipumisesta. Vasen käsi on alhaalla, oikea hieman ylempänä, muttei missään nimessä vedä taakse. Käden tehtävänä on huolehtia asetuksesta ja se tapahtuu nimenomaan käsien korkeutta vaihtelemalla. Kun siirryn avotaivutuksesta sulkutaivutukseen, vaihdan lähinnä käsieni korkeutta siten, että mun vasen käsi tulee ylemmäs ja oikea siirtyy alas. Oikeastaan kyseessä on silloin vastataivutus, sillä se on ikään kuin sulkua väärässä kierroksessa. Toki tämä on hyvin pelkistetty kertomus apujen käytöstä, sillä toki suurin osa liikkeen ratsastusta lähtee mun istunnasta ja esimerkiksi siitä, missä asennossa ja miten paljon painoa mun istuinluilla on. 





Samaa olemme tehneet myös laukassa. Mielestäni paras harjoitus on ollut siten, että esimerkiksi samaisessa oikeassa kierroksessa olen ratsastanut vastalaukkaa eli vasenta laukkaa ja tehnyt pitkän sivun alussa ensin vastalaukassa avotaivutusta, josta siirtynyt sitten sulkutaivutukseen ja siitä takaisin avotaivutukseen vastalaukassa. Acsulle haastavinta ovat olleet puhtaiden vaihtojen opettaminen, sillä ruuna on oppinut vaihtamaan laukan ravin kautta hyvin omaperäisellä tavalla, mutta esimerkiksi tuon harjoituksen avulla se on hiffannut vaihdot ihan uudella tavalla ja tarjoaakin niitä nykyään lähes koko ajan. Laadukkaan ja sujuvan vaihdon saa usein aikaiseksi siten, että tuon viimeisen vastalaukka-avotaivutuksen jälkeen hevonen suoristetaan ennen kulmaa ja vaihdetaan laukka suunnan mukaiseksi. Koska hevonen on hyvin avuilla ja istunta-avut vaihtavat paikkaa avotaivutuksen loputtua, tulee vaihto ikään kuin vahingossa matkalla. 

Yksi hyvä tapa siirtymisten korjaamiseen on ollut tuon sulkutaivutuksen tekeminen. Otetaan taas suunnaksi oikea, nyt kun siihen on tässä postauksessa useammin jo viitattu. Laukasta raviin siirtymisissä Acsu siis mieluumin lyhentää laukkaansa ja runkoaan ihan miltei paikallaan laukkaamiseen asti, eikä millään meinaisi siirtyä raviin. Lyheneminen on sille niin helppoa ja vaivatonta, että se tarjoaa sitä miellään vaikka koko ajan. Tässä olemme tehneet siten, että laukatessani oikeaa laukkaa ympyrällä olen ajatellut vasenta avotaivutusta eli siirtänyt hevosen takaosaa hieman ulos ympyrän kaarelta ja korostanut vasemman ohjan (eli tässä tapauksessa sisäohjan, kun ollaan vasemmassa sulussa) merkitystä, jonka jälkeen olen suoristanut takaosan takaisin ympyrän kaarelle säilyttäen kuitenkin kaulan suoruuden ja samalla siirtänyt hevosen raviin omalla istunnalla ja vahvemmalla ulko-ohjalla. Sisäohjalla on siirtymisissä lopulta melko pieni rooli, sillä jos Acsua yrittää siirtää raviin sisäohjasta vetämällä, lyhentää se itseään entisestään. 

On ollut oikeasti mielenkiintoista päästä tekemään vähän erilaisia juttuja kouluvalmennuksissa, sillä näidenkin liikkeiden ideana on parantaa hevosen ratsastettavuutta ja liikkuvuutta, ei suinkaan tehdä temppuja vain temppujen tekemisen ilosta. Onni on ihan valtavan taitava valmentaja, joka osaa selittää pienimmätkin merkitykset ja keksii tapoja, joilla hevosen ratsastettavuutta voi parantaa huimasti. Toki meidän yhteistyö toimii mutkattomasti myös senkin takia, että mä olen ollut Jonnan oppilaana ikuisuudet ja tiedostan, mitä hän milläkin pyynnöllään haluaa saada aikaiseksi. Ja koska olen istunut hevosten selässä vuosikaudet, osaan myös soveltaa annettuja ohjeita eri tavalla kuin esimerkiksi ihminen, jolla ei ole takanaan monia ratsastusvuosia. 




Tästä hyvänä esimerkkinä on tilanne, jossa yksi hevosenomistaja ja ratsastuksenopettaja pyysi mua ajattelemaan omalla istunnallani enemmän tilaa hevosen lavoille harjoitusravissa. Hän ei nähnyt eroa istunnassani, enkä itsekään tiedä, mitä konkreettisesti muutin. Eron huomasi hevosessa kuitenkin todella selvästi, sillä se alkoi ravaamaan lapojensa läpi paljon irtonaisemmin ja enemmän ylöspäin. Se muutos, mikä lantiossani oli tapahtunut, oli ehkä puolen sentin asennon korjaaminen. Ehkä ajattelin lonkkaluitani pyörimään enemmän ovaalin muotoisesti edestä taakse, ken tietää. Tässä kohden ratsastusuraa onkin hauskaa se, että osaan tehdä todella spesifejäkin muutoksia, mutten välttämättä tiedä, miten asian tein. Se onkin tämän lajimme hienous!

Jumppaatteko te hevosianne avo- ja sulkutaivutuksien avulla? :)

14 kommenttia:

  1. Ennen en ole ymmärtänyt/osannut ratsastaa avotaivutusta nii siitä sulle Aada isot kiitokset kun osasit selittää sen hyvin!

    VastaaPoista
  2. Analyyttinen hyvä teksti! Muutenkin on ollut mukavaa seurata tekemisiäsi jo useamman vuoden ajan, muistaakseni jo ajalta ennen Kapria eli aika kauan ;) Videoista olen tykännyt erityisen paljon, kivaa että jaksat niitä väsäillä. Tänne hieman vanhemmalle lukijalle paistaa läpi kova työnteko ja fiksu asenne tähän lajiin, suuret lisäpisteet tuosta rankasta päätöksestä luopua omasta hevosesta ja lähteä etsimään sopivampaa, päätös oli varmasti oikea. Toivottavasti et anna muiden ulkopuolisten kommenttien vaikuttaa liikaa jatkossakaan ja pidät oman pääsi ja luotat omiin tukijoihin, valmentajiin, ystäviin ja perheeseen. Toki välillä tulee takuulla myös hyviä ja eteenpäin auttavia palautteita, mutta tässä viittasin lähinnä noihin pelkästään ilkeilyn ja pätemisen vuoksi jätettyihin, jotka eivät välttämättä tiedä koko totuutta.

    Noniin, sitten varsinaisiin tekstiin liittyviin kommentteihin, joita en vaan viitsinyt jättää ilman mitään muita terveisiä ;) Pieni ajatusvirhe taisi olla tuolla kappaleessa, jossa kerroit siirtymisten parantamisesta: puhuit oikeassa kierroksessa tekeväsi vasenta avotaivutusta ja siirtäväsi takaosaa ulos -> ilmeisesti avon kohdalla piti lukea sulku, myöhemmin viittasitkin sulkuun. Lisäksi viimeiseen pohdintaan omia ajatuksia, eli itselläni ainakin nuo pienet muutokset, jolla antaa lavoille enemmän tilaa olisivat juurikin häntäluuta hieman enemmän alle (lantio pysyy paremmin taaempana eikä valahda eteen) ja hieman rennommat nivuset, samalla reiden asento ehkä muuttuu sen verran, että takaosa liimaantuu vähän lähemmäs satulaa ja etuosa kevenee. Ehkä joku ajatus tuntuu tutulta!

    Ainiin, pohdit vielä tuota isolta tuntuvaa hevosta. Itselleni selkään iso hevonen tulee siitä, että takajaloissa on paljon poweria, joka työntää liikettä ei vain eteenpäin vaan ylöspäin, johtaen siihen, että liike tulee kunnolla läpi kropan, selkä liikkuu ikäänkuin nostaen ratsastajaa joka askeleella ylöspäin ja lisäksi oikein liikkuvan hevosen kaula lähtee säästä ylöspäin ja "pullistuu", mikä myös johtaa tähän iso ratsu -vaikutukseen. Näin ainakin itse lyhyesti kuvailisin tuota fiilistä.

    Hyvää kevään jatkoa sinulle, tsemppiä uuden hevosen etsintään ja toivottavasti tulevaan kisakauteen, ehkä sitten jo uudella omalla ratsulla tai lainakaverilla! Ja alkusanoihini viitaten voisin vielä sanoa loppuun, että "pidä toi"! ;)

    T. Yksi alan ammattilainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh, sähän olet seurannut blogiani pitkään! Vau, kiitos siitä ja näistä sanoista kommentissasi muutenkin. Ihana kuulla näinkin analyyttinen kommentti :)

      Tosiaan, mulla on tullut tekstiin ajatusvirhe - kiitos korjauksesta! Tuo ison hevosen fiilis on juurikin noin, osasit pukea sen sanoiksi hienosti. Ja mitä häntäluun "allesaamiseen" (olipas taas sana) tulee, niin tuo ajatus kuulostaa kyllä juuri siltä mitä hain itsekin. Just se liike, mikä lantiossa tapahtuu, kun se kääntyy ikään kuin enemmän alle ja kohti hevosta. Vaikea kuvailla näin netin välityksellä!

      Kiitos vielä kertaalleen tsempeistä ja muusta, toivotaan todella onnistunutta kisakautta sekä omalla, että lainahevosilla. Jos se oma joskus löytyy ;)

      Poista
  3. Olipa hyvä postaus! Muutenkin sun postaukset on tosi hyvin kirjoitettuja ja kuvat hienoja, ja myös videot laadukkaita. Niin ja teen taivutuksia pv-ruunani kanssa kyllä :)

    VastaaPoista
  4. Nuo sun saappaathan on Alberto Fascianit, niin kiinnostaisi kuulla niistä käyttökokemuksia. Ovatko sun saappaat mittatilauksena teetetyt, vai ihan standardikokoa? :)Tosi kauniit saappaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ne on ihan maailman parhaat olleet mulla! :) Tein niistä alkuvuodesta postauksen, jonka voit lukea täältä: http://aadanhevoselamaa.blogspot.fi/2017/02/847-ei-milla-tahansa-kengilla.html

      Poista
  5. Mulla on itellä 14 vuotias suokki tamma, joka on jäykkä ja semmonen perus suokki. Aina verkoissa otan avoja ja sulkuja, niillä saa paljo paremmin hepan kuulolle ja pyöreeksi. Varsinki tän mun suokin kanssa avot ja sulut on auttanu paljo hepan jäykkyyteen :)
    Kiva postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Avot ja sulut on kyllä tosi näppäriä :)

      Poista
  6. Missä siis olet nykyään töissä? Mitä työtehtäviisi kuuluu ja onks sulla kui paljon tunteja viikossa?:)

    Onks sulla jotain vinkkiä tällaiseen ongelmaan; opettajani huomauttaa mua aina siitä, että mun pitäisi laskea jalat rentoina alas ratsastaessani, ajatella että nilkoissa on painot. Mut miten pystyn käyttämään pohkeita jos jalkojen pitää rentoina roikkua? Itse ratsastan siis tuntihevosilla, jotka eivät ole kauhean herkkiä jalalle.. Saa ihan kunnolla paineistaa pohkeella. Vai pitäisikö ennemmin käyttää raippaa? Jos ei huomio kevyttä pohjeapua, niin raipalla napauttaa pohkeen taakse?

    Ascu menee niin hienosti sulla! Osaisinpa ittekki ratsastaa joskus noin hyvin!��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jalka jännittyy tietenkin siksi aikaa kun käytät pohjetta, mutta heti sen jälkeen rentouta. Netissä on vaikea neuvoa, joten kannattaa mahdollisuuksien mukaan ottaa yksityistunti jossa keskityt opettajasi kanssa tähän ongelmaan:)

      Poista
    2. Rento jalka tarkottaa sitä että se pysyy rennon jäntevänä koko ajan lukuun ottamatta sitä kun käytät pohjetta, mutta sen jälkeen se palautuu heti takaisin rennoksi. Rento jalka tarkoittaa myös sitä ettei purista polvella edes käyttäessä pohjetta. :) Ja tuosta raippa-asiasta vielä niin raippa kannatta olla aina mukana, jos hevonen ei reagoi pariin napakkaan pohkeeseen niin huomautetaan raipalla. Ratsastuskouluissa näkee monesti että ratsastaja vain potkii isosti jalalla vaikka se ei näytä vaikuttavan eikä käytä raippaa ollenkaan, ja tällöin hevonen vain turtuu pohkeelle enemmän.

      Poista
    3. Mä en oikein osaa neuvoa näitä kahta paremmin netin välityksellä. Kuten sanottu, rento jalka on aina myös jäntevä. Laiskalla hevosella jalan olisi hyvä olla mieluumin vähän irti, kuumalla taas enemmän lähempänä hevosta. Tai no, tuokin todella kovaa yleistämistä, mutta noin yleensä :)

      Mä aloitin työt tänään pankissa, tällä hetkellä teen ihan normaalia viikkoa mutta jossain vaiheessa osa-aikaisena ja kesällä taas ihan 8h päiviä :) Vähän sen mukaan, miten opinnot menevät.

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä