tiistai 29. elokuuta 2017

#899: Enemmän fiilistä mukaan

Ratsastusta pitäisi tehdä tunteella. Tiedättekö, siis puhtaasti hevosta kuulostellen ja reagoiden siten tarvittavilla muutoksilla siihen, mitä tehdä. Kaikkihan me voimme oppia ratsastamaan niin sanotusti kirjasta lukemalla, mutta se, miten sen osaa siirtää käytäntöön, onkin ihan eri asia. 

Mun mielestä ratsastuksen opettelemisessa kehityksen kaikista inhottavin vaihe on se, kun tiedostaa tekemänsä virheet jo kauan ennen niiden tapahtumista, muttei yksinkertaisesti osaa siinä hetkessä niitä korjata. Mä olen ollut tässä tilanteessa jo monta vuotta, enkä usko pääseväni siitä eteenpäin ihan lähiaikoinakaan. Tiedättehän: kun lähestyn estettä, näen neljä askelta ennen, että homma menee pieleen ja ponnistuspaikka tulee turhan lähelle. Tiedän, että mun pitäisi odottaa ylävartalo pystyssä, antaa hevoselle tilaa ponnistukseen ja vain malttaa ottaa se askel, joka mulle tulee. Maasta käsin näen ihan saman ja osaan kertoa sen ääneen. Mutta siinä tilanteessa, kun ratkaisu pitäisi sekunnin aikana tai jopa nopeammin tehdä, olen armottoman hidas. Ja kadotan mahdollisuuden.

Viime viikon torstaina kävimme pitkästä aikaa Niclas Aromaan estevalmennuksessa, tälläkin kertaa Huittisissa. Odotin valmennusta kuin kuuta nousevaa, sillä Nikkehän aikoinaan Macon mulle valitsi ja antoi jo koeratsastuksessa mulle kullanarvoisia vinkkejä hevosen ratsastusta ajatellen. Kun ruuna tuli Suomeen, kävin kertaalleen kesäkuussa Niken valmennuksessa, jonka jälkeen seuraava venyikin näin pitkälle. Se on kummallista, miten yhden valmennuksen aikana onnistuu saamaan niin valtavasti vinkkejä ja oppia itselleen. Ehkä asennoidun itsekin toisin, kun kyseessä on joku muu kuin kotivalmentajani. Tiedä sitten, mutta Niken treeneistä en lähde kotiin koskaan tyhjin käsin.

Muutamia kuvia kännykällä napsittuna Vilman ottamana, alhaalla sitten itse video!
Maco odotteli vuoroon valmennukseen pääsyn kanssa :)
 Niin ei käynyt tuona torstainakaan, kun työpäivän päätteeksi hurauttelimme Vilman kanssa pelipaikoille. Meidän valmennusryhmä oli viimeinen, joten välissä jäi hyvin aikaa käydä moikkaamassa täältä blogistakin aikoinaan tutuksi tullutta Hämpsiä, joka asuu samalla tallilla, missä valmennukset järjestetään. Itse valmennus pidettiin kentällä, mutta valitettavasti uskon, että nämä alkavat olemaan niitä kuuluisia viimeisiä kenttäkauden treenejä ennen hallikauteen siirtymistä. Johan sitä ensi kuun loppupuolella pitäisi kilpailla hallijoukkuemestaruuksien parissa Ypäjällä, joten vaikka lämpötila kuinka osaisikin vielä palata takaisin kesäisemmälle tasolle, ei kilparatsastus seuraa mukana.

Tuttuun tapaan verryttelimme itsenäisesti kaikissa askellajeissa, jonka jälkeen aloimme tulemaan puomilta kolmella laukalla pystylle, jonka jälkeen maassa oli vielä innarivälillä yksi puomi. Tuo kolme askelta ei todellakaan ollut pitkät kolme laukkaa, mikä tuotti mulle varsinaista päänvaivaa. Champin kanssa vastaavat tehtävät olivat niin helppoja, sillä se kokosi laukkaansa vaivattomasti vaikka ja miten pieneksi. Maco sen sijaan on vielä kovin hidas, pitkä ja matala, joten tuollaiset kokoamista ja ryhdikkyyttä vaativat tehtävät ovat sille haastavia. Kehittymistä ei kuitenkan tapahdu ilman treeniä, joten turha yrittää välttää tällaisia erittäin hyödyllisiä harjoituksia, vaikka ne eivät aina ihan putkeen menisikään!

Suurin ongelma tässä tehtävässä oli yksinkertaisesti se, että ratsastin liian "kouluratsastajamaisesti". Se on oikeasti väärä sana tähän kohtaa, mutta toisaalta se kuvaa mun olemista hevosen selässä varsin osuvasti. Ongelma on siis se, että mä teen kaiken vähän turhan kontrolloiden. Istun liian syvällä satulassa, mun käsi on vähän turhan jäykkä ja matala, pidän hevosen liian kontrollissa ja mitähän kaikkea muuta. Silloin saadaan aikaan hevonen, joka ei hae esteitä itse niin aktiivisesti, eikä hypytkään ole samalla tavalla pyöreitä ja ilmavia. Mä ratsastan siis liian vähän fiiliksen kanssa. Kukaan ei toki väitä, että kontrollia vaativaan tehtävään pitäisi lasketella kuin soitellen sotaan, mutta ensitöikseen mun piti nostaa kädet ylemmäs ja lähemmäs toisiaan ja antaa sen hevosen tehdä viimeinen askel rauhassa. Silloin se ei jää esteen jälkeen samalla tavalla vahvaksi, vaan toivottavasti jatkaa sitä pehmeää, pyöreää laukkaa.

Meidän uudet tiimitakit. Ihanat!
Maco halusi välttämättä katsoa ikkunoista ulos, vaikka ne olivat maneesissa tosi korkealla.

Linkki videoon (ääniraidallinen valmennusvideo).

Sama toistui okserin kanssa verryttelyssä, mutta tässä kohden sain jo oikeasti kivojakin hyppyjä aikaan. Ero oli ihan valtava, kun annoin Macon laukata avonaisemmalla kaulalla ja ajatella positiivisesti esteitä kohden. Tulimme muutamia linjoja, jonka jälkeen siirryimme kahden askeleen sarjalle. Toinen sarjan esteistä oli okseri, toinen pysty. Kahden askeleen sarjat ovat aina hieman lyhyitä, joten Macon kanssa tiesin olevani enemmän tai vähemmän ongelmissa sen suhteen. Saimmekin tulla sarjaa uudelleen ja uudelleen paitsi radan aikana, myös sen jälkeen yksittäisenä treeninä. Kompastuskiveni sarjalla oli se, että en päässyt tarpeeksi nopeasti pidättämään hevosta esteiden välissä. Oppikirjan mukaan sarjalta alas laskeuduttaessa hevosen pitäisi antaa laukata vapaasti yksi askel, jonka jälkeen toisen askeleen alkaessa pitäisi tehdä pidäte, jonka jälkeen hevonen lähtee ideaalista paikasta hyppyyn. Kuulostaa helpolta, mutta kun tuo tapahtuu kahden sekunnin aikana, on tällainen kaltaiseni maailman hitain ihminen ongelmissa. 

Lopulta Nikke huusi mulle sen hetken, kun mun piti tehdä pidäte. Ja senkin hieman ennen pidätteen tekokohtaa, sillä mun aivoilla kesti sen asian prosessointi sen sekunnin, joten ehdin reagoimaan siihen vasta hetken myöhemmin. Sunnuntain kisojen jälkeen laitoin Nikelle videon meidän 120cm-luokan radasta ja sainkin palautetta, että muuten hyvä, mutta tuo meidän harjoittelema pidäte jäi tekemättä kahdessa välissä. No niin jäi ja että, kun harmittaa. Sanoin hankkivani jonkun nopeutta lisäävän oheisliikuntalajin, joten jos joku tietää sellaisen, niin otan enemmän kuin mielelläni vastaan. Tai sitten alan pelaamaan jotain videopelejä, joissa pitää osua oikeisiin näppäimiin tarpeeksi nopeasti.

Enemmän valmennuksen antia pääsette kuulemaan ääniraidalliselta videolta, joten en avaa itse tehtäviä sen kummemmin tähän. Kyllä sitä oli taas iloinen, kun huomasi yhdenkin valmennuksen aikana niin monta ahaa-elämystä omaa ratsastusta ajatellen. Välillä sitä miettii, miten paljon pystyisikään oppimaan, jos pakkaisi hevosen autoon ja ajaisi Saksaan Niken luo treeniin pariksi kuukaudeksi. Sehän mun pitikin toteuttaa keväällä, tosin ihan kolmen tai neljän viikon ajanjaksolla. Meninpä sitten hankkimaan uuden työn ja tuokin suunnitelma meni uusiksi. Ehkä joskus, toivottavasti. Siihen asti mä käyn niin ahkerasti Niken tunneilla täällä kotimaassa kuin vain aika ja kukkaron nyörit myöten antavat! 

Ratsastatko sä enemmän fiiliksellä vai juurikin liian "kontrolloiden"?

34 kommenttia

  1. Minä olen ollut varsin vahva kontrolliratsastaja mutta onneksi valmentajat ovat aina jaksaneet hokea sitä flowta ja sen löytämisen merkitystä. Aika paljon se yliratsastaminen ja varmistelu on karsiutunut, mutta tulee kyllä aina esiin kun olen jännittynyt (kisat) tai väsynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuttu tunne! Siitä kun pääsisi eroon :)

      Poista
  2. Hevonen näyttää minun silmään hieman hoikalta. Tiedä sitten mikä on totuus, se tietysti ruudun takaa vaikea sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on myös mun mielestä, siksipä se syökin heinää yli 15 kiloa päivässä :) Otin myös laajan verenkuvankin ihan mielenkiinnosta, eikä siellä ollut mitään sanomista. Ei ne hetkessä liho, harmin paikka!

      Poista
  3. Aargh toi hitaus!! Oon taistellut sen kanssa vaikka ja kuinka, ehkä pitäis vakavasti harkita niitä videopelejä :D

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Tuskin ontuvalla hevosella treenattaisiin :)

      Poista
    2. Kyllä Maco minunkin silmään ep:lta näytti alussa.

      Poista
    3. On kyllä epäpuhtaan näkönen noissa alkuraveissa. Etukaviot?

      Poista
    4. Älkää suotta olko huolissanne tai veikkailko turhaan, jätetään se yhdessä alan ammattilaisille, eikö viisainta :) Arvostan toki suuresti mielenkiintoanne ja avoimesti toki kerron tännekin, jos jotain hepasta löytyisi! Ei siis hätää sen asian puolesta :)

      Poista
    5. Selvästi ep alkuraveisaa. Miksi se pelaa kielellä noin kovasti?

      Poista
    6. Kielellä pelaamiseen en osaa sanoa syytä, kun en kristallipalloa omista. On tehnyt sitä ihan koko ajan kuolaimesta ja turpahihnasta riippumatta, mutta vähentänyt paljon siitä mitä oli mulle tullessaan. Kieli pysyy hyvin suussa silloin, kun heppa kulkee itsensä kantaen :)

      Poista
    7. En ymmäreä miten sä jaksat vastata kaikille niin asiallisesti. Kyllä mulla menks hermo, kun ihmiset jankkaa varsinkin anonyymina samasta asiasta johon on jo vastattu kerran. Että iso hatunnosto siitä!

      Oli se aluksi ep tai ei, varmasti osaatte valmentajien kanssa toimia oikein eikä siihen tarvita kenenkään nettikirjoittajan huutelua.

      Poista
  5. Itse taidan erota juuri sillä että menen enemmän tunteella ja kontrollia saa hakemalla hakea 😂 toisaalta ihan mukava mennä rennosti muttakun sitä kontrolliakin tarvittaisiin!

    VastaaPoista
  6. Ymmärrän täysin tuon mitä videolla selität hevosen kokoamisasteesta ja kontrollin määrästä. "Kouluratsastajana" syyllistyn samaan: kontrolloin kaikkea koko ajan, enkä edes anna hevoselle mahdollisuutta kantaa itse itseään ja olla itse hiljaa. Maco muistuttaa yhtä ratsastettavanani olevaa estehevosta, se liikkuu luontaisesti vähän pidempänä ja kokoaminen ei ole sille yhtä helppoa ja se ei tule vielä yhtä vaivattomasti luonnostaan kuin joillakin muilla hevosilla. Hevonen ei voi jaksaa kantaa itseään ilman ratsastajan apua jos sillä ei ole tarpeeksi voimaa ja tasapainoa, Maco tarvii varmaan vaan vielä aikaa ja treeniä, että pääset kootessakin olemaan hiljaa ja jättämään hevosen yksin ilman, että se pitenee :) Mä koitan kanssa hillitä itseäni oman vastaavanlaisen estehepan kanssa ja pikku hiljaa rakennan sitä kohti parempaa kantokykyä (syyllistyn silti vieläkin useasti sen kantamiseen, heh :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot ihan oikeassa! Hitsi, kun kaikki menisi aina heti sillä tavalla, kun tarkoitus olisi :D

      Poista
  7. Itse koin aikoinaan valovuoden harppauksen eteenpäin esteratsastajana treenaamalla hyvän kouluvalmentajan tunneilla, vaihdoin viikottaiset este valmennukset kouluvalmennuksiin moneksi kuukaudeksi.

    Palattuani takaisin estevalmennuksiin oli ratsastus todella helppoa, hevonen kokosi ja lyheni todella helposti lyhyissä väleissä, hevonen liikkui enemmän takaa eteenpäin eikä valunut etupainoiseksi ollenkaan ja oma reaktio nopeus oli parantunut huimasti.

    Joten ne videopelit myös hyvä vaihtaa tasokkaaseen kouluvalmennuksiin :D en kyllä tiedä käytkö jo mutta ainakaan en muista kirjoitusten perusteella että niin olisi, voin toki olla varmasti myös väärässä :D

    Mukavaa syksyä toivottaa Nella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kouluvalmennus on kyllä kaiken a ja o! Mä käyn noin suunnilleen viikottain kouluvalmennuksessa, tätä on jatkunut ihan niin kauan kuin omia hevosia on ollut. Selkeesti oon vaan huono oppilas, kun ei oppi tartu heti hetkessä päähän ;)

      Poista
  8. http://files.snstatic.fi/IS/muse/NopeuspeliIS2/

    VastaaPoista
  9. Itsellä alkoi reaktiot nopeutua, kun menin valmentajalle joka antoi tehtävänannon pari askelta ennen kuin piti aloittaa :D oppi pitämään hevosen ja itsensä valmiina. Omien virheiden korjaamisessa on kyllä petrattavaa vaikka kuinka, mutta siinäkin valmentaja auttaa ettei laita liian vaikeiden tehtävien eteen ettei alunperinkään tee virheitä (helpommin sanottu kun tehty) :D Ja siis nyrkkeily ja räjähtävät kuntopiiriliikkeet kuvittelis auttavan ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä hyvä! Mä olen itse vähän just sellainen, että kun valmentaja sanoo asian x (esim siirry käyntiin), mä teen sen puolen kierroksen päästä ympyrällä. Pitäisi tehdä se heti!

      Poista
  10. Tähän nopeuteen liittyen halpa ja helppo (sekä toisinaan järjettömän turhauttava) konsti itsenäiseen sileän treeniin: nopeat siirtymät.

    Näin ikääntyvänä harrastelijatuupparina, hitaine reaktoineen, olen havainnut itseäni, sekä hevosiani, eniten auttaneen ne nopeat siirtymät askellajien välillä ja -sisällä. Itse ratsastan siirtymisiä 4-4 tahdilla, oli ne siirtymät sitten ihan mitä tahansa pikkuravista isompaan tai käynnistä laukkaan..ja kaikki siltä väliltä.. Aivan mahtava harjoitus, jossa hevonen pysyy kuulolla koko ajan, sekä ratsastajan pitää ratsastaa koko ajan ja miettiä mitä seuraavassa askeleessa tekee (4 askeleen laukan jälkeen kantavan ja rullaavan ravin löytäminen seuraavaksi 4 askeleeksi on työlästä valmistellen seuraava nosto samalla). Ja ratsastajan pitää oppia nopeaksi. Itse menen tätä paljon kumpikin käsi kauhukahvalla, koska mulla on karmea tapa jäädä nyppimään kädellä. Samaa tehtävää sovellan myös sivuttaisliikkeisiin, sekä puomeille.

    On turhauttavaa, mutta kantaa nopeasti hedelmää: olet itse nopeampi, hevoset ovat kuuliaisempia, etupainoinen on enemmän takaosalla, säntäävä rauhoittuu, laiska aktivoituu. Aivan parasta ja samalla työläintä koko maailmassa. Ja maastoon mennään sitten rentoutumaan ratsukkona.. Itse ratsastan näin meidän itsenäiset sileän päivät..hevoset liikkuvat ja itse keskityn vain itseeni ja kehonhallintaan..hevosten kantokyky kasvaa sitten sivutuotteena ;)

    Kokemattomille hevosille (sekä itselleni aluksi) teen tätä samaa, mutta helpompana: 6-6 syklillä, tai mitä se hevonen ikinäkään tarvitsee esim. 4 käyntiä ja 6 ravia tms.. Täydellisen ihana harjoitus siitä, ettet tarvitse valmentajaa viereen, voit mennä tasaisesti eteen ratsastusradan kaikilla teillä, olla välittämättä luotiviivoista tai tallissa makailevista takajaloista (nenä ja niska nousee itsestään, kun takaset tulevat ihan itse tallista mukaan liikkeeseen) ja kuskin ei tarvitse kuin laskea askeilta ja miettiä kroppaansa.. Parasta ja paskinta ikinä, mutta suosittelen lämpimästi kuskin nopeus ongelmiin!!

    Ja Makkara on ihan <3!! Parasta syksyä teille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis toi on kyllä ihan mahtavan hyvä vinkki, kiitti! Onhan se totta, että nopeutta pitäisi lisätä ihan rutkasti.. Se vaatii verta, hikeä ja kyyneleitä, plus äärettömän paljon viitseliäisyyttä. Pitääkin ottaa tässä asiassa itseään niskasta kiinni :D

      Poista
  11. Mulla on ollut niin tuo sama fiilis, ja on edelleen melkein jokaisissa estetreeneissä! Yhtenä kertanakin tultiin niin pohjaan 120cm whels-tamman kanssa, että poni meni polvilleen ja itse tipuin (este oli onneksi vain n. 60cm) hyvällä tuurilla selvittiin eikä tapahtunut mitään pahempaa. Toi video on kyllä superkiva ja rakastan sun vlmennuspostauksia sekä videoita!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Onneksi teille ei käynyt kuinkaan. Tsemppiä treeniin :)

      Poista
  12. Toi "ylikontrollointi" kuulostaa munkin mielestä tutulta :,D Olen monissa muissakin asioissa aika perfektionistinen, niin myös ratsastuksessa, ja toisinaan se kääntyy itseä vastaan. Oli todella hyvä video taas! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näinhän se just on, pitäisi osata höllätä oikealla tavalla :)

      Poista
  13. Siis tuo lyhyenä pitäminen ilman että litistää sen hypyn roikkumalla! Niin hyvä mielikuva miten se tehdään, mut ei se vaan onnistu käytännössä! Niin ärsyttävää :D

    BTW ratsastat ihan super siistin näköisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Vaikeinta on, kun tietää miten, mutta ei osaa toteuttaa :D

      Poista
  14. Hei olitko tänään Oulun yliopistolla? Ihan niinku oisin vilkaisultaan nähnyt sut tai ainakin just jonku täysin sun kaksoisolennon ��

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat