029: Toivepostaus: Stephex-kesä

Vihdoin sain valmiiksi kauan kaivatun ja pyydellyn toivepostauksen. Aiheen varmasti jokainen aktiivilukija tietääkin: kävin kesällä työskentelemässä Belgiassa Stephexillä, joka on maan suurin myyntitalli. Kyseisellä tallilla pääratsuttajana toimii Nina Fagerström, lähes kaikille suomalaisille tuttu esteratsastaja. Yritän valoittaa kuvin ja kirjoituksin mahdollisimman paljon matkastani, mutta jos teille jää kysyttävää, niin kysykää ihmeessä!

Stephexin tallirakennuksen toimistopäätyä. Tallialueen kulkureitit oli
vaaleaa kiveä, ja alueella oli paljon pensaita ja muita koristekasveja,
sekä runsaat nurmikentät ratsastuskenttien välissä. Kaunista oli! :)

Estekenttää. Tallilla oli myös juoksutuskenttä, sekä valtavan
suuri sileällä työskentelyyn tarkoitettu kenttä, vaalealla pohjalla.

Tallin julkisivua, tällaiset ikkunat joka karsinasta pihalle. Sateella
+ kylmän yön uhatessa laitettiin aina kiinni, muuten olivat auki.

Kesäkuun lopulla matkani kohti Stephexiä siis alkoi, lentokoneella Helsinki-Vantaan lentokentältä Brysseliin. Olin miettinyt talvella, että haluaisin lähteä jonnekin päin Eurooppaa töihin tallille kesällä, ja suhteiden avulla pääsinkin Ninan käytävälle Belgiaan. Stephexin talli on todella iso, hevosia oli sillä hetkellä arviolta noin satakunta (myyntihevoset, ns. vakituiset hevoset, nuoret, kantavat tammat..). Talli jaetaan neljään pääkäytävään sekä ponikäytävään, joiden keskellä oli upea maneesi - tallista pääsi siis suoriltaan maneesiin ratsastamaan, ja yleensä käytävillä + maneesissa soi musiikki keskusradion kautta.

Ninan käytävällä oli reilu kymmenen hevosta, mm. seuraavat (klikkaa väritettyä nimeä, näät tietoja lisää): Airport "Erppi", Concas Z "Concas", Mouse "Maukka", Q Royal Palm Z "Ritu", Talent "Talent", Uberlina "Uberlina", Uruquay "Urkki", Viva "Viva", Wivina "Viivi" sekä Equerlybet V. Doorndonkhoeve "Keijo" + muutama yksityinen. Käytävällä oli Ninan vakituisen hevosenhoitajan Tiina Tuunasen lisäksi töissä siis minä sekä kaksi muuta suomalaista tyttöä, ikäiseni Viivi sekä pari vuotta vanhempi Inga "Inkku". Muilla tallin käytävillä työskentelivät ratsastajina mm. japanilainen Eiken Sato, hollantilainen (?) Tom Martens jne, sekä hevosenhoitajina (kesäpestissä) suomalaiset Netta, Noora, Eveliina sekä Laura ja lisäksi muualta maailmasta mm. Ionut, Alex, toinen Alex, Erika.. Sekä suuri joukko muita tallin hevosenhoitajia ja muita työntekijöitä ("paskanlappaajat" [henkilöt, jotka putsasivat karsinat, heitä oli kaksi enkä muista kummankaan nimeä], puutarhurit ja muut kunnossapitäjät, toimistotyöntekijät..).

Tallilta pois vievä tie, vasemmalla puolella nurmipohjainen este-
kenttä ja laitumia, oikella laitumia ja pieni tekolampi.

Nurmialuetta, hämärästi voi erottaa myös sileätyskentelyn kentän
sekä taustalla häämöttää kylän kirkkorakennus.

Tallin kävelytyskone sekä "huonompien autojen parkkipaikka",
mm. meidän käytössä olleet Smartit ja Peugeot. Paremmat autot
pysäköitiin omaan osioonsa.

Normaali työpäivämme alkoi noin kuuden ja kahdeksan välissä, riippuen luvatusta säästä. Jos lämpöasteita oli luvattu paljon, Nina halusi aloittaa työt niin, että oli seitsemältä-kahdeksalta ensimmäisen hevosen kyydissä. Ensimmäiseksi aamulla ruokimme käytävämme hevoset (heinät kasteltuita, jyvät [hevoset söivät joko pianissimoa tai sitten toista vastaavaa, en muista enää nimeä.. oliskohan ollut performance?] sekä kaikki rehulisät) ja otimme hevosilta yöpintelit jaloista. Käytävät lakaisu oli ihan must, se piti tehdä n. 10 kertaa päivässä ja huolellisesti.

Laitumia, takana näkyy maissipeltoa.

Maneesin yksi päätyseinä oli tällainen, ikkunoiden takana
siis toimistotiloja ja alaosan syvennys eräänlainen katsomo.

Tällainen pieni kuja, josta pääsi laitumille ja meidän asuntoon.

Stephex tuottaa myös hevosrekkoja sekä "motorboxeja", en
tiedä suomennosta tälle. Aika törkeen hienoja, sisätilat vaaleaa
nahkaa ja viimeisen päälle tehdyt.. Hintakin sen mukainen ;)

Aamupäivä kuluikin yleensä hevosien laittamisessa. Nina ratsasti päivästä riippuen tietyn määrän hevosia, ja kuntoonlaiton lisäksi veimme hevosen hänelle aina valmiiksi käveltynä ja välillä myös ravattuna. Hevosten poislaitto olikin sitten taidetta, siihen kuului joko pesu saippuan kanssa (jos yhtään hikinen) tai "alkoholilla" (en tiedä mitä ainetta se oli, mutta kutsuttiin alkoholiksi kun vissiin siinä sitä oli jonkun verran) piti putsata satulan ja suitsien kohdat. Hevosille tuli yksilöllisesti jalkoihin jäät (eri hevosilla eri kohtiin ja eri määrä), linimentit jalkoihin, selkään tai muualle myös joillekin. Kaikkien hevosten jalkoihin tuli laittaa talkkia, ja jokainen hevonen seisoi ratsastuksen jälkeen solariumissa tietyn aikaa. Hevosten kaviot ja niiden pohjat rasvattiin ratsastuksen jälkeen. Tämän kaiken jälkeen hevosille käärittiin tallipintelit, tosin kaikilla näitä ei ollut sekä mahdolliset loimet.

Ratsastaessa jokaiselle hevoselle tuli tietty satula, tietyt suitset, tietyt kuolaimet.. Suojat/pintelit/bootsit yksilöllisesti, rintaremmiä, martingaalia, gramaania tai muuta härpäkettä tietysti mukaan. Jokainen satulahuopa käytettiin vain kerran, jonka jälkeen ne laitettiin pesuun. Näin ollen pyykkiä tuli valtavat määrät: meidän käytävän pyykkipäivä oli maanantaisin ja sunnuntaisin (sunnuntai jaettu toisien käytävien kanssa) ja tarvittaessa pesimme vielä illalla myöhään muiden jälkeen, kun pesukone vapautui. Lisäksi jokaisella käytävällä oli oma "shitday", jolloin käytävän hoitajien piti huolehtia päivän päätteeksi, ettei maneesissa ja millään kentillä ollut ollenkaan lantaa.


Tiina Tuunanen, Ninan virallinen hevosenhoitaja.
Parempaa saa hakea! Sylissä Tiinan koira Seta.

Tiinan toinen koira, vissiin labradorinnoutaja Kusti ja söpö lelu!

Ratsastuksen lisäksi hevoset kävivät päivän mittaan kävelytyskoneessa (noin tunnin), laitumella (noin tunnin), maasta käsin kävelytyksessä (puolisen tuntia) tai syömässä ruohoa narun päässä, jos laitumelle ei voinut viedä (esim. Talent). Meillä oli sellainen taulu jossa luki, mitä kukin hevonen teki päivän aikana, saattoi vaihdella päivittäin. Jokaiselle hevoselle tuli yksilöllisesti jokaiseen eri paikkaan eri asioita päälle: ötökkäsuojia loimista päähuppuihin, suojia, pinteleitä, bootseja.. Etujalkoihin tietysti eri versiot kuin takasiin ;)

Tomin käytävällä hevosille tuli päälle tarhaan suojat, bootsit
sekä tollanen päähän laitettava kärpässuoja.

Toisella käytävällä pärjättiin laitumella pelkillä etusuojilla
ja pään kärpässuojalla!

Ninan käytävällä päälle laitettiin kuitenkin kärpässuoja sekä
päähän että selkään, sekä suojat joka jalkaan + bootsit. Jotkut
vielä kaulakappaleellisella loimella :)

Kun Nina oli saanut valmiiksi ratsastukset, jäimme yleensä vaihtamaan hevosia kävelytyskoneeseen ja taluttelemaan niitä, joita ei vielä oltu taluteltu. Useimmat hevoset tuli  taluttaa kahdesti tai kolmesti päivässä. Kävelytyskoneeseen sai laittaa 1 hevonen/käytävä kerrallaan, ja oreja ei saanut olla samaan aikaan kuin tammoja ja yksi väli aina seuraavaan, jos oli ori. Eli hiukan piti aina suunnitella, mihin aikaan mikäkin hevonen teki mitä!

Hevoset saivat päiväruuat kahdeltatoista ja sen jälkeen meillä oli yleensä pieni ruokatauko. Tauon jälkeen palasimme takaisin töihin, ja jatkoimme hevosten päivärutiineja. Neljältä hevoset saivat seuraavat ruoat ja viimeisen kerran illalla (en kyllä ihan tarkkaan muista menikö näin, mutta jotenkin tähän suuntaan :D). Jos meillä ei ollut illalla/iltapäivällä enää hommaa, piti putsata kaltereita, lakaista, pyyhkiä pölyjä solariumin päältä ja muualta, putsata ja järjestellä paikkoja, pestä satulahuoneen lattiaa.. Eli koskaan ei tullut kohtaa, että olisi saanut istahtaa. Ja jos istui, niin eiköhän heti tullut uutta tehtävää..

Eikenin käytävän joku hevonen.. En muista nimeä, varmaan
edes tiedä tämän nimeä :D Mutta nätti oli, pitää sanoa.

Inkku taiteili meidän "ilmoitustaululle" tällaisen hienon STX
-logon, jota kaikki kävi sitten ihailemassa vuorotellen.. :D

Ninan satulahuoneen seinät olivat täynnä kuvia tärkeistä hevosista,
sekä palkintopokaaleja ja ruusukkeita eri puolilta maailmaa.

Vaikka tekemistä oli todella paljon, kaikilla oli ainakin suurimman
osan ajasta mukavaa - hyvää seuraa ja hienoja hevosia!

Hah, tää on tämmönen mahtava tilannekuva.. Ilme on ihan
täydellinen, mutta olipahan hauskaa laukata laukkaradalla
Urkilla tollasessa säässä :)

Viivi ja joku hevonen joltain käytävältä, en osaa sanoa kuka.

Panda-poni maneesissa juoksemassa.

Tällaisia olivat siis päivät, jolloin Nina ratsasti kaikki hevoset. Niitä oli koko aikana vain muutama, sillä Nina oli kokonaisen viikon Ruotsissa kisoissa ja muutenkin saimme ratsastaa suhteellisen paljon. Jos Nina oli itse paikalla ja merkitsi meille hevosia ratsastettavaksi, hän meni itse aamulla ja me hoitajat sitten iltapäivällä. Nina saattoi välillä tulla pitämään ihan tuntia, mutta useimmiten hän ratsasti itse samaan aikaan ja neuvoi siinä sivussa. Päivästä riippuen ratsastin yhdestä neljään hevosta kunnolla, sitten lisäksi näitä alku- tai loppuverryttelyitä joidenkin kohdalta. Kaikkiaan sain ratsastaa jokaisella Ninan ratsastuksessa olevalla hevosella. Oli aika huippua päästä sellaistenkin huippuhevosten kuin Talent ja Wivina, Viva tai Mouse selkään ja kuulla, että tekee edes jotain oikein :)

Uruquay ja kesäsää :)

Kävelykoneen vieressä oli tollasia ihania
kukkia! Uruquay

Airport on kunnon mies ;)

 Kun Nina oli viikon Ruotsissa kisoissa, me hoitajat saatiin "vakkarihevoset" huolehdittaviksi. Mulle annettiin ratsastettavaksi Viva, Keijo ja Urkki, joilla menin sitten joka päivä. Oli hauskaa, kun kaikki nämä olivat tosiaan kimoja - kunnon kimotiimi! Viva oli muutenkin ehdoton suosikkini kaikista Stephexin hevosista, sain ratsastaa sillä lähestulkoon joka päivä ja perus sileätyöskentelyn lisäksi menin myös useasti kavaletteja ja puomeja. Nina neuvoi mua sen kanssa paljon, ja siihen aikaan Viva oli vasta palaamassa sairaslomalta hommiin. Sitä piti ratsastaa aika paljon suoraan, suoristaa harjoituksilla. Mahtavinta oli kuulla viimeisellä viikollani Stephexillä, kun Nina ratsasti Vivalla ja sanoi, että tamma on kyllä paljon parempi jo! Kun Helsinki International Horse Showssa syksyllä tapasin Ninaa ja hevosia, Nina oli menossa palkintojenjakoon Vivalla. Kun autoimme Ninan selkään, hän totesi naureskellen, että "tää on se hevonen minkä sä oot kouluttanut". Toi kyllä nauratti pitkään :D

Inkku ratsastaa sileätyöskentelykentällä Airport-oria eli Erppiä.
Hevosella suojat, pintelit, korvahuppu, turvan ötökkäverkko,
gramaanit ja leukahihnattomat suitset.

Emma, Tomin käytävän yksi ratsastajista, meni Concaksella.

Emma ratsastaa oman käytävänsä hevosella.

Meno Stephexillä oli rankkaa, sillä koko ajan oli tehtävä jotakin. Meille myös sanottiin suoraan, jos emme asioita kunnolla tehneet - tottakai näin, sillä hevoset olivat parhaimmillaan miljoonan arvoisia. Monesti Nina tai Tiina tulivat sanomaan meistä jollekin, että "tää ei oo mikään ponileiri, vaikka teitä on täällä näin monta!". Tosiaan, ponileiriä se ei ollut nähnytkään :) Stephexiltähän myytiin nyt jo menehtynyt Eric Lamazen Hickstead, joten tallilla on todella ollut maailman parhaimpia hevosia.

Eric Lamazen tapasin myös tuona aikana itsekin, nimittäin kun kävimme olimme viettämässä iltaa muun Stephex-porukan kanssa. Nina kutsui mukaan Inkun, Even ja mut. Oli hauskaa, kun istuimme juttelemassa yhdessä pöydässä, ja yhtäkkiä joku sanoi englanniksi (en muista kuka), että "kattokaa, toi on Eric Lamaze!". Oltiin tyttöjen kanssa hetki ihan että eikä varmasti ole, mutta sitten mentiin kuitenkin juttelemaan. Hetken juteltuamme selvisi, että Eric oli tullut moikkaamaan Ninaa, koska oli ollut lähellä joissakin kisoissa. Otettiin sitten nimikirjoitukset ja kuvat, tietysti. Niitä kuvia en oo vielä saanut, koska Inkku on yhä edelleen Belgiassa ja kamerakin siis siellä..

Vasemmalta oikeelle Eve, Netta ja Viivi. Illanviettoa :)

Mä en tiedä mitä tässä kuvassa tapahtuu, mut onneks olin
kameran tällä puolella ottamassa kuvaa enkä tossa kasassa!

Tää on ihan perusmeininkiä, kun on valvottu melkein kolme
viikkoa putkeen.. Tai siis nukuttu liian vähän. Viivi ja Ionut.

Aijai, kerettiin Viivin kanssa leikkiä seiso-
malla hevosten puurossa (okei..) vaikka
paikat näyttää olevan vähän sekasin.. :D

Vaikka tehtävää oli paljon, meni aika todella nopeasti. Vaikka meillä oli aamuisin aikainen herätys, ei se todellakaan tarkoittanut, että aikaisin mentäisiin nukkumaan - ehei! Yleensä unta sai otettua yön aikana nelisen tuntia, parhaimmillaan työpäivisin sen kuusi ja huonoimmillaan lähemmäs yhden. Silti selvittiin aina seuraava päivä, eikä oikeestaan edes väsyttänyt. Luulen, että siihen väsymykseen tottui ja tuli ns. kestoväsymys päälle. En osaa sanoa..



Käytävän lakaisua. Ja taas uudelleen..

Keijo-polle, paitsi että korvat puuttuu :D

Viivi käärii pinteleitä ja itse olin vissiin pesemässä Mousea..?

Uruquay eli Urkki. Nykyään ruuna on Eiken Saton ratsastettavana.

Mulla itselläni ei ollut mukana kunnollisia ratsastusvarusteita. En muista, oliko kypärä mukana ollenkaan vai ei, mutta en ainakaan kertaakaan käyttänyt. Nyt jälkeenpäin kun miettii, olisi ehkä ollut ihan fiksua. Kerran se kävi Belgiassakin mielessä, kun menin Airportilla. Ori kun on, niin alkoi tammojen kiljuessa hyppiä pystyyn laukkaradalla ja pomppimaan joka suuntaan. Silloin se kypärä olis ollut ihan kätevä! Onneksi en kertaakaan pudonnut alas. 

Ratsastuskengät mulla oli mukana, muttei saappaita eikä chapseja. Chapsien puuttumisen takia en innostunut käyttämään niitä kenkiäkään, joten menin oikeastaan pelkästään tennareilla. Nina ei vaatinut kypärän käyttöä (suositteli kylläkin), mutta ratsastuskenkiä olisi halunnut käytettävän. Ne kuitenkin aina jotenkin tuppasivat unohtumaan jalasta asunnolle, joten jouduin sitten välillä kipittämään hakemaankin niitä.. :D

Inkku jakaa päiväruokia. Päivällä hevoset sai vain heinän ja
jyvät, illalla ja aamulla mukana myös kaikki muut lisäravinteet.

Tää näyttää ihan todella turvalliselta ja silleen. Viivi + Ritu.

Ritu leikki uitettua koiraa. Aika mahtavia kuvia tuli tästäkin
tilanteesta....

Viva ♥ ja viimeinen päivä Stephexillä

Apua, mitähän sitä vielä kertoisi.. Tosiaan jos jollakin jotain kysyttävää koskien matkaa, niin tähän postaukseen vaan kysymyksiä tulemaan! Kokonaisuutena matka oli todella opettavainen ja tapatumarikas, en todellakaan kertonut teille tänne kaikkea yksityiskohtaisesti, sillä se veisi aivan kauheasti aikaa ja tilaa, eikä teitä nyt varmaankaan kovin paljon muut kuin hevosjutut tältä matkalta kiinnosta.. vai? ;)

Nina oli todella mukava ja tiukka, mutta reilu. Kerran kun oltiin nopeasti saatu tehtyä kaikki aamuhommat kuntoon, hän vei meidät syömään yhteen pastaravintolaan. Oli muuten superhyvää!

Eve, Inkku (Wivinan selässä) ja Netta, sekä jo myyty Wivina.

Inkku ja Wivina, molemmilla mahtavan
iloiset ilmeet :)

Pieniä estehyppelyitä, treeniä treeniä..

Nina ja Keijo kävelemässä. Nina sanoi
aina, että oon ihan kuvausfriikki :D

Nina harjoitteli Keijon kanssa nurmikentällä hyppelemistä. Kun
hypättiin nurmella, hevosille laitettiin luonnollisesti nurmihokit.

Ensi kesänä on tarkoitus jälleen lähteä Stephexille töihin, tällä kertaa reiluksi kuukaudeksi. Olimme katselemassa, jos ostaisimme mulle hevosen nyt syksyllä. Syyslomalla ollessani Tahkolla ratsastamassa, Nina soitti mulle ja totesi, ettei mun kannata ostaa hevosta parista syystä: 1) sillon en pääsisi enää uudelleen töihin ulkomaille, 2) meillä ei olisi varaa ostaa sen hintaista hevosta, jolla pystyisin kilpailemaan vaativimmissakin luokissa. Olin siis HIHSissä Ninalle ohimennen maininnut tästä mahdollisuudesta (ja silloin kesällä, mutta tällöin Nina sanoi vitsaillen, että pyytäisin isääni ottamaan traikun mukaan kun tulee mua hakemaan ja ostettais Viva sieltä.. eihän se toki maksais kun sen parisataatuhatta :D), ja hän ei silloin asiaa paljoakaan kommentoinut. Tuolloin syyslomalla hän kuitenkin soitti, ja puhuimme melko pitkän puhelun. Lopulta Nina totesi, että oli soittanut yhdelle suomalaiselle hevoskasvattajalle ja kysynyt, jos saisin tältä hevosen ratsastettavaksi siihen asti, että pääsisin takaisin ulkomaille. No, olin tietysti ihan ällistynyt tästä ja kiittelin kovasti. Ja nythän tuolla Solbackan ratsastuskoululla seisoo Kapri, joka tuli juurikin kyseistä reittiä mulle :)

Laukkaradalla Uruquayn kanssa

Mahtavat ilmeet molemmilla :'D

Escada, yksi Euroopan hienoimmista poneista?

Oli aika mukavat säät tuolla kieltämättä!

Viivi ja Viivin lemppari Uberlina. Taustalla näkyy laitumia sekä
pieni lampi, jossa uiskenteli kaikenlaisia ankkoja sekä Tiinan koirat!

Nina hyppää Keijolla, nurmikentällä.

Paikka oli kyllä kuin tehty valokuvausta varten, ja tuli otettua
matkan aikana noin 1500 kuvaa. Vai olikohan tuohon vielä 1000
lisää, en nyt muista :D

Uberlinan mielestä tosta sillasta lähti
toosi pelottava ääni.