sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

048: Terveisiä TRE hevosmessuilta ja Ypäjältä

En ole maailman laiskin postaaja, vaikka siltä saattaa vaikuttaa.. Olen vain kiireinen ja välillä toodella aikaansaamaton koneen avaamisen suhteen, joten siksi taas tullut postaustaukoa. Eräs lukijakin sanoi, että olisi plussaa jos vähän useammin kirjoittaisin: koitan petrata nyt, mutten lupaa mitään :)

Otsikko sanoo teille terveisiä heppamessuilta ja Ypäjältä! Kummastahan sitä pitäisi aloittaa? Jos nyt vaikka kerron aluksi juttua Tampereen hevosmessuilta, jotka järjestettiin 20.-22. huhtikuuta eli tänä viikonloppuna. Itse en ollut paikalla ollenkaan perjantaina enkä sunnuntaina (ja lauantainakin vain aamupäivän) eli mua saa valaista siinä, mitä kyseisessä messussa kokonaisuudessa tapahtui. Mitä mieltä olitte esityksistä? Entä näyttelleilleasettajat? Onko messuhalli tarpeeksi iso, vai kenties Helsingin vastaava parempi? Kuitenkin lauantaina kävin pyörähtämässä Nina Fagerströmin klinikassa ratsastamassa Kaprilla, kun Nina silloin pari viikkoa sitten soitti ja pyysi kyseiseen tapahtumaan osallistumaan.

Tampereen hevosmessut 2012, Kapri ja minä (http://korppi.kuvat.fi)
Klinikan ideanahan oli se, että Nina kertoi jotain juttuja siitä, miten hän itse treenaa hevosiaan kotona ja kuinka hänen mielestään ratsastuksen aikana tulee edetä jne. Meitä esimerkkiratsukoita oli paikan päällä viisi kappaletta, kaksi nuorta ja kolme kokeneempaa hevosta. Tehtävien ratsastaminen jaettiin niin, että me nuorten hevosten ratsastajat tehtiin yksinkertaisia puomitehtäviä ja kokeneemmat hevoset pääsivät hyppäämään pieniä esteitä.

Kaprin kanssa matkaan lähdettiin kotoa jo kello viiden maissa aamuyöstä, joten itsellä oli herätys jo kolmen aikaan. Illalla ei nukuttanut, joten yöunia kertyi vain kolmisen tuntia ja voitte arvata, kuinka väsynyt olin sitten lauantaina! Nukuin kaikki automatkat lukuunottamatta pientä Heseruokailua.. Kapri kuitenkin käyttäytyi todella mainiosti autossa matkustaessaan sekä molemmissa päissä lastaustilanteissa, joten oli kaikinpuolin rento matkanteko. Kaikki tavarat olin jo puunannut valmiiksi perjantai-iltana, joten lauantaina lähtö sujui melko saumattomasti.

Itse Tampereelle päästyämme jouduttiin porukalla odottelemaan meidän esiintyjä-passeja ja kestikin lähes tunnin, ennen kuin kyseiset kortit saatiin itsellemme. Kapri oli paikan päällä hermostunut ja rupesi tekemään sitä, mitä aina hermostuessaan kisoissa: tökkimään päällään ja tepastelemaan joka suuntaan. Kaikista pelottavimpia olivat kuitenkin minihevoset!! Janita kävelytti Kapria traikkujen vieressä, kun yhtäkkiä eteen tupsahti kolme pienenpientä minihevosta, jolloin Kapri kääntyi 180 astetta ja päätti paeta paikalta. Onneksi ei kuitenkaan kirjaimellisesti karannut, meinasi vain jyrätä kaiken alleen. Siinä sitten naureskeltiin, että onpa meillä todella fiksu tamma, kun itseään puolet pienempiä hevosia pelkää.. :) Tietysti pelottavia olivat myös pyöräilijät, kova liikenne ja koirat.

Nina Fagerström (http://korppi.kuvat.fi)
Areenalle päästyämme Kapri oli tosi rauhallinen, ihan itsekin yllätyin kun ei se mitään kummemmin kyttäilyt: ainoastaan aplodit oli tammalle oudompi juttu, jota se säpsyi. Aluksi aloitettiin verkkaamalla itsenäisesti ravissa ja laukassa niin, että saatiin kaikki hevoset mahdollisimman rennoiksi ja areena niille tutuksi. Pohja oli todella erilainen kuin meillä kotona, ihanan pehmeä! Vaikka Kapri olikin jännittynyt, ei se silti alkanut missään vaiheessa pahemmin kipittämään, osittain juuri pohjan ansiosta.

Teimme samoja harjoituksia, kuin Ninan luona Stephexillä viime kesänä - ravipuomeja kahdeksikolla sekä laukassa kahta puomia kolmen askeleen erimittaisilla väleillä. Nina kertoi koko ajan paljon omasta tavastaan treenata hevosia ja siitä, mikä hänelle on ratsastaessa tärkeää. Tehtävät sujuivat ihan hyvin, tosin tietysti kaikkeen tekemiseen vaikutti sekä ratsastajan että hevosen jännittyneisyys..

Kun kokeneemmat hevoset pääsivät kunnolla hommiin, jäätiin me nuoret kävely-seiskoskeluvuoroon, joka kesti enemmän kuin hetken. Kaprilla oli tosi kova kiima (mitä ei oo ennen näyttänyt niin selkeästi!) ja kun muutenkin kyllästyi seisomaan, alkoi se sitten peruutella ja kuopia ja keksiä omaa kivaa tekemistä. En viitsinyt lähteä pelleilyyn mukaan, vaan annoin tamman sitten vain kävellä puolipitkin ohjin niin, ettei oltu tiellä. Käveltiin rauhassa ja kohta huomasinkin tamman toisella puolella areenaa ja itseni toisella puolella :D Mutta miten tähän päädyttiin: Kapri käveli yleisöpäädyssä rauhallisesti, kunnes yht'äkkiä polvistui etujaloillaan sekä vähän takasillaan mennäkseen makuulle (!!). Oma ajatukseni tietysti ensimmäisenä oli, että nyt se kuoli tai rupeaa piehtaroimaan, joten otin jalustimet pois jalasta ja olin jo valmiina poistumaan vasemmalta alas, olihan Kapri jo lähes maassa. Tamma kuitenkin tästä (tai jostain muusta) säikähtäneenä päättikin perua ajatuksensa ja pomppasi jättiloikalla eteenpäin ottaen siitä kaksi suurta laukka-askelta kohti aitaa, joka erotti meidät katojista. Päässä kerkesi vilahtamaan ajatus, että eikai hypätä aidan yli - no ei hypätty, sillä jo valmiiksi pois tasapainosta ollessani ja Kaprin väistettyä aitaa vasemmalle lensin (kirjaimellisesti lensin) kyseistä aitaa päin jääden siitä noin parikymmentä senttiä. Jalka tosin meni aidan alle. Ihme ja kumma, ei kyllä edes ilmat lähteneet pihalle ja näin ollen nousin heti ylös ja alkuhämmästyksen jälkeen rupesi koko homma naurattamaan todella. Kun Nina sitten kysyi, että mitä siinä tapahtui kun ei ollut nähnyt ja vastasin, että "se rupes piehtaroimaan", koko yleisökin nauroi jutulle. Takaisin kyytiin mentiin heti ja homma jatkui :)

Nina hyppäsi Nita Raiskion hevosella, joka oli tullut Suomeen 3 viikkoa
ennen klinikkaa. Hevonen oli kisannut Saksassa 140cm-luokkia.
Kerkesin kierrellä messualueella vain ihan sen verran, että kävin sanomassa moikat Ninalle ennen hänen nimikirjoitustenjakotilaisuuttaan ja sitten kiirehdinkin (pienen osastokiertelyn) jälkeen traikulle ja matka kotiin alkoi. Mitään ostoksia ei siis tarttunut mukaan, vaikka messuilla olikin ollut tosi kivoja juttuja isoissakin tarjouksissa. Harmi!

Kun kotiin oli päästy ja hevonen hoidettu pois, äiti lähti heittämään mut vielä illaksi Ypäjälle Team Eurohorsesin Ypäjä Spring Show -kisoihin. Päästyäni perille olin paitsi väsynyt, myös todella tyytyväinen, että sain nähdä kavereita ja tuttuja kisoissa. Lauantai-ilta meni Sarinan ja Ronjan kanssa jutellessa, sunnuntaina sitten rupateltiin kisaaja-tuttujen ja muiden kisaporukoiden kanssa samalla, kun olin lähdönjärjestäjänä Opistohallin verkassa. Ihana auringonpaiste kruunasi päivän, ei olisi paljon paremmin voinut sunnuntaita viettää! Nina tuli myös Ypäjälle auttamaan Pinja Immosta ja paria muuta suomalaista esteratsastajaa 130 ja 140cm -luokissa, joten häntäkin vielä näin ja vähän juteltiin. Hyvä oli, kun Nina ihan spontaanisti kysyi, että "mitä sä täällä teet?". Olihan siinä selittämistä, että vuodesta 2007 TeHon kisoissa ollut töissä.. Pekka (kisojen järjestäjä) tuli siihen säestämään viereen vielä, että "Aada on se kaikista pisimpään näissä kisoissa mukana ollut ja jos on ollut poissa, niin se on ollut Nina sun vika - nytkään ei pääse kesällä Kemiöön eikä ollut viimekään kesänä" :D
Näitä minihevosia Kapri pelkäsi kuollakseen :') (http://korppi.kuvat.fi)
Kameraa tosin ei ollut mukana tämän yhden päivän takia, mutta lainasin Antti Jurvasen kameraa ja otin sillä kuvat 130cm luokan voittajasta Pekan pyynnöstä. Eli mitään kuvia tänne teidän katseltavaksi mulla ei ole antaa, ja muutenkin tästä tuli todella vähäkuvainen postaus. Äiti kuvasi jotain pätkiä Tren messuilta, joita laitan teidän nähtäviksenne joku päivä (harmi ettei saanut sitä tippumista videolle, mutta ehkä löydän sen joltakin muulta vielä). Lisäksi bongailen netistä teidän katsojien ottamia kuvia, joten jos joku on tietoinen jostakin, laittakaa linkkiä! :)

Ensi viikonloppuna olisi lähtö Kaprin ekoihin aluekisoihin Keravalle. Kipaan päivittyi tamman vuosimaksu viime viikolla, joten nyt eikun vaan ilmoittautumaan tiistaihin mennessä.. Jes! Ensi postauksesta tulee joku todellinen videopostaus, jos saan aikaiseksi ladata tubeen videoita reippaasti.

13 kommenttia

  1. Tosi kiva postaus! Tosiaan olisi kivempi jos postailisit useammin mutta tyajuan että oot kiireinen:D Minusta olisi kivempi lukea jos kuvat olisi isompia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, pistetään korvan taakse! En itse tykkää kauheen isoista kuvista, mutta voishan sitä muuttaa tietysti :) Ja kiitos!

      Poista
  2. Tosi kiva postaus! Varmaan hienoa, kun pystyy tollai olemaan ihan huippuratsastajien kanssa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! No jaa, ei siinä mitään kummallista ole :D

      Poista
  3. Ihan MAHTAVA postaus!!! Olen kyllä hiukan kateellinen kun sinulla on tuollaiset mahdollisuudet menestyä ja olet noin taitava! Voisitko joskus tehdä postauksen siitä miten olet tähän tilanteeseen päässyt, vai oletko jo tehnyt sen?

    Onnea ja menestystä nyt kuitenkin toivotan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) En kyllä lähde luokittelemaan itseäni mitenkään taitavaksi, mutta tosiaan on ollut mahdollisuudet kehittyä sekä perheen tilanteen että suhteiden kautta. En ole itseasiassa tehnyt, vähän jotain sellaista on tullut esille ekoissa postauksissa (ratsastushistoriaa), muttei sen kummemmin. Voisin vaikka tehdäkin :) Kiitos paljon!

      Poista
  4. Kiva postaus, aloin just vähän ennen hevosmessuja lukee sun blogia ja en yhtään tajunnut että oot tulossa hevosmessuille, ratsastaan. Naureskeltiin vaan kaverin kanssa kun oltiin menossa katsomoon, ei nähty vielä kentälle mutta Ninan mikistä kuulu vaan jotain että "Aadan hevonen jotain..." kun mun nimi on kans nimittäin Aada :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä nimi, kaima ;) Joo, tahallaan jätin vähän auki tuon, ettei tulisi sitä ennen kauheeta kyselytulvaa :)

      Poista
  5. En yhtään osannu ajatella että se Aada siellä hevosmessuilla voisit olla sinä. :D Säikähin kauheesti kun sä putosit sieltä selästä, ja menit niin kauheen lähelle sitä aitaa! No, onneks ei käyny huonosti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D Joo, itsekin eka olin vähän että hetkonen, mutta sitten vaan alkoi naurattamaan kun tajusin tilanteen! Semmoista tää on elävien olentojen kanssa.. :)

      Poista
  6. Nii juu!Olin kans seuraamassa sun ratsatusta, oot tosi taitava ratsatsaja, määki säikähin kun sieltä tipuit, se näytti nii hurjalta:o Mutta ei siinä onneks mitää käyny(toivottavasti).Saat olla ylpee(::

    VastaaPoista
  7. Hihii! Hauska lukee sun blogia ja sitte bongata sieltä Antin nimi... Niin Antti mua valmentaa siis. Oon tässä jonkun kaks viikkoo lueskellu sun blogia ja ekan kerran kun löysin tän, mä järkytyin. Koska sä elät mun unelmaa! MÄ haluaisin tuntee Nina Fagerströmin. MÄ... en tiiä sitten enempää. Mutta kumminkin! Oon jotenkin ihmeissäni (vieläkin), että joku muu elää mun unelmaa. Paitsi, että mun unelmaan kuuluu viel se, että hyppäisin 130cm ratoja tai korkeempiakin ulkomailla yms. :D
    Mutta oon tosi onnellinen sun puolesta. Ehkä me tullaan tapaamaan vielä. Jos hankin hyvät suhteet esteratsastajiin ja valmentajiin. :D

    VastaaPoista
  8. Huh, siis aikoja sitten joskus luin sen stephex postauksen ja sen jälkeen en piiitkään aikaan blogiasi lukenut. Messuilla en kyllä yhtään osannut arvatakkaan, että se olitkin sinä Aada, joka siellä ratsasti. :D

    Hienolta teidän meno näytti, ja olihan se ihan kiva saada pikku naurutkin siellä yleisössä. :))

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Yhteistyössä