sunnuntai 9. joulukuuta 2012

#119: Joulukalenterin 9. luukku - usko itseesi

 
Tänään matkatessani autossa takaisin kotiin Itä-Suomesta kuuntelin radiota, jossa muutamaan otteeseen soikin matkan aikana the Scriptin ja will.i.amin Hall of Fame -kappale. Biisin innoittamana päätin kirjoittaa teille joulukalenterin yhdeksänteen luukkuun jotain syvällisempää, tosin tekstin laatu saattaa vaihdella melkoisesti väsymystilan takia (joka on tällä hetkellä junassa istuessani todella suuri..). Aiheena on kappaleen mukaan itseensä uskominen, suosittelen jokaiselle biisin kuuntelua (postauksen lopussa youtube-ikkuna).
 
Itseensä uskomisella tarkoitan tervettä itseluottamusta, joka ilmenee esimerkiksi sillä, että myönnät itsellesi ja muille omat onnistumisesi ja olet ylpeä niistä. Monilla suomalaisilla tuntuu olevan suoranainen kammo siihen, ettei vain missään nimessä halua kuulla muiden sanovan "olen hyvä jossakin", vaan aina tulisi esittää hirveän vaatimatonta ja kieltää oppineensa jotakin. Olet varmaasti joskus itsekin ajatellut pahaa ihmisestä, joka on sanonut olevansa tyytyväinen esimerkiksi omaan esteistuntaansa ratsastuksessa. Ajattelet, että eihän kyseisellä henkilöllä edes ole kummoinen esteistunta! Toisaalta näissä tilanteissa et välttämättä tiedä taustoja - henkilöllä on saattanut olla aikaisemmin ongelmia vaikka tasapainon kanssa, jolloin kehittyminen oikeaan suuntaan saa hänet iloiselle mielelle ja tsemppaa jatkamaan treenaamista. Voitte kuvitella, miltä tuntuu silloin, kun muut sanovatkin hänelle hänen olevan todellisuudessa "huono".
 
Huono itseluottamus näkyy nykyään varsinkin nuorien keskuudessa yhä lisääntyvissä määrin. Enemmän tai vähemmän jokainen nuori hakee muilta ikäisiltään hyväksyntää esimerkiksi käyttäytymisellään, niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla. On hienoa, että nykynuoret uskaltavat turvautua ja nojautua ystäviinsä ja läheisiinsä, mutta pieni irroittautuminen muista tekee välillä hyvää. Kun uskalla olla oma itsesi etkä vain miellytä muita, pääset yleensä nauttimaan omasta elämästäsi parhaiten. Kuten yllä mainitsemassani biisissäkin sanotaan, kun omistat itsesi, voit löytää itsesi.
 
Ratsastastus on pitkälti itseensä uskomista.
 
Ratsastuksen parissa itseensä uskominen on merkittävässä roolissa aivan alusta alkaen. Kun nousit ensimmäisiä kertoja hevosen tai ponin selkään, oli sinun jollain (edes minimaalisen pienellä) tasolla uskottava siihen, että pystyt todella hallitsemaan ja ohjaamaan hevosta haluamallasi tavalla. Kehittyessäsi oli sinun uskottava, että todella pystyt oppimaan uusia asioita ja että oppimasi asiat todella olivat kehitystä eteenpäin. Kun huomaat olevasi kilpaillut vaikkapa metrin ratoja tasaisella menestyksellä tai oppinut nostamaan oikean laukan kierrokseen nähden, tulee sinun olla tyytyväinen tekemiseesi ja kertoa siitä myös muille. Omia tekemisiään ei tarvitse hävetä, eikä niitä suomalaiseen tapaan tarvitse piilotella muilta.
 
Myöskään erilaisia tasoeroja ei tule miettiä ja ajatella, että "olenpas huonompi kuin kaverini". Olet juuri sillä hetkellä omalla tasollasi ja kehityt sillä tasolla eteenpäin. Kaikki eivät tietenkään voi olla hyviä kaikessa, se on asia, joka kaikkien tulee kuitenkin myöntää. Katsoessasi kehittymistäsi ratsastuksessa tulee sinun verrata kehittymistäsi itseesi - ei muiden. On todella turhauttavaa kuunnella ihmisiä, jotka valittavat huonoa kehittymistään ja vertaavat itseään samalla muihin, mikäli näät itse ihmisen kehittyneen koko ajan eteenpäin ja olevan omalla tasollaan (oli se sitten alkeiskurssilainen tai grand prix-ratsastaja).
 
Itseensä uskominen tarkoittaa myös sitä, että onnistumisien lisäksi sinun tulee myöntää virheesi ja sallia niiden tekeminen itsellesi. Kukaan ei voi olla täydellinen ja kaikki tekevät joskus virheitä - toisen enemmän ja toiset vähemmän. Joskus sinusta voi tuntua, ettet kehity ollenkaan ja mikään ratsastuksen parissa ei suju. Kaudet kuitenkin vaihtelevat, ja kohta tunnetkin taas oppivasi uutta. Jos sinulle tulee tunne siitä, ettei kehitys ole aikaisemman tahdin mukaista, kokeile miettiä, mikä tilanteessa on muuttunut aikaisempiin verrattuna. En tarkoita, että sinun tulee etsiä syitä, vaan analysoida tekemisiäsi kehittävässä mielessä.
 
 
On tietysti totta, että tämänkin harrastuksen parista löytyy monia ihmisiä, joiden itseluottamus on todella huikealla tasolla ja mennyt realistisen rajan yli aikoja sitten. Tällöin omat taidot yliarvoidaan ja niillä saatetaan kehuskella jopa muiden kustannuksella. Törmätessäsi tälläiseen henkilöön ei sinun kuitenkaan kannata alkaa inttämään hänen kanssaan asiasta, sillä yleensä jokainen oppii jossakin vaiheessa elämäänsä, millä tavalla itseään ja sitä kautta muita tulee kohdella. Kuten sanonta kuuluu, Siperia opettaa.
 
Jotta pystyt kehittymään ratsastajana, usko itseesi ja siihen, mitä teet. Mikäli sinulla on huono itseluottamus, ota vaikka päivittäiseksi tavaksi miettiä iltaisin ainakin yksi asia, jossa olit päivän aikana hyvä tai jossa onnistuit tavallista paremmin. Vähitellen huomaat, että teet päivittäin monia onnistuneita asioita. Hevosten parissa sama sääntö pätee samalla tavalla. Vaikka tunti tuntuisi menneen todella huonosti, löytyy joukosta varmasti edes yksi hyvä siirtyminen tai voltti, jonka neljänneksellä hevonen asettui oikeasti kunnolla. Mikäli mietit aina kaiken negatiivisesta näkökulmasta, teet omasta elämästäsi todella paljon raskaampaa.
 
Toivottavasti jokainen sai tästä lyhyestä tekstinpätkästä hieman ajateltavaa. Jos uskot itseesi, voi sinusta tulla lähes ihan mitä tahansa! Harvoin raha tai fyysiset esteet todella rajoittavat tekemisiä (muutamia poikkeustapauksia lukuunottamatta) niin paljon, ettei edes todella vahva halu onnistua auta asian etenemisessä.
 
 

16 kommenttia:

  1. Mahtava teksti! :))

    VastaaPoista
  2. Todella hyvä teksti! :) itselläni on juuri huono itseluottamus, mutta voisin tämän tekstin myötä alkaa ajattelemaan niitä onnistumisiakin.

    VastaaPoista
  3. Hyvä teksti taas kerran tärkeästä asiasta. Olen ihan samaa mieltä kanssasi. :)

    VastaaPoista
  4. Wau, ihan huippu teksti ! :) Tuli heti aloittaessani lukemaan kylmät väreet. Itelläni on just huonompi kausi ratsastuksessa menossa ja tuntuu että mikään ei onnistu, mut tän luettuani sain jotenkin paljon motivaatiota(vai mikä sana tähän nyt pitäskään laittaa) päästä yli tästä huonommasta kaudesta ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos :) Ihanaa, että teksti toi tuollaisen reaktion!

      Poista
  5. Voi että sun blogista on tullut tosi mukava lukea! En tarkoita että olisi koskaan ollu huonoa luettavaa, mutta nyt on oikein ihanaa ja LAADUKASTA tekstiä mitä blogilta odotan! Pohdit kivasti asioita ja tykkään hirveesti lukea sun tekstejä. Toivottavasti pääset pian kirjotteleen taas treenipostauksia kun niitä ootan innolla ja niitä on tosi kiva lukea. :)

    Iso kiitos ja hatun nosto sulle Aada!! (:

    ps. sun videpostaukset on tosi kivoja ja niitä saa jatkossakin tehä jos vaan mahdollista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentistasi :) Piitkä videopostaus on tulossa pian!

      Poista
  6. Tä oli ihan uskomattoman hyvä teksti! Niin täyttä totta (: ratsastus on just sellasta että välillä sujuu hirmu hyvin ja sit on niitä hetkiä kun mikään ei onnistu.

    VastaaPoista
  7. Aivan loistava teksti! tykkään muutenkin ihan hirmusesti lukee sun tekstejä, koska niissä on jokin sanoma ja kirjoittamasi asiat ovat suurelle osalle jotakin kautta läheisiä:) jeejee lisää tälläsiä:)!

    VastaaPoista
  8. Tää teksti sai todellakin ajattelemaan ja herätti itseäkin! Kiitos tästä :)

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä