lauantai 30. tammikuuta 2016

#685: Bloggaajan vastuu

Suhteellisen suositun hevosblogin ylläpitäminen on saanut mut pohtimaan useaan otteeseen sitä, mikä oikeastaan on bloggaajan vastuu lukijoilleen jonkinlaisen roolimallin näkökulmasta tarkasteltuna. Asia on vellonut mielessäni lähipäivinä normaalia enemmän, sillä vaihdoimme Ystäväni hevonen -blogia kirjoittavan Ronjan kanssa aiheen tiimoilta muutamia ajatuksia. Olen pitkään vältellyt aiheen esille tuomista blogissani, mutta koska niin tuntuu tekevän moni muukin bloggaaja, haluan viimein nostaa kissan pöydälle. Nyt puhutaan esimerkin voimasta!

En haluaisi olla esimerkkinä kenellekään. Karua sanoa tämä ääneen, mutta mitäpä sitä kiertelemään. Playssonin järjestämässä Blogiexpossa saimme pohtia aihetta hieman bloggaajapaneelissa, jossa totesin suurin piirtein seuraavanlaisesti: "miksi ottaa mallia huonommalta, kun on mahdollisuus oppia paljon taitavammiltakin ratsastajilta?". Kysymys oli tässä tapauksessa siitä, tarvitaanko hevosblogeja kertomaan tavallisesta hevosenpidosta kaikkine murheineen ja onnistumisineen. Olin itse sitä mieltä, että oikeastihan blogeja ei tarvita yhtään mihinkään - ne sattuvan nyt olemaan pinnalla ja korvanneet siltä osin monen kohdalla ne entiset sosiaaliset kontaktit, joiden kanssa vaihdettiin hevosrintamalla tapahtuneita onnistumisia ja epäonnistumisia. Nykyään on helppo kirjautua koneelle ja selailla internetin ihmeellisessä maailmassa, saaden samalta istumalta useita omaan kokemuspintaan sopivia tapauksia ja samalla sylin täydeltä viihdettä omaan arkeensa.

Jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin ;) Kaikkien ihanien kuvien c. Annika Mäki, kiitos <3

En edelleenkään osaa hahmottaa sitä, miten monet ihmiset oikeasti lukevat blogiani ja seuraavat meidän arkeamme Champin kanssa. Tästä syytä mun on hankalaa ymmärtää, kuinka varsinkin nuoremmat lukijat saattavat tiedostamattaan tai jopa tietoisesti siirtää omia käyttäytymismallejani tallielämäänsä ja toimintaansa hevosten parissa. Tämä on kaiken kaikkiaan hurja ajatus - minäkö roolimallina! Ollessani itse nuorempi komeili huoneeni seinillä julisteita lempiratsastajistani, jotka kisasivat maailman huipulla. Ei silloin ollut blogeja, eikä oikeastaan vielä kunnollista internetkulttuuriakaan. Tuo blogipaneelissa sanomani lause viittasikin siihen, että mun mielestä on hassua, miten ihmiset haluavat ottaa mallia tavallisilta harrastajilta, kun mahdollisuus olisi oppia alan ammattilaisilta. Ehkä kyseessä on samaistumisen tarve tai se, että bloggaaja koetaan konkreettisemmaksi hahmoksi kuin esimerkiksi maailman huiput.

Toisille bloggaajille roolimallina toimiminen on varmasti luonnollisempaa, mutta mukaan mahtuu myös niitä, jotka haistattavat pitkät pelkälle ajatuksellekin. Faktahan on se, että ei yksikään ihminen voi olla vastuussa toisista, täysin vieraista henkilöistä, kuten bloginsa lukijoista. Jos julkaisen blogissa kuvan, jossa teen jotain sopimatonta ja lukija päättää kokeilla tätä kotona ikävin seurauksin, ei vastuu tekemisistä siirry itselleni. Tunnettu vertaus kuuluukin: "Jos esikuvasi hyppää kaivoon, hyppäätkö perässä?". Toki syy-seuraussuhteita voidaan aina pohtia ja keskustella siitä, onko tietoinen riskien esittäminen hyvän tavan mukaista ja roolimallin toiminnalle sopivaa.



Kuten ylempänä jo totesin, en haluaisi toimia minkäänlaisena roolimallina. Musta on jotenkin todella ahdistavaa ajatella, miten saatan tahtomattani vaikuttaa jonkun mulle täysin tuntemattoman ihmisen toimintaan hyvinkin konkreettisesti ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa jotain ikävyyksiä. Vaikka haluaisin olla täydellinen esimerkki ja toimia aina moitteettomasti, olen kuitenkin pelkkä nuori harrastaja, joka itsekin vasta opettelee paremmaksi hevosihmiseksi.

Se, mistä voin olla ylpeä, on omien virheideni tiedostaminen. Kirjoitin jo noin kaksi vuotta sitten postauksen (linkki) aiheesta, jossa käsittelin turvallisuuskysymyksiä hevosten kanssa toimimisessa. Listasin tuolloin asioita, joihin aion kiinnittää jatkossa paremmin huomiota. Mukana oli kaikkea hanskojen puuttumisesta riimun lukko auki taluttamiseen, mutta kaikkia näitä kohtia yhdisti yksi merkittävä sana: välinpitämättömyys. Tai ehkä laiskuus, mikä johtaa tiensä välinpitämättömyyteen. Olin tyhmä ja osittain myös tietoisesti. Olen edelleen.

Monia asioita olen saanut muutettua. Nykyään en taluta hevosta riimun kiinnitykset aukinaisina ja pyrin ratsastamaan aina hanskat kädessä. En jätä hevosta karsinaansa oven ollessa auki, mikäli lähden käymään jossain. Pyrin väistämään paremmin muita ja myös avaamaan suuni silloin, jos en ole varma, miten paljon mikäkin hevonen vaatii tilaa itselleen. Pidän kypärää päässä ratsastaessani lähes poikkeuksetta. Siltikään, monia asioita parantaneena, en koe olevani täydellinen hevosihminen. Yhä edelleen teen tietoisesti ja etenkin tiedostamattani monia sellaisia asioita, jotka eivät noudata hyvää esimerkkiä. Näiden ei tarvitse olla isoja virheitä - kyse voi olla vaikka siitä, että talutan hevosta yhdellä kädellä ja selaan samalla toisella puhelinta.




Blogin lukijoiden lisääntyessä olen alkanut kiinnittämään näihin asioihin enemmän huomiota. Puhuin erään ihanan bloggaajakolleegani kanssa aiheesta joulukuussa ja me olimme pääosin hyvin samoilla linjoilla. Eriävät mielipiteet taisivat tulla siinä, että hänen mielestään bloggaajalla on täysi oikeus julkaista minkälaista materiaalia tahtoo (toki lain rajoissa) blogissaan ilman, että hänen tulisi kantaa teoistaan minkäänlaista huonoa omatuntoa tai miettiä, meneeköhän joku nyt ratsastamaan hänen takiaan ilman kypärää. Oma näkemykseni erosi tässä kohtaa sen verran, että mulle on kasvanut pieni sensurointikynnys "epäsopivan" materiaalin julkaisemiseen.

Epäsopivalla tarkoitan tässä kontekstissa juurikin huonoa esimerkkiä näyttävää materiaalia. Mulla on tähän loistava esimerkki puolentoista vuoden takaa. Ratsastin silloin ilman satulaa Champilla niin, että sillä oli päässään hackamoret. Hevonen liikkui ihan älyttömän rennosti ja hyvin, videoita oli ilo katsella. En halunnut julkaista niitä blogissa siksi, että mulla ei ollut niissä kypärää päässä. Olin päättänyt kiivetä hevoseni selkään täysin hetken mielijohteesta, minkä vuoksi kypärää ei ollut matkassa. Sama tilanne oli parisen vuotta sitten, kun kävelytin Champia maneesissa riimun kanssa. Päätin heittäytyä villiksi ja hypätä ruunan selkään jälleen ilman ratsastusvarusteita, pelkkä riimu ohjausvälineenä. Monesti harmittelin, kuinka paljon olisin halunnut tilanteesta materiaalia julkaista, mutta jätin sen tekemättä juurikin siksi, etten halunnut näyttää huonoa esimerkkiä kenellekään.



Olen saanut toiveita ihan valmentajiltani asti siitä, miten mun tulisi olla julkaisematta sosiaalisessa mediassa kypärättömiä kuvia, vaikka ne olisivat monen vuoden takaa. Tässä kohden olen itse ollut rajoilla asian suhteen - nuo kuvat ovat mulle tärkeitä muistoja ja haluan niitä siksi jakaa muillekin. Nykyisiä videoita ja kuvia tehdessäni pyrin kuitenkin välttämään sellaisia tilanteita, joissa näyttäisin kohtuuttoman huonoa mallia kenellekään tai joiden takia saattaisin vaikuttaa negatiivisesti kenenkään harrastukseen.

Mihin johtopäätökseen voisin tekstini tiivistää? Selvää lienee ainakin se, että bloggaajilla on sosiaalisen median aikakaudella jonkinasteinen vastuu tekemisistään. Jos ei lukijoilleen, niin ainakin itselleen. Pidän rehellisistä bloggaajista ja haluan lukea tarinoita oikeasta elämästä. Sen vuoksi olen itsekin pyrkinyt muuttamaan omia toimintatapojani, enkä vain "feikkaamaan" niitä blogia varten toisenlaisiksi. Pitkä matka on vielä kuljettavana, mutta onneksi meillä on koko elämä aikaa :) Loppuun muutama kysymys, joihin kuulisin teiltä erittäin mielelläni vastauksia:

Bloggaajat: mitä mieltä olette aiheesta? Onko bloggaajalla vastuuta ja jos, kenelle?
Lukijat: oletteko koskaan huomanneet blogien vaikuttaneen omaan tekemiseenne
- tietoisesti tai tiedostamatta?

62 kommenttia:

  1. Täyttä asiaa koko teksti!
    Itse olen lukijana huomannut, että olen saattanut muuttaa hevosenhoitotapaa. Kävelen riimumaru oikeassa kädessä, vaikka se voisi olla kummassakin kädessä varmuuden vuoksi, kuten minulle ekaksi opetettiin. Ja minkä takia kävelen riimunaru yhdessä kädessä - no tietenkin, kun olen ottanut bloggaajasta mallia ja se on jäänyt tavaksi. Huomasin tämänkin vasta pari päivää sitten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun jaoit tämän huomion! Oikeasti kiva kuulla, onko blogeilla vaikutusta lukijoiden toimintaan :)

      Poista
  2. Hyvä postaus!Itse olen aikalailla samaa mieltä kanssasi tästä aiheesta.Itse olen turvavarusteiden suhteen tosi tarkka, ja kypärä on kyllä ratsastaessa aina päässä, ja oikeastaan liivikin. Liiviä taidan käyttää sen takia että muistan vähän liiankin hyvin ensimmäisen tippumiseni jälkeisen päivän(;silloinkin oli liivi päällä, mutta selkä oli kyllä seuraavana päivänä aika kipeä ja jäykkä..muistan että inhosin ennen sitä kaikkia venyytyksiä joita tehtiin jumppatunneilla, mutta jostain syystä rakastin niitä sinä päivänä. Ratsastajana koetaan parhaani mukaan olla ottamatta paineita ainakaan blogin takia, koska olen huomannut että paineen alaisena ratsastan huonommin kuin tavallisesti.Koetan ratsastuksen suhteen olla blogissani mahdollisimman rehellinen, koska feikkaaminen on ärsyttävää, eikä minulla muutenkaan ole minkäänlaista tarvetta esittää olevani parempi ratsastaja kuin todellisuudessa olen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri! Huomaan itsestänikin sen, että paineen alla (esim. kisoissa) ratsastan aina huonommin. Pitäisi opetella kestämään painetta ;)

      Poista
  3. Hienoa, että olet ajatellut asiaa noin! Sillä minunkin mielestäni bloggaajilla on vastuu siitä, etteivät tarkoituksellisesti levitä ja suosita vääriä toimintamalleja saati vaarallisia tapoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, nämä on aika monelta kannalta katsottavia asioita :)

      Poista
  4. Tämä sama asia on myös netin ulkopuolella. Itse käyn ratsastuskoulussa, olen yli 20v osaava, kisaava harrastaja, esimerkki nuorille. Monesti joudun juuri miettimään että mitä teen hevosen kanssa kun nuoret seuraavat perässä. Jos annan porkkanan niin pian jonossa on 5 muuta antamassa samalle hevoselle porkkanan ja pian hevoselle onkin syötetty niitä liikaa.
    Jos jätän karsanan oven auki kun käyn satulahuoneessa niin tekevät myös pienet perässä. Jos komennan hevosta ikävästi niin tekevät pienet myöskin.
    Ratsastuskouluissa on yleensä yhteiset säännöt jotka tietysti rajaavat ongelmia pois. Meidän on pakko käyttää kypärää, ja onneksi on! Me emme saa kävellä alku/loppukäyntejä puhelin kädessä! Onneksi!
    Mielestäni tälläiset asiat ovat itsestään selviä, me ollaan tallilla hevosten takia, ei puhelimen ja somen takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon viimeiseen lauseeseen haluan vähän tarttua: toki tallilla ollaan hevosten takia, eihän tätä lajia muuten harrastettaisi vuodesta toiseen. Voin kuitenkin itse todeta olevani jollain tasolla riippuvainen tietyistä sosiaalisen median toiminnoista ja saavani esimerkiksi whatsapp-viestipalvelussa päivittäin satoja ja satoja viestejä, joten sen puhelimen esiin kaivaminen on vaan muodostunut tavaksi. Ns "luppoajalla" eli vaikkapa kävellessä selaan puhelinta juurikin siksi, että saan samalla hoidettua asioita. Mulla kun ei ole päivässä kamalasti ylimääräistä aikaa vain olla ja somettaa, mikä olisi tietysti kaikella tavoin paras vaihtoehto. En halua puolustella puhelimen käyttöä hevosten kanssa toimiessa - tyhmäähän se on - mutta asiat eivät ole välttämättä kovin mustavalkoisia :)

      Poista
  5. Todella hyvin kirjoitettu teksti. Outoa että vaikken enään hevoshommia ole pariin vuoteen harrastellut, luen yhä päivittäin sinun ja parin muunkin suositun harrastajan blogia.
    Mielestäni kirjoitit aiheesta hyvin ja teksti sai todellakin ajattelemaan ja herätteli varmasi nuorempia katsojia. On jotenkin hassua miten paljon ja helposti sitä tulee itsekin välillä katsottua muiden tekemisiä ja ajateltua "Ai se tekee sen noin, minäkin voisin kokeilla", mutta loppuen lopuksi oma järki voittaa. Tässä on riskinä se, että nuoremmilla katsojilla ei välttämättä ole vielä "omaa järkeä" vaan tehdään juuri niin kuin roolimallinsa. Upeaa kumminkin että sensuroit osan blogisi materiaalista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri! Nuoremmille ei ole vielä kerennyt muodostua sitä omaa siiloa tekemisen suhteen, aivan kuten sanoit. Toki muistan itsekin nuorempana apinoineeni milloin ketäkin tallilla ja muussa elämässä, se kuuluu tiettyyn kasvuvaiheeseen. Kiitos :)

      Poista
  6. Vaikea täysin vain bloggaajan kannalta ajatella, mutta minun blogia lukevat monet pikkutytöt talliltakin. Jo sitä kautta tulee aina ajateltua mitä kirjoittaa ja millaisia kuvia julkaisee, sillä niistä otetaan esimerkkiä. Eli kyllä, bloggaajalla on vastuu, mutta se kuinka suuri vastuu, onkin sitten eri asia.

    VastaaPoista
  7. Tosi hyvä, että aiheesta puhutaan! Vastuu on mielestäni ehdottomasti lukijoilla ja tämän tyylinen postaus sai ainakin minut tiedostamaan sen vielä paremmin.
    Blogeista en ole juuri vaikutteita saanut. Lähinnä, jos joku kirjoittaa tosi hienon inspiroivan motivaatio tms. aiheisen postauksen saa siitä itsekkin vielä lisä buustia. Oikeassa elämässä esimerkin voiman kyllä huomaa. Esim ratsastuskoulussa pitää olla aika tarkkana miten toimii, koska siellä on paljon vähän kokemattomampia, mutta mahdollisesti niitä tulevaisuuden roolimalleja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä juuri. Ratsastuskouluissahan tuo korostuu entisestään, kun pienessä tilassa on monta oppivaa silmäparia, jotka oikein etsimällä etsivät itselleen esikuvia isommista tytöistä. Tarkkana saa siis olla, vaikkei vastuussa olisikaan heidän tekemisistään :)

      Poista
  8. Loistava kirjoitus! Ajattelinkin nyt heti kirjoittaa samasta aiheesta "vastauksen" tähän postaukseen, kun Blogiexpossa jotenkin jäi niin suppeaksi ne meidän vastaukset ja nyt ymmärrän paremmin, mitä eroja niillä meidän mielipiteillä tämän aiheen kohdalla onkaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käynkin heti lukaisemassa! Kiitti Kaktu :)

      Poista
  9. mielenkiintoinen postaus :) ! ja ihania kuvia !

    VastaaPoista
  10. Samaa mieltä kutakuinkin koko tekstistä :) En yleensä edes osaa ajatella (tai tietoisesti siirrän pois mielestäni sen mahdollisuuden), että joku ottaa blogista mallia.. Sen sijaan joudun kohtaamaan tämän asian hyvin konkreettisesti, kun meillä käy tallilla mukana kaverini 7v tyttö. Ja tälle tytölle olen suunnilleen hänen idolinsa! :D Pitäisi siis osata käyttäytyä ja puhua järkevästi ja käsitellä hevosia tismalleen oikein ja neuvoa tyttöäkin oikeisiin tapoihin.. Ei riitä, että suodattaa mitä blogissa julkaisee :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä.. Se on välillä tosi ahdistavaa, mutta onneksi mä olen esim tottunut siihen jo aika hyvin ja yritän miettiä julkisissa tilaisuuksissa mitä suustani päästän :D

      Poista
  11. Asia puhetta! Olen samaa mieltä kanssasi, mutta entisenä bloggaajana voin myös samaistua siihen, että tottakai saa julkaista millaista kuvamateriaalia vain. Ikävää, jos ei "uskalla" julkaista sen takia, että joku saattaa ottaa mallia. Et voi kuitenkaan vaikuttaa siihenkään, onko jonkun oman hevosen ostajan valintaan sisältynyt kriteeri, että kopukan täytyy olla kaunis läsipäinen rautias. Tyhmältä kuulostaa valita hevonen tai mikä tahansa lemmikki värin perusteella, mutta tälläisiä ihmisiä on, tiedän yhden tapauksen, jonka suuri innoittaja sinä hevosesi kanssa olet.
    Mutta kiva, että osaat ottaa lukijasi näin hienosti huomioon. Esimerkin voima on joissakin tapauksissa valitettavasti valtava.. "Oikein" käytettynä kuitenkin loistava, mutta kukas määrittelee oikean-ja vääränlaisen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon oikean ja väärän määritteleminen onkin tässä se kynnyskysymys.. Vaikeaa vaikeaa! Ja olen kyllä ihan samaa mieltä siitä, että bloggaajalla on loppupeleissä kaikki oikeus julkistaa blogissaan mitä tahansa materiaalia ilman omantunnontuskia, jos hän niin haluaa tehdä :)

      Poista
  12. Puhut ihan asiaa! Ja ihanii noi kuvat <3

    VastaaPoista
  13. Hyvä teksti, joka oikeastaan jokaisen on hyvä lukea! Omasta mielestäni vastuu on kuitenkin lukijalla sekä alaikäisen lukijan vanhemmilla. Bloggaajahan saa kirjoittaa periaatteessa mistä vain asiasta ja juurikin esimerkiksi tuo kypärättömyys on jokaisen oma asia (tosin en itsekään puolla asiaa, pidän kypärän visusti päässäni). Lasten täytyy ymmärtää, että mallia ei aina voi ottaa - siinä saattaa käydä vielä pahastikin, sillä usein nämä lapset ovat vielä todella kokemattomia.

    Vaikken itse mikään tunnettu bloggaaja olekaan, niin pelkään aina olla jonkun esikuvana. Se ei vain tunnu luontevalta. Olen vain onnellinen, että käyn tunneilla sinä päivänä, kun paikalla ei ole näitä kokemattomampia lapsia. Mulla on meinaan paha tapa harjata luottohevoseni vapaana karsinassa ovi osittain auki ja onpa se ovi joskus unohtunut auki kun haen varusteita... Vaikka kuinka on luottohevonen niin silti voi tapahtua vaikka mitä, ja yritän nyt laittaa oven kiinni aina hevosta hoitaessani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se menee, oon samoilla linjoilla. Ja kiitos! Roolimallina toimiminen on kyllä aina oma lukunsa :)

      Poista
  14. Hyvä, että tällaisia asioita pohditaan ja kissa nostetaan pöydälle. Kautta aikojen pienemmät ovat katsoneet mallia isommistaan, oli se järkevää tai ei. Roolimallina toimiminen tahtomattaan tai huomaamattaan ei myöskään katso ikää: jo aivan pienestä lähtien esimerkiksi perheissä pienemmät sisarukset katsovat mallia isommilta sisaruksiltaan. Samaa tapahtuu myös kodin ulkopuolella, eikä aina roolimallin tarvitse olla edes vanhempi tai isompi. Mainitsit tekstissäsi haistattamisen roolimallina olemiselle, ja tästä tuli mieleen, että itse asiassa lasten ja nuorten kiroilutyylistä voi myös tehdä monenlaisia päätelmiä usein joko lasten kaveripiiristä tai perheestä, ja jostainhan kiroilussakin on otettu mallia. Niinhän se on, että ihmiset ovat ensisijaisesti vastuussa itsestään ja omista tekemisistään - lapset ja alaikäiset toki oma lukunsa - mutta on erittäin hyvä miettiä, millaisen mallin itse antaa, sillä joku ottaa väistämättä meistä jokaisesta mallia, halusimme tai emme. Tässä on lisäksi yksi hyvä syy lisää harjoitella kouluissa medialukutaitoa: meihin vaikuttava media kun ei koostu enää pelkästään niistä perinteisistä kanavista, vaan myös blogeista täytyy oppia "näkemään läpi" ja oppia suhtautumaan kriittisesti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen niin samaa mieltä! Medialukutaidon opettelua ei voi vähätellä, vaikka moni vanhempi ei tätä seikkaa vielä välttämättä ymmärräkään. Moni vanhempi ei myöskään ole täysin tietoinen siitä, mitä lapset internetissä tekevät tai esimerkiksi blogeista lukevat ja sitten tallilla kokeilevat. On ollut mielekästä huomata, miten monet äiti-tytär -yhdistelmät ovat tulleet ihan kasvotusten mulle kertomaan lukevansa blogiani. Tästä olen päätellyt, että jollain tavalla teen jotain oikein, kun äiti on hyväksynyt tyttärensä blogini lukijaksi :)

      Poista
  15. Olen miettinyt samaa. Blogini ei todellakaan ole yhtä suosittu kuin sinun, eivätkä lukijani ole yhtä nuoria vaan vähintäänkin lukiolaisia. Kirjoitan kuitenkin psykologian opiskelusta, joka on suuri haave monelle. En haluaisi antaa opiskelijaelämästä ihan vääränlaista kuvaa, mutta en kyllä toisaalta kehtaa myöskään täysin rehellisesti kertoa kaikkia pettymyksen ja loppuunpalamisen tunteita, mitä opintoihin liittyy. Itse olen ottanut aika samanlaisen linjan kuin sinäkin: bloggaamista mahdollisimman rehellisesti, mutta kuitenkin ajatuksen kanssa. Mielestäni terve varovaisuutesi osoittaa hyvää makua ja vastuun ottamista omista sanomisista ja tekemisistä.

    http://roosanpikseliblogi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoilla linjoilla siis mennään :) sulla on kiva blogi!

      Poista
  16. Hieno teksti ja mielestäni täyttä asiaa! Itse olen juurikin samoilla linjoilla sun kanssa noista asioista :D
    Postaustoiveena olisi hienoa kuulla vähän enemmän siitä, kuinka yhdistät sun opinnot, työnteon ja oman hevosen hoidon, sekä hiukan siitä kuinka tämän kustannat ellet koe sitä liian henkilökohtaiseksi (:
    Terveisin ensivuonna opiskelemaan kotoa lähtevä hevosen omistaja (;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Tuollaisen postauksen olenkin tehnyt silloin, kun opiskelin avoimessa yliopistossa :) se löytyy välilehtien linkit-osiosta. Voisin kyllä joskus tehdä ns päivitetyn version! Tsemppiä tuleviin opintoihin :)

      Poista
  17. Hei Aada!

    Kiitos kissan nostamisesta pöydälle. Minusta on hienoa, että tästä aiheesta puhutaan. Vielä hienompaa on huomata, että ainakin suurin osa hevosblogien kirjoittajista on tiedostanut oman vastuunsa, ja huomioi lukijakuntansa harkitsemalla mitä kirjoittaa. Toki jokaiselta lukijalta edellytetään ja vaaditaan medialukutaitoa (eikö tätä opeteta jo koulussakin?). Ja vanhempien tulee valvoa ja opettaa lapsiaan myös verkkoympäristön suhteen.

    Ihan yhtä lailla meidän jokaisen on hyvä aika ajoin pysähtyä miettimään omaa vastuutaan käytöksestään tallilla ja yleensä hevosten parissa, niin itsemme kuin kanssaihmisten ja myös hevosten turvallisuuden ja hyvinvoinnin vuoksi. Kia Herold kirjoitti aiheesta kuun alussa omassa blogissaan: http://kiaherold.blogspot.fi/2016/01/vaaralliset-tallitavat.html?m=1

    (Pahoittelen etten osannut luoda linkkiä mutta osoiteviittaus ohjannee perille.) Niin helposti sitä omaksuu huolettomia tapoja niiden tuttujen "100%" varmojen hevosten kanssa että vahingossa voi sitten olettaa kaikkien ratsujen toimivan samoin. Sain itse jokin aika sitten vieläkin mieltäni kirveltävän muistutuksen erään pienen ponin kanssa joka ei karsinassaan ollutkaan enää päiväheinien jaon lähestyessä niin helppo hallittava... Tilanteesta selvittiin onneksi säikähdyksellä ja muutamalla kyyneleellä mutta sätin kyllä jälkeenpäin itseäni että olin toiminut niin - huolettomasti. :-(

    Esimerkin voima on valtava. Tallissa, kentällä ja kilpailuissa olet kuitenkin tietoinen muista paikalla olevista ihmisistä. Blogin kirjoittaja ei kuitenkaan voi tietää ketkä kaikki hänen postauksiaan lukee.

    Vastuullista viikkoa!
    Maarit L. :-)

    VastaaPoista
  18. Hahhah, miten musta tuntuu että bloggaajakolleega täällä terve ;D

    Eipä mulla edelleenkään ole muuta sanottavaa tähän aiheeseen, siitä on muutamaan otteeseen omassa blogissa juteltu lukijoiden aloitteesta ja vähintään yhtä monta kertaa äiti & tytär-lukijat ovat tulleet kiittämään ja kertomaan miten esimerkiksi lapset ovat löytäneet hiihtämisen riemua sen takia, että mä olen kaivanut sukset esille ja hiihtänyt Torstenin laitumella. Niin aikuiset kuin lapset ottavat ympäristöstään mallia, se on selvää. Kuitenkin olen sitä mieltä, että niin kauan kun blogiin kirjoittaa just siitä elämästä mitä elää, ei ehkä voi mennä kovin pieleen ja vastuu jää aina lukijalle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän se fakta on, miksipä sitä muuttamaan! Ei kukaan meistä voi olla vastuussa muiden tekemisistä ja jokainen ottaa sitten siihen rinnalle sen haluamansa julkaisutavan, jonka hyväksi kokee. Eikä siitä sovi mennä ketään arvostelemaan :D ihana tuo hiihtoesimerkki, sun kuvista varmasti inspiroituu moni!

      Poista
  19. Todella hyvä aihe! En ole oikeastaan ikinä pohtinut tälläistä asiaa, vaikka itsekin kirjoitan kyllä blogia. Toki vältän muutenkin kypärättömyyttä ja yritän toimia mahdollisimman riskittömästi. Siksi myös blogiini päätyy harvoin sellaista materiaalia, vaikka eihän sitä aina edes tajua kaikkia virheitään. Totta kai jokaisen olisi silti mietittävä hiukan, millaista materiaalia muille jakaa. Nuorimmat harvoin tajuavat, onko joku asia oikeasti viisasta vai ei. Nykyään ihmiset alkavat löytää somen jo varhaisessa vaiheessa ja tästä syystä myös bloggaajillakin on enemmän mietittävää julkaisemansa materiaalin suhteen. Toki suurin vastuu on vanhemmilla omasta mielestäni. Itse asiassa tää on todella hankala aihe :D Jossain määrin myös bloggaajan kuuluisi ottaa vastuuta, mutta toisaalta, bloggaaminen on täysin vapaaehtoista ja bloggaaja saa itse päättää mitä blogissaan julkaisee..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mitä enemmän tätä pohtii, sitä monimutkaisemmaksi tämä menee :D tieto lisää tuskaa!

      Poista
  20. Kypsää pohdintaa! Sinäkin olet blogannut juuri sellaisessa ikävaiheessa, jossa ihminen voi muuttua paljonkin lyhyessä ajassa. Sekin on hyvää esimerkkiä elämän realiteeteista nuoremmille lukijoille! Että vaikka 18-kesäisenä painelee menemään ulkomailla ilman kypärää niin se oli silloin ja nyt olet muutaman vuoden vanhempi ja toimit eri tavalla. :) Ei niitä kuvia tarvitse mielestäni piilotella. Olet kuitenkin perustellut asian ja nykytilanne on eri. Amatööribloggaajiin on varmasti todella paljon helpompi samastua kuin ammattiratsastajiin - bloggaajien elämäntilanne on monille ehkä realistisempi unelma kuin oikea kilparatsastusmaailma. Sen takia roolimallin ottaminen ja fanittaminen voi muodostua voimakkaammaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veit sanat suustani! Tälle kommentille pitäisi saada tykkäysnappi :D

      Poista
  21. Hieno aihe ja hyvää pohdintaa! Itse olen ehkä ennemminkin sillä kannalla, että bloggaaja saa julkaista juuri sitä materiaalia, mitä hän tahtoo. Vastuu on aina lukijalla. Tottakai on hyvä tiedostaa se, että blogia saattavat lukea myös paljon nuoremmat henkilöt, jotka eivät välttämättä osaa tarkastella sisältöä kriittisesti. Itsekin pyrin välttämään "epäsopivien" kuvien/tilanteiden julkaisun, mutta periaatteessa kenelläkään ei ole velvollisuutta sensuroida ulosantiaan. Tämä nyt hieman sinun kannastasi eriävä mielipide, mutta toivottavasti ymmärsit pointin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärsin hyvin ja periaatteessa olen ihan samoilla linjoilla kanssasi, sillä eihän kenelläkään ole velvollisuutta sensuroida omaa tekemistään blogissaan. "oikean ja väärän" määritteleminen on nimittäin melkoisen työläs tie! :)

      Poista
  22. Hyvä kirjoitus! Itse en ole ottanut mallia bloggaajista, toki se matkimis-ikä on jo mennyt (23v.) ja ei ole tarvetta "esittää" ratsastamalla ilman kypärää tmv.. Mun mielestä sun ei silti tarvitse miettiä julkaisetko kuvia joissa oot selässä ilman kypärää tai vaikka täysin varusteitta, koska jokainen on kuitenkin vastuussa itsestään. Lisäksi mun mielestä ala-ikäisillä varsinkin pitäisi olla AINA aikuinen "vahtimassa" juuri ettei tule niitä ylilyöntejä ja tapaturmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri! Se vanhempi ei vaan valitettavasti kykene vahtimaan lastaan 24/7 varsinkaan siinä iässä, jossa nämä 11-15 vuotiaat nuoret tekevät milloin mitäkin netissä tai esimerkiksi tallilla.. :)

      Poista
  23. Mä olen asiasta eri mieltä. Se, että julkaisisit videoita missä sulla eioo kypärää päässä on mun mielestä ihan ok. Vastuussa sä oot vaa itestäs. Jos jotain käy niin kypärää ei ole pelastamassa. Se että pikku lapset täällä ottais siitä mallia etteivät enää käyttäisi kypärää on ihan heidän opettajansa ja vanhempiensa vastuulla. Enemmän jopa vanhempien. Heidän tulisi seurata sitä mitä heidän lapsensa sosiaalisessa mediassa tekevät ja valistaa sitä että jos joku muu tekee väärällä tavalla niin ei tarvitse ottaa mallia. Se on henkilön omaa vastuuttomuuttaan sitten. Sen ymmärrän ettei ehkä kannata mitään (tää on vaa esimerkki!! En susta tämmöstä uskokkaan xD) viinapullo ja kännikuvia laittaa mitä et kyllä ole tehnykkään. Mutta se olisi huonoa kuvaa sekä nuorille että muillekin, sillä saattaa antaa susta sit väärän kuvan.

    Oma syy miks sun blogia oon viimeset pari vuotta seurannu on yksinkertaisesti se että sun arkea on kiinnostava seurata ja oon oppinu valtavasti uutta tietoa niin hevosen hoidosta kuin myös ratsastuksesta. Semmosta tietoa jonka voi oppia niin ammattilaiselta kuin perus harrastajaltakin. Eli jos pitäisisin sua roolimallina apinoisin siinä varmaan miljoonaa muutakin heppailijaa.

    Älä ota liikaa turhia paineita bloggaamisesta. Muista kuitenkin se että teet tätä täysin vapaaehtosesti joten muilla eioo mitää varaa valittaa! Menkööt muualle jos ei miellytä ;) Mä en muuttais täss sun blogissa mitään muuta ku sen että pistä vaan tulemaan niitä sensuroitujakin "super-huonoa-esimerkkiä-välittäviä-ilman-kypärää-ratsastuksia" ;) Sun ei oikeesti tarvitse ottaa vastuuta mistään lasten turvallisuudesta. Niillä on vanhemmat ja ratsastuksenopettajat joilla se vastuu on. Mut voin sanoa et tosi monet tän blogin lukijoista on sulle just super kiitollisia että jaksat nähdä vaivaa kaikkien postausten tekemisestä ja Materiaalin hankkimisesta! Mä oon ainaki kiitollinen että saan seurailla sun arkee, Champin elämää ja viisaita ajatuksia !

    Keep going Aada and stop that overthinking!

    Ihanaa alkavaa viikkoa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos aivan ihanasta kommentista! Kiva kuulla tällainenkin mielipide. Kaikella tavallahan sä olet aivan oikeassa sen suhteen, että ei materiaalin julkaiseminen ole koskaan bloggaajalta väärin - siis niiden kypärättömienkään. Ylempänä totesin jollekin jo, että vanhemmat eivät vaan valitettavasti tajua aina sitä, mitä kaikkea netissä liikkuu ja siksi he eivät yksinkertaisesti välttämättä osaa ohjeistaa jälkikasvuaan näissä jutuissa. Tokikaan sen ei pitäisi olla mun murheeni, mutta väkisinkin tätä tulee joskus pohdittua.

      Mahtavan aurinkoista viikkoa myös sulle!! :)

      Poista
  24. Mielenkiintoinen postaus, paljon hyviä pointteja sekä itse postauksessa että kommenteissakin... :) yritin miettiä mikä oma kantani on, mutta en tosiaankaan tiedä. Asia on vaan todella monimutkainen ja sillä on monta puolta. Olen kuitenkin sitä mieltä ettei kypärättömiä kuvia pitäisi julkaista, koska kypärättömyys on asia mitä nuoremmat helposti pitävät jotenkin coolina jos kokeneemmat tekevät niin. Puhelimen selaaminen hevosta taluttaessa on mielestäni aika pieni riski verrattuna kypärättä ratsastamiseen... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä kommentti! Asiaa puhut

      Poista
    2. Niinhän se on, tässä on niin monta puolta että menee itsekin sekaisin :D

      Poista
  25. Tosi järkevä postaus Aada pisti todella miettimään:) minusta tuntuu että blogit ovat vaikuttaneet minua vähän tarkoitan monia muitakin kuin sun. Olen alkanut ajatella että olen surkea ratsastaja ja että on epäreilua kun te bloggarit ratsastatte paremmin. Se on kyllä varmasti totta mutta onhan teilläkin oppimista ratsastuksen suhteen! Kukaan ei ole koskaan täydellinen! Ja aina hevosissa on opeteltavaa jokaiselle;) siksihän me harrastamme tätä lajia "seinää" ei koskaan tule vastaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seinä ei todellakaan tule koskaan vastaan, heh! Mutta älä ihmeessä ajattele olevasi huonompi kuin muut. Kuten sanoit, ihan jokaisella on valtavasti virheitä korjattavanaan. Jos ei olisi, eihän meidän kannattaisi tätä lajia harrastaa :)

      Poista
  26. Hei,

    Hienoa tekstiä ja ihanan vastuullisia ajatuksia muoren naisen näppikseltä! Itse olen jo ajat sitten ne ajat, jolloin muiden esimerkkiä seuraisi. Mutta juurikin noin se menee, nuoremmat katsovat teitä vanhempia bloggaajia vähän ylöspäin ja varmasti moni haluaisi olla kuin sinä tai joku muu bloggaaja ja jos julkaisisit kuvia kypärättä niin se olisikin äkkiä hyvinkin esimerkkinä nuoremmille.

    Mielestän toimit siis aivan oikein! Olenkin viihtynyt blogisi hiljaisena lukijana jo hetken, koska tykkään siitä että tunnut toimivan monella tapaa moraalisesti oikein. :) itseäni ärsyttää todella paljon kuvat joissa kuka tahansa on ilman kypärää, oma pää oma vastuu mutta ei tehdä siitä millään lailla kadehdittavaa olomuotoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ollaan siks pitkälti samoilla linjoilla :)

      Poista
  27. Tosi hyviä ajatuksia sulla! :)

    Olen itse vähän kahta mieltä tämän asian kanssa. Juuri esim. nuo kypärättömät taidekuvat ovat aiheuttaneet pientä keskustelua meidän tallilla. Kuvaan usein meidän tallilla ja muutama on poistanut FB-sivuiltaan kypärättömän yhteiskuvan hevosensa kanssa kun ratsastuksenopettaja on ärähtänyt asiasta. Vaikka profiilit ovat yksityisiä eikä kaverilistoilla ole ratsastuskoululapsia... Mä olen sitä mieltä, että täysi-ikäinen saa tehdä omalla hevosellaan mitä haluaa ja julkaista millaisia kuvia haluaa (hyvän maun rajoissa tietysti). Olisi aikamoinen tunnelmantappaja kun kuvassa on ratsastaja kaunis mekko päällä ja sitten kypärä päässä...

    Omassa blogissani olen pysynyt asiallisella linjalla koskien omia julkaisujani mutta toisaalta olen kyllä "turvallisuusfriikki" myös siellä tallilla ihan oikeastikin. En ratsasta ikinä ilman kypärää ja käytän aina heijastimia, joten ei ole mitään "huonoa" mikä niihin kuviin voisi välittyä. Paitsi sitten ne pari ilman kypärää otetut poseerauskuvat... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, munkin mielestä kypärättömiä poseerauskuvia on ihan ok julkaista. Toki siihenkin tilanteeseen sisältyy riskinsä, mutta samalla voidaan alkaa pohtimaan vaikka sitä, kannattaa kotoa poistua koskaan jos mitään riskiä ei koskaan voi ottaa.

      Aika hassua, että ratsastuksenopettaja on "pakottanut" poistamaan kuvia! Mulle on sanottu tosi tiukkaan sävyyn kummankin kotivalmentajani toimesta esimerkiksi siitä, etten saa ratsastaa tennareilla tai julkaista yhtään vanhaa kuvaa, jossa olen ilman kypärää. Pyrin tietysti kunnioittamaan heidän toiveitaan, mutta varsinkin noiden vanhojen kuvien suhteen olen ollut vähän höveli.. :)

      Poista
  28. Kivaa tekstiä! Olet ollut viisas kun et ole julkaissut sitä materiialia jossa et ole ehkä niin esimerkillinen, ja pidän siitä. Jotkut vielä ottavat mallia toisesta, se ei haittaa ja itse tekee päätöksensä haluaako esim. ratsastaa ilman kypärää vai kypärän kanssa. Itse suosin tuota kypärän kanssa.

    VastaaPoista
  29. Täyttä asiaa! Ja ei pelkästään blogimaailmassa vaan ihan yleisesti. Mulla oli aikoinaan hevonen ratsastuskoululla ja jouduin muokkaamaan omia tapojani todella paljon, juurikin oppilaiden takia. Kävelytien hevosta puhelin kädessä (okei, nyt olen lipsunut siihen takaisin....), ratsastin ilman kypärää, jouduin oikeasti miettimään miten komennan vuosikasta orivarsaa, kun se halusi kokeilla onko ihmistä nyt ihan pakko kunnioittaa, jne. Lapsilla on ihan uskomaton kyky imeä tapoja "aikuisilta" ja varsinkin niiltä joilla on oma hevonen.

    Reilu vuosi sitten olin aloittamassa ratsastustunnin pitoa valkkaryhmäläisille. Eli niille tallin parhaille nuorille. Kävin aika pitkän käden väännön oppilaan kanssa, että pidetäänkö tunnilla kypärää vai ei. Hän oli kuulema niin taitava ratsastaja, ettei tipu ja eihän kilparatsastajatkaan pidä kypärää... Vastuu esikuvien luonnista on ihan kaikilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta joka sana! Ohhoh, onpa jännä, että ratsastuskoulun tunnilla joku alkoi väittämään vastaan kypärän käytöstä. Kaikkea sitä, mutta toivottavasti oppi meni perille! :D

      Poista
  30. Tosi hyvin kirjotettu, ja noi kuvat on upeita. Jäin katselemaan tota yhtä kuvaa, jossa Champ kääntää päätä tänne taakse ja sillä on joku "viltti" pepun päällä. Niin upea kuva <3

    VastaaPoista
  31. Vähän kaksi piippuinen juttu! Mutta minun mielestä vastuu jakautuu bloggaajalle ja lukijalle 50/50. Periaatteessa, kun bloggaaja kertoo jostain vähän turvattomasta tavastaan tai julkaisee esimerkiksi kuvan siitä, ei bloggaajalle pitäisi tulla automaattisesti mitään vastuuta, siltä varalta jos joku lukija päättää ottaa riskin ja kokeilla samaa. Jos kyseessä on suositumpi blogi ja lukijoita on paljon eri ikäisiä (suurimmilta osin nuoria ja lapsia), tietty bloggaajalle tulee silloin se pieni pelko, että meneekö joku kokeilemaan ja silloin ei ehkä julkaisekkaan sitä mitä olisi ajatellut.
    Netissä ei koskaan saa uskoa kaikkea mitä lukee ja ajatella, että näin minunkin kannattaisi tehdä. Varsinkin nuoret lukijat eivät ehkä ymmärrä lukemaansa ja sen seurauksia, joten he kokeilevat vain koska se kuulosti helpolta ja siistiltä, koska se lemppari bloggaajakin teki niin. Lukijoillakin on se oma vastuu, mutta jotkut eivät vaan osaa sitä ymmärtää.

    Tätä asiaa voi katsoa niin eri kulmista, että on todella vaikea miettiä juuri sillä oikealla tavalla!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri! Mitä enemmän tätä pohtii, sitä enemmän tähän tulee mutkia matkaan :D ikuisuusaihe!

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä