#251: Mitä meille kuuluu?

Vastaus otsikkoon: meille kuuluu hyvää! Ainakin tällä hetkellä, kun tätä postausta näin lauantaina kirjoittelen. Kirjoitan tämän varalle ensi viikkoa ajatellen ja julkaisen tämän varmaankin loppuviikosta, joten älkää ihmetelkö, miksei tämä sisällä sitä ihan uusinta informaatiota.

Champin kanssa elämä hymyilee ehkä valoisammin kuin koskaan, vaikka ulkona sataakin vettä ja on muutenkin ikävän harmaata. Sen takasten turvottelu on vähentynyt lähes olemattomiin ja se liikkuu ehkä paremmin kuin koskaan mulla ollessaan. Vaikutusta asiaan on ehkä paitsi uudella kengityksellä, myös innostuksellani koulutyöskentelyä kohtaan, mistä kerroinkin jo aiemmin.

 

Olemme kotiutuneet Provinciaan todella hyvin. Champin päivärytmi on suunnilleen seuraavanlainen: aamu alkaa heinillä ja kauroilla joskus aamukuuden maissa, jonka jälkeen se saa hengailla sisällä odottaen päiväruokia aina noin puoli kahteentoista asti. Tässä välissä Champin karsina siivotaan ja se menee siksi aikaa evakkoon toiseen boksiin. Olen saanut kuulla tallityöntekijöiltä tarinoita siitä, miten Champ taituroi muiden karsinoissa vieraillessaan kaikkia tavaroita näiden ovista ja leikkii niillä sitten sen ajan, kunnes se pääsee omaan mökkiinsä. Kivoja esineitä ovat muiden muassa ämpäreiden kannet (kivoja heilutella), hevoskavereiden suojat (kivoja syödä) tai muovipussit (kivoja repiä)..

Jottei tulisi ihan kuvaton postaus, laitan tähän muutamia kuvia viime sunnuntain ratsasteluista, kun isäni halusi tulla kuvaamaan menoamme ja harjoittelemaan uuden kameransa (70D) käyttöä. Hän ei ole hevosihmisiä, eli liikkeen oikea-aikainen tallentaminen kuviin on vielä hakusessa, mutta ainakin valkotasapaino on näissä kuvissa kiva! (oikeasti valo oli näidenkin kuvien ottamishetkellä samanlainen kuin edellisen postauksen videoissa näkyy).

Kuvia oli yhteensä noin 650kpl, mutta suurin osa oli huonolaatuisia tai huonosta kohtaa otettuja. Näissäkin kahdessa Champ menee melkoisen etupainoisena, mutta isä kerkesi kuvaamaan vain alkuverryttelyä ennen muistikortin täyttymistä :D

Champista on tullut läski, joten se on nyt laihdutuskuurilla (saa se silti edelleen "reilusti heinää", joten ei se kyllä laihdu, hups..)

Kahdentoista maissa Champ pääsee tarhaan, jonne se saa myös päiväheinät. Näin mutaiseen vuodenaikaan heppa jättää aika paljon heinistä syömättä, sillä nirsona hienostoherrana se ei halua liata olemattomia turpakarvojaan mutavellissä. Iltapäivätarhalaiset otetaan sisään kuuden aikoihin, mutta Champ aloittaa yleensä joskus neljän jälkeen pimeän tullessa itsensä viihdyttämisen ja juoksee mutarallia tarhaa ympäri. Pyrin itse liikuttamaan hevosen aina joko ennen sen tarhaamisaikaa eli joskus yhdeksän pintaan, mutta välillä hoidan ratsastamisen myös vasta kuuden jälkeen.

Illalla Champ saa seitsemän aikaan ensin heinät ja sen jälkeen, noin kahdeksan maissa iltapuuron kaikkine lisineen. Viimeiset heinät hevoset saavat Provinciassa yhdentoista aikoihin, jolloin myös talli suljetaan ja hevoset pääsevät yöpuulle.

 

Meidän viikko-ohjelma on ollut nyt melko lailla seuraava: kerran viikossa Piude valmentaa esteillä ja kerran viikossa Jonna koulussa. Yritän maastoilla kerran ihan pidemmällä reissulla ja kerran Champ saa kävelytysvapaan, jolloin yleensä äitini käy hoitamassa ruunan (esimerkiksi sellaiset päivät, jolloin olen itse aamut töissä ja lähden sieltä suoraan yliopistolle illaksi). Jäljelle jääneet kolme päivää kuluvat sitten sileätyöskentelyssä/puomien avulla itsenäisesti, tosin suunnittelimme Piuden kanssa, että nyt talvella voisimme ottaa joka toinen viikko kaksi hyppykertaa. Champ nimittäin kerää melko tehokkaasti hyppyintoa, jolloin liian harvoin tapahtuva hyppääminen näkyy sen koko olemuksessa estevalmennuksissa: se saattaa alkaa steppailemaan ennen omaa vuoroaan.

Ei toki etupainoinen tai mitään.. :D

 

Meillä kävi viime viikon tiistaina hieroja pitkästä aikaa, mikä olikin enemmän kuin tarpeen! Champ oli nimittäin todella jumissa, ihan kaikkialta. En muista yhtään näiden lihasten oikeita termejä, joten älkää syyttäkö täysin tumpeloksi.. Eniten jumissa oli niskan jokin iso lihas, joka on yhteydessä oikeastaan koko hevosen kropan läpi kaikkialle. Tämän lisäksi jumissa oli joitakin vatsan seudun lihaksia (?) eli hevonen on ilmeisesti joutunut kantamaan itseään kuitenkin edes jonkin verran. Oikea puoli oli kauttaaltaan vasenta enemmän jumissa, ja takaosan jotkin hypyssä tarvittavat lihakset jumittivat myös. Nämä jäivät päällimmäisinä mieleen, muitakin mulle lueteltiin. Tämän viikon torstaina hieroja tulee uudelleen hoitamaan Champin ja sen jälkeen sama toteutetaan parin viikon kuluttua, jonka jälkeen tahti jatkuu kuukauden välein. Edellisestä hieronnasta kerkesi tässä välillä kulua liian pitkään, yli kaksi kuukautta.

 

Hieronnan jälkeisenä päivänä eron kyllä huomasi! Champ halusi venyttää ihan kunnolla eteen-alas heti alusta alkaen ja ratsastelinkin sillä pitkään melko kevyesti käyden kaikki askellajit läpi. Se ei myöskään pukittanut laukanvaihdoissa, mikä kertonee siitä, että jokin sen lihaksen kireys on hellittänyt edes vähän. Tietystikään hevonen ei vielä ole täysin rento, mutta jo yksi hierontakerta auttoi selkeästi!

 

Champ on ollut nyt aivan älyttömän seurallinen ja puuhakas oma itsensä. Se oli yhden täysvapaapäivän jälkeen oikea adhd ja juoksi esimerkiksi mua tarhassa karkuun muka pelokkaana pöristen.. Yritin saalistaa sitä valkoisten nahkakenkieni kanssa heinätupsun avulla, mutta juuri, kun olin saanut sen houkuteltua portille ja riimun lähes sen päähän, päätti se sittenkin kääntyä ympäri ja lähteä showravia häntä pystyssä pöristen toiselle puolelle tarhaa. Ei kyllä naurattanut, kun jouduin hakemaan kumpparit autosta ja rämpimään hevosen perässä tarhaan. Jos se olisi osannut, se olisi nauranut ääneen mulle.

 

Ennen ratsastusta Champ on aina todella virkeä ja yrittää syödä ihan kaiken: karsinan reunalle jättämäni harjat, ohikulkijoiden takin taskut, omat loimensa (kun ne ovat sen päällä) tai naapurikarsinan asukkaan turvan. Ratsastuksen jälkeen ruuna näyttää aina siltä, kuin se olisi juossut viisi maratonia putkeen samana päivänä – en tiedä, osaako hevonen näytellä ja olla ylidramaattinen, mutta jos osaa, niin tämä kyllä sitä tekee! Se roikottaa alahuultaan velttona ja nuokahtelee päällään pitäen silmiä lähes kiinni. Kun menen sen karsinaan, se laittaa päänsä mun vatsaa vasten ja nojaa siinä elämäänsä tyytyväisenä samalla, kun rapsuttelen sitä kaulasta. Maailman ihanin hevonen!

 

Meille on kehittynyt myös yksi hauska tapa, nimittäin aina satuloidessa Champ alkaa haukottelemaan. Se haukottelee yleensä pari kolme kertaa, joskus enemmänkin. En tiedä mistä tämä tapa on saanut alkunsa tai onko sillä jotain konkreettista merkitystä, mutta ainakin se on hauskaa sivusta seurattavaa. Pitäisi joskus ottaa videota tästä!

 

Oho, nyt innostuin kirjoittamaan taas vaikka miten paljon liikaa. Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti! Mitä mieltä olette tällaisesta vähän tavallisemmasta postauksesta, joka ei oikeastaan liittynyt mihinkään?