Joulukalenterin 6. luukku - hevosenhoitajan arki

Joulukalenterin kuudes luukku saakin näin itsenäisyyspäivän kunniaksi oikein superyllätyksen, kun kirjoittajaksi päästetään vuoden 2012 ”koko maailman parhaimmaksi hevosenhoitajaksi” valittu Heidi Mulari! Heidi työskentelee olympiakultamitalisti Steve Guerdatin hevosenhoitajana Sveitsissä ja saatoitte bongata hänet televisiosta olympialaisten aikaan.. Nyt annetaan vuoro Heidille!

_________________

 

”Lukion jälkeen lähdin viettämään välivuotta Hollantiin, hevosia hoitamaan. Tästä on nyt aikaa 14 vuotta, eli minun lisäopintoni ovat taitaneet jäädä haaveiksi. Olen siis Heidi Mulari ja toimin nykyisin Steve Guerdatin hevosenhoitajana. Oltuani viisi vuotta Hollannissa päädyin hänelle töihin ja yhteistyömme on jatkunut viimeiset yhdeksän vuotta. Tässä ajassa on nähty ja koettu monet ylä- ja alamäet, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.

Hevosenhoitajan työ on äärimmäisen laaja, koska usein tunnen olevani sekä hoitaja, eläinlääkäri, rekkakuski, sihteeri että Steven personal assistant. Eipähän käy aika pitkäksi tai tylsäksi! Teen omasta mielestäni paremmin töitä pienen paineen alaisena, joten tämä sopii minulle mitä parhaiten! Kilpailumatkat ovat myös vieneet minua ympäri maapalloa, joten monta eri maata on myös tullut tutuksi: Brasilia, USA, Kanada, Kiina, UAE - vain muutamia mainitakseni. Lentomatkat hevosten kanssa myös sujuvat useimmiten vaivattomasti. Kaikki meidän hevoset matkustavat erittäin hyvin, joten lentäminen ei myöskään tuota ongelmia. Näitä reissuja ei kuitenkaan tehdä kuin kerran pari vuodessa, muuten matkustamme hevosautolla ympäri Eurooppaa. Kilometrejä kertyy vuodessa todella paljon - katsoin juuri viime viikonloppuna, että auton huollon jälkeen elokuussa on trippimittariin tullut 30000 km lisää...

Nasan kyydissä otettu kuva Dohasta, Qatarista. Puitteet ovat siellä ensiluokkaiset!
Rahalla saa ja hevosella pääsee...

Meressä kahlailevat minä ja Carpalo tänä vuonna La Baulessa. Siellä saa kilpailuiden
aikana mennä aamuisin ratsastamaan beachille..



Minä ja Nino odotetaan palkintojenjaon alkamista Lontoon Olympialaisissa - voitto tuli!

Työn miinuspuolena voisin mainita oman sosiaalisen elämän puutteen. Kun olen kotona yleensä maximissaan kolme päivää viikosta, ei ole kovin helppoa ylläpitää minkäänlaisia ihmissuhteita. Toki joka viikonloppu näen useimmat ystäväni kilpailuissa ja he ovatkin melkein kuin toinen perheeni. Päivät kilpailuissa venyvät useimmiten todella pitkiksi. Olen erittäin huono heräämään aamuisin, joten välillä vähien yöunien jälkeen olen todella vaikeuksissa herätä. Onneksi kaikki ystäväni tietävät tämän, joten aikavarmasti joku heistä soittaa ja herättää minut jos he huomaavat, että hevosiani ei ole vielä ruokittu.

Yleensä lähden kilpailuihin tiistai-iltana tai keskiviikkona, riippuen vähän milloin kisat alkaa ja kuinka kauaksi pitää matkustaa. Esimerkiksi viime viikonloppuna lähdin tiistai-illalla kohti Tukholmaa, jonne saavuin torstaiaamuna. Koska matkaa oli lähemmäksi 2000 kilometriä, olin varannut hevosille tallit Puttgardenista, missä pysähdyimme noin kahdeksaksi tunniksi. Onneksi sain kuskin matkaan, joten en joutunut ajamaan koko matkaa yksin. Oli myös paljon mukavampaa saapua kilpailuihin freesinä eikä silmät ristissä! Näin vanhemmalla iällä myös nukkumattomat yöt vaativat paljon enemmän palautumisaikaa kuin ennen. Hevosten levättyä pari tuntia, juoksutin ne, jotta he eivät olisi niin kovin jäykkiä, kun mennään vet checkkiin (eli eläinlääkärintarkastukseen). Myöhemmin päivällä myös ratsastin hepat, koska Steven lento saapui vasta myöhään illalla perille. Tältä reissulta emme valitettavasti saaneet mainetta taikka mammonaa, mutta toivottavasti ensi kerralla paremmin.

Hyvää joulua kaikille!!"