torstai 5. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 5. luukku - mitä bloggaaminen merkitsee?


Sain inspiraation kirjoittaa teille hieman syvällisempää mielipidepostausta koskien bloggaamista. Olen nyt blogannut yhteensä reilun kahden vuoden ajan ja näiden vuosien saatossa blogini on kasvanut aivan pienestä ja tuntemattomasta ylläpitohevosen omistajan hevoselämästä kertovasta blogista kaikkien käänteiden kautta blogiksi, joka käsittelee estehevosen omistajan arkea kaikkine puolineen. Olette päässeet lukemaan rehellisesti postauksia klinikkareissuilta silloin, kun kaikki on tuntunut menevän pieleen. Olette lukeneet postauksia kisoista, jolloin olen palannut voittajana kotiin. Olette lukeneet niistä hetkistä, kun olen potenut pientä koti-ikävää ulkomailla, mutta toisaalta myös niistä hetkistä, kun olen saanut tuntea olevani etuoikeutettu saadessani olla osana omaa elämääni kaikkine läpikäyneine mahdollisuuksineen.
 
Aloitin bloggaamisen kaksi vuotta sitten täysin hetken mielijohteesta, sillä halusin seurata muiden tekemisiä. Suomeksi sanottuna matkin siis muita ja menin massan mukaan – muillakin oli blogeja, ”miksei mullakin olisi?” Seurasin jonkin verran muita bloggaajia ja sain vaikutuksia tekemiseeni heiltä. Vähitellen opin, mitä kaikkea blogimaailma pitää sisällään: aktiivisia lukijoita, inspiroivia bloggaajia ja uusia blogin kautta hankittuja kavereita, mutta myös niitä kateellisia tai muista syistä ilkeitä anonyymejä ja hetkiä, jolloin bloggaaminen tuntui inhottavalta.
Aloitetaan niistä positiivista asioista, joita bloggaaminen on tuonut elämääni. Ensimmäisenä voisin mainita kirjoitustaidon ja itseni ilmaisemisen. Olen aina rakastanut lukemista ja kirjoittamista, enkä voi sanoa olleeni huono äidinkielessä missään vaiheessa koulu-uraani. Bloggaamisen takia aikaa itse kirjojen lukemiselle jäi ehkä vähemmän, mutta samalla kirjoitin ehkä enemmän kuin koskaan. Kun kirjoitin omasta elämästäni ja arkisista asioista, kehitin samalla jatkuvasti itseäni ja omaa ilmaisutapaani. Jos vertaatte vanhoja tekstejä uusiin teksteihini, voi jonkinlaisen eron huomata niidenkin välillä.

Blogin alkuaikoina pääsimme Villivarsaan, kun sen toimittaja kysäisi mukaan juttuun. Tämän kuvan otin mukaan siksi, että siinä näkyy blogin ihka ensimmäinen ulkoasu (tekstin alapuolella kuvien vieressä)!
Belgia 2011
Kirjoitustaidon ylläpitäminen on hyödyttänyt minua ihan oikeassa elämässä monella tapaa. Esimerkiksi ylioppilaskirjoituksiin valmistauduin äidinkielen osalta lähinnä kirjoittamalla blogia ja arvosanaksi muodostui laudatur. Näiden kirjoitusten jälkeen olin täysin kirjoittamatta minkäänlaista esseetyyppistä vastausta ennen lokakuuta 2013 (ei lasketa pääsykokeita kesällä, eihän!), jolloin mulla oli edessä ensimmäinen yliopistotentti. Ilman bloggaamista olisin varmasti ollut täysin hukassa siinä, mitä olen tekemässä. Onneksi olin kuitenkin kirjoittanut blogia suhteellisen aktiivisesti ja näin ollen ilmaisu tenttitilanteessa on ollut helppoa ja sujuvaa.
En tietenkään väitä, että kirjoittaisin täydellisesti, enkä sitä itseltäni edes vaadi. Kirjoittamisen ohella bloggaaminen on tuonut mulle paljon iloa ihan tämän aiheen parissa, jota nytkin opiskelen: nimittäin viestinnän. Viestintää on ollut helppo opiskella, sillä ymmärrän blogimaailman ansiosta asioita luennoilla niin paljon paremmin. Pystyn miettimään asioille konkreettisia esimerkkejä, mikä on ollut hienoa huomata.
Jos mennään ihan toisiin aiheisiin, on bloggaaminen tuonut mulle myös paljon uusia kavereita. En voi tutustua tietystikään jokaiseen blogiani lukevaan henkilöön – se olisi ajallisesti täysin mahdotonta. Olen kuitenkin saanut näiden kahden vuoden aikana blogin kautta kavereita, joiden kanssa toivon pysyväni vähintään yhtä hyvissä, ellen paremmissakin väleissä pitkään. On ollut ilo huomata, kuinka me bloggaajat puhallamme yhteen hiileen silloin, kun kyse on toistemme puolustamisesta tai tekemisistä. Tällä tasolla ei enää esiinny kateutta tai katkeruutta, vaan osaamme toivottavasti aidosti iloita toistemme onnistumisista.


Tässä blogin kaksi ensimmäistä banneria.. Haha, vähän on muuttunut :)

Olen saanut myös auttaa blogin kautta muita ihmisiä monilla eri tavoin. Muutamat vanhat kaverini ovat ottaneet blogini löydettyään muhun yhteyttä ja pyytäneet apua esimerkiksi hevosen etsinnässä. Olen auttanut ihmisiä, jotka ovat halunneet lähteä ulkomaille töihin antamalla ihmisten yhteystietoja ja kertomalla rehellisesti omista kokemuksistani kahden kesän ajalta. Itseasiassa ainakin kaksi blogini lukijaa piti lähteä viime kesänä töihin ulkomaille antamieni kontaktien avustuksella, en tiedä kyllä yhtään, pääsivätkö he ikinä perille asti! On kuitenkin ollut kiva auttaa edes sen verran, mitä itse kykenen.
Toki bloggaaminen on tuonut ikäviäkin varjopuolia elämään. Varsinkin aloittaessani bloggaamisen esiintyi blogissani silloin tällöin ikäviä kommentteja, jotka arvostelivat ratsastustani, hevosenhoitoani tai itseäni ihmisenä. Nuorempana en osannut suhtautua tällaisiin kommentteihin oikein, vaan otin niistä helposti itseeni. Jos nykyään blogiin tulee ilkeitä kommentteja (onnekseni enää todella harvoin), pyrin vastaamaan niihin mahdollisiman kattavasti takaisin. Tiedän, että saatan kuulostaa joidenkin mielestä ylimieliseltä vastatessani sarkastisesti takaisin, mutta hei, ken leikkiin ryhtyy, sen kestäköön ;) En ole koskaan poistanut yhtään ilkeää kommenttia blogistani ja toivon, että myöskään jatkossa niin ei tarvitsisi tehdä. Blogi on mielestäni loistava areena julkiselle keskustelulle, jossa jokainen voi halutessaan jakaa mielipiteensä asiallisesti ja kunnioittaen samalla muiden näkemyksiä.
Olen halunnut säilyttää bloggaamisen ja oman yksityiselämäni erillään, joten en kirjoita tänne perheestäni, talostamme, raha-asioistamme tai muista ei-julkisista asioista mielelläni. Bloggaaminen on mulle todella mieluisa harrastus, jonka haluan pysyvän mielekkäänä ja osana elämääni pitkän aikaa. Vaikken aina vastaa heti teidän lähettämiin kommentteihin, luen ne silti aina puhelimellani ja olen otettu jokaisesta, joka käyttää aikaansa huomioidessaan blogiani kommentilla. On upeaa huomata, että haluatte jakaa mielipiteenne ja olette kiinnostuneita siitä, mitä täällä blogissa sanon tai näytän.


Ja tässä historian kolmas ja neljäs banneri! Näitä on ollut, näistä alempikin jo puolitoista vuotta vanha..
Jotkut sanovat, että bloggaajat ovat riippuvaisia saamastaan huomiosta. En usko hetkeäkään siihen, että kaikista aktiivisimmat bloggaajat tekisivät työtään vain itsensä vuoksi esimerkiksi päiväkirjamuotoisesti, sillä vuorovaikutus on ehkä tärkein osa bloggaamista. En kuitenkaan myönnä, että bloggaisin itse täysin itsekkäistä syistä hakien muiden huomiota. Jollakin tapaa kuitenkin Renè Descartesin lausahdus sopii muutettuna kuvastamaan blogimaailmaa: "bloggaan, olen siis olemassa."
Toivottavasti tekin nautitte blogien lukemisesta yhtä paljon kuin minä ja monet muut bloggaajat näiden kirjoittamisesta! On ilo olla osana tällaista yhteisöä, joka kasvaa ja kasvaa vuosi vuodelta. Hyvä me! :)

Ps. Huomenna on luvassa jotakin extraspesiaalia itsenäisyyspäivän kunniaksi, joten olkaahan kaikki valppaina tutkimassa blogia!

18 kommenttia

  1. Tosi kiva postaus! :) ite oon sunkaa täysin samaa mieltä bloggaamisesta!!:)
    Sulla ei oo teksteissä melkein ikinä kirjotusvirhettä !:)

    littlehorseblog.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti ja onhan noita virheitä, muttei ehkä niin silmäänpistäviä :)

      Poista
  2. Kiva postaus! Eikä aihekaan oo kulutettu ;)

    VastaaPoista
  3. Sun blogin tekstistä löytää harvoin virheitä, mikä on kivaa, koska lukeminen on näin erittäis sujuvaa!

    Osaat myös kirjoittaa asioista siten, että ne jaksaa lukea, vaikkei aihe olekaan kaikista mielenkiintoisin! :)

    Tää on ehdottomasti yks mun lempiblogeista ellei se paras!

    VastaaPoista
  4. Tosi kiva postaus! Ja en malta oottaa huomista. :) Oot tosi hyvä bloggaan. :)

    VastaaPoista
  5. Sulla on kyllä erittäin laadukas blogi! Myönnän, että en kovin usein lue postauksiasi kokonaan, sillä pitkät tekstipätkät eivät vain ole minun juttuni. Kirjoitat kuitenkin todella hyvin, ihmiset vaan tykkäävät erilaisista asioista - jotkut tykkäävät katsoa kuvia ja toiset lukea tekstiä. Tsemppiä jatkoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Myönnän, että kirjoitan usein vähän liian pitkiä tekstejä - kirjoittaminen on vaan niin kivaa, että tekstiä tulee suht' vaivattomasti :)

      Poista
  6. tää oli hyvä postaus! :)

    elamanikuvina.blogspot.fi

    VastaaPoista
  7. Tää oli tosi kiva ja mielenkiintoinen postaus! Oikeesti kun miettii, niin jos en bloggaisi, ei omaa tekstiä tulisi kirjoitettua juuri yhtään - siitä on siis varmasti paljon apua just esim. koulujutuissa. Kauheita muuten noi mun tekemät vanhat bannerit, ehkä siinäkin asiassa oon vähän kehittynyt, heh :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne oo kauheita, muistan kuin onnellinen olin ku sain niitä! :D

      Poista
  8. Mielenkiintonen postaus! Jos nyt pitää välttämättä sanoa joku huono puoli niin kuvia on ehkä vähän liian vähän minun mielestä postaukset olisivat VIELÄ parempia kuin nyt jos lisäät kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, varsinkin tällaisiin ns. ei-kuulumispostauksiin on vaikea saada kuvia mukaan, kun kaikki on yleensä käytetty jo muualla :)

      Poista
  9. Todella mielenkiintoinen postaus! Rupesin lukemaan blogiasi noin puol vuotta sitten ja joka ikinen päivä olen käynyt tarkistamassa, onko uusia postauksia tullut. Kirjoitat niin hyvin ja mielenkiintoisesti, että jaksan lukea vaikka kuinka pitkät postauksetkin :D Hyvä Aada! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos <3 toivottavasti viihdyt mukana pitkään :)

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat