#292: Estevalmennus videoiden kera

Meillä oli torstai-iltana estevalmennus tuttuun tapaan puoli yhdeksästä puoli kymmeneen ja äitini pystyi tulemaan paikalle kuvaamaan sitä hieman videolle, jotta näkisin omaa ratsastustani jälleen ruudulta käsin. Yritän tässä kirjoittaa hieman tarkemman selostuksen valmennuksen kulusta, mutta aika rientää ja kohta olisi lähdettävä näin perjantai-illan kunniaksi kouluvalmennukseen! Jos en saa postausta valmiiksi tänään, julkaisen tämän vasta lauantaiaamulla ennen töitä, joten älkää ihmetelkö aikamuotoja.

 

Vaikka valmennus itsessään meni hyvin, olin repiä hiukset päästäni ennen sen alkamista. Täksi päiväksi luvattiin tänne eteläänkin lunta ja pakkasta, joten fiksuna rupesin hyvissä ajoin ennen estevalmennusta virittelemään Champille hokkeja jalkoihin. Kaikki muut hokit sain suhteellisen vähällä raivoamisella jalkaan, mutta yksi hokki ei halunnut mennä paikoilleen millään. Väänsin ja käänsin sitä vaikka miten, meinasin melkein ruveta itkemään ja pinna oli palaa totaallisesti siinä vaiheessa, kun 40 minuuttia olin hokkien kanssa jo veivannut. Ei vaan yksinkertaisesti onnistunut! Lopulta luovutin (takkikin repesi siinä rytäkässä) ja alistuneena painelin myöhässä valmennukseen selittämään, ettei homma millään onnistu.

 

Piude sitten fiksuna kysäisi, että kai vedin reiät ensin jenkatapilla. Mun ilme olisi ehkä pitänyt ikuistaa, koska olin lähinnä "millä?". Sain sitten hävetä silmät päästäni, kun mulle selitettiin millaisesta työkalusta on kyse ja että se on ehdoton apuväline hokkien kiinnityksessä. Oikeasti, kaikki nämä vuodet olen pärjännyt loistavasti ilman tätäkin tietoa ja nyt tappelin yhden typerän hokin takia vaikka miten pitkään. Valmennuksen jälkeen laitoin sitten hokin kiinni oikeiden apuvälineiden kanssa minuutissa. Ei toki ärsyttänyt!

 

Itse valmennuksessa meitä oli vain kaksi, joten pääsimme oikein tehotreeniin. Aloitimme ravipuomeilla molemmista suunnista pitkällä sivulla ja tämän jälkeen teimmekin mulle ja Champille ratsukkona täysin uutta asiaa - käyntipuomeja! Näissä tarkoituksena oli antaa hevosen miettiä jokainen askel ilman pohjeapuja silläkin riskillä, että hevonen pysähtyisi. Ohjilla piti pitää hevonen suorassa ja odottaa, että se katsoisi jaloillensa sopivat paikat ylittää pienenpienet kavaletit käynnissä. Champ oli aluksi ihan ihmeissään ja selkeästi välinpitämättömänä kolisteli kaikkia puomeja tiputellen niitä, mutta kun se tajusi homman idean muutaman kerran jälkeen, ei se tuottanut enää ongelmia. Piudekin totesi, ettei se tyhmä ole..

 

Muutamaan otteeseen Champ pysähtyi puomin ja kavaletin päälle kuin miettimään, koska jalalla ei saanut tukea hevosta yhtään. Mulle käy helposti niin, että jään ratsastamaan Champia liikaa ja teen jokaisen askeleen sen puolesta, mikä ei tietenkään ole toivottavaa. Tulimme puomeja käynnissä neljä kertaa ja kahdella viimeisellä kerralla hevonen hidasti itse puomeille sovittaakseen jalkansa niiden yli hyvin ja heti puomien jälkeen se itse paransi rytmin sopivaksi. Tästä sen näkee, ettei kaikkea tarvitsisi tehdä hevosen puolesta!

 

Laukassa puomit nostettiin kavaleteiksi niin, että ne olivat vasemmassa kierroksessa väleillä pysty-kaksi laukkaa-pysty-kolme laukkaa-pysty-kolme laukkaa ja vastapäin tietysti toisesta suunnasta. Toinen tunnilla ollut ratsukko oli poni, joten välit olivat meille todella ahtaat. Se ei tietysti aina ole huono asia, sillä joudun kisoissakin varmasti tilanteisiin, joissa suhteutetut linjat jäävät pieniksi - Champilla kun on niin valtava laukka ratatempossa! Tehtävänäni oli katsoa, etten jäänyt jarruttamaan liikaa hypyssä, etten liioitellut hyppyjä omalla ylävartalollani ja että otin pidätteet tasaisesti molemmilla käsillä. Nämä kun tuottavat ongelmia mulle yleisimmin.

 

Kerran tulin oikeassa kierroksessa liian hitaasti sisään ensimmäiselle pystylle, minkä lisäksi jäin vielä pitämään liikaa ennen kakkosestettä ja halvaannuin ennen sitä totaalisesti. Olin itse lähtemässä hyppyyn kauempaa kuin Champ, mutta kilttinä hevosena se päätti yrittää ponnistaa siitä mistä pyysin. Se ei tosin saanut etusiaan mukaan ponnistukseen ja sen seurauksena ylitys oli melko koomisen näköinen! Hevonen ratkaisi tilanteen lisäämällä vauhtia ja kun olin itse pois tasapainosta, olivat kaksi viimeistä kavalettia melkoista rämpimistä ja perään Champ vielä vinkui. Pakko oli ladata tuo ihan omaksi videokseen, kun nauroin sille näin jälkikäteen niin makeasti!
 

Lopetimme valmennuksen oikeassa kierroksessa tultavaan linjaan, jossa pysty-pysty-okseri -väleissä oli kolme laukka-askelta. Aluksi välit olivat ahtaat ja Piude pidensikin niitä niin pitkään, että ne olivat normaalit hevoslaukkavälit ja pääsin etenemään "normaalisti", toki edelleenkään ratsastamatta eteen. Champ laskeutui ensimmäiseltä pystyltä aina mieluumin vasemmassa laukassa, sillä se on sille vahvempi laukka. Okserin jälkeen se vaihtoi yleensä laukan kaarteessa itse oikeaksi tai sitten vaihdoin sen itse, joskin muutamat kerrat vaihto tuli takaa askeleen tai pari jäljessä keikkuessani kyydissä vähän miten sattuu ja jättäessäni tarkan ratsastuksen narikkaan.. Hups! Hevosilla on harvoin täysin symmetriset puolet ja Champilla heikompi jalka on oikea takanen, se ei halua esimerkiksi väistöissä käyttää sitä yhtä tehokkaasti kuin vasenta, sillä siinä ei ole voimaa yhtä paljon.

 

Kun okseri oli jo esteen kokoinen, päätti Piude hieman jumpata Champin selkää hypyillä ja lyhensi okseria pituudeltaan samalla nostaen takapuomia selkeästi etupuomia ylemmäs. Emme hakeneet tällä todellakaan mitään korkeuhyppyä, vaan tarkoituksena oli saada Champ käyttämään koko kroppaansa hypyissä selän ja takajalkojen läpi. Pienet esteet kun eivät ruunalle ongelmia tuota ja se joutuu oikeasti työskentelemään vasta isommilla esteillä kokonaisuutena. Okserin takapuomi nousi lopulta reilun 140cm korkeudelle ja Champ imi niin innoissaan esteille, etten voinut itsekään kuin nauttia. Hypyt tuntuivat niin vaivattomilta kyytiin!

 

 

 Latasin videot tänään huonompilaatuisena, jotta ne kerkesivät latautua tätä postausta varten. Pahoitteluni :)