lauantai 1. helmikuuta 2014

#301: Raspaukseen, mars!

En tiedä oletteko huomanneet, mutta viime aikoina meillä on Champin kanssa ollut melko paljon valmennuksia. Kahden tai kolmen valmennustunnin lisäksi viikkoon on aina mahtunut kunnollista itsenäistä treenausta ja jonkin verran pitkiä maastoja tai peltotreeniä. Hevonen on tuntunut hyvältä, kuski on osannut pääosin toimia kohtuullisen hyvin ja hommaa on ollut kiva tehdä.
 
Tulevana maanantaina meillä on vuorossa viimeinen tarkastuskäynti Vermossa syksyisen hammasjuuren ja tukikudoksen tulehduksen osalta, jolloin Champin suu kuvataan ja saamme virallisen varmistuksen siihen, miltä suussa tuon suhteen näyttää. Mitään poikkeavaa ei ainakaan ulospäin ole näin vajaan puolen vuoden aikana ilmennyt, joten positiivisina mennään paikalle. Samalla Champ pääsee raspattavaksi ja rokotettavaksi.
 
Tällä kertaa saatte tyytyä kännykkälaatuisiin kuviin (kiitos Samsungin, nämä kuvat ovat todella huonolaatuisia..)
Raspauksen tarpeen näkee nyt oikein selkeästi, sillä viimeksi hevonen raspattiin kunnolla toukokuussa (jos mukaan ei lasketa syyskuussa tehtyä pikaraspausta hammasongelman yhteydessä). Tuolloin toukokuussa Champin suu oli niin paha, että sen takahampaat olivat muodostuneet ns. hyppyrimäisiksi ja hampaiden takana oleva alue ole pahasti haavaumilla, aivan varmasti todella kipeä. Juti kysyi tuolloin heti ruunan suun avattuaan "onko ollut ongelmia peräänannon kanssa". No juu, tasaista tuntumaahan ei tuolloin oikeastaan ollut! Raspauksen jälkeen elämä helpottui kummasti..
 
Champ on ollut viime viikot ratsastaessa muuten todella kiva ja työskennellyt hyvin, mutta hampaiden raspaustarpeen näkee muutamasta asiasta. Se puree välillä kiinni oikeaan ohjaan, mitä se teki viimeksikin hampaiden ollessa huonot. Kerätessäni ohjia tuntumalle se pyrkii välillä työntämään takaosaa voimakkaasti vasemmalle. Välillä korkeammassa muodossa ratsastaessa ruuna myös protestoi viskaamalla päänsä suoraan ylöspäin, pois tuntumalta. Champillahan on sen jännittyessä tapana työntää kieli ulos suusta vasemmalle, mutta nyt se piti suutaan välillä "koko ajan" sentin auki ja haki kielellään paikkaa suussa. Niinpä esimerkiksi viime kouluvalmennuksessa keskiviikkona keskityimme lopulta vain pyöreämmässä muodossa työskentelyyn, jolloin ruuna oli oikein tyytyväinen ja rento suustaan.
 
 
Koska en halua kiusata Champia nyt yhtään sen enempää kunnollisella sileätreenillä, päätin keskiviikon jälkeen maastoilla pitkiä lenkkejä raspaukseen asti. Perjantaina tosin hyppäsimme viimeisen valmennuksen, josta jäi kyllä ihan superhyvä fiilis! Menimme lopuksi vähän isomman radanpätkän ja meno tuntui selkään sujuvalta ja varmalta. Siihen oli hyvä päättää valmennuskausi ennen tätä pientä taukoa, joka nyt rokotuksen vuoksi tulee.
 
Tosiaan, maanantaina rokotamme Champin samalla raspauksen kanssa. Aiemmilla kerroilla se on nostanut kuumeen, joten mikäli hevonen kuumeilee, saa se kävelyvapaata ainakin viikon. Mikäli kuume ei nouse, otan silti rauhallisesti muutaman päivän ja senkin jälkeen pyrin maastoilemaan kyseisellä viikolla mahdollisimman runsaasti ja jumppaamaan hevosta maneesissa eteenalas. Mitään valmennuksia ei siis ensi viikolle ole luvassa, vaan hevonenkin saa hieman kevyemmän viikon treeniarkeen. Olemme nyt neljän kuukauden ajan painaneet oikeasti kovasti töitä, mikä varmasti tuntuu myös hevosen kropassa. Saa nähdä, millainen energiapakkaus mulla on reilun viikon päästä!
 
 
Nyt kun lunta tuli oikeasti kunnolla, pääsee pelloillekin treenaamaan! Olen kahtena päivänä vetänyt puolentoista tunnin maastolenkkejä, jotka ovat sisältäneet pääosin käyntiä auratuilla teillä ja muutamat ravi- ja laukkapätkät pitkällä pellolla. On kyllä ollut niin hauskaa ja rentouttavaa! Tosin tänään Champ sanoi kerran, ettei halua mennä metriäkään eteenpäin. Olin juuri vasta päässyt tallipihalta pois tien yli ja herra laittoi liinat kiinni. Yritin ravata kohdan "yli", maiskuttaa, potkia, kuulostaa vihaiselta ja ihan mitä vaan, mutta mikään ei auttanut - joka kerta Champ kääntyi samasta kohdasta 180 astetta tai ns. kääntyi takasillaan ympäri, kerran peruutti (matalaan) ojaankin. Lopulta en keksinyt muuta vaihtoehtoa kuin laskeutua selästä ja taluttaa hevonen kohdan ohi, noin 30 metriä ja takaisin kyytiin. Hevonen käveli vieressä kuin syvään huokaisten ja mua tylsistyneenä mulkaisten, ja jatkoi sitten reippaana eteenpäin. Ja tuossa kohdassahan ei ollut mitään erikoista, eikä hevonen pelännyt siinä mitään. Se ei vaan yksinkertaisesti halunnut mennä metriäkään eteenpäin.. Ei voi aina ymmärtää.
 
Tästä tuli nyt tämmöinen tylsä kuvaton postaus, mutta toivottavasti jaksoitte lukea siitä huolimatta. Maanantaiksi yritän keksiä jotakin ekstraa, sillä silloin juhlitaan - tiedätte kyllä minkä merkeissä ;) Hyvää viikonloppua kaikille!

10 kommenttia

  1. Hei älä syytä Samsungia huonosta kuvanlaadusta! Sulla on vaan joku huono malli käytössä jossa on kehno kamera, ainakin mun sämpällä saa tosi hyvälaatuisia kuvia. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, mä saan mun samsungil tarkempii kuvii ku kameralla! :D

      Poista
    2. Mahtaa johtua kamerasta:D Jos on huono kamera niin kamerallahan tietenkin saa parempia kuvia...

      Poista
    3. mun kännykän kameran linssi on niin naarmuilla, ettei siitä sen takia saa selvää :D ja se mallikin on varmaan tyyliin joku samsungin eka älypuhelin, hah..

      Poista
  2. Kiva postaus!!! Ja söpö Champ!!!

    VastaaPoista
  3. Onko champ kuinka maastovarma? :) esim lähteekö ikinä "käsistä", säpsähteleekö paljon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Champ pelkää maastossa oikeestaan vaan kahta asiaa: leikkiviä/huutavia lapsia ja kohti juoksevia koiria, jotka haukkuu. Silloin sen ensimmäinen reaktio on luonnollisesti lähteä pois päin uhkasta, yleensä pelästyessään lähtee spontaanisti täysiä. Osaan kuitenkin tiedostaa tilanteen ja saan sen pysähtymään muutamassa askeleessa. Jos se näkee jotakin alkavaa uhkaa, esim. kuulee kauempaa haukuntaa tai lasten ääniä, saattaa se jännittyä ja alkaa steppailemaan paikallaan ja on valmiina lähtemään, muttei lähde, kun osaa itse olla rauhallinen ja rauhoittaa tilanteen.

      Sitten Champ "pelkää" esim. isoja kiviä, jotain muutoksia maassa jne. Niiden kohdalla se vain pörisee ja yrittää väistää, muttei tee mitään. Autoja tai rekkoja tms. se ei pelkää ollenkaan.

      Ja tosiaan jäätä se pelkää ihan älyttömän paljon, siis jos vesi on jäätynyt tielle valtavaksi alueeksi. Silloin se oikeasti menee ihan täriseväksi, eikä mene lähellekään ja peruuttelee, kääntyy, pomppii etusillaan ilmaan n. metrin verran ja on ihan pösilö. Kun tulee alas selästä tai joku taluttaa, ei se sitten pelkää samalla tavalla vaan menee kyllä jään yli, tosin pörisee ja on tosi jännittynyt samaan aikaan.

      Mutta siis pääosin ihan tosi rauhallinen, maastoilen kuitenkin yleensä 1,5h lenkkejä ja niistä suurin osa käyntiosuuksista (eli yli tunnin verran) ihan pitkin ohjin. Pitää kuitenkin osata varautua, ei sillä siksi voi ihan kuka vaan maastoilla, koska äkkiliikkeistä ei voi tipahtaa, ettei heppa pääse vapaaksi ;)

      Poista
  4. Champ on niin ihana ja kevyesti jakso lukee;) minkä ikäinen olet?? :P

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat