Ratsastus on antoisa harrastus, sillä se antaa meille parhaimmillaan valtavasti voimavaroja niin fyysisellä kuin varsinkin henkisellä puolella. Jokaisella on omat tavoitteensa lajimme parissa: joku tähtää kansainvälisille kilpakentille satsaten ratsastukseen tuhansia euroja kuukaudessa, joku haluaa harrastaa oman mielensä mukaan kerran viikossa maalaistallilla vain tuulettaakseen omaa mieltään muista asioista. On rikkaus, että yksi laji voi tarjota niin monia erilaisia vaihtoehtoja harrastustavassaan. Lajin parissa harrastaa Suomessa lähemmäs 200 000 ihmistä, joilla jokaisella lienee oma tapansa suhtautua hevosiin ja ratsastukseen.
Koska ratsastajien lukumäärä on suuri ja se on jatkuvassa kasvussa, mahtuu mukaan myös ihmisiä, jotka eivät osoita urheiluhenkisyyttä ja arvostusta toisia ihmisiä kohtaan. Tarkoitan tällä yksinkertaisemmin ihmisiä, jotka omalla käytöksellään tekevät muiden harrastamisesta ikävää tai ainakin pyrkivät siihen - tietoisesti tai tiedostamatta. Selän takana pahan puhuminen, toisten ihmisten mustamaalaaminen, epäasiallinen käytös tallikavereita tai jopa valmentajia kohtaan sekä pahimmassa tapauksessa tietysti hevosten huono kohtelu ovat vain muutamia esimerkkejä listassa, jota voisi jatkaa yhden postauksen verran.
Faktahan on, että tällaista "kiusaamista" on ollut aina ja tulee valitettavasti varmaankin aina olemaan. Laitoin kiusaamisen lainausmerkkeihin siksi, ettei tekijä välttämättä koe sitä itse kiusaamiseksi tai ainakaan tule ajatelleeksi asiaa siltä kannalta. Internetin jatkuva läsnäolon lisääntyminen tarjoaa varsinkin lapsille ja nuorille mahdollisuuden kommentoida toisia, usein tuntemattomia ratsastajia anonyymisti tai nimimerkin takaa vailla pelkoa sen suuremmasta rangaistuksesta. Siksi nettikiusaaminen onkin niin helppoa - se johtaa harvemmin seurauksiin, eikä se tunnu tekijästä välttämättä yhtä väärältä kuin kasvokkainen kiusaaminen.
Olen ratsastushistoriani aikana törmännyt jos jonkinlaiseen syrjintään, mutta mielestäni lasten toisiaan koskevaa naljailua huolestuttavampi ilmiö on esimerkki, jota jotkin valmentajat antavat valmennettavilleen ja ympärillään oleville. Pidän ammattimaisena valmentajana henkilöä, jolla on lajituntemuksen ja hevosmiestaitojen lisäksi pätevyys toimia työtehtävissään hänen asemaansa edellyttävällä tavalla: kunnioittaen toisia valmentajia ja muita ratsastajia, myös niitä, jotka eivät kuulu hänen valmennettaviinsa. Valitettavan usein myös valmentajilta kuulee selän takana puhumista tai toisten valmentajien haukkumista, mikä on mielestäni osoitus epäammattimaisesta käytöksestä.
Toki ymmärrän tilanteet, joissa kokenut valmentaja esimerkiksi huomauttaa kokematonta ratsastajaa hevosen käsittelystä. Tarkoitan yllä olevalla kuitenkin tilanteita, joissa kaksi saman tasoista valmentajaa ovat pitäneet ratsukolle x tunnin ja jälkimmäinen valmentaja aloittaa oman tuntinsa moittimalla asioita, joita edellinen valmentaja oli ratsukolla teettänyt. Usein kommentti voi olla vaikkapa tyyliä "no, korjataanpas nyt ne kaikki virheet, joita sait" tai "mikä siinä muka oli niin erikoista?". Ymmärrän hyvin, että kaksi täysin erityyppistä valmentajaa korjaavat ratsastajaa eri tavoilla ja tällöin olisi hyvä ymmärtää, ettei molempia voi valmentajanaan pitää. Kokeneemmat ratsastajat kykenevät poimimaan eri valmentajilta niitä olennaisia asioita, mutta varsinkin lapsilla valmennuksen tulisi olla hyvin johdonmukaista ja yhtenevää, jotteivat he menisi sekaisin. Tässä nousee esiin myös vanhempien vastuu huolehtia oikeanlaisesta valmennuksesta.
Toinen esimerkki epäammattimaisesta käytöksestä valmentajalla on tuo aikaisemmin mainitsemani selän takana puhuminen: joko toisista ratsastajista tai valmentajista. Mielipiteitä saa ja pitääkin olla, enkä voi todellakaan moittia ketään kaveriporukassa toisista keskenään mielipiteitä jakavia ihmisiä (kyllä, sorrun siihen itsekin), mutta varsinkin lasten kanssa tätä tulisi mielestäni välttää. Heillä ei ole taitoa käsitellä tämän kaltaisia asioita, vaan monesti nuorimmat ottavat sokeasti mallia valmentajiltaan.
Olen itsekin saanut kuulla kolmansilta osapuolilta aikojen saatossa itseäni koskevia "haukkuja", joita jotkin valmentajat ovat sanoneet. Ne eivät ole olleet ilkeitä tai tarkoitettu minulle loukkaavina, mutta mielestäni kyseiset henkilöt olisivat voineet sanoa asiat suoraan itselleni, eikä kertoa niitä muille toisten asioiden yhteydessä. Valmentajien tehtävähän on pääasiallisesti valmentaa ja kehittää meitä oppilaita, ei suinkaan arvostella ratsastustamme muille ihmisille, joille se ei suoranaisesti kuulu. Mehän käymme valmennuksissa oppiaksemme koko ajan uutta - emme siksi, että menisimme sinne näyttämään taitomme. Virheitä teemme me kaikki ja niitä pitääkin tulla. Tärkeintä on asenne, jolla valmennettava oppimiseen suhtautuu.
En tiedä, kuinka hyvin osasin tuoda tämän asian esiin, mutta toivottavasti saitte jutun juonesta kiinni. Mitä pidätte tällaisesta mielipidepostauksesta, kun pitkästä aikaa sain inspiraation kirjoittaa vähän pohdiskelevammin jotakin?
Mitä mieltä olette tästä aiheesta itse? Millaisia kokemuksia teillä on?
Ihanan mietiskelevä postaus! Itse olen täysin samaa mieltä tuollaisesta haukkumisesta, koska tiedän miltä tuntuu ratsastaa samalla kun opettaja kertoo koko katsomolle kuinka huono olet. Ei siis ollut mikään oikea valmentaja vaan kävin huvikseen kavereiden kanssa ratsastuskoulu tunnilla. Kuitenkin ei se kivalta tuntunu kuulla jälkeenpäin, että olin muka niin huono.... Ilman, että minut leimattaisiin ylimieliseksi voin sanoa, että en ihan niin huono ole kuin väitti. Joka tapauksessa ihana postaus ja näitä enemmän! (:
VastaaPoistaharmi että oot joutunut kokemaan tuollaista :(
PoistaHyvää tekstiä! Ite sain kuulla että valmentajan"jauhaa paskaa" selän takana kaverini kanssa, loppu tunneilla käynti pikaseen. Kovasti haukkuivat ja jauhoivat aivan sairaista asioista ja valmentaja oli laittanut kaverille viestiäkin " tulin äske pitää valkkaa mulle (en kerro nimiä), niin tosi kiva oli pitää kun vaan tiuski ja hakkas hevosta" hmm.. Olenko ymmärtäny tän lajin väärin vai eikö valmentajan pitäisi neuvoa eikä mennä toiselle puhumaan ilkeästi..? Harmillista että jotkut vielä alentuu tuollaiseen
VastaaPoistaIte en oo tuollaista joutunut kokemaan, taino, en ainakaan ole kuullut että minusta olisi puhuttu, en tosin ole yli vuoteen nyt käynyt tunneilla/ valmennuksissa. Tuollainen on kyllä valmentajalta tosi epäammattimaista käytöstä, sääli että olet joutunut kokemaan tuollaista :/ Välillä kyllä niin pännii kun tää hevosharrastus on just tämmöstä :D pitäs yksin vaa ratsastella pitkin mehtiä.. :D Tää oli Aada tosi kiva postaus (:
Poistano kylläpä oli epäammattimainen opettaja :/ ei ole kivaa tuollainen.
Poistakiitos :)
Erittäin kiva teksti jonka jaksoi lukea loppuun. Olen samaa mieltä haukkumisesta ja seläntakanapuhumisesta, molemmat ovat väärin! :)
VastaaPoistaHyvää tekstiä! Muakin rehellisesti sanottuna raivostuttaa, ettei ihmiset voi puhua suoraan, vaan asiat sanotaan ns ulkopuolisille ja kuullaan sitten välikäden kautta. En vaan ymmärrä, miksi on niin hankala puhua suoraan VARSINKIN kun vielä itse sanotaan, että heille täytyy puhua suoraan.... :D
VastaaPoistaMutta siis hirmu hyvin kirjoitettu, vedit hienosti esille näitä "aina ajankohtaisia" asioita ja toit oman mielipitees julki. :)
jep, todella inhottavaa :( kiitos!
PoistaHyvä kirjoitus ja valitettavasti niin totta. Tuohon on pakko vielä näin ratsastuskoulussakin opena olleen näkökulmasta lisätä vielä ne jotkut (onneksi harvat) lasten äidit tai isät, tässä harrastuksessa useimmiten ne äidit, jotka syystä tai toisesta haukkuvat selän takana tai jopa naamakkain muita oman lapsen kanssa samassa ryhmässä ratsastavia lapsia..Se jos mikä tuntuu epäreilulta, että aikuinen ihminen hyökkää sanallisesti lasta vastaan. Toki opettajissa ja valmentajissakin löytyy näitä jotka eivät osaa rakentavasti sitä palautetta antaa ja jotka puhuvat seläntakana valmennettavista ja muista valmentajista ikävästi. Näiden muita kollegoja haukkuvien ja "omasta reviiristä" tiukasti kiinni pitävien (ei siedätä omalla oppilaalla muita valmentajia) kohdalla ainakin itsellä tulee lähinnä mieleen kateus ja oma riittämättömyyden tunne. Ne ketkä oikeasti hommansa osaavat ja haluavat oppilaidensa kehittyvän tuskin kokevat minään uhkana muita valmentajia.
VastaaPoistaLuulen, että ihmisillä on ikään katsomatta sellainen auktoriteettiusko opettajiin, että suurin osa palautteesta jauhetaan selän takana. Näin tekevät sekä lapset että heidän vanhempansa. Ja valmentajan vaihtaminen jos mikä on vaikeaa! Mistähän se viisasten kivi löytyisi, että asioita ei otettaisi henkilökohtaisesti vaan asioina?
PoistaOon ihan samaa mieltä siitä, miten vanhempien ei pitäisi hyökätä lapsia kohtaan sanallisesti. Hirmu ikävää :(
PoistaUskomattoman hyvä teksti ja puit sanoiksi sen, mitä olen itse jo jonkin aikaa miettinyt! Myös minun huomioni on herättänyt se tarve eritellä ammattilaiset ja harrastajat sillä tavalla toisistaan, että ihan kuin se muissa ansioissa käyvä harrastaja ei omaisi minkäänlaista tietotaitoa hevosista ja ratsastuksesta, ja että harrastaja olisi jollain tavalla vähempi arvoinen ihmisenä kuin ammattilaiset! Toisten ihmisten kunnioitus pitäisi olla jokaiselle itsestään selvää, ja kuten kirjoititkin, niin valitettavasti löytyy paljon valmentajiakin, joilta ei löydy sitä kunnioitusta sen vertaa muita ihmisiä kohtaan, että osaisi käyttäytyä aikuismaisesti. Yhdyn sanoihisi, että tuollaiset valmentajat ovat epäammattimaisia ja itse en enää osta sellaisten valmentajien palveluita, joilla on esimerkiksi tarve arvostella ja juoruta omista asioistani ihan asiaan kuulumattomien ihmisten kanssa, eikä sellaisten valmentajien arvostus minun silmissäni ole kovin korkealla tällaisen toiminnan jälkeen enää jatkossakaan.
VastaaPoistaMutta kun muiden toimintaan ei voi niin paljon vaikuttaa, niin keskityn mielummin siihen, että itse tällähetkellä kuitenkin vielä harrastajana käyttäydyn kunnioittavasti kaikkia kohtaan, myös niitä epäammattimaisesti käyttäytyviä kohtaan, ja ehkä näin omalla toiminnallani pystyn vaikuttamaan joskus niin "tulehtuneisiinkin" piireihin hepparintamalla ja miksei muutenkin elämässä :) kiitos hienosta tekstistä!
ihan totta, että muutokset lähtevät aina itsestä eli niitä pystyy muuttamaan vain itsessään. lähdetään siis siitä ja toivotaan muiden tulevan perässä :)
PoistaTodella hyvä postaus ja aihe on aiheellinen. Itsekin olen miettinyt juuri samoja asioota.
VastaaPoistakiva kuulla :)
PoistaItselläni on ollut tilanne missä ulkopaikkakunnalta meille valmentamaan tuleva valmentaja arvostelee minulle muita valmennettaviaan.. En haluaisi kuulla mitä hän minusta puhuu. ( tai tämä muista pahaa puhminen syö paljon luottamusta valmentajaan..)! Valmennuksiin mennään nimenomaan jotta opittaisiin lisää. Epä ammattimainen käytös on minusta aika yleistä tällä "alalla". Mielestäni myös se ilmiö, että kehutaan ratsukkoa maasta taivaisiin ja sitten kyseisen ratsukon seläntakana pyröitellääns ilmiä heidän virheilleen... Eikös vika silloin ole juuri siinä valmentajassa joka ei kerro ratsukolle rehellisesti heidän virheistään.. Raha puhuu tässäkin suhteessa valitettavasti liikaa !! Saa olla onnellinen kun löytää rehellisen ja ammattimaisen valmentajan!! Olet Aada huikea ! Paljon tsemppiä treeneihin ja kisoihin ! Sinulla on ihana asenne !! :)
VastaaPoistatotta kyllä puhut! kiitos kovasti :)
PoistaMitä mieltä olet siitä, että valmentaja kieltää muiden valmentajien/opettajien tunnillä käymisen, jos aikoo hänen opissaan olla?
VastaaPoistaMullakin samoja kokemuksia ^
Poistajokainen tyylillään, mutta en varmastikaan haluaisi sellaisen valmentajan tunnille.. kertoo paljon siitä, että valmentaja on epävarma itsestään.
PoistaTämä valmentajien toistensa moittiminen on erityisen ongelmallista täällä kaukana pk-seudulta, jonne vierailevat valmentajat joutuvat ajamaan satojen kilometrien päästä. Kun joku kotikaupungimme omista valmentajista ottaa asiakseen kritisoida yhden tai useamman vierailevan valmentajan harjoituksia tai ammattitaitoa, kuivuvat vierailevien valmentajien valmennukset lopulta kasaan. Tietenkään kaikki eivät voi sopia kaikille, mutta olisi kaikkien kannalta asiallisempaa, että ihmiset voisivat osallistua vierailevan valmentajan valmennuksiin ilman kotivalmentajansa luomaa negatiivissävytteistä ennakkokäsitystä.
VastaaPoistaikävä, että vaikutuksia on jo valmentajien käymisessä :/
PoistaKirjoitat tosi hyvin ja ymmärrettävästi. Kuvat olivat myös kivoja :) Kirjoita toki enemmän mielipidepostauksia jos vaan keksit aiheita, näitä on kiva lukea.
VastaaPoistakiitos, eiköhän joskus :)
PoistaTää oli täyttä asiaa koko teksti! Olen myös huomannut muutamalla "isolla" tallilla, missä kävin, että tallinpitäjä joskus kyseli että "sie et eilen ollutkaan, kävitsie jossain muualla tallilla?" tai jotain tämän tyyppistä ja tunnuttiin niin olevan että pitäs vaan ja ainoastaan käydä siellä, sekin on tosi ärsyttävää! Sitten juuri nämä tallinomistajat puhuvat muista tallinpitäjistä pahaa ja että miten siellä tehdään asiat sillä tavalla.. huoh :D
VastaaPoistatuttua ja todella ärsyttävää :D
PoistaTosi hyvä kirjoitus ja kiinnostavasta aiheesta! Valitettavaa tosiaan, että sen lisäksi että talleilla on paljon lasten (ja vähän vanhempienkin...) välistä kiusaamista, syrjintää ym., on liikaa myös epäasiallista ja epäammattimaista käytöstä alan ammattilaisten puolesta. Kyllä minun silmissäni putoaa heti valmentajan/ratsastuksenopettajan arvostus, jos hän puhuu pahaa valmennettavistaan/asiakkaistaan muille (ja luultavasti siis minustakin kun selkäni käännän). Arvostus laskee huimasti myös siitä, jos kuulen valmentajan haukkuvan ratsastajan suoritusta tai ratsastusta - valmennettava kaipaa kannustusta ja keinoja ja ohjeita miten voisi parantaa ratsastustaan, hevosensa käsittelyä jne., ojeita mitä voisi tehdä toisin, mutta haukkumista ja mollaamista tai ei-rakentavaa kritiikkiä ei minusta kenenkään tarvitsisi joutua sietämään (ja erityisesti tämä pätee lapsiin; aikuinen ehkä ymmärtää vaihtaa valmentajaa, lapsi ei välttämättä osaa kyseenalaistaa onko valmentajan käytös asiallista tai pitääkö sellaista sietää).
VastaaPoistaJoku toinen anonyymi tuolla pohti, mitä kannattaisi ajatella siitä, että valmentaja kieltää käymästä muiden opeissa. Minusta tosi outoa, enkä ole onneksi itse vastaavaan törmännyt. Ennemminkin on sanottu, että on hyvä käydä eri ihmisten silmän alla ja saada uusia vinkkejä ja eri näkökulmia.
Jos vaan jaksat niin kirjoita ihmeessä lisää tällaisia mielipidepostauksia! :)
kiitos kattavasta kommenteista, oon ihan samaa mieltä :)
PoistaHyvin kiteytetty ! Vanhemmilla on vastuu lastensa harrastamisesta, eikä heitä saa jättää yksin vain valmentajan varaan.
VastaaPoistaOn oikeastaan aika naurettavaa, että aikuiset ihmisetkin viitsivät harrastaa kiusaamista, selän takana juoruilua ja syrjintää. Ei sellaista taida tapahtua missään muualla yhtä vahvasti kuin hevos- ja koirapiireissä. Ei auta muu kuin keskittyä omaan hyvään käytökseen, niin kotitallilla, kisoissa kuin valmennuksissa.
totta! :)
PoistaHieno teksti! Sulla todella on kirjoittamisen taitoa! Mielellään lukee näitä lisääkin. :)
VastaaPoistaEi tuo haukkuminenkaan mukavaa oo, mutta mitä olet mieltä valmentajasta joka menettää malttinsa valmennettavaan kesken tunnin? Ja ripsii ratsua koulupiiskalla.. O.o
VastaaPoistaeihän siinä ole mitään järkeä :/
PoistaHyvin sanottu. Olen miettinyt, että kyse on toisilla ihmisillä ammattietiikan puutteesta. Koululaitoksessa työskenteleville vaitiolo oppilaiden asioista on itsestäänselvyys. On oppilaan oikeus, että häntä koskevia arkaluonteisia asioita ei siirretä niille, joille ne eivät kuulu.
VastaaPoistaMutta valmentajan tittelihän ei ole millään tavalla suojattu nimike. Kuka tahansa voi ruveta toimimaan valmentajana, oli sitten ammattilainen tai ei. Ja ammattilaisuus ei tarkoita samaa kuin ammattimaisuus, kuten itsekin toteat.
Toiset epäammattimaiset valmentajat ryhtyvät haukkumaan niitä oppilaita, joiden kanssa heidän taitonsa loppuvat kesken. Samaa tekevät kyllä myös opettajat opettajainhuoneessa. Ja tuntevat kateutta niitä kohtaan, jotka pystyvät saattamaan työn loppuun: opettamaan asian tai kitkemään ei-toivotun käytöksen. Mutta sehän on vain näiden opettajien heikkoutta ja ammattitaidon puutetta. Rahat kannattaa antaa niille, jotka eivät toimi näin. Harrastusmaailmassa sen voi valita.
totta joka sana :)
PoistaHelvetin hyvä teksti!
VastaaPoistaMun kokemuksessani ei ole ihan samasta asiasta kyse kuin tässä tekstissä, mutta sivuaa kuitenkin aihetta. Mä jouduin ratsastuskouluoppilaana ikään kuin epäsuosioon. Tilanne oli todella outo ja henkisesti todella raskas.
VastaaPoistaTausta on siis se, että olen ratsastanut tosi pitkään, koko ikäni, aina ratsastuskoulussa, ei ainakaan toistaiseksi ole ollut mahdollisuutta omaan hevoseen. Mutta nimenomaan tavoitteellisesti ja ratsastuskouluoppilaaksi olen tehnyt paljon, kisannut, valmentautunut opetushevosilla jne. Eli en ollut rivituntiratsastaja, vaan sain tehdä paljon kaikenlaista ekstraa perustuntien päälle.
Asiat olivat todella hyvin, kunnes eräänä vuonna ilmapiiri rupesi muuttumaan. Kaikki ylimääräinen jäi vain jotenkin vähitellen pois, mutta sen lisäksi muhun alettiin (pääopettaja) suhtautua vähitellen yhä negatiivisemmin. Sitä on hirveän vaikea kuvata, koska kyse on todella suhtautumisesta, aika pienistäkin asioista. Mutta siitä tuli koko ajan pahempaa, ikään kuin voimistuva negatiivinen kierre. Ja kyllä sen huomasivat myös samalla tunnilla ratsastaneet.
Jollain tapaa tähän liittyi myös se, että mulla oli ratsastuksen kanssa ongelmia, se ei vaan sujunut, pikemminkin tuntui, että tunti tunnin jälkeen meni vain huonommin. Ja mitä enemmän mä yritin, sitä huonommin se meni. Ja tämäkin tuntui pahenevalta kierteeltä. Ja mitä huonommin meni, sitä enemmän minä tunnuin opettajaa ärsyttävän. Pahimmillaan se oli hyvin suoraa tiuskimista ja jopa huutamista. Ja mä en vaan osannut puolustautua (vaikka olen ihan aikuinen), mikä tuntui provosoivan opettajaa lisää.
Ja näin jälkeenpäin voin sanoa, että tilanteella oli ihan suora vaikutus ratsastukseen. Mä aloin melkein pelätä, että tunti menee taas surkeasti – ja niinhän se sitten meni. Jostain syystä se usein menee niin (ratsastuksessa, joo, mutta myös muissa asioissa), että onnistumiset ruokkivat onnistumisia ja epäonnistumiset epäonnistumisia.
Ei ollut yksi tai kaksi kertaa, että tulin itkien tallilta pois.
Pahinta tässä ehkä oli se, että on järkyttävän helppoa, miten jonkun/joidenkin toimesta sulle voidaan rakentaa negatiivinen maine. Varsinkin jos tämän tekee joku sellainen, joka on hierarkiassa korkealla (kuten juuri valmentajat ovat). Hyvin helposti ollaan tilanteessa, että "ei savua ilman tulta".
Lopulta vaihdoin tallia. (Tää ehti jatkua aika pitkään, mutta tämäntyyppiset asiat ensinnäkin kehittyvät todella jotenkin melkein huomaamatta + ei pidä unohtaa, että taustalla oli monta todella hyvää vuotta, ei sitä vaan voinut uskoa, että ne lakkaisivat olemasta.)
oot kyllä joutunut kokemaan todella ikäviä asioita :( kauheeta, onneksi tajusit vaihtaa tallia!
PoistaTällasta ajatusmaailmaa kun sais jaettua kaikille niin suomen hevospiirit ois aika paljon positiivisempi paikka tehdä asioita/kisata/harrastaa.
VastaaPoista