#313: Ypäjä Arctic Show - päivä 2/3

Lauantaina pääsimme vihdoin kunnolla kilpailemisen makuun! Aamu alkoi viiden jälkeen, vaikka oma herätykseni oli vasta vaille kuusi. Muut alkoivat heräilemään itseäni aiemmin, joten heräsin itsekin enkä enää saanut unen päästä kiinni. Väsytti kyllä kovasti, mutta puin sisulla vaatteet päälle ja suuntasin talliin juuri tasan kuudeksi, kun talli aukesi. 

Olimme tallissa ensimmäisenä ja hevoset havahtuivat valojen päälle laittamiseen nälkäisten hörinöiden saattelemana. Heitin Champille sen aamuruoat ja päätin samalla letittää hevosen harjan kilpailupäivä varten. Tässä kohtaa muistin, miksi vihaan letittää hevosia.. Varsinkin tuolla tavalla kuuden jälkeen lauantaina! Onneksi hommaan ei mennyt kauheasti aikaa ja pääsin putsaamaan myös karsinan ennen kuin palasin takaisin asunnolle vähän seitsemän jälkeen.

Asunnolla herättelin Susannan sekä muut nukkujat (hakkaamalla ovea niin pitkään, että joku tuli avaamaan - sori..) ja laittauduin valmiiksi päivää varten. Vaille kahdeksan menimme Susannan kanssa syömään ja sen jälkeen hipsimme kanslian kautta verryttelyyn. Meillä oli itselleni varsin tutuksi käynyt tehtävä, eli toimia ringmastereina verryttelyssä. Vastasimme siis siitä, että oikea ratsukko lähti kisamaneesiin, verryttelyssä oli kaikki ok ja että ratsukoita rajoittaessa oikeat ratsukot pääsivät verryttelyyn.

 

Tässä siis Haimihallin verryttelyssä 100cm luokkaan. Kaikki postauksen kisakuvat c. http://eleh.kuvat.fi, iso kiitos!

 

Kun olin ohjeistanut Susannan tehtävän varsin monimutkaisiin saloihin (huomatkaa sarkasmi), lähdin itse aamukävelylle Champin kanssa. Kisat alkoivat lauantaina vasta yhdeksältä, joten alueella oli vielä melko rauhallista. Kävelimme Champin kanssa Haimihallille vievää metsätietä pitkin ja seikkailimme sitten kentällä hetken aikaa. Ruuna oli todella innoissaan, muttei mitenkään villi. Kerran se otti hieman kuumaa toisen hevosen pelleilystä ja kerran irti päässeen hevosen juostessa ohi luuli se olevansa joku villihevonen. Ei kuitenkaan mitään ihmeellistä.

Kisojen ensimmäiset luokat eli nuorten hevosten luokat istuimme verryttelyssä huudellen ihmisten nimiä. Kun kello läheni kymmentä, otin yhteyttä Haimihalliin ja kyselin metrin alkamistilannetta: mun piti lähteä kävelemään rataa, jotta kerkesin sitten laittamaan hevosta kuntoon. Perille päästyäni rata oli vielä rakentamisvaiheessa, mutta odottelin hetken kavereiden kanssa jutellen ja pääsin sitten radankävelyyn.

 

 

Metrin arvostelu oli aina yhtä mukava ja helppo A.0.0 eli kaikki puhtaan radan saaneet asetetaan yhdenvertaisiksi. Tämä oli mukava luokka vuoden ensimmäisten kisojen ensimmäiseksi luokaksi, sillä esteitä oli vain yhdeksän ja hyppyjä kymmenen, eikä mitään kikkakolmosia sisältynyt rataan. Kun radankävely oli ohi, kiirehdin vaihtamaan vaatteet ja suuntasin sitten talliin laittamaan hevosen kuntoon. Matkalla Haimille hevonen sai hyvät alkukäynnit, tosin olin aikataulusta vähän edellä ja jouduin odottelemaan hevosen kanssa noin kymmenen minuuttia vielä ennen verryttelyyn pääsemistä. 

Lähdin numerolla 32, vaikka alkuperäinen lähtöpaikkani olisi ollut joku 60 paremmalla puolella. Pyysin siirtoa siksi, että kerkeäisin kävelemään Opistohalliin 110cm radan. Metrin verryttely sujui vähän miten sattuu, sillä kuskia hieman jännitti ja hevonen oli oikein innoissaan. Mitään katastrofia ei kuitenkaan ollut, en vain oikein uskaltanut ratsastaa tarpeeksi eteen ja hevosta takajaloillensa, jolloin Champ oli pohkeen takana. Tämä näkyi itse radan aikana sillä, että hevonen jäi vahvaksi esteen jälkeen ja jäin siitä johtuen itse vetämään. 

 

 

Radalta tulos oli nolla, ihan ok rata ja hyviäkin pätkiä. Kakkosesteen jälkeen hevonen oli vähän villi ja jäin ratsastamaan kaarteeseen oikeaa laukkaa käsijarru päällä, jolloin tulimme pienen hypyn kolmoselle, josta taitavasti räpelsin viiden laukan sijaan kuusi laukkaa nelosesteelle. Sitten jäin vähän samalle moodille kohti viidettä estettä (pitkällä lähestymisellä oleva okseri), muuten rata olikin ihan siedettävä. Yleistoteamuksena: liikaa kättä, liian vähän jalkaa!

Matkalla Opistohalliin otin puhelun Piudelle ja juttelin hieman siitä, miten lähden korjaamaan virheitä kymppiin. Piude neuvoi samoja asioita kuin olin itsekin ajatellut: verryttelyssä enemmän eteen-kiinni -juttuja ja ensimmäiseltä esteeletä asti vähän enemmän laukkaa. Opistohallin verkka on onneksi niin iso, että siellä uskalsin ratsastaa paremmin eteen esteitä kohden.

 

 

 

 

Kun olin kävellyt radan, oli fiilis vähän ristiriitainen: esteet tuntuivat kamalan isoilta, mutta lähdin innoissani verryttelyyn! Verryttely sujuikin ihan kivasti ja pääsin lähtemään radalle hyvillä mielin. Rata itsessään oli paljon metriä sujuvampi, joskin yhä edelleen ratsastin yhteen pitkähköön linjaan yhden askeleen lisää ja yhdelle okserille mulla ei ollut minkäänlaista ajatusta ponnistuspaikasta: joko olisimme tulleet liian lähelle tai liian kauas. Odotin hyppyä lähempää, mutta Champ ratkaisi tilanteen kauempaa ja loikkasi oikean superloikan esteen yli. Tämän jälkeen takaisin kontrolli ja kaksi viimeistä estettä kunnialla.

En todellakaan ratsastanut aikaa, mutta puhtaalla suorituksella sijoituimme luokassa 14. sijalle saaden vihreän ruusukkeen ja vähän rahaa. Olin yllättynyt, mutta kuitenkin melko tyytyväinen suoritukseeni näin ensimmäiseksi aluekympiksemme. Loppukäyntien jälkeen purin hevoselta varusteet ja hoidin sen kuntoon, annoin päiväruoat ja pesin varusteet. Olipa rentoutunut (ja väsynyt) fiilis, kun urakka oli päivältä omalta osalta ohi!

 

 

Loppupäivän istuimme verryttelyssä (ja hetken muistaakseni portilla) ja sivussa kävin antamassa Champille iltaheiniä ja putsaamassa karsinaa sekä kävelyttämässä hevosta lähialueilla. Kun kisat olivat ohi, rakensimme vielä radan seuraavaa päivää varten ja menimme sitten Härkätalliin syömään iltapalaa. Päivän aikana olin syönyt vain kasoittain karkkia sekä muutaman leivän, joten nälkä oli hirmuinen! Söimme Susannan kanssa todella nopeasti, sillä halusimme ajoissa nukkumaan. Jo puoli kymmeneltä lähdimme tallin kautta majoitustiloihin, eikä nukahtamiseen mennyt kuin hetki. 

Tästähän tulikin pitkä! Sunnuntain postaus vuorossa seuraavana, se rata olikin kaikista parhain ja olen siitä itse jopa tyytyväinen. Sitä odotellessa :)