#367: Mikkihiiri merihädässä

Olimme viime tiistaina Kauniaisten ratsastuskeskuksessa hakemassa ratatreeniä, nyt kun kisoja ei ole ollut meidän kohdallamme koko kesänä. Tarkoituksena oli hypätä rata 100cm ja 110cm korkeudella, mutta suunnitelmat menivät vähän uusiksi. Ratsastin huonosti, hevonen ei ollut oma itsensä, mistään ei oikein tullut mitään.

 

Kerron kaiken nyt lyhyesti, sillä intoa kirjoittamiseen ei oikein juuri nyt ole. Metrin radalla ratsastin ensimmäiselle esteelle vähän hitaasti sisään ja Champ kielsi sille, vaikka olisi pystynyt hyvin hyppäämään yli. Toisella kerralla ruuna pysähtyi jo monta metriä ennen estettä, hyppäsi pystyyn, kääntyi ympäri ja keuli uudestaan. Sain potkittua hevosen seuraavalla kerralla käynnissä esteen yli ja kaikki muut esteet pääsimme yli tavalla tai toisella, lukuunottamatta yhtä pystyä, jolle Champ kielsi myös jo neljä metriä ennen varsinaista estettä.

 

 

Linkki videoon

Tulimme metrin radan samalla korkeudella uudelleen ja nostimme radan sitten 110cm korkeudelle treenaten sillä lisää. Johanna Mikkola oli paikalla auttamassa, mikä oli hirveän kiltisti tehty häneltä. Normaalistihan tähän olisi kuulunut mahdollisuus hypätä rata kerran loppuun kielloista huolimatta, mutta me treenasimme eri pätkiä ja monta rataa. 110cm radalla (josta latasin videon teille) ratsastin kerran todella huonosti yhdelle okserille, jonka takia Champ ei halunnut lähteä hyppyyn, vaan sukelsimme esteen sekaan. Toisella kertaa siinä ei ollut mitään ongelmia, vaikken oikein saanut paikkaa sopivaksi.

 

Loppua kohden meno siis parantui, mutta mikään ei oikein ottanut onnistuakseen ja ennen kaikkea fiilis oli hirveän sekava. Ratsastin huonosti, en saanut apuja läpi ja ratsastus oli yhtä säätämistä ilman päätä tai häntää. Hevonen hyppäsi huonosti, se ei käyttänyt selkäänsä ja halusi hirveän nopeasti alas esteiltä / ei halunnut lähteä hyppyyn ollenkaan. Champ ei todellakaan ole hevonen, joka kieltää huvikseen, sillä se pelastaa ratsastajan virheet loppuun asti ja antaa todella paljon anteeksi. Vaikka ratsastaisin päälläni seisoen ja vetäisin ohjista kaikilla voimillani, kiipeäisi ruuna varmasti esteistä yli normaalissa tilanteessa.

 

 

Kysymys kuuluukin, miksi tämä kevät tai alkukesä on ollut enemmän ja vähemmän huono meidän osaltamme esteiden parissa. Valmentajani Piude on ihminen, joka laittaa hyvin usein syyn ratsastajalle (mikä on täysin oikein) ja näin olen itsekin ajatellut: ratsasta paremmin, puhu vähemmän. Soitin Piudelle heti ratatreenin jälkeen palatessamme illalla kymmenen aikaan kotitallille ja kerroin tarkasti tapahtumat: huonon ratsastukseni ja havaintoni hevosesta. Ensimmäistä kertaa kuulin Piuden sanovan suoraan, ettei Champ ole nyt täysin kunnossa. Se on kyllä varmasti totta, sillä Champ on viimeinen hevonen, joka keulii ilman syytä.

 

Varasin heti ajan klinikalle, jonne menemme nyt tutkimaan hevosen idealla "tässä hevonen, tutkikaa kaikki". Klinikka-aika on vasta 3.7., joten siihen asti liikutan Champia ihan normaalisti. Se ei onnu tai ole edes epämääräinen, suorittaa ihan positiivisella mielellä ja on muutenkin tyytyväisen oloinen. Ulkopuolinen ei havaitsisi siinä välttämättä mitään ihmeellistä, mutta tuntien hevosen esteillä tietää, missä vaiheessa se ei ole enää oma itsensä.

 

 

Toivon nyt, että klinikalla selviää syy meidän esteongelmaan. Meillä on omat epäilyksemme, mutta tietysti kaikki on ihan pelkkää arvailua, sillä mitään ulkoisia oireita ei hevosella ole. "Helppo vaiva" olisi esimerkiksi joku lievä niveltulehdus, joka hoituisi piikittämällä. Mielestäni on kuitenkin tärkeää viedä hevonen tutkittavaksi ennen kuin varsinaisia oireita tulee, sillä silloin hevonen on jo oikeasti kipeä.

 

Miten nyt edetään? No, ensin katsotaan tuo klinikkakäynti ja siitä toivottavasti viisaampina suunnitellaan loppukesän ohjelma. Tärkeintä on saada rakas hevosystävä kuntoon ja suorittamaan taas 110%. Champilla on niin valtavan suuri estesydän, että en halua pilata sitä hypyttämällä sitä ilman, että tiedän sen olevan täysin hyppykuntoinen.