keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

#366: Mikael Forstenin valmennus 2/2

Tähän väliin sattui "ikävästi" toinen postaus, vaikka olisin halunnut julkaista valmennusjutut peräkkäin. Edellinen valmennuspostaus kertoi tiistain valmennuksesta, joten nyt on vuorossa juttua keskiviikolta. Kannattaa lukea pohjalle tuo edellinen postaus, jotta tästä saa paremman käsityksen!
 
Keskiviikkona Mikko kysyi heti ensimmäisenä meiltä, mitä muutoksia olimme tehneet edelliseen päivään verraten. Olin itse laittanut Champille paksummat kolmipalat juuri niin kuin Mikko oli pyytänyt. Kuolaimet ovat siis normaalia hiukan paksummat, muuten ihan täysin tavalliset kolmipalat liikkuvilla renkailla. Champ tuntui niiden kanssa tasaisemmalta ja varsinkin esteillä paremmalta, joten ne jäävät varmasti ainakin toistaiseksi meidän vakiokuolaimiksemme. On kiva huomata, että hevonen toimii paremmin vähän pehmeämmällä kuolaimella, vaikkei tuo entinenkään ollut normaalia yhtään ohuempi.
 
"En todellakaan liiku, mitä sä oikeen kuvittelet?" Tämän postauksen kuvista kiitos kuuluu Kialle, Wilma Kivekkäälle sekä Erika Hermuselle (otin itse nuo rakenne-/pääkuvat ennen valmennusta). Jostain syystä blogger ei suostu lisäämään kuvatekstejä kuin tähän esimmäiseen kuvaan, joten en pysty liittämään kuvaajien nimiä näiden kuvien alle. Pahoittelen!

 
Aloitimme verryttelyn alkukäyntien jälkeen varsin tehokkaana. Mikko korosti sitä, että nämä valmennukset toimivat juuri tulevien päivien kisoja ajatellen, joten asiat pidetään tehokkaina, mutta lyhytkestoisina, jotta hevoset jaksavat suorittaa mielellään vielä kisaradallakin. Itsehän en valitettavasti päässyt hyppäämään kilpaa torstaina tai perjantaina kyytiongelmien vuoksi, mutta valmennukset tulivat silti oikein tarpeeseen!
 
Kuten edellisenäkin päivänä, seurasi Mikko meitä jälleen vuorotellen ravissa ja laukassa ja otti yksitellen korjattavakseen. Mulle hän sanoi näin toisena päivänä jalkateräni asennosta, joka pitäisi olla hieman enemmän paino ulkosyrjällä ja varpaan osoittaa hieman enemmän viistoon sen sijaan, että painoni on sisäsyrjällä ja varpaat ihan eteenpäin. Tämä on ongelma, jota mulla on korjattu ihan kasvupyrähdyksestä asti fysioterapiassa, sillä se näkyy kaikessa kävelemisessä, juoksemisessa ja muussa liikunnassa. Tuo jalkaterän asento on taas syy sille, miksi polveni olivat niin kipeät aikoinaan ja lopetin siksi hyppäämisen kokonaan. Mikko laittoi jalkani oikeaan asentoon ja tietysti kertomani jälkeen kysyi, sattuuko jalan uusi asento. Onneksi ei, joten hän antoi muutamia vinkkejä, miten treenata jalan asentoa ilman hevostakin.
 


 
Ravi- ja laukkatyöskentelyn jälkeen siirryimme varsin nopeasti Puomilinjalle, jossa oli neljä laukkaa välissä. Seurasin edellistä ryhmää, jossa Miisalla oli ollut isohkolaukkainen hevonen ja hän oli saanut ottaa laukkaa melko lyhyeksi mahtuakseen väliin, joten lähdin linjalle vähän samalla ajatuksella. Linja osoittautuikin melko hyväksi neljän laukan väliksi, joten sen kanssa ei tullut ongelmia.
 
Teimme lopuksi tehtävää, jossa tuli laukata puomien yli pituushalkaisijalla, kääntyä laukan mukaan uralle (itse tulin vasemmalle), laukata toiseen päähän ja pitkän sivun mukaisesti kavaletti, josta takaosamainen käännös ja toisen pitkän sivun mukaisesti okseri. Emme verrytelleet alle sen enempää hyppyjä, sillä sää oli lämmin ja hevoset olivat tehneet eilen aika paljon töitä, emmekä halunneet rasittaa niitä liikaa tulevia startteja ajatellen (vaikka itsehän en siis kisoihin edelleenkään päässyt).
 
Siirryimme siis isolle kentälle rataosuutta varten. Kävelimme toisen ryhmäläiseni kanssa melko pitkään, kun kolmas ratsukko suoritti radan omalla tasollaan ensin ja Mikko kävi asiat hänen kanssaan tarkasti läpi. Meitä varten esteet nostettiin 100-110cm korkeudelle. Rata oli sellainen, että siinä riitti tekemistä, mutta se ei ollut mitenkään vaikea tai epäreilu. Kaarevia teitä, linjoja ja paljon erilaisia- ja värisiä esteitä. Ajattelin tietysti heti, että Champ kyttäisi jotakin ja yrittäisi stopata, mikä on vihoviimeinen tapa ajatella.
 


 
Oman vuoroni koittaessa yritin keskittyä niin hyvin kuin pystyin ja tsemppasin kaiken osaamiseni kehiin. Yritin muistella jokaista valmennuksen aikana saamaani vinkkiä ja yhdistää sen kaikkeen vanhaan oppiini, jotta selviäisin kerrankin myös itseäni tyydyttävästi radasta läpi. Alla olevasta videosta näätte paremmin radan kulun, joten en selitä sitä tähän sen enempää. Radalla oli yhteensä kymmenen estettä ja 11 hyppyä, kun yksi este oli sarjaeste. Muutamia ponnistuspaikkoja tuli hieman lähelle, mutta koska pidin tuntuman loppuun asti ja ratsastin oikeasti sieltä istunnasta jokaiselle esteelle kellumisen sijaan, eteni hevonen mielellään ja toimi hyvin. Viimeiselle linjalle kerkesin jo huokaista helpotuksesta, jolloin lopetin ratsastamisen ja ajauduin vähän lähelle. En tehnyt ratkaisua neljän ja viiden askeleen välistä tarpeeksi ajoissa, joten tulimme viimeiselle esteelle vähän pohjaan.
 
Mikko sanoi, että viimeistä linjaa lukuunottamatta rata oli loistava. Hän mietti ääneen, että kun katsoo sileäratsastustani, hänen järkensä ei voi ymmärtää, miksi hyppään vain 100-110cm luokkia enkä isompaa. Esteillä olen kuitenkin vielä vähän epävarma päätöksistäni, jolloin hän sanoi ymmärtävänsä sen, miksen vielä kisaa isompia luokkia. Mikko sanoi, että mun pitää luottaa niihin päätöksiini ja ratsastaa ne loppuun asti, sillä nään oikeita asioita ja mulla on yleensä ratkaisu tilanteeseen - jos vain toteutan ne viimeiseen asti.
 


 
Tässä alla on nyt vain tuo ratavideo, sillä kaverini Kia, joka oli matkassa hevosenhoitajan roolissa, ei kuvannut mitään muuta keskiviikolta videolle. Valmennuksemme loputtua Mikko kiipesi vielä yhden valmennusryhmäläisemme hevosen selkään ja katsoimme, kuinka hän hyppäsi tällä hyppäämiämme esteitä miltä tieltä tahansa, mistä paikasta tahansa ja mistä temposta tahansa - hevonen suoritti kuuliaisena, ratsastus oli harmonista ja tahti ei muuttunut sekunnin sadasosankaan verran. Vitsi, miten helpota se näyttää, kun sen osaa!
 
Tämä valmennuspaketti antoi kyllä taas mukavasti uusia palikoita tulevaisuutta varten. Samoja asioitahan nämäkin ohjeet suurimmaksi osaksi olivat, mutta eri valmentajien suusta ulosanti on aina vähän erilaista, mikä vaikuttaa toki oppimisprosessiin. Toisena päivänä meno oli oikeasti paljon parempaa kuin tiistaina, mikä toivottavasti välittyi myös teille lukijoille. Ja oli muuten ihan superkivaa päästä hyppäämään tuollaisella pohjalla ja tuollaista estekalustoa käyttäen!

 

 

19 kommenttia:

  1. Tuntuu varmaan mahtavalta saada hyvää palautetta huippuratsastajalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin musta, olin siel itekkin ja sain ihan älyttömästi uusia vinkkejä! Aada meijän pitäis joskus tavata ja sit harjotel yhes nimittäin säkin voisit neuvoo mua :'DD

      Poista
    2. Tuntuu hyvältä saada kaikenlaista palautetta hyvältä ratsastajalta, niin risuja kuin ruusujakin. Silloin tietää oppivansa :)

      Poista
  2. Kivaa menoa! :) Tuossa videossa muuten sun takataskun blingit välkkyy :DD

    VastaaPoista
  3. Millon teillä on seuraavat kisat ? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. saas nähdä, en osaa sanoa yhtään :)

      Poista
  4. Mikä tämän Miisan sukunimi on? =)

    VastaaPoista
  5. Voi että, sun ratsastus on vaan niin harmoonista ja kaunista!! :) Ja oon kyllä miettinyt ihan samaa kuin Mikko, että miksi ette hyppää isompia kun on sun sileäratsastusta katsonut. Mutta tämä ei siis tosiaan ollut mikään haukku ja hyvä kun nyt selvensit asiaa, toki etenet omaa vauhtia ja mielestäni on vain ihailtavaa, että et lähde turhan aikaisin "ryssimään" isoihin luokkiin, jos ne ei tunnu itselle varmoilta. Valitettavasti näkee ihan liikaa ratsastajia, joiden pitäisi olla jossain aivan muualla kuin vaikka kansallisessa 120-luokassa, ei osata ratsastaa hevosta edes oikein päin jne.. Hiljaa hyvää tulee, eikös se niin mene :)
    Tsemppiä teille treeneihin, Champ on upeassa kunnossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä! Etenkin tossa, että ei kannata lähteä isompiin luokkiin jos ei itse koe vielä sen olevan ajankohtasta.. :)

      Teidän meno kyllä näyttää niin loistavalle! :D

      Poista
    2. voi kiitos :) jep, mieluumin kerään kokemusta matalammalta tasolta ennen isompiin luokkiin siirtymistä!

      Poista
  6. Nyrkit pystyyn ja ranteet suoriks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuleppa ano! Hippolan klinikalla (olin itse paikalla) sanottiin Aadalle, että kädet on hyvin ja jos Forstenkaan ole huomauttanut, niin turha tulla kommaamaan. ;)

      Poista
    2. mulla on kyllä kieltämättä hirveä käsiongelma mikä lähtee vain kiinnittämällä siihen huomiota, se vaan sattuu unohtumaan tehdessä :)

      Poista
  7. Vautsi, hienoa! Nyt vaan kovaa treeniä niin teistä vielä kuullaan! :)

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä