sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 21. luukku - Esteratsastajako?


En ole päivitellyt näin joulukalenterin aikaan tänne juuri ollenkaan reaaliaikaisia kuulumisia ratsastuksen osalta. Mulla oli kuitenkin viime torstaina estevalmennus ja olin pitkästä aikaa yksin tunnilla. Tunti sujui vähän niin ja näin, joka herätti sisäisen kirjoittajani kertomaan teille hieman mietteitä omaan esteratsastuksen harrastamiseeni liittyen.
 
Esteratsastus on aina ollut lähellä omaa sydäntäni, enkä ole koskaan esimerkiksi pelännyt hyppäämistä. Nuorempana olin lähes pelkästään "kouluratsastaja", mutta silloinkin kaikki noteerasivat minut enemmänkin esteratsastajana ja vaikken hypännyt usein, pidin siitä paljon. Polveni eivät tuolloin kestäneet esteratsastusta, minkä vuoksi jouduin lopettamaan estevalmennukset ja treenaamaan enemmän sileällä. Näin jälkikäteen katsottuna paremmin ei olisi voinut mennä, sillä tuolta ajalta sain älyttömästi pohjaa nykyiseen tekemiseeni.
 
Olen kisannut suhteessa todella vähän, sillä näiden neljäntoista ratsastusvuoteni aikana aktiivisia kilpailuvuosia on ollut oikeastaan vasta yksi - kulunut vuosi. Sitä ennen olen toki kilpaillut Champin kanssa pienemmissä alueluokissa ja ratsastuskoulun hevosilla seura- tai joskus harvoin aluetasolla. Voidaan siis suoraan sanoa, että olen erittäin noviisi kilparatsastuksen saralla. Tämän postauksen tarkoitus ei kuitenkaan ole miettiä kilpailuihin liittyviä ongelmia.
 

 
Joskus estevalmennuksissa itseni valtaa silkka epäusko omaan osaamiseeni (tai ehkä enemmänkin osaamattomuuteeni). Teen helposti ja sujuvasti ratoja ja tehtäviä pienillä, alle 110cm korkeuksilla silloin, kun oikeasti keskityn ja ratsastan niin hyvin kuin pystyn. Ongelmat alkavatkin yleensä vasta esteiden noustessa tuolle omalle kilpailutasolleni tai siitä ylöspäin. Vaikka en varsinaisesti jännitä hyppäämistä millään tavalla, esteiden noustessa itselleni tulee helposti tunne, etten vain yksinkertaisesti osaa ratsastaa sillä tasolla - ja sitten kaikki meneekin pieleen.
 
Torstaina nostimme radan 110-120cm korkeudelle ja tulimme sitä monia kertoja putkeen sekä taukojen kanssa. Ensimmäisellä kerralla Champ kielsi aivan tavalliselle pystyesteelle pitkältä lähestymiseltä, sillä jäin ratsastamaan kaarteesta pelkästään taaksepäin ja olin kaikella kehonkielelläni hyppäämistä vastaan. Tein toisen kerran saman virheen uudelleen. Toinen virhe oli, että lähdin kaarteesta jahtaamaan estettä ja hypyttämään hevosta ihan liian kaukaa, jolloin hyppäämisestä katoaa paitsi rytmi, myös turvallisuus.
 
Kyse on pelkästään siitä, etten ole tarpeeksi rutinoitunut tuon kokoisilla radoilla. Vaikka meillä oli melko yksinkertainen rata, tulivat siinä tilanteet melko nopeasti vastaan ja mukana olivat kaikki elementit, jotka ovat mulle vaikeita (pienistä kaarteista ratsastus esteelle, pitkät suorat linjat). Kun tein saman virheen aluksi kaksi kertaa, otin itseäni niskasta kiinni ja rupesin ratsastamaan loppuun asti: vaikka paikka ei olisi ollut täydellinen, en jättänyt hevosta yksin, jolloin se hyppäsi ongelmitta. Yritin pitää käden matalana ja rauhassa sekä vaikuttaa jalalla mahdollisimman vähän eli vain silloin, kun se oli tarpeellista. Ja istua sinne satulaan kaarteissa, mikä taitaa olla mulle se maailman vaikein asia.
 
 
Linkki videoon. (Video pätkii todella pahasti, pahoittelen!)
 
Miten siis muuttaa oma pää sellaiseen moodiin, että niistä isommistakin radoista selviää kunnialla? Eihän nuo 110-120cm radat ole edes vielä isoja, mutta pidemmän hyppytauon tai pienten esteiden jakson jälkeen korkeus kuitenkin tuntuu suuremmalta, mikä vaikuttaa alitajuntani kautta omaan tekemiseeni.
 
Vastaus taitaa olla yksinkertainen: enemmän toistoja, töitä ja tunteja satulassa. Ratsastusta oppii vain ratsastamalla, sehän tämän lajin suola on. Mun pitää vain päästä ratsastamaan paljon ratoja erilaisissa tilanteissa ja keräämään niitä kilometrejä esteiltä, jotta voisin oppia paremmaksi ratsastajaksi. Koska käytössäni on vain yksi hevonen, on hyppääminen tietysti rajoitettu sen hyvinvointia ajatellen - on siis osattava hyödyntää kaikki ne hetken, kun Champin kanssa pääsen hyppäämään. Otettava kaikki irti, ajateltava, mutta pidettävä se tunne kuitenkin mukana.
 
Mun piti mennä aatonaattona eli tiistaina Kauniaisiin hyppäämään seurakisoihin, mutta äitini toiveesta jään valmistelemaan joulua. Joulu on vain kerran vuodessa ja kisoja kerkeää käymään myöhemminkin, joten tältä osin kisakausi on siis meidän osaltamme virallisesti ohi. Ajattelin rokotuttaa Champin tammikuun toisella viikolla, mutta jos vain saisin ajan ennen vuodenvaihdetta, pääsisin nopeammin aloittamaan kevyen jakson ja palaamaan sitten tammikuun edetessä asteittain takaisin normaalimpaan treeniin. Katsellaan siis!
 
Onko teillä samanlaisia ongelmia esteratsastuksessa kuin itselläni on?

21 kommenttia

  1. Itse asiassa multa löytyy aika samat ongelmat joiden päälle vielä se, että jännitän hyppäämistä aika paljon.
    Varsinkin juuri ne pitkät suorat linjat ennen estettä ovat pahimmat –ehtii ajatella liikaa ja olla tekemättä mitään ratkaisua, ja sitten ollaankin jo esteillä.
    Ja vastakohtana todella lyhyet lähestymiset esteille, kun tuntuu ettei taas ehdi ajatella mitään ennen kuin ollaan taas jo esteellä.
    Itse (onneksi) hyppään niin pieniä, että esteestä pitäisi päästä yli huonommallakin lähestymisellä, enkä aio kyllä esteitä nostaakaan ennen kuin näillä homma sujuu paremmin ja saan varmuutta omaan tekemiseen. Olen hypännyt todella vähän suhteessa ratsastusvuosiini, mutta kuten sanoit, sileällä työskentely luo kyllä todella hyvän pohjan esteille, eikä perusratsastuksen tärkeyttä voi olla korostamatta.

    Sulla on älyttömän kiva ja monipuolinen blogi, tykkään! Tsempit ensi kauden treeniin ja kisoihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! Tsemppiä sullekin treeniin, eiköhän me opita kun vaan harjoitellaan :)

      Poista
  2. Oikein sujuvan näköistähän teidän meno oli! Tuntuu että olet monestikin itsellesi aivan liian ankara, täällä blogissa saa ainakin sellaisen kuvan. Vähän enemmän positiivista asennetta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, en oikeastaan ole liian ankara, vaan tiedostan omat virheeni, enkä siksi pidä itseäni kummoisena ratsastajana. Jos olisin liian ankara, tekisin äärettömän kurinalaista treeniä, mihin mun oma pää ei ainakaan pitkäaikaisesti riittäisi :) Kiitos!

      Poista
  3. Moikka Aada! Mä en ole todellakaan mikään asiantuntija, mutta heitän, että entä jos pääsisit aina joskus jonkun kokeneella hepalla ratsastamaan ratoja? Saisit itseluottamusta niihin lisää, mikä voisi auttaa Champinkin kanssa :) Uskon, että osaat kyllä! Toki sellaiseen ei välttämättä ole mahdollisuutta, ja kuten tekstissä sanoit, käytössäsi on vain Champ, mutta ehdotan silti :) Paljon tsemppiä haasteisiin ja mukavaa, rentouttavaa joulua! Kiitos ihanasta blogista, olen luukut käynyt kurkkaamassa joka päivä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun laitoit idean Aadalle, mutta Champhan on kokenut (140-tasoa hypännyt) ja vaikuttaa hyvältä opetusmestarilta! Toki mitä enemmän hypättäviä hevosia olisi, sitä nopeampaa kehitys voisi olla. :)

      Poista
    2. Kiitos molemmille kommenteista! Alempi ano olikin aika oikeassa, Champ on hevosena niin kokenut, ettei mulle oikein ole toista vastaavaa saada käyttöön. Toki jos näin olisi, olisi se Super, koska pääsisin treenaamaan samat asiat kahdella hevosella. Mulla ei kuitenkaan olisi sellaiseen aikaa, saati rahaa :(

      Poista
  4. Toi teksti on just niinkun mun suusta! :D itse alan helposti huonon paikan tullessa ratsastamaan kädellä taakse ja nyppimään hevosen ihan pohjaan, kun taas välillä alan hypyttää sitä aivan liian kaukaa ja uhkarohkeasti.. oon myös tosi itsekriittinen ja se syö fiilistä tosi pahasti, jos tulee yksikin kielto oon heti syyttämässä itseäni ja hermostun. Siitä on mun valmentajatkin mulle sanoneet mutta kun ei sille vaan mahda mitään kun omaa sellaisen ajatustavan että aina pitää olla täydellinen, ja sitten kun tulee se yksikin virhe niin tulee revittyä itseltä hiukset päästä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voi ei! Tsemppiä treeniin, eiköhän me opita kun vain treenataan lisää :)

      Poista
  5. Jännä toi Champin Jalkatekniikka tossa esteen lopussa :) Mutta tolla tyylillä menee varmaan hyvin esteiden yli :)

    VastaaPoista
  6. Kamala, kuulostaa meinaan ihan multa :-D mulla tosiaa toi huonosti ratsastaminen, ja kiellon odottaminen/siihen jopa ratsastaminen tulee jo 80-90cm esteillä. Oon kyllä enemmän kouluratsastaja ja treenaankin sitä pääsääntöisesti, ois silti kiva olla tasapuolisesti hyvä ratsastaja!

    VastaaPoista
  7. Toi valmentaja kuulostaa jostain syystä hirveen ilkeältä! Onko hän? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole ilkeä, ei ollenkaan, mutta vaatii kyllä asiat tehdyksi :D

      Poista
  8. Oon itte kouluratsastaja, esteitä hyppään kyllä sillon tällöin mutta kaksi asiaa on esteiden tiellä minulla, polveni ei paljoa kestä hyppäämistä ja pieni pelko on esteille jäännyt sen pahan esteiden sekaan kaatumisen myötä Nyt olen hakennut varmuutta itteeni koulua ja puomeja sekottaen. Tosin aikaa on liian vähän vuorokaudessa kun nää hevos kuviot yltää ravipuolelle asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, toivottavasti polvikipu ei enää vaivaisi tulevaisuudessa :/

      Poista
  9. pakko antaa vähän palautetta sun blogista ja tästä postauksesta. ethän ota pahalla, koska tää on ollut aina mun lemppariblogi ja siksi sanonkin myös nämä vähän negatiivisemmat puolet :-)

    1. toi iso bloglovinin mainos on aivan järkyttävä! en tiedä mitä sillä haet mutta se pilaa kyllä täysin sun blogin ulkonäön, luettavuuden ja yleisilmeen. ota pliis pois se heti!

    2. kirjoitustyylisi on ihan huippu mutta nykyään kirjoittelet silti tosi usein kamalan viralliseen tyyliin. silloin jää tosi kaupallinen vaikutus.

    3. mikset voinut näyttää sitä kieltoa videolla? menee vähän uskottavuus ja pohja sun videoilta kun pitää näyttää vaan kaikki mikä menee hyvin mutta sitten niitä virheitä ei voi näyttää? ihme touhua.

    4. ärsyttää kun toi valmentaja huutaa kokoajan tota "istu satulassa!". tiedän että tarkottaa varmasti hyvällä mutta kokoajanhan sä istut satulassa!

    tsemppiä jatkoon, toivottavasti otat nämä huomioon, olet paras bloggaaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, vastaan nyt tässä alla kaikkiin:

      1. Mulla ei näy itselläni mitään bloglovinin mainosta. Mikähän mainos sulla näkyy, sillä en ole mitään mainosta blogiini laittanut, eikä sellaisen pitäisi tänne itsestään ilmestyä? Omalla koneellani/puhelimellani sellaista ei ole.

      2. Virallisempi kirjoitustyyli liittyy varmasti siihen, että en ole enää se sama 17-vuotias tyttö, joka aikoinaan tämän blogin perusti. Monet tämän joulukalenterin luukuista ovat myös olleet asiapainotteisempia, mikä vaikuttaa aina postauksen tyyliin - yritän silloin kirjoittaa kaikki sanat oikealla suomenkielellä (esim. "mun" sijasta "minun"). Kaupallisuuteen en parempaa suomea liittäisi, sillä blogissa on nyt vähemmän mainostusta kuin aikoihin (vain yksi sponsori, aiemman kolmen sijaan).

      3. Mulla on niitä videolla, mutta latasin koneelleni vain kolme viimeistä videota puhelimesta. Olisin voinut yhtä hyvin jättää kaikki videot lataamatta, sillä niiden lataaminen videonmuokausohjelman kautta YouTubeen on aina oma prosessinsa siitäkin huolimatta, että kyseessä on yksinkertaiset kännykkävideot. Päätin kuitenkin tarjota mahdollisuuden katsoa edes tuon verran, vaikka tuokaan ratsastus ei mielestäni ole sitä, mitä haluaisin muille julkisesti esittää. Kerroin myös tekstissä suoraan virheeni, eikä kiellot olleet millään tavalla dramaattisia tai sellaisia, että niissä olisi suoranaisesti jotain näytettävää. Ratsastin taaksepäin ja hevonen pysähtyi esteen eteen, siinä se. Tultiin uudestaan ja hevonen hyppäsi. Netissä on paljon kieltovideoita, myös mun muissa videoissa, joten niitä voi halutessaan katsella sitten tämänkin kerran edestä :)

      4. Multa on aina pyydetty sitä, että pidän valmennusvideoissa äänet päällä. Voin hyvin ottaa ne myös pois, mutta silloin ette kuule valmentajan "reaaliaikaisia" kommentteja omaan ratsastukseeni. Tätä kohtaa en oikein ymmärtänyt, sillä enhän mä voi sille mitään, että valmentaja vaatii mua istumaan sinne penkkiin koko ajan :D Ja mitä siihen tulee, en istunut, ja siksi hän siitä mulle sanoikin.

      Kiitos siis kommenteistasi ja parannusehdotuksistasi, kiva, että tällaistakin palautetta tulee välillä :) Yritän parhaani mukaan toteuttaa teidän toiveita ja kehittää blogiani sellaiseen suuntaan, että täällä te lukijat viihdytte täällä. Toivottavasti siis viihdyt blogini parissa myös jatkossa, vaikka kaikki ei aina miellyttäisikään!

      Oikein mukavaa joulunaikaa sulle ja tsemppiä omiin hevosteluihin :)

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta :-) ja tossa neloskohdassa en meinannutkaan että se olisi milläänlailla sun syy! mun silmään näytti vaan meno tosi hyvältä niin ärsytti tuo jatkuva "istu satulaan" :-D Ja tietenkin viihdyn, nimenomaan tarkotus olikin painottaa että jos blogissasi on 1000 eri puolta ja niistä on negatiivisia neljä niin nostin vaan kaikki ne omaan silmään/korvaan "huonot puolet" esille. Kehuihin ei riittäisi varmaankaan edes yksi kommentti sanamäärä-rajan vastaantullessa (: kerrothan champille terveiset!

      Poista
    3. Joo, haha :D Kiitos kovasti, ihana kuulla!

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat