Joulukalenterin 20. luukku - Kaveri äänessä

 

Pyysin yhtä pitkäaikaisinta ystävääni kirjoittamaan jotain pientä minusta ja Champista ratsukkona tai yksilöinä joulukalenteria varten. Toivottavasti tykkäätte tällaisesta vaihtelusta! Kaverini muuten lupasi vastailla tämän postauksen kommentteihin tarvittaessa, joten jos haluatte kysyä jotain häneltä, niin nyt olisi mahdollisuus.

 

Saatatte tietää Janitan tämän blogin kautta, sillä hän on esiintynyt useammissa postauksissa ja videoissa vuosien varrella. Olemme Janitan kanssa samanikäisiä ja tutustuimme alkujaan tallilla, jossa päädyimme samalla estetunnille (koska heidän oli pakko saada joku mukaan ja olin ainoa, jota he kehtasivat pyytää). Tämän jälkeen päädyimme samalle yläasteelle, jossa tutustuimme paremmin. Kerran yhdellä ilmaisutaidon retkellä sovimme lähtevämme mummolaani kesällä viikoksi ja viimeistään siitä eteenpäin olemme olleet todella hyviä ystäviä.

 

"Moi kaikki! Aada pyysi mua kirjoittamaan mieleen tulevia asioita heistä, koska olen tuntenut Champin siitä hetkestä asti, kun se astui ensimmäistä kertaa Suomen maankamaralle. Olen ollut Aadan mukana tallilla ihan normaaleina päivinä sekä esimerkiksi kisamatkoilla ja meidän kuvatessa jotain materiaalia blogiin. Lisäksi olen autellut Aadaa aina silloin, kun hän on ollut muualla, eikä ole päässyt itse hoitamaan Champia.

 

Nämä kaikki kuvat on otettu Janitan kännykällä!

Ensin vähän asiaa Champista. Kuten te kaikki varmasti tiedätte, kyseessä on todella persoonallinen hevonen. Se on oikea hönö, joka on sosiaalisesti melkein kolmevuotiaan lapsen tasolla. En tiedä ketään, joka ei pitäisi hevosesta - se on ihan kaikkien lellikki (paitsi valmentajien!). Joskus Champ muistuttaa jotain ihan muuta eläintä tai olentoa kuin hevosta: aasi, ihminen, koira, jänis.. Lista on todella pitkä.

 

Käymme usein maastossa ratsastamassa kahdestaan. Champ on aivan rakastunut omaan ratsuuni, tosin se osoittaa rakkauttaan vähän kyseenalaisin keinoin: kävellessään vierekkäin Champ saattaa ihan yhtäkkiä kääntää päänsä ja yrittää rapsuttaa toista hevosta kaulasta, mutta toinen hevonen ei ihan ymmärrä tätä hieman tunkeilevaa lähestymisyritystä.. No, onneksi ne viihtyvät hyvin yhdessä ja maastoilevat mieluummin yhdessä kuin yksin.

 

Ratsastaessa Champ näyttää paljon helpommalla kuin mitä se todellisuudessa on! Olen itsekin joskus ratsastanut sillä, tosin siitä on melkein kaksi vuotta aikaa, enkä ole kokenut tarvetta kiivetä selkään uudelleen - oma lajini on nimittäin askellajiratsastus, eikä Champ ainakaan toistaiseksi osaa töltätä ;)

 

 

Yhdessä näistä kahdesta on pakko sanoa se, että hevonen on kuin omistajansa! En taida olla ainoa, joka on tätä mieltä asiasta. Champin tavarat on aina putsattu viimeisen päälle ja ratsukko on muutenkin edustustilanteissa tyylikäs ja siisti, kuitenkin niin, että kaikki varusteet on ajateltu hevosen mukavuudesta katsottuna. Kotona Aada laittaa Champin aina niin huolitelluksi kuin osaa, mutta ei sitten itse välttämättä jaksa edustaa.

 

Aada laittaa aina Champin etusijalle, sillä hän järjestää omat menonsa yleensä niin, ettei tallipäivän rutiineista tingitä. Voikin ehkä sanoa, että Aada on melko neuroottinen hevosensa hoidossa, sillä hänen varusteiden putsaus ja tiettyjen kaavojen noudattaminen on melkoisen pikkutarkkaa hommaa. Champ saa muutenkin tosi paljon huomiota osakseen (jopa liikaa) - ja se osaa sitä myös vaatia!

 

Loppuun haluan sanoa - vaikka tämä siirappiselta kuulostaakin - ettei Aada olisi voinut saada itselleen parempaa hevosta kuin Champ, eikä Champ parempaa omistajaa kuin Aada. Vaikka opiskelenkin nykyään eri paikkakunnalla ja Aadakin muuttaa varmaan muutaman vuoden kuluessa eri paikkakunnalle, toivon todella, että ystävyytemme kestää pitkään."