#496: Estevalmennus kuvilla & videolla

Kun en ole muutamaan päivään käynyt koneella, tuntuu pienikin postaustauko hirveän pitkältä oman pään sisällä. Olin viikonloppuna kaverini luona yökylässä ja tällä hetkellä kirjoitan tätä postausta väsyneenä työpäivän jälkeen, joten pahoittelen jo etukäteen kaikkia mahdollisia ajatus- ja kielioppivirheitä. Halusin kuitenkin tulla jakamaan teille tunnelmia viime torstain valmennuksesta, sillä sain paikalle pitkästä aikaa valokuvaajan. Salla saapui kuvailemaan hyppäämistämme kamerallani, mikä oli todella kivaa vaihtelua ainaisten videoiden rinnalle. Meidän maneesin valotus on tosin sen verran heikko, että kuvien laatu ei tietystikään päätä huimaa.

 

Olin ratsastanut keskiviikkona Champilla pellolla, mikä näkyi torstaina hevosessa toden teolla. Se oli täynnä energiaa, eikä oikein malttanut pysyä hanskassa. Aloitimme verryttelemällä itsenäisesti kaikissa askellajeissa, minkä jälkeen hyppäsimme yksittäistä pystyä pienellä diagonaalilla. Kun tehtävä tässä sujui, tulimme keskihalkaisijan suuntaisesti rakennettua pystyä vinosti lävistäjälinjalla. Ideana oli saada hevonen pohkeen ja ohjan väliin ja jatkaa samaa vinoon hypättävää teemaa, joka on toistunut viime aikoina valmennuksesta toiseen (mulla on muuten edellisenkin viikon estevalmennuksesta videot julkaisematta, kiinnostaisiko nähdä?). Verryttelyhypyissä ei ollut mitään ihmeellistä, joten niistä on turha kertoa sen tarkemmin.

 

 

Pääpiirteittäin koko tunnin ajan toistui sama teema: mun piti ratsastaa esteelle mahdollisimman vähällä paineella ja käyttää jalkaa vain silloin, kun se oli "pakollista". Toki jalan tuli olla kiinni ja tukemassa hevosta, mutta sitä ei saanut käyttää turhaan. Oma heikko kohtani! Jäin taas monessa paikassa ratsastamaan ihan liikaa taaksepäin eli valmentajan sanojen mukaan "virkkaamaan", jolloin hevonen tuli pieneen askeleeseen ja joutui jumppaamaan itsensä esteistä yli. Heti rentouttaessani käden olkavarresta asti ja laskiessani päässä "yksi, kaksi" laukan tahtiin, loppui taaksepäin ratsastaminen ja liika tekeminen kädellä, jolloin paikatkin osuivat kuin itsestään.

 

Itse rata oli seuraavanlainen: ensin keskihalkaisijalle rakennettu pysty vinoon diagonaalilla, sitten pitkällä sivulla okseri-okseri -sarja kahdella laukalla, lyhyen sivun kautta lyhyellä diagonaalilla pieni pysty, keskihalkaisijalla oleva pysty toisesta suunnasta vinoon ja lopuksi diagonaalilla oleva pysty-pysty -sarja yhdellä laukka-askeleella. Hyppäsimme aluksi näitä pelkästään erillisinä tehtävinä ja lopuksi tulimme radan kaksi kertaa. Viimeinen rata oli yhtä pienempää pystyä lukuunottamatta 110-130cm korkeudella.

 

 

Ensimmäinen rata sujui muuten ihan hyvin, mutta toisella vinolähestymisellä en nähnyt pystylle minkäänlaista paikkaa ja jäädyin täysin ennen estettä. Kolmanneksi viimeinen askel oli suhteettoman pitkä muihin laukka-askeleisiin verrattuna, jolloin päädyimme aivan juureen. Champ oli kuitenkin kiltti ja hyppäsi esteen yli mukisematta. Muuta suurempaa katastrofia ei radan aikana ollut, vaikkei se kovin tasainen ollutkaan.

 

Toisella radalla ponnistuspaikat osuivat hyvin kohdalleen, mutta hevonen oli auttamattoman villi! Ensimmäisen esteen jälkeen se lähti "köyrylaukkaa" ja omat niskani naksahtivat. Okseri-okseri -sarjalle tultaessa a-osan hyppy oli sen verran iso, että jouduin jarruttamaan Champia äänellä voimakkaasti b-osalle. Pienen pystyn ylitys oli koominen, koska jäin ratsastamaan ihan liikaa taakse kaarteesta. Sen jälkeen Champ vaihteli laukkoja ja seuraavaa estettä lähestyessä yritti kiemurrella jotain ihmeellistä kuviota, mikä tuntui selkään siltä, kuin se yrittäisi kääntyä ympäri. Jatkoin kuitenkin esteelle ja siitä vielä viimeiselle sarjalle, jonka hevonen hyppäsi aivan älyttömän hyvin, mutta jolle ratsastin itse todella huonosti oikaisten kaarteesta.

 

Champin takajalat.. haha :D

 

 

Linkki videoon.

 

Piude sanoi radan jälkeen, että se oli hyvä. Se ei ollut kovinkaan kaunis tai rikkeetön, mutta tein oikeita asioita oikeissa kohdissa, eivätkä tekemäni virheet olleet kovinkaan vakavia. Champ oli innoissaan, mutta se oli pelkästään positiivista. Kun tuon kaiken sähläämisenergian osaisi kääntää työntekoon, olisi paketti aika hyvin kasassa!

 

Ensi viikolla en pääse hyppäämään ollenkaan Piuden valvovan silmän alle, sillä aikataulumme eivät kohtaa. Sen sijaan treenaan itsekseni puomeja ja kavaletteja sekä saatan mahdollisesti hypätä jotain jonakin päivänä, jottei hyppytauko veny liian pitkäksi. Seuraavan viikon maanantaina menen käymään Niklas Aromaan valmennuksessa lähitallillamme.

 

Mitä piditte estevalmennuspostauksesta kuvien kera?