keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

#556: Ensikosketus maastoesteisiin

Taisin mainita jokunen viikko sitten, että pääsen tänä kesänä ensimmäistä kertaa maastoesteille Champin kanssa. Tai siis tarkoitus olisi mennä hyppäämään niitä Keravalle Tuija Rosenqvistin opetukseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka kengät irtoavat tai jompi kumpi osapuolista sairastuu. Mutta yhtä kaikki, mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, on ensi viikolla edessä tällaisia haasteita. En malta odottaa!
 
Olen kirjoittanut aiemmin blogissani maastoilusta ja siitä, miten me sitä Champin kanssa harrastamme, mutta ajattelin sivuta aihetta uudelleen tämän postauksen yhteydessä. Lähdimme nimittäin viime viikolla ensimmäistä kertaa trailerilla varta vasten maastoilemaan kotitallin ulkopuolelle. Omalla kotitallillamme on ihan kivat maastot, mutta varsinkin sateisilla säillä varsinaisia laukkasuoria tai muita hyväpohjaisia, kovemmalle treenille sopivia reittejä ei oikein tahdo löytyä. Sain vinkkiä lähteä lähitallillemme maastoilemaan treeniradalle, joka on tehty varta vasten hevosten käyttöön metsän keskelle. Tästä vinkistä oli vaikea kieltäytyä, sillä juuri tämän kaltainen maastoilu teki meille erittäin hyvää tässä kohden kevättä.
 





 
Valitsin tuon reissun ajankohdaksi illan, jotta lämpöasteita olisi hieman vähemmän ja jotta radalla ei juuri silloin olisi hirveästi muita hevosia. Champ on aina hyvin rohkea maastossa, mutta se saattaa säpsyä ja kyttäillä joitakin uusia asioita, joka ottaa sitten oman aikansa. Esimerkiksi kiertäessäni ensimmäisen kerran lenkin ympäri pitkin ohjin käynnissä, oli maastoesteiden ohittaminen ruunan mielestä aivan ylitsepääsemättömän hirveää - tai ainakin niiden sinisten laatikoiden. Toinen kammoksuntaa aiheuttanut kohta oli reitin varrelta löytyvä pieni lampi, jossa vesi seisoi ihan paikallaan. Se oli Champin mielestä vähintään hehtaarin kokoinen ja kilometrin syvyinen meri, jossa uiskenteli kaiken maailman merihirviöitä. No, seuraavalla kierroksella nuo kaikki kammotukset ohitettiin oikein urheasti.
 
Olin hevosen selässä noin tunnin ajan: kävelin aluksi pitkään ja ravasin sitten reittiä ympäri jonkin aikaa. En vaatinut hevosta liikkumaan peräänannossa, vaan sallin sen mennä haluamassaan muodossa ja jopa tempossa askellajin sisällä, kuitenkin niin, että kaasu ja jarru löytyivät tarvittaessa. Kun olin lämmitellyt hevosta kaikissa askellajeissa vähän rauhallisemmassa tahdissa, otin muutaman reippaamman laukkaspurtin yhdellä suoralla. Meillä oli niin kivaa!
 


Champ on niin mainio, kun se aina tuijottaa kameraan, jos se vain kuulee sen äänen :D



Tämä kuva on tosi huonolaatuinen, koska se oli lähes musta ja jouduin sen avaamaan edes tällaiseen valoon. Mutta mun mielestä silti näyttämisen arvoinen, sillä Champilla on ihan omat kuvionsa: se pomppasi tuolla tavoin ilmaan sen jälkeen, kun oli omasta mielestään onnistunut ohittamaan nuo pelottavat maastoesteet hienosti :D
Mun ei todellakaan ollut tarkoitus hypätä yhtään paikalla olevaa maastoestettä, mutta niinhän siinä kuitenkin lopulta kävi. Valitsin ylityskohteeksi tukkikasan, joka oli hevoselle helppo hahmottaa, ei korkea ja näin ollen reilu ensimmäiseksi maastoesteeksi. Koska en ollut koskaan aiemmin ylittänyt ruunan kanssa yhtään varsinaista maastoestettä, lähestyin sitä ravissa ja vasta seuraavalla kerralla laukassa. Sain kyllä olla super ylpeä hevosestani, sillä se ei tuijotellut tukkikasaa ollenkaan! Ehkä siitä vielä kenttähevonen tulee ;) Tai sitten ei: esteen jälkeen oli noin neljän laukka-askeleen päässä pitkähkö maahauta, jonka vierestä mun oli tarkoitus laukata. Champ eteni iloista laukkaa esteen jälkeen, kunnes se tajusi tuon maahaudan ehkä puoli metriä ennen ohituskohtaa vetäen liinat kiinni ja kääntyen u-käännöksen sekunnin sadasosassa. Raukka taisi luulla, että maailman raja tuli nyt vastaan! Kyllähän se siitä vierestä sitten seuraavalla kerralla meni, kun se ei enää tullut yllätyksenä.
 
Champ oli todella rento ja tyytyväinen seuraavana päivänä kouluvalmennuksessa. Sanon aika usein näin, mutta ihan totta - se ei ole koskaan ollut niin hyvä ratsastaa! Yleensä suurin ongelma on se, että jos pyydän hevosta korjaamaan jotain, se kyseenalaistaa asian ennen korjaamista. Tuolla tunnilla se oli kuitenkin heti aivan toisenlaisella asenteella: "ai näinkö sä haluat?" "mitä mä teen seuraavaksi?". Ratsastus oli oikeasti äärettömän miellyttävää ja se on paljon sanottu tuon hevosen selässä istumisen jälkeen!
 



 
Monipuolinen liikunta on mun mielestä todella tärkeää hevosen kuin hevosen viikko-ohjelmassa. Mahdollisuuksien mukaan meidän viikkoon mahtuu yksi estevalmennus, yksi kouluvalmennus, yksi maastokävelypäivä tai muuten kevyempi päivä, yksi maastoilupäivä, välillä vapaa ja muut kerrat sitten itsenäistä sileätyöskentelyä, joskus juoksutusta, puomeja tai muuta vaihtelevaa liikuntaa. Näin normaaleilla kesäviikoilla, talvella maastoilua rajoittaa jäiset tiet ja kunnon treenejä liian kovat pakkaset. Ja kisaviikoilla suunnitelmat ovat aina vähän erilaisia, sillä hevonen saattaa hypätä kolme päivää putkeen, jolloin estevalmennusta ei tietenkään ole.
 
Champ rakastaa maastoilua yli kaiken ja se lähtee sinne aina mielellään, satoi tai paistoi. Tänäänkin meidän seudulla oli todella raju tuuli, joka oli kaatanut puita matkan varrelle - käveleminen oli ajoittain todella raskasta vastatuuleen. Silti hevonen oli koko matkan korvat hörössä ja innoissaan tarpomaan eteenpäin alkukäyntejä, jotka lopulta venyivät tunnin mittaisiksi. Soittelin matkalla sähköyhtiöön lankojen ja autotien päälle kaatuneen puun takia, joten tulipahan samalla päivän hyvä työ tehtyä!
 
Miten te maastoilette?
Sisältyykö maastoilu teidän normaaliin viikko-ohjelmaan? :)

29 kommenttia:

  1. Me maastoillaan oikeesti tosi paljon, nyt tosin uus heppa saikulla vielä pari viikkoa, mutta entisenkin yp-hepan kanssa maastoiltiin varmaan pari kertaa viikossa koska heppa rakasti sitä niin paljon, ja aina korvat hörössä puksutti menemään :D Maastoilu kun tekee hevosellekkin tosi hyvää kaiken kentällä pyörimisen ohella :) Yllättävän paljon se virkistää hevosta kun pääsee maastoilemaan!

    VastaaPoista
  2. Mä inhoon maastoilua yli kaiken mutta hevosen mielenvirkeyden takia teen sitä pari kertaa viikossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkäisin maastoilusta jollain satavarmalla lastenratsulla, mutta sit vuorahevosellani joka ei ees oo mitenkään sika maastossa pelottaa aina vähän.. :/ Maastoilupäivän jälkeen sekin on aina niin motivoitunut kentällä, että yritän vaan maastoilla vaikka pelottaisikin.

      Poista
    2. Kannattaa tosiaan maastoilla itse ensin turvallisemmilla hevosilla niin, että siihen saa itse varmuutta. Silloin tekeminen on kivempaa :)

      Poista
  3. Meillä on loppuen lopuksi aika vähän maastoja. Peltojen reunoja riittää ratsastettaviksi, mutta sinne ei kasvukaudella pääse :/ Pitää lähteä pitkä pätkä isompaa tietä pitkin ja sitten mennä yleisillä hiekkateilla... Että maastoillaan kerran/pari viikossa kasvukauden ulkopuolella, mutta muuten tosi harvoin, valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, monissa paikoissa tämä sama ongelma :/

      Poista
  4. Aivan ihania kuvia! :') Tarvittu piristys aamukahvin lisäksi, nyt jaksaa mennä töihin! Itellä ei tällä hetkellä oo minkäänlaista hevosta ratsastettavana, mutta aina kun mahollisuus tulee oon valmis maastoiluun. Siinä on jotenki aivan oma fiiliksensä! ♥

    VastaaPoista
  5. Tosi ihania ja kesäisiä kuvia ja muutenkin hyvä postaus! :)

    VastaaPoista
  6. Ihania kuvia! Champ on niin suloinen :3 Mä maastoilen todella paljon mun liikutushepalla, ainakin näin kesällä miltei aina :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se onkin kivaa näin kesällä :)

      Poista
  7. Oliko paikka kenties Nurmijärvellä? Näyttää tutulta tuo reitti/rata 😊

    VastaaPoista
  8. Muistathan laittaa reeneihin sitten turvaliivin? :D maastoesteet on ihan huippuja ja uskon, että te kummatki nautitte niistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun muistutit, mä en olisi varmaan muistanut :D

      Poista
  9. Nautin pitkistä maastoretkistä pomminvarmoilla islanninhevosilla, mutta ratsastuskoulun hermoheikoilla puoliverisillä en halua maastoilla ollenkaan. Sinkoileva hevonen ei ole sitä mitä kaipaan maastossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, rauhallinen maasto on oikein ihana mielenvirkistys :)

      Poista
  10. Ihania kuvia! Pakko kumminkin mainita, että jos menet maastoesteitä edes näin pari hyppyä niin elä julkaise kuvia jos päälläsi ei ole turvaliiviä. Se on maastoesteillä ehdoton ja minulle tulee huono fiilis jos näytetään mallia nuorille että niitä hypätään ilman liiviä. Suurin osa sinunkin lukijoista on nuoria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://www.ruuhkavuosiratsastaja.fi/2015/05/mehua-ja-siideria.html

      Poista
    2. Ensimmäinen anonyymi: Pakko sanoa, että mulle ei tullut pieneen mieleenikään, että turvaliivi pitäisi olla. Siis toki tiedän, että maastoradalla se ilmeisesti on pakollinen, mutta jotenkin en ilmeisesti yhdistänyt tätä mitenkään varsinaiseen maastoestetreeniin. Tuskin (toivottavasti) kukaan mallia ottaa, täältä blogista löytää paljon muutakin materiaalia josta ei kannata oppia hakea :)

      Toinen anonyymi: Tuo on kyllä oiva teksti!

      Poista
    3. Mua ärsyttää se kun ajatellaan että kaikki nuoret on niin aivottomia että ne vaan sokeasti seuraa kaikkia julkkiksia ja "julkkiksia" :D Hyppäätkö itse kaivoon jos näät jonkun hyppäävän?

      Poista
    4. Itse asiassa olen huomannut suurimman osan nykynuorista olevan todella tyhmiä eivätkä omaa yhtään maalaisjärkeä. Sori jos pahoitin jonkun mielen, mutta minun mielestä turvaliivi on maastoesteillä ehdoton ihan sama otatko yhden, kaksi vai viisitoista hyppyä.

      Poista
    5. Harmi, että kohdallesi on sattunut ajattelemattomampia nuoria. Mun tuntemat nuoret, varsinkin ratsastajat, ovat onneksi kovin fiksuja tapauksia - vaikka toki ottavat mallia kokeneemmiltaan opetellessaan elämän asioita :)

      Mä en tunne maastoestekulttuuria, joten en osannut ajatella tätä asiaa ollenkaan, aivan kuten aiemmin jo sanoin :)

      Poista
  11. Tosi kiva ja hyvin kirjoitettu postaus! :) Pakko kans sanoo ett sull on tosi sulonen heppa :'3

    VastaaPoista
  12. Voi että, suloinen Champ! Itselläni on ruotsin ardenner jonka kanssa kyllä eniten maastoillaan viikko-ohjelmasta, ja loput ajat touhutaan maastakäsin ja lenkkeillään vaikka metsässä irtona :) Minkäänlaista ns. Tavoitteellisuutta meillä ei ole, haluan että tammani on onnellinen, tasapainoinen ja terve hevonen ja vuosien saatossa olen huomannut että tää maastoilu ja yhdessä hömpöttäminen on hänelle se kaikkein mukavin vaihtoehto :) Ihanaa kesää teille!

    VastaaPoista
  13. Moikka!
    Pystytkö kertomaan mistä paikasta on kyse? Minull on hevonen aika lähellä Champin tallia ja jos kohtuullisen matkan päässä on mahdollisuus päästä tuollaiseen paikkaan ratsastamaan olisi tosi kiva päästä sinne kokeilemaan!

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä