keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

#580: Tunnelmia kisapaikalta

Salon kisat olivat ja menivät, mutten ole vielä ennättänyt kertomaan kisoista jääneitä fiiliksiä. Rata-analyysejä saittekin jo lukea, mutta kaikkien starttien takana on kuitenkin aina valtava määrä muuta ohjelmaa. Yhden radan kesto on nimittäin alle minuutin, joten vuorokauteen jää monta monituista tuntia hyödynnettäväksi! Kurkistetaan siis hieman tarkemmin siihen, mitä kaikkea kisaviikonloppuumme sisältyi.
 
Vaikka hyppäsin ensimmäisen luokkani vasta lauantaina, saavuin kisapaikalle perjantaina iltakuuden aikoihin. Pääsin tuolloin töistä vähän ennen kahta, jonka jälkeen pakkasin omat tavarani ja viimeistelin hevosen varusteet sekä tietysti itse hevosen lähtökuntoon. Varsinaisen pakkaamisen olin hoitanut fiksuna jo torstaina, sillä muuten mulla olisi ollut hirveä paniikki perjantaina siitä, onko kaikki varmasti mukana.
 
Saloon päästyämme etsimme jaba-alueelta Champin karsinapaikan ja purimme vähitellen kaikki varusteet karsinan eteen. Hevonen odotti trailerissa sen aikaa, että saimme isäni kanssa kärrättyä karsinaan kuivikkeet. Onneksi sää oli viileähkö, joten hevosen pystyi huoletta jättämään hetkeksi koppiin seisomaan. Champ on todella kiva kuljetettava, sillä se kävelee nätisti kyytiin ja seisoo autossa ihan hiljaa. Kantamisessa ja  muussa organisoitumisessa mua auttoivat Salla ja Riikka, jotka ajoivat joka päivä Paimiosta saakka kisahoitajiksi- kiitos siitä! Myös aiemmasta videopostauksestani tuttu Milla oli koko viikonlopun paikalla, ensin oman hevosensa kanssa kisaamassa ja viimeisen yön ja päivän mun henkisenä tukena. Meidän "kisatiimiin" kuului vielä Jenna oman hevosensa kanssa, joten ihan mahtava porukka oli kasassa :)
 


 
Kun olimme saaneet tavarat suurin piirtein kasaan, annoin hevoselle iltaheinät ja lähdin käymään verryttelyssä ja kisakentän luona moikkaamassa tuttuja. Viimeisen luokan alkaessa olin vihdoin hevosen selässä, sillä ratsastin Champin kisapaikalla sileällä, jottei sillä olisi ollut vapaapäivää ennen lauantain startteja. Illan viimeinen luokka sattui olemaan vain miehille avoin, joten verryttelyssä oli melko hauskaa ratsastella. Tomas totesikin, että "meillä on näköjään uusi osallistuja tähän luokkaan". Hah! Hevonen tuntui ihan kivalta: se oli rento, teki niin kuin pyysin ja kuunteli apujani. Ratsastin kaiken kaikkiaan ehkä puolisen tuntia, jonka jälkeen putsasin varusteet kisakuntoon. Annoin hevoselle iltapuuron ja ennen lähtöäni vielä lisää heinää, jotta ruokintaväli jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Hotellille saavuin kymmenen aikoihin ja suuntasin pikaisen suihkun kautta ravintolaan syömään illallista Millan ja hänen seuralaistensa kanssa.
 
Lauantaina heräsin kuuden jälkeen, vedin kisakamppeet päälle ja lähdin autolla kohti kisapaikkaa ruokkimaan Champin sekä Millan hevosen. Kun hevoset olivat saaneet ruokansa, kävin kisakansliassa näyttämässä Champin rokotustodistuksen, kävelytin hevosta aamukävelylenkin verran ja kävelin metrin radan. Salla ja Riikka auttoivat jälleen hevosen varustamisessa ja selässä taisin olla joskus yhdeksän aikoihin. Kun metrin luokka oli ohi, purimme hevoselta varusteet hetkeksi pois ja huuhtelimme sitä hieman vedellä ennen seuraavaa luokkaa.
 

Champ oli aivan rakastunut Jennan Naakkaseen, mutta rouva ei ollut samaa mieltä :D
.. paitsi heti, kun Champ katsoi muualle, tuijotti tamma Champia räpsyripsillään ;)
110cm-luokka alkoi puoli yhdeltätoista ja olin lähtölistalla numerolla 26. Varustaessani hevosta uudelleen huomasin, ettei Champilla ollut toista etukenkää - se oli siis irronnut edellisellä radalla. Kipitin sitten kansliaan hakemaan kengittäjän numeroa, jotta hevoselle saataisiin kenkä jalkaan. Varustin hevosen nopeasti kuntoon ja lähdin kengityspaikalle, jossa meitä jo odoteltiin. Uusi kenkä lyötiin jalkaan ja sain uuden lähtöpaikan, joka oli numero 43. Melko ripeää toimintaa siis!
 
Kun päivän molemmat startit olivat ohi, Champ sai päiväruoat ja se pääsi samalla suihkuun. Levitin sille kylmäsavet joka jalkaan ensimmäistä kertaa koskaan. Olen toki joskus aiemmin laittanut savea muille hevosille, mutten todellakaan muistanut, miten sotkuista touhu on. Loppujen lopuksi mulla oli savea kaikkialla muualla kuin hevosen jaloissa, sillä sitä tarttui Champin häntään ja sitä kautta huiskien ympäri hevosen kylkiä. No, se oli ainakin näkemisen arvoinen tapaus..
 
Perinpohjaisen varusteiden putsaamisen jälkeen lähdimme käymään syömässä, josta suuntasimme Millan ja Jennan kanssa hotellin suihkuun kaupan kautta. En jaksanut meikata aamulla, joten meikkasin vasta tässä vaiheessa päivää. Verkkaisen valmistautumisen jälkeen raahauduimme kukin enemmän tai vähemmän väsyneinä takaisin autooni ja kisapaikalle. Kello taisi olla tuolloin suunnilleen viisi.
 

Hah, kaunis kuva savien kera. Tuossa tosiaan näkee sen, miten savea meni vähän turhankin korkealle.. Ja häntään!

Jennaa taisi ottaa sunnuntain ratsastukset koville. Champ sen sijaan oli se, joka meni nukkumaan ajoissa - tai ei nukkunut ollenkaan, ainakaan ilmeestä päätellen :D
Kisapaikalla kävin ottamassa muutamia tunnelmakuvia kaveristani ja yhdestä hevosesta, jonka jälkeen palloilimme ympäriinsä ilman varsinaista ohjelmaa. Lopulta päätimme lähteä kävelyttämään hevosia ja pesemään savet jaloista pois. Se olikin oma hommansa! Tajusimme varsin pian, että päivän viimeinen luokka oli juuri alkamassa, joten veimme hevoset nopeasti takaisin jaboihin, heitimme niille heinää ja palasimme kisa-areenan ääreen seuraamaan jokeriluokkaa. Luokka oli hauskaa seurattavaa, sillä jokainen ratsastaja oli suunnitellut omanlaisen radan ja yritti hypätä mahdollisimman monia esteitä ajan sallimissa rajoissa. Osallistujia ei ollut reilua kymmentä enempää, joten pian pääsimme jatkamaan hevosten iltahoidon loppuun ja valmistautumaan sitten illanviettoon.
 
Lauantai-ilta venyi meidän osaltamme jonnekin kahden ja kolmen väliin, emmekä enää lähteneet hotelliin yöksi, vaan jäimme Jennan hevosautoon nukkumaan. Meillä oli kyllä melkoinen työ saada hevosautoon lämmitys päälle ja nukkumapaikat yöpymiskuntoisiksi (saati edes peruuttaa hevosauto muiden rekkojen väliin kentän vierelle), mutta onneksi paikalta löytyi avuliaita ihmisiä auttamaan neitejä hädässä :D Monet kyllä sanovat, että isokin hevosauto on helpompi peruutella kuin auton ja trailerin yhdistelmä, mutta toistaiseksi pysyttelen itse näissä pienemmissä versioissa.. Olimme kuin olimmekin onnistuneet ottamaan lämmityksen pois päältä yön ajaksi, joten tärisin jäätymispisteessä koko yön filtin alla samalla, kun kaverini nukkuivat untuvatäkkien kanssa tyytyväisinä. Hah!
 
Sitten muutamia puhelinkuvia. Tässä meidän jabakäytävä :)
Iltalenkillä! Milla sai talutettavaksi Papu-ponin, Jenna on omansa kanssa.
Perjantaina iltaratsastukselta otettu kuva.
Sunnuntaina herätys oli jälleen aamuruokinnalle. Revin Jennan mukaani ja jätimme Millan nukkumaan, sillä hänen hevosensa oli lähtenyt edellisenä päivänä suunnitellusti kotiin. Kun aamuruoat oli annettu, kävelimme kaikki kolme aamun 120cm radankävelyn varsin edustavina: mulla ja Jennalla oli mukana hammasharjat ja Millalla donitsipaketti, joka oli meidän aamupala. Onneksi kello oli vasta puoli kahdeksan, joten paikalla ei ollut juuri ketään silmäpareja. Vähän kyllä huvitti! Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja edessä näytti olevan todella kaunis päivä.
 
Radankävelyn jälkeen vaihdoin rekassa vaatteita ja lähdin laittamaan Champin kuntoon. Harjasin sitä erityisen pitkään, sillä savea oli vaikea saada irti edellisen päivän pesusta huolimatta. Verryttelyssä olin ennen yhdeksää ja hyppäämisen aloitin Jennan kanssa yhtä aikaa, sillä starttasimme peräkkäisinä. Oman ratani jälkeen jäin katsomaan Jennan suorituksen ja lopulta jännitettiin, miten hyvin ratsukko sijoittuisi. Kaksikko nappasi lopulta toisen sijan - jes! Kävelimme pitkät loppukäynnit ja otimme muutaman yhteiskuvan ennen palkintojenjakoa.
 

Lauantain aamukävely.
Champ oli onnistunut hieromaan itselleen savesta tuollaisen sotamaalauksen :D
Ratsastuksellisen osuuden jälkeen hommat jatkuivat samalla tavoin kuin lauantaina: pesin varusteet, ruokin ja hoidin hevosen sekä pakkasin tavaroita kasaan. Hevosen kyyti saapui kisapaikalle jo heti yhdentoista jälkeen, joten kannoimme kamppeet autoon, lastasimme hevosen ja lähdimme ajamaan kotia kohden jo puolen päivän maissa. Kotitallille pääsimme kahden jälkeen, eikä siellä ollut varsinaisesti mitään isompaa hommaa. Koska olin pessyt varusteet jo kisoissa, järjestin kaikki tavarat omille paikoilleen, kylmäsimme Millan kanssa Champin jalat, laitoin ruokia valmiiksi ja lähdin sitten viemään Millan kotiinsa Helsinkiin. Kotiin pääsin jo viideltä, mikä oli enemmän kuin ihanaa - olin nimittäin aivan rättipoikkiväsynyt vähän nukkumisen, jännittämisen ja ulkoilmaelämän vuoksi.
 
Kokonaisuudessaan Salon kisat olivat ihan mahtava kokonaisuus. Kisapaikka oli kiva, radat olivat omissa luokissani sujuvia ja tason mukaisia, seura oli mitä parhainta ja säätkin suosivat. Vasta lähtiessämme kotiin taivaalta alkoi tulla vettä kuin saavista kaatamalla, joten säästyimme itse kuivina kotiin asti.
 
Tällainen kisaviikonloppu oli mullekin kokemuksena uusi, sillä en ollut lainkaan töissä ja aikaa jäi kaikelle muulle ylimääräiselle oleskelulle. Kerkesin tosissani jututtaa tuttuja, seurata muutamia luokkia ja nauttia eri tavoin kisapaikan elämästä. Seuraavissa kisoissa olenkin taas toimihenkilönä, joten turha "laiskottelu" loppuu ennen kuin kerkesi kunnolla alkamaankaan. Kemiössä siis nähdään!
 
Millaisia kisaviikonloppuja sulla on ollut? :)

18 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Piditkö minkälaista loimea Champilla yöllä jabassa? Onko tuosta W-Healti.. (miten lie kirjoitetaan :D) loimella ollut hyötyä Champille? Oletko jättänyt sitä yöksi Champille päälle? Itselläni kiinnostaisi hankkia omalle hevoselle tuo samainen loimi. :) t. Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) mä pidin juurikin tuota W-Healing loimea yöt jaboissa. Ensimmäinen yö oli tosi lämmin ja periaatteessa ilman olisi voinut olla, toinen taas vähän viileämpi ja paksumpi loimi oli joillakin päällä. Tuo W-healing oli meille kuitenkin passeli, sillä piti selän lämpimänä :)

      Poista
  2. Itekki laitoin liikutus hepalleni kylmäsavet paripäivää sitten jalkaan, mutta tais jäädä viimiseks kerraks. Hevosen naama oli silmiä myöten savessa ja jaloista ei meinannut saada sitä millään irti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä käytetään ravureilla tuota savea ja ei kyllä lähdekkään helposti pois me annetaan sen lähteä omia aikojaan mutta takajalkojen suojien kohdalta pako harjata pois

      Poista
  3. Voitko tehdä varustepostauksen?

    VastaaPoista
  4. Kenen toi poni on? Eikai millalla ole noin pientä ponia

    VastaaPoista
  5. Upeita kuvia! Tämmöset ''fiilistelypostaukset'' on tosi kivoja! :)

    VastaaPoista
  6. Sopis Champille tollaset pitkät sukat jalkoihin! Haha, Champ on vissiin aika "ori" ;-)

    Sun blogia on kyllä tosi kiva lukee, joka päivä pakko käyä tsekkaa onko jotai uutta tullu!

    Ihanaa loppu kesää Aada!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti :) ihanaa kesää myös sulle!

      Poista
  7. Todella kiva lukea tämän tyylinen kisapostaus, kirjoitat todella hyvin ! :)

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä