tiistai 29. syyskuuta 2015

#611: Tee vähemmän, tunne enemmän

Edellisessä postauksessa kerroin siitä, kun Niclas Aromaa ratsasti ja hyppäsi Champilla lauantaina. Nikkehän asuu Saksassa ja saapui Suomeen viikonlopuksi valmentamaan, hän on ammattiesteratsastaja ja valmentaja. Mikäli ette ole lukeneet edellistä postausta, kannattaa käydä ainakin vilkaisemassa, sillä tämä teksti pohjautuu pitkälti sen sisällölle ja ilman sitä on tämän postauksen sanomasta vaikeaa saada kiinni. 

Sunnuntaina oli vuorossa oma ratsastukseni, kun pääsin erään toisen ratsastajan kanssa valmennustunnille. Meidän vuoromme oli iltapäivällä, mutta kaikkinensa vietin tallilla kahdeksan tuntia seuraten muiden valmennuksia ja jututtamalla kavereita. Se niistä kouluhommista! Kyllä tallilla vaan viihtyy, kun paikalla on hyvää seuraa, maukasta syötävää ja hevosia ;) Pakko tähän väliin sanoa, että söin maailman isoimman korvapuustin sunnuntaina. Milla koitti selkeästi lahjoa meitä muita, kun hän toi meille syötäväksi pullia, jotka olivat varmaan kolmen ihmiskäden kokoisia. Koko päivänä ei tarvinnutkaan sitten syödä muuta..





Nikke antoi mulle hirveästi ajateltavaa ratsastuksensa osalta, joista suurimman osan tajusin vasta istuttuani ensin tunnin verran hevosen selässä sunnuntaina. Heti alusta asti Champ oli erilainen ratsastaa: se oli omilla jaloillaan, herkkä pohkeelle ja tasapainoisemman tuntuinen. Se ei ollut niin levoton edestä ja tasoittui aina heti, kun maltoin itse olla tasainen käteni kanssa. Vaikeaa, mutta ehdottomasti opettelemisen arvoista.. Teimme ensin alkuverryttelyä ravissa ja laukassa suhteellisen itsenäisesti Niken neuvojen saattelemana. Pyrin ratsastamaan hevosta ensin rentona vähän matalammalla kaulalla, nostaen sitä jonkin ajan kuluttua hieman ylemmäs. Nikke ei halunnut kuitenkaan, että olisin lyhentänyt hevosta ollenkaan tai nostanut sitä yhtään ylemmäs, vaan sen piti antaa olla rentona alempana, jossa se pystyi työskentelemään jännittymättä. 

Varsinaisen hyppäämisen alkaessa tunsin suurimman eron, mikä tuossa hevosessa on tapahtui ammattilaisen hyppäämisen jäljiltä. Se oli oikeasti ihan älyttömästi menossa hakien esteelle ja kiihdytellen esteiden jälkeen. Osaavan ratsastajan kanssa tämä kaikki energia ja hyppyhalu olisi osattu koordinoida esteelle, mutta mulla ongelmaksi muodostui liika paineistaminen. Kävin alusta asti jälleen liikaa hevoseen kiinni, pitäen kättä vähän liian passiivisena ja tukien jalalla turhan paljon. Missään nimessä ohjia ei tietenkään saa heittää pois tai jalkaa jättää konkreettisesti irti, mutta nyt mulla olisi ollut lupa matkustaa tekemisen sijaan.


Champin ilmeet ennen esteitä <3


Kun maltoin päästää kättä pois ja vain odottaa, ei Champ vinkunut ja pomppinut esteiden jälkeen. En oikein vain uskaltanut rentoutua kunnolla, sillä mulla oli koko ajan sellainen fiilis, että ruuna lähtee paahtamaan hirveää kyytiä esteitä kohden - niin menossa se oli! Tällaista hevosta on kuitenkin todella paljon miellyttävämpi ratsastaa kuin sellaista, jota pitää tukea ja kannustaa hyppäämistä varten. Eihän Champ ole koskaan ollut potkittava esteillä, mutta nyt se oli kaikella tapaa sata kertaa enemmän menossa.

Tuolla pitkällä videolla kuulette todella hyvin Niken kommentteja jokaisen hypyn jälkeen, joten en kirjoita niitä auki tähän niin tarkasti ja pitkästi. Pääpointit olivat kuitenkin, että mun piti rentoutua, jättää käsi pois, tukea vähemmän jalalla ja paineistaa vähemmän. Esteiden jälkeen mun piti istua satulaan ja tukea ulko-ohjalla, ei ottaa pidätteitä niin vahvasti. Näin hevonen pääsi rentoutumaan esteiden välissä ja se pystyi tekemään hyppyjä, jotka olivat pyöreämpiä ja rauhallisempia. Kuten Nikke sanoikin, jos rupean tekemään liikaa ja paineistamaan hevosta huomaamattani tai osaamattomuuttani, muuttuu Champin ilme heti. Siitä tulee hätäinen, sen silmät ovat kuin hedelmäpelit ja se rupeaa sähläämään. Hypyistä tulee kiireisiä ja se hyppää selättömämmin. Siitä tulee myös paljon epävarmempi.

Tämä oli ensimmäinen hyppy tälle esteelle. Kuvasta ei näe kunnolla, mutta videolta kylläkin: mä irtosin ihan kokonaan satulasta hypyn toisella puoliskolla :D Heh..


Jos saan olla yhteen asiaan tyytyväinen omassa ratsastuksessa, se on katse esteillä. Vaikka itse sanonkin, niin mulle ei tarvitse koskaan sanoa, että katso minne olet menossa. Esteillä siis - sileällä se harja on välillä kiinnostava ;)
Tämä näkyi loistavasti tullessamme ensimmäisen kerran kolmen laukka-askeleen linjan pystyltä vesimattopystylle. Jo ensimmäiselle pystylle tultava kaarre oli mun mielestä ennakkoon vaikea ratsastaa, sillä sille piti sujua tiukan kaarteen jälkeen sisään yhdellä laukka-askeleella - pahin mahdollinen tie mun ratsastusta ajatellen. Tunnetusti kun en osaa sujua kaarteista ulos.. No, ensimmäisellä kerralla rupesin ratsastamaan hevosta jo monta kymmentä metriä ennen estettä ihan eri tavalla, lyhentäen ohjia ja nostamalla kättä ylös. Hevosesta tuli epävarma, mutta se hyppäsi ensimmäisen esteen kiltisti. Se kuitenkin koki tilanteen niin epämiellyttävä, että se meni seuraavasta esteestä ohi. Pysäytin hevosen, kävelin esteen ohi ja tulin saman uudelleen, samalla tavalla. En siis muuttanut mitään, vaan paineistin edelleen liikaa. Tällöin Champ sanoi jo ensimmäiselle, ettei ole menossa - ja sen näki jo kaukaa. Kolmannella kerralla tajusin vihdoin lakata ratsastamasta niin aggressiivisesti ja uskalsin antaa hevoselle enemmän tilaa. Silloin Champ teki homman ilman ongelmia, joskin toin sen sen verran vinossa, että se otti puomin mukaan. 

Näin suurta ahaa-elämystä en ole hetkeen saanut. Tottakai mulle on jankattu koko meidän yhteisen taipaleen ajan, että älä paineista hevosta. Älä vedä kädellä, älä ratsastaja jalalla. Odota. Mutta nyt jotenkin hiffasin sen ihan eri tavalla, kun kerrankin uskalsin hellittää ja antaa hevosen hoitaa tehtävän itse. Champkin tuntui henkäisevän kerran syvään ja toteavan, että malttoihan tuo kuski kerrankin antaa hänen hoitaa tehtävät niin kuin ne kuuluu hoitaa. Ja kun tämän tajusin, oli lopputunti kerta kerralta helpompaa. Jokaisen hypyn jälkeen uskalsin vähitellen rentoutua enemmän ja sallia hevosen hypätä ja edetä. Viimeisen radan aikana pystyin jopa konkreettisesti siirtämään kättä kaarteessa kymmenen senttiä eteen ilman, että Champ edes yritti lähteä eteen: se vain jatkoi laukkaa tasaisesti kohti estettä. Uskomatonta!




Viimeinen tehtävä (eli pätkä koko rataa) oli ehdottomasti parhain. Siinä mä olin itse kaikista rauhallisin, en säätänyt turhaan ja maltoin antaa hevoselle tilaa. Eihän meno ollut lähellekään yhtä seesteistä kuin Niken ja Champin viimeinen rata edellisenä päivänä, mutta kuten videolta kuuluu, sanoi Nikkekin yhden hypyn kohdalla, että "nyt se alkaa uskaltaa hypätä kunnolla". Mun ei siis pitäisi tehdä hevosen puolesta niin kamalasti, sillä se vie varmuuden meiltä molemmilta. Tässä tapauksessa less is more. 

Liitin tuon edelliseen postaukseeni lisäämän viimeisen radan videon myös tähän postaukseen, jotta voitte verrata, miten erilaiselta meno näyttää Niken ratsastamana. Tottakai kyseessä on rautainen ammattilainen, mutta silti tuo ero on melko masentavaa. Niken kanssa Champ on niin rento, rauhallinen, tasapainossa ja hyppää koko kropan läpi. Mun kanssa se on vähän hätäinen, säpäkämpi ja tekee kiireisiä hyppyjä. Mutta nyt kun oikeasti tajusin tämän ongelman, ei tästä ole suunta kuin ylöspäin! Kuukauden päästä edessä on sama setti, kun Niclas saapuu uudelleen Suomeen. Siihen asti treenataan kotona ja kokeillaan säilyttää sama fiilis satulaan.


Linkki videoon (oma ratsastukseni).


Linkki videoon (Niclas hyppää Champilla).

Mä luulen, että ne ongelmat kisoissa ovat johtuneet juuri tästä paineistamisesta. Verryttelyssä osaan ottaa asiat melko rennosti, jolloin Champ uskaltaa hypätä vielä suhteellisen normaalisti. Kun menen radalle, rupean heti ratsastamaan hevosta aggressiivisesti. Otan ohjat lyhyemmiksi ja käyn hevosen "kimppuun" olealla siinä enemmän kiinni jalalla ja kädellä. Kun saan lähtömerkin, on hevonen juuri tuossa Niken kuvailemassa tilassa eli sen silmät pyörivät päässä ja se on jo valmiiksi lähtökohtaisesti sitä mieltä, että tämä homma ei ole yhtään kivaa - siihen ei luoteta. Se kokee tilanteen epämiellyttävänä, joten se ei halua tehdä yhtään yhteistyötä. Tästä on tullut oravanpyörä, sillä aina, kun meillä on mennyt huonosti, olen sitten seuraavissa kisoissa koittanut ottaa vielä tiukemman otteen. Ehkä mun pitäisi siis yrittää vain hellittää ja antaa hevosen tehdä itse? Voihan olla, että tuon jo opitun käytöksen kitkeminen on pitkä prosessi, joka ei yhdellä rentoutumisella selviä, mutta ainakin mulla on nyt joku idea tulevaisuutta ajatellen. Se voi olla ihan väärä, mutta toisaalta mielestäni kokeilemisen arvoinen.

Kaikista tämän postauksen kuvista (ja suurimmasta osasta edellisenkin postauksen kuvia) voin kiittää Erikaa ja videoista puolestaan Millaa ja isääni. Isompaakin iso kiitos teille kaikille, jotka jaksoitte tallentaa tätä kaikkea videolle! Ja iso kiitos myös Erikalle valmennusten jäjestämisestä sekä tietysti Niclakselle valmentamisesta. Tällä tarmolla päästään pitkälle!

41 kommenttia

  1. Huippua, että sait ahaa-elämyksen treeneistä! =) Kyllä se uusi fiilis sieltä kisoihinkin aikanaan siirtyy. Jee!

    VastaaPoista
  2. Tätä lukee .myös kuurot lukijat joten hieman tarkempi selotus tulisi tarpeeseen kun ei kuule mitä videossa puhutaan :) tällaiset valmennusjutut erityisesti!

    Sain aikoinaan itse hyvän vinkin kuukauden ajaksi ajateltavaksi:ajattele vain sitä yhtä asiaa mitä sinulle annettiin läksyksi kuukaudeksi kunnes on seuraava valmennuskerta. Voin sanoa että toimii vaikka on vaikeaa kun vanhat tavat nostaa päätään mutta eipä tule ajateltua 1000 asioita samaan aikaan kun on vain yksi asia mielessä missä pitäytyä ja keskittyä niin loput tulee itsestään. Champ on tosi hieno ja sinä osaat ratsastaa hyvin. Virheistä oppii paremmaksi ratsastajaksi :)

    Terkuin yksi viittomakielisistä lukijoista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kamala, mä en olekaan miettinyt asiaa tuolta kannalta! Suuret pahoitteluni, otan ensi kerralla paremmin huomioon :)

      Tuo saamasi vinkki on varmasti oikein hyvä. Pitääkin ottaa kokeiluun!

      Poista
  3. Tosi opettavaiset videot, kiitos että olet nämä äänien kanssa jakanut. :) Saa tosi paljon ajatuksia itselleen taas eteenpäin! Vaikka Niken kanssa tuo ihan superhelpolta näyttääkin, niin on sullakin kyllä taito tehdä isojakin muutoksia omassa ratsastuksessa ja noudattaa ohjeita. Onhan tuolla videolla jotain uudenlaista rauhaa ja helppoutta. :) Näytätte hitsin hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tosi tosi opettavaiset videot kiitos siitä ;) Lisää tällaisia :D

      Poista
    2. Voi kiitos :) ihana saada tällaisia kommentteja!

      Poista
  4. Oi, ahaa-elämyksiä tuli itsellekkin! Mun silmään sunkin viimenen rata näytti jo tosi hyvältä ;) ja ihailen sun istuntaa!
    Emma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ihanaa, että välittyi sinne ruudun toisille puolellekin :)

      Poista
  5. Tosi opettavaista katseltavaa! Ohjeista erityisesti jäi mieleen kommentti "älä pyri olemaan täydellinen" tms. en muista tarkkaa sanamuotoa. Ratsastuksestasi ehkä välillä paistaa läpi se mikä itsellänikin on vähän "vikana", että pyrkii olemaan ja tekemään viimesen päälle kurinalaisesti, mikä taas häiritsee rentoutta. Uskon että suunta on nyt vain ylöspäin! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta. Pitäisi vaan osata relata vähän, mutta muistaa silti ratsastaa! On se vaikeeta :P

      Poista
  6. kuvaa siitä korvapuustista? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha voinhan mä laittaa kun pääsen kotiin koneelle :D

      Poista
  7. Voi vitsi! En tiedä olenko hyvä kommentoimaan tähän, kun käyn vaan kouluvalmennuksissa, mutta olen saanut blogienkin kautta vähän semmoisen käsityksen, että estevalmentajat kommentoi tyyliin "hyvä", "uudestaan", "parempi". Mutta tämä Nikke osaa kaivaa ne tärkeät neuvot joista on oikeasti hyötyä. Ja kyllähän sun ratsastus parani huomattavasti! Lisäks tän miehen ratsastus on kyllä ihan loistavaa. Tämmöistä esteratsastusta toivois näkevän enemmänkin. Juurikin _rauhallista_ ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Estevalmentajat usein ovat melko hiljaa ja vain tarkkailevat kun ratsukko suorittaa estetehtävää jos nyt ihan oikeasta estevalmennuksesta puhutaan. Saattavat kommentoida just noita hyvä, parempi, kanna kädet, laukkaa enemmän-hokemia ja sitten suorituksen jälkeen (rata, radanpätkä ym tehtävä) antaa monisanaisempaa kommenttia ja ohjetta. Eli suorituksen aikana on hiljaa koska siinä vaiheessa helposti oppi menee ohi kun keskittyy seuraavaan esteeseen niin kovasti. Tää on mun kokemus useammasta valmentajasta.

      Poista
    2. Ensimmäiselle anonyymille: Kiitos! Nikke on kyllä äärettömän taitava, paitsi ratsastajana myös valmentajana :)

      Toiselle anonyymille: Näinhän se monesti menee :)

      Poista
  8. Miksiköhän ei kukaan sun valmentajista ole "puuttunut" sun siirtymisiin? Nehän on just se a ja o hevoselle joka ei käytä sen takajalkoja tarpeeksi :) mulla ainakin auttoi suunnattomasti kun sain estevalmentajan joka oli siitä super tarkka. Nyt hevonen toimii kun unelma. Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me käydään kouluvalmennuksissa siirtymisiä läpi ihan jokainen kerta, ja pyrin siihen aina itsekin ratsastaessani :) siirtymiset ovat kyllä tosi tärkeitä. kiitos!

      Poista
  9. Oi kun hienosti meette taas jälleen :D Kuten moni on sanonut et on saannu ahaaelämyksiä tästä postauksesta niin niitähän tää oli täynnä! Kiitos kun sain vinkkejä omaan ratsastukseeni. Pitää kyl sanoa että ihailen sun istuntaa, oot niin paras <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ihanaa, että tämä postaus on tarjonnut monille ajatuksia :)

      Poista
  10. Mulla tulee tästä ahaa-elämyksestä vaan mieleen se, että muistaakseni sulle on aiemmin kommentoitu siitä Champin vinkumisesta ja riekkumisesta että se vaikuttaa protestoimiselta ja jännittymiseltä, mutta oot aina vakuutellut (ehkä enemmän itsellesi?) että se johtuu vaan innostumisesta ja Champin touhukkaasta luonteesta. Tämä varmaan selvittää senkin, että rento ja tyytyväinen hevonen ei tee sellaista? :)
    Toivottavasti tää kommentti ei vaikuta ilkeeltä tai veeittuilevalta, se ei nimittäin oo tarkotus! Mä oon aina pitäny sua tosi lahjakkaana ratsastajana ja nimenomaan ihaillut sun hyvää, nöyrää asennetta tähän lajiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti vähän 50/50 tuo vinkumisasia. Champ kun vinkuu välillä ihan vaan tarhatessaan, laitumella, maastossa, pitkin ohjin kävellessä - siis silloin, kun se "riehaantuu". Esteillä paineistaminen johtaa helposti varmasti juuri tähän vinkumiseen, mutta välillä se on mielestäni ihan puhtaasti vain innokkuutta esim. pidemmän tauon jälkeen. Tiedä sitten, tämä on vain oma havaintoni. Voin olla aivan väärässäkin :)

      Kiitos!

      Poista
  11. Tosi hyviä nämä viimeisimmät postaukset! Sun tekemisiäs on kiinnostava seurata, kun vaikutat niin innostuneelta aina oppimaan lisää ja lisää :)
    Sun ratsastus ja muutenkin hevosten käsittely näyttää ainakin näin blogin välityksellä todella hyvältä. Ehkä yksi ongelma sinulla saattaa olla se että yrität olla liian "täydellinen" ja sitä kautta teet asiat vähän yli sen mitä tarvitsisi ja tämä taas vie osan rentoudesta pois. Mielenkiinnolla odottelen miten ratsastus alkaa nyt sujumaan näiden ahaa elämysten jälkeen!
    Itseäni usein häiritsee perinteisessä koulu- ja esteratsastuksessa se, että ratsastajat pitävät liikaa hevosta kasassa. Välillä tuntuu, että ajatellaan hevosen leviävän pieniksi palasiksi pitkin kenttää, jos ei koko ajan olla tukemassa ja nostamassa ja tekemässä puolipidättetitä etc. (Nyt en Aada tarkoita henkilökohtaisesti sinua vaan yleisellä tasolla pohdiskelen!) Niken ajatukset kuulostaa todella hyviltä! Hän osaa hienosti opettaa ratsastajille sen, ettei hevosia tarvitse itse kantaa jokaisen puomin yli vaan ne osaa ihan itse hypätä, kunhan ratsastaja ei liikaa häiritse ;)
    Hienon näköistä oli Champin ja Niken meno. Eron kyllä huomasi selvästi, kuinka Nikke antoi Champin olla paljon vapaammasta ja rennommassa muodossa, eikä ottanut sitä niin pakettiin kuin sinä. Uskon että teillä alkaa radat sujumaan hienosti, kun saat opeteltua päästämään vähän irti ;)

    Tsemppiä jatkoon! Ja älä ole niin kauhean ankara itsellesi. Kaikilla meillä on varmasti parannettavaa omassa ratsastuksessa, mutta moniin verrattuna sulla on sitä aika vähän ;)

    -Noora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Noora! Olen sun kanssa ihan samoilla linjoilla :) suuri ongelma on varmasti juuri se pyrkimys liian täydelliseen suoritukseen, mikä sitten estää kokonaan sen onnistumisen. Mutta ehkä tämä tästä..

      Nikke on äärettömän taitava ratsastaja, näin hänen ratsastustaan tuon vkl aikana useamman erilaisen hevosen selässä ja kaikkien kanssa asiat näyttivät niin helpolta. Tuollaista taitoa ei voi kuin ihailla :)

      Poista
  12. Kyllä huomaa eron tossa sun viimesessä radassa et Champ hyppää heti paremmin ja ei hätäile kun pääsit kiinni jutun juoneen! On se kiva aina nähdä että edistyy ja ratsastaa joka valkan jälkee taas pikkasen paremmin :) Kyllähän tuo Nikke menee hirmu hyvin Champilla tossa.. Hevonen tosi rauhallinen ja paistaa oikein tuo rentous.. Mutta jos Nikke ei osaisi saada aikaan tota muutosta tossa hevosessa, ei se ammattilainen olisikaan ;) Älä siis suotta vertaile itseäsi ammattilaiseen! Hekin ovat joskus aloittaneet nollasta ja työtä on varmasti tehty hiki otsalla. Mut sä ratsastat Aada tosi hyvin ja voin sanoo et oot kehittyny roimasti! Toivotaan että nyt jatkossa rupeisi kisoissakin onnistumaan! Kuten Nikke sanoikin, luota ensinnäkin itseesi ja hevoseesi :) Nuo on vielä niin pieniä esteitä Champille että se kyllä pääsee niistä yli :) Rentoudut vaan itse niin hevonenkin rentoutuu! Tosin se varmasti on helpommin sanottu kuin tehty eikä sitä aina edes huomaa 'tekevänsä liikaa' tai 'jännittävänsä'.

    Kyllä se homma siitä etenee! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri, hyvin sanottu :) nyt kun vaan osaisin siirtää nämä ajatukset omaan tekemiseeni!

      Poista
  13. Hyvii videoit.
    Ja tseppii sinne. Ja hyvää syksyy sulle!!!:)

    VastaaPoista
  14. Onko Champ siis sellainen, että se osaa itse katsoa paikat radalla ja muutenkin saisit "matkustella" siellä? Mutta ongelmana on ollut siis se, että et ole tajunnut sitä? Jos näin on, tajusin ehkä minäkin postauksen idean :D Näytti kyllä hyvältä Champin meno molemmissa videoissa, että tekisi itselläkin mieli hyppäämään.
    Ja voi vitsit että tykkään Champista, vaikka en sitä mitenkään tunne, mutta sen ilmeet ja olemus on aina videoilla niin parhaita! Tuossa Niclaksen ratavideon lopussakin katsoo kameraan niin itseensä tyytyväisen näköisenä :D
    Jospa nyt kun sait ongelman "punaisesta langasta" kiinni, niin teillä alkaisi sujumaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "matkustelu" nyt tuskin on oikea sana :-D tottakai silloin, kun hevonen on jo ratsastettu läpi ja avuille ja se luottaa ratsastajaansa, ei siellä selässä tarvi enää tehdä "juuri mitään". Hyvästä laukasta paikat osuvat kohdilleen kuin itsestään, eikä niitä tarvitse "katsoa" sen enempää hevosen kuin ratsastajankaan. Pelkällä matkustella ei tähän tilanteeseen kuitenkaan päästä, vaan pitää osata käyttää juuri sopivasti istuntaa, kättä ja jalkaa, eikä yhtään liikaa mitään näistä, koska hevonen on niin herkkä.Ei mikään helppo homma siis todellakaan :-)

      Poista
    2. Jep, Pämppis on ihan mahtava persoona! Se osaa kyllä näyttää, kun se on tyytyväinen itseensä ;)

      Champ osaa kyllä katsoa paikat hyvin, eikä ratsastajan yleensäkään tarvitse ratsastaa paikkaa jos puhutaan esteratsastuksesta yleensä: riittää, että etenee rataan sopivassa tempossa. Ei siellä tietenkään ihan pelkästään matkustaa voi, mutta ei tarvitse tehdä kaikkea hevosen puolesta, koska silloin sen itseluottamuskin kärsii :)

      Poista
  15. Minusta on niin hämmentävää, miten jljessä hevosmaaila tulee koiramaailmaan nähden, kun puhutaan eläimen yhteistyöstä ja käsittelystä. Meille on melkein itsestäänselvyys, että esimerkiksi ohitustilanteessa aggressiivisesti käyttäytyvä koira on usein nimenomaan pelkoaggre, se suuhtaa ahdistuneisuuttaan tai muuta negatiivista tuntemaansa tilaa kiukkuisuudella. On yhä vanhanaikaisia ajattelijoita jotka nappaavat kolinapurkin käteen ja ajattelevat, että pelottelulla se käytös kitketään. Suurinosa on kuitenkin alkanut hyväksymään idean, että negatiivinen käytösmalli pitää siirtää uudenlaiseen selaiseen, eli korvata se jollain halutulla tehtävällä. Ohitusesimerkissä räyhäävän koiran huomio otetaan vaikka ohjaajaan katsekontaktissa.

    Hevosmaailmassa hevosen niskurointia ajatellaan aina jonkinlaiseksi mielenosoitukseksi. Siinä ratkaisu on yhä edelleen ja aina raippa tai muu otteiden tiukentaminen, josta aiheutuu juuri hevosen kierroksien lisääntyminen. Toki hevonen viisaana otuksena oppii kuten mikä tahansa muukin nisäkäs, että sen kannattaa alkaa käyttäytyä tavalla X, jottei negatiivisuutta tule. Tapa kuitenkin vähentää juurikin yhteistyöhalukkuutta ja motivaatiota. Sen sijaan ongelmiin voisi lähteä hakemaan ratkaisua juurikin yhteistyöllä ja luottamuksella: hevosta nyt ei kontaktissa aleta seuruuttamaan, mutta juurikin harjoitukset luottoon pitäisi aloittaa ensin ihan rauhassa kotikentällä, ennenkuin siirrytään kisoihin "rentoutumaan". Olisi hyvä joskus katsoa hevosen käytöstä jonkinlaisen kiukkumuurin toiselta puolelta: sen sijaan, että miettii mitä kaikkea fyysistä tai henkistä vikaa hevosessa voi olla, alkaakin pohtia, mitä itse on mahdollisesti tehnyt väärin. Ei vain kyseisen ratsastuksen aikana, vaan myös aiemmin hevosen selässä tai tallilla ollessa.

    Arvostan kyllä suuresti Niclasin neuvoja ihan näin positiivisen vahvistamisen ystävänä. :)

    VastaaPoista
  16. Minusta on niin hämmentävää, miten jljessä hevosmaaila tulee koiramaailmaan nähden, kun puhutaan eläimen yhteistyöstä ja käsittelystä. Meille on melkein itsestäänselvyys, että esimerkiksi ohitustilanteessa aggressiivisesti käyttäytyvä koira on usein nimenomaan pelkoaggre, se suuhtaa ahdistuneisuuttaan tai muuta negatiivista tuntemaansa tilaa kiukkuisuudella. On yhä vanhanaikaisia ajattelijoita jotka nappaavat kolinapurkin käteen ja ajattelevat, että pelottelulla se käytös kitketään. Suurinosa on kuitenkin alkanut hyväksymään idean, että negatiivinen käytösmalli pitää siirtää uudenlaiseen selaiseen, eli korvata se jollain halutulla tehtävällä. Ohitusesimerkissä räyhäävän koiran huomio otetaan vaikka ohjaajaan katsekontaktissa.

    Hevosmaailmassa hevosen niskurointia ajatellaan aina jonkinlaiseksi mielenosoitukseksi. Siinä ratkaisu on yhä edelleen ja aina raippa tai muu otteiden tiukentaminen, josta aiheutuu juuri hevosen kierroksien lisääntyminen. Toki hevonen viisaana otuksena oppii kuten mikä tahansa muukin nisäkäs, että sen kannattaa alkaa käyttäytyä tavalla X, jottei negatiivisuutta tule. Tapa kuitenkin vähentää juurikin yhteistyöhalukkuutta ja motivaatiota. Sen sijaan ongelmiin voisi lähteä hakemaan ratkaisua juurikin yhteistyöllä ja luottamuksella: hevosta nyt ei kontaktissa aleta seuruuttamaan, mutta juurikin harjoitukset luottoon pitäisi aloittaa ensin ihan rauhassa kotikentällä, ennenkuin siirrytään kisoihin "rentoutumaan". Olisi hyvä joskus katsoa hevosen käytöstä jonkinlaisen kiukkumuurin toiselta puolelta: sen sijaan, että miettii mitä kaikkea fyysistä tai henkistä vikaa hevosessa voi olla, alkaakin pohtia, mitä itse on mahdollisesti tehnyt väärin. Ei vain kyseisen ratsastuksen aikana, vaan myös aiemmin hevosen selässä tai tallilla ollessa.

    Arvostan kyllä suuresti Niclasin neuvoja ihan näin positiivisen vahvistamisen ystävänä. :)

    VastaaPoista
  17. Monta instagramia sulla on ? Ja niitten nimet ?

    VastaaPoista
  18. Vähä on tärähtäneitä noi mun otokset :D mut hyvä te, tästä se lähtee :)

    VastaaPoista
  19. Hyvin veditte! Champ on kyllä upea ilmestys :)

    VastaaPoista
  20. Mä oon kattellu paljon sun videoita ja harvemmin lukenu blogii. Videot on hauskoja ja helppoja ja aina kun löytyy videota valmennuksista oppii niistä iteki paljon!

    Hienosti ratsastat ja oon kattellu videoita missä ratsastat myös muiden hevosia. Mun silmiin välillä näyttää että muiden heppoja ratsastaessa oot ite paljon rennompi ja itsevarmempi kuin Champin selässä. Varmaan selittyy sillä täydellisyyden tavoittelulla ja ahdistuksena jos joku tuttu juttu ei sujukaan niin hyvin (ei sillä ettetkö muiden hevosten kanssa tähtäis hyvään tulokseen). Mutta voin toki olla täysin väärässä.

    Mutta kuka on teidän kotivalmentaja? Tai siis se valmentaja joka pakotti sut kasaa esteen kun olit nyplännyt liikaa (:D). On meinaan niin tuttu ääni mutta nimeä en mieleen saa!

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat