keskiviikko 18. marraskuuta 2015

#638: Suitsirumbaa

Muistaako joku sen ajan, kun pohdin edellisen kerran suitsiratkaisuja Champin kohdalla? Tämä tapahtui helmikuussa 2014 eli lähes kaksi vuotta sitten, jolloin sain kokeilla ensimmäisen kerran micklemeitä hevoseni päähän. Tykästyin suitsiin kovasti, mutta vasta pari kuukautta kyseisen kokeilukerran jälkeen sain otettua itseäni niskasta kiinni ja ostettua kyseiset suitset päivittäiseen käyttöömme. 

Micklemit ovat olleet ainoat ratsastuskäytössä toimineet suitsemme toukokuusta 2014 lähtien. Samalla, kun vaihdoin Champin päähän nuo suitset, vaihtuivat kuolaimet sentin pidempiin ja samalla huomattavasti paksumpiin kolmipaloihin. Hevonen tuntui oikein hyvältä, enkä ihmetellyt asiaa sen enempää: olivathan suitset saaneet tuohon aikaan valtavasti suitsutusta yhdeltä jos toiselta kokeilijalta. Kaiken lisäksi ne on suunniteltu mukailemaan hevosen anatomiaa niin, etteivät ne paina pään hermoja samalla tavoin kuin jotkut toiset suitset saattavat painaa. Hevosella on päässään mukavat vermeet ja ratsastaja pääsee esittelemään uusinta muotia - sehän on suoranainen win win ;)

Ei mennyt kauaa, kun päätimme estevalmentajani kehotuksesta vaihtaa Champin estekuolaimeksi paksun D-rengasnivelkuolaimen, jossa oli muovipäällyste ja jonka vielä erikseen vuorasin jonkinlaisella lateksilla. Tuon kuolaimen hankkiminen tuli aiheelliseksi vuoden 2014 Hangon kisojen jälkeen, kun Champ reagoi todella vahvasti kaikkiin pienimpiinkin pidätteisiini. Ajattelimme tietysti, että kuolaimen pitäisi olla vakaa ja sellainen, johon hevonen voisi huoletta tukeutua. Niinpä kyseinen kuolain tuntui hyvältä vaihtoehdolta, varsinkin kun sitä meille suositeltiin erään ammattilaisen toimesta. 


Alkuverryttelyssä hevonen sai olla alemmassa muodossa.


Uudella kuolaimella Champ oli esteillä ihan hyvä, mutten pystynyt ratsastamaan sitä sileällä ennen hyppäämisen aloittamista juuri ollenkaan. Kuolain teki Champin edestä todella "kuolleeksi", eikä se reagoinut oikeastaan mihinkään kädellä tekemiini asioihin. Sitähän me haettiin eli tässä suhteessa kuolain toimi paremmin kuin hyvin. Jouduinkin verryttelemään kisoissa aluksi normaalilla kuolaimellani ja vaihtamaan hyppäämistä ennen uuden kuolaimen. Se oli todella stressaavaa, eikä tulos loppujen lopuksi tainnut olla kovinkaan hyvä. 

Puolisen vuotta uuden estekuolaimen käyttöönotosta menimme Niclas Aromaan valmennukseen. Hän totesi valmennuksen lopuksi, että mun kannattaisi kokeilla Champille jotain toista kuolainta, sillä vaikka hevonen oli alkanut toimimaan tuolla kuolaimella ihan kivasti jo sileällä, en silti saanut siihen minkäänlaista otetta, joka tietysti haittasi itse hyppäämistä. Seuraavana päivänä tulimme paikalle vanhalla kuolaimellani, jota olin käyttänyt koko tämän ajan sileällä. Nikke oli tyytyväisempi hevoseen näin, jolloin päätin jättää saman kuolaimen niin koulu- kuin esteratsastukseen. Kotivalmentajani kummasteli ratkaisuani aluksi, mutta asia jätettiin pian pois päiväjärjestyksestä.

Näin jälkikäteen aloin pohtimaan syitä sille, miksi Champ toimi tuona talvena jo varsin hyvin pelkällä paksulla kolmipalalla, eikä ollut enää niin kamalan varovainen suustaan. Syitä voi toki olla monia, mutta yhtenä ratkaisuna saattoi olla se, että olin oppinut tuon väliaikaisen kuolaimen kanssa olemaan rauhallisempi kädestäni. Tai sitten hevonen oli "turtunut" kuolaimen takia niin, ettei se enää välittänyt ylimääräisistä heilumisistani. Jälkimmäinen tuskin on aiheellinen vaihtoehto, sillä käytin tuota kuolainta maksimissaan kerran viikossa, mutta sanonpahan sen tässä ääneen, kun joku sitä varmasti mielessään pyörittelee. 



Kyllä mentiin etupainoisena, mutta ainakin hevonen oli tasainen!
Lähes vuoden kuluttua tuosta kävin jälleen Niclaksen valmennuksessa, jolloin Nikke ratsasti hevosen ensin itse. Hän suositteli, että kokeilisin Champilla jotain toista turparemmiä eli täysin toisia suitsia, sillä micklemit ovat suitsikokonaisuus, ei irrrotettava turpahihna. Vaihtoehdoiksi sain Silver Crownin X-nose suitset tai jokaiselle meille tutut meksikolaiset. Ihastuin noihin Silver Crownin suitsiin, mutta koska ne ovat hinnaltaan melkoisen tyyriit ja koska en löytänyt keneltäkään niitä kokeiltavaksi, päätin sovittaa Champille meksikolaisia ja testata, kuinka meidän kävisikään.

Ensimmäisen kerran sain meksikolaiset lainaan tallinomistajaltamme. Suitsien merkki oli Dyon, joten niissä oli todella hyvä muotoilu ja ne istuivat Champin päähän hyvin huolimatta siitä, että ne olivat aavistuksen verran liian isot. Lähdin ratsastukseen sillä asenteella, että "katsellaan mitä tästä tulee". Ajattelin, että ruuna voisi olla todella huono tai vaihtoehtoisesti yllättävän hyvä. Ja niinhän siinä kävi, että mulla oli allani hevonen, joka oli paljon tasaisempi edestä. Champ uskalsi tukeutua ohjaan ja lopetti pään nyppimisen ryntäitä kohti, vaikka se roikottikin kieltä aluksi normaalia enemmän. Sitä se tosin tekee ihan vaikka kuolaimet suussa paikallaan seistessä, juoksuttaessa tai jopa välillä karsinassa hengaillessaan ilman suitsia. 

Tämän postauksen kuvat ovat toiselta kerralta, jolloin mulla oli meksikolaiset Champin päässä. Kerta oli tämän viikon tiistaina, jolloin ratsastin ruunalla pikaisesti ennen kuin luovutin sen toiselle kuskille ja siirryin seuraavan hevosen selkään. Olin kuin puulla päähän lyöty - Champ oli todella tasainen ja paljon tyytyväisempi suustaan! Toki se aukoi välillä suutaan ja roikotti kieltään enemmän kuin micklemeillä (jotka sulkevat suun melkoisen tehokkaasti, vaikka olisivatkin löysällä), mutta kaiken kaikkiaan se oli paljon miellyttävämpi ratsastaa. Nyt jatkan näillä suitsilla loppuviikon aina Antonion ja Niken valmennuksiin saakka ja katson, miten hevonen toimii siellä. Jos kaikki menee hyvin, on mulla seuraavana hankintalistalla kunnolliset meksikolaiset. Vaikka sain tämän turpahihnan omakseni ja yhdistin sen vanhoihin suitsiini, haluan silti vähän muotoillumman niskaosan ja sopivamman kokoisen turpahihnan. Näistä kuvista näkee, että tuon turpahihnan ylemmät remmit ovat vähän liian pitkiä Champin päähän.



Hieno laukannosta :D kamalaa..
Champ ja Champin "pikkuveli" Coco :D
Syy, miksi Nicklas suositteli vaihtamaan suitsia, oli yksinkertainen. Vaikka micklemit on tehty hevosen anatomiaa ajatellen, oli Champ liian herkkä suustaan niiden kanssa. Se ilmeni siten, ettei se uskaltanut tukeutua käteen kunnolla, vaan nyppi päätään kohti ryntäitä jääden todella helposti tyhjäksi edestä. Samalla tavoin se saattoi nostaa päänsä ihan taivaisiin ja protestoida siten, varsinkin siirryttäessä askellajista isompaan. Muutaman metrin jälkeen pää laski heti alas, eikä sitä tapahtunut aina, mutta meksikolaisten kanssa tätä ei ole tapahtunut kertaakaan. Jännä nähdä, miten jatkossa tulee käymään!

Onko teillä kokemusta suitsirumbasta? Mikä on osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi?

28 kommenttia

  1. Minkälaista turparemmiä käytit ennen micklemeitä?
    Mun heppa on onneksi niin kiva, että sille on ihan sama minkälaisilla suitsilla tai kuolaimilla sitä ratsastaa, aina kaikki käy :) Kangetkin kun laitettiin ensimmäisen kerran päähän, se oli ku aina ois niillä menty :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Micklemeitä ennen meillä on remonttiturpis vajaan vuoden verran ja sitä ennen ihan hetken aikaa tavallinen enkkuturpis. Kiva, että hevosellesi kelpaa mikä vain :)

      Poista
  2. Meillä on kokeiltu lähes kaikki päävehkeet mutta mikään ei oikeen tunnut toista paremmalta. Meillä tosin ongelmana on lähinnä kuolain. Kuolaimettomalla on kaikista tyytyväisin mutta harmiksi kouluhevosella se ei ole ratkasiu ongelmiin,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydätte sopivan ratkaisun! Tuo kuolainongelma on kyllä hankala.. :/

      Poista
  3. Onko "ongelma" sun mielestä suitset vai kuolaimet? Minkä kokonen kuolain teillä on? Oot testannu ainakin kolmipalaa ja niveltä, entä suoraa? mielenkiinnosta vaan kyselen, ite oon myös saanut vähän testailla eri vaihtoehtoja ennen kun löyty se parhaiten sopiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo koskaan testannut suoraa kuolainta Champilla. Ainoastaan eripaksuisia kolmipaloja normaalilla liikkuvalla renkaalla sekä sitä esteillä meillä ollutta D-rengasmuovinivelkuolainhässäkkää (sanahirviö!!). Ja hackamorea! Varmasti kannattaisi testailla erilaisia kuolaimia, mutta mä olen ihan kamalan laiska sellaisessa. Jo tämä turpahihnan vaihto vaati melkein kahden kuukauden prosessin.. Vanhat tavat kangistaa jne ;)

      Poista
    2. Haha, joo ymmärrän. :) Mä tosin tykkään että tollanen on hirveen mielenkiintoista! Vaikka ei niin kivaa omalla kohdalla tietenkään, jos ei sopivaa kuolainta meinaa löytyä.
      Jos sua kiinnostaa aiheesta keskustella enemmän, niin mulla saattais olla jotain vinkkejä mitä testata. Mähän en ole ammattilainen tai mikään guru, mutta oon vähän oman mielenkiinnon takia perehtyny aiheeseen. Ymmärrän myös jos ei sua kiinnosta napata jonkun anonyymin ehdotukseen blogissa, ei siis haittaa jos et ehdotuksesta kiinnostu. ;) Enhän mä voi (luonnollisestikaan) edes luvata että siitä mitään apua varmasti olisi. :)

      Poista
    3. Laita ihmeessä mulle viestiä sähköpostilla (aadalatti@gmail.com), kiva saada uusia ideoita! Mä joudun nimittäin sanomaan, että oma kokemukseni on melko rajallinen noiden kuolainten ja suitsien kanssa :)

      Poista
  4. Meillä on ollut myös kuolain ja suitsiongelmia. Hevoseni on aika vahva, mutta samalla todella herkkä, pirun vaikea suustaan siis. Vahvalla kuolaimella oli ihan mahdoton ja ei sietänyt sitä ollenkaan, mutta hellemmällä kuolaimella sitten oli aivan liian vahva. Myöskin enkkuturpis ei ole toiminut hevosella ja kokeiltiin kokonaan ilman turparemmiä. Se toimi vain hetken ja hevonen aukoi suuta todella paljon. Sitten löydettiin remonttiturparemmi hevoselle ja se on toiminut todella hyvin. Valmentajani suositteli minulle beris-kuolainta tuteilla ja se on kyllä mullistanut kaiken, hevonen on tasainen suustaan ehkä aavistuksen vahva mutta tasaisuus on meille ykkösprioriteetti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hyvä, että sopiva ratkaisu löytyi - tai ainakin paras tähän hätään :)

      Poista
  5. Toi sun linkkaama turpahihna on aika kummallisen näköinen viritys : D En oo kyllä ikinä ennen törmännyt, mikä idea tuolla on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ilmeisesti tasaa painetta vähän turvan päälle, muuten se toimii samalla idealla kuin kaksoisturparemmi eli enkku+remppa yhdistettynä. En ole perehtynyt tarkemmin :)

      Poista
  6. Codalle miclemit sopii tosi hyvin! Toivottavasti löydät teille sopivan viritelmän :) käytätkö miclemeitä siis sitten ollenkaan, vai meetkö sileellä myös meksikolaisilla jos ne on hyvät?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meksikolaisilla toistaiseksi! Ei ne micklemitkään missään nimessä huonot olleet, mutta halusin nyt testata, josko vielä parempia löytyisi :)

      Poista
  7. Hyvii kuvii. Ja champ on niin söpö. Ja ei ole.

    VastaaPoista
  8. Mitkä saappanvarret sulla on? :)

    VastaaPoista
  9. Tulee aika pahasti sierainten päälle nuo linkin suitset.... :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noo, eiköhän ne oikein sovitettuna ole ihan hyvät :)

      Poista
  10. Hmm.. pisti kyllä miettimään omaa tammaa jolla myös micklemit käytössä ja kuolainta vaihtamalla koitettu etsiä sitä 'tukea' tammalle.. Vähän samoja 'oireita' kuin Champilla että jää vähän tyhjäksi eikä uskalla ottaa niin hyvin tukea.. Erityisesti pisti silmään nimittäin tuo lausahdus että mickelmit on nimenomaan kokonaisuus.. Hmmm.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tosiaan testata josko vaihtamisella paranee! Eihän siinä mitään häviä :)

      Poista
  11. Hyvä että ootte löytäny nyt teille paremmin sopivat suitset :)Meillä oli kans ongelmaa suitsien ja kuolainten kanssa, ja tuntu ettei mikään sopinut meiän hevoselle.
    En tiedä ootko nähnyt tota videota mihin pistän linkin, mut siinä kuvataan just kuolainten vaikutusta hevosen suussa. Päätin kokeilla kuolaimettomia heti kun näin kyseisen videon ja meillä lähti pois kaikki ongelmat heti. Ootko koittanut ikinä Champilla kuolaimettomia, et voisko se niiden kanssa olla rauhallisempi sit suustaan? :)
    https://m.youtube.com/watch?v=gi57PsjIFqM

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu oon nähnyt tuon joskus aikoinaan ja olen sitä mieltä, että kuolain kuin kuolain on yhtä vahva kuin käyttäjänsä! Eri hevosille sopii erilaiset varusteet :)

      En ole koskaan mennyt Champilla kuolaimettomilla, tosin hackamoreilla kyllä melkein kuukauden verran pari vuotta sitten ja sen jälkeen silloin tällöin hölläilypäivinä (myös erilaisilla varsilla). Se on silloin vähän relampi kaulastaan, mutta roikottaa kieltään samalla tavalla - tosin ei sivulla, vaan suoraan edessä.. Tuo kielen roikottaminen johtunee siitä, että sillä oli tosi huonossa kunnossa suu kun se tuli Suomeen ja yhä edelleen puolen vuoden raspausväleillä sille tulee aikamoisia hyppyreitä taakse, minkä vuoksi suu on vähän haavoilla ihan takaosasta. Ei onneksi todellakaan samalla tavoin kuin silloin vajaa kolmisen vuotta sitten!

      Poista
  12. Minullakin ollut kuolain ongelmia hevoseni kanssa. Todella herkkä suustaan eikä oikeen mikään tunnu sopivalta... Kokeiltiin sitten kerran baby pelhamia deltaohjan kanssa. Olin todella skeptinen sen suhteen koska se on kuitenkin aika vahva kuolain ja hevonen oli herkkä. Jostain kumman syystä hepo onkin ollut todella tyytyväinen baby pelhamiin! Käden täytyy tietysti olla todella vakaa, mutta toimii sitten tosi hyvin!
    Olitko joskus kokeillut hackamorea Champilla? Jokuhan noissa päävehkeissä on pielessä, kun sitä kieltä heittää... Se on sitte oma hommansa yrittää selvittää että mikä on vialla... Jos noin hepat vaa osais kertoa mistä kiikastaa niin ois pikkasen helpompaa meillä omistajilla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä, että löysitte ratkaisun, vaikka se olikin aluksi oudolta kuulostava ratkaisu! :)

      Vastaan samoin kuin ylemmälle: En ole koskaan mennyt Champilla kuolaimettomilla, tosin hackamoreilla kyllä melkein kuukauden verran pari vuotta sitten ja sen jälkeen silloin tällöin hölläilypäivinä (myös erilaisilla varsilla). Se on silloin vähän relampi kaulastaan, mutta roikottaa kieltään samalla tavalla - tosin ei sivulla, vaan suoraan edessä.. Tuo kielen roikottaminen johtunee siitä, että sillä oli tosi huonossa kunnossa suu kun se tuli Suomeen ja yhä edelleen puolen vuoden raspausväleillä sille tulee aikamoisia hyppyreitä taakse, minkä vuoksi suu on vähän haavoilla ihan takaosasta. Ei onneksi todellakaan samalla tavoin kuin silloin vajaa kolmisen vuotta sitten!

      Tuosta on kuvia ja videotakin, mutta siinä videolla mikä mulla on tallella, mulla ei ole kypärää päässä, niin en viitsi julkaista sitä missään isossa levityksessä :D

      Poista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toi on hauska idea, keksisinköhän jotain :P

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat