maanantai 16. marraskuuta 2015

#637: Kisakauden päätös

Meidän kisakautemme on tältä vuodelta pulkassa. Vuoteen mahtui enemmän kisoja kuin minään aiempana kautenani ja vierailimme sellaisissakin kisapaikoissa, jotka olivat mulle ennestää vieraita. Vaikka startteja kertyi määrällisesti eniten, ei menestys ollut järin kummoista. Alkukaudesta meidän riesanamme oli pitkään hevosta vaivannut vatsahaava, joka heijastui tekemiseemme koko kesän ajan. Vasta tässä kuussa olen tuntenut saavani takaisin sitä varmuutta, joka meillä oli kisoissa vajaat kaksi vuotta sitten. Lauantaina Ehon tallilla saavutin vihdoin sen fiiliksen, joka radalla pitäisi olla.

Suuntasimme tosiaan lauantaina Ehon tallille Mäntsälään hyppäämään kauden päätöskisat seurakisojen merkeissä. Mulle on oikeastaan aina ihan sama, onko kyseessä minkä tason kisat, kunhan järjestylyt ovat pääosin kunnossa ja radat loogisia. Se ei ole nimittäin kiveen kirjoitettua, että korkeammilla tasoilla asiat olisivat aina paremmin.. Tältäkin kaudelta voin nimetä heti yhden kisan, jonka radat olivat statuksesta huolimatta kovin hämmentäviä. Ehon tallille uskalsin lähteä hyvillä mielin päättämään kauteni, sillä tiesin, että siellä on aina järkevät radat sekä sujuva systeemi. Vaikka verryttelyalue on pieni, ei kisojen isommissa luokissa ole niin suurta pelkoa jäädä kenenkään alle - tai ratsastaa kenenkään päälle, jos asiaa haluaa katsoa molemmista suunnista.

Päiväni alkoi vasta yhdeksältä, kun herätyskelloni tavoitti tajuntani. Heräsin viikonloppuun, joka oli täynnä surua. Ensimmäisenä vastaan tulivat järkyttävät uutiset Pariisin terrori-iskusta. Mulla ei riitä sanat kuvailemaan sitä, miten kauhea teko on kyseessä. Lähes yhtä vähän mulla riittää ymmärrystä niille, jotka käyttävät tätä tekoa sokeasti hyväkseen omalle maahanmuuttokriittisyydelleen. No, ei siitä aiheesta sen enempää! Parempaa huomista odotellessa.. #PrayForParis



Olimme sopineet valmentajani kanssa, että hyppään Eholla luokkina metrin ja 110cm. Ikävää, että jouduin ottamaan "takapakkia" omaan tasooni: kauden ensimmäiset startit tulivat 110cm ja 120cm -luokista, joissa jälkimmäisessä ratsastin yhden elämäni parhaista radoista. Kauden aikana pääsin starttaamaan useampaan otteeseen tuolla tasolla, joten siltä osin tavoite saavutettiin. Piuden sanojen mukaan olisin hyvin voinut hypätä nytkin luokkina 110cm ja 120cm, jos pitäisin oman ratsastukseni tasaisena kaikissa suorituksissa. Hyvinä päivinä 120cm tai jopa 130cm luokat eivät tuottaisi minkäänlaisia ongelmia, kun toisina päivinä pelkkä metri on kamalaa katsottavaa (esimerkkinä Riders Innin kisat muutama viikko sitten). Varsinkin ahtaaseen halliin siirryttäessä tekemisen tulee olla varmaa ja erittäin tasaista, sillä kukaan ei tietenkään halua lähteä tappamaan hevosen motivaatiota tekemällä huonoja ratkaisuja esteiden väleissä.

Niinpä nielin oman kunnianhimoni ja lähdin häntä koipien välissä kohti Mäntsälää. Sää oli puolellamme ja saimme kerrankin nauttia paikoin jopa aurinkoisesta ilmasta - vau! Olin valmistautunut kisoja varten oikein huolellisesti, sillä torstaina olimme maastossa ja perjantaina Champ juoksi hetken aikaa juoksutusaitauksessa kävelytyskonesession lisäksi. No, tällä kertaa näin ;) Hirveän vakavilla mielin ei siis karkeloihin lähdetty, tallillekin saavuin vain puolisen tuntia ennen auton starttaamista harjaten hevosen pikaisesti ja keräten tärkeimmät tavarat mukaan. Takaisin tullessa käytin sitten senkin edestä aikaa, sillä yhteensä reissuun meni yli kahdeksan tuntia.. Miten niin olen hidas putsaamaan varusteita?

Ehon tallin verryttelyn pienuudesta johtuen ravasin ja laukkasin Champin kanssa ensin rennosti ulkokentällä. Sattumoisin kisoihin osui eräs tuttuni, jonka kanssa rupattelimme hyväntuulisesti ratsastuksen ohella. Jollain tapaa tuollainen huoleton juttelu auttaa unohtamaan sen pienenkin jännityksen, sillä en ollut paniikista sekaisin, vaikken ottanut ainoatakaan "rauhoittavaa" koko päivän aikana. Nämä olivat itseasiassa ensimmäiset kisat, joissa pystyin pitkästä aikaa tekemään kaiken ilman kamalaa jännittämistä! Edistystä siis silläkin saralla. 

Tälläkin kertaa vain screenshotteja, sillä paikalla ei ollut yhtään kamerallista katsojaa.. Harmi!
Nuo takajalat :D Champin mielestä 110cm on liian pieni luokka.

Kahdeksan ratsukkoa ennen starttiani siirryin verryttelymaneesiin. Aloitin lähes heti hyppäämisen ihan pienestä ristikosta, jota tulin pariin otteeseen. Sen jälkeen Janita, joka oli mukana auttamassa hevosenhoitajan roolissa, nosti esteen pystyksi ja vähitellen pari reikää ylemmäs aina noin metrin korkuiseksi asti. Taisin ottaa pystylle noin neljä hyppyä, minkä jälkeen vaihdoimme okserille aloittaen ihan pienestä. Okseri taisi olla viimeisellä kerralla reilun metrin korkeudessa, mutten halunnut hypätä sitä enää isompana. Champ tuntui todella hyvältä, sillä se oli rehellisesti menossa: ei siis sellaista possuvirtaa, vaan ihan oikeasti eteenpäinpyrkimystä. Se ei välittänyt, ratkaisinko tilanteita vähän kiinni vai eteen, kunhan säilytin tuntuman loppuun asti ja annoin sille tarpeeksi tilaa. Ennen radalle menoa otin vielä hypyn pystylle, joka oli 110cm korkea.

Itse metrin radasta ei ole juurikaan sanomista. Kaiken kaikkiaan se oli aika tasainen, eikä mitään kummallista tapahtunut. Viidennelle esteelle eli vihreälle okserille tuli tiputus, joka oli oikeasti aika turha. Champ jäi kaarteeseen ristilaukalle, jonka jälkeen se oli kaksi viimeistä askelta ennen estettä vähän pitkänä. Kosketus puomiin tuli toisella etujalalla, sillä ruuna ei vaan tuntunut nousevan tarpeeksi nopeasti ylös, vaikka paikka olikin ihan normaali. Tuo kaarre, josta esteelle lähestyttiin, oli todella upottava jo tuossa vaiheessa päivää, mikä saattoi myös syödä hyppyä. Toisaalta seuraavassa luokassa pohjasta johtuen Pämppis veteli sellaisia loikkia, että mulle meinasi iskeä äitiä ikävä. Tiedä sitten, mutta tästä pudotuksesta johtuen jouduin hautaamaan ajatukseni luokkavoitosta. Olin nimittäin suunnitellut toiseen vaiheeseen aika nopeat reitit, mutten koskaan päässyt toteuttamaan visioitani.

Noin turhan puomin ottaminen ärsytti, sillä edellisissä kisoissa Champ pomppi käytännössä jopa paikaltaan puhtaasti metrin esteitä. No, kuten moneen kertaan todettu, hengenvaara pitää varovaisena. Nyt kun rata oli melkolailla tasainen ja siisti, piti sieltä tietysti tulla mukaan neljä virhepistettä. Siitä sisuuntuneena lähdin seuraavaan luokkaan hakemaan sijoitusta ja laittamaan kaiken peliin! Champ tuntui niin rennolta, positiiviselta ja yhteistyöhaluiselta metrin radalla, että päätin ratsastaa aikaa ja lähteä kerrankin pois siltä omalta "yritetään saada siisti nolla" -mukavuusalueeltani.


Tässä näette sen potkaisun: vasen takajalka on tuon harmaan metalliputken kohdalla!
Päivän toiseen luokkaan verryttelin luonnollisesti hieman vähemmän aikaa. Luokkien välissä oli vain kymmenen minuutin tauko, joka vaikutti osaltaan lyhyeen verryttelyaikaan, sillä starttasin luokassa numerolla neljä. Kävelin radan nopeasti ja hyppäsin hevosen kyytiin ottaen pari pienempää pystyä ja nostaen korkeuden vähitellen aina 115cm korkeudelle. Okserille otin vain kolme hyppyä: ensin yhden pienemmän, noin 90cm korkean okserin ja isoimpana reilun 110cm korkuisen okserin, jolla oli myös reilusti pituutta. Ihan viimeisenä hyppäsin vielä 120cm pystyn. Champ teki ihan hirvittäviä loikkia ja naureskelimme, että pysynköhän kyydissä radan läpi. Se tuntui niin hyvältä, että teki mieli nauraa ääneen!

Rata oli kaiken kaikkiaan ihan siedettävä. Viidennelle esteelle ratkaisin aika paljon eteen, jolloin jouduin jättämään kuudennelle esteelle tullessa yhden askeleen pois. Tämä ei Champia haitannut, vaan se teki okserille vähän pidemmän loikan potkaisten samalla toisella takasellaan taivaisiin. Uusintaan päästyäni ajattelin tehdä lyhyet tiet ja pitäytyä suunnitelmassani. Niinpä käänsin yhdeksännelle esteelle tiukan tien (sama este, jolta olin saanut edellisessä luokassa puomin mukaani) ja ajauduin vähän lähelle, mutta Champ hoiti homman kotiin. Tässäkin kohden pidin tuntuman loppuun, jolloin ruunalla ei ollut mitään vaikeuksia hypätä estettä puhtaasti. Kaikista ylpein olen ratsastuksestani esteelle numero kymmenen, sillä aiemmin olisin todellakin jäänyt kaarteeseen ja homma olisi loppunut siihen. Tällä kertaa pystyin laukkaamaan kaarteen läpi ilman mitään vaikeuksia. Olisin voinut hyppiä riemusta jo pelkästään tämän takia! Ja jos joku kysyy, mitä ihmettä teen oikealla kädelläni ennen kaarretta: yritin saada ohjaa paremmin, kun sen lenkki oli käteni ympärillä ikävästi. 

Koko päivän typerin moka sattuikin sitten esteelle numero 11, kun olin vielä huumassa hyvästä ratsastuksestani edelliselle esteelle. Laukkasin pitkän kaarteen läpi enemmän eteen ja ennen lähestymistä otin hevosta hieman takaisin, jolloin se vastasi pidätteisiin paremmin kuin olin ajatellut. Yritin toteuttaa samanlaista lähestymistä kuin ensimmäisessä vaiheessa, mutta jänistin ajatuksesta liian aikaisin ja sen vuoksi otimme esteelle niin sanotusti puolikkaan askeleen ja puomin mukaamme. Tämä oli ihan oma mokani, varsinainen työtapaturma. Viimeinen este eli sarja menikin sitten mukavasti.


Linkki videoon (100cm ja 110cm radat sekä palkintojenjako).

Loppujen lopuksi sijoituin kuitenkin toiselle sijalle, sillä luokassa oli vain yksi täysin puhdas suoritus. Aikani olisi riittänyt voittoon, sillä olin noin neljä sekuntia voittajaa nopeampi.. Ehkä ensi kerralla sitten! Kaiken kaikkiaan olin aivan älyttömän onnellinen päivän annista. Parannettavaa oli toki paljon (olisin esimerkiksi voinut pitää käsiäni matalempana), mutta kokonaisuudessaa nämä kaksi rataa olivat parhaimmat tältä kaudelta. Jos ei täysin ratsastuksellisesti, niin ainakin hevosen osalta. Se teki pyöreitä ja hyviä hyppyjä jälkimmäisessä luokassa, kuunteli ratsastajaa ja oikeasti antoi kaikkensa silloinkin, kun itse tein huonompia ratkaisuja. Ja tein myös itse paljon hyvää: uskalsin laukata esteille, säilytin melko hyvän rytmin läpi ratojen ja ennen kaikkea pidin hauskaa. Tätä lisää!

Tällä viikolla meillä on varsin valmennustäytteinen viikko, sillä osallistun Antonio Do Valen kouluvalmennukseen lauantaiaamuna kello 7.30. Sunnuntaina Niclas Aromaa ratsastaa Champilla ja maanantaina hyppään itse hänen valmennuksessaan. En malta odottaa! Toivottavasti löydän paikalle kuvaajan, jotta saan materiaalia ratsastuksestani pystyäkseni vertaamaan sitä edelliseen kertaan. Sitten näemme, onko jotain kehitystä tapahtunut parin kuukauden aikana :)

Onko teidän kisakautenne jo ohi? Miten kausi on sujunut?

36 kommenttia:

  1. Hienosti meette ja onnea toisesta sijasta! :)
    Itse osallistuin tänä vuonna yksiin harjoituskilpailuihin ratsastuskoulussa sijoittuen toiseksi HeC-luokassa. Ne olivat ensimmäiset kilpailuni ikinä, katsotaan osallistunko vielä jatkossa kisoihin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mahtavaa, että sä olet myös päässyt kisaamisen makuun. Tsemppiä ensi vuodelle :)

      Poista
  2. Mitä tarkoitat "rauhoittavilla"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaisia luontaistuotekaupasta ostettavia jännityksen lievittäjiä :)

      Poista
  3. Onnittelut sijoituksesta! :) Meillä kisakausi meni täysin penkin alle - tarkoitus oli kisata 1-2.tasolla mutta loppuviimein ei päästy yksiinkään kisoihin kun hevonen oli käytännössä katsottuna koko vuoden enemmän tai vähemmän saikulla... :( Mutta nyt alkaa hevonen olemaan taas kunnossa ja palaillaan pikku hiljaa treeniin, josko sitten ensi kaudella päästäisiin näyttämään kyntemme kisaradoilla! :) http://faniunelma.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onpa ikävää, kun suunnitelmat menivät noinkin pieleen. Ensi kaudella olette sitten entistä ehompia! :)

      Poista
  4. Hyvin meette! Oma kisakausi on ohi näiltä näkymin. Kausi sujui vihtelevasti, muutama erittäin turha moka kuten radanunohdos, harmittaa tietenkin jälkeen päin. Mahtui kuitenkin myös onnistumisia ja kivoja ratoja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sun kauteen mahtui myös onnistumisia :)

      Poista
  5. Nyt oli hienoa menoa! Annat nyt champin liikkua paljon paremmin eteen! Onnea sijoituksesta (:

    VastaaPoista
  6. Onnea sijoituksesta!:)

    VastaaPoista
  7. Onnea sijoituksesta!!
    Mun kisakausi sujui paremmin kuin koskaan osasin odottaa. Aloitettiin se vasta kesäkuussa kun hevonen oli uusi, joten korkeudet pyöri 80cm molemmin puolin. Ekoista kisoista saatiin yllättävästi tuplavoitto ja siitä lähtikin meidän voittoputki,sillä koko kaudella sijoitukset eivät ole olleet alle 2.sijan. Ehdottomasti paras kisamuisto on se, kun voitettiin neljänsissä kisoissa meidän alueemme suomenhevosten estemestaruus.
    Tämän hevosen kanssa olen ratsastanut ehdottomasti parhaita ratoja ikinä, ja hevonenkin on saanut itseluottamusta. Nyt jäädään treenailemaan talveksi ja keväällä jatketaan korkeammissa luokissa.
    Ensimmäisen ponini kanssa käydään viikonloppuna sen viimeiset kisat, ikää on jo 28v.Poni kilpaili 120cm kansainvälisiä luokkia ennen minulle tuloaan ja nyt poni saakin vielä yhdet kisat käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että sulla on sujunut! Tsemppiä ensi kauteen :)

      Poista
  8. Mä lopetin vähän aikaa sit kisaamisen. Ja se mun hevonen piti lopettaa kun se jalka taittu just viimisi kisois. Kun me kaaduttiin esteel. Ja mul murtu käsi vasen käsi onneks vasen. Nyt mun vasen käsi on paketis. Mut harmi et lopetat sun kisaamisen. Niitä kisapostauksii oli kiva lukee. Mut sun päätös hän se on. Mut hyvää joulun odotusta sulle ja pämppikselle. Ja loppu syksyy.,,❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tarkoittaa sitä että tämä kisakausi(eli tämän vuoden kisat) on loppu. Ei sitä että Aada lopettaisi kokonaan kisailun. Ainakaan se ei niin sanonu. =)

      Poista
    2. Juu, en lopeta kisaamista :)

      Poista
    3. Nii. Mä jo pelästyin et sä lopetat. Viel kipeen ja käsi murtunnu.

      Poista
  9. Onnea sulle sijoituksesta! :) omalla osallani kisakausi meni ihan kivasti 1. Tasolla vaikka aloitinkin sen vasta syksyllä kun palasin rakkaan harrastuksen pariin monen vuoden tauon jälkeen. Nyt voi hyvillä mielin treenata talven ensi kautta varten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä tulevaan treenitalveen! :)

      Poista
  10. Onnea sijoituksesta ja kivasti menneistä radoista!:) Varmaan jäi ärsyttämään noi pudotukset, kun kuitenkin suht harmiton ja oma moka kyseessä mutta niitähän tulee kaikille... Nimim kokemusta on enemmän kuin tarpeeksi;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eihän noille jälkikäteen voi mitään :) Ensi kerralla pitää ratsastaa paremmin! Kiitos :)

      Poista
  11. "Champ teki ihan hirvittäviä loikkia ja naureskelimme, että pysynköhän kyydissä radan läpi. Se tuntui niin hyvältä, että teki mieli nauraa ääneen!"

    Tää on virhe .. :D Tuli heti flashback omista kisoista silloisen 5v:n kanssa 6 vuotta sitten kun huutelin samat sanat kaverille verryttelyssä missä hevonen oli muuntautunut tiikeriksi ensimmäisen luokan jälkeen ja pomppi aivan utopistisia maailmanluokan hyppyjä toisen luokan verryttelyssä.
    No en muista monennellekko esteelle rata päätty mutta sieltä poistuttiin hevonen edellä, minä perässä ja tuloksena puujalka ja pari puuttuvaa hammasta.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kauhea tilanne :D Onneksi mulle ei käynyt noin *koputtaa puuta*..

      Poista
  12. Hienoa, että pääsitte lopettamaan kauden onnistuneesti!

    Oma kisakauteni loppui myös sunnuntaina. Tai no, voiko sitä edes kisakaudeksi kutsua kun kisaan vain kotitallilla eikä niitä kisoja nyt mitenkään hillittömästi ole. Keväällä aloitin harjoituskoulukisoilla heC-luokassa ollen ensimmäinen ei-sijoittunut - samoilla prosenteilla kuin viimeinen sijoittunut. Alapisteiden ratkaistessa jäin sijojen ulkopuolelle. Kevään epäonnisten estekisojen jälkeen koitin syksyllä onneani astetta korkeammassa luokassa ensimmäistä kertaa sijoittuen toiseksi ja nyt olin tosiaan starttaamassa ensimmäisen B-radan päästen juuri ja juuri läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upea juttu, että estekisat onnistuivat ja koulukisoissakin pääsitte nostamaan tasoa :) Tsemppiä tulevaan kauteen!

      Poista
  13. Mulla olis muutama kysymys:

    1. Miten pääsisin yli estekammosta? Pelkään kohotettua puomiakin ihan järkyttävästi. Pyörryin satulaan edellisellä hyppykerralla.

    2. Miten opin kouluradat ja muistan ne? Kun leirikisoissakin radat ilmoitetaan päivää ennen niin en ikinä voi tietää mitkä sieltä tulevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molempiin kysymyksiisi auttaa vain toistot ja toistot. Mä harjoittelin kouluratoja aikanaan juoksemalla itse sellaista pientä koulurataa, vaikka parin metrin mattoa ympäriinsä leikkien, että se on koulurata. Hyvin painui muistiin ;)

      Estekammon voittamiseen tarvitset hyvän ja kannustavan opettajan sekä hevosen, johon pystyt luottamaan. Kaikki pitää aloittaa todella rauhallisesti, eikä asioista saa tehdä liian vaikeita. Toivottavasti pääset kammostasi yli!

      Poista
  14. Hyvä te :) meillä kanssa kausi ohi!

    VastaaPoista
  15. Anteeksi, jos nyt tulee vähän ilkeä kommentti, mutta... Eikös sulle ole jo aika monta postausta sitten kommentoitu, että pitäiskö mennä hiukan matalampia luokkia, jos noi "oman korkeuden" luokat ei vaan suju? Miksi ymmärsit tämän vasta nyt, kun valmentajakin siitä sanoi? Heti näytti menevän paremmin kun ymmärsit antaa hevosen edetä ja mennä niitä matalampia luokkia, joissa omat mahdolliset mokat eivät niin paljoa heppaa häiritse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en jaksa vastata tähän aikaan yöstä kauhean rakentavasti, mutta jos olet seurannut mun blogia pidempään kuin kuukauden tiedät varmaan, mistä ongelmat radoilla ovat johtuneet. Oli korkeus sitten 40cm tai 120cm, sillä ei ole ollut asian kanssa mitään merkitystä. "Ei vaan suju" on aika tuomitseva ilmaus, kun tulokset eivät ole olleet pätkän vertaa riippuvaisia luokkakorkeuksista. Ja jos ihan pakko ottaa tämä aihe esiin, niin kaksi parasta rataani tältä kahdelta ovat 120cm luokista. (ridersinn ja salo, joku kuitenkin kysyy)

      Mä olen puhunut tästä samasta asiasta (josta postauksessa puhuin) vuosia sitten jo, ihan samoilla sanoilla muistaakseni vuoden 2014 elokuussa Piia Pantsun valmennuksesta kertovassa postauksessa. Tai saman vuoden kesäkuun Forstenin valmennuksesta kertovassa postauksessa. Sieltä voit käydä lukemassa sen, niin ei tarvi ihmetellä, milloin mitäkin ymmärrän :)

      "Ymmärsit antaa hevosen edetä": tähän on vielä pakko sanoa, että kai mä nyt herranjestas olen tajunnut koko harrastukseni läpi sen, mikä on ideaali ratatempo, mutta se toteuttaminen on asia erikseen. Ymmärryksestä tässä ei ole kyse ja luulen, että hait jotain ihan toista sanaa.

      Kiitos, kai? Hyvää yötä ainakin :D

      Poista
    2. Kaudelta* piti sanomani, puhelimen ennustava tekstinsyöttö oli asiasta eri mieltä :P

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä