#691: Parempi fiilis rataharjoituksissa

Sunnuntaina meillä piti olla edessä kisakauden avaus Lohjalla I-tason estekilpailuissa luokissa 100cm ja 110cm. Tuona sumuisena päivänä en kuitenkaan kiskonut valkoisia housuja jalkaani, vaan pukeuduin aivan tavallisiin ratsastusvarusteisiin ja suuntasin liukastelemaan Laakspohjan parkkipaikalle kisojen loppupuolella. Miten tässä näin pääsi käymään?

Mietimme kisakauden aloittamista tarkemmin Piia Pantsun valmennuksen yhteydessä ja tulimme valmentajan kanssa siihen tulokseen, että itse kilpailusuoritusta ei vielä kannattaisi lähteä tekemään. Piia halusi, että saisin enemmän varmuutta ratojen ratsastamiseen, jottei homma alkaisi tuntua hevosesta epämiellyttävältä ja väkinäiseltä. Näissä tilanteissa se nimenomaan jää nurkkiin pyörimään, eikä halua mennä esteille itse. Kun tähän sekoitetaan vielä oma jännittämiseni, ei lopputulos voi olla kovinkaan kehuttava. Niinpä hautasin suosiolla ajatuksen kilpailuista ja soitin kotivalmentajalleni matkalla kotiin.

Kerroin hänelle Piian huomioista ja siitä, miten hän oli suositellut mun Lohjan kisojen suhteen tekevän. Ehdotin valmentajalleni, että rakentaisimme kotiin radan nyt alkuviikosta ja hyppäisimme sitä, jotta saisin varmuutta tämän viikonlopun Ainon kisoja varten. Kotivalmentajalleni tämä kävi, mutta hän huomautti, ettei meillä ollut kotona tätä samaista ongelmaa. Hän näki, ettei radan hyppääminen kotiolosuhteissa ajaisi sitä samaa hyötyä ja ratkoisi niitä ongelmia, joita meillä vieraissa paikoissa on. Vieraissa paikoissa alan aina itse tekemään asioita eri tavoin, johon Champ reagoi jännittymällä ja sen seurauksena alan ratsastamaan entistä huonommin. 

Tällä kertaa kuvat ovat screenshotteja videolta. Pahoittelut siis laadusta :)

Mietin hetken erilaisia vaihtoehtoja ja totesin sitten, että sunnuntain ohjelma taitaa kuitenkin kääntyä Lohjalle. Ei kuitenkaan kisojen merkeissä, vaan puhtaasti rataharjoituksena. Kisojen ratamestarina toimi itselleni monen vuoden takaa tuttu valmentaja-ratamestari Johanna Mikkola, joka on nähnyt tekemistäni paitsi kisoissa, myös esimerkiksi Hippolan esteklinikalla ja Peikin harjoituskisoissa. Kysyinkin Johkulta, jos hän voisi auttaa mua hetken verran kisojen jälkeen ja kun tämä sopi myös kilpailunjärjestäjälle, oli meillä uusi suunnitelma kasassa. 

Lupasin olla paikalla niin, että olisin verrytellyt valmiiksi viimeisen luokan viimeisen ratsastajan suorittaessa rataa. Champ tuntui verryttelyssä melko normaalilta, joskin se oli aavistuksen väsähtäneen oloinen ja siksi hieman hidas avuille. Olihan meillä takana vain kaksi päivää aemmin suoritettu estevalmennus vieraassa ympäristössä ja edellisen päivän irtojuoksutus. Otinkin melko lyhyen verryttelyn, haluten ravissa ja laukassa hevosen raiteilleen ja reagoimaan pohkeeseen. Verryttelyhyppyjä en ottanut kauhean montaa ja nekin niin, että isoin okseri oli 115cm korkeudella. Sitten vain radalle!

Pyörin maneesissa käynnissä ympäriinsä siihen asti, kunnes viimeisen luokan palkintojenjako oli ohitse. Vaihdoimme Johkun kanssa muutaman sanan Piian tuumailuista: kerroin meidän ongelmista ja siitä, miten jään vain vetämään taaksepäin ilman, että pääsen hellittämään missään vaiheessa kunnolla saati viemään pidätteitä loppuun asti läpi. Kauaa emme tuumailleet, vaan pääsimme itse päätarkoitukseen eli radan hyppäämisen pariin. En ollut kävellyt rataa ollenkaan, joten Johku kertoi mulle suhteutettujen linjojen askelmäärät juuri ennen aloittamista.

Kun pääsin ratsastamaan enemmän jalalla, tuli hyppyihin oikeasti jo ilmaa!

Rata oli kivasti rakennettu. Se sisälsi tekemistä, joskin oli teknisesti huomattavasti helpompi kuin Pantsun valmennuksessa. Siellä meillä oli radan osana esimerkiksi trippeli-pysty -sarja, millaista ei pitäisi tulla vastaan tavallisissa metrin tai edes 110cm luokissa, mikäli ratamestari on tilanteen tasalla. Lohjalla radalla oli kolmetoista estettä toinen vaihe mukaan laskettuna ja hyppyjä tuli yhteensä neljätoista yhden esteen ollessa pysty-okseri -sarja yhdellä laukka-askeleella. Mukana oli kaikkea pystyistä ruotsalaisiin oksereihin, mikä oli hauskaa ja toi osaltaan vähän haastetta tekemiseen. Kotona kun harvemmin jaksaa rakentaa mitään erikoisempaa!

Ensimmäinen rata sujui vähän niin ja näin. Toiselle esteelle ratsastin kaarteesta asti vähän turhan paljon pitäen, jolloin en saanut sujuttua kolmannelle esteelle eli sarjalle tarpeeksi eteen. Kuuden laukan sijaan olin ottamassa seitsemää askelta ja kaiken lisäksi lähestyin esteelle ihan vinossa, jolloin Champ totesi paremmaksi jättää leikin kesken. Tyhmä virhe, mutta laitetaan oman laiskuuden piikkiin: koska en ollut kävellyt rataa, en osannut päätellä millaista linjaa sarjalle kannattaisi lähestyä ja näin ollen ratsastin sen väärin. Uudella yrittämällä keskityin enemmän ja kaikki sujui paremmin.

Koko rata oli lopulta melko siedettävä, muttei missään nimessä hyvä. Neljännelle esteelle en ollut koskaan valmis, sillä kelluin kyydissä jalustimilla seisoen hevosen rämpiessä eteenpäin ristilaukalla. Tästä johtuen ajauduimme pohjaan, mutta Champ keräsi hienosti jalkansa esteen ylitse ja matka jatkui kohti ruotsalaista okseria. Kuudennelle esteelle jäin kaarteesta ulos taas vähän hitaaksi, mutta seuraava väli okserille oli sujuva. Ensimmäisen vaiheen viimeinen este eli este numero kahdeksan tuli taas aavistuksen liian läheltä, sillä ratsastin sille turhan jyrkän kaarteen ja ajauduin siksi pois varsinaiselta linjalta. Toisessa vaiheessa ei ollut mitään ihmeellistä: Champ teki hyviä hyppyjä ja pääsin ratsastamaan suunnitellut lyhyemmät tiet.

Linkki videoon. (ääniraidallinen)

Johku neuvoi radan jälkeen, että mun pitäisi lopettaa esteitä ennen tapahtuva kädellä nyppiminen ja mieluumin vain pitää. Nyppiminen ei missään nimessä pidätä hevosta, se vain häiritsee sitä. Koska en tee asioita loppuun, ajaudumme lähelle ja huonoihin paikkoihin. Kuten aiemminkin sanottu - voisiko nämä kädet vaihtaa toisiin?! Ne elävät ihan omaa elämäänsä, koska teen tuota oikeasti tiedostamattani jollain alitajuisella refleksillä. Päätimme tulla koko radan uudelleen ja Johku kysyi, haluaisinko nostaa esteet 120cm korkeudelle. Koska pohja ei hänen mukaansa ollut ihan priima ja halusin saada rennon suorituksen, päätimme pitää esteet 110cm korkeudella ja tulla uudelleen samalla tavoin.

Toisella yrittämällä kaikki olikin paljon parempaa. Ainoa isompi moka tapahtui jälleen sarjalle, jonne ratsastin liikaa kiinni seitsemällä askelleella, tällä kertaa kuitenkin tukien hevosta jalalla loppuun asti. Olin ihan varma, ettei Champ venyisi b-osasta yli niin pienen hypyn jälkeen, mutta väärässä olin - on se vaan fiksu ja yritteliäs! Jatkoin viidennen esteen jälkeen uudestaan kakkoselle ja siitä radan loppuun, jolloin sain korjattua tuon sarjan sujuvaksi. 

Mitään muuta kummallista radalla ei tapahtunut. Voin jopa sanoa, että ratsastin paikoitellen ihan hyvin! Toki joillekin esteille lähestyin väärässä laukassa tai muuten vinossa, mutta rytmi säilyi aika hyvin läpi radan tasaisena ja pääsin ratsastamaan Champia oikeasti enemmän jalalla kohti esteitä. Sitä ei missään nimessä tarvinnut käskeä eteen, mutta koska se väsähti hieman, jouduin ylläpitämään laukkaa kaarteissa normaalia enemmän ja näin ollen pääsin hellittämään oman käteni paljon rennommaksi. En edes vetänyt, jee! Johku sanoihin palautteeksi, että ratsastin tuon viimeisen radan hyvin ja Champ hyppäsi hienosti. Hänen mukaansa voidaan osallistua oikein hyvillä mielin sunnuntaina kisoihin.

Tästä on siis hyvä jatkaa kohti viikonloppua. Tällä viikolla Champ pääsee kouluvalmennukseen ja maastoilemaan, muuten menen sileällä itsenäisesti ja säästän voimia viikonloppua varten. Seuraava valmennus meillä on todennäköisesti vasta maaliskuun alussa Piia Pantsun silmien alla, sillä kun kisoja on jokaisena viikonloppuna, ei viikolla kannata hypätä "turhaan". Toivotaan, että suunnitelmat pitävät!